EU - onko järkee vai ei?

Tämän takia Deutsche Bank voi olla sinunkin painajaisesi


Kaikkien eurokansalaisten yhteiseksi painajaiseksi Deutsche ja alueen muut suurpankit voivat muuttua siksi, että ne ovat nykyisin kaikkien euromaiden yhteisellä eivätkä enää yksittäisten eurovaltioiden vastuulla.

Yhteisvastuu alkoi siitä, kun alueen keskuspankki EKP tarkasti alueen suurpankkien taseet ja totesi niiden olevan kelpo kunnossa siirrettäviksi kaikkien euromaiden yhteiselle vastuulle. Esimerkiksi Deutsche Bank läpäisi EKP:n tehotarkastukset huomautuksitta, ja siksi pankin riskit ovat tätä nykyä pankkiunionin yhteisiä riskejä.
Klikkaa laajentaaksesi...

http://www.taloussanomat.fi/porssi/...i-olla-sinunkin-painajaisesi/20161718/170?n=1
 
Bushmaster kirjoitti:
Onko tämä nyt ensimmäinen postaus saksanpankista..?
Olenkin ihmetellyt miksi kukaan talousasioista ja tämän kokoluokan jutussa myös turvallisuus asioista kiinnostunut ei ole aiheesta tuonut mitään esiin...?

No tästä veli @Talvela :n aloituksesta on hyvä jatkaa...

:solthum:
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyseessä on maanpetos ja historiamme suurin puhallus, kaikki eivät halua asiaa edes myöntää tai siitä keskustella.
 
Selvitys: Jos Brexit toteutuu, suuri joukko firmoja jättää Britannian
Miltei joka kolmas saksalais- ja brittifirma harkitsisi kapasiteetin kevennystä tai lähtöä Britanniasta, jos maa lähtee EU:sta, selviää tutkimuksesta.

http://www.taloussanomat.fi/politii...-joukko-firmoja-jattaa-britannian/20161758/12

Miltei joka kolmas yhtiö harkitsisi Britanniasta lähtemistä tai kapasiteetin leikkaamista, jos maa lähtisi EU:sta, uutisoi brittilehti The Guardian.

Kyselytutkimuksessa selvitettiin yli 700:n Britanniassa toimivan britannialaisen ja saksalaisen yrityksen näkemyksiä Britannian mahdollisesta EU-erosta.

Etenkin IT- ja teknologia-alan yhtiöt ovat valmiita harkitsemaan tilannettaan uudelleen. Niistä 41 prosenttia sanoi joko pienentävänsä kapasiteettiaan tai lähtevänsä kokonaan saarivaltiosta, jos Britannia eroaa EU:sta. Toisaalta hieman yli neljännes vähemmänkin liikkuvaisen tehdastuotannon yrityksistä arvioi samoin.

Yritysten tuki EU:lle onkin laajaa. Neljä viidestä vähittäismyynnin, tehdastuotannon, telekommunikaation, energia- ja rahoitusalan yrityksestä katsoo, että Britannian pitäisi pysyä EU:ssa.

Rahoitusala on jo aiemmin profiloitunut EU:n puolustajana, sillä suuret pankit rahoittavat EU:ssa pysymistä kannattavaa kampanjaa. Tutkimus vahvisti, että rahoitus on toimialoista pessimistisin Britannian EU:sta eroamisen suhteen.

Runsas viidennes lähtisi EU:sta
Guardianin mukaan monet yritykset valittivat EU-jäsenyyden tuomista hankaluuksista, useimmiten sääntelyn monimutkaisuudesta ja euron epävarmasta tulevaisuudesta.

Tästä huolimatta vain hieman yli viidesosa yrityksistä arvioi, että Britannian pitäisi erota EU:sta. Vain 13 prosenttia uskoo, että Britannian ero EU:sta voisi kasvattaa kansallista työllisyyttä.

Selvityksessä yrityksiltä pyydettiin arvioita tilanteesta jossa Britannia lähtisi EU:sta poliittisena yhteisönä mutta saisi pitää pääsyn yhteismarkkina-alueelle. Selvityksen teetti saksalainen ajatuspaja Bertelsmann Stiftung ja sen teki Economist-lehdestä tunnettuun Economist Groupiin kuuluva Economist Intelligence Unit.

Guardianin mukaan Bertelsmann Stiftungia pidetään yleisesti vapaiden markkinoiden ja Euroopan puolestapuhujana.

------------------------------------------------

Yritysjohtajat Britanniassa ja Saksassa ovat huolissaan Britannian mahdollisesta erosta EU:sta.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/b...yytyy/xBv58jWx?ref=ampparit:6b59&ext=ampparit

Neljä viidestä yritysjohtajasta vastustaa Britannian lähtöä unionista. Johtajien mukaan erolla olisi lukuisia negatiivisia vaikutuksia yritystoimintaan, niin työllisyyteen, yritysten liikevaihtoon kuin investointeihin kanaalin molemmin puolin.

Saksalaisen Bertelsmann-säätiön teettämän laajan kyselyn mukaan 79 prosenttia brittiyrittäjistä, toimitusjohtajista ja johtavassa asemassa olevista työntekijöistä haluaa Britannian pysyvän EU:ssa. Vastaava luku Saksassa on 83 prosenttia.

Erityisesti it-ala, teknologiayritykset, vähittäiskauppa ja kulutustuotesektorit ovat vahvasti EU:ssa pysymisen kannalla. Erityisesti pelätään haittoja omalle toimialalle.

Bertelsmann-säätiön toimitusjohtajan Aart De Geusin mukaan tutkimus paljastaa yrityselämän selvän tuen Britannian EU-jäsenyydelle.

”Neuvotteluiden aattona yritysjohtajat kanaalin molemmin puolin kertovat, että kaikki menettävät paljon, jos Brexit toteutuu. Pelko työpaikkojen katoamisesta ja hyvinvoinnin tipahtamisesta on todellinen. Euroopan päämiehillä on siksi valtava velvollisuus löytää (EU:n huippukokouksessa) kompromissi”, Geus toteaa.

Myös EK huolissaan
Myös Suomen Elinkeinoelämän keskusliitto EK on huolissaan mahdollisesta Brexitistä ja toivoo huippukokoukselta neuvotteluratkaisua..

EK on arvioinut, että Britannian ero EU:sta johtaisi ajan myötä näkyviin ja näkymättömiin kaupan esteisiin. Pahimmillaan tuotantotappiot Britanniassa voisivat nousta jopa 15 prosenttiin kansantuotteesta kerrannaisvaikutuksineen. Britit kärisivät Brexitistä jopa muuta Eurooppaa enemmän, sillä lähes puolet Britannian viennistä suuntautuu EU-alueelle.

Kaksi vuotta aikaa sopia ehdot
Mikäli Britannia päätyy jättämään EU:n, ei ero astu heti voimaan, vaan briteillä on kaksi vuotta aikaa neuvotella irtautumisen ehdoista.

Todennäköisesti Britannia järjestäisi suhteensa EU:n kanssa joko Sveitsin mallin mukaan kahdenvälisin sopimuksin tai Norjan mallin mukaan ETA-sopimuksella. Sveitsin mallissa Britannialla olisi rajattu pääsy sisämarkkinoille, mutta velvoite noudattaa EU:n sääntöjä. Ns. Norjan mallissa pitää noudattaa EU:n sääntöjä ilman sananvaltaa päätöksenteossa.

Britannian pääministeri David Cameron jätti oman poliittisen taustaryhmänsä, europarlamentin konservatiiviryhmän EPP:n vuonna 2009. Samalla Cameron menetti yhden keskeisen tiedonlähteen ja vaikutuspaikan EU-politiikassa.

Nyt Cameron vaatii, että euroryhmän pitää paremmin informoida päätöksistään ei-euromaita ja lisätä euron ulkopuolisten jäsenmaiden vaikutusmahdollisuuksia euroalueen päätöksissä.
 
Mitä enemmän puntaroin nykymaailmaa ja historiaa, mieleni masentuu ja kaipaa elämää, mistä kaikki unionit ovat kaukana, ovat se sitten Kalmari unioneita, Soviet unioneita tai Euroopan tai Euraasian unioneita. Eihän niistä yksikään ole ikuinen, mutta aina on jollakulla utopia jostakin taloiudellis-poliittisesta pelistä, jonka pitäisi mennä kuin kusi lautaa pitkin. Sen verran että saadaan pystyyn ihmisten kiusaksi milloin 125 vuotta, milloin 70 vuotta ja milloin... niin?
 
Suomi oli kaksi ensimmäistä vuotta saamapuolella ja sen jälkeen olemme maksaneet. Nettosaajia löytyy Välimeren maista ja ex itäblokin maat menivät jonoon jatkoksi.

Silti meistä sanotaan, että olemme "Euroopan sairas maa". Mutta maksajaksi riittävä.

On kaksi perusargumenttia, joilla EU:ta puolustellaan. Tuet ja kauppapoliittiset edut. Maahamme tulevat tuet maksamme itse osapuilleen mallilla maksamme kaksi euroa ja saamme yhden. ETA-sopimus turvaa kauppapoliittiset etumme aivan samoin kuin ne turvaavat esim. EU:hun kuulumattoman Norjan edut. Voi myös miettiä, eikö kauppaa käydä kysynnän ja tarjonnan "lakien", ei EU:hun kuulumisen perusteella, ja eikö vientikaupassa valuutan arvolla ole suuri merkitys. Tässä Suomi on ottanut turpaansa ja paljon rahaliitossa. Suomen vienti on sakannut lähes koko yhteisvaluutan käytön ajan euron kurssin takia (voi tarkistaa vaikka tullin tilastoista).

Tässä suljetussa systeemissä Saksan ylijäämä on jonkun toisen alijäämä. Piste.
 
Olen pro-EU siksi, että putte ja väykkäläiset himoavat poimia yksinäisen harhailijan suihinsa ja haluan kuulua länteen. Euro on Suomelle hanurista, koska siitä tehtiin yhteisvaluutta sosioekonomisesti aivan liian erilaisille alueille. Samalla rikottiin Maastrichtin sopimusta. Toisaalta, ajat muuttuvat jatkossakin, emmekä tiedä,miten näemme asian taas vuosien päästä. Mikään ei ole ikuista.
 
Kummallista on se että suurin ongelma on että Eu jäsenmaa pyrkii löytämään Eu:ssa olemiseen jotain järkeä missä nyt ei ole mitään järkeä...

Eli ongelma on jäsenmaa ei taaskaan Eu...?

http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212057-brititko-ongelma-eussa

Brititkö ongelma EU.ssa
17.2.2016 08:35 Ari Alsio
Hallelujaa, nyt briteistä ollaan tekemässä ongelmaa, vaikka todellisuudessa EU.n sisällä se ongelma on, eikä se poistu vaikka britit äänestäisivät itsensä EU.n ulkopuolelle.

Suomalaiset mepitkin valtaosin ovat hypännet siihen ajatukseen, että britit tarvitsevat jotenkin erikoiskäsittelyn. Miksi ihmeessä, jos joku on tyytymätön ison yhteisön toimintaan silloin ison yhteisön on tarkasteltava itseään, eikä sitä joka valittaa.

Yhteisöhän tarkoittaa, että siellä on kaikilla hyvä olla eikä vain briteillä.

Brittien sisäpolitiikan valtataistelu on tuottanut EU:lle ongelman jota pitää käsitellä kokonaisvaltaisesti, eikä brittejä suosimalla. Sehän on kuin lahjoisi kiukuttelevan pikku vekaran että pääsee kunnialla ohi kaupan karkkihyllystä.

Yhteinen pöytä vaatii ja ansaitsee yhteiset pöytätavat, ei briteille voi antaa myönnytyksiä sillä varjolla, että toivoo niiden joskus tulevan kaikkien käyttöön. Eihän britit sillä tavoin ole toimineet tähänkään saakka, eli "tahdomme rahamme takaisin"- kansa ei ole antanut mitään ilmaiseksi, vaan pyytää taas itselleen myönnytyksiä.

Jos myönnytyksiä tehdään sillä varjolla, että britit pysyvät yhteisössä, niin myönnytysten tulee olla läpi linjan, eli niiden on oltava myönnytyksiä joka ikiselle jäsenmaalle.

Nyt keskustelua käydään pelon ilmapiirissä, eli pelätään että hampaitaan kiristelevät britit hylkäävät EU:n ja siksi heitä pitää kuunnella, kun heitä tulisi kuunnella siksi, että kaikki jäsenmaat hyötyisivät. Britit ovat nostanet kissan pöydälle, eli asian joka heitä EU:ssa kismittää, se vain pitää nyt ratkaista kokonaisvaltaisesti, ei brittejä erikseen esille nostamalla.

Jos tähän ei pystytä, niin silloin on sama kaataa koko yhteisö mädäntyneenä.

Klikkaa laajentaaksesi...
 
Erinomainen kirjoitus Venäjästä ja josta ei voi välttyä yhdistämistä tätä myös Eu:ssa vellovaan järjestelmäkriisiin...

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212024-nykyinen-jarjestelmakriisi-ja-arat-tsuhnat

Nykyinen järjestelmäkriisi ja arat tšuhnat
16.2.2016 15:36 Arto Luukkanen
”Sanon sinulle suoraan, että tällaisen horjuvan hallinnon palveluun eivät voimani riitä; kädet lamaantuvat ja kaikki tahto ja energia katoavat……ystäväni, olen niin ahdistuneessa mielentilassa, etten voi sitä Sinulle sanoin ilmaista. Missä on voima, missä on tahto?”

Edellinen huokaisu sisältyi Nikolai II:sen äärikonservatiivisen sedän suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin kirjeeseen nuoremmalle veljelleen Pavelille.

Silloin vuonna 1899 ylioppilasmellakoiden turhaannuttama suuriruhtinas näki selvästi, miten keisarikunta oli valumassa järjestelmäkriisiin syövereihin. Hallinto "riippui ilmassa”. Toisaalta luottamus järjestelmään oli katoamassa samaan aikaan kun kaikesta näkyi kuinka keisarillisen hallinnon kyky ja halu toimia olivat ristiriidassa toistensa kanssa.

Varoituksia lähestyvästä järjestelmäkriisistä oli tullut jo aikaisemminkin. Kuten Tuomo Polvinen omassa kirjassaan ”Valtakunta ja rajamaa”huomautti, myös konservatiiviset piirit kykenivät hahmottamaan tulevat ongelmat ja itsevaltiuden haasteet. Esimerkiksi Konstantin Pobedonostsev, keisari Nikolai II:sen opettaja ja neuvonantaja huomautti syksyllä 1898 tsaarille, että Venäjä oli muuttumassa. Jako rikkaisiin ja köyhiin oli kasvanut samalla kun yhteiskunta oli modernisoitunut. Pobedonotsevin mukaan tarvittiin jonkinlaista kokonaisvaltaista toimintaohjelmaa tilanteen pelastamiseksi.

Hiipivän järjestelmäkriisin mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että vielä vuonna 1913 helmikuun 21 päivänä koko Venäjän maa juhli intensiivisesti Romanovien dynastian 300-vuotisjuhlaa. Tsaaria ja hänen perhettään vasten iski kasvoihin joka puolelta maata lojaalisuuden aalto ja vaikka siihen aikaan ei tehtykkään mielipidemittauksia, niin ainakin ulkoisista olosuhteista olisi voinut päätellä, että 99% kansakunnasta tervehti innokkaana tsaari Nikolai II:n hallintoa. Kyseinen rakastettu dynastia hävisi kuitenkin 4 vuoden kuluttua kuin öinen unennäkö.

Kun rahat loppuvat

Myös Neuvostoliitto tuhoutui järjestelmäkriisin järistyksiin. Neuvostoliiton tuhon syistä tärkein oli talous. Kun se romahti 1980-luvun lopussa, ihmiset unohtivat olevansa Neuvostoliiton kansalaisia – heistä tuli venäläisiä, ukrainalaisia, baltteja, burjaatteja ja saksalaisia.

Hämmästyttävintä tässä kaikessa oli muutoksen nopeus ja yhtäaikaisuus. Piilossa uinuneet kansalliset tunteet olivat jääneet horrokseen mutta heti kun järjestelmäkriisi puhkesi, ne nousivat oraalle. Neuvostokonsumerismin ja hyvinvoinnin murtuessa hapertuivat myös ihmisiä yhdistäneet sosiaalisen siteet. Kansallisuustunteen luultiin jo hävinneen, sillä neuvostoihmiset olivat muuttaneet eri seuduille tai menneet naimisiin eri kansallisuuksien ja uskontojen välillä ilman minkäänlaisia ongelmia. Kun rahat loppuivat, nosti myös nationalismi päätään.

Neuvostoliitto kuoli myös uskon puutteeseen. Entisen kommunistisen ideologian korvasi joko patriotismin nousu tai muiden kansallisuuksien oma puhunta. Uuden etsintä mahdollistui vuodesta 1987 lähtien. Tällöin maan johtaja M. Gorbatšov oli aloittanut taistelun omaa puoluettaan ja neuvostojärjestelmän perusteita vastaan. Avoimuuden politiikka merkitsi mahdollisuutta vedota mediaan tai vedota kansalaisiin kuten esimerkiksi Boris Jeltsin teki ollessaan Moskovan kaupunginjohtajana.

Hallitsevan nomenklatuuran etujen arvosteleminen tai kommunistijohtajille tarkoitettujen etujen tuomitseminen avasi poliittisen arvostelun ryöpyn padot kerralla. Samalla se aukaisi myös mahdollisuuden muuhunkin poliittiseen toimintaan ja raivasi lopulta tien vapaisiin vaaleihin.

Lopullisesti kommunistinen järjestelmä mureni kun vuoden 1990 helmikuussa NKP:n keskuskomitea antoi mahdollisuuden muiden poliittisten puolueiden syntyyn ja vapaisiin vaaleihin. Nyt Neuvostoliiton tuhon siemenet oli lopullisesti kylvetty vaikka järjestelmä kituutti vielä yli vuoden ajan sellaisenaan.

Järjestelmän repi rikki kiista tulevaisuudesta. Valtataistelu reformaattoreiden ja konservatiivisten voimien keskittyi kysymykseen siitä mihin reformit johtaisivat. Konservatiivien voimien inspiroiman artikkelin ”Sana kansalle” (Sovetskaja Rossija ) mukaan ihmisten piti kysyä itseltään: ”miten oli mahdollista, että olemme päästäneet valtaan ihmiset, joilla ei ole rakkautta omaa maataan kohtaan ja jotka kumartavat vieraille isännille sekä etsivät neuvoa ja hyväksyntää ulkomailta”. Uudistajat taas halusivat kumota neuvostojärjestelmän kokonaan ja hakivat mallia ulkomailta.

Uuden Venäjän tuhon siemenet

Presidentti Putinin poliittisen järjestelmän – ns. sekurokratian 16 vuotisen menestyksen takana on ollut ennen kaikkea energian korkea hinta. Se on mahdollistanut väestön elintason vähittäisen nousun ja vakaat olot.

Energian hinnan korkea taso on kuitenkin luonut tilanteen, jossa talouden koko on kasvanut pelkästään energiatulojen varassa. Kun sen hinta romahti, Ukrainan kriisin jälkeen, on Venäjän nykyinen johto tipahtanut talouskriisin kautta järjestelmäkriisiin, joka uhkaa sitä tuholla.

Kasvavan virkakoneiston ja turpoavien talousklaanien pöhöttämä Venäjä on nyt vaikeassa tilanteessa. Sen talous oli miinuksella jo ennen Ukrainan kriisiä. Nyt öljyn hinta on pudonnut dramaattisesti ja samalla sen energiayhtiöiden tulot ja veroista riippuvat valtion tulot ovat romahtaneet. Venäjän valtion budjetin pohja on revennyt. Nyt valtion olisi joko nostettava tuloja tai vähennettävä menoja. Se ei kuitenkaan pysty kumpaankaan sillä vuoden 2016 budjetti perustui laskelmaan siitä, että öljy hinta pysyisi 50 dollaria/barreli. Nyt hinta on huomattavasti alempi.

Hallinnon toimet ovat rajoittuneet ns. antikriisilainsäädännön laatimiseen tai sitten siihen, että rikkaat oligarkit ovat alkaneet ”kannibalisoimaan” toisiaan. Kun stabilisaatiorahastot ja eläkerahastot on käytetty loppuun, joutuu valtion turvautumaan kultavarantoihin tai sitten siihen, että se pyrkii yksityistämään sen omistamia valtionyhtiöitä. Toisaalta, jäätynyt kriisi Ukrainassa ja Syyrian uusi seikkailu vie osansa budjetista.

Kriisi näyttää aktualisoituvan tänä vuonna.

Venäjän valtion rahalliset velvoitteet ulkomaille lankeavat samalla kun BKT näyttää laskevan vielä enemmän kuin vuonna 2015 (-3,7%). Kriisi on hiipinyt lähelle tavallista kansalaista sillä isot tehtaat laskevat tuotantoaan. Vuonna 2008 äkillisessä kriisissä valtion johto kiersi ympäri maata ja komensi oligarkkeja ruotuun. Nyt tehtävä voi olla vaikeampi. Venäjän ns. keskiluokalle tämä vuosi tarjoaa vain ikäviä vaihtoehtoja. Näyttää siltä, että säästöjä on syöty ja nyt alkaa todellinen elintason ja kulutuksen karsiminen.

Poliittisella kentällä näyttää tapahtuvan hiljaista kiehuntaa. Esimerkiksi Sergei Mironov ”Oikeudenmukaisen Venäjänä” johtaja on ehdottanut jo uudenlaista ”kansanluottamuksen” hallituksen luomista, jossa olisi mukana kaikkia ”rakentavia poliittisia voimia” (Argumenty nedel No 2 (493) 21 tammikuuta 2016.

Toisaalta, nyt olisi viimeinen mahdollisuus reformiin tai kuten Vjatseslav Kostikov totesi ”Argumenty i Fakti (No. 4)” lehdessä. Hänen mukaansa ”ulospääsy kriisistä ei ole mahdollista ilman reformeja”. Kaikki riippuu kuitenkin ylimmän johdon valinnasta.

Nykyinen järjestelmäkriisi ja arat tšuhnat

Venäjä näyttää kypsyneen nyt järjestelmäkriisiin, jossa mitä arkipäiväisemmätkin protestit saattavat sytyttää isoja poliittisia muutoksia. Toisaalta, ylimmässä johdossa ei uskota reformeihin sillä niihin ryhtyminen saattaisi horjuttaa vakauden kulisseja.

Venäjän keisarikunnan järjestelmäkriisin yhteydessä maan johto pyrki hävittämään maan sisällä olleet oppositioryhmät tai vähemmistökansallisuudet kovalla kädellä. Suomi sai itselleen Nikolai Bobrikovin, joka pyrki kuristamaan Suomen ja muistuttamaan sen ”tšuhnalaiselle väestölle” että oli tärkeätä liittyä suureen Venäjään.

Aikaisemmin Romanovit olivat pyrkineet uudistamaan maataan mutta 1900-luvulle tultaessa valtion hallinto pyrki enemmänkin yhdenmukaistamaan sitä. Kun sen kyky tähän oli rajallinen, pyrki se tyydyttämään kansakunnan šovistisia tunteita suuntaamalla yleisön huomio ulospäin tai sisäisiin ongelmiin. Esimerkiksi Suomen asema oli mainio silmätikku, jota arvostella. Tarvittiin vain päättäväisiä toimia sillä kuten Bobrikov usein totesi: ”tšuhnat ovat arkoja”.

Nykyisen sekurokratian ongelmat ja niiden ratkaisuyritykset ovat samantyyppisiä. Venäjä näyttää menettäneen otteensa Ukrainasta mutta se pyrkinyt siellä poliittiseen ratkaisuun vaan riensi sotaan Syyriassa.

Kun tämäkin kriisi kerran ”happanee” suuntaa nykyinen hallinto huomion jonnekkin muualle, missä se haluaa ”tyydyttää” šovinistisia tunteita uudelleen. Kohteen on oltava sopivan tärkeä ja sen verran helppo, että siihen on mahdollista kohdistaa tyytymättömien kansalaisten epäluottamus. Vuonna ”Venäjän kevät” oli mahdollista saavuttaa ryöstämällä heikolta naapurilta jokin alue, joka oli ollut kerran osa suurta ja jakamatonta Venäjää.

Miten käy nyt?

Arto Luukkanen, dosentti

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Klikkaa laajentaaksesi...
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Olen pro-EU siksi, että putte ja väykkäläiset himoavat poimia yksinäisen harhailijan suihinsa ja haluan kuulua länteen. Euro on Suomelle hanurista, koska siitä tehtiin yhteisvaluutta sosioekonomisesti aivan liian erilaisille alueille. Samalla rikottiin Maastrichtin sopimusta. Toisaalta, ajat muuttuvat jatkossakin, emmekä tiedä,miten näemme asian taas vuosien päästä. Mikään ei ole ikuista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Suomi ei ole mikään yksinäinen harhailija joka tarvitsee EU:ta kuuluakseen länteen, näin traumatisoituneet ihmiset ovat Suomen tähän tilanteeseen ajaneet.
 
Filosofisesti ajatellen, silloin kun alkaa ajatella, onko avioliitossa enää mitään järkeä, ja jos tuo mietintä jatkuu kovinkin kauan, on syytä joko erota tai vaihtoehtoisesti parantaa avioliittoa.

Joskus liitossa pitää katsoa myös akuuttien vastamäkien taakse, eli politiikkaa pitää tehdä myös huomista pitemmälle.

Katseeni kääntyy kotimaisiin poliitikoihin, virkamiehiin ja meppeihin ja heidän asenteeseensa. Pelkällä alamaisen asenteella ei jürgenien ja kurnuttajien kanssa paljon saa. Olen itse työskennellyt (tosin ennen Suomen EU-aikaa) paljon saksalaisten ja ranskalaisten kanssa ja voin kertoa, että muiden duunijuttujen sivu siellä pitää taistella - taistella eduista, oikeuksista ja joka hemmetin asiasta. Kukaan ei kunnioita nyhjäkettä.
 
Vonka kirjoitti:
Filosofisesti ajatellen, silloin kun alkaa ajatella, onko avioliitossa enää mitään järkeä, ja jos tuo mietintä jatkuu kovinkin kauan, on syytä joko erota tai vaihtoehtoisesti parantaa avioliittoa.

Joskus liitossa pitää katsoa myös akuuttien vastamäkien taakse, eli politiikkaa pitää tehdä myös huomista pitemmälle.

Katseeni kääntyy kotimaisiin poliitikoihin, virkamiehiin ja meppeihin ja heidän asenteeseensa. Pelkällä alamaisen asenteella ei jürgenien ja kurnuttajien kanssa paljon saa. Olen itse työskennellyt (tosin ennen Suomen EU-aikaa) paljon saksalaisten ja ranskalaisten kanssa ja voin kertoa, että muiden duunijuttujen sivu siellä pitää taistella - taistella eduista, oikeuksista ja joka hemmetin asiasta. Kukaan ei kunnioita nyhjäkettä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kohta nähdään jatkuuko liitto jos kansanäänestyksessä tulee ei, hyväksyykö Britit se EU vekslauksen että äänestetään niinkauan kunnes tulee "jees!"

On muuten johdatteleva otsikko, nyt vaan joukolla Brittejä paheksumaan ja voidaan syyttää jopa vihapuheesta kun kyseenalaistavat uudenajan tuhatvuotisen valtakunnan.

http://www.hs.fi/paivanlehti/18022016/a1455689660397
Eikö briteille mikään riitä? EU-kiista Britannian erikoisoikeuksista alkaa Brysselissä
 
Vonka kirjoitti:
Olen itse työskennellyt (tosin ennen Suomen EU-aikaa) paljon saksalaisten ja ranskalaisten kanssa ja voin kertoa, että muiden duunijuttujen sivu siellä pitää taistella - taistella eduista, oikeuksista ja joka hemmetin asiasta. Kukaan ei kunnioita nyhjäkettä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Yksi ongelmista on suomalaisten sinisilmäinen usko siihen että muut jäsenet noudattavat velvoitteitaan eikä kotiinpäinvetoa ole. EU-maat ovat kuitenkin niin heterogeenisiä että yhteenkuuluvuuden tunne on vain rajallinen.

Nyt sitten "yllättää" että muut maat ajavat EU-jäseninä kansallisia etujaan.
http://yle.fi/uutiset/brexit_ja_pak...aa__nain_maat_katsovat_omaan_napaansa/8678885
 
Eivät taida "federalistit" ymmärtää mitä / millaista liittovaltiota ovat olleet ja ovat edelleen kannattamassa?
....mitään ei ole tainnut historiasta jäänyt "korvan taakse" tai sitten on nukuttu juuri niillä tunneilla joissa on kerrottu miten fasistinen/kommunistinen/kansalaissosialistinen valtakunta on rakennettu ja mitä sitten tapahtui..?

"Valhe jos se on tarpeeksi suuri uskotaan helpommin kuin pieni valhe".....
 
Viimeksi muokattu:
Honcho kirjoitti:
Yksi ongelmista on suomalaisten sinisilmäinen usko siihen että muut jäsenet noudattavat velvoitteitaan eikä kotiinpäinvetoa ole. EU-maat ovat kuitenkin niin heterogeenisiä että yhteenkuuluvuuden tunne on vain rajallinen.

Nyt sitten "yllättää" että muut maat ajavat EU-jäseninä kansallisia etujaan.
http://yle.fi/uutiset/brexit_ja_pak...aa__nain_maat_katsovat_omaan_napaansa/8678885
Klikkaa laajentaaksesi...

Yle välittää ja uutisoi kauheeta federalistista vihapuhetta ja kiihottamista kansakuntia vastaan....:eek:
 
Liittyen edelleen Luukasen kirjoitukseen jonka postasin ja miten N-liiton ja Venäjän historiasta löytää yhtenevyyttä Eu:n järjestelmän kriisiin...?
"patoluukut ovat jo raollaan auki"

http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212128-onko-brexit-estettava-hinnalla-milla-hyvansa

Onko Brexit estettävä hinnalla millä hyvänsä?

"No, no, no!" Näin totesi pääministeri Margaret Thatcher lokakuussa 1990 Ison-Britannian parlamentissa vastatessaan silloisen komission puheenjohtaja Jacques Delorsin ehdotuksiin vallan keskittämisestä Brysseliin ja integraation syventämisestä. Rautarouvan sanat ovat olleet ahkerassa käytössä Britannian EU eroa kannattavien keskuudessa viime aikoina.

Saarivaltion suhteet Manner-Euroopan integraatioon ovat olleet moninaiset. Maa ei ollut hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä 1950-luvulla, mutta 1960-luvulta alkaen maa pyrki liittymään mukaan integraatiokehitykseen. Britannian liittyminen oli pitkään jäissä Ranskan presidentti Charles de Gaullen vastustaessa Britannian jäsenyyttä. Hänelle Britannia ei edes ollut osa oikeata Eurooppaa ja maan liittyminen olisi vähentänyt Ranskan johtoasemaa yhteisössä.

Kuitenkin de Gaullen presidenttikausien jälkeen Britannia liittyi vuonna 1973 Euroopan Yhteisön jäseneksi ja on siitä lähtien ollut "outo serkku" illallispöydässä. Maa ei ole eurossa, ei Schengenissä ja heille on annettu erivapauksia niin yhteisissä maksuissa kuin lainsäädännössä.

Kohtalonkysymys

Pääministeri David Cameron käy nyt poliittisen uransa kovimpaan taisteluun. Hän haluaisi pitää maan Euroopan unionissa mutta sellaisella sopimuksella, joka menee läpi kesän kansanäänestyksessä. Tilannetta ei helpota yhtään, että enemmistö briteistä kannattaa eroa ja monet hänen hallituksensa ministereistä kampanjoivat aktiivisesti eron puolesta oli sopimus sitten millainen tahansa.

Neuvotteluissa vaikein tehtävä on Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskilla, sillä hänen tehtävänsä on rakentaa Britannian EU-vaatimuksista kompromissi 27 jäsenmaan ja Britannian välillä. Intressien yhteensovittaminen ei ole helppoa, varsinkin nyt kun unioni kamppailee pakolaiskriisin, Kreikan ja Venäjä kanssa.

Mikäli kansanäänestyksessä tulee hylkäys Cameronin neuvottelemalle sopimukselle, ajaa se Euroopan talouden ja politiikan kaaokseen. Taloudellisia vaikutuksia on hankala arvioida varmasti mutta poliittiset vaikutukset olisivat selkeät. Britannian ero olisi raju isku unionin yhtenäisyydelle, ensimmäistä kertaa joku jäsenmaa irtaantuu unionista. Se heikentäisi unionin uskottavuutta jäsenmaidensa kesken mutta myös kansainvälisesti.

Mutta sopimuksen hyväksymien kansanäänestyksessä ei takaa myöskään vakautta. Jo nyt hallituksien johtajat pohtivat kuinka paljon Britannialle voidaan antaa myönnytyksiä. Varsinkin EU-kriittiset hallitukset, varsinkin Itä-Euroopan maissa, saattaisivat nähdä mahdollisuuden ryhtyä neuvottelemaan omia liittymissopimuksiaan uusiksi Brysselin kanssa. Jos Britannian sai uuden sopimuksen ja helpotuksia niin miksei sitten muutkin?

Pahimmillaan nyt alkava huippukokous avaa sellaiset patoluukut, joita kukaan ei pysty sulkemaan. Neuvotteluissa ei tarjolla kuin huonoja vaihtoehtoja.

Klikkaa laajentaaksesi...
 
Cameron-teatteri etenee:
"Neuvotteluissa Britannian pitämiseksi EU:ssa ei ole vielä löydetty ratkaisua, sanoo Britannian pääministeri David Cameron EU:n huippukokouksessa Brysselissä. Huippukokous jatkuu edelleen Britannian EU-sopimuksen sorvaamisella.
Cameronin mukaan neuvotteluissa saatiin aikaan kuitenkin pientä edistystä, kun Britannia kävi keskusteluja yöllä muun muassa Ranskan kanssa.
Cameron on painottanut, että Britannia ei jää unionin jäseneksi, jos se ei saa haluamaansa."
http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/849255/Cameron+EUneuvotteluissa+ei+edistysta
 
Jostain luin jotain kuukausia sitten että Cameron haluaisi että eurooppaan tulee samanlainen aseiden täyskielto kuin Britanniassa. Luuletteko että tämä vaatimus on agendalla nyt, yhtenä Cameronin vaatimuksena jotta pysyä EU;ssa?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top