EU - onko järkee vai ei?
- Viestiketjun aloittaja vlad
- Aloitus PVM
Geronimo
Ylipäällikkö
Mitähän vielä löytyy.
http://www.talouselama.fi/uutiset/p...ndaa-3-7-miljoonaa-omiin-kuljettajiin-6542107
Parlamenttia palvelleilta autonkuljettajilta löydettiin Isisin propagandaa - 3,7 miljoonaa omiin kuljettajiin
http://www.talouselama.fi/uutiset/p...ndaa-3-7-miljoonaa-omiin-kuljettajiin-6542107
Parlamenttia palvelleilta autonkuljettajilta löydettiin Isisin propagandaa - 3,7 miljoonaa omiin kuljettajiin
Bushmaster
Greatest Leader
Kun kompostia tonkii niin ....?
StepanRudanskij
Respected Leader
Nyt vittu Olli Rehn, Paavo ja kumppanit....
Bushmaster
Greatest Leader
Arvoyhteisö ja avoimen demokratian Eu haluaa olla varma kansan tahdosta...
Meppi veikkaa: britit äänestävät Brexitistä kahteen kertaan
ILKKA LUUKKONEN
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/pietikainen brexit-49168
Sirpa Pietikäinen ei usko, että "käsikranaattimalli" Britannian ja EU:n suhteista toteutuu.
EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen(kok.) sanoo, että Britannian EU-jäsenyys ei ehkä ratkea vielä kesäkuun kansanäänestyksessä. Jos britit äänestävät itsensä silloin ulos, seuraa toinen äänestys, hän ennustaa.
Sirpa Pietikäinen.
(Pekka Sakki)
– En usko, että (Britannian pääministeriDavid) Cameron toteaa, että tämä oli nyt tässä ja lähettää eroanomuksen, hän toteaa.
Britannia järjestää kesäkuun 23. päivänä kansanäänestyksen siitä, pitäisikö maan erota EU:sta. Cameron on neuvotellut EU:n kanssa Britannian jäsensopimukseen ja koko EU:n päätöksentekoon uusia ehtoja, jotka toimivat äänestyksen pohjana.
Pietikäinen sanoo uskovansa, että britit pysyvät EU:ssa. Jos käy toisin ja he päättävät erota, hän ennustaa, että seuraava malli toteutuu:
1. Britit käyvät sisäisen keskustelun äänestystuloksen syistä.
2. Britit keskustelevat myös EU:n kanssa äänestystuloksen syistä.
3. Syntyy uusi sopimus Britannian ja EU:n välillä.
4. Järjestetään uusi kansanäänestys.
5. Britannia päättää pysyä EU:ssa.
– Se on vähän niin kuin malli Irlanti, Pietikäinen kuvaa.
Hän viittaa siihen, että Irlanti järjesti EU:n perussopimuksesta kaksi kansanäänestystä vuosina 2008 ja 2009.
Pietikäinen huomauttaa myös, että vaikka Britannia alkaisikin valmistella eroa unionista, edessä on vuosien prosessi, kun sopimuksia puretaan ja uusia laaditaan tilalle. Sinä aikana maan hallituskin ehtinee vaihtua.
– Silloin kysytään, mikä hallitus on vallassa, ja haluaako se erota. Veikkaan että ei.
On myös olemassa "käsikranaattivaihtoehto", Pietikäinen toteaa. Se tarkoittaa, että kansallismielinen itsenäisyyspuolue UKIP nousee valtaan EU-kielteisyydellään. Silloin ero toteutuu varmasti.
Pietikäisen mukaan kansanäänestyksien yleistyminen tuottaa vaikeuksia päätöksenteolle. Hän sanoo olevansa "klassinen kansanäänestyksien kannattaja", mutta vain, jos äänestyksen kysymyksenasettelu on selvä.
Esimerkiksi Hollanti kaatoi kansanäänestyksellä jo voimassa olevan EU–Ukraina-yhteistyösopimuksen, ja nyt maassa puuhataan kansanäänestystä EU–Yhdysvallat-vapaakauppasopimuksesta.
Pietikäisen mielestä tämänkaltaiset kansanäänestykset ovat populistipoliitikkojen tapa pestä kätensä vaikeasta asiasta.
– On kuin vietäisiin valtion budjetti kansanäänestykseen. Rasti vain ruutuun, että mitä sinä haluat, hän ironisoi.
Minuteman
Eversti
Euro on pakkopaita
Suomen ja Kreikan kaltaisten, puolisosialististen jäykkien hintojen ja työmarkkinoiden maiden ei olisi kannattanut liittyä euroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen ja Kreikan kaltaisten maiden kannattaisi nyt erota eurosta. Euroeron kustannukset ovat nousevien lainakorkojen ja euromääräisinä pysyvien lainojen myötä korkeammat kuin euroerosta koituvat hyödyt. Euron paradoksi on siinä, että se on pakkopaita. Se on nykyisellään huono järjestelmä, joka aiheuttaa monessa maassa tällä hetkellä tuskaa, mutta siitä ei pääse poiskaan ilman vielä suurempaa tuskaa.
Jokaisen maan pitäisi tunnustaa realiteetit. Eurossa pärjääminen edellyttää markkinatalouden ja kilpailun lisäämistä julkisten palveluiden kustannuksella. Se edellyttää palkanmuodostuksen muuttamista joustavaksi eli keskitetystä sopimisesta ja ammattiliittojen valta-asemasta luopumista. Olematon kasvu, alijäämät ja julkisen sektorin leikkaukset jatkuvat niin pitkään, kunnes tosiasiat tunnustetaan, ja uudistukset toteutetaan.
Toisaalta myös suhdannepolitiikka oman euroalueen budjetin muodossa pitänee hyväksyä, jotta kriisiin ajautuneet maat eivät ajaudu liian syvälle ahdinkoon. Euroalueen budjetin suhteen olisi olennaista käydä keskustelu siitä, mitä kyseisestä budjetista voidaan rahoittaa. Esimerkiksi sosiaaliturvan yhdenmukaistaminen tarkoittaisi heikomman tuottavuuden alueiden kilpailukyvyttömyyden tukemista. Sen sijaan yhteisen budjetin käyttäminen pelkästään infrastruktuurihankkeisiin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen voisi parhaassa tapauksessa jopa vahvistaa heikompien alueiden kilpailukykyä.
Keskeisintä tulevalle tiiviimmälle EMU:lle olisi no bailout -säännön palauttaminen ohjenuoraksi, sekä valtioiden välisten velan yhteisvastuun rakenteiden purkaminen. Vuonna 2010 EU:n valitsema linja vastata yhteisvastuullisesti Kreikan velasta oli väärä, ja uhkasi hajottaa koko euroalueen.
Pahimmillaan huono europolitiikka voi edelleenkin johtaa keskenään riitelevään, hajanaiseen Eurooppaan, jossa jokainen maa eristäytyy, sulkeutuu ja etsii omia itsekkäitä intressejä koko Euroopan yhteisen edun kustannuksella. Panokset ovat liian suuret. Euroopan on löydettävä jälleen yhteinen suunta ja pelon sokaisemien eurooppalaisten poliittisten johtajien tilalle on löydyttävä todellisia suunnan näyttäjiä.
http://www.verkkouutiset.fi/talous/nakokulma euro kreikka-42726
Suomen ja Kreikan kaltaisten, puolisosialististen jäykkien hintojen ja työmarkkinoiden maiden ei olisi kannattanut liittyä euroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen ja Kreikan kaltaisten maiden kannattaisi nyt erota eurosta. Euroeron kustannukset ovat nousevien lainakorkojen ja euromääräisinä pysyvien lainojen myötä korkeammat kuin euroerosta koituvat hyödyt. Euron paradoksi on siinä, että se on pakkopaita. Se on nykyisellään huono järjestelmä, joka aiheuttaa monessa maassa tällä hetkellä tuskaa, mutta siitä ei pääse poiskaan ilman vielä suurempaa tuskaa.
Jokaisen maan pitäisi tunnustaa realiteetit. Eurossa pärjääminen edellyttää markkinatalouden ja kilpailun lisäämistä julkisten palveluiden kustannuksella. Se edellyttää palkanmuodostuksen muuttamista joustavaksi eli keskitetystä sopimisesta ja ammattiliittojen valta-asemasta luopumista. Olematon kasvu, alijäämät ja julkisen sektorin leikkaukset jatkuvat niin pitkään, kunnes tosiasiat tunnustetaan, ja uudistukset toteutetaan.
Toisaalta myös suhdannepolitiikka oman euroalueen budjetin muodossa pitänee hyväksyä, jotta kriisiin ajautuneet maat eivät ajaudu liian syvälle ahdinkoon. Euroalueen budjetin suhteen olisi olennaista käydä keskustelu siitä, mitä kyseisestä budjetista voidaan rahoittaa. Esimerkiksi sosiaaliturvan yhdenmukaistaminen tarkoittaisi heikomman tuottavuuden alueiden kilpailukyvyttömyyden tukemista. Sen sijaan yhteisen budjetin käyttäminen pelkästään infrastruktuurihankkeisiin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen voisi parhaassa tapauksessa jopa vahvistaa heikompien alueiden kilpailukykyä.
Keskeisintä tulevalle tiiviimmälle EMU:lle olisi no bailout -säännön palauttaminen ohjenuoraksi, sekä valtioiden välisten velan yhteisvastuun rakenteiden purkaminen. Vuonna 2010 EU:n valitsema linja vastata yhteisvastuullisesti Kreikan velasta oli väärä, ja uhkasi hajottaa koko euroalueen.
Pahimmillaan huono europolitiikka voi edelleenkin johtaa keskenään riitelevään, hajanaiseen Eurooppaan, jossa jokainen maa eristäytyy, sulkeutuu ja etsii omia itsekkäitä intressejä koko Euroopan yhteisen edun kustannuksella. Panokset ovat liian suuret. Euroopan on löydettävä jälleen yhteinen suunta ja pelon sokaisemien eurooppalaisten poliittisten johtajien tilalle on löydyttävä todellisia suunnan näyttäjiä.
http://www.verkkouutiset.fi/talous/nakokulma euro kreikka-42726
Geronimo
Ylipäällikkö
http://www.hs.fi/paivanlehti/18042016/a1460863101367
EU:n vastustajien kampanja vetää hyvin Britanniassa
EU-eroa vaativat hallitsevat ruohonjuuritasoa. Sen sijaan EU-kannattajien vaalityö takkuilee. Mielipidekyselyissä leirien kannatus on lähes tasan.
EU:n vastustajien kampanja vetää hyvin Britanniassa
EU-eroa vaativat hallitsevat ruohonjuuritasoa. Sen sijaan EU-kannattajien vaalityö takkuilee. Mielipidekyselyissä leirien kannatus on lähes tasan.
Bushmaster
Greatest Leader
EU keskittyy tässäkin "päättäviin elimiin" ja näiden vaikuttamiseen eikä tavalliseen kansaan tässäkään asiassa..."eu on arvoyhteisö"
Geronimo
Ylipäällikkö
Arvoyhteisö ja avoimen demokratian Eu haluaa olla varma kansan tahdosta...
On jotenkin huvittavaa lukea nitä EU kansanäänestysten uusintoja, politiikan taso on kuin viidakotähtösillä.
Vieläkin hölmönpää on lukea vihervassareiden vaatimuksista, silloi kun he vaativat jotakin asiaa toteutettavaksi niin kansalaisaloitteen 100000 allekirjoittajaa on valtava määrä joten eduskunnan on aloite hyväksyttävä ilman mitään mutinoita, silloinhan ei merkitse mitään noiden yli viiden mijoonan mielipide.
Kun on kyse vihervassareiden vastustamasta asiasta niin edes kansanäänestyksen tulos ei ole pätevä kun tuo äänestysprosentti ei ole riittävä.
Minuteman
Eversti
Ulkopoliittisen instituutin Tiilikainen: ”EU kestää, koska sille ei ole vaihtoehtoa.”
18.4.2016 7.00
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen pahoittelee Katajanokalla sijaitsevan työhuoneensa järjestystä. Pöydän pintaa ei näy kirjojen ja paperipinojen alta. Mutta kun työpöytää vertaa siihen maailmaan, jota Tiilikainen työkseen tutkii, järjestystä voi pitää esimerkillisenä. EU:n on sanottu syntyneen kriiseistä ja vahvistuvan niistä. Nyt tätä rakennusainetta on liiankin kanssa.
”Tilanne on poikkeuksellinen, sillä samanaikaisesti on useampi ja erilainen kriisi päällä. Ennen on pystytty selvittämään yksi kriisi kerrallaan.”
Talouskriisin pahin vaihe on ohi, mutta Kreikan vaikeudet jatkuvat. Pakolaiskriisin volyymi yllätti EU:n täysin, ja se on tehnyt rintamalinjoja jäsenmaiden välille. Kenties pahinta on turvallisuuspoliittinen tilanne, jossa terrorismi nostaa päätään, Venäjä uhittelee, ja sotilaallinen jännite kasvaa.
”EU on varsin huonosti varautunut hoitamaan tällaista kriisiä, jossa on sotilaallinen ulottuvuus. Silloin menee helposti sormi suuhun, kun uhkaa on joka puolella ja mietitään, miten toimitaan.”
Ja sitten on vielä brexit. Britit äänestävät kesäkuun 23. päivä EU-jäsenyyden jatkumisesta. Samalla EU-vastainen liike kasvaa monissa muissakin jäsenmaissa.
”On vaikea sanoa, miten brittien lähtö vaikuttaisi muuhun unioniin. Paha takaisku se olisi. Mutta on niitäkin, jotka sanovat, että integraatio ottaisi siitä sysäyksen syvempään suuntaan”, Tiilikainen sanoo.
Hän ei usko, että toteutuessaan brexit saisi seuraajia. ”Rajat tulevat muilla mailla nopeammin vastaan. Britannia on EU:n suuria valtioita, ja sille on annettu erityisasema kokonsa ja historiansa vuoksi. Jos joku muu yrittää samaa, se ei tule olemaan yhtä helppoa.”
Mitä on tapahtunut suurelle eurooppalaiselle projektille? Ei ole kuin parikymmentä vuotta siitä, kun eurooppalaiset päämiehet kokosivat poliittisen unionin ja rahaliiton. Jälkimmäisen onnistumisesta voi olla montaa mieltä, mutta tänä päivänä päätöstä ei saataisi edes aikaan. Tiilikaisen mukaan selitys löytyy maailmanpolitiikan isosta kuvasta. 1990-luku oli täynnä toivoa, kylmä sota oli päättynyt, ja Venäjän EU-jäsenyyskin oli keskustelussa. Maailma näytti uudelta ja vanhat kaunat unohdetuilta.
”Hyvien taloussuhdanteiden aikaan integraatio on muutenkin mennyt eteenpäin. Taantuma ruokkii protektionismia, ja lisää kansallista ajattelua.”
Vuosituhannen vaihtuessa suurin optimismi oli jo haihtunut, mutta EU:ta elävöitti suuri laajentuminen. Vuonna 2004 EU:hun liittyi kymmenen pääosin entistä Itä-Euroopan maata. Eurooppa oli jälleen yhtenäinen, ajateltiin.
”Se näytti helpolta poliittiselta prosessilta ja oli suurvaltasuhteiden kannalta täysin ongelmaton.”
Jälkikäteen ajateltuna vauhti saattoi olla liiankin kova.
”Oli iso haaste ottaa jäseneksi niin iso määrä maita, joilla ei ollut takanaan lainkaan integraatiohistoriaa. Itä-Euroopassa on paljon oireita siitä, etteivät maat olleet valmiita jäseneksi. Asiasta keskusteltiin jo aikanaan paljon, mutta silloin todettiin, ettei maita ryhdytä jakamaan eriin eikä EU:ta jaeta eri kerroksiin.”
Tuulet ovat nyt täysin kääntyneet. Kansainvälinen ilmapiiri on erittäin tulehtunut, yhteistyö ei etene oikein millään rintamalla. Venäjän tilanteen lisäksi vastakkainasettelua lisää voimistunut Kiina, jonka arvopohja ja sisäinen järjestys poikkeavat länsimaista.
”Iso kuva on tavattoman hankala. Venäjällä rakennetaan voimakkaasti viholliskuvia ja mustamaalataan koko länttä viholliseksi. Kansalaisten mielipide Venäjällä kääntyy kriittiseksi Yhdysvaltojen ja Naton lisäksi EU:ta kohtaan.”
”Jotenkin tuntuu, että tässä ollaan menossa pitkään kylmään kauteen. Se on hirvittävä sääli”, Tiilikainen sanoo.
”Samalla geopolitiikka on ujuttautunut EU-maiden sisään. Venäjä hakee kumppaneita sieltä, rahoittaa ja kannustaa unionin vastaisia voimia useassa jäsenmaassa. Tavoitteena on hajottaa ja hapristaa EU:ta.”
Kiristynyt kansainvälinen tilanne ei heijastu vain Euroopan unioniin ja Venäjään. Se heijastuu kaikkeen, mikä edellyttää kansainvälistä yhteistyötä.
”Syyriassa on sisällissota käynnissä. Rauha ja vakaus edellyttävät hyviä suhteita. Samoin ympäristökysymykset ja talous. Tämänhetkinen vastakkainasettelu luo turvattomuutta ja vaikeuttaa isojen globaalien kysymysten ratkaisua.”
EU:n kannalta tilanne on erityisen vaikea, koska siinä on mukana sotilaallinen ulottuvuus. Se on unionin heikko kohta.
”EU:lla on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, mutta se toimii vain hyvällä säällä ja on luotu unionin ulkopuolista kriisinhallintaa varten.”
Pidäkkeet syventää tätä ulottuvuutta ovat johtuneet siitä, että suurin osa EU-maista kuuluu Natoon, joka hoitaa vaativat sotilaalliset ja puolustukselliset toimet. Tehtävien jakaminen on perustunut taloudelliseen järkevyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Tiilikaisen mukaan työnjako ei enää toimi.
”Unioni alkaa olla pitkälle menevä poliittinen liitto. Asetelma, jossa sen puolustusta hoidetaan toisessa yhteydessä, ei ole oikein tätä päivää.”
”Terrori-iskulla Brysseliin oli myös symbolinen merkitys. Meilläkin on yhteisiä etuja puolustettavana riippumatta siitä, mitä Nato tekee”, Tiilikainen sanoo.
Teija Tiilikainen on yksi neljästä henkilöstä, jotka on nimetty tekemään arviota Nato-jäsenyyden vaikutuksesta Suomelle. Vaikuttaako tämä EU-ulottuvuus arvion sisältöön?
”Kyllä me huomioimme, miten muut yhteistyöulottuvuudet etenevät”, Tiilikainen sanoo.
Euroopan unioni on selvinnyt kaikista kriiseistään, näin käy Teija Tiilikaisen mukaan nytkin.
”EU kestää, koska sille ei ole vaihtoehtoa.”
”Paluu kansallisvaltiojärjestelmään ei ole vaihtoehto. Kansainvälistä kilpailua kiristävät globalisaation lisäksi suuret uudet valtiotoimijat kuten Kiina. Pienet ja keskisuuret eurooppalaiset valtiot eivät pärjää tässä kilpailussa ilman tiivistä yhteistyötä.”
Tiilikaisen mukaan EU voi kuitenkin muuttaa muotoaan kriisin seurauksena.
”On vaikea arvioida, millaisen muodon EU tulevaisuudessa ottaa. Tähän vaikuttaa muun muassa se, millaiseen ratkaisuun britit päätyvät kesäkuun kansanäänestyksessä.”
Ylipäätään EU on selviytynyt perustehtävissään Tiilikaisen mukaan selvästi paremmin kuin unionin julkisesta kuvasta voisi päätellä.
”Eurokriisin hoitoa on kritisoitu paljon. Tutkijana on kuitenkin pakko todeta, että todella paljon asioita saatiin päätettyä todella nopeassa tahdissa. Vakausmekanismi, pankkiunioni, uusi lainsäädäntö Emun uskottavuuden puolesta. Näin merkittävien asioiden ajaminen suuren jäsenmaajoukon kesken on vaatinut paljon hyvää johtajuutta.”
EU:sta on julkisuudessa tullut helppo syntipukki, johon poliitikot herkästi turvautuvat. Tällöin keskustelussa unohtuu, että päätöksiin on jokainen jäsenmaa voinut vaikuttaa. Samaan aikaan integraation suuret saavutukset, kuten rauha jäsenmaiden välillä, otetaan itsestäänselvyytenä.
”EU:n ansiosta uudet sukupolvet kasvavat Eurooppaan, jossa maat tekevät yhteistyötä ja ihmiset voivat mennä vapaasti työhön tai opiskelemaan toiseen jäsenmaahan. Tämä suuri kuva on monelle liian ilmeinen, ja negatiiviset asiat korostuvat julkisuudessa.”
Suomen EU-jäsenyyden alkamisesta tuli tammikuussa kuluneeksi 21 vuotta. Samalla kun EU etsii uutta muotoaan, kannattaisi Tiilikaisen mukaan suomalaistenkin miettiä nyt uudelleen unionin arvoa.
”Talous- ja rahaliitossa on todella pitkälle meneviä syventämishankkeita kuten fiskaaliunioni. Suomenkin eteen voi tulla päätöksentekotilanteita, joissa pitää miettiä, mihin ryhmään me haluamme kuulua.
Vaikea turvallisuuspoliittinen tilanne toimii myös muistutuksena siitä, miksi enemmistö suomalaisista halusi maan liittyvän EU:hun.
”Kyllä turvallisuuspolitiikka oli kantavana syynä meidän jäsenyydellemme”, Tiilikainen muistuttaa.
_____________________________________________________________________________________________
Minä en ymmärrä mitä sieniä ovat syöneet tälläkin palstalla vaikuttavat "itsenäisyysmiehet" jotka ilmeisen vilpittömästi kuvittelevat että esimerkiksi Suomi voisi erota EU:sta ja Eurosta säilyttäen nykyiset edut mutta irtautua vastuistaan. Ajatus on ihan yhtä realistinen kuin että kuvittelisi ottavansa lopputilin mutta säilyttävänsä ansiotasonsa.
Mielenkiintosta nähdä millaiseen umpikujaan britit itsensä ajavat täysin epärealistisine kuvitelmineen. Jos brexit tapahtuu niin eron ehtoja eivät britit ole neuvottelemassa vaan jäljelle jäävä EU sanelee ne täysin omista lähtökohdistaan. Ja britellä sentään on jotain painoarvoa. Suomen irtautuessa EU:sta meidän "neuvottelumme" tulevista kauppa- ja muista suhteista olisi vieläkin nöyryyttävämpi, todennäköisesti Bryssel ilmoittaisi että olette nyt osa Kremlin valtapiiriä ja me neuvottelemme Suomen kysymyksestä Kremlin kanssa.
18.4.2016 7.00
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen pahoittelee Katajanokalla sijaitsevan työhuoneensa järjestystä. Pöydän pintaa ei näy kirjojen ja paperipinojen alta. Mutta kun työpöytää vertaa siihen maailmaan, jota Tiilikainen työkseen tutkii, järjestystä voi pitää esimerkillisenä. EU:n on sanottu syntyneen kriiseistä ja vahvistuvan niistä. Nyt tätä rakennusainetta on liiankin kanssa.
”Tilanne on poikkeuksellinen, sillä samanaikaisesti on useampi ja erilainen kriisi päällä. Ennen on pystytty selvittämään yksi kriisi kerrallaan.”
Talouskriisin pahin vaihe on ohi, mutta Kreikan vaikeudet jatkuvat. Pakolaiskriisin volyymi yllätti EU:n täysin, ja se on tehnyt rintamalinjoja jäsenmaiden välille. Kenties pahinta on turvallisuuspoliittinen tilanne, jossa terrorismi nostaa päätään, Venäjä uhittelee, ja sotilaallinen jännite kasvaa.
”EU on varsin huonosti varautunut hoitamaan tällaista kriisiä, jossa on sotilaallinen ulottuvuus. Silloin menee helposti sormi suuhun, kun uhkaa on joka puolella ja mietitään, miten toimitaan.”
Ja sitten on vielä brexit. Britit äänestävät kesäkuun 23. päivä EU-jäsenyyden jatkumisesta. Samalla EU-vastainen liike kasvaa monissa muissakin jäsenmaissa.
”On vaikea sanoa, miten brittien lähtö vaikuttaisi muuhun unioniin. Paha takaisku se olisi. Mutta on niitäkin, jotka sanovat, että integraatio ottaisi siitä sysäyksen syvempään suuntaan”, Tiilikainen sanoo.
Hän ei usko, että toteutuessaan brexit saisi seuraajia. ”Rajat tulevat muilla mailla nopeammin vastaan. Britannia on EU:n suuria valtioita, ja sille on annettu erityisasema kokonsa ja historiansa vuoksi. Jos joku muu yrittää samaa, se ei tule olemaan yhtä helppoa.”
Mitä on tapahtunut suurelle eurooppalaiselle projektille? Ei ole kuin parikymmentä vuotta siitä, kun eurooppalaiset päämiehet kokosivat poliittisen unionin ja rahaliiton. Jälkimmäisen onnistumisesta voi olla montaa mieltä, mutta tänä päivänä päätöstä ei saataisi edes aikaan. Tiilikaisen mukaan selitys löytyy maailmanpolitiikan isosta kuvasta. 1990-luku oli täynnä toivoa, kylmä sota oli päättynyt, ja Venäjän EU-jäsenyyskin oli keskustelussa. Maailma näytti uudelta ja vanhat kaunat unohdetuilta.
”Hyvien taloussuhdanteiden aikaan integraatio on muutenkin mennyt eteenpäin. Taantuma ruokkii protektionismia, ja lisää kansallista ajattelua.”
Vuosituhannen vaihtuessa suurin optimismi oli jo haihtunut, mutta EU:ta elävöitti suuri laajentuminen. Vuonna 2004 EU:hun liittyi kymmenen pääosin entistä Itä-Euroopan maata. Eurooppa oli jälleen yhtenäinen, ajateltiin.
”Se näytti helpolta poliittiselta prosessilta ja oli suurvaltasuhteiden kannalta täysin ongelmaton.”
Jälkikäteen ajateltuna vauhti saattoi olla liiankin kova.
”Oli iso haaste ottaa jäseneksi niin iso määrä maita, joilla ei ollut takanaan lainkaan integraatiohistoriaa. Itä-Euroopassa on paljon oireita siitä, etteivät maat olleet valmiita jäseneksi. Asiasta keskusteltiin jo aikanaan paljon, mutta silloin todettiin, ettei maita ryhdytä jakamaan eriin eikä EU:ta jaeta eri kerroksiin.”
Tuulet ovat nyt täysin kääntyneet. Kansainvälinen ilmapiiri on erittäin tulehtunut, yhteistyö ei etene oikein millään rintamalla. Venäjän tilanteen lisäksi vastakkainasettelua lisää voimistunut Kiina, jonka arvopohja ja sisäinen järjestys poikkeavat länsimaista.
”Iso kuva on tavattoman hankala. Venäjällä rakennetaan voimakkaasti viholliskuvia ja mustamaalataan koko länttä viholliseksi. Kansalaisten mielipide Venäjällä kääntyy kriittiseksi Yhdysvaltojen ja Naton lisäksi EU:ta kohtaan.”
”Jotenkin tuntuu, että tässä ollaan menossa pitkään kylmään kauteen. Se on hirvittävä sääli”, Tiilikainen sanoo.
”Samalla geopolitiikka on ujuttautunut EU-maiden sisään. Venäjä hakee kumppaneita sieltä, rahoittaa ja kannustaa unionin vastaisia voimia useassa jäsenmaassa. Tavoitteena on hajottaa ja hapristaa EU:ta.”
Kiristynyt kansainvälinen tilanne ei heijastu vain Euroopan unioniin ja Venäjään. Se heijastuu kaikkeen, mikä edellyttää kansainvälistä yhteistyötä.
”Syyriassa on sisällissota käynnissä. Rauha ja vakaus edellyttävät hyviä suhteita. Samoin ympäristökysymykset ja talous. Tämänhetkinen vastakkainasettelu luo turvattomuutta ja vaikeuttaa isojen globaalien kysymysten ratkaisua.”
EU:n kannalta tilanne on erityisen vaikea, koska siinä on mukana sotilaallinen ulottuvuus. Se on unionin heikko kohta.
”EU:lla on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, mutta se toimii vain hyvällä säällä ja on luotu unionin ulkopuolista kriisinhallintaa varten.”
Pidäkkeet syventää tätä ulottuvuutta ovat johtuneet siitä, että suurin osa EU-maista kuuluu Natoon, joka hoitaa vaativat sotilaalliset ja puolustukselliset toimet. Tehtävien jakaminen on perustunut taloudelliseen järkevyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Tiilikaisen mukaan työnjako ei enää toimi.
”Unioni alkaa olla pitkälle menevä poliittinen liitto. Asetelma, jossa sen puolustusta hoidetaan toisessa yhteydessä, ei ole oikein tätä päivää.”
”Terrori-iskulla Brysseliin oli myös symbolinen merkitys. Meilläkin on yhteisiä etuja puolustettavana riippumatta siitä, mitä Nato tekee”, Tiilikainen sanoo.
Teija Tiilikainen on yksi neljästä henkilöstä, jotka on nimetty tekemään arviota Nato-jäsenyyden vaikutuksesta Suomelle. Vaikuttaako tämä EU-ulottuvuus arvion sisältöön?
”Kyllä me huomioimme, miten muut yhteistyöulottuvuudet etenevät”, Tiilikainen sanoo.
Euroopan unioni on selvinnyt kaikista kriiseistään, näin käy Teija Tiilikaisen mukaan nytkin.
”EU kestää, koska sille ei ole vaihtoehtoa.”
”Paluu kansallisvaltiojärjestelmään ei ole vaihtoehto. Kansainvälistä kilpailua kiristävät globalisaation lisäksi suuret uudet valtiotoimijat kuten Kiina. Pienet ja keskisuuret eurooppalaiset valtiot eivät pärjää tässä kilpailussa ilman tiivistä yhteistyötä.”
Tiilikaisen mukaan EU voi kuitenkin muuttaa muotoaan kriisin seurauksena.
”On vaikea arvioida, millaisen muodon EU tulevaisuudessa ottaa. Tähän vaikuttaa muun muassa se, millaiseen ratkaisuun britit päätyvät kesäkuun kansanäänestyksessä.”
Ylipäätään EU on selviytynyt perustehtävissään Tiilikaisen mukaan selvästi paremmin kuin unionin julkisesta kuvasta voisi päätellä.
”Eurokriisin hoitoa on kritisoitu paljon. Tutkijana on kuitenkin pakko todeta, että todella paljon asioita saatiin päätettyä todella nopeassa tahdissa. Vakausmekanismi, pankkiunioni, uusi lainsäädäntö Emun uskottavuuden puolesta. Näin merkittävien asioiden ajaminen suuren jäsenmaajoukon kesken on vaatinut paljon hyvää johtajuutta.”
EU:sta on julkisuudessa tullut helppo syntipukki, johon poliitikot herkästi turvautuvat. Tällöin keskustelussa unohtuu, että päätöksiin on jokainen jäsenmaa voinut vaikuttaa. Samaan aikaan integraation suuret saavutukset, kuten rauha jäsenmaiden välillä, otetaan itsestäänselvyytenä.
”EU:n ansiosta uudet sukupolvet kasvavat Eurooppaan, jossa maat tekevät yhteistyötä ja ihmiset voivat mennä vapaasti työhön tai opiskelemaan toiseen jäsenmaahan. Tämä suuri kuva on monelle liian ilmeinen, ja negatiiviset asiat korostuvat julkisuudessa.”
Suomen EU-jäsenyyden alkamisesta tuli tammikuussa kuluneeksi 21 vuotta. Samalla kun EU etsii uutta muotoaan, kannattaisi Tiilikaisen mukaan suomalaistenkin miettiä nyt uudelleen unionin arvoa.
”Talous- ja rahaliitossa on todella pitkälle meneviä syventämishankkeita kuten fiskaaliunioni. Suomenkin eteen voi tulla päätöksentekotilanteita, joissa pitää miettiä, mihin ryhmään me haluamme kuulua.
Vaikea turvallisuuspoliittinen tilanne toimii myös muistutuksena siitä, miksi enemmistö suomalaisista halusi maan liittyvän EU:hun.
”Kyllä turvallisuuspolitiikka oli kantavana syynä meidän jäsenyydellemme”, Tiilikainen muistuttaa.
_____________________________________________________________________________________________
Minä en ymmärrä mitä sieniä ovat syöneet tälläkin palstalla vaikuttavat "itsenäisyysmiehet" jotka ilmeisen vilpittömästi kuvittelevat että esimerkiksi Suomi voisi erota EU:sta ja Eurosta säilyttäen nykyiset edut mutta irtautua vastuistaan. Ajatus on ihan yhtä realistinen kuin että kuvittelisi ottavansa lopputilin mutta säilyttävänsä ansiotasonsa.
Mielenkiintosta nähdä millaiseen umpikujaan britit itsensä ajavat täysin epärealistisine kuvitelmineen. Jos brexit tapahtuu niin eron ehtoja eivät britit ole neuvottelemassa vaan jäljelle jäävä EU sanelee ne täysin omista lähtökohdistaan. Ja britellä sentään on jotain painoarvoa. Suomen irtautuessa EU:sta meidän "neuvottelumme" tulevista kauppa- ja muista suhteista olisi vieläkin nöyryyttävämpi, todennäköisesti Bryssel ilmoittaisi että olette nyt osa Kremlin valtapiiriä ja me neuvottelemme Suomen kysymyksestä Kremlin kanssa.
Minuteman
Eversti
Hallituksen arvio: ”Brexit maksaa tuhansia joka taloudelle”
18.4.2016 15:21
Britannian valtiovarainministeriö on teettänyt perusteellisen laskelman siitä, mitä maan lähteminen Euroopan unionista eli brexit maksaisi.
Tulokseksi saatiin, että vuosittain jokainen kotitalous menettäisi 4 300 puntaa eli 5 400 euroa. Kansantulo supistuisi kuusi prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Raportin mukaan korkeammat kaupan esteet vahingoittaisivat Britannian vientiä. Investoinnit sekä Britannian sisältä että ulkomailta vähentyisivät.
200-sivuisessa selvityksessä on ennustettu brittitalouden näkymiä kolmen eri mallin pohjalta. Yksi mahdollisuus olisi, että Britannia liittyisi Euroopan talousalueeseen Norjan tapaan. Se toisi pääsyn yhteismarkkinoille, mutta edellyttäisi maksujen lisäksi vapaan liikkuvuuden hyväksymistä.
Britannia voisi neuvotella Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa Venäjän tai Brasilian kaltaisen sopimuksen, mutta jäädä vapaakauppa-alueen ulkopuolelle. Kolmas mahdollisuus olisi Kanadan tyyppinen välimuoto, joka toisi jonkinlaisen pääsyn markkinoille.
”On täyttä fantasiaa kuvitella, että voisimme neuvotella jonkin muun sopimuksen, jossa meillä olisi pääsy yhteismarkkinoille, mutta meidän ei tarvitsisi hyväksyä EU-jäsenyyden kustannuksia ja velvollisuuksia. Muut jäsenvaltiot ovat tehneet viime viikkoina hyvin selväksi sen, ettei sellaista mahdollisuutta ole tarjolla”, valtiovarainministeri George Osborne totesi esitellessään raporttia. Hän kiitti Britannian nykyisen järjestelmän etuja.
”Emme ole yhteisvaluutassa ja Schengenin avoimien rajojen alueessa eli meillä on erityisasema EU:ssa ja se antaa meille molempien maailmoiden parhaat puolet, vaikutusvallan yhteismarkkinoihin ilman velvollisuuksia, mitä yhteisvaluutta ja avoimet rajat toisivat”, Osborne muistutti.
Britannian EU:sta lähtöä tukea virallinen kampanja Vote Leave on torjunut valtiovarainministeriön laskelmat virheellisinä. Kampanjan mukaan ministeriö on jatkuvasti aiemminkin epäonnistunut talousennusteissaan. Brexitiä tukeva konservatiivikansanedustaja John Redwood piti raportin laskelmaa EU:sta lähdön kuluista arvottomana.
”Väite on täysin absurdi. Olen pahoillani, että he ovat vajonneet tälle tasolle”, Redwood totesi BBC:n haastattelussa.
18.4.2016 15:21
Britannian valtiovarainministeriö on teettänyt perusteellisen laskelman siitä, mitä maan lähteminen Euroopan unionista eli brexit maksaisi.
Tulokseksi saatiin, että vuosittain jokainen kotitalous menettäisi 4 300 puntaa eli 5 400 euroa. Kansantulo supistuisi kuusi prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Raportin mukaan korkeammat kaupan esteet vahingoittaisivat Britannian vientiä. Investoinnit sekä Britannian sisältä että ulkomailta vähentyisivät.
200-sivuisessa selvityksessä on ennustettu brittitalouden näkymiä kolmen eri mallin pohjalta. Yksi mahdollisuus olisi, että Britannia liittyisi Euroopan talousalueeseen Norjan tapaan. Se toisi pääsyn yhteismarkkinoille, mutta edellyttäisi maksujen lisäksi vapaan liikkuvuuden hyväksymistä.
Britannia voisi neuvotella Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa Venäjän tai Brasilian kaltaisen sopimuksen, mutta jäädä vapaakauppa-alueen ulkopuolelle. Kolmas mahdollisuus olisi Kanadan tyyppinen välimuoto, joka toisi jonkinlaisen pääsyn markkinoille.
”On täyttä fantasiaa kuvitella, että voisimme neuvotella jonkin muun sopimuksen, jossa meillä olisi pääsy yhteismarkkinoille, mutta meidän ei tarvitsisi hyväksyä EU-jäsenyyden kustannuksia ja velvollisuuksia. Muut jäsenvaltiot ovat tehneet viime viikkoina hyvin selväksi sen, ettei sellaista mahdollisuutta ole tarjolla”, valtiovarainministeri George Osborne totesi esitellessään raporttia. Hän kiitti Britannian nykyisen järjestelmän etuja.
”Emme ole yhteisvaluutassa ja Schengenin avoimien rajojen alueessa eli meillä on erityisasema EU:ssa ja se antaa meille molempien maailmoiden parhaat puolet, vaikutusvallan yhteismarkkinoihin ilman velvollisuuksia, mitä yhteisvaluutta ja avoimet rajat toisivat”, Osborne muistutti.
Britannian EU:sta lähtöä tukea virallinen kampanja Vote Leave on torjunut valtiovarainministeriön laskelmat virheellisinä. Kampanjan mukaan ministeriö on jatkuvasti aiemminkin epäonnistunut talousennusteissaan. Brexitiä tukeva konservatiivikansanedustaja John Redwood piti raportin laskelmaa EU:sta lähdön kuluista arvottomana.
”Väite on täysin absurdi. Olen pahoillani, että he ovat vajonneet tälle tasolle”, Redwood totesi BBC:n haastattelussa.
Fremen
Greatest Leader
Minä en ymmärrä mitä sieniä ovat syöneet tälläkin palstalla vaikuttavat "itsenäisyysmiehet" jotka ilmeisen vilpittömästi kuvittelevat että esimerkiksi Suomi voisi erota EU:sta ja Eurosta säilyttäen nykyiset edut mutta irtautua vastuistaan. Ajatus on ihan yhtä realistinen kuin että kuvittelisi ottavansa lopputilin mutta säilyttävänsä ansiotasonsa.
Mielenkiintosta nähdä millaiseen umpikujaan britit itsensä ajavat täysin epärealistisine kuvitelmineen. Jos brexit tapahtuu niin eron ehtoja eivät britit ole neuvottelemassa vaan jäljelle jäävä EU sanelee ne täysin omista lähtökohdistaan. Ja britellä sentään on jotain painoarvoa. Suomen irtautuessa EU:sta meidän "neuvottelumme" tulevista kauppa- ja muista suhteista olisi vieläkin nöyryyttävämpi, todennäköisesti Bryssel ilmoittaisi että olette nyt osa Kremlin valtapiiriä ja me neuvottelemme Suomen kysymyksestä Kremlin kanssa.
Minuteman, 14 minuuttia sittenRaportoi
#1210Tykkää+ LainaaVastaa lainaten
Anteeksi mitka "neuvottelut" meita nyt niin suopeasti EU:n suunnalta kohtelee..? Nykyiset edut? Saaliksi kay Norjaa ja Islantia sitten... ei mitaan toivoa "glopaalitaloudessa" vissiin kummallakaan, paitsi etta jalkimmainen kammennut itsensa yllattaen kiitettavasti 2008 sudenkuopasta, toisin kuin Suomen talous, ja Norja nyt ei ole sudenkuoppaa oman Quislinginsa jalkeen nahnytkaan.
Ja ota muuten itse kylma suihku, taalla on todennakoisesti teikalaista vanhempia ja seniorimpia kavereita lukemassa niin otapa se huomioon minuuttimies.
Lepo.
Mielenkiintosta nähdä millaiseen umpikujaan britit itsensä ajavat täysin epärealistisine kuvitelmineen. Jos brexit tapahtuu niin eron ehtoja eivät britit ole neuvottelemassa vaan jäljelle jäävä EU sanelee ne täysin omista lähtökohdistaan. Ja britellä sentään on jotain painoarvoa. Suomen irtautuessa EU:sta meidän "neuvottelumme" tulevista kauppa- ja muista suhteista olisi vieläkin nöyryyttävämpi, todennäköisesti Bryssel ilmoittaisi että olette nyt osa Kremlin valtapiiriä ja me neuvottelemme Suomen kysymyksestä Kremlin kanssa.
Minuteman, 14 minuuttia sittenRaportoi
#1210Tykkää+ LainaaVastaa lainaten
Anteeksi mitka "neuvottelut" meita nyt niin suopeasti EU:n suunnalta kohtelee..? Nykyiset edut? Saaliksi kay Norjaa ja Islantia sitten... ei mitaan toivoa "glopaalitaloudessa" vissiin kummallakaan, paitsi etta jalkimmainen kammennut itsensa yllattaen kiitettavasti 2008 sudenkuopasta, toisin kuin Suomen talous, ja Norja nyt ei ole sudenkuoppaa oman Quislinginsa jalkeen nahnytkaan.
Ja ota muuten itse kylma suihku, taalla on todennakoisesti teikalaista vanhempia ja seniorimpia kavereita lukemassa niin otapa se huomioon minuuttimies.
Lepo.
Fremen
Greatest Leader
Joo, ja "Paivan Peilin" mukaan ei voi enaa lentaa ulkomaille saavutetuilla eduilla, saaneeko vakuutustakaan enaa kun pitaa mantereelle asti matkustaa?
http://www.mirror.co.uk/news/uk-news/travel-chiefs-warn-cheap-flights-7370005
"Supporters of Britain staying in Europe ramped up their campaign yesterday warning that leaving the EU could threaten cheap holidays and flights."
Minuteman
Eversti
Ikävä uutinen sulle muille "itsenäisyydestä" haikaileville seniorimmeille kavereille: Suomen irroittaminen länsimaista ja palauttaminen Venäjän vasallivaltioksi ei kasvata tukkaa päähäsi, ei palauta potenssia eikä häivytä sängyn vieressä odottavaa rollaattoria mihinkään.
Ihan turha verrata Suomea Norjaan, meidän maantieteellinen ja turvallisuuspoliittine asemamme on toinen, me olemme Venäjän kainalossa, emme kuulu NATO:on eikä meillä ole öljyä. Islanti taas kävi ihan omin toimin lähes konkurssissa. Oliko sekin EU:n vika?
Suomi taas rämpii lamassa ihan omin eväin eli emme ole pystyneet uudistamaan talouden rakenteita sellaisiksi että pärjäämme tässä maailmassa. Meidän taloutemme on edelleen osittain sotakorvausten ja bilatelaarisen kaupan korruptoima, nokian onnenkantamoinen sai vaan meidät valitettavasti kuvittelemaan että menestyksen eteen ei tarvitse tehdä mitään.
Euroeron ja EU eron haikailu on ihan puhdas rahtikultti, haikailua semmoiseen menneisyyteen jota ei oikeasti koskaan ollut. Menneeseen ei ole paluuta, Kekkonen on kuollut, Neuvostoiitto on hajonnut eikä YYA-sopimus ole enää voimassa. Ja se sinunkin nuoruutesi hipui 70-luvulle eikä se palaa vaikka kuinka yrittäisit lavastaa kekkoslovakiaa.
Kyllä tuo EU on ihana instanssi. Joko kuulut jengiin tai sitten tuho uhkaa. Tulee ihan mieleen YYA sopimus, jota ilman kertakaikkisesti oli mahdotonta elää ja kaikki vuorineuvoksista korpikommunisteihin vakuutteli rakkauttaan hyväntahtoiseen naapuriin. Kupletin juoni oli silloinkin ihan sama, joko olet kelkassa tai sitten tulee tuho. Lopputulos on aivan sama, kansakunnan itsenäisyyden menetys ja kansakunnan henkisen selkärangan mädäntyminen. Toki tässä suhteessa kehitys on ollut nopeampaa ja siinä missä sotien jälkeen kesti sellaiset 30 vuotta ennen kuin kehdattiin kotimaassa ryhtyä rehvastelmaan Moskovan ryppyreiän lipomisella, niin EU:n kanssa kihlaus kesti vain sellaiset 10 vuotta.
Niin ja silloin YYA aikoina meitä oli turha verrata Ruotsiin, Itävaltaan tai Sveitsiin kun meidän maantieteellinen ja turvallisuuspoliittinen asema oli aivan toinen. Mitä enemmän asiat muuttu sitä enemmän ne pysyvät samoina.
"Siihen loppui ristiritarin uho, kun venäjällä vetypommi räjähti ja uhkasi tuho..." Silloinkin naurettiin menneisyyden hautojille, noille siniristiääliöille.
Niin ja silloin YYA aikoina meitä oli turha verrata Ruotsiin, Itävaltaan tai Sveitsiin kun meidän maantieteellinen ja turvallisuuspoliittinen asema oli aivan toinen. Mitä enemmän asiat muuttu sitä enemmän ne pysyvät samoina.
"Siihen loppui ristiritarin uho, kun venäjällä vetypommi räjähti ja uhkasi tuho..." Silloinkin naurettiin menneisyyden hautojille, noille siniristiääliöille.
Fremen
Greatest Leader
Noh taytyy sanoa etta olen kanssasi taysin samaa mielta noista muutamista pointeistasi... ja olen btw syntynyt -73.
ps. Tukka nyt on mita se on, se on pakollinen kuluera noin 25 euroa kerran viidessa viikossa mutta muuten asia ei paljoa mielta vaivaa
. Kaukonakokin toimii viela , lahinako alkaa vahan pettaa mutta siita on nykyisin naisasioissa vain hyotya...
StepanRudanskij
Respected Leader
Kovaa settii, mutta koskettelee myös asioiden oikeita kohtia.
Geronimo
Ylipäällikkö
Siinähän lueteltiin kaikki raamatun vitsaukset jotka odottaa kuritonta kansaa joka ei kulje EU herrojen nuhteessa, puutuu vielä seitsemän kuolemansyntiä joilla pelotellaan epälojaalia kansaa, lisää EU uskonnollisuuden paatosta, kyllä se siitä ja jollei niin ainahan voi sanoa "sori siitä"
Bushmaster
Greatest Leader
Arvoyhteisö Eu
Lainaus linkistä:
"Jos joku luulee, että eurokriisi on nyt taputeltu niin tulee mitä todennäköisimmin yllättymään. Eurooppalaisjohtajat toki mieluusti loikoilevat aurinkokannella virvokkeita nauttien, eivätkä haluakaan edes kuulla valtavista riskeistä. Sitten paniikin edessä poljetaan EU-kansalaisten oikeuksia kovalla kiireellä. Niin ne diktatuurit toimivat."
Lainaus linkistä:
"Jos joku luulee, että eurokriisi on nyt taputeltu niin tulee mitä todennäköisimmin yllättymään. Eurooppalaisjohtajat toki mieluusti loikoilevat aurinkokannella virvokkeita nauttien, eivätkä haluakaan edes kuulla valtavista riskeistä. Sitten paniikin edessä poljetaan EU-kansalaisten oikeuksia kovalla kiireellä. Niin ne diktatuurit toimivat."
Euroalueen pankkikriisi vaarassa iskeä ydinmaihin
18.4.2016 21:44 Henri Myllyniemi 6 kommenttia
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215615-euroalueen-pankkikriisi-vaarassa-iskea-ydinmaihin
Saksa ja Italia ovat vaarassa ajautua pankkikriisiin, joskin eri syistä. Molempia maita yhdistää paitsi käteisenä käytettävä valuutta, myös tuon valuutan takana monelle vaikeasti seurattavat rahapoliittiset syyt näihin ongelmiin. Huono rahapolitiikka voi hajoittaa yheiskuntia. Mutta euroalueella ongelman korjaus ei ole korjata rahapolitiikkaa kuntoon. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle. Melonit ja omenat, jos muistatte?
Italian pankkikriisin syyt ovat euroajan alkuajoilta tuttu holtiton velkaantuminen. Euro edesauttoi merkittävästi tätä tapahtumaa, koska sijoittajat pitivät jokaista euromaata yhtä vähäriskisenä. Kaikkien euromaiden valtioiden velkakirjojen korkotaso alkoi yhdentyä. Sen sijaan maat pitivät omasta finanssipoliittisesta linjauksestaan kiinni. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. Suomessakin huomataan, miten vaikeaa tämä "yhteiskuntasopimus" on ollut saada etenemään. Ja Suomi tarvitsee euroympäristössä vielä noin puolen tusinaa lisää samansuuntaisia sopimuksia. Lyhyessä ajassa.
Italian pankkien luottokannasta 360 miljardia euroa on tuottamattomia luottoja. Tämä tarkoittaa, ettei luottoja olla lyhennetty asianmukaisesti 90 vuorokauteen. Se vastaa noin 20 prosenttia maan pankkien lainakannasta, kuten myös maan bruttokansantuotteesta. Pahinta on, että noin 200 miljardin euron erä tästä happamasta lainakannasta ei ole järjestetty lainkaan uudelleen. Vertailun vuoksi voi kertoa, että Suomen 1. eurokriisin aikana 90-luvun alussa tuottamattomien luottojen määrä ei noussut suhteellisesti näin korkealle.
Italiakin joutui kärsimään Saksan pelastamisen vuoksi
Italian pankkikriisi – tai sellaista ennakoivat suursijoittajat – ovat antaneetkin oman tuomionsa alkuvuodesta maan pankkien osakkeille ja muille rahoitusinstrumenteille. Maan pankkien osakeindeksi on tipahtanut 40 prosenttia nopeassa tempossa. Uusi 5 miljardin euron pankkikriisirahasto on saanut käännettyä kurssit kohti nousua.
Kriisi ei koske niinkään suuria toimijoita. Lukuisilla pienillä pankeilla on kuitenkin vaikeuksia. EU:n uusi sijoittajavastuulaki (ns. bail-in) astui voimaan, mikä oli omiaan hermostuttamaan sijoittajia. Pääomapako oli valmis alkamaan, koska juuri kellään ei ollut kanttia vastaanottaa todennäköisiä tappioita.
Harva sen sijaan oivaltaa, että Italian hulppeat velkavuodet syntyivät euroajan alkupuolella, jolloin korkotasoa pidettiin epäterveellisen alhaalla. Sitä pidettiin, koska eräs euromaa tarvitsi apua yhdistymiseensä ja teknologiakuplan paikkaamiseen. Se maa on Saksa.
Korkeammalla ohjauskorolla EKP olisi voinut hillitä massiivista luottoekspansiota niin Italiassa, Kreikassa, Espanjassa kuin Portugalissakin. Se ei vain tehnyt niin. Kolme maata on pankkiensa vuoksi jo euromaiden letkurahoituksessa.
Etelä-Euroopan piina
Kreikka oli jo lähteä vajaa vuosi sitten ulos eurosta, ja tappelee nyt luotottajiensa kanssa luottojen ehdoista. Maan velkataakka on vain kasvanut entisestään ja maan talous on ajautunut yhä syvemmälle lamaan. Deflaatiokin on tuttu ilmiö. Maa on tuhottu euron vuoksi.
Espanja ajautunee uusiin parlamenttivaaleihin kesäkuussa. Maassa järjestettiin joulun alla 20. joulukuuta parlamenttivaalit, mutta hallitustunnustelut eivät ole menneet putkeen. Viimeksi Podemos hylkäsi ajatuksen muodostaa Espanjaan enemmistöhallitus sosialistien ja Ciudadanoksen kanssa. Lisäksi Katalonia janoaa itsenäisyyttä. Maan talous on kuitenkin kääntynyt nousuun, mutta finanssipolitiikka on täysin retuperällä, jos ohjeistuksena pidetään Euroopan komissiolle valvottavaksi annettua talouskuriohjelmaa.
Portugalissa saatiin Espanjan kaltainen hallitus (tai siis se, mitä Podemos haki), jossa istuu muun muassa eurovastaiset kommunistit. On hyvin epäselvää, miten kauan tällainen hallitus voi toimia talouskuriohjelman kanssa yhteen. Maa on jo anonut höllennyksiä finanssipolitiikkansa liekaan.
Saksan vuoro kärsiä
EKP oli oikeastaan pakon edessä pudottaessaan ohjauskorkonsa nollaan. Lisäksi pankkien yli yön pidettävästä "ylimääräisestä rahasta" pankit joutuvat maksamaan EKP:lle rahaa negatiivisten talletuskorkojen myötä.
Saksalaispolitiikot ovatkin älähtäneet EKP:lle asiasta. Tämä on hyvin poikkeuksellista, koska EKP:n tulisi olla itsenäinen. Se tarkoittaa, ettei keskuspankki olisi yhdenkään jäsenmaan vasallina kopauttelemassa kantapäitään yhteen ja hokemalla "αμέσως!"
Saksalaispolitiikkojen huolenaiheena ovatkin maan pienet pankit. Niillä on tiukat kytkennät politiikkaan, vaikka ex-talouskomissaari Olli Rehn puhuikin monasti pankkien ja valtioiden välisen "tuomiokehän" purkamisesta. En ole tietoinen nostiko hän pikkusormeaankaan yrittäessään purkaa saksalaispankkien kytköksiä.
Pankeilla on myös tulosvastuu, eikä vain tuotto-odotuksia. Se tarkoittaa, että nollakorot tietävät näille vaatimuksille ongelmia. Ja tuota pikaa pankkien ongelmat ovat sitten valtapuoluepolitiikkojen ongelmia. Ei ihme, että Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäubleantoi EKP:lle 50-prosenttisesti "kunnian" olla kasvattamassa Saksan vaihtoehtopuolueen kannatusta.
Jos joku luulee, että eurokriisi on nyt taputeltu niin tulee mitä todennäköisimmin yllättymään. Eurooppalaisjohtajat toki mieluusti loikoilevat aurinkokannella virvokkeita nauttien, eivätkä haluakaan edes kuulla valtavista riskeistä. Sitten paniikin edessä poljetaan EU-kansalaisten oikeuksia kovalla kiireellä. Niin ne diktatuurit toimivat.
Viimeksi muokattu:
Geronimo
Ylipäällikkö
Jos EU jonain päivänä kaatuu niin nämä kuvat tullaan yhdistämään kumpikin on symboli kansan tahtoa halveksivalle yllellisyyden ja rahantuhlailun elämänmuodolle toisessä juhlittiin verisesti kunnes idän aroilta tuleva uhka pyyhkäisi sen pois ja tuhatvuotinen valtakunta hävisi pois.
Rooman hajoamisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rooman valtakunnan hajoamisen syistä on väitelty runsaasti. Edward Gibbon esitti kolmisenkymmentä selitystä, muun muassa kristittyjen moraalittomuuden ja valtakunnan koon.[24] Jo antiikissa itäroomalainen ei-kristitty Zosimos syytti muun muassa Konstantinusta ja kristittyjä.[25] KenraaliVegetiuksen mukaan Rooman armeija heikentyi korruption ja kurin höltymisen takia.[26] Toisaalta on epäilty syyksi myöhäisantiikin henkistä köyhyyttä, rotujen sekoittumista, kansainvaelluksia, talouden rappiota, valtiorakenteiden heikkenemistä ja valtion desentralisaatiota, lyijyä vesijohdoissa ja aristokratian degeneroitumista, ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä ja eroosiota, korruptiota ja tehotonta hallintoa, provinssien ryöstöä, epätasaista tulonjakoa, epätasapainoa maaseudun ja kaupungin välillä, orjuutta, teknologisen kehityksen pysähtymistä ja monia muita asioita.
Nykyisissä tulkinnoissa korostetaan eniten imperiumin taloudellisia vaikeuksia, sisäisiä sosiaalisia muutoksia ja ulkoisten uhkien aiheuttamaa painetta.[24]
Viimeksi muokattu: