EU - onko järkee vai ei?
- Viestiketjun aloittaja vlad
- Aloitus PVM
No, Slovakialla on omat intressinsä ja nyt on ainakin varmaa, että ne pääsee aina esille.
Geronimo
Ylipäällikkö
http://www.talouselama.fi/uutiset/tshekin-presidentti-vaatii-kansanaanestysta-eu-sta-6563958
Tshekin presidentti vaatii kansanäänestystä EU:sta
Tshekin presidentti vaatii kansanäänestystä EU:sta
Olisi voinut lykätä sen verran, että ei satu heidän puheenjohtajakaudelle, se kun syö heidän vaikutusvaltaansa puheenjohtajana.
Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta.
Sen kunniaksi EU:n myötäjuoksijat aikovat tuhota Suomen.
Ikävä kyllä vain pieni osa äänestäjistä ymmärtää että, olemme hyvää vauhtia menettämässä itsenäisyyden rippeetkin ja muuttumassa suurvallan osavaltioksi.
Itsenäisyyden myötä menetetään päätösvalta ja sen mukana menee mahdollisuus päättää omasta tulevaisuudesta ml. itsenäisyys.
Toisaalta Brexit on nostanut varsinaisen paskamyrskyn suomalaisessa eliitissä ja sitä myötäilevissä tiedotusvälineissä. Myönnytykset EU:n suunnasta tulevat olemaan näennäisiä myönnytyksiä, jotka liittyvät merkityksettömiin pikku juttuihin, kuten vaikka kurkkujen käyryyteen.
EU:n ratkaisu toimimattomaan järjestelmän ongelmiin on EU:n vallan lisääminen. Aivan kuten neuvostoliitossa sosialismin ja kontrolloinnin lisääminen oli ratkaisu jokaiseen ongelmaan. Ongelmat johtuvat kuitenkin toimimattomasta ja epädemokraattisesta järjestelmästä.
Halpamaisesti vedotaan lyhyen aikavälin negatiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Epädemokraattisuutta yritetään siloitella sillä, että olemme "päätöksiä tekevissä pöydissä". Yhtä hyvin jääkärit olisivat 20-luvulla voineet vaatia, että Suomi liittyy neuvostoliittoon. Silloin olisimme olleet niissä pöydissä, jossa Suomenkin kohtalosta päätetään. Lisäksi tuotteillemme olisi auennut huikaisevat markkinat aina Alaskan rannikolle asti. Sotaa tuskin olisi syttynyt kun on yhteiset intressit ja talousalue.
En todellakaan halua minkäänlaista pilkunviilausta ja näennäisiä myönnytyksiä. Ongelma vain on siinä, että nykyisin vallassa ovat ihmiset, jotka tietävät kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvoa.
Sen kunniaksi EU:n myötäjuoksijat aikovat tuhota Suomen.
Ikävä kyllä vain pieni osa äänestäjistä ymmärtää että, olemme hyvää vauhtia menettämässä itsenäisyyden rippeetkin ja muuttumassa suurvallan osavaltioksi.
Itsenäisyyden myötä menetetään päätösvalta ja sen mukana menee mahdollisuus päättää omasta tulevaisuudesta ml. itsenäisyys.
Toisaalta Brexit on nostanut varsinaisen paskamyrskyn suomalaisessa eliitissä ja sitä myötäilevissä tiedotusvälineissä. Myönnytykset EU:n suunnasta tulevat olemaan näennäisiä myönnytyksiä, jotka liittyvät merkityksettömiin pikku juttuihin, kuten vaikka kurkkujen käyryyteen.
EU:n ratkaisu toimimattomaan järjestelmän ongelmiin on EU:n vallan lisääminen. Aivan kuten neuvostoliitossa sosialismin ja kontrolloinnin lisääminen oli ratkaisu jokaiseen ongelmaan. Ongelmat johtuvat kuitenkin toimimattomasta ja epädemokraattisesta järjestelmästä.
Halpamaisesti vedotaan lyhyen aikavälin negatiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Epädemokraattisuutta yritetään siloitella sillä, että olemme "päätöksiä tekevissä pöydissä". Yhtä hyvin jääkärit olisivat 20-luvulla voineet vaatia, että Suomi liittyy neuvostoliittoon. Silloin olisimme olleet niissä pöydissä, jossa Suomenkin kohtalosta päätetään. Lisäksi tuotteillemme olisi auennut huikaisevat markkinat aina Alaskan rannikolle asti. Sotaa tuskin olisi syttynyt kun on yhteiset intressit ja talousalue.
En todellakaan halua minkäänlaista pilkunviilausta ja näennäisiä myönnytyksiä. Ongelma vain on siinä, että nykyisin vallassa ovat ihmiset, jotka tietävät kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvoa.
Bushmaster
Greatest Leader
EU:lla on häkellyttävän läheiset suhteet yritysmaailmaan. Etenkin kansainväliset pankit ovat niitanneet itsensä niin lähelle unionia kuin ne ovat pystyneet.
Euroopan unionilla on niin paljon valtaa, että suuri joukko ulkopuolisia organisaatioita yrittää vaikuttaa unionin päätöksentekoon. Transparency Internationalin mukaan arviolta kolmella tuhannella lobbausyksiköllä on toimisto Brysselissä.
Yritykset vaikuttavat unionin päätöksentekoon myös niin, että monilla tärkeillä EU-vaikuttajilla on läheiset suhteet suuriin kansainvälisiin yrityksiin, muun muassa pankkeihin.
Yritysten valtaa EU:ssa selvittänyt tietokirjailija-toimittaja David Cronin sanoi MOT:lle, että vaikutusvaltaisin yritys Brysselissä on yhdysvaltalainen investointipankki Goldman Sachs.
Goldman Sachsilla ja Yhdysvaltain hallituksella on perinteisesti ollut hyvin läheinen suhde. Pankin johtajat ovat ryhtyneet muun muassa valtiovarainministereiksi ja toisin päin. Vähintään yhtä lähellä virallista päätöksentekoa pankki on EU:ssa.
Vaikutusvaltaisin "goldmanilainen" EU:ssa on tällä hetkellä euroalueen keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi. Hän toimi pankin tytäryhtiön Goldman Sachs Internationalin toimitusjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana 2002--2005. Goldmanilta Draghi siirtyi Italian keskuspankin johtoon ja sieltä 2011 EKP:n ykköseksi.
Juuri ennen Draghin tuloa Goldmanille pankki auttoi Kreikkaa piilottamaan valtionvelkojaan virallisista tilastoista johdannaissopimusten avulla. Kun piilottelu tuli julki, Draghi kiisti tienneensä asiasta.
Kreikan pääministeri Lucas Papademos johti maan keskuspankkia, kun Kreikan valtionvelkoja piilotettiin. Papademos ja Draghi ovat opiskelutovereita yhdysvaltalaisesta Massachusetts Institute of Technologysta, josta he valmistuivat taloustieteen tohtoreiksi 1970-luvulla. Papademos johti Kreikan keskuspankkia 1994--2002 ja siirtyi sitten EKP:n varapääjohtajaksi vuoteen 2010 saakka.
Mario Monti toimi EU-komission jäsenenä 1995--2004. Sen jälkeen Monti siirtyi Goldman Sachsille neuvonantajaksi, kunnes hänet 2011 nimitettiin Italian pääministeriksi sen jälkeen, kun Silvio Berlusconi erosi varsinkin EKP:n kovan painostuksen seurauksena. Monti toimi pääministerinä vuoteen 2013.
Goldman Sachs Internationalin hallituksen puheenjohtaja Peter Sutherland työskenteli EU-komissaarina 1985--1989 ja avasi kilpailulle mm. eurooppalaiset tietoliikenne- ja energiamarkkinat. EU:n jälkeen Sutherland johti Maailman kauppajärjestöä WTO:ta. Yhdysvaltain kauppaministerin Mickey Kantorin kerrotaan kehuneen Sutherlandia "globalisaation isäksi".
Karel van Miert toimi EU-komission jäsenenä 1989--1993 ja varapuheenjohtajana 1993--1999. Hän työskenteli Goldman Sachsin kansainvälisten neuvonantajien hallituksessa ainakin vuoteen 2009. Van Miert työskenteli aiemmin myös mm. komission puheenjohtajan Sicco Mansholtin ja varapuheenjohtajan Henri Simonetin avustajana.
Otmar Issing siirtyi Saksan keskuspankin johtokunnasta EKP:n pääekonomistiksi 1998 ja jätti pankin 2006. Hän on työskennellyt Goldman Sachsin kansainvälisten neuvonantajien hallituksessa vuodesta 2006.
"Yritysjohtajat
toimivat luokkana"
David Croninin mukaan yksittäisten yritysten vaikutusvallan selvittelyäkin tärkeämpää on ymmärtää, että "suuryritysten johto toimii luokkana".
"Suuressa määrin he toimivat hallitsevana eliittinä, ja he ovat kietoneet poliitiikantekijät pikkusormensa ympärille", hän sanoi MOT:lle.
Croninin mukaan yrityksiä edustavat lobbaajat ovat laatineet Euroopan unionin tärkeimmät talouspoliittiset tavoitteet.
Hän antaa esimerkiksi kilpailukyvyn, jonka tavoittelu on asetettu Lissabonin sopimuksessa unionin perustavoitteiden joukkoon. Vaikka Yhdysvaltoja pidetään raa'an kapitalistisena maana, edes siellä tällaista, tietynlaisesta talousideologiasta lähtevää tavoitetta ei ole kirjoitettu perustuslakiin.
Kilpailukyky on mukana Lissabonin sopimuksessa, koska "suuryritykset yksinkertaisesti määräsivät EU-maiden hallitukset ja EU-elinten isot pojat tekemään niin", Cronin sanoi.
Geronimo
Ylipäällikkö
Saas nähdä sitten kuinka käy.
http://www.talouselama.fi/uutiset/k...n-sailyttaminen-on-ainoa-vastauksemme-6564155
Komissaari vaatii integraation lisäämistä euroalueella - "Jos status quon säilyttäminen on ainoa vastauksemme..."
http://www.talouselama.fi/uutiset/k...n-sailyttaminen-on-ainoa-vastauksemme-6564155
Komissaari vaatii integraation lisäämistä euroalueella - "Jos status quon säilyttäminen on ainoa vastauksemme..."
Bushmaster
Greatest Leader
Vai onko kyse siitä että alun alkaen on Eu- liittovaltio ollut piilo-agendana mutta sitä ei ole voitu alussa kansalle kertoa..?
Eija-Riitta Korhola: EU:sta voi tulla aivan eri unioni kuin se, johon Suomi liittyi
"En ota tämän hetken kansanäänestysaloitetta vakavasti enkä kannata sitä, mutta jos unionia syvennetään vastaisuudessa merkittävästi, sille tulee aivan asiallinen peruste. Mikäli EU:ssa viime aikoina esiin nostetut ajatukset yhteisestä budjetista, verotusoikeudesta ja pysyvistä tulonsiirtomekanismeista toteutuvat, kyseessä olisi jo aivan eri unioni kuin se, johon Suomi kansanäänestyksellä liittyi",Eija-Riitta Korhola kirjoittaa Uuden Suomenblogissaan.
- PEKKA VIRKKI
eilen klo 14:03(päivitetty eilen klo 14:32)- Entinen europarlamentaarikko toivoo EU:n arvioivan omaa kehitystään kriittisesti.
- http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/EKR_BRexit-5248
Eija-Riitta Korhola.
(Lehtikuva/Martti Kainulainen)
Hän kertoo pitäneensä Britannian pääministeri David Cameronia epäviisaana, kun hän johti brittimepit pois EPP-ryhmästä europarlamentissa.
"Ratkaisu oli lose-lose. Kaikki osapuolet saivat takkiinsa", Korhola kirjoittaa.
"Oli ajattelematonta riisua ärhäkät brittimepit vaikutusvallasta ja taannuttaa heidät takarivin taaveiksi. EPP heikkeni luonnollisesti ison delegaation jätettyä sen."
Brittimeppien vaikutus ryhmässä oli Korholan mukaan positiivinen asia ja he olivat pelanneet asemansa hyvin.
"Vaikka varsinaisissa valiokuntapuheenjohtajuuksissa noudatettiin kokoon perustuvaa jakoa, moni sujuvakielinen britti oli osannut voittaa itselleen poliittisesti merkittävän aseman valiokunnan koordinaattorina. Koordinaattoreina heitä oli jopa yhtä paljon kuin saksalaisia, joita ryhmässä oli noin puolet enemmän."
Uudella protestiryhmällä sen sijaan oli "sekava maine", mikä koitui brittien omaksi harmiksi.
Korhola sanoo ymmärtävänsä, että Cameron halusi suojella meppejään ja itseään Nigel Faragen johtaman UKIP-puolueen suunnalta tulevilta federalistisyytöksiltä.
"Toisaalta juuri he olivat olleet ryhmässämme merkittävä jarru kaikelle sellaiselle. On pakko myöntää, että britit ovat johdonmukaisesti korostaneet samaa kuin aina, unionia, jossa pääpaino on sisämarkkinoilla ja taloudellisessa yhteistyössä."
Britit eivät hänen mukaansa ole muuttuneet EU-politiikassaan juuri yhtään, EU sen sijaan on.
"EU ilman brittejä on huonompi unioni", hän kirjoittaa.
Geronimo
Ylipäällikkö
Kuinka Italialaiset uskaltavat, ei Suomalaiset politiikot uskaltaisi ja täällä EU uskovaiset saisivat todellisen somehysteria kohtauksen
Italia uhmaa EU:n pankkisääntöjä - EKP varoittaa pankkiunionin tuhosta
Talouselämä4.7. 05:22päivitetty 4.7. 05:26
Lucat/SGP
JAA ARTIKKELI
Italia valmistautuu uhmaamaan avoimesti Euroopan unionin sääntöjä ongelmapankkien pelastamisesta.
Financial Times kirjoittaa, että Italia varautuu pumppaamaan miljardeja euroja pankkijärjestelmäänsä kriisitilanteessa EU:n uusien pankkikriisiisääntöjen vastaisesti.
EU on vastustanut Italian suunnitelmia, mutta pääministeri Matteo Renzi on lehden mukaan asettunut avoimesti uhmaamaan sääntöjä.
Sekä Brysselistä että Berliinistä on muistutettu Renziä, että ongelmapankkien pelastamisen lasku pitäisi EU:n uusien sääntöjen mukaan langeta ensin pankkien velkojille eikä veronmaksajille. Renzi on kuitenkin varautunut pelastamaan pankkeja ensisijaisesti veronmaksajien rahoilla.
EU on huolissaan siitä, että Renzin sooloilu uhkaa tuhota EU:n uusien pankkikriisisäännösten uskottavuuden heti niiden ensimmäisessä todellisessa testitilanteessa, FT kirjoittaa.
Tämän vuoden alussa EU:ssa tuli voimaan uusi sääntely, jolla ohjataan kriisissä olevien pankkien tukemisesta. Tarkoitus on ensisijaisesti saada pankkien velkojat kärsimään tappioita veronmaksajien sijasta.
Britannian EU-kansanäänestys on pahentanut Italian pankkien tilannetta, ja Italia on joutunut etsimään keinoja pelastaa pulassa olevia pankkeja. Viime viikolla Italia pyysi EU:lta lupaa väliaikaiseen mahdollisuuteen pääomittaa pankkeja EU:n pankkisääntöjen vastaisesti, mutta EKP:n johtokuntaan kuuluva Benoît Cœuréon varoittanut tällaisen myönnytyksen tuhoavan koko EU:n pankkiunionin.
Matteo Renzi on kuitenkin vastannut, että hän ei suostu kuuntelemaan "opettajien luentoja", FT kertoo.
Italia uhmaa EU:n pankkisääntöjä - EKP varoittaa pankkiunionin tuhosta
Talouselämä4.7. 05:22päivitetty 4.7. 05:26
JAA ARTIKKELI
Italia valmistautuu uhmaamaan avoimesti Euroopan unionin sääntöjä ongelmapankkien pelastamisesta.
Financial Times kirjoittaa, että Italia varautuu pumppaamaan miljardeja euroja pankkijärjestelmäänsä kriisitilanteessa EU:n uusien pankkikriisiisääntöjen vastaisesti.
EU on vastustanut Italian suunnitelmia, mutta pääministeri Matteo Renzi on lehden mukaan asettunut avoimesti uhmaamaan sääntöjä.
Sekä Brysselistä että Berliinistä on muistutettu Renziä, että ongelmapankkien pelastamisen lasku pitäisi EU:n uusien sääntöjen mukaan langeta ensin pankkien velkojille eikä veronmaksajille. Renzi on kuitenkin varautunut pelastamaan pankkeja ensisijaisesti veronmaksajien rahoilla.
EU on huolissaan siitä, että Renzin sooloilu uhkaa tuhota EU:n uusien pankkikriisisäännösten uskottavuuden heti niiden ensimmäisessä todellisessa testitilanteessa, FT kirjoittaa.
Tämän vuoden alussa EU:ssa tuli voimaan uusi sääntely, jolla ohjataan kriisissä olevien pankkien tukemisesta. Tarkoitus on ensisijaisesti saada pankkien velkojat kärsimään tappioita veronmaksajien sijasta.
Britannian EU-kansanäänestys on pahentanut Italian pankkien tilannetta, ja Italia on joutunut etsimään keinoja pelastaa pulassa olevia pankkeja. Viime viikolla Italia pyysi EU:lta lupaa väliaikaiseen mahdollisuuteen pääomittaa pankkeja EU:n pankkisääntöjen vastaisesti, mutta EKP:n johtokuntaan kuuluva Benoît Cœuréon varoittanut tällaisen myönnytyksen tuhoavan koko EU:n pankkiunionin.
Matteo Renzi on kuitenkin vastannut, että hän ei suostu kuuntelemaan "opettajien luentoja", FT kertoo.
Bushmaster
Greatest Leader
Bushmaster
Greatest Leader
http://aamulehdenblogit.ning.com/m/blogpost?id=2119722:BlogPost:1653860
Stalin ja EU: kansa pysyy rauhallisena ja tietämättömänä kun apuna ovat: Sielujen insinöörit
Mikko Hamunen
1 tunti sitten
Hallitsijoiden ikuinen ongelma on kuinka hallita mahdollisimman tehokkaasti, kuinka pitää alaiset järjestyksessä ja saada heidän ihailunsa? Demokratioissa voimakeinot eivät toimi, ja diktaattorillakin on helpompaa, jos tukena ovat median myötäjuoksijat , ”sielujen insinöörit”.
Ei ollut sattuma, että Neuvostoliiton hirmuhallitsijan Stalinin kuollessa myös Suomessa surtiin aidosti, ja vieläkin moni vannoo Stalinin hyvyyden nimiin. Maailmanhistorian suurimpiin pyöveleihin kuuluvan Stalinin kunnioitus perustui pitkälti median luomaan kuvaan leppoisasta isä aurinkoisesta, joka teki parhaansa kansalaisten eteen. Propaganda oli niin tehokasta, että vielä tänäänkin osa suomalaisista uskoo, että sosialismi oli menetetty mahdollisuus, ja sen voisi korvata Brysselin johtama liittovaltio.
Stalinin ymmärsi tiedotusvälineiden arvon ja nimesi luottomiehensä Andrei Zhdanovin kaitsemaan taiteilijoita ja tiedotusvälineitä. Vuonna 1934 Zhdanov loi kirjailija Maxim Gorkin suosiollisella avustuksella opin ”sosialistisesta realismista”. Joka ei siihen sopeutunut, oli aikansa pölhöpopulisti ja sai hautapaikan Siperiasta.
Stalin nimesi luomansa punaisen kuplan osaajat ”sielujen insinööreiksi”. Heidän kätensä jälki näkyi musiikissa, kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä. Sen mukaan Venäjällä asui maailman onnellisin ja vapain kanssa, viljavainiot lainehtivat ja tekniikka oli maailman huippuluokkaa. Suomessa kuitenkin löytyi änkyröitä, jotka tohtivat epäillä Suomessakin toistettuja totuuksia, mutta he olivatkin ”neuvostovastaisia”, ja heidät pidettiin syrjäraiteilla.
Sielujen insinöörit vallan sylikoirina
Sosialismi sortui, mutta toteuttajat jäivät - osa tuli järkiinsä, osa jatkoi uusien hankkeiden parissa. Yksi uusista Eurooppaan levinneistä opeista on usko rajoittamattoman, sosiaalietuihin perustuvan haittamaahanmuuton hyödyllisyydestä. Sitä ajetaan samalla tavalla kuin sosialistista realismia; pääosassa ovat jälleen tiedotusvälineet ja taitelijat – sielujen insinöörit. Opin kannattajat saavat nykyäänkin etuja ja ovat valtion erityisessä suojeluksessa. On väitetty, että erityisen paljon kannattajia löytyy punavihreästä kuplasta.
Nykyään toisinajattelijat saavat kuitenkin pitää henkensä, mutta on turha etsiä heidän kirjoituksiaan perinteisestä mediasta, turhaa on selata radiokanavia kuullakseen Jösse Järvenpään tai Mamban esityksiä, ei näy televisiossakaan asiapohjaisia keskusteluja aiheesta. Puutetta sen sijaan ei ole uutisista kantaväestön rasismista, Brexitin aiheuttamista kauhuista, eikä yksittäisen siirtolaisten urotöistä.
Jotain on sentään muuttunut: sielujen insinöörit saavat entistä kovemman vastuksen vapaasta mediasta, ja aikoinaan ”neuvostovastaisiksi änkyröiksi” kutsuttuja isänmaallisia kansallismielisiä nimitellään nykyään rasisteiksi.
https://www.marxists.org/subject/art/lit_crit
Stalin ja EU: kansa pysyy rauhallisena ja tietämättömänä kun apuna ovat: Sielujen insinöörit
Mikko Hamunen
1 tunti sitten
Hallitsijoiden ikuinen ongelma on kuinka hallita mahdollisimman tehokkaasti, kuinka pitää alaiset järjestyksessä ja saada heidän ihailunsa? Demokratioissa voimakeinot eivät toimi, ja diktaattorillakin on helpompaa, jos tukena ovat median myötäjuoksijat , ”sielujen insinöörit”.
Ei ollut sattuma, että Neuvostoliiton hirmuhallitsijan Stalinin kuollessa myös Suomessa surtiin aidosti, ja vieläkin moni vannoo Stalinin hyvyyden nimiin. Maailmanhistorian suurimpiin pyöveleihin kuuluvan Stalinin kunnioitus perustui pitkälti median luomaan kuvaan leppoisasta isä aurinkoisesta, joka teki parhaansa kansalaisten eteen. Propaganda oli niin tehokasta, että vielä tänäänkin osa suomalaisista uskoo, että sosialismi oli menetetty mahdollisuus, ja sen voisi korvata Brysselin johtama liittovaltio.
Stalinin ymmärsi tiedotusvälineiden arvon ja nimesi luottomiehensä Andrei Zhdanovin kaitsemaan taiteilijoita ja tiedotusvälineitä. Vuonna 1934 Zhdanov loi kirjailija Maxim Gorkin suosiollisella avustuksella opin ”sosialistisesta realismista”. Joka ei siihen sopeutunut, oli aikansa pölhöpopulisti ja sai hautapaikan Siperiasta.
Stalin nimesi luomansa punaisen kuplan osaajat ”sielujen insinööreiksi”. Heidän kätensä jälki näkyi musiikissa, kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä. Sen mukaan Venäjällä asui maailman onnellisin ja vapain kanssa, viljavainiot lainehtivat ja tekniikka oli maailman huippuluokkaa. Suomessa kuitenkin löytyi änkyröitä, jotka tohtivat epäillä Suomessakin toistettuja totuuksia, mutta he olivatkin ”neuvostovastaisia”, ja heidät pidettiin syrjäraiteilla.
Sielujen insinöörit vallan sylikoirina
Sosialismi sortui, mutta toteuttajat jäivät - osa tuli järkiinsä, osa jatkoi uusien hankkeiden parissa. Yksi uusista Eurooppaan levinneistä opeista on usko rajoittamattoman, sosiaalietuihin perustuvan haittamaahanmuuton hyödyllisyydestä. Sitä ajetaan samalla tavalla kuin sosialistista realismia; pääosassa ovat jälleen tiedotusvälineet ja taitelijat – sielujen insinöörit. Opin kannattajat saavat nykyäänkin etuja ja ovat valtion erityisessä suojeluksessa. On väitetty, että erityisen paljon kannattajia löytyy punavihreästä kuplasta.
Nykyään toisinajattelijat saavat kuitenkin pitää henkensä, mutta on turha etsiä heidän kirjoituksiaan perinteisestä mediasta, turhaa on selata radiokanavia kuullakseen Jösse Järvenpään tai Mamban esityksiä, ei näy televisiossakaan asiapohjaisia keskusteluja aiheesta. Puutetta sen sijaan ei ole uutisista kantaväestön rasismista, Brexitin aiheuttamista kauhuista, eikä yksittäisen siirtolaisten urotöistä.
Jotain on sentään muuttunut: sielujen insinöörit saavat entistä kovemman vastuksen vapaasta mediasta, ja aikoinaan ”neuvostovastaisiksi änkyröiksi” kutsuttuja isänmaallisia kansallismielisiä nimitellään nykyään rasisteiksi.
https://www.marxists.org/subject/art/lit_crit
vlad
Respected Leader
Tavallaan kuvaava tämä Milos Zeman (jota pidetään yhtenä Putinin "käsikassaroista" EU:n sisällä) lausunto:
"'En ole EU:n jättämisen kannalla, mutta teen kaikkeni, jotta tyytymättömät saavat ilmaista mielipiteensä kansanäänestyksessä. Sama pätee NATO-jäsenyyteen", Zeman sanoi torstai-iltana tavatessaan kansalaisia Velke Meziricin kaupungissa."
Tämä on osaltaan juuri sitä peliä, jota Putin haluaa pelata, itselleen läheisten henkilöiden kautta pyrkiä toteuttamaan "hajoita ja hallitse" politiikkaa, ja kuitenkin siten, että viimekädessä kansa kantaa vastuun päätöksestä, mutta primusmoottorina toimii poliitikko tai poliitikkoja, tai tässä tapauksessa presidentti ehdotuksellaan. Ja tässä on juuri eräs syy sille miksi minä en nyt lämpene laajamittaisille "Exit-äänetyksille" vaan mielummin pyrkisin ensin korjaamaan EU:n rakenteita ja/tai parantamaan muilla keinoin Suomen turvallisuuspoliittista asemaa EU-illuusion sijaan.
Kansalaisia en lähtisi laajoin joukoin syyllistämään äänestyshalukkuudesta, sen verran paljon EU on onnistunut ryssimään menneinä vuosina. Mutta kun katsoo niitä poliitikkoja ja päättäjiä/vaikuttajia, jotka erilaisia äänestyksiä puuhaavat tai niitä esille entistä aktiivisemmin nostavat, niin kylläpä niskavillat nousee pystyyn*. Yhdellä jos toisella on vähintäänkin lämpimät suhteet Putinin hallintoon, joten ei ole vaikea suorittaa pientä laskutoimitusta ja päätellä kuka siellä taustalla soppaa on hämmentämässä.
vlad
*: En nyt tarkoita, että kaikki ovat Putinin kannattajia, mutta kovin moni korkeanluokan exit-puuhastelija tätä on, joukossa on toki myös impivaaralaisia sun muita.
Geronimo
Ylipäällikkö
On toki mahdollista että ihmiset ovat vain saaneet tarpeekseen organisaatiosta joka kehittyy kriisien kautta.
Ehkäpä jopa on voitu tulla siihen yksinkertaiseen johtopäätökseen että EU on itsessään ongelma joka haittaa jokapäiväistä elämää ja kriisit ovat liian kalliita edes ratkaistavaksi tai ettei niitä yksinkertaisesti voida edes ratkaista jolloin tilanne on sama kuin avioliitossa järkevä ilmoittaa minä lähden käy sinä konsultaatioita loputtomasti , mutta muiden pitää elää ja kasvattaa lapset.
Ja lisää kriisejä tulossa joten ehkäpä olisi jo lopulta hylättävä tuo Putin kortti ja ryhtyä miettimään onko tässä ylipäätään järkeä jos ei niin erotaan jos on niin tehdään jotain millä nuo ongelmat ratkeaa jos ylipäätään neon ratkaistavissa ellei niin kantapäät vastakkain ja se on Tamperelaisittain " se on moro"
http://www.hs.fi/talous/a1467605588067
EU:ssa itää jo uusi kriisi – Italian pankit tarvitsevat jopa 100 miljardia euroa pääomaa, kansanäänestys voi johtaa pääministerin eroon
Jos pääministeri Matteo Renzi taipuu EU:n vaatimuksiin ja pidättäytyy tukemasta pankkeja valtion varoin, päätöksen hinta voi olla uudet vaalit ja pahimmillaan eurosta lähtöä ajava hallitus.
TALOUS 5.7.2016 2:00 Päivitetty: 5.7.2016 8:34
Paavo Teittinen
HELSINGIN SANOMAT
MAX ROSSI / REUTERS
Italian pääministeri Matteo Renzi on kovassa paikassa: EU ei salli pankkien pelastamista, mutta kansanäänestystä ei ole varaa hävitä.
Kuuntele
BRITANNIAN EU-eroa koskevasta kansanäänestyksestä on kulunut alle kaksi viikkoa, ja Euroopassa itää jo uusi kriisi.
Se orastaa Italiassa. Pääministeri Matteo Renzi painii kahden ongelman kanssa: Italian pankit tarvitsevat ehkä jopa 100 miljardin euron pääomaruiskeen, ja samaan aikaan maa valmistautuu kansanäänestykseen, joka voi johtaa Renzin eroon.
Lokakuussa pidettävä äänestys koskee virallisesti maan senaatin asemaa, mutta käytännössä se on Renzin luottamuslauseäänestys, sillä hän on luvannut erota, jos hänen puoltamansa kanta häviää.
Jos Renzi lähtee, Italiassa voidaan järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit.
Ennenaikaiset vaalit olisivat maan populistipuolueiden mieleen. Ne ovat jo luvanneet kansanäänestyksen eurosta.
Toisin sanoen panokset Italian politiikassa voivat lähiviikkoina ja -kuukausina olla jopa kovemmat kuin Britanniassa.
ITALIAN pankit ovat jo pitkään herättäneet levottomuutta euroalueen rahoitusmarkkinoilla.
Kun Euroopan keskuspankki (EKP) ilmoitti loppuvuonna 2014 Italian pankkien tarvitsevan pääomitusta, Renzi lupasi, ettei valtio pistä näppejään peliin.
Pankit ovat riittävän vahvoja kerätäkseen tarvitsemansa pääomat markkinoilta, tuore pääministeri vakuutti. Nyt vajaat kaksi vuotta myöhemmin Italian pankkien tilanne on Renzin vakuutteluista huolimatta hälyttävä.
Viidellä suurimmalla pankilla on 228 miljardin euron arvosta järjestämättömiä luottoja eli lainoja, joista velallinen ei maksa pääomaa eikä korkoa.
Lisäksi vajaan vuoden aikana pankkien osakkeiden hinnat ovat romahtaneet, mikä vaikeuttaa markkinaehtoisen pääoman hankintaa. Tärkeimmän pankin UniCreditin arvo on laskenut peräti 68 prosenttia.
Suomen valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen Jussi Lindgreninkarkean laskelman mukaan koko pankkisektorin lopullinen pääomavaje voi nousta jopa 100 miljardiin euroon.
Oli tarkka luku mikä tahansa, kyseessä on joka tapauksessa todella iso lasku, jonka joku joutuu maksamaan.
SANOMALEHTI Financial Times kertoi maanantaina nimettömiin virkamies- ja pankkiirilähteisiin viitaten, että Renzi on valmis laittamaan ainakin osan pankkikriisin laskusta maansa veronmaksajien kontolle.
Komissiolle ja muille jäsenvaltioille tämä olisi punainen vaate, koska se rikkoisi räikeästi yhteisen pankkiunionin periaatteita. Vuoden alusta voimaan tulleiden sääntöjen mukaan osakkeenomistajien ja velkojien on katettava pankkien tappiot.
Renzin kansliasta kiistettiin väitteet Brysselin uhmaamisesta, kertoo uutistoimisto Reuters.
On kuitenkin selvää, että Renzi pelkää tappioiden sälyttämistä pankkien velkojille.
Valtaosa niistä on italialaisia yrityksiä ja kotitalouksia, joille miljardien eurojen lasku olisi kova isku. Pankkikriisin kulujen sälyttäminen yrityksille ja kotitalouksille heikentäisi investointeja sekä kulutusta Italian jo nyt aneemisessa taloudessa.
Renzin muistissa on myös varmasti kansalaisten raivo, kun pankeille rahaa lainanneet kotitaloudet kärsivät tappioita viime marraskuussa tehdyssä säästöpankkien pääomituksessa.
RENZI on vaikeassa asemassa. Italian talous on kasvanut tuskin lainkaan sen jälkeen kun maa liittyi euroon vuonna 1999, ja Italia kärsii voimakkaasta työttömyydestä.
Protestimieliala kytee. Eurosta lähtöä lupailevat populistit ovat jo antaneet myrskyvaroituksen.
Äärioikeistolainen Pohjoisen liitto lisäsi kannatustaan roimasti viime vuoden kuntavaaleissa. Koomikko Beppe Grillon johtama vasemmistopopulistinen Viisi tähteä -liike puolestaan voitti kesäkuussa pormestarivaalit Italian suurimpiin kaupunkeihin lukeutuvissa Torinossa ja Roomassa.
JOS Renzi taipuu ja pidättäytyy tukemasta pankkeja valtion varoin, päätöksen hinta voi olla uudet vaalit ja pahimmillaan eurosta lähtöä ajava hallitus.
Ei ole liioiteltua sanoa, että siinä vaiheessa koko euron tulevaisuus on vaakalaudalla. Italia on niin suuri ja poliittisesti merkittävä valtio, että se voisi lähtiessään hajottaa koko rahaliiton.
Toisaalta jos komissio ja muut EU-valtiot taipuvat, euroalueen tulevaisuuden kannalta elintärkeä ja sijoittajavastuuseen perustuva pankkiunioni olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ovatko Perussuomalaiset nuoret ulkomainen agentti?
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467264710282
Samaan mediasuoritukseen ylsi perussuomalaisten nuorisojohtaja Sebastian Tynkkynen. Hänen Brexitin jälkitunnelmissa laatimansa aloite EU-äänestyksen järjestämisestä myös Suomessa julkaistiin 27.6. niin ikään 30 venäläismediassa suosionosoitusten kera.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...el-ei-pysty-kahmimaan-itselleen-lisaa-valtaa/
Fixit-aloite perustuu valheeseen – Mystinen ”Bryssel” ei pysty kahmimaan itselleen lisää valtaa
Uutisanalyysi: Perussuomalaisten nuorten kansalaisaloite haikailee aikaa, jota ei koskaan ollut.
Tuomas Pulsa
3.7.2016 18:30
”EU on muuttunut oleellisesti siitä yhteistyöelimestä, joka se oli yli 20 vuotta sitten.”
Muun muassa näin perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen perusteli järjestönsä aloitetta järjestää kansanäänestys Suomen EU-erosta. Aänestyksestä käytetään englanninkielistä lyhennettä Fixit, Britannian Brexitin mukaan.
Perataanpa Tynkkysen perustelua hieman.
Kun Suomi reilut kaksi vuosikymmentä sitten liittyi EU:hun samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa, unioniin kuului 15 jäsenmaata.
Unionin peruspiirteet ja toimivaltuudet määriteltiin vuonna 1993 ratifioidussa Maastrichtin sopimuksessa, joka koostui kolmesta ”pilarista”: yhteisöstä, yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa.
Yhteisöpilariin kuuluivat muun muassa sisämarkkinat. Sen piirissä otettiin käyttöön nykyinen lainsäädäntömenettely, jossa Euroopan parlamentilla ja jäsenvaltioiden neuvostolla on tasavertainen asema.
Myös määräenemmistöpäätöstä päätettiin käyttää useammin. Suomeksi sovittiin, ettei jäsenvaltioiden päätöksenteossa aina tarvita yksimielisyyttä.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasioiden piirissä edes jäsenvaltioiden yksimielisyys ei kuitenkaan voinut tuottaa kaikkia sitovia päätöksiä. Kyse oli vain politiikan koordinoinnista.
Tämän lisäksi Maastrichtin sopimuksessa päätettiin talous- ja rahaliiton luomisesta sekä yhteisvaluutan perustamisesta.
Kaikki edellä kuvattu oli siis olemassa jo Suomen liittyessä EU:hun.
Suomi ei liittynyt puhtaaseen tulliliittoon tai vapaakauppa-alueeseen vaan unioniin, joka sisälsi vähintään suunnitelmien tasolla kaikki nykyiset komponentit. Jokainen niistä oli myös otettu käyttöön jäsenvaltioiden päätöksellä – vapaaehtoisesti.
Tynkkysen mielestä EU on siis 20 vuoden aikana muuttunut yllä kuvatusta järjestöstä ”liittovaltiomaiseksi elimeksi”, joka pakottaa jäsenvaltiot tekemään asioita vastoin niiden omaa tahtoa.
Mutta millaisista asioista on kyse? Kritisoidun liittovaltiokehityksen luulisi näkyvän vuoden 1995 jälkeen säädetyissä EU-sopimuksissa.
Vuonna 1999 ratifioidussa Amsterdamin sopimuksessa lisättiin niin sanotun tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttöä, mikä tarkoitti Euroopan parlamentin vaikutusvallan kasvua.
Eli hieman lisää vaikutusvaltaa jäsenvaltioilta kansalaisten suoraan valitsemalle parlamentille. Tämä lienee siis pahasta?
Vuonna 2003 voimaan tullut Nizzan sopimus oli teknisempi. Siinä muutettiin EU-komission kokoonpanoa ja äänimääriä vuoden 2004 itälaajenemista silmällä pitäen.
Lissabonin sopimus, joka tuli voimaan vuonna 2009, sisälsi isompia muutoksia. Siinä luotiin mahdollisuus kansalaisaloitteisiin ja lisättiin Euroopan parlamentin valtaa. Jälleen kerran siis muutoksia, joilla kansalaisten ääni saataisiin paremmin kuuluviin.
Ehkä liittovaltiosta kertovat Lissabonin sopimuksella perustetut Euroopan yhteinen ulkosuhdehallinto ja ulkopoliittisen korkean edustajan virka?
Nämä kuitenkin vastaavat lähinnä käytännön toiminnan toimeenpanosta ja johtamisesta. Ulkopoliittinen päätöksenteko tehdään edelleen jäsenvaltioiden kesken yksimielisyysperiaatteella. Edelleenkään edes jäsenvaltiot eivät voi tuottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kaikkia sitovaa lainsäädäntöä.
Kylläpä se EU taas päättää.
Tarkoitus ei ole vähätellä tai kaunistella.
Totta kai Euroopan unionissa jäsenvaltiot ovat luovuttaneet osan päätösvallastaan yhteisille toimielimille. Toimivaltajaon muuttaminen kuitenkin tapahtuu vain ja ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä päätöksellä. Ketään ei voi pakottaa. Päätöksen on oltava yksimielinen.
Mystinen ”Bryssel” ei pysty kahmimaan itselleen lisää valtaa. Kaikki argumentit, joissa vedotaan tähän, ovat aina virheellisiä.
Suuri osa EU-instituutioille delegoidusta toimivallasta liittyy sisämarkkinoiden toimintaan.
Sisämarkkinat ovat laajempi käsite kuin pelkkä tulliliitto tai vapaakauppa-alue. Kun pelkän tavarakaupan lisäksi vapautetaan myös palveluiden, ihmisten sekä pääoman liikkuminen, säästetään kustannuksissa ja tuotetaan hyvinvointia.
Tämä kuitenkin vaatii yhteisiä pelisääntöjä ja niiden valvontaa: tuotteiden standardeja, kilpailusääntöjä, kuluttajansuojaa. Sitä kuuluisaa EU-lainsäädäntöä, joka on kaikille sama. Samoin tarvitaan mekanismit mahdollisten erimielisyyksien selvittämiseksi. Muuten sisämarkkinat eivät yksinkertaisesti toimi.
Sisämarkkinoiden lisäksi EU-instituutioilla on toimivaltaa myös esimerkiksi ympäristöasioissa sekä kauppapolitiikassa kolmansien osapuolien kanssa.
Näissä asioissa jäsenvaltioilla on myös omaa toimivaltaa. Silti on havaittu tehokkaaksi hoitaa yhteisesti asiat, jotka joka tapauksessa koskevat koko EU-aluetta.
Mutta mitä oikeastaan edes tarkoittaa, että EU:lla on toimivaltaa jossakin asiassa?
Toisin kuin välillä annetaan ymmärtää, ei ole mitään mystistä kokonaisuus-EU:ta, joka saisi päättää asioista jäsenvaltioistaan riippumatta. EU:n toimivalta tarkoittaa, että jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten edustajat päättävät yhdessä.
Lainsäädännöstä EU:ssa vastaavat neuvosto ja Euroopan parlamentti. Neuvosto koostuu jäsenvaltioiden ministereistä ja parlamentti kansalaisten vaaleilla valitsemista edustajista.
Lisäksi eurovaltioiden rahapolitiikkaa hallinnoidaan Euroopan keskuspankissa. Myös sen neuvostossa jokaisella euromaalla on edustus.
Pelätyin EU-instituutio eli komissio ei itse asiassa voi päättää mistään lainsäädännöstä – ainoastaan tehdä aloitteita ja toimeenpanna päätöksiä.
Tämä toimivallan perusjako on ollut olemassa koko Euroopan unionin olemassaolon ajan. Siihen on ainoastaan tehty hienosäätöä ja korjattu yleensä puutteellisesta suunnittelusta johtuneita ongelmia.
Valmis tai täydellinen järjestelmä tuskin on vieläkään. Mikään ihmisen rakentama harvemmin on.
Toisin kuin Perussuomalaiset nuoret puheenjohtajansa johdolla väittävät, nykyinen EU ei siis merkittävästi eroa siitä unionista, johon suomalaiset päättivät liittyä.
Kyse taitaakin olla kaiken ylikansallisuuden vastustamisesta. Seuraavaksi kuulemme todennäköisesti myös vuoden 1995 mallin EU:n olevan ongelma.
Ratkaisuksi ehdotetaan kaikkea valtaa kansallisvaltioille ja EU:n palauttamista vielä kaukaisemmille juurilleen puhtaasti vapaakauppaan keskittyväksi yhteistyöjärjestöksi.
Harmi vain, että EU:n historiasta ei tällaista vaihetta löydy. Jo unionin edeltäjiin perustettiin jäsenvaltioiden yläpuolella toimivia yhteisiä instituutioita.
Niiden olemassaolo varmisti sen, että jäsenvaltiot uskalsivat luopua kaupan rajoitteista ja liittyä yhteismarkkina-alueeseen. Ei tarvinnut pelätä, että joku jäsenvaltio vetää välistä. Puolueeton taho suojasi ja huolehti riitojen ratkaisusta.
Tältä pohjalta rakennettu Euroopan talousyhteisö voitti houkuttelevuudessa erityisesti Britannian ajaman vapaakauppa-alueen.
Nyt EU-erostaan päättänyt Britannia itse asiassa muutti itsekin mieltään. Se halusi mukaan EU:n edeltäjään EEC:hen niin kovasti, että haki jäsenyyttä kolmesti. Ranskan presidentin Charles de Gaulle kun hylkäsi veto-oikeudellaan brittien kaksi ensimmäistä hakemusta.
Politiikassa kaikki on tietysti mahdollista. Mikään ei periaatteessa estäisi Euroopan maita luomasta vapaakauppajärjestelmää, johon ei kuuluisi minkäänlaista poliittista ulottuvuutta tai yhteisiä instituutioita.
Vapaakaupan piiriin otettavista aloista neuvoteltaisiin alueen jäsenvaltioiden kesken ja myös erimielisyyksiä ratkottaisiin valtioiden välisissä neuvotteluissa kunnes yksimielisyys löytyisi.
Kokonaan toinen asia on, kuinka järkevä tällainen järjestely olisi varsinkaan Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle.
Ilman yhteisiä instituutioita ja riippumattomia tuomioistuimia vapaakauppaneuvottelut olisivat suurten valtioiden sanelun kenttä, jossa häviäisivät nykytilaan verrattuna lopulta kaikki – ainakin rahallisesti. Päätöksiä ei välttämättä edes saataisi aikaan, kun valtiot pelkäisivät jonkun toisen huijaavan ja käärivän hyödyt.
Jos et usko, voit vilkaista esimerkiksi kuinka hyvää Maailman kauppajärjestön vapaakauppaneuvotteluille kuuluu.
Kaupan lisäksi on tietysti vielä globalisaatio, ilmastonmuutos, kansainvälinen veronkierto, luonnonvarojen ehtyminen, pakolaiskriisi, kansainvälinen rikollisuus ja muutama muu pikkuongelma, joiden hallinta vaatii joka tapauksessa kansainvälistä yhteistyötä.
Edes Eurooppa ei välttämättä ole tarpeeksi iso alue ratkaistakseen kaikkia näitä.
Tietysti, jos tätä kaikkea tärkeämpää on se, että saamme leikkiä päättävämme maailman kaikista asioista Helsingissä, niin siitä vain. Demokratiassa tällaisenkin järjestelmän ajamiseen on täysi oikeus, mutta sen toivoisi tapahtuvan avoimin kortein borisjohnsonlaisten argumenttien sijaan.
Niin, tai ehkä nuorisojärjestönkin vaalikampanjat ovat vain vaalikampanjoita, kuten perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini meitä suomalaisia osuvasti opetti.
Myös media joutuu nyt toteuttamaan Soinin vaatiman roolin ja puhkaisemaan kuplan.
Toisaalta, nuorilla sentään on linja. Voisipa emopuolueen touhuista sanoa samaa.
16.10.1994
EU-kansanäänestys
9 min
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467264710282
Samaan mediasuoritukseen ylsi perussuomalaisten nuorisojohtaja Sebastian Tynkkynen. Hänen Brexitin jälkitunnelmissa laatimansa aloite EU-äänestyksen järjestämisestä myös Suomessa julkaistiin 27.6. niin ikään 30 venäläismediassa suosionosoitusten kera.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...el-ei-pysty-kahmimaan-itselleen-lisaa-valtaa/
Fixit-aloite perustuu valheeseen – Mystinen ”Bryssel” ei pysty kahmimaan itselleen lisää valtaa
Uutisanalyysi: Perussuomalaisten nuorten kansalaisaloite haikailee aikaa, jota ei koskaan ollut.
Tuomas Pulsa
3.7.2016 18:30
”EU on muuttunut oleellisesti siitä yhteistyöelimestä, joka se oli yli 20 vuotta sitten.”
Muun muassa näin perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen perusteli järjestönsä aloitetta järjestää kansanäänestys Suomen EU-erosta. Aänestyksestä käytetään englanninkielistä lyhennettä Fixit, Britannian Brexitin mukaan.
Perataanpa Tynkkysen perustelua hieman.
Kun Suomi reilut kaksi vuosikymmentä sitten liittyi EU:hun samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa, unioniin kuului 15 jäsenmaata.
Unionin peruspiirteet ja toimivaltuudet määriteltiin vuonna 1993 ratifioidussa Maastrichtin sopimuksessa, joka koostui kolmesta ”pilarista”: yhteisöstä, yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa.
Yhteisöpilariin kuuluivat muun muassa sisämarkkinat. Sen piirissä otettiin käyttöön nykyinen lainsäädäntömenettely, jossa Euroopan parlamentilla ja jäsenvaltioiden neuvostolla on tasavertainen asema.
Myös määräenemmistöpäätöstä päätettiin käyttää useammin. Suomeksi sovittiin, ettei jäsenvaltioiden päätöksenteossa aina tarvita yksimielisyyttä.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasioiden piirissä edes jäsenvaltioiden yksimielisyys ei kuitenkaan voinut tuottaa kaikkia sitovia päätöksiä. Kyse oli vain politiikan koordinoinnista.
Tämän lisäksi Maastrichtin sopimuksessa päätettiin talous- ja rahaliiton luomisesta sekä yhteisvaluutan perustamisesta.
Kaikki edellä kuvattu oli siis olemassa jo Suomen liittyessä EU:hun.
Suomi ei liittynyt puhtaaseen tulliliittoon tai vapaakauppa-alueeseen vaan unioniin, joka sisälsi vähintään suunnitelmien tasolla kaikki nykyiset komponentit. Jokainen niistä oli myös otettu käyttöön jäsenvaltioiden päätöksellä – vapaaehtoisesti.
Tynkkysen mielestä EU on siis 20 vuoden aikana muuttunut yllä kuvatusta järjestöstä ”liittovaltiomaiseksi elimeksi”, joka pakottaa jäsenvaltiot tekemään asioita vastoin niiden omaa tahtoa.
Mutta millaisista asioista on kyse? Kritisoidun liittovaltiokehityksen luulisi näkyvän vuoden 1995 jälkeen säädetyissä EU-sopimuksissa.
Vuonna 1999 ratifioidussa Amsterdamin sopimuksessa lisättiin niin sanotun tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttöä, mikä tarkoitti Euroopan parlamentin vaikutusvallan kasvua.
Eli hieman lisää vaikutusvaltaa jäsenvaltioilta kansalaisten suoraan valitsemalle parlamentille. Tämä lienee siis pahasta?
Vuonna 2003 voimaan tullut Nizzan sopimus oli teknisempi. Siinä muutettiin EU-komission kokoonpanoa ja äänimääriä vuoden 2004 itälaajenemista silmällä pitäen.
Lissabonin sopimus, joka tuli voimaan vuonna 2009, sisälsi isompia muutoksia. Siinä luotiin mahdollisuus kansalaisaloitteisiin ja lisättiin Euroopan parlamentin valtaa. Jälleen kerran siis muutoksia, joilla kansalaisten ääni saataisiin paremmin kuuluviin.
Ehkä liittovaltiosta kertovat Lissabonin sopimuksella perustetut Euroopan yhteinen ulkosuhdehallinto ja ulkopoliittisen korkean edustajan virka?
Nämä kuitenkin vastaavat lähinnä käytännön toiminnan toimeenpanosta ja johtamisesta. Ulkopoliittinen päätöksenteko tehdään edelleen jäsenvaltioiden kesken yksimielisyysperiaatteella. Edelleenkään edes jäsenvaltiot eivät voi tuottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kaikkia sitovaa lainsäädäntöä.
Kylläpä se EU taas päättää.
Tarkoitus ei ole vähätellä tai kaunistella.
Totta kai Euroopan unionissa jäsenvaltiot ovat luovuttaneet osan päätösvallastaan yhteisille toimielimille. Toimivaltajaon muuttaminen kuitenkin tapahtuu vain ja ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä päätöksellä. Ketään ei voi pakottaa. Päätöksen on oltava yksimielinen.
Mystinen ”Bryssel” ei pysty kahmimaan itselleen lisää valtaa. Kaikki argumentit, joissa vedotaan tähän, ovat aina virheellisiä.
Suuri osa EU-instituutioille delegoidusta toimivallasta liittyy sisämarkkinoiden toimintaan.
Sisämarkkinat ovat laajempi käsite kuin pelkkä tulliliitto tai vapaakauppa-alue. Kun pelkän tavarakaupan lisäksi vapautetaan myös palveluiden, ihmisten sekä pääoman liikkuminen, säästetään kustannuksissa ja tuotetaan hyvinvointia.
Tämä kuitenkin vaatii yhteisiä pelisääntöjä ja niiden valvontaa: tuotteiden standardeja, kilpailusääntöjä, kuluttajansuojaa. Sitä kuuluisaa EU-lainsäädäntöä, joka on kaikille sama. Samoin tarvitaan mekanismit mahdollisten erimielisyyksien selvittämiseksi. Muuten sisämarkkinat eivät yksinkertaisesti toimi.
Sisämarkkinoiden lisäksi EU-instituutioilla on toimivaltaa myös esimerkiksi ympäristöasioissa sekä kauppapolitiikassa kolmansien osapuolien kanssa.
Näissä asioissa jäsenvaltioilla on myös omaa toimivaltaa. Silti on havaittu tehokkaaksi hoitaa yhteisesti asiat, jotka joka tapauksessa koskevat koko EU-aluetta.
Mutta mitä oikeastaan edes tarkoittaa, että EU:lla on toimivaltaa jossakin asiassa?
Toisin kuin välillä annetaan ymmärtää, ei ole mitään mystistä kokonaisuus-EU:ta, joka saisi päättää asioista jäsenvaltioistaan riippumatta. EU:n toimivalta tarkoittaa, että jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten edustajat päättävät yhdessä.
Lainsäädännöstä EU:ssa vastaavat neuvosto ja Euroopan parlamentti. Neuvosto koostuu jäsenvaltioiden ministereistä ja parlamentti kansalaisten vaaleilla valitsemista edustajista.
Lisäksi eurovaltioiden rahapolitiikkaa hallinnoidaan Euroopan keskuspankissa. Myös sen neuvostossa jokaisella euromaalla on edustus.
Pelätyin EU-instituutio eli komissio ei itse asiassa voi päättää mistään lainsäädännöstä – ainoastaan tehdä aloitteita ja toimeenpanna päätöksiä.
Tämä toimivallan perusjako on ollut olemassa koko Euroopan unionin olemassaolon ajan. Siihen on ainoastaan tehty hienosäätöä ja korjattu yleensä puutteellisesta suunnittelusta johtuneita ongelmia.
Valmis tai täydellinen järjestelmä tuskin on vieläkään. Mikään ihmisen rakentama harvemmin on.
Toisin kuin Perussuomalaiset nuoret puheenjohtajansa johdolla väittävät, nykyinen EU ei siis merkittävästi eroa siitä unionista, johon suomalaiset päättivät liittyä.
Kyse taitaakin olla kaiken ylikansallisuuden vastustamisesta. Seuraavaksi kuulemme todennäköisesti myös vuoden 1995 mallin EU:n olevan ongelma.
Ratkaisuksi ehdotetaan kaikkea valtaa kansallisvaltioille ja EU:n palauttamista vielä kaukaisemmille juurilleen puhtaasti vapaakauppaan keskittyväksi yhteistyöjärjestöksi.
Harmi vain, että EU:n historiasta ei tällaista vaihetta löydy. Jo unionin edeltäjiin perustettiin jäsenvaltioiden yläpuolella toimivia yhteisiä instituutioita.
Niiden olemassaolo varmisti sen, että jäsenvaltiot uskalsivat luopua kaupan rajoitteista ja liittyä yhteismarkkina-alueeseen. Ei tarvinnut pelätä, että joku jäsenvaltio vetää välistä. Puolueeton taho suojasi ja huolehti riitojen ratkaisusta.
Tältä pohjalta rakennettu Euroopan talousyhteisö voitti houkuttelevuudessa erityisesti Britannian ajaman vapaakauppa-alueen.
Nyt EU-erostaan päättänyt Britannia itse asiassa muutti itsekin mieltään. Se halusi mukaan EU:n edeltäjään EEC:hen niin kovasti, että haki jäsenyyttä kolmesti. Ranskan presidentin Charles de Gaulle kun hylkäsi veto-oikeudellaan brittien kaksi ensimmäistä hakemusta.
Politiikassa kaikki on tietysti mahdollista. Mikään ei periaatteessa estäisi Euroopan maita luomasta vapaakauppajärjestelmää, johon ei kuuluisi minkäänlaista poliittista ulottuvuutta tai yhteisiä instituutioita.
Vapaakaupan piiriin otettavista aloista neuvoteltaisiin alueen jäsenvaltioiden kesken ja myös erimielisyyksiä ratkottaisiin valtioiden välisissä neuvotteluissa kunnes yksimielisyys löytyisi.
Kokonaan toinen asia on, kuinka järkevä tällainen järjestely olisi varsinkaan Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle.
Ilman yhteisiä instituutioita ja riippumattomia tuomioistuimia vapaakauppaneuvottelut olisivat suurten valtioiden sanelun kenttä, jossa häviäisivät nykytilaan verrattuna lopulta kaikki – ainakin rahallisesti. Päätöksiä ei välttämättä edes saataisi aikaan, kun valtiot pelkäisivät jonkun toisen huijaavan ja käärivän hyödyt.
Jos et usko, voit vilkaista esimerkiksi kuinka hyvää Maailman kauppajärjestön vapaakauppaneuvotteluille kuuluu.
Kaupan lisäksi on tietysti vielä globalisaatio, ilmastonmuutos, kansainvälinen veronkierto, luonnonvarojen ehtyminen, pakolaiskriisi, kansainvälinen rikollisuus ja muutama muu pikkuongelma, joiden hallinta vaatii joka tapauksessa kansainvälistä yhteistyötä.
Edes Eurooppa ei välttämättä ole tarpeeksi iso alue ratkaistakseen kaikkia näitä.
Tietysti, jos tätä kaikkea tärkeämpää on se, että saamme leikkiä päättävämme maailman kaikista asioista Helsingissä, niin siitä vain. Demokratiassa tällaisenkin järjestelmän ajamiseen on täysi oikeus, mutta sen toivoisi tapahtuvan avoimin kortein borisjohnsonlaisten argumenttien sijaan.
Niin, tai ehkä nuorisojärjestönkin vaalikampanjat ovat vain vaalikampanjoita, kuten perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini meitä suomalaisia osuvasti opetti.
Myös media joutuu nyt toteuttamaan Soinin vaatiman roolin ja puhkaisemaan kuplan.
Toisaalta, nuorilla sentään on linja. Voisipa emopuolueen touhuista sanoa samaa.
16.10.1994
EU-kansanäänestys
9 min
Geronimo
Ylipäällikkö
Onko enemmistö Briteistä ja toinenpuoli muista EU kansalaisista sitten ulkomaisia agentteja, vai miten tuo on luettava kun exit halu ei rajoitu yksinomaan persunuoriin?
Ovatko Perussuomalaiset nuoret ulkomainen agentti?
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467264710282
Samaan mediasuoritukseen ylsi perussuomalaisten nuorisojohtaja Sebastian Tynkkynen. Hänen Brexitin jälkitunnelmissa laatimansa aloite EU-äänestyksen järjestämisestä myös Suomessa julkaistiin 27.6. niin ikään 30 venäläismediassa suosionosoitusten kera.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...el-ei-pysty-kahmimaan-itselleen-lisaa-valtaa/
Fixit-aloite perustuu valheeseen – Mystinen ”Bryssel” ei pysty kahmimaan itselleen lisää valtaa
Uutisanalyysi: Perussuomalaisten nuorten kansalaisaloite haikailee aikaa, jota ei koskaan ollut.
Tuomas Pulsa
3.7.2016 18:30
”EU on muuttunut oleellisesti siitä yhteistyöelimestä, joka se oli yli 20 vuotta sitten.”
Muun muassa näin perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen perusteli järjestönsä aloitetta järjestää kansanäänestys Suomen EU-erosta. Aänestyksestä käytetään englanninkielistä lyhennettä Fixit, Britannian Brexitin mukaan.
Perataanpa Tynkkysen perustelua hieman.
Kun Suomi reilut kaksi vuosikymmentä sitten liittyi EU:hun samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa, unioniin kuului 15 jäsenmaata.
Unionin peruspiirteet ja toimivaltuudet määriteltiin vuonna 1993 ratifioidussa Maastrichtin sopimuksessa, joka koostui kolmesta ”pilarista”: yhteisöstä, yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa.
Yhteisöpilariin kuuluivat muun muassa sisämarkkinat. Sen piirissä otettiin käyttöön nykyinen lainsäädäntömenettely, jossa Euroopan parlamentilla ja jäsenvaltioiden neuvostolla on tasavertainen asema.
Myös määräenemmistöpäätöstä päätettiin käyttää useammin. Suomeksi sovittiin, ettei jäsenvaltioiden päätöksenteossa aina tarvita yksimielisyyttä.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasioiden piirissä edes jäsenvaltioiden yksimielisyys ei kuitenkaan voinut tuottaa kaikkia sitovia päätöksiä. Kyse oli vain politiikan koordinoinnista.
Tämän lisäksi Maastrichtin sopimuksessa päätettiin talous- ja rahaliiton luomisesta sekä yhteisvaluutan perustamisesta.
Kaikki edellä kuvattu oli siis olemassa jo Suomen liittyessä EU:hun.
Suomi ei liittynyt puhtaaseen tulliliittoon tai vapaakauppa-alueeseen vaan unioniin, joka sisälsi vähintään suunnitelmien tasolla kaikki nykyiset komponentit. Jokainen niistä oli myös otettu käyttöön jäsenvaltioiden päätöksellä – vapaaehtoisesti.
Tynkkysen mielestä EU on siis 20 vuoden aikana muuttunut yllä kuvatusta järjestöstä ”liittovaltiomaiseksi elimeksi”, joka pakottaa jäsenvaltiot tekemään asioita vastoin niiden omaa tahtoa.
Mutta millaisista asioista on kyse? Kritisoidun liittovaltiokehityksen luulisi näkyvän vuoden 1995 jälkeen säädetyissä EU-sopimuksissa.
Vuonna 1999 ratifioidussa Amsterdamin sopimuksessa lisättiin niin sanotun tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttöä, mikä tarkoitti Euroopan parlamentin vaikutusvallan kasvua.
Eli hieman lisää vaikutusvaltaa jäsenvaltioilta kansalaisten suoraan valitsemalle parlamentille. Tämä lienee siis pahasta?
Vuonna 2003 voimaan tullut Nizzan sopimus oli teknisempi. Siinä muutettiin EU-komission kokoonpanoa ja äänimääriä vuoden 2004 itälaajenemista silmällä pitäen.
Lissabonin sopimus, joka tuli voimaan vuonna 2009, sisälsi isompia muutoksia. Siinä luotiin mahdollisuus kansalaisaloitteisiin ja lisättiin Euroopan parlamentin valtaa. Jälleen kerran siis muutoksia, joilla kansalaisten ääni saataisiin paremmin kuuluviin.
Ehkä liittovaltiosta kertovat Lissabonin sopimuksella perustetut Euroopan yhteinen ulkosuhdehallinto ja ulkopoliittisen korkean edustajan virka?
Nämä kuitenkin vastaavat lähinnä käytännön toiminnan toimeenpanosta ja johtamisesta. Ulkopoliittinen päätöksenteko tehdään edelleen jäsenvaltioiden kesken yksimielisyysperiaatteella. Edelleenkään edes jäsenvaltiot eivät voi tuottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kaikkia sitovaa lainsäädäntöä.
Kylläpä se EU taas päättää.
Tarkoitus ei ole vähätellä tai kaunistella.
Totta kai Euroopan unionissa jäsenvaltiot ovat luovuttaneet osan päätösvallastaan yhteisille toimielimille. Toimivaltajaon muuttaminen kuitenkin tapahtuu vain ja ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä päätöksellä. Ketään ei voi pakottaa. Päätöksen on oltava yksimielinen.
Mystinen ”Bryssel” ei pysty kahmimaan itselleen lisää valtaa. Kaikki argumentit, joissa vedotaan tähän, ovat aina virheellisiä.
Suuri osa EU-instituutioille delegoidusta toimivallasta liittyy sisämarkkinoiden toimintaan.
Sisämarkkinat ovat laajempi käsite kuin pelkkä tulliliitto tai vapaakauppa-alue. Kun pelkän tavarakaupan lisäksi vapautetaan myös palveluiden, ihmisten sekä pääoman liikkuminen, säästetään kustannuksissa ja tuotetaan hyvinvointia.
Tämä kuitenkin vaatii yhteisiä pelisääntöjä ja niiden valvontaa: tuotteiden standardeja, kilpailusääntöjä, kuluttajansuojaa. Sitä kuuluisaa EU-lainsäädäntöä, joka on kaikille sama. Samoin tarvitaan mekanismit mahdollisten erimielisyyksien selvittämiseksi. Muuten sisämarkkinat eivät yksinkertaisesti toimi.
Sisämarkkinoiden lisäksi EU-instituutioilla on toimivaltaa myös esimerkiksi ympäristöasioissa sekä kauppapolitiikassa kolmansien osapuolien kanssa.
Näissä asioissa jäsenvaltioilla on myös omaa toimivaltaa. Silti on havaittu tehokkaaksi hoitaa yhteisesti asiat, jotka joka tapauksessa koskevat koko EU-aluetta.
Mutta mitä oikeastaan edes tarkoittaa, että EU:lla on toimivaltaa jossakin asiassa?
Toisin kuin välillä annetaan ymmärtää, ei ole mitään mystistä kokonaisuus-EU:ta, joka saisi päättää asioista jäsenvaltioistaan riippumatta. EU:n toimivalta tarkoittaa, että jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten edustajat päättävät yhdessä.
Lainsäädännöstä EU:ssa vastaavat neuvosto ja Euroopan parlamentti. Neuvosto koostuu jäsenvaltioiden ministereistä ja parlamentti kansalaisten vaaleilla valitsemista edustajista.
Lisäksi eurovaltioiden rahapolitiikkaa hallinnoidaan Euroopan keskuspankissa. Myös sen neuvostossa jokaisella euromaalla on edustus.
Pelätyin EU-instituutio eli komissio ei itse asiassa voi päättää mistään lainsäädännöstä – ainoastaan tehdä aloitteita ja toimeenpanna päätöksiä.
Tämä toimivallan perusjako on ollut olemassa koko Euroopan unionin olemassaolon ajan. Siihen on ainoastaan tehty hienosäätöä ja korjattu yleensä puutteellisesta suunnittelusta johtuneita ongelmia.
Valmis tai täydellinen järjestelmä tuskin on vieläkään. Mikään ihmisen rakentama harvemmin on.
Toisin kuin Perussuomalaiset nuoret puheenjohtajansa johdolla väittävät, nykyinen EU ei siis merkittävästi eroa siitä unionista, johon suomalaiset päättivät liittyä.
Kyse taitaakin olla kaiken ylikansallisuuden vastustamisesta. Seuraavaksi kuulemme todennäköisesti myös vuoden 1995 mallin EU:n olevan ongelma.
Ratkaisuksi ehdotetaan kaikkea valtaa kansallisvaltioille ja EU:n palauttamista vielä kaukaisemmille juurilleen puhtaasti vapaakauppaan keskittyväksi yhteistyöjärjestöksi.
Harmi vain, että EU:n historiasta ei tällaista vaihetta löydy. Jo unionin edeltäjiin perustettiin jäsenvaltioiden yläpuolella toimivia yhteisiä instituutioita.
Niiden olemassaolo varmisti sen, että jäsenvaltiot uskalsivat luopua kaupan rajoitteista ja liittyä yhteismarkkina-alueeseen. Ei tarvinnut pelätä, että joku jäsenvaltio vetää välistä. Puolueeton taho suojasi ja huolehti riitojen ratkaisusta.
Tältä pohjalta rakennettu Euroopan talousyhteisö voitti houkuttelevuudessa erityisesti Britannian ajaman vapaakauppa-alueen.
Nyt EU-erostaan päättänyt Britannia itse asiassa muutti itsekin mieltään. Se halusi mukaan EU:n edeltäjään EEC:hen niin kovasti, että haki jäsenyyttä kolmesti. Ranskan presidentin Charles de Gaulle kun hylkäsi veto-oikeudellaan brittien kaksi ensimmäistä hakemusta.
Politiikassa kaikki on tietysti mahdollista. Mikään ei periaatteessa estäisi Euroopan maita luomasta vapaakauppajärjestelmää, johon ei kuuluisi minkäänlaista poliittista ulottuvuutta tai yhteisiä instituutioita.
Vapaakaupan piiriin otettavista aloista neuvoteltaisiin alueen jäsenvaltioiden kesken ja myös erimielisyyksiä ratkottaisiin valtioiden välisissä neuvotteluissa kunnes yksimielisyys löytyisi.
Kokonaan toinen asia on, kuinka järkevä tällainen järjestely olisi varsinkaan Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle.
Ilman yhteisiä instituutioita ja riippumattomia tuomioistuimia vapaakauppaneuvottelut olisivat suurten valtioiden sanelun kenttä, jossa häviäisivät nykytilaan verrattuna lopulta kaikki – ainakin rahallisesti. Päätöksiä ei välttämättä edes saataisi aikaan, kun valtiot pelkäisivät jonkun toisen huijaavan ja käärivän hyödyt.
Jos et usko, voit vilkaista esimerkiksi kuinka hyvää Maailman kauppajärjestön vapaakauppaneuvotteluille kuuluu.
Kaupan lisäksi on tietysti vielä globalisaatio, ilmastonmuutos, kansainvälinen veronkierto, luonnonvarojen ehtyminen, pakolaiskriisi, kansainvälinen rikollisuus ja muutama muu pikkuongelma, joiden hallinta vaatii joka tapauksessa kansainvälistä yhteistyötä.
Edes Eurooppa ei välttämättä ole tarpeeksi iso alue ratkaistakseen kaikkia näitä.
Tietysti, jos tätä kaikkea tärkeämpää on se, että saamme leikkiä päättävämme maailman kaikista asioista Helsingissä, niin siitä vain. Demokratiassa tällaisenkin järjestelmän ajamiseen on täysi oikeus, mutta sen toivoisi tapahtuvan avoimin kortein borisjohnsonlaisten argumenttien sijaan.
Niin, tai ehkä nuorisojärjestönkin vaalikampanjat ovat vain vaalikampanjoita, kuten perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini meitä suomalaisia osuvasti opetti.
Myös media joutuu nyt toteuttamaan Soinin vaatiman roolin ja puhkaisemaan kuplan.
Toisaalta, nuorilla sentään on linja. Voisipa emopuolueen touhuista sanoa samaa.
16.10.1994
EU-kansanäänestys
9 min
Ja Soini on maanpetturi?
Vai oliko EU jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin, Suomen vasalliksi saattaminen Lissabonin sopimuksella sekä yhteisvaluutalla se todellinen rikos.
Bushmaster
Greatest Leader
Nyt nää Eurofiilit käärityvät kokonaan folioon etsiessään syyllisiä "Eu rauhanprojektin" täydelliseen epäonnistumiseen ja yrittäessään tilkitä uppoavaa ja täysin läpimätää Eu-purtiloaan. Kukaan ei ole purkin ruorissa kun kaikki ovat pumpuissa pumppaamassa upottaavaa "kansalaisten vastustus vettä" ulos ja pitämässä purkkia väkisin pinnalla...ja @Taitolaji on samaan aikaan ylistämässä miten ovat saanet rakennettua entistä ehomma, tiiviimmän ja uppoamattoman "Eu -Titanicin"...
Bushmaster
Greatest Leader
Seuraava EU:n yhtenäisyyttä horjuttava kansanäänestys lokakuussa – Unkari äänestää turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisesta
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467685108438?jako=9398698d20e70ef1e1b3c0335b917f7a
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467685108438?jako=9398698d20e70ef1e1b3c0335b917f7a
Bushmaster
Greatest Leader
Lainattu linkin kommenteista:
Juhani PutkinenEUn hyvin suuri ongelma onkin siinä, että erilaisia sääntöjä on tehtailtu aivan käsittämätön määrä - mutta korkeimmalla eli valtiotasolla niiden sääntöjen rikkomisesta ei seuraa mitään.
Esimerkiksi Ranskaa ei ole rangaistu siitä että se on rikkonut sääntöjä.
Seuraava ongelma on siinä ettei EU kunnioita jäsenmaidensa vapaiden, demokraattisten, rehellisten vaalien tulosta. Kun esimerkiksi Puola ja Unkari tekevät kuten kansa haluaa, niin siitä EU nostaa metelin
lisää kierroksia
Saksa tiukkana: sanktiot Espanjalle ja Portugalille
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/elpais_saksa-52557
Saksa vaatii sanktioiden asettamista Espanjalle ja Portugalille, kertoo El País.
EU-komissio päättää tiistaina toimenpiteistä, joihin se ryhtyy Espanjan ja Portugalin rikottua unionin alijäämäsääntöjä. Italia ja Ranska ovat myötämielisiä, mutta Saksa vaatii sanktioiden asettamista Espanjalle ja Portugalille.
EU-sääntöjen mukaan jäsenmaiden julkisen talouden alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei saa ylittää kolmea prosenttia. Espanjan alijäämä oli viime vuonna 5,1 prosenttia ja Portugalin 4,4 prosenttia.
Saksan kristillisdemokraattisen puolueen poliitikko Wolfgang Schäuble painotti maanantaina, että "sääntöjä tulee noudattaa".
– Espanja ja Portugali ovat epäonnistuneet alijäämävelvoitteissaan. Jos komissio haluaa säilyttää uskottavuutensa, meidän täytyy asettaa sanktioita. Muut vaihtoehdot eivät tule kysymykseen, saksalainen eurokomissaari Günther Oettinger totesi.
Saksa ilmaisi jo toukokuussa tyytymättömyytensä EU-komission päätökseen pidättäytyä rangaistuksista niin kauan, kunnes Britannian kansanäänestys ja Espanjan vaalit olisivat ohi.
Juhani PutkinenEUn hyvin suuri ongelma onkin siinä, että erilaisia sääntöjä on tehtailtu aivan käsittämätön määrä - mutta korkeimmalla eli valtiotasolla niiden sääntöjen rikkomisesta ei seuraa mitään.
Esimerkiksi Ranskaa ei ole rangaistu siitä että se on rikkonut sääntöjä.
Seuraava ongelma on siinä ettei EU kunnioita jäsenmaidensa vapaiden, demokraattisten, rehellisten vaalien tulosta. Kun esimerkiksi Puola ja Unkari tekevät kuten kansa haluaa, niin siitä EU nostaa metelin
lisää kierroksia
Saksa tiukkana: sanktiot Espanjalle ja Portugalille
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/elpais_saksa-52557
Saksa vaatii sanktioiden asettamista Espanjalle ja Portugalille, kertoo El País.
EU-komissio päättää tiistaina toimenpiteistä, joihin se ryhtyy Espanjan ja Portugalin rikottua unionin alijäämäsääntöjä. Italia ja Ranska ovat myötämielisiä, mutta Saksa vaatii sanktioiden asettamista Espanjalle ja Portugalille.
EU-sääntöjen mukaan jäsenmaiden julkisen talouden alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei saa ylittää kolmea prosenttia. Espanjan alijäämä oli viime vuonna 5,1 prosenttia ja Portugalin 4,4 prosenttia.
Saksan kristillisdemokraattisen puolueen poliitikko Wolfgang Schäuble painotti maanantaina, että "sääntöjä tulee noudattaa".
– Espanja ja Portugali ovat epäonnistuneet alijäämävelvoitteissaan. Jos komissio haluaa säilyttää uskottavuutensa, meidän täytyy asettaa sanktioita. Muut vaihtoehdot eivät tule kysymykseen, saksalainen eurokomissaari Günther Oettinger totesi.
Saksa ilmaisi jo toukokuussa tyytymättömyytensä EU-komission päätökseen pidättäytyä rangaistuksista niin kauan, kunnes Britannian kansanäänestys ja Espanjan vaalit olisivat ohi.