Eurofighter Typhoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
YF-16 ja YF-17 kehitettiin alunperin kevythävittäjäohjelmassa, mutta konsepti alkoi käydä vanhanaikaiseksi jo kehitysvaiheessa ja tuotantoversioissa molemmat kasvoivat huomattavasti. Esim. F-16:ta pidennettiin kaksipaikkaisen konseptihävittäjän pituiseksi ja F/A-18 taisi olla lähes puolet painavampi kuin YF-17. Sittemmin molemmat ovat kasvaneet muiden hävittäjien lailla elinkaarensa aikana.

Alunperin ajatus perustui osin Vietnamin sodan oppeihin. Pienet hävittäjät ovat halvempia, jotta niillä voidaan saada määrällinen ylivoima. Ne ovat vaikeammin havaittavia silmämääräisesti ja tutkassa, ja ne ovat kaartotaisteluominaisuuksiltaan parempia.

Aika on kuitenkin vähän ajanut konseptin ohi, avioniikan ja muun elektroniikan osuus koneissa lisääntyi, mikä teki yhtä lailla myös kevythävittäjistä kalliimpia jolloin hintaero pieneni. Pieniin hävittäjiin on vaikeampi löytää tilaa, tehoa ja jäähdytyskapasiteettia uusille teknologioille, esim. Gripen C:hen ei saatu mahtumaan AESA-tutkaa, vaan kone piti suunnitella osin uudestaan. Stealth-teknologian ymmärtäminen vähensi fyysisen koon ja tutkavasteen yhteyttä, ja kehittyvät tutkat ja ohjukset vähensivät näköetäisyyden merkitystä.

Lähimpänä alkuperäisiä kevythävittäjiä ovat koulutuskoneista kehitetyt hävittäjät, kuten TA-50. Lähes kaikki muut hävittäjät ovat kasvaneet alkuperäisiä suunnitelmia suuremmiksi.
 
Viimeksi muokattu:
YF-16 ja YF-17 kehitettiin alunperin kevythävittäjäohjelmassa, mutta konsepti alkoi käydä vanhanaikaiseksi jo kehitysvaiheessa ja tuotantoversioissa molemmat kasvoivat huomattavasti. Esim. F-16:ta pidennettiin kaksipaikkaisen konseptihävittäjän pituiseksi ja F/A-18 taisi olla lähes puolet painavampi kuin YF-17. Sittemmin molemmat ovat kasvaneet muiden hävittäjien lailla elinkaarensa aikana.

Alunperin ajatus perustui osin Vietnamin sodan oppeihin. Pienet hävittäjät ovat halvempia, jotta niillä voidaan saada määrällinen ylivoima. Ne ovat vaikeammin havaittavia silmämääräisesti ja tutkassa, ja ne ovat kaartotaisteluominaisuuksiltaan parempia.

Aika on kuitenkin vähän ajanut konseptin ohi, avioniikan ja muun elektroniikan osuus koneissa lisääntyi, mikä teki yhtä lailla myös kevythävittäjistä kalliimpia jolloin hintaero pieneni. Pieniin hävittäjiin on vaikeampi löytää tilaa, tehoa ja jäähdytyskapasiteettia uusille teknologioille, esim. Gripen C:hen ei saatu mahtumaan AESA-tutkaa, vaan kone piti suunnitella osin uudestaan. Stealth-teknologian ymmärtäminen vähensi fyysisen koon ja tutkavasteen yhteyttä, ja kehittyvät tutkat ja ohjukset vähensivät näköetäisyyden merkitystä.

Lähimpänä alkuperäisiä kevythävittäjiä ovat koulutuskoneista kehitetyt hävittäjät, kuten TA-50. Lähes kaikki muut hävittäjät ovat kasvaneet alkuperäisiä suunnitelmia suuremmiksi.

LWF-kisa tehtiin alunperin pääasiassa poliittisista syistä, mutta USAF kiinnostui siitä sillä edellytyksellä että voittajasta voitaisiin leipoa monitoimihävittäjä. Tämä oli tietysti alkuperäistä ajatusta vastaan ja 'reformistit' (aka. Fighter Mafia) suuttuivat kun kone "pilattiin" tutkalla, elektroniikalla sun muulla turhalla.
Sekä F-16 että F-18 suunniteltiin vielä vanhaan malliin, eli ensiksi tehtiin kone ja sitten katsottiin mitä kaikkea elektroniikkaa ja varusteita siihen mahtuu. Erittäin huomionarvoista on että kun israelilaiset, joilla oli huomattavasti tuoretta taistelukokemusta, alkoivat suunnittelemaan omaa kevythävittäjää, niin se tehtiin siltä pohjalta että ensiksi katsotaan mitä avioniikkaa kone tarvitsee tehtävään ja suunnitellaan kone sen ympärille, eli prioriteetti oli täysin päinvastainen kuin "hävittäjämafialla". Tuloksena oli kone joka oli kyllä kevyt mutta hyvin kallis. Kaikki muut taistelukoneet on kuitenkin sen jälkeen suunniteltu samalla tavoin.
 
LWF-kisa tehtiin alunperin pääasiassa poliittisista syistä, mutta USAF kiinnostui siitä sillä edellytyksellä että voittajasta voitaisiin leipoa monitoimihävittäjä. Tämä oli tietysti alkuperäistä ajatusta vastaan ja 'reformistit' (aka. Fighter Mafia) suuttuivat kun kone "pilattiin" tutkalla, elektroniikalla sun muulla turhalla.
Sekä F-16 että F-18 suunniteltiin vielä vanhaan malliin, eli ensiksi tehtiin kone ja sitten katsottiin mitä kaikkea elektroniikkaa ja varusteita siihen mahtuu. Erittäin huomionarvoista on että kun israelilaiset, joilla oli huomattavasti tuoretta taistelukokemusta, alkoivat suunnittelemaan omaa kevythävittäjää, niin se tehtiin siltä pohjalta että ensiksi katsotaan mitä avioniikkaa kone tarvitsee tehtävään ja suunnitellaan kone sen ympärille, eli prioriteetti oli täysin päinvastainen kuin "hävittäjämafialla". Tuloksena oli kone joka oli kyllä kevyt mutta hyvin kallis. Kaikki muut taistelukoneet on kuitenkin sen jälkeen suunniteltu samalla tavoin.

YF-16 suunniteltiin vielä tarkoituksella niin ahtaaksi, ettei sinne voisi lisätä mitään ja siten vältettäisiin reformistien kammoama kustannusten nousu. USAF ei tosiaan ollut innostunut koneesta, F-15 oli kaiken keskipiste, mutta F-16 myytiin myös osittain sopimalla, että USAF sai haluamansa F-15-koneet joiden lisäksi hankittiin F-16-laivueita hi/lo-konseptilla. Näin saatiin tarvittavat laivuemäärät, joihin ei olisi muuten ollut varaa. USAF:n karsastuksesta kertoo sekin, että AMRAAM sai alkunsa kun Sparrowin F-16 integrointi kiellettiin, koska se oli varattu ilmaherrushävittäjä F-15:lle. Uuden ohjusten kehittämistä ei tajuttu kieltää.
 
USAF:n karsastuksesta kertoo sekin, että AMRAAM sai alkunsa kun Sparrowin F-16 integrointi kiellettiin, koska se oli varattu ilmaherrushävittäjä F-15:lle. Uuden ohjusten kehittämistä ei tajuttu kieltää.
Eipä kyllä pidä paikkaansa. AMRAAM-projekti aloitettiin jo 1976 kun oli osoitettu että puoliaktiivinen tutkaohjaus tarkoitti että all aspect-infrapunaohjuksin varustettu vihollinen pystyisi laukaisemaan omat ohjuksensa ennen Sparrow:n osumista ja siten kohtaamistaistelu johtaisi molemminpuolisiin tappioihin. Alusta asti uusi ohjus oli tarkoitus integroida kaikkiin USAF:n tärkeimpiin tyyppeihin eli F-14, F-15 ja F-16, jonka tiedettiin jo olevan tulossa käyttöön suurissa määrin. F-16:n Sparrow-integraatio todistettiin kokeilla mahdolliseksi jo 1977 eli ennen tyypin palvelukseen ottamista. Käyttöön Sparrow kuitenkin tuli vasta 1984 block 25:n myötä - luullakseni osittain koska AMRAAM-projekti oli vaikeuksissa.

AMRAAM siis sai alkunsa koska Sparrow ei vastannut vaatimuksiin, ja F-16:n Sparrow-integraatiota ei alunperin tehty koska AMRAAM oli tulossa "kohta." Ei siksi että F-16:n ei olisi haluttu BVR-ohjusta. Fighter mafian todellinen vaikutusvalta ei koskaan ollut niin suurta kuin nämä henkilöt ovat myöhemmin halunneet antaa ymmärtää.

Lähteitä:
http://www.f-16.net/f-16_versions_article5.html
http://www.f-16.net/f-16_armament_article3.html
 
Näin jälkiviisaasti tulee mieleen, että F-15:n hankinnat olisi ehkä kannattanut lopettaa kokonaan F-16:n tullessa tuotantoon.

Perustelen käsitystäni sillä, että F-16:n kantama oli samaa luokkaa F-15:n kanssa alkumalleissa, sittemmin painonlisäys on mahdollisesti muuttanut tilannetta. Samaten F-16:n pienempi koko ja tutkaheijaste olisivat olleet ilmeisiä etuja, eikä F-15 pystynyt kantamaan kovin merkittävästi isompaa asekuormaa. Neljä Sidewinderia ja neljä Sparrowia oli ilmeisesti tuon ajan standardilasti, F-16 olisi ottanut neljä Sidewinderia ja kaksi Sparrowia. Pienempi Sparrowien määrä ei olisi ollut suuri haitta, koska montaa maalia ei kuitenkaan ehdi pudottaa ennen kuin ollaankin jo kaartotaisteluetäisyyksillä.
 
Eipä kyllä pidä paikkaansa. AMRAAM-projekti aloitettiin jo 1976 kun oli osoitettu että puoliaktiivinen tutkaohjaus tarkoitti että all aspect-infrapunaohjuksin varustettu vihollinen pystyisi laukaisemaan omat ohjuksensa ennen Sparrow:n osumista ja siten kohtaamistaistelu johtaisi molemminpuolisiin tappioihin. Alusta asti uusi ohjus oli tarkoitus integroida kaikkiin USAF:n tärkeimpiin tyyppeihin eli F-14, F-15 ja F-16, jonka tiedettiin jo olevan tulossa käyttöön suurissa määrin. F-16:n Sparrow-integraatio todistettiin kokeilla mahdolliseksi jo 1977 eli ennen tyypin palvelukseen ottamista. Käyttöön Sparrow kuitenkin tuli vasta 1984 block 25:n myötä - luullakseni osittain koska AMRAAM-projekti oli vaikeuksissa.

AMRAAM siis sai alkunsa koska Sparrow ei vastannut vaatimuksiin, ja F-16:n Sparrow-integraatiota ei alunperin tehty koska AMRAAM oli tulossa "kohta." Ei siksi että F-16:n ei olisi haluttu BVR-ohjusta. Fighter mafian todellinen vaikutusvalta ei koskaan ollut niin suurta kuin nämä henkilöt ovat myöhemmin halunneet antaa ymmärtää.

Lähteitä:
http://www.f-16.net/f-16_versions_article5.html
http://www.f-16.net/f-16_armament_article3.html

"Retired General Mike Loh, a fighter requirements staff officer at the Pentagon during the early 1970s, became part of Boyd’s “Fighter Mafia,” Air Force officers and civilian defense analysts who advocated air-combat maneuverability over heavy—and heavily armed—fighters

...

In June 1972, the Air Force had sent Loh to the Massachusetts Institute of Technology for a master’s degree in aeronautical engineering and assigned him to the prototype office at Wright-Patterson Air Force Base in Ohio to manage the budget, contracts, and overall engineering for the Lightweight Fighter. When the F-16 was selected, the Air Force formed a system program office at Wright-Patterson, where Loh signed on as director of projects, with the responsibility to integrate the avionics and weapons systems on the airplane. But he was in a quandary. Air Force four-star generals had ordered him not to put a Sparrow missile on the F-16 because they didn’t want it competing directly with the F-15. But they didn’t say anything about inventing a new missile.

“I pursued a lightweight radar missile very quietly, as an advanced development project, with no strings to the F-16 or any other fighter,” Loh says. “I worked quietly with missile contractors and the Air Force Development Test Center at Eglin to put together radar missile designs that could fit on Sidewinder stations. This initiative later turned into AMRAAM, the Advanced Medium-Range Air-to-Air Missile.”


https://www.airspacemag.com/militar...olescence-f-16-180949491/#4rUbHXtZ0THX8mVQ.99
 
No tuo ryssiminen on hyvin mahdollista, ja jollain asteella hyvin luultavaa :D Mutta itse kyllä uskon mariinien ja jalkaväen osaltaan painostavan ihan oikean maataistelukoneen saamiseen.
paine kentalla on kova A10 korvaamiseksi. Turbopropit ovat savimajojen pikapurkuun tarkoitettuja, mutta ykkatysmomentin kautta on nekin varteenotettavia harveleita.
 
http://www.defense-aerospace.com/article-view/feature/192171/eurofighter’s-aesa-radar-at-“very-high-risk”-of-missing-delivery-deadline.html

"The development of the Captor-E electronically scanned radar for the Eurofighter combat aircraft is running 13 months late, and there is a “very high risk” that it will miss the initial delivery date of late 2018, according to a German Ministry of Defence report released in late March."

"The delays are due to unforeseen difficulties in software development..."

“Whereas Germany’s priority is the improvement of the air to air/air to ground capabilities, the UK's priority is on electronic warfare,” a German defense ministry spokesman said April 4.
 
https://www.flightglobal.com/news/a...r-to-upgrade-typhoon-engine-to-lift-s-448005/

"Eurofighter chief executive Volker Paltzo, speaking at the ILA air show in Berlin on 25 April, said that the consortium intends to increase the thrust of the Typhoon’s Eurojet EJ200 engine by “about 15%”, in order to boost payload and range. "

"Paltzo says the selection of the twin-engined type would also be the “right choice for Europe”, because the production would sustain the region’s defence aerospace industry as a “natural bridge”, until a projected future European fighter programme is established. "

"He says that he expects the Eurofighter to stay in production into the 2030s, remaining in service until around 2060. "

https://www.defensenews.com/industr...ghter-makes-its-pitch-against-f-35-in-berlin/

"Executives also stressed that the European aircraft would come free of any “black boxes,” a reference to the expectation that all technological and operational details would be owned by Europeans, which may not be the case with the F-35. "
 
Viimeksi muokattu:
https://www.tekniikkatalous.fi/talo...si-sita-edes-havittajan-kyvykkyydeksi-6722285

”Häiveominaisuuden tarkoitus on parantaa hävittäjän selviytymiskykyä. Saman kyvyn voi tuottaa kustannustehokkaammin, mutta operaation kannalta yhtä tehokkaasti hyödyntämällä Typhoonin suurempaa asearsenaalia ja elektronisen sodankäynnin teknologioita. Etenkin uudet SPEAR-ohjukset tuottavat kyvyn vaikuttaa operaatioalueella pitkältä matkalta häiveominaisuuksia kustannustehokkaammin”

”Haluaako Suomi maksaa häiveominaisuuksien operatiivisista ja ylläpitokustannuksista? Ominaisuuksien ylläpitäminen vaatii jatkuvasti käsityötä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sille on oma ammattikuntansakin, jotka tekevät eräänlaista high tech -maalausta F-35:n maalipintaan. Häiveominaisuuksien ylläpito ei olisi myöskään aina mahdollista hajautetun toiminnan mallissa”

”Ilmataistelussa nykyiset ohjusten häirintäjärjestelmät laskevat huomattavasti todennäköisyyttä osua kohteeseen. Todennäköisyys osua ohjuksella on noin yksi kolmesta tai 50 prosenttia. Yhden hävittäjän pudottamiseen tarvitaan 2-3 ohjusta. "
 
Aviation Weekin juttu, kiinnostavimmat osat korostettuina jos ei halua koko tekstiseinää lukea:

BERLIN—The Eurofighter consortium is proposing the integration of new weaponry, performance enhancements and additional capabilities to the Typhoon fighter as part of its offer to replace Germany’s Panavia Tornado fleet.

Consortium partner Airbus announced it had delivered on Germany’s request for information for a Tornado replacement on April 24, the eve of the ILA Airshow here. Competitors—Lockheed Martin with the F-35 Joint Strike Fighter, and Boeing with the F-15 Eagle and the F/A-18 Super Hornet family—are understood to have delivered their information through the U.S. government.

Eurofighter CEO Volker Paltzo told journalists on the opening day of the show April 25 that an additional Eurofighter buy from Germany would help secure Europe and Germany’s aerospace industrial base and maintain sovereignty. “There are no black boxes” in the Typhoon,” Paltzo said. Germany, he said, has “access to all data in the program,” and the software on the aircraft already meets national airworthiness requirements.

Included in the offer, according to Eurofighter officials, is the integration of additional weaponry and capability building on the Phased Enhancement program that is currently integrating the MBDA Brimstone air-to-ground missile, the Storm Shadow cruise missile, and the Meteor long-range air-to-air missile. The Airbus offer is similar to that being performed as part of Project Centurion for the UK Royal Air Force, transferring the weapons and capabilities from the Tornado over to the Typhoon.

Integration of air-to-ground weapons already has begun on German Typhoons as part of Project Odin.

Among the weapons being offered for integration as part of the Tornado replacement program are the Kongsberg Joint Strike Missile for the anti-ship mission and the Taurus cruise missile. Taurus already has undergone a partial integration because of its similar size, shape and weight to the Storm Shadow. Also being offered is the MBDA Spear 3 precision-guided munition and the Brimstone, a weapon Germany wants to install on the Eurofighter as part of upcoming Typhoon upgrade packages.

Airbus also is proposing adding the ability to perform destruction and suppression of enemy air defense missions using emitter detection systems that are yet to be integrated onto the aircraft, as well as the Advanced Anti-Radiation Guided Missile (AARGM). That mission currently is performed by the ECR version of the Tornado in German service. The new batch also would receive the Euroradar electronically scanned array radar, currently under development but with more advanced modes.

A key element in the new radar capability would be additional computing processes allowing it to be optimized for different tasks, adjusting power outputs depending on the phase of flight or mission.

In what is likely the first major upgrade for the Eurofighter’s Eurojet EJ200 engine, the consortium is keen to make use of the engine’s growth potential to boost thrust by around 15% as well as improve fuel efficiency and range. This will be combined with a new design and enlarged 1,800-liter fuel tank. The aircraft currently is fitted with 1,000-liter fuel tanks. Other modifications will include the Aerodynamic Modification Kit, test flown in 2014, to improve maneuverability and handling, particularly with heavy weapon loads.

Eurofighter says they also are comfortable with delivering integration of the U.S. B61 nuclear weapon onto the aircraft, a process that requires U.S. certification. Paltzo said he was confident the U.S. government would not use the certification requirements of the weapon as “leverage” to force Germany towards a U.S. platform such as the F-35 Joint Strike Fighter.

A win for the Typhoon also would provide a bridge for the development of any future European combat air system being developed by France and Germany, Paltzo pointed out, as the technologies developed for the Typhoon would be edged into the new aircraft.

However, the Eurofighter faces stiff competition from the U.S. fighters particularly the F-35. The Eurofighter is said to be the favored platform of German politicians, but German air force officials have said they favor the F-35 because of its low-observability characteristics.

Paltzo said the company was looking at a potential market for as many as 300 Typhoons in Europe. The aircraft is currently being marketed in Belgium, Finland, Poland and Switzerland. The German requirement alone is for a one-for-one replacement of the country’s Tornado fleet, which currently numbers 90. This could push production of the fighter out into the 2030s. Current orders for the partner nations, as well as orders from Kuwait, and more recently Qatar, have pushed production out to 2024 at present.
 
Jos

-Typhoonin kehitystyö saa uutta pontta
-Typhooneja tilataan lisää
-Typhoonin käyttökulut painetaan niin alas kuin Britanniassa on tavoitteena

niin Typhoon voi olla yllättävän kova kandidaatti meidän kisassa, eurokoneiden ykkönen. Toistaiseksi eurokoneiden ykkössija kuuluu toki Rafalelle, mutta Typhoonilla lienee vielä hieman aikaa. Olisi sääli, jos koneista kaikkein selkeimmin ilmataistelukäyttöön alkujaan suunniteltu jäisi lopulta HX-kilvan peränpitäjäksi.
 
Aviation Weekin juttu, kiinnostavimmat osat korostettuina jos ei halua koko tekstiseinää lukea:

BERLIN—The Eurofighter consortium is proposing the integration of new weaponry, performance enhancements and additional capabilities to the Typhoon fighter as part of its offer to replace Germany’s Panavia Tornado fleet.

Consortium partner Airbus announced it had delivered on Germany’s request for information for a Tornado replacement on April 24, the eve of the ILA Airshow here. Competitors—Lockheed Martin with the F-35 Joint Strike Fighter, and Boeing with the F-15 Eagle and the F/A-18 Super Hornet family—are understood to have delivered their information through the U.S. government.

Eurofighter CEO Volker Paltzo told journalists on the opening day of the show April 25 that an additional Eurofighter buy from Germany would help secure Europe and Germany’s aerospace industrial base and maintain sovereignty. “There are no black boxes” in the Typhoon,” Paltzo said. Germany, he said, has “access to all data in the program,” and the software on the aircraft already meets national airworthiness requirements.

Included in the offer, according to Eurofighter officials, is the integration of additional weaponry and capability building on the Phased Enhancement program that is currently integrating the MBDA Brimstone air-to-ground missile, the Storm Shadow cruise missile, and the Meteor long-range air-to-air missile. The Airbus offer is similar to that being performed as part of Project Centurion for the UK Royal Air Force, transferring the weapons and capabilities from the Tornado over to the Typhoon.

Integration of air-to-ground weapons already has begun on German Typhoons as part of Project Odin.

Among the weapons being offered for integration as part of the Tornado replacement program are the Kongsberg Joint Strike Missile for the anti-ship mission and the Taurus cruise missile. Taurus already has undergone a partial integration because of its similar size, shape and weight to the Storm Shadow. Also being offered is the MBDA Spear 3 precision-guided munition and the Brimstone, a weapon Germany wants to install on the Eurofighter as part of upcoming Typhoon upgrade packages.

Airbus also is proposing adding the ability to perform destruction and suppression of enemy air defense missions using emitter detection systems that are yet to be integrated onto the aircraft, as well as the Advanced Anti-Radiation Guided Missile (AARGM). That mission currently is performed by the ECR version of the Tornado in German service. The new batch also would receive the Euroradar electronically scanned array radar, currently under development but with more advanced modes.

A key element in the new radar capability would be additional computing processes allowing it to be optimized for different tasks, adjusting power outputs depending on the phase of flight or mission.

In what is likely the first major upgrade for the Eurofighter’s Eurojet EJ200 engine, the consortium is keen to make use of the engine’s growth potential to boost thrust by around 15% as well as improve fuel efficiency and range. This will be combined with a new design and enlarged 1,800-liter fuel tank. The aircraft currently is fitted with 1,000-liter fuel tanks. Other modifications will include the Aerodynamic Modification Kit, test flown in 2014, to improve maneuverability and handling, particularly with heavy weapon loads.

Eurofighter says they also are comfortable with delivering integration of the U.S. B61 nuclear weapon onto the aircraft, a process that requires U.S. certification. Paltzo said he was confident the U.S. government would not use the certification requirements of the weapon as “leverage” to force Germany towards a U.S. platform such as the F-35 Joint Strike Fighter.

A win for the Typhoon also would provide a bridge for the development of any future European combat air system being developed by France and Germany, Paltzo pointed out, as the technologies developed for the Typhoon would be edged into the new aircraft.

However, the Eurofighter faces stiff competition from the U.S. fighters particularly the F-35. The Eurofighter is said to be the favored platform of German politicians, but German air force officials have said they favor the F-35 because of its low-observability characteristics.

Paltzo said the company was looking at a potential market for as many as 300 Typhoons in Europe. The aircraft is currently being marketed in Belgium, Finland, Poland and Switzerland. The German requirement alone is for a one-for-one replacement of the country’s Tornado fleet, which currently numbers 90. This could push production of the fighter out into the 2030s. Current orders for the partner nations, as well as orders from Kuwait, and more recently Qatar, have pushed production out to 2024 at present.

However, the Eurofighter faces stiff competition from the U.S. fighters particularly the F-35. The Eurofighter is said to be the favored platform of German politicians, but German air force officials have said they favor the F-35 because of its low-observability characteristics.

Paine Suomen poliitikkoihin tulee olemaan valtavaa, kaikki maataloustuista lähtien tullaan kytkemään tähän, itse olen epäillyt ja pelännyt tätä alusta lähtien.
 
Jos

-Typhoonin kehitystyö saa uutta pontta
-Typhooneja tilataan lisää
-Typhoonin käyttökulut painetaan niin alas kuin Britanniassa on tavoitteena

niin Typhoon voi olla yllättävän kova kandidaatti meidän kisassa, eurokoneiden ykkönen. Toistaiseksi eurokoneiden ykkössija kuuluu toki Rafalelle, mutta Typhoonilla lienee vielä hieman aikaa. Olisi sääli, jos koneista kaikkein selkeimmin ilmataistelukäyttöön alkujaan suunniteltu jäisi lopulta HX-kilvan peränpitäjäksi.
hopohopo.
Kayttokuluja ei saada alas, kayttyjakunta ja fleet liian pieni ns. massan voimaan
Valmistuskuluja ei saada tippumaan, liian pienet sarjat, jotka ovat itseasiassa lahes eravalmistusta, ei kannata robotisaatio...
Vanha ja kyvyton konstruktio, ilman kunnollista haiveperustetta seka kunnollista aseintegraatiota.
Kaikki euro konesarjat ovat liiannpienia ja suunnittelun osalta lapsellisen avuttomia integraatioissa, onhan nuo nahty miten ne toimii...
 
Typhoon-kuskien eroista. Moraali tuntuu olevan pohjissa, mutta se on Bundeswehrin yleinen ongelma. Jo aiemmin tiedossa olleen kaluston huonon valmiuden lisäksi eläkeikien nostaminen näyttää ajavan väkeä pois. Eli lentäjät ei pääse lentämään ja uran loppupäästä pitäisi lentää pulpettia jopa yli 20 vuotta.

In the Bundeswehr, there is a growing dissatisfaction with the situation in the armed forces in many places: Too many or too old material, increasing bureaucracy and little chance of improvement determine their daily routine for too many soldiers. This is nothing really new and is often discussed here. In public, this rarely occurs; in a professional group in the Bundeswehr, however, it is noted: Even among the pilots of fighter jets dissatisfaction grabs around.

At least seven pilots who have been flying the Eurofighter have already submitted their resignations this year and have left the armed forces - and it is likely that they will be heard from the troop.

Among those who go are straightforward, according to information of eyes! also a deputy squadron commander and several flight instructors (which is officially not confirmed for comprehensible data protection reasons).

One of the rare female pilots in the Bundeswehr publicly explained last week why she is leaving the armed forces. Nicola Baumann, trained both on the Tornado and on the Eurofighter, five years ago Flight Commander of the Year, flight instructor - and, one must understand, driven by the bureaucracy from the troupe.

