Draghin mopo savuttaa
12.3.2016 12:57
Timo Isosaari
http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213528-draghin-mopo-savuttaa
23 kommenttia
Markkinoilla vallitsee nyt täydellinen paniikki. Paniikkiakin tärkeämpää on teeskennellä, ettei paniikkia ole, joten keskuspankkiirit vuorotellen ”suorittavat hallittuja toimia inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi”.
Paskapuhetta. Niiden ainoa motiivi on jarruttaa markkinoiden täydellistä romahdusta ja yleisen luottamuksen menettämistä, missä ne tulevat surkeasti epäonnistumaan. Lykkäystä ne voivat ostaa, mutta lopputulosta ne vain pahentavat.
Mopoteemaan palatakseni, EKP on suuressa viisaudessaan tulkinnut, ettei kone saa riittävästi bensaa, eli pääomia. Niinpä se rohkaistui lisäämään edelleen bensan syöttöä, eli mm. Sveitsin ja Japanin esimerkkien rohkaisemana veti ohjauskorkoa reilummin pakkaselle. Rohkeuden kasvu johtuu yhtäältä siitä, että negatiivisista ja nollakoroista huolimatta talletuspaot eivät ole alkaneet. Ainakaan julkisesti, vaikka pankit jo holvaavat käteistä keskuspankkien aiheuttamilta tappioilta välttyäkseen. Alkavat kyllä piakkoin, kunhan suurelle yleisölle valkenee asioiden todellinen laita. Pankit ovat jälleen kerran rapakunnossa ja niiden asiakkaat vielä huonommassa, vaikka paperilla yritetään todistella, ettei näin ole.
Toisaalta, kaikki reaalitalouden indikaattorit viittaavat siihen, että maailmantalous on ajautumassa taantumaan (todellisuudessa on jo), eli lainanyörejä on löysättävä kysynnän lisäämiseksi. Kysyntä on bensiinin palamiseen tarvittavaa ilmaa, mutta ilmamäärän säätöruuviin keskuspankeilla ei ole työkaluja. Ne voivat vain toivoa, että kuplauunot velkaantuvat (syöttävät ilmaa) lisää ja mopo jaksaisi kantaa kuormansa.
Joka tapauksessa Draghi sai vielä potkaistua mopedin käyntiin niin näyttävän savun saattelemana, että pörssit riemastuivat ravakkaan nousuun, kuten tänä vuonna aina viikonlopun lähestyessä joku puhuva pää on onnistunut markkinoille vakuuttelemaan; ”savutus on vain tilapäistä ja kohta taas keulii iloisesti”. Kunnes tulee se viikonloppu, jota seuraavalla viikolla pankit ovat kiinni.
Paniikista voi olla varma, kun Suoman Pankin oma Don Quijote, Erkki Liikanen, rientää julkisuuteen vakuuttamaan, että EKPn ritaristo kyllä hyökkää sapelit tanassa markkinoiden tuulimyllyjä vastaan. No, keskuspankkien sapelit ovat vain tuoreen velan tyrkyttämistä mätänevien velkakirjojen tilalle. Se ei voi mitenkään ratkaista ongelmaa, koska velkaa on jo entisestään aivan erkin liikasesti. Ja kuten sanottua, jos velalliset kiittävät, niin tallettajat tulevat kohta silmille.
Reaalitalouden luvut ovat tilastollisesta kaunistelusta huolimatta olleet suorastaan karmeita koko alkuvuoden. Varastot pullistelevat myymätöntä tavaraa, mikä taas on heijastunut tilauskantaan ja kuljetuksiin negatiivisesti. Edes alhainen energian hinta ei ole riittänyt sysäämään kysyntää ja tuotantoa kasvuun. Siihenkin on aivan looginen selitys, eli keskuspankkien markkinoille suoltama, käytännössä ilmainen raha on käytetty täysin järjettömästi. Kannattaa huomata, että ilmaista rahaa saavat vain ne, joilla sitä on ennestäänkin ja muut maksavat kyllä ihan reipasta korkoa, varsinkin kulutusluotoista.
Mihin se halpa velkaraha on sitten mennyt? Lähinnä yritysostoihin ja fuusioihin, eli monopolisoitumiseen, mikä lisää jättien kannattavuutta hetkellisesti ja heikentää kaikkien kilpailijoiden mahdollisuuksia. Toinen merkittävä ”käyttökohde” ovat olleet yritysten omat osakkeet, eli niiden kurssiarvoa on keinotekoisesti nostettu parantamaan sijoittajien uskoa, sekä varsinkin yritysten johdon avokätisen palkitsemisen jatkumista. Mitään varsinaista lisäarvoa tällainen ei tietenkään tuo talouteen, vaan jo suhteellisen lyhyellä periodilla myynti, tulokset ja osingot alkavat hiipua. Reaalitaloudessa pelätty deflaatio tekee jo tuhojaan.
Mekanismikin on hyvin tuttu, eli yritysten fuusioiden päämääränä on ”tehostaminen”, eli suomeksi työntekijöiden irtisanominen. Jäljelle jää yhä vähemmän kokoaikaisia ja tilalle tulee yhä enemmän pätkätyöläisiä. Esim. USAn ”fantastiset” työllisyysluvut helmikuulta näyttivät jopa 242 000 uutta työpaikkaa, mikä on hieno asia. Vähemmän hienoa on, että luku on kausitasoitettu arvio, joka ei voi pitää paikkaansa. Ei voi olla niin, että vähittäiskauppaan syntyisi samaan aikaan ilmoitetut 55 000 työpaikkaa, kun myymälöitä suljetaan urakalla. Toisekseen, 88 % työpaikoista oli osa-aikaisia ja ilmeisen surkeita ehdoiltaan, koska vaikutus koko työväestön ansiotasoon oli – 0,1 % ja työtuntimäärään – 0,2 %. Luvut ovat näennäisen pieniä, mutta kun tämä on vain yhden kuukauden muutos koko työmarkkinaan, on kyseessä nopeasti itseään ruokkiva negatiivinen kierre, joka ei ole pysäytettävissä millään keinoin globalistien luomilla pelisäännöillä.
Laskevan palkkatason myrkyllisyyttä lisää se, että keskivertojenkki on raskaasti opinto-, auto-, ja kulutusluotoissa. Kun lisäksi asuntomarkkinat ovat karanneet heidän ulottuviltaan niin rahasto- kuin institutionaalisten sijoittajien parkkeerattua rahansa kiinteistöihin, menevät talousrahat vuokriin ja obamakuplaisen terveydenhoidon maksamiseen, jos siihenkään on varaa. Niin tavaran kuin palvelujen kysyntä on käytännössä heikentynyt jo viime vuoden elokuusta lähtien ja jouluostoksetkin maksettiin enimmäkseen luottokorteilla eli velaksi. Pahinta on, että niin vienti- kuin tuontilukujen valossa kysyntä sakkaa samanaikaisesti kaikilla talousalueilla, massiivisista elvytystoimista huolimatta.
Tahtoo sanoa, että finanssimarkkinat ovat erkaantuneet reaalitaloudesta aivan omille teilleen. Miksi eivät erkaantuisi, koska keskuspankit ovat viimeiset 8 vuotta pelastaneet kaikki epäonnistuneet sijoitukset, eli mitään riskiä ei näennäisesti ole? Viime viikolla entinen FED-pankkiiri Richard Fischer, joka aikoinaan äänesti jo QE kolmosta vastaan, käytti keskuspankkien toiminnasta analogiaa; ”Me pumppasimme markkinoille niiden haluamaa heroiinia ja kokaiinia. Nyt voimme tarjota enää Ritalinia”.
Jos ”vanhat merkit” pitävät paikkansa, Draghin moposta lähteneen savun hälvettyä kurssit lähtevät heti alkuviikosta uudelleen sukeltamaan ja seuraavaksi odotellaan FEDiltä vastaavia ”stimulantteja”. Kullan hintakäppyrän kehitys kuitenkin viittaa siihen, että yhä useammalta alkaa kadota usko keskuspankkien kykyyn korjata velkaongelmaa lisävelalla.
Sitäkin varmempi paniikkimittari on USAn presidentinvaalit, missä enää Clinton kannattelee nykyisen establishmentin velkaisaa ruhoa. Trumpin, Sandersin ja Cruzin kannatusluvut kertovat, että Ameriikan ihmemaassa asioiden täytyy olla todella huonolla tolalla. Normaalioloissa kenelläkään noista ei olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä.
Uskon menettämisestä varoitti jopa BIS, tuo ”keskuspankkien keskuspankki”.
Miten voisikaan uskoa sellaiseen, mitä ei ole olemassa? Negatiiviset korot ovat kuin kapitalismin kuolinilmoitus lehden takasivulla. Kapitalismi lakkaa olemasta, kun sijoituksille ei saa enää korkoa. Etusivuilla vakuutetaan kuitenkin, että vainaja on elossa ja tila on vakaa.
Tulee mieleen Neuvostoliiton haudan äärellä hoippunut Jeltsin. Helsingissä Sipilän hallitus kaikkine tausta-oligarkkeineen on vastaavassa tilanteessa, annostelemassa aspiriinia vainajalle ”Suomen malliin”. Konkurssikypsän hallintopääkaupungin nimeksi sopisikin paremmin Jeltsinki.
Loppu on enää konkurssin peittelyä. Tarinan opetus on se, että sekä globalisaatio että sen myötä pihtisynnytetty Euroopan Unioni olivat kuolleina syntyneitä ajatuksia. Nyt ollaan sillä kynnyksellä, että markkinat hinnoittelevat epäonnistumisen eeppisen mittakaavan esiin.
