Miten määrittelisit marsalkka Mannerheimin (kielen, kansalaisuuden, katsantokantojen, poliittisen ja sotilaallisen toiminnan yms. perusteella)?
Keulakuva.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Miten määrittelisit marsalkka Mannerheimin (kielen, kansalaisuuden, katsantokantojen, poliittisen ja sotilaallisen toiminnan yms. perusteella)?
Keulakuva
Sotiin tultaessa varmaan jo näin. Mutta siinä kohtaa tämä ikoni vastasi melkoista määrää divisioonia. Jos korvaamattomia miehiä on joskus ollut, niin Mannerheim saattoi sotien aikaan ja vielä niiden jälkeenkin olla sellainen. Ikoni. Maailmankansalainen, joka ymmärsi myös realiteetit jo - 30-luvun lopulle tultaessa. Monipuolinen kokemuspohja ja laaja tuttavaverkosto auttoi hitosti. Mikään pohjanmaata ikänsä navetan nurkalta tiiraillut hemmo ei olisi kuunaan häntä korvannut.
En mieltäisi kumpaakaan globalisaation voittajiksi, globaalit jättiyritykset ja suurituloisin osa näissä, ehkä... Suurimmat voittajat löytyy kehittyvistä maista kiina etunenässä.
Tämä käppyrä kertoo selvän syyn miksi kyseisissä maissa globalisaatio joutuu vastatuuleen,ja miksi eliitti huutaa sen perään.
Nordean käppyrä samasta lähteestä(milanovic) Hauskasti nordea hieman loiventanu tuota 80.sen kohtaa vaikka alkuperäisessä tukimuksessa se on "pakkasella" Tuohon kohtaan taitaa suomessakin kuulua paljon porukkaa.
http://www.politico.eu/article/do-we-really-want-an-eu-brezhnev-doctrine/
Do we really want an EU Brezhnev doctrine?
Poul Nyrup Rasmussen is proud of the fact that his Party of European Socialists (PES) has suspended the Slovak Social Democrats for entering into coalition with the nationalist SNS party (‘Dealing with the bad guys‘, 20-26 July).
EUROPEAN VOICE
8/2/06, 5:00 PM CET
Updated 4/12/14, 12:57 PM CET
Strangely enough, Rasmussen did not appear to be disturbed when his socialist allies in Italy formed a coalition government with, among others, the hardcore communists of the Partito dei Communisti Italiani and the Rifondazione Communista. Neither did we hear from Rasmussen when his German friends did the same thing on a regional level with the communist PDS, formerly the SED, the party of the Honecker dictatorship. And since the Polish communists started to call themselves socialists, they have been very welcome in Rasmussen’s PES.
It seems to be a classic case of double standards. It is obviously easier to target a smaller member state like Slovakia than to point a finger at Italy or Germany. This is not new. We all remember the campaign against Austria after Wolfgang Schüssel’s conservative party had formed a coalition with the right-wing Freedom Party.
Both parties had clearly won the elections in 1999. It was a democratic choice by the Austrian people, but Europe’s establish-ment reacted hysterically. Belgium’s foreign affairs minister at the time, Louis Michel, told the press it would be “immoral” to go skiing in Austria.
Immediate sanctions were called for. The EU dispatched a human rights observation mission to Austria, as if it were some kind of banana republic. The message was very clear. The EU would not tolerate a government that would challenge official European thought. It was difficult not to be reminded of the Brezhnev Doctrine.
The tanks are not rolling again in Slovakia, but we see the same kind of centralist and patronizing self-righteousness at work. Substitute socialism with European Union and substitute capitalism with populism or (alleged) racism, and the resemblance is striking.
Let us stop kicking and screaming whenever a politically incorrect government gets elected in a member state. One should at least wait until such a government starts carrying out its policy or a priori defines it.
“We must deliver solutions to genuine popular grievances, such as unemployment, crime or failures of integration,” writes Rasmussen. It is exactly what socialist and centre-right parties have failed to do all over Europe. Problems like the ones linked to mass immigration have been systematically ignored or denied. It is much easier to shoot the pianist by restricting freedom of speech, like in Belgium.
Rasmussen thinks the cordon sanitaire against the Vlaams Belang is a good strategy. It is anti-democratic. The socialists, of course, have a vested interest in keeping the status quo. Flanders overwhelmingly votes for the right and the centre-right, but always gets a leftist government, regardless of the election results. There is no better way to undermine faith in democratic change. Is that what Rasmussen and his fellow socialists really want?
Philip Claeys
Vlaams Belang MEP
Brussels
Jaahans...politicokin uskoo jo että neukkula is bäck...
Euro-osakkeet häviävät rahaliiton ulkopuolisille markkinoille
Euro on ollut Euroopan osakemarkkinoille todellista myrkkyä, selviää LähiTapiolan tuoreeesta selvityksestä.
LähiTapiola vertasi, miten euroalueen osakemarkkinat ovat tuottaneet 15 viime vuoden aikana suhteessa euroalueen ulkopuolisten Euroopan maiden osakkeisiin.
Eurosalkkuun LähiTapiola valitsi osakkeista Saksasta, Italiasta, Espanjasta, Hollannista ja Suomesta. Rahaliiton ulkopuolisista maista koostuva salkku puolestaan sisälsi osakkeista Tanskasta, Norjasta, Ruotsista, Iso-Britanniasta ja Sveitsistä. Tuottoerot olivat hämmästyttävän suuret.
"Lopputulos oli yllättävä: euroalueen keskimääräinen vuosituotto ylsi vajaan 15 vuoden ajanjaksolla keskimäärin 2,4 prosenttiin, kun muualla tuotto oli 6,8 prosenttia", selvityksen tehnyt LähiTapiola Varainhoidon johtaja Jyrki Mäkelä sanoo tiedotteessa.
Mäkelän mukaan tuottoerot repesivät heti, kun euro otettiin käyttöön käteisvaluuttana.
"ICT-pörssikuplan puhkeaminen osui samaan ajankohtaan. Finanssikriisin jälkeen repeytyminen on ollut vielä suurempaa", Mäkelä sanoo.
Valuuttakursseilla ei Mäkelän mukaan ollut juurikaan vaikutusta, sillä tuotot olivat suunnilleen samat euroissa sekä paikallisissa valuutoissa. Euroalueen osakkeet tuottivat paremmin ainoastaan kolmena vuotena 15 vuoden tarkastelujaksolla.
Mäkelä arvioi, että euroalueen ulkopuoliset yhtiöt ovat ehkä päässeet hyödyntämään yhteismarkkinoita, ilman euron haittoja. Hänen mukaansa selityksiä voi hakea myös kansantalouksien erilaisista toimialapainotuksista ja viennin rakenteesta.
Mäkelä pitää mahdollisena, että euro-osakkeiden tuotot jäävät heikommaksi vastaisuudessakin.
"Ero on vain kasvanut muutaman vuoden aikana. Ja kun katsoo nykyistä talousympäristöä, ero voi revetä edelleen. Toki paljon riippuu siitä, miten Britannian käy brexitissä."
Euroalueen talouskuri perustuu tarkkailuun, patisteluun, selvityspakkoon ja vertaisarviointiin
23.11.2016 21:00
PolitiikkaEU
Hajoamisen uhka tiivistää unionia. Komissio kiihdyttää talouden integraatiota. Eurooppa ei kestä yhtään taantumaa poliittisesti.
Lähes yhtä hankalaa kuin rouvan on olla puoliksi raskaana, on rahaliiton olla puoliksi talousunioni.”
Jos joku luulee, että Euroopan unionin kehitys on pysähtynyt, hän erehtyy pahasti. Komissio kiihdyttää integraatiota. Samaa tekevät jäsenvaltiot päätöksentekijöinä, vaikka eivät siitä turhaan huutele.
Euroalue ottaa keväällä uuden askelen kohti talousunionia. Komissio antaa maaliskuussa niin kutsutun valkoisen kirjan talous- ja rahaliiton kehittämiseksi. Luvassa on lainsäädäntöehdotuksia yhteisen talousunionin luomiseksi.
Komissio antoi asiassa ennakkovaroituksen viime viikolla, kun se julkisti ”positiivisen finanssipoliittisen linjauksensa”.
Komission ohjelman otsikko oli ehtaa EU:ta: se panee haukottelemaan ja nostamaan laiskasti kulmakarvoja. Sanoma on kuitenkin selkeä. Euroaluetta aletaan tarkastella kokonaisuutena, kuin yhtenä maana.
Enää komission tarkkailuluokalle ei joudu vain alijäämistä ja veloista. Luokalle laitetaan myös turhasta säästämisestä ja liiallisista ylijäämistä.
Eurooppa tienaa enemmän kuin kuluttaa. Euroalueen vaihtotase on 3,3 prosenttia ylijäämäinen. Saksan vaihtotaseylijäämä oli 8,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2015.
Nyt Saksan, Hollannin ja muiden ylijäämämaiden halutaan lisäävän kasvupanostuksiaan ja investointejaan, jotta niiden kuluttaminen kiertyy muiden euromaiden kysynnäksi ja ylijäämät saadaan toimimaan koko euroalueen hyväksi.
Talousintegraatiota nopeuttaa EU:ssa nationalismin nousu ja Euroopan unionin hajoamisen uhka.
Euroopan keskuspankin rahapoliittinen elvytysvara on käytetty. Silti euroalueen talouskasvu on alle kahden prosentin ja työttömyysluvut suuret etenkin etelän jäsenmaissa.
Iso riski sisältyy myös korkojen nousuun. Se nostaa velkamaiden velanhoitokuluja ja pakottaa vyön kiristykseen, joka heikentää kasvua, mikä lisää työttömyyttä ja köyhyyttä.
Jos kasvua ei euroalueella saada aikaan, poliittiset riskit kasvavat. Riskilisä kasvoi jo huomattavasti brittien brexit-äänestyksestä ja Donald Trumpinvalinnasta. Eurooppa ei kestä uutta taantumaa, ei taloudellisesti, sosiaalisesti eikä poliittisesti.
Euroalueen talouskuri perustuu pitkälti tarkkailuun, patisteluun, selvityspakkoon ja vertaisarviointiin. Yhteinen budjettitalous tuskin tulee kyseeseen myöskään jatkossa.
Todennäköisesti talousunioni tiivistyy Euroopan investointipankin ja Euroopan vakausvälineen EVM:n käyttöä lisäämällä ja kehittämällä yhteisiä vakuutusluonteisia vakauttajia finanssipolitiikan puolelle. Käytännössä se voisi tarkoittaa Eurooppa-tason työttömyysvakuutusjärjestelmää.
Eurobondeja kaavaillaan puolustusteollisuuden rahoitukseen. On luontevaa ottaa yhteiset joukkovelkakirjalainat käyttöön juuri turvallisuuspolitiikan puolella. Jos joku yhdistää eurooppalaisia, on se tunne ulkopuolisesta uhasta. Tämä pelko on hyvä ase myös integraation edistämisessä.
Euroalue ei ole täydellinen luomus, mutta vaihtoehtona on täydellinen kaaos. Lähes yhtä hankalaa kuin rouvan on olla puoliksi raskaana, on rahaliiton olla puoliksi talousunioni.
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/n_hofer_oexit-58101
Itävallan äärioikeiston presidenttiehdokas väläyttää kansanäänestystä EU-erosta
ILKKA AHTOKIVI
20 minuuttia sitten
Itävallan äärioikeiston presidenttiehdokas Norbert Hofer väläyttää kansanäänestystä EU-erosta BBC:n haastattelussa.
Vapauspuoluetta (FPÖ) edustava Norbert Hofer sanoo, että EU on Itävallalle tärkeä, mutta haluaa "paremman Euroopan unionin".
Norbert Hofer.
(Kuva: Bwag/Wikimedia)
Hänen mukaansa kansanäänestys unionista eroamisesta tulee kyseeseen, jos Brexitin myötä valtaa keskittyy yhä enemmän EU:n instituutioille.
– Jos vastaus Brexitiin on tehdä Euroopan unionista yhä keskitetympi, jossa kansallisilta parlamenteilta viedään valta ja unionia johdetaan kuin valtiota, siinä tapauksessa meidän on järjestettävä kansanäänestys, Hofer sanoo.
Toinen ehto Hoferin mukaan on, jos Turkki otetaan unionin jäseneksi. Myös tällöin seurauksena on kansanäänestys Itävallan eromaisesta EU:sta.
Hofer toteaa, että "islam ei ole osa arvojamme".
Uusintaäänestys Itävallan presidentinvaaleissa on 4. joulukuuta. Toisena ehdokkaana on vihreitä edustava taloustieteen professori Alexander Van der Bellen.
Vaalien toisella kierroksella Van der Bellen sai 31 026 ääntä Hoferia enemmän, mutta Itävallan korkein oikeus kumosi 1. heinäkuuta presidentinvaalin tuloksen postiäänestyksen epäselvyyksien vuoksi.
Mielipidemittauksissa ehdokkaat ovat olleet hyvin lähellä toisiaan.
Ranskaa voi pian johtaa Putinin kaveri – presidentiksi pyrkivä François Fillon on hyvää pataa ”rakkaan Vladimirin” kanssa
Fillonin ja Putinin läheinen suhde sai alkunsa viime vuosikymmenellä, kun molemmat olivat pääministereitä.
Helsingin Sanomat
ALEKSEI DRUŽININ / RIA NOVOSTI
Venäjän presidentti Vladimir Putin toivotti François Fillonin tervetulleeksi Novo-Ogarjovon virka-asunnolleen lähellä Moskovaa maaliskuussa 2013.
Kuuntele
VIIKKO sen jälkeen, kun François Fillonin äiti oli kuollut, Venäjän presidentti Vladimir Putin halusi lohduttaa ranskalaista ystäväänsä.
Oli elokuu 2012, ja Fillon sai Putinilta pullon punaviiniä. Eikä mitä tahansa punaviiniä vaan vuoden 1931 Château Mouton Rothschildiä.
Ele oli kaunis.
Artikkeliin liittyvät
”François, se on äitisi syntymävuosi”, Putin sanoi.
HS-analyysi: François Fillon on melkein Ranskan presidentti – vai voiko Le Pen tehdä USA:n kaltaisen jättiyllätyksen? 21.11.2016- Yllätystulos Ranskan keskustaoikeiston esivaalissa: Sarkozy putosi pelistä, toiselle kierrokselle kaksi ex-pääministeriä 21.11.2016
ANEKDOOTTI on maailmanpoliittisesti merkittävä. François Fillon on todennäköinen voittaja, kun Ranskan oikeistopuolue Tasavaltalaiset valitsee presidenttiehdokkaansa ensi sunnuntaina.
Fillon on ennakkosuosikki esivaalissa, jonka ensimmäisen kierroksen hän voitti ylivoimaisesti. Toisella kierroksella on vastassa Alain Juppé. Tasavaltalaisten ehdokkaalla taas on erinomaiset mahdollisuudet päästä Élysée-palatsiin, kun ranskalaiset valitsevat presidentin keväällä 2017.
Maailmanpoliittisesti merkittävää on se, että Fillonilla on lämpimät välit Putiniin samalla kun Venäjän ja Euroopan välit ovat hyytävät.
Putin kehui keskiviikkona Fillonia tiukaksi neuvottelijaksi, loistavaksi ammattilaiseksi ja periaatteelliseksi ihmiseksi.
Syyskuussa 2013 Ranskassa pantiin merkille, että Fillon kutsui Putinia nimellä ”cher Vladimir”, rakas Vladimir. Fillon osallistui tuolloin Valdai-kokoukseen, joka on Putinin isännöimä, Sotšissa järjestettävä poliittinen keskustelukerho.
Tuttavalliset puhuttelumuodot ovat kansainvälisillä foorumeilla tavanomaisia. Mutta Fillonin Putin-suhteesta löytyy paljon muitakin kiinnostavuuksia.
Tämän kirjoituksen lähteinä ovat ranskalaislehdet. Viikkolehti L’Express julkaisi artikkelin ”Fillon ja hänen ystävänsä Putin” vuonna 2014. Vastikään ilmestyneitä ovat seuraavien lehtien artikkelit: Le Monde, Le Point ja Slate.fr.
François’n ja Vladimirin (he sinuttelevat) läheinen suhde sai alkunsa viime vuosikymmenellä, kun he olivat virkaveljiä. Molemmat olivat maidensa pääministereitä, joten tapaamiset olivat luontevia.
Pääministereiden asemassa oli kylläkin merkittävä ero. Putin veteli Venäjällä naruja ja palasi Kremlin valtiaaksi keväällä 2012. Presidentti Dmitri Medvedev sai luvan väistyä välivaiheeksi jääneen nelivuotiskauden jälkeen.
Ranskassa Fillon taas oli selvästi alisteinen presidentti Nicolas Sarkozylle, etenkin ulkopolitiikassa. Fillonin pääministeriys katkesi Sarkozyn tappioon presidentinvaaleissa 6. toukokuuta 2012.
Toukokuun 7. päivänä 2012 Putinilla oli virkaanastujaiset, mutta kiireistä huolimatta hän soitti kaverille Ranskaan. ”Mitä aiot nyt tehdä?” Putin kysyi Fillonilta.
Ei ole tiedossa, mitä Fillon vastasi, mutta Putinilla oli pelisilmää. Kremlissä saattaa poksahtaa samppanjapullo, jos Fillon voittaa puolueensa esivaalit. Putinille marraskuu on muutenkin tarjonnut ilonaihetta, kun Donald Trump voitti Hillary Clintonin Yhdysvalloissa.
FILLONIN lukuisat tapaamiset Putinin kanssa voi nähdä järkevänä reaalipolitiikkana. Sillä periaatteella Putinia on tavannut myös Suomen presidentti Sauli Niinistö, vaikka Ukrainan konflikti kärjisti Venäjän ja EU:n välit.
”Kyseessä ei ole ihminen, jolle riittävät johtajien tavalliset tapaamiset”, Fillon on sanonut. ”Piti hänestä tai ei, sinne [Venäjälle] on mentävä, siellä on vietettävä aikaa. Keskustelu hänen kanssaan ei voi kestää vähempää kuin kolme tuntia. Kun se päättyy sopimukseen, sopimus pitää.”
Olisi väärin sanoa, että Fillon suhtautuu Putiniin kritiikittömästi. Ymmärryksen määrä tuntuu kuitenkin melkoiselta.
”Hän on bulldoggi, mutta hänessä on lämmin ja herkkä puolensa”, Fillon sanoi syyskuussa 2008. Pääministerit tapasivat tuolloin Sotšissa. Politiikan puhumisen lisäksi he pelasivat biljardia. Georgian sodasta oli kuukausi.
”Tunnen hänen vikansa”, Fillon totesi Putinin toiminnasta joulukuussa 2013. ”Mutta demokratian toiminnan kannalta se on kuitenkin edistystä.”
62-VUOTIAAN Fillonin ja 64-vuotiaan Putinin suhde muuttuu toden teolla tärkeäksi, jos Fillonista tulee presidentti ja hänen tähänastiset Venäjä-myönteiset linjauksensa muuttuvat käytännöksi.
Se ravistelisi Ranskan ja sitä kautta myös Euroopan unionin Venäjä-politiikkaa.
Fillon vastustaa Venäjän-pakotteita, jotka EU on langettanut Ukrainan kriisin takia. Pakotteita taas ei voi jatkaa ilman jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tällä tietoa osa pakotteista umpeutuu ensi kesänä, juuri kun Ranskan uusi presidentti on astunut virkaan.
Fillon on toistuvasti sanonut, ettei Venäjä ole ainoa ongelmien lietsoja (”fauteur des troubles”) Ukrainassa. Euroopan unioni on Fillonin mielestä kärjistänyt kriisin tukemalla Maidanin vallankumousta ja Kiovan nykyhallintoa.
”Se on meidän taholtamme dogmaattista ja tekopyhää, kun emme kerran halua Ukrainaa Euroopan unioniin”, Fillon on sanonut.
MYÖS Syyria-politiikassa Fillon on osoittanut Kremlin kaveriaan kohtaan suurta ymmärrystä. Venäjän tuki Syyrian diktaattorille Bashar al-Assadille on Fillonin mielestä järkeenkäypää, koska Assadin syrjäyttämistä tärkeämpää on terrorijärjestö Isisin vastustaminen.
”Vain yksi voimatekijä on osoittanut [Syyriassa] realismia: Venäjä”, Fillon kirjoitti huhtikuussa Marianne-lehdessä.
Sittemmin Venäjä on ryhtynyt pommittamaan Aleppoa, jossa asukkaiden hätä on hirvittävä. Aleppon pommitukset Fillon on tuominnut.
”Se, mitä tapahtuu Aleppossa, on rikos. Se on katastrofaalista”, Fillon sanoi tv-väittelyssä lokakuussa. ”Kansainvälisen yhteisön on tuomittava pommitukset mahdollisimman voimakkaasti.”
Fillon lisäsi, että pommitukset johtuvat myös lännen kyvyttömyydestä ymmärtää Syyrian sodan syitä. Ja siitä, ettei ole haluttu ”käydä vuoropuhelua Venäjän kanssa niin paljon kuin se olisi ollut mahdollista”.
Ja tämä liittyy tiiviisti asiaan:
Tuo kannattaa ehottomasti kuunnella...vaikka useampaankin kertaan...