On her Facebook page, Baumann explained her reasons for leaving on her last day at work. From it as a longer quote by kind permission of the author:
Today is my last active day in the service of the German Armed Forces and so I say goodbye to this wonderful prospect after more than ten years of active jet-flying and almost 14 years on duty. (...)​
At the age of 19, I went to the German Armed Forces immediately after graduating from high school and signed a declaration of commitment to a temporary soldier over the age of fifteen. Alone this time seemed to me then already incredibly long. And I thought I was pretty old when that was over. I went to the Air Force back then because I really wanted to fly those wonderful planes - and because my work should have a higher meaning.A sense of our community.​
After passing my jet training, I became "BO 41" without request or much effort. This is called professional officer with the special age limit 41. In German - I should fly Jets until the 41st birthday and then go home with a (about 50% -) pension. For my life that was the perfect plan and most attractive! I have only one life ... and to be able to try more than one job and more than one employer was always my wish and my dream! For me, a "career" is not desirable and successful, if you go as far as possible "up". But much more if this career is as varied, interesting, challenging and fulfilling.​
About eight or nine years ago, the Bundeswehr decided to gradually abolish the BO41 status. One and a half years ago I was told that from now on I would be a "normal" career officer. This means to be expected to 67 in the Bundeswehr. Of which probably more than 25 years not flying!​
Now 41 years would be more difficult to build a second career than it is at 33. And my time with the Air Force has no officially defined end before the absolute end of my professional life. So, if I want to do that, I can and can define my own end of service myself. That's what the legislator says. And I do. In civilian life, this is called "termination" and is the most normal thing in the world. Especially after such a long time.​
I can not judge if Baumann just kindly deals with the Bundeswehr. Because so comprehensible the conversion of a promised at service status as reason for termination is: From the troupe I also hear - in addition - other reasons for the dismissal decision of the various pilots. First and foremost the lack of flight hours, because too many Eurofighters have to stay on the ground too often.

As a reminder from the latest report on the material situation of the main weapon systems on Eurofighter:
The Luftwaffe had an average of 81 aircraft in the period under review. On average, 39 aircraft were ready for use; this corresponds on average to a material commitment of approx. 48%.​
The material conservation concept provides a strong support to the industry. Therefore, maintenance and upgrading measures in the industry directly affect the available stock.​
For this continued unsatisfactory ratio of inventory to total inventory remained unchanged long-lasting maintenance and the lack of various spare parts responsible. Introduced procurement measures can only have a medium-term effect due to long delivery times. Although the availability agreement for spare parts, which began in August 2016, has contributed to a first stabilization of the replacement part location, it has not yet led to an increased operational readiness of the aircraft.​
But the motivation for pilots to join the Bundeswehr is a little different to that of most soldiers: they want to fly first of all. And if they do not fly because the machines are down, they can not see any prospects for their future career. Or, to stay in the jargon of the Ministry of Defense: No attractiveness.

The official response of the Luftwaffe to the question of this, one can almost say wave of dismissal: There are each and every individual reasons. That may not be wrong.But many individual reasons also show a trend. And he just does not look good.
http://augengeradeaus.net/2018/05/s...-pilotin-erklaert-ihre-kuendigung/#more-30241
 
Viimeksi muokattu:
Saksassa ei kyllä hyvältä näytä meininki. Oikeastaan hälyyttävän surkea tilanne
Saksalainen Der Spiegel-lehti paljastaa, että maan ilmavoimien 128 Eurofighter-hävittäjästä vain neljä on taisteluvalmiina. Saksa ei pystyisi vastaamaan tosi paikan tulleen Nato-velvoitteistaan, kirjoittaa Der Spiegel.

Lehden mukaan Saksan ilmavoimilla Luftwaffella on hävittäjien kanssa "massiivisia ongelmia".[\quote]
https://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201805022200916411_ul.shtml
 
Saksassa ei kyllä hyvältä näytä meininki. Oikeastaan hälyyttävän surkea tilanne
Juu, tästä käytiin jo eilen keskustelua täällä. Totesin, että ilma marsalkka itkisi pilven reunalla jos kuulisi. Mihis sen Euroopan talousmahdin paukut sitten tätänykyä menee? Sisäisen turvallisuuden vaatimiin järjestelmiin?
 
Jos ei ole varaosia, ei huolto voi toimia. Koneetkaan eivät sitten kyllä kauaa lennä. Tässä vika on käyttäjässä. (Saksa)

Näillä ”kosaneilla” grillaisi isommankin illallisen.
6367CC6D-D69F-4CBF-9ADC-CAC88CF44F81.webp
 
Back
Top