Neuvostoliittovertaukset unohtaisin tässä kohdassa: Eu jäsenehtoihin onneksi kuuluu se, että suunnitelmatalousmaat eivät pääse jäseniksi, vaan maassa pitää olla toimiva markkinatalous.
Vaikka on kovin ikävää sanoa näin, niin tästä on pakko olla eri mieltä. EU ei ole yksi yhteen neukkulan kanssa, mutta ajan mittaan se on omaksunut erinäisiä ikäviä piirteitä siitä järjestelmästä:
- ilmastonmuutoksen nimissä yhä pahemmaksi käyvä tuotannon/liike-elämän mikromanagerointi
- ideologinen pakkosyöttö ja pyrkimys vääränlaisen ajattelun kriminalisointiin EU-tasolta (pyrkimys ohittaa jäsenmaiden oma oikeusjärjestelmä)
- jatkuva vallan lisääminen EU-tasolle (kauemmas kansalaisista ja kauemmas kansalaisten vaikutuspiiristä)
- pyrkimys helpottaa vastahankaisen jäsenmaan ohittaminen EU-päätöksenteossa
- pyrkimys kerätä jatkuvasti enemmän dataa kansalaisista EU:n ja valtiovallan käyttöön (datan käytön rajoituksistahan puhutaan ensisijaisesti yksityisten toimijoiden kohdalla)
- päätöksentekijät Komissiossa eivät ole käytännössä minkäänlaisessa vastuussa kansalaisille
Keinovalikoima on erilainen, mutta jos nyt katsoo jotain lyijydirektiivin kaltaista säätöä mikä runnotaan läpi täysin välittämättä sen enempää käytännön ongelmista, lainmukaisesta prosessista kuin mistään muustakaan, tarkoituksena pyrkiä vaikeuttamaan/estämään ampumaharrastusta, metsästystä yms. kun eivät saaneet haluamiaan aserajoituksia sellaisenaan läpi, niin ei se ihan hirveän paljoa ainakaan luottamusta lisää. Aikanaan EU:n oikeuttajana Suomen osalta oli toisaalta asemoituminen länteen, toisaalta vapauksien lisääntyminen. Nyt ainakin jälkimmäinen on mielestäni erittäin vakavasti uhattuna. Toki vapaus ei sinänsä ole EU:n perusideassa ollut alun perinkään samalla tavalla kuin jossain USA:n perustuslaissa, mikä on paras perustuslaki mitä maailma on tähän mennessä nähnyt.
Onko tämä sitten "ryssän puolella oloa"? Mielestäni ei. Olen aina suhtautunut Venäjään jonkintasoisena uhkana, jonka suhteen puolustuskyky on syytä pitää kunnossa ja olla sitomatta omaa taloutta liikaa sen oikkuihin. Ukrainan puolella olen ollut jo 2014 Krimin miehityksestä lähtien ja lahjoitin rahaa sinne. Lähtökohta on se, että luottamus ja kunnioitus eivät ole ilmaisia, eivätkä ne kuulu automaattisesti kenellekään - ne tulee aina itse ansaita, myös EU:n.