Eurofighter Typhoon

Espanjakin varmasti korvaa Hornetinsa kokonaan Typhoonilla tukeakseen omaa ilmailuteollisuuttaan ja elvyttääkseen samalla myös talouttaan koronan ylitse. Samalla ainoastaan joku parikymmentä F-35B:tä hankitaan korvaamaan laivaston käytössä olevat Harrierit. Ja sitten kun Espanja korvaa vanhimpia Typhooneja taas seuraavan sukupolven eurooppalaisella hävittäjällä, tätä kautta Espanja pääsee käsiksi häivekoneen suorituskykyihin. Ja Espanjan maantieteellinen sijaintikin on sellainen, että ei oikein keksi mitään uhkaa mistään suunnasta, jota varten juuri tarvitsisi F-35:n. Samalla myös, kun Espanjalla on jo Typhooneita valmiiksi omasta takaa, siirtyminen HN+EF laivastosta pelkkään EF-laivastoon luo säästöjä, kun kaksinkertaisesta logistiikasta ja koulutuksesta voi luopua.

Katsotaan nyt. Poliitikot joutuvat kävelemään asevoimien ylitse, jos ostavat vain pienen laivueen B-mallia lentotukialukselle.


Espanja on toki Herran kukkarossa Venäjään nähden, mutta siinä samassa kukkarossa ovat myös mm. Italia ja Iso-Britannia. Ei puolustusta välttämättä laiminlyödä, vaikka Venäjä olisikin kaukana. Espanjalla on omat Venäjänsä Afrikan puolella. Ja sitten on se pirullinen Gibraltarina tunnettu brittien Kaliningrad...
 
Eikö myös esimerkiksi F-35:ssa menisi ylivoimaisesti suuri enemmistö huolto, jne... systeemeistä uusiksi? En näe, että Legacy Hornetilla ja F-35:lla olisi kovin paljoa mitään yhteensopivia systeemejä paitsi ehkä aseistus, josta on jo sanottu että olemassa olevaa aseistusta ei oteta huomioon arvioinnissa tasapuolisuuden vuoksi.
Varmasti itse koneen osalta menis kaikki uusiksi -onhan ne eri valmistajien tuotteita. Ainostaan aseet ja IT on varmasti standardoidut. Muistan jossain nähneeni tanskan F-35 vuosittaisen käyttökustannukset olevan noin 9.3 m€/kone - mutta ei varmastikkaan sisällä tarvittavia uusijärjestelyjä
 
Sekamallilla viittaan siis saman konetyypin (kenties pienehköin eroavaisuuksin varustelussa) hankintaan, osa käytettynä, osa uutena. Esim. 20 kpl Tranche 2 Typhoon käytettynä ja 40 kpl Tranche 3B Typhoon uutena. Tai 20 kpl F-16 Block 30 ja 40 kpl F-16 Block 50. Tämä ei siis ole perinteinen kaksityyppiratkaisu kaikkine kahdennuksineen koulutuksessa ja huollossa, vaan huomattavasti kevyempi järjestely.

Tämäntyyppinen järjestelyhän on aika tyypillinen maailman ilmavoimissa. Israel, USA, Chile, Kreikka, Turkki... operoidaan eri blockien F-16 -koneita. Samoin meillä Suomessa on operoitu samanaikaisesti eri varustustasossa olleita Horneteja ja NH90:iä ja Hawkeissa on nytkin jonkin verran eroja. En ole tietoinen, että siitä olisi seurannut suuremman luokan ongelmia. Samoin moni Typhoonin käyttäjä operoi useamman Transsin koneita.

Tietysti yhden hankinnan jakaminen käytettyjen ja uusien välille on epätavallista. Toisaalta en näe, miksi se vaihtoehto pitäisi jättää pois laskuista. Oli syy sitten Kreikan kaltainen kiire tai Suomen kaltainen pennien laskeskelu. Jos nyt hypoteettisesti ranskalaiset paketoisivat viimeisen päälle päivitettyjä käytettyjä Rafaleja meikäläiseen pakettiin uusien koneiden rinnalle, niin mitä väliä sillä on, ampuuko Sukhoin alas vastikään Hallin kokoonpanolinjalta rullannut koneyksilö vaiko jo 2000 tuntia Ranskan väreissä lentänyt koneyksilö?

Tollasia ratkaisuja tekevät yleensä operaattorit, joilla on konetyyppiä jo entuudestaan ja yleensä samassa yhteydessä ne vanhemmat koneet MLU-päivitetään samalle tasolle täydennyshankinnan kanssa. Monesti hankinta on myös jaettu useampaan satsiin, koska vaikka sillä F-16:lla on eri aikaan korvattu eri edeltävä konetyyppi. Tällaisia ostoksiahan Suomikin on tehnyt vaikkapa Drakenien kanssa.

Suorituskyvyltäänhän se uusi ja vähän käytettyja päivitetty Rafale eivät toki juuri eroa, mutta elinkaari niillä on eri ja tätähän PV on korostanut, että tarkoitus on hankkia keskitetysti yksi satsi kerralla ja mitä ilmeisimmin 30 vuoden päästä korvata jälleen yhdellä satsilla. Tosin vaikkapa ne Kreikan hankkimat käytetyt koneet ovat sen verran tuoreita, että kysymys on lähinnä triviaali. Suomella ei kuitenkaan ole niin hoppu, eikä käytettyjä Rafaleja varmasti ole tarjolla lähellekään riittävää määrää. Ei juuri muitakaan soveltuvia koneita, sitähän mä olen tässä ääneen pohtinut.
 
Tollasia ratkaisuja tekevät yleensä operaattorit, joilla on konetyyppiä jo entuudestaan ja yleensä samassa yhteydessä ne vanhemmat koneet MLU-päivitetään samalle tasolle täydennyshankinnan kanssa. Monesti hankinta on myös jaettu useampaan satsiin, koska vaikka sillä F-16:lla on eri aikaan korvattu eri edeltävä konetyyppi. Tällaisia ostoksiahan Suomikin on tehnyt vaikkapa Drakenien kanssa.

Suorituskyvyltäänhän se uusi ja vähän käytettyja päivitetty Rafale eivät toki juuri eroa, mutta elinkaari niillä on eri ja tätähän PV on korostanut, että tarkoitus on hankkia keskitetysti yksi satsi kerralla ja mitä ilmeisimmin 30 vuoden päästä korvata jälleen yhdellä satsilla. Tosin vaikkapa ne Kreikan hankkimat käytetyt koneet ovat sen verran tuoreita, että kysymys on lähinnä triviaali. Suomella ei kuitenkaan ole niin hoppu, eikä käytettyjä Rafaleja varmasti ole tarjolla lähellekään riittävää määrää. Ei juuri muitakaan soveltuvia koneita, sitähän mä olen tässä ääneen pohtinut.

Käsittääkseni ainakin Israel, Portugali ja Chile ovat päätyneet hankkimaan vanhempia F-16 -koneita kuin niillä oli ennestään. Israel 90-luvulla Jenkeistä Block 10, vaikka kasarilla oli hankittu uutena Block 30 ja 40. Chile 2000-luvulla Hollannista Block 20MLU, vaikka tilauksessa oli uutena Block 50. Portugali 90-luvulla jenkeistä Block 15, vaikka joitakin vuosia aiemmin oli hankittu uutena Block 15 OCU. Yhtä vanhoja puolestaan ovat hankkineet Thaimaa (2000-luvulla Singaporesta Block 15 OCU, vaikka saman standardin koneita oli hankittu uutena jo 1980-luvulla) ja Jordania (2000-luvulla jenkeistä Block 15 ADF, vaikka samaa tyyppiä oli jo hankittu käytettynä 90-luvulla). Lisäksi Espanja hommasi ne käytetyt Hornetit, vaikka tuotantolinjalta olisi saanut uusiakin Horneteja tai jotakin täysin toista konetyyppiä.

Tuota elinkaariasiaa en suoralta kädeltä niele. Jos erot koneversioiden välillä ovat ohjaajan kannalta vähäisiä, enemmän kulutetuilla rungoilla voidaan lentää vähemmän ja painottaa harjoituslentotunnit uutena hankituille rungoille. Toki erilainen varustelutaso muodostaa potentiaalisen ongelman, jos fliitin vanhemman puoliskon jokin komponentti/osakokonaisuus poistuu tuotannosta ja/tai valmistajan/pääkäyttäjän tuen piiristä.
 
Tuota elinkaariasiaa en suoralta kädeltä niele. Jos erot koneversioiden välillä ovat ohjaajan kannalta vähäisiä, enemmän kulutetuilla rungoilla voidaan lentää vähemmän ja painottaa harjoituslentotunnit uutena hankituille rungoille. Toki erilainen varustelutaso muodostaa potentiaalisen ongelman, jos fliitin vanhemman puoliskon jokin komponentti/osakokonaisuus poistuu tuotannosta ja/tai valmistajan/pääkäyttäjän tuen piiristä.

Kyllä mä lähtisin siitä liikkeelle, että elinkaari lentotunteina on jokseenkin vakio ilman mittavia muutostöitä, ja käytettyjen koneyksilöiden käytetyt lentotunnit ovat koko lautan lentotuntisummasta pois.

Mitä taas tulee noihin asiakkaisiin, jotka ovat hankkineet myöhemmin vanhempia koneita, niin siellä on taustalla usein juuri se, että jokin vielä vanhempi konetyyppi tulee elinkaarensa päähän, ja markkinoilla on silloin ollut noita NATO-maiden ylijäämäkoneita koipussitettuna, ja tiimaa on ollut hyvin jäljellä.
 
Kyllä mä lähtisin siitä liikkeelle, että elinkaari lentotunteina on jokseenkin vakio ilman mittavia muutostöitä, ja käytettyjen koneyksilöiden käytetyt lentotunnit ovat koko lautan lentotuntisummasta pois.

Mitä taas tulee noihin asiakkaisiin, jotka ovat hankkineet myöhemmin vanhempia koneita, niin siellä on taustalla usein juuri se, että jokin vielä vanhempi konetyyppi tulee elinkaarensa päähän, ja markkinoilla on silloin ollut noita NATO-maiden ylijäämäkoneita koipussitettuna, ja tiimaa on ollut hyvin jäljellä.

Miten Suomen tilanne poikkeaa tuosta "vielä vanhempi konetyyppi tulossa elinkaaren päähän" -tilanteesta? Eihän tässä olla varustamassa mitään Shaahin armeijaa puolen mantereen valtaamiseen, vaan on yksinkertaisesti lähdetty korvaamaan Hornetien suorituskykyä.
 
Käsittääkseni ainakin Israel, Portugali ja Chile ovat päätyneet hankkimaan vanhempia F-16 -koneita kuin niillä oli ennestään. Israel 90-luvulla Jenkeistä Block 10, vaikka kasarilla oli hankittu uutena Block 30 ja 40. Chile 2000-luvulla Hollannista Block 20MLU, vaikka tilauksessa oli uutena Block 50. Portugali 90-luvulla jenkeistä Block 15, vaikka joitakin vuosia aiemmin oli hankittu uutena Block 15 OCU. Yhtä vanhoja puolestaan ovat hankkineet Thaimaa (2000-luvulla Singaporesta Block 15 OCU, vaikka saman standardin koneita oli hankittu uutena jo 1980-luvulla) ja Jordania (2000-luvulla jenkeistä Block 15 ADF, vaikka samaa tyyppiä oli jo hankittu käytettynä 90-luvulla). Lisäksi Espanja hommasi ne käytetyt Hornetit, vaikka tuotantolinjalta olisi saanut uusiakin Horneteja tai jotakin täysin toista konetyyppiä.

Tuota elinkaariasiaa en suoralta kädeltä niele. Jos erot koneversioiden välillä ovat ohjaajan kannalta vähäisiä, enemmän kulutetuilla rungoilla voidaan lentää vähemmän ja painottaa harjoituslentotunnit uutena hankituille rungoille. Toki erilainen varustelutaso muodostaa potentiaalisen ongelman, jos fliitin vanhemman puoliskon jokin komponentti/osakokonaisuus poistuu tuotannosta ja/tai valmistajan/pääkäyttäjän tuen piiristä.
Israelin 1990-luvulla jenkeistä saamat 50 F-16 Block 10 konetta olivat USA:n lahjoittamia ylijäämäkoneita kiitokseksi siitä etteivät sekaantuneet Desert Stormiin vaikka saivat Scud ohjuksia niskoihinsa. 1990-luvun alussa Israel sai myös ostamansa 60 Block 40 konetta.
 
Miten Suomen tilanne poikkeaa tuosta "vielä vanhempi konetyyppi tulossa elinkaaren päähän" -tilanteesta? Eihän tässä olla varustamassa mitään Shaahin armeijaa puolen mantereen valtaamiseen, vaan on yksinkertaisesti lähdetty korvaamaan Hornetien suorituskykyä.

Suomessa ei olla korvaamassa tipotellen eri konetyyppejä eri vuosikymmeniltä eri aikaan, vaan koko yksittäisen konetyypin lautta kerralla.

Rinnastettava tilanne voisi tulla, jos vaikka nyt päätettäisiin korvata Horneteista vain puolet, ja jatkaa loppujen 30:n käyttöikää vaikka 10 vuodella. Tällöin voisi käydä vaikka niin, että vaikka vuonna 2035 päätettäisiin 30 Hornetin korvaamisesta vaikka Rafale F6:lla ja päivittää 2025 hankitut Rafale F4:t tähän tasoon. Tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä, Hornetien elinkaaren jatkaminen on lähes tyystin poissuljettu ajatus, johon päädytään lähinnä jos uuden konetyypin toimituksissa tulee jonkun vuoden viivästys.

Myöskään esimerkiksi 40 koneen ostoa 2025 ja 20 koneen ostoa 2035 ei ole näköpiirissä, PV on selkesti ilmoittanut, että Hornetien suorituskyky on korvattava kokonaisuudessaan yhden kaupan myötä. Sillähän mä olen spekuloinut jo aiemmin, että budjettiraameja voitaisiin venyttää ostamalla itse koneiden mukana pienempi pooli aseita ja varaosia ja täydentää niiden varastoa lisäostoilla muutamaa vuotta myöhemmin, sillä on paljon helpompaa perustella poliittisesti aseiden ja varaosien täydennys kuin lisäkoneiden hankinta tai budjetin venyttäminen kertaostoksella. Tämä olisi nähdäkseni se tie, miten voitaisiin hankkia täydet 64 konetta ja silti näennäisesti pysyä 10 miljardin hintakatossa.
 
Israelin 1990-luvulla jenkeistä saamat 50 F-16 Block 10 konetta olivat USA:n lahjoittamia ylijäämäkoneita kiitokseksi siitä etteivät sekaantuneet Desert Stormiin vaikka saivat Scud ohjuksia niskoihinsa. 1990-luvun alussa Israel sai myös ostamansa 60 Block 40 konetta.

Pitää paikkansa. Kummasti kelpasivat eikä alettu käymään läpi lahjahevosen suuta.

Suomessa ei olla korvaamassa tipotellen eri konetyyppejä eri vuosikymmeniltä eri aikaan, vaan koko yksittäisen konetyypin lautta kerralla.

Rinnastettava tilanne voisi tulla, jos vaikka nyt päätettäisiin korvata Horneteista vain puolet, ja jatkaa loppujen 30:n käyttöikää vaikka 10 vuodella. Tällöin voisi käydä vaikka niin, että vaikka vuonna 2035 päätettäisiin 30 Hornetin korvaamisesta vaikka Rafale F6:lla ja päivittää 2025 hankitut Rafale F4:t tähän tasoon. Tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä, Hornetien elinkaaren jatkaminen on lähes tyystin poissuljettu ajatus, johon päädytään lähinnä jos uuden konetyypin toimituksissa tulee jonkun vuoden viivästys.

Myöskään esimerkiksi 40 koneen ostoa 2025 ja 20 koneen ostoa 2035 ei ole näköpiirissä, PV on selkesti ilmoittanut, että Hornetien suorituskyky on korvattava kokonaisuudessaan yhden kaupan myötä. Sillähän mä olen spekuloinut jo aiemmin, että budjettiraameja voitaisiin venyttää ostamalla itse koneiden mukana pienempi pooli aseita ja varaosia ja täydentää niiden varastoa lisäostoilla muutamaa vuotta myöhemmin, sillä on paljon helpompaa perustella poliittisesti aseiden ja varaosien täydennys kuin lisäkoneiden hankinta tai budjetin venyttäminen kertaostoksella. Tämä olisi nähdäkseni se tie, miten voitaisiin hankkia täydet 64 konetta ja silti näennäisesti pysyä 10 miljardin hintakatossa.

:oops:

Älä pelottele! Tuohon kuvioon ei enää lisärahoitusta saa poliitikoilta lypsettyä sen kympin päälle. Sen sijaan tuon tempun jälkeen kohtalomme on liittoutua joko Naton tai Venäjän kanssa. Meillähän olisi tuon skenaarion tuloksena Nato-yhteensopivat merivoimat ja Nato-yhteensopivat ilmavoimat sekä erityisesti Nato-yhteensopivat maavoimat - noin Luxemburgin kokoluokkaa.

Otan vaikka vain 45 uutta konetta, jos puolustuskyvyssä maksettava 64 koneen hinta on tuo!
 
Enpä nyt tiiä. Poliitikoille tuntuu olevan vaikeampaa myydä se 10 miljardin kauppahinta kuin 20 miljardin euron elinkaarikustannukset, sinne jälkimmäiseen pystyy PV halutessaan ujuttamaan kaikenlaista pientä ja kyllä mun ihan rehellinen arvio on, että se on helpompaa kuin saada vaikka 15 koneen lisähankintavaltuudet 2030-luvulla. Vertailun vuoksi, Hornetien MLU-päivityksiin rahoitus saatiin suhteellisen vähällä vaivalla verrattuna itse Hornet-kauppoihin 1992 tai nyt HX-myllyyn. Puolustuskyvyn kannalta en näe sitä riskinä, kysehän olisi siitä että 12 miljardin euron hankinnat jyvitettäisiin eri tavalla eri aikajaksolle. Toki jos huolenaiheesti on, että se on sitten pois musita PV:n määrärahoista, niin tietysti se on ymmärrettävää ja voihan niin käydäkin, mutten usko että täysimääräisesti. Poliitikko joutuu iltiksen kannessa vaikeampaan asemaan perustelleessaan, miksi 64 koneelle ei ole riittävästi varaosia ja aseita kuin että miksi koneita ostettiin vain 45 kappaletta.
 
Enpä nyt tiiä. Poliitikoille tuntuu olevan vaikeampaa myydä se 10 miljardin kauppahinta kuin 20 miljardin euron elinkaarikustannukset, sinne jälkimmäiseen pystyy PV halutessaan ujuttamaan kaikenlaista pientä ja kyllä mun ihan rehellinen arvio on, että se on helpompaa kuin saada vaikka 15 koneen lisähankintavaltuudet 2030-luvulla. Vertailun vuoksi, Hornetien MLU-päivityksiin rahoitus saatiin suhteellisen vähällä vaivalla verrattuna itse Hornet-kauppoihin 1992 tai nyt HX-myllyyn. Puolustuskyvyn kannalta en näe sitä riskinä, kysehän olisi siitä että 12 miljardin euron hankinnat jyvitettäisiin eri tavalla eri aikajaksolle. Toki jos huolenaiheesti on, että se on sitten pois musita PV:n määrärahoista, niin tietysti se on ymmärrettävää ja voihan niin käydäkin, mutten usko että täysimääräisesti. Poliitikko joutuu iltiksen kannessa vaikeampaan asemaan perustelleessaan, miksi 64 koneelle ei ole riittävästi varaosia ja aseita kuin että miksi koneita ostettiin vain 45 kappaletta.
HX-hankkeen hankinnan jälkeen seuraavan kerran vasta aukeaa rahahanat uusille ilmataisteluohjus, jne... hankinnoille joskus v. 2040 tienoilla ensimmäisessä MLU:ssa. Eli se on hankkeelta anteeksiantamatonta sikailua 64 kiima pöksyissä, jos aseistuksesta viilataan tosi iso osa pois että se 64 saadaan mahtumaan 10 miljardiin. Tuohan tarkoittaisi sitten sitä, että konfliktin syttyessä meiltähän loppuisi paukut heti alkuun ja kuten koronan kanssa nähtiin maskien kanssa, voisi olla niin että emme saisi niitä uusia ohjuksia, jne... tarpeeksi ajoissa, kun kysyntä kasvaa muissakin maissa niille.

Ja jos taas sitten ratkaisu on se, että tilataan liian vähän nyt, ja sitten rohmutaan maavoimilta ja merivoimilta ensi vuosikymmenen rahat 64 kiima pöksyissä, se olisi myös anteeksiantamatonta sikailua, koska mitä niittä hävittäjillä tekee jos Venäjän vaavoimat tulee 10-1 suhteella rajan takaa, kun meillä ei ollutkaan ilmavoimien sikailujen jälkeen enää varaa varustaa maavoimille kuin jokunen kymmenen tuhatta sotilasta sodanajalle. Ja samalla myös tilanteessa, joss juuri HX:n maksujen päätyttyä 2031 ilmavoimat alkaisi heti vinkumaan muiden puolustushaarojen rahat lisäohjuksiin kun oli pakko just 64 hävittäjää saada, tämä aiheuttaisi ison vaurion meidän puolustusvoimien luotettavuudelle poliitikkojen silmissä, kun he antavat tietyn ohjauksen ja sitten PV kuseekin silmille.

Meidän poliittinen johto, jolle näin länsimaisessa demokratiassamme armeija on alisteinen, on antanut tähän hankkeeseen sen 10 miljardia euroa ja vielä niin että se tulee erillisrahoituksena PV:lle. Purasenkin sanoin tämä on suuri kädenojennus poliittisilta päättäjiltä. Varsinkin kun alunperin PV myi HX:n 7-10 miljardin euron investointina. Eli omasta mielestäni kaiken ensimmäiseen MLU:hun asti on mahduttava huoltovarmuuksineen siihen 10 miljardiin euroon, ja tehdä selväksi että senttiäkään ei tule päälle. Jos tämä tarkoittaa että saammekin esim. sitten 64 sijasta vaikka 61 hävittäjää, niin sillä mennään sitten. Ei millään hallinnonalalla mitään avoimia piikkejä tule jaella.
 
Enpä nyt tiiä. Poliitikoille tuntuu olevan vaikeampaa myydä se 10 miljardin kauppahinta kuin 20 miljardin euron elinkaarikustannukset, sinne jälkimmäiseen pystyy PV halutessaan ujuttamaan kaikenlaista pientä ja kyllä mun ihan rehellinen arvio on, että se on helpompaa kuin saada vaikka 15 koneen lisähankintavaltuudet 2030-luvulla. Vertailun vuoksi, Hornetien MLU-päivityksiin rahoitus saatiin suhteellisen vähällä vaivalla verrattuna itse Hornet-kauppoihin 1992 tai nyt HX-myllyyn. Puolustuskyvyn kannalta en näe sitä riskinä, kysehän olisi siitä että 12 miljardin euron hankinnat jyvitettäisiin eri tavalla eri aikajaksolle. Toki jos huolenaiheesti on, että se on sitten pois musita PV:n määrärahoista, niin tietysti se on ymmärrettävää ja voihan niin käydäkin, mutten usko että täysimääräisesti. Poliitikko joutuu iltiksen kannessa vaikeampaan asemaan perustelleessaan, miksi 64 koneelle ei ole riittävästi varaosia ja aseita kuin että miksi koneita ostettiin vain 45 kappaletta.

Minä taas olen täysin eri mieltä. PM ja PV ovat myyneet HX-hanketta pakettina. Konehankinnan jälkeen ei voi lypsää rahaa toteamuksella, että ai niin, tällä hetkellä varaosat kannibalisoidaan ja ohjuksia on neljän tunnistuskoneen aseistamiseksi, me tarvitaan vielä pari miljardia lisää. Se olisi epärehellisyyttä, puolustusviranomaiset pettäisivät demokraattisesti valittujen päättäjien luottamuksen pitkäksi ajaksi. Lisäksi siihen sisältyy merkittävä riski - entä jos rahaa ei tipukaan?

Sen sijaan jos tingitään konemäärästä, niin meillä on ainakin sitten se 45 koneen sotavalmis paketti. Myöhempiin lisähankintoihin on ainakin jonkinlaiset mahdollisuudet: "Tarve ei ole kadonnut minnekään viidessä vuodessa, pikemminkin tilanne Suomen lähialueilla on paljon uhkaavampi kuin 2021. Samaan aikaan taloustilanne on parempi kuin vuonna 2021. Lisähankinta täytyy toteuttaa nyt, kun optio on vielä voimassa."
 
Eri mieltä saa vapaasti olla, tämähän on spekulaatiota joka ei perustu kuin epävarmoihin lähteisiin ja on käytännössä tyystin mielipideasia. Ihan samalla tavalla joudutaan olemaan epärehellinen, jos väitetään vaikka 45 koneella saavutettavan täysi suorituskyvyn korvaaminen, jos kerran näyttö kaupantekohetkellä osoittaa ettei näin ole. Mun näkemys painottuu siihen, että ohjuksia, varaosia yms tilpehööriä on helpompi ja nopeampi hankkia tipottain kuin hävittäjiä. Nytkin puhtuaan siitä, että kauppakirjan allekirjoituksesta toimitusten alkuun kuluu neljästä viiteen vuotta eikä käytettyjä, soveltuvia konetyyppejä ole tarjolla juuri missään. Lisäksi aseita ja osia voidaan hankkia normaaleilla toimintamenoilla ilman että epärehellisyyteen tarvitsee edes sortua, silloin otetaan se riski, että se on muista hankinnoista pois ja Puolustusvoimillahan kyllä on tällaista harkintavaltaa säätää paketin sisältöä ja jokin tietty osa-alue suorituskyvystä voidaan vaikka sopia täydennettäväksi ennalta suunnitellussa MLU:ssa. Lisäksi on varattava virhemarginaalia, jos vaikka varaosia kuluukin kylmässä ilmastossa odotettua nopeammin jne. Myös infrastruktuurihankintoja voi vyöryttää toiselle momentille ja hitto vieköön, mun puolesta vaikka työllisyystoimiksi.

Yhden-kahden koneen hankintaa toki tuskin alettaisiin tällä tavalla ujuttamaan. En minäkään usko, että puolustuskyky on siitä kiinni, onko hävittäjiä 64, 62 vai 60 konetta. Kymmenen ja sitä enemmän koneen vajaus ei sitten enää olekaan triviaalia. Mulle kauhukuva on se, että uusia hävittäjiä saadaan se vaikka 45 konetta ja koko Ilmavoimia leikataan samassa suhteessa, mikä tekee lisähankinnoista niin vaikeita ja hitaita toteuttaa, että siihen ei ryhdytä edes kun akuutti kriisi uhkaa. Sensijaan ohjuksia voitaisiin saada nopeastikin, jopa muutamassa päivässä.
 
Minä taas olen täysin eri mieltä. PM ja PV ovat myyneet HX-hanketta pakettina. Konehankinnan jälkeen ei voi lypsää rahaa toteamuksella, että ai niin, tällä hetkellä varaosat kannibalisoidaan ja ohjuksia on neljän tunnistuskoneen aseistamiseksi, me tarvitaan vielä pari miljardia lisää. Se olisi epärehellisyyttä, puolustusviranomaiset pettäisivät demokraattisesti valittujen päättäjien luottamuksen pitkäksi ajaksi. Lisäksi siihen sisältyy merkittävä riski - entä jos rahaa ei tipukaan?

Sen sijaan jos tingitään konemäärästä, niin meillä on ainakin sitten se 45 koneen sotavalmis paketti. Myöhempiin lisähankintoihin on ainakin jonkinlaiset mahdollisuudet: "Tarve ei ole kadonnut minnekään viidessä vuodessa, pikemminkin tilanne Suomen lähialueilla on paljon uhkaavampi kuin 2021. Samaan aikaan taloustilanne on parempi kuin vuonna 2021. Lisähankinta täytyy toteuttaa nyt, kun optio on vielä voimassa."
Ja kun koko HX-hankkeen pointtihan on se, että Hornetin suorituskyky korvataan täysimääräisesti.

Täysimääräinen suorituskyvyn korvaaminen ei ole yhtä kuin että korvataan Hornetit yhden suhde yhteen, kun uudet koneet ovat kutenkin suorituskykyisempiä, joten kyllähän sen muutaman alaspäin 64 pystyy joustamaan niin että koko maata pystyy vielä puolustamaan. Puranenkin on jo sen todennut.

Mutta jotenkin tuntuu siltä, että osalla palstalla on kädet korvilla ja silmillä tästä asiasta ja kuvitellaan puheet 64 pienemmästä määrästä sekä PVn, HX-hankkeen että puolustusministerin toimesta jonkunlaiseksi kauppapoliittiseksi puheeksi valmistajille, ja että lopulta sieltä tulee se 64 kuitenkin. Vaikka jo alustavat tarjoukset pinkaisivat miljardin tai pari ylitse. Ja vielä kunnollisen huoltovarmuuden sisältämä paketti on mennyt Purasen mukaan 64 koneella yli 10 miljardin euron. Sitä on jo tässä vuoden ajan johdonmukaisesti sanottu, että 64 koneen vaatimuksesta on luovuttu ja siirrytty design to costiin eli tarjoajan vastuulle jää tarjota mahdollisimman suorituskykyinen tarjous sillä konemäärällä, joka mahtuu 10 miljardiin euroon. Ja vielä kun ottaa huomioon, että tarjoajia on pyydetty olemaan mm. hiljaa tarjoitusta konemääristä indikoi mielestäni jo hyvin selkeästi, että tuskin hankinnan lopputuloksena on tulossa 64 hävittäjää vaan luultavasti muutama hävittäjä tuon alle.
 
niinpä- ei ihme että puranen haluaa koneen jolla on sammanlainen "tapposuhde" kun brewesterillä eli 32. Mersulla taitaa olla jossain 24 korvilla. H F/A-18 suhde taitaa olla hmmm .. 2. Noista meille tarjottavista koneilla ei taida kenelläkään olla ilmataisteluita lainkaan takanaan joten näiden kirjat ovat vielä putipuhtoiset. Ei siis ihme että USAn laivasto haluaa ostaa lisää F-15sta jolla on näistä on ehdottomasti kovin suhde 102. Sääli vain että ainoa kone noista millään noista meille tarjottavista koneista ilmataistelut ovat vielä korkkaamatta vaikka kaikki Greipiä (?) luukuunottamatta kaikki on ollut taisteluissa. Onkohan tässä syynä eri rollitus, torjunta, rynnäkkö vai omnirole vai täydellisyys. Eli tällätavalla tuskin voidaan koneita valita.
 
niinpä- ei ihme että puranen haluaa koneen jolla on sammanlainen "tapposuhde" kun brewesterillä eli 32. Mersulla taitaa olla jossain 24 korvilla. H F/A-18 suhde taitaa olla hmmm .. 2. Noista meille tarjottavista koneilla ei taida kenelläkään olla ilmataisteluita lainkaan takanaan joten näiden kirjat ovat vielä putipuhtoiset. Ei siis ihme että USAn laivasto haluaa ostaa lisää F-15sta jolla on näistä on ehdottomasti kovin suhde 102. Sääli vain että ainoa kone noista millään noista meille tarjottavista koneista ilmataistelut ovat vielä korkkaamatta vaikka kaikki Greipiä (?) luukuunottamatta kaikki on ollut taisteluissa. Onkohan tässä syynä eri rollitus, torjunta, rynnäkkö vai omnirole vai täydellisyys. Eli tällätavalla tuskin voidaan koneita valita.
Aika paljon olisi korjattavaa tuossa.
 
Viimeksi muokattu:
Noista meille tarjottavista koneilla ei taida kenelläkään olla ilmataisteluita lainkaan takanaan joten näiden kirjat ovat vielä putipuhtoiset. Ei siis ihme että USAn laivasto haluaa ostaa lisää F-15sta jolla on näistä on ehdottomasti kovin suhde 102. Sääli vain että ainoa kone noista millään noista meille tarjottavista koneista ilmataistelut ovat vielä korkkaamatta vaikka kaikki Greipiä (?) luukuunottamatta kaikki on ollut taisteluissa.
- Super Hornet ampui Syyrialaisen Sukhoin alas muutama vuosi sitten.
- Yhdysvaltain laivasto ei halua lisää F-15:ia koska ei ole niillä ikinä edes operoinut. Laivasto ei näillä näkymin osta kuin lisää salamakakkosia sekä joskus tulevaisuudessa kuudennen sukupolven koneita.
- F-15 on ilmavoimien konetyyppi, niitä hankitaan kansalliskaarteille vanhojen, poistuvien kotkien tilalle. Eikä ole hirveän kaukaa haettua väittää että kyse on vähintään yhtä paljon poliitiikasta kuin halusta.
 
- F-15 on ilmavoimien konetyyppi, niitä hankitaan kansalliskaarteille vanhojen, poistuvien kotkien tilalle. Eikä ole hirveän kaukaa haettua väittää että kyse on vähintään yhtä paljon poliitiikasta kuin halusta.
Mukava huomata että sinäkin jo uskot että uusia kotkia hommataan.
Ja muistetaan se että kansalliskaartistakin lähdetään eturintamalle.
 
Eri mieltä saa vapaasti olla, tämähän on spekulaatiota joka ei perustu kuin epävarmoihin lähteisiin ja on käytännössä tyystin mielipideasia. Ihan samalla tavalla joudutaan olemaan epärehellinen, jos väitetään vaikka 45 koneella saavutettavan täysi suorituskyvyn korvaaminen, jos kerran näyttö kaupantekohetkellä osoittaa ettei näin ole. Mun näkemys painottuu siihen, että ohjuksia, varaosia yms tilpehööriä on helpompi ja nopeampi hankkia tipottain kuin hävittäjiä. Nytkin puhtuaan siitä, että kauppakirjan allekirjoituksesta toimitusten alkuun kuluu neljästä viiteen vuotta eikä käytettyjä, soveltuvia konetyyppejä ole tarjolla juuri missään. Lisäksi aseita ja osia voidaan hankkia normaaleilla toimintamenoilla ilman että epärehellisyyteen tarvitsee edes sortua, silloin otetaan se riski, että se on muista hankinnoista pois ja Puolustusvoimillahan kyllä on tällaista harkintavaltaa säätää paketin sisältöä ja jokin tietty osa-alue suorituskyvystä voidaan vaikka sopia täydennettäväksi ennalta suunnitellussa MLU:ssa. Lisäksi on varattava virhemarginaalia, jos vaikka varaosia kuluukin kylmässä ilmastossa odotettua nopeammin jne. Myös infrastruktuurihankintoja voi vyöryttää toiselle momentille ja hitto vieköön, mun puolesta vaikka työllisyystoimiksi.

Yhden-kahden koneen hankintaa toki tuskin alettaisiin tällä tavalla ujuttamaan. En minäkään usko, että puolustuskyky on siitä kiinni, onko hävittäjiä 64, 62 vai 60 konetta. Kymmenen ja sitä enemmän koneen vajaus ei sitten enää olekaan triviaalia. Mulle kauhukuva on se, että uusia hävittäjiä saadaan se vaikka 45 konetta ja koko Ilmavoimia leikataan samassa suhteessa, mikä tekee lisähankinnoista niin vaikeita ja hitaita toteuttaa, että siihen ei ryhdytä edes kun akuutti kriisi uhkaa. Sensijaan ohjuksia voitaisiin saada nopeastikin, jopa muutamassa päivässä.

Ohjukset ovat hightechiä siinä missä lentokoneet ja toimitusajat ovat pitkiä. Joskus katselin jenkkien tilauksia (JASSM lot XY) ja toimitukset alkoivat muistaakseni tyyliin 18 kk sopimuksen solmimisesta. Toki lentokoneiden toimitusajat ovat vielä pidempiä. Siltikin ohjusten myyminen tekee melkoisen loven myyjän sotavalmiuteen eikä siitä ole enää iso hyppy myös koneiden myymiseen.

Kylmän sodan aikana Suomessa koulutettiin Draken-tyypit omaavia lentäjiä yli tarpeen - Ruotsin kanssa käytiin epävirallisia keskusteluja mahdollisuudesta saada Ruotsin varastoimia Drakeneita tänne tarpeen tullen. (Olisiko saatu, se on sitten toinen kysymys. Mutta sellaista kuviota rakennettiin, kun ei ollut parempiakaan vaihtoehtoja.) Viime vuosina Ranska on ollut halukas toimittamaan Rafaleita nopealla aikataululla, Ranskan tilaamia koneita on ohjattu vientiasiakkaille suoraan tuotantolinjalta ja nyt Kreikka on saamassa koneita suoraan Ranskan ilmavoimien riveistä. Samoin Yhdysvallat toimitti Israelille suuren määrän Skyhawkeja ja Phantomeja Yom Kippur -sodan aikoihin v. 1973 ja osa lähti taisteluun vain tunteja toimituksesta.

Se on sitten eri asia, koulutetaanko kriittistä henkilöstöä yli tarpeen, jotta mahdollisia aseapuna saatavia koneita pystytään operoimaan. Nähtävästi näin on kuitenkin toimittu menneisyydessä ja voitaneen toimia tulevaisuudessakin.
 
Back
Top