Eurofighter Typhoon

[Pilvilentäjä]

Mukava huomata että sinäkin jo uskot että uusia kotkia hommataan.
Ja muistetaan se että kansalliskaartistakin lähdetään eturintamalle.

No joo - ja kuten Gyllis 1 huomautti aivanoikein - oli tossa eilisessä kommentissa paljon korjattavaa

Mutta oikeesti Air Force ei Navy on tilannut tänä heinäkuussa 8 uutta F-15EX koneita USD 1.2 miljardilla - ensimmäistä kertaa parin kymmeneen vuoteen. Tarkoituksena on tehdä ainakin 76 kpl vaikka Boeing väläyttää jopa 144kplsta. Keskimääräinen hinta noin 80m€/kpl jolla saadaan tunnetusti kunnon ilmaherruus hävittäjä, kunnon kantokyky, kunnon nopeus ja halvempi ja yksinkertaisempi olemassa olevalla operointi/kunnossapito systeemillä kun esim F-35llä .
Minusta tämä on selvä merkki uudesta hyvästä mahdollisuuden kaikille 4-4.5 koneille - eikä vaan n.k. viidennen / kuudennen sukupolven hävittäjille. Syitä tähän on muitakin, jotka varmasti tunnemme. Eräs asia joka omaa mieltä painaa on Israelin ilmavoiminen kommentti 2018lta jossa he väittävät nykyisten "rakenteellisten" häivekoneiden (tyyppiä F-35 ja F-22) menettävänsä fyysistä häive etunsa 5 vuoden sisällä. Nyt 2020, me näemme jo syyn tähän - uudet tutkat ja varsinkin S-400 - josta tuo viimeinen on varsin ikävä vehje koska kuulema lähestyy maalia yläpuolelta oman tutkan turvin, jolloin meidän koneella pitää löytyä potkua, nopeutta, liikehtimiskykyä, häive ja tutkanhärintä myös muilla pinnoilla kun vain eteenpäin suuntatuvilla. Näissä EF, Rafale ja Gripenillä on hyvä asema pitkällä komposiitti rakenteella - ja mikä mielestäni on parasta-nämä koneet on aerodynaamisesti optimoituja alusta lähtien jotka oikeesti lentään ja pysyy ilmassa muullakin kun raalla voimalla
Eli lyhyesti näyttää siltä että on halvempaa ostaa/ lentää olemassa olevalla hyvällä lavetilla jonka elektroniikkaa, softaa ja podeja voidaan nopeasti muuttaa vaihtaa
Niin ja koskien tilastotieteitä ja väitteistä alasammutuista koneista - niin niitä on paljon. F15sta vastoin USA omia listoja niin lähi-idässä syyrialaiset väittävät ampuneensa alas MIG-21MLllä muutaman Israelilaisen F15sta ja samoin irakilasten Mirage F1 alas ampuma iranilaisen F-14 ..
yksi linkki näihin tilastoihin on alla

The combat statistics for all the aircraft currently in use | MiGFlug.com Blog

We’ve lately been talking about aircraft which have gone for combat several times. Now we’ve been thinking of some statistics of various fighter aircraft in use. Below you can find the details – but first of all we would like to show you an overview, created by Wojtek Korsak, based on this...

migflug.com

 

[Commander]

Enpä nyt tiiä. Poliitikoille tuntuu olevan vaikeampaa myydä se 10 miljardin kauppahinta kuin 20 miljardin euron elinkaarikustannukset, sinne jälkimmäiseen pystyy PV halutessaan ujuttamaan kaikenlaista pientä ja kyllä mun ihan rehellinen arvio on, että se on helpompaa kuin saada vaikka 15 koneen lisähankintavaltuudet 2030-luvulla. Vertailun vuoksi, Hornetien MLU-päivityksiin rahoitus saatiin suhteellisen vähällä vaivalla verrattuna itse Hornet-kauppoihin 1992 tai nyt HX-myllyyn. Puolustuskyvyn kannalta en näe sitä riskinä, kysehän olisi siitä että 12 miljardin euron hankinnat jyvitettäisiin eri tavalla eri aikajaksolle. Toki jos huolenaiheesti on, että se on sitten pois musita PV:n määrärahoista, niin tietysti se on ymmärrettävää ja voihan niin käydäkin, mutten usko että täysimääräisesti. Poliitikko joutuu iltiksen kannessa vaikeampaan asemaan perustelleessaan, miksi 64 koneelle ei ole riittävästi varaosia ja aseita kuin että miksi koneita ostettiin vain 45 kappaletta.

Itse ainakin uskon, että konemäärän lisääminen HX-hankkeen jälkeen saattaisi osoittautua henkisesti vaikeaksi asiaksi politikoille.

Aseiden hankintojen jaksottelu pidemmälle aikavälille on aina helpompaa perustella niiden lyhyemmällä elinjaksolla yms yms.

 

[Commander]

Aika paljon olisi korjattavaa tuossa.

Muistaakseni ainakin Lindberg totesi HN-hankinnan jälkeen (laivueen komentajana), että laskennallisesti toteutui noin kuusinkertainen suorituskyvyn nousu. Eli 64 Hornettia vastasi kutakuinkin 380 Draken- ja Mig-hävittäjää. Tuolloin tosin ei vielä tehtäviin kuulunut ilmasta maahan - toiminta.

 

[Samovarius]

Ohjukset ovat hightechiä siinä missä lentokoneet ja toimitusajat ovat pitkiä. Joskus katselin jenkkien tilauksia (JASSM lot XY) ja toimitukset alkoivat muistaakseni tyyliin 18 kk sopimuksen solmimisesta. Toki lentokoneiden toimitusajat ovat vielä pidempiä. Siltikin ohjusten myyminen tekee melkoisen loven myyjän sotavalmiuteen eikä siitä ole enää iso hyppy myös koneiden myymiseen.

Kylmän sodan aikana Suomessa koulutettiin Draken-tyypit omaavia lentäjiä yli tarpeen - Ruotsin kanssa käytiin epävirallisia keskusteluja mahdollisuudesta saada Ruotsin varastoimia Drakeneita tänne tarpeen tullen. (Olisiko saatu, se on sitten toinen kysymys. Mutta sellaista kuviota rakennettiin, kun ei ollut parempiakaan vaihtoehtoja.) Viime vuosina Ranska on ollut halukas toimittamaan Rafaleita nopealla aikataululla, Ranskan tilaamia koneita on ohjattu vientiasiakkaille suoraan tuotantolinjalta ja nyt Kreikka on saamassa koneita suoraan Ranskan ilmavoimien riveistä. Samoin Yhdysvallat toimitti Israelille suuren määrän Skyhawkeja ja Phantomeja Yom Kippur -sodan aikoihin v. 1973 ja osa lähti taisteluun vain tunteja toimituksesta.

Se on sitten eri asia, koulutetaanko kriittistä henkilöstöä yli tarpeen, jotta mahdollisia aseapuna saatavia koneita pystytään operoimaan. Nähtävästi näin on kuitenkin toimittu menneisyydessä ja voitaneen toimia tulevaisuudessakin.

Totta, ja joidenkin lähteiden mukaan Ranska toimitti Israeliin Mirageja aivan kuuden päivän sodan kynnyksellä. Tämä oli kuitenkin aikaa, jolloin koneiden järjestelmät olivat paljon yksinkertaisempia, ja maakohtaisia räätälöintejä vähemmän, tai poikkeavaan varustukseen oli paljon nopeampi sopeutua koska sen mittakaava oli paljon simppelimpi. Lisäksi ohjuksia saadaan vielä nopeammin kuin koneita vapautuneista tuotantosloteista, niitä voidaan toimittaa kaikessa hiljaisuudessa rahtikoneella varastoista. Se on myös toimittajalle poliittisesti riskittömämpi ja huomaamattomampi toimenpide, kuin toimittaa hävittäjiä kriisiin ajatumassa olevaan maahan.

Ohan tämä kuvio tietysti vähän kuin se "NATO-optio", katon vaan riskien ja viiveiden olevan suurempia, mikäli nipistetään konemäärästä kuin jos nipistetään tilpehööreistä näin kättelytilauksessa. Ironistahan on se, että jos NATO-optio olisi lunastettu, näin voitaisiin toimia ilman merkittäviä riskejä. Esmes Belgia hankki 60 F-16:eensa huimat 72 AMRAAM-ohjusta, ja muuten a-tarvikevarastoinnissa luotettiin liittolaisiin. Aivan näin pitkälle menevää nipistystä mäkään en ole ehdottamassa, ja joka tapauksessa mun visiohan on, että varastot täydennettäisiin pikkuhiljaa joko toimintamenoista tai muulla juustohöylärahoituksella.

Se on kaikki kuitenkin ajatusleikkiä, että tämä on mahdollista. PV saattaa jossain määrin olla halukas näin tekemäänkin, jos kerran kaikkien ehdokkaiden on vaikea pysyä annetussa 10 miljardin raamissa.

 

[wargame]

 

[Huhta]

Totta, ja joidenkin lähteiden mukaan Ranska toimitti Israeliin Mirageja aivan kuuden päivän sodan kynnyksellä. Tämä oli kuitenkin aikaa, jolloin koneiden järjestelmät olivat paljon yksinkertaisempia, ja maakohtaisia räätälöintejä vähemmän, tai poikkeavaan varustukseen oli paljon nopeampi sopeutua koska sen mittakaava oli paljon simppelimpi. Lisäksi ohjuksia saadaan vielä nopeammin kuin koneita vapautuneista tuotantosloteista, niitä voidaan toimittaa kaikessa hiljaisuudessa rahtikoneella varastoista. Se on myös toimittajalle poliittisesti riskittömämpi ja huomaamattomampi toimenpide, kuin toimittaa hävittäjiä kriisiin ajatumassa olevaan maahan.

Ohan tämä kuvio tietysti vähän kuin se "NATO-optio", katon vaan riskien ja viiveiden olevan suurempia, mikäli nipistetään konemäärästä kuin jos nipistetään tilpehööreistä näin kättelytilauksessa. Ironistahan on se, että jos NATO-optio olisi lunastettu, näin voitaisiin toimia ilman merkittäviä riskejä. Esmes Belgia hankki 60 F-16:eensa huimat 72 AMRAAM-ohjusta, ja muuten a-tarvikevarastoinnissa luotettiin liittolaisiin. Aivan näin pitkälle menevää nipistystä mäkään en ole ehdottamassa, ja joka tapauksessa mun visiohan on, että varastot täydennettäisiin pikkuhiljaa joko toimintamenoista tai muulla juustohöylärahoituksella.

Se on kaikki kuitenkin ajatusleikkiä, että tämä on mahdollista. PV saattaa jossain määrin olla halukas näin tekemäänkin, jos kerran kaikkien ehdokkaiden on vaikea pysyä annetussa 10 miljardin raamissa.

En nyt tiedä, onko se koneiden toimittaminen niin riskialtista ja näkyvää. Tärkeintähän on uskottava kiistettävyys. Käsittääkseni muutamina viimevuosikymmeninäkin on ollut epäselvyyttä, mistä neuvostoromun aarreaitasta banaanivaltion X koneet ovat tulleet. Ylipäätään kadonneita koneita on aika paljon - nähtävästi transponderin sammuttaminen valtameren yläpuolella riittää pitkälle. Hylyistäkään on paha päätellä mitään alkuperästä, jos täydennyskoneilla lennetään vain Suomen hallussa olevalla maa-alueella. Plus sitten on ne Ranskasta väitetysti laatikoissa Israeliin toimitetut Miraget. Kokoaminen syö tietysti oman aikansa eikä minulla ole hajuakaan, miten nykykoneet suhtautuvat tuollaiseen pura-kokoa-sykliin.

Mitä tulee maakohtaisiin räätälöinteihin, niin epäilen, onko sellaisella juurikaan merkitystä. Pikemminkin entisaikaan oli jopa enemmän, kun oli maaspesifit datalinkit ja eri mittajärjelmät. Nykyään erot syntyvät käsittääkseni pääasiassa ohjelmistoista ja muutoin pyritään yhteensopivuuteen pääkäyttäjän kanssa - on Link 16, ohjaamon tekstit englanniksi ja korkeusmittari jaloissa. Eiköhän käyttöliittymä ole hyvin pitkälti sama, vaikka prosessorissa hyrräisikin hieman eri koodi. Ignoraa sen atomiaseiden PAL-paneelin ja lentotukialuslähestymiseen käytettävän järjestelmän.

Tuo juustohöylä on ongelma. Jos HX:n hinta on reippaasti yli kympin, niin miljardiluokan juustohöyläys tuntuu kipeästi kaikissa muissa hankkeissa ja toiminnoissa. Jos taas HX:n hinta on menossa vain marginaalisesti yli kympin, niin parin koneen pudottaminen pois paketista taas ei tunnu kokonaisuudessa.

 

[Protheon_93]

Jos HX:n hinta on reippaasti yli kympin, niin miljardiluokan juustohöyläys tuntuu kipeästi kaikissa muissa hankkeissa ja toiminnoissa.

Ylelle Puranen paljasti, että alustavissa tarjouksissa mentiin 10-20 prosenttia ylitse 10 miljardin, eli pahimmillaan puhuttaisiin miljardin tai parinkin juustohöyläyksestä muihin hankkeisiin.

Vertauksena vaikkapa että Leopard 2a6 hankinta oli 200 miljoonaa euroa, K9-hankinta yli 140 miljoonaa euroa. Ja nämä olivat maavoimille mittavia hankkeita.

Ja kun ensi vuosikymmenellä vanhenee maavoimilta massiivisia määriä erilaista kalustoa, johon kipeästi tarvitaan ne miljardit, tällainen ilmavoimien itsekäs konemäärän maksimoiminen olisi aika paha sikailu sekä demokraattisia päättäjiä että muita puolustushaaroja kohtaan. Pahassa tapauksessa tämä voisi johtaa maavoimien ruunaantumiseen, kun ei olekaan varaa uusia tarpeeksi isoa sodanajan kokoonpanoa ja Venäjä voisi vain puhtaalla massalla ajaa meidän maavoimien ylitse PK-seudulle.

 

[Commander]

En nyt tiedä, onko se koneiden toimittaminen niin riskialtista ja näkyvää. Tärkeintähän on uskottava kiistettävyys. Käsittääkseni muutamina viimevuosikymmeninäkin on ollut epäselvyyttä, mistä neuvostoromun aarreaitasta banaanivaltion X koneet ovat tulleet. Ylipäätään kadonneita koneita on aika paljon - nähtävästi transponderin sammuttaminen valtameren yläpuolella riittää pitkälle. Hylyistäkään on paha päätellä mitään alkuperästä, jos täydennyskoneilla lennetään vain Suomen hallussa olevalla maa-alueella. Plus sitten on ne Ranskasta väitetysti laatikoissa Israeliin toimitetut Miraget. Kokoaