Käyrä kurkku ja rikkidirektiivi saamassa jatkoa
Ahti Martikainen TWITTER LINKEDINJohtaja, Viestintä ja yhteyskuntasuhteet, Vapo Oy
ASIASANAT
LCB HIUKKASPÄÄSTÖ PUUPOLTTOAINE TURVE KIVIHIILI DIREKTIIVIRIKKIDIREKTIIVI VAPO
Nyt kysellään kuorossa kuka nukkui, kun Ylen verkot myytiin Digitalle ja Fortumin verkot myytiin Carunalle. Seurauksena oli kovat hinnannousut. Vähän aikaa sitten ihmeteltiin, miksi pitkistä kuljetuksistaan viennissä riippuvainen Suomi sai turhaa kustannuslastia rikkidirektiivistä. Kurkkujen käyryyttä säätelevä asetus toimi aikoinaan hyvänä opetusmateriaalina EU-säännösten rationaalisuudesta.
Mutta, jotta ei tarvitse tyytyä jälkiviisauteen, nyt on tarjolla mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen. Onko jonkun mielestä loogista ja järkevää, että Euroopan puhtaimmasta ilmasta nauttivaa Suomea aiotaan rangaista siitä. Euroopan Unionin käsittelyssä on kahden direktiivin alainen asiakirja, joka määrittelee suurten polttolaitosten päästörajat. Voimaan astuessaan tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa esimerkiksi puulla toimiva suuri lämpövoimala saa päästää ilmaan yhden kolmanneksen päästöistä, jotka ovat sallittuja keskieurooppalaiselle ruskohiili- tai kivihiilivoimalalle.
Tai siis toisinperin sanottuna. Heikomman ilmanlaadun alueille annetaan mahdollisuus kolminkertaisiin päästöihin kuin Suomessa toimiville suurille polttolaitoksille. Vain siksi, että toinen polttaa puuta ja toinen kivihiiltä. Ja vahvistettuna haluan todeta, että tämä ei ole vitsi.
Nyt valinkauhassa oleva asiakirja, Large Combustion Plants Document Best available techniques Reference Ducument eli LCB Bref, määrittelee siis suurten polttolaitosten parhaan tekniikan mukaiset (BAT) päästörajat. Jos tämä asiakirja astuu voimaan, BAT ei ole enää suositus, vaan se tulee velvoittavaksi osaksi Suomen lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että biomassan- ja turpeenpoltossa muodostuvien päästöjen raja-arvot tiukentuvat oleellisesti. Ja ovat selvästi tiukemmat kuin esimerkiksi kivihiiltäpolttavien laitosten päästörajat.
Keski-Euroopan valtioiden kotimaisten polttoaineiden käyttöä edistetään EU-tasolla ja hiiltä tuottavat valtiot ovat saamassa lievemmät päästörajat niiden kotimaiselle ruskohiilelle, kun taas Suomi, Irlanti ja Ruotsi joutuvat oleellisesti kiristämään päästörajojaan niiden kotimaisille polttoaineille eli turpeelle ja puulle. Ei ole oikein reilu meininki.
Ne, joiden mielestä tämä satojen miljoonien eurojen kustannukset suomalaisille energiayhtiöille tuova, velvoittava tekninen asiakirja on reilu kaikille osapuolille ja hyväksi EU:n ilmastolle, jatkakaa nukkumista. Kaikki muut, jotka katsovat voivansa vaikuttaa asiaan eli päättäjät eduskunnassa ja europarlamentissa sekä asiantuntijat ministeriöissä ja yliopistoissa: Nyt on aika toimia.
Muuten on turha muutaman kuukauden päästä voivotella, että mitenköhän tällaiset valtaviin investointeihin velvoittavat päästörajat pääsivät syntymään.
Kovin moni ei tunnu edes tietävän, että tällaisia päästörajoja ollaan uudistamassa. Asia olisi jollakin tavaa ymmärrettävissä, jos Suomen ilmanlaatu olisi kerta kaikkiaan sellainen, että täällä olisi ihmisten terveyden takia kannettava erityistä huolta polttolaitosten päästöistä. Totuus on kuitenkin se, että Euroopassa on kolme maata, joissa pienhiukkasten pitoisuudet alittavat sekä EU:n että WHO:n tavoitearvot. Nämä maat ovat EEA Report 5/2015 mukaan Ruotsi, Viro ja Suomi. Saman raportin mukaan typpioksidipitoisuudet Suomessa ovat Euroopan alhaisimmat.
Jos tiukentuneet päästörajat muuttuvat sitoviksi määräyksiksi tarkoittaa tämä samalla sitä, että näissä suurissa polttolaitoksissa tuotetun lämmön ja sähkön hinta nousee väistämättä. Jonkun täytyy maksaa turhatkin investoinnit. Lisääntyvät kustannukset johtavat väistämättä myös siihen, että työpaikat ja sitä kautta verotuotot polttoaineketjuissa vähenevät.
