Ja tässä todellisuudessa Suomen on noudatettava ttooosi jämäkkää budjettikuria. Miksi? Käytännössä vain siksi, että meillä on mistä antaa. Ei omille vaan niille, jotka ansaitsevat tämän todellisuuden fyrkat.
En ole kyennyt enää pitkään aikaan seuraamaan totisella naamalla poliitikkojen vääntöä joistain kymmenistä miljoonista, annetaanko mummojen hoitoon 49 miljoonaa ja hammaslääkäripäivystykseen 18 miljoonaa, pitääkö tietä purkaa tänä vuonna tuhat vai tuhat viissataa kilsaa.....kun ei rahaa ole. Tämä ähellys samaan aikaan, kun taloudellinen sitoutumisemme suurtodellisuuteen on sitä mitä se on. Mutta eipä mitään. Kamreerilupaukset ovat niitä, joilla vaaleja voitetaan taas pari kertaa.
Kirsikaksi kermakaakun päälle rajattomasti ihailtu Jutta U. postaa nettiin, ehkä liikaa aurinkoa saaneena, opettavaisen ja perustellun tarinan islamin hyveistä ja siitä pohjamäihästä, mikä on mm. vierailukohdemaan peruselementtiä. Ja kun tweettikansa älähtää alkaa selittely, joka muistuttaa upottavassa suossa juoksemista. En tiedä pitääkö itkeä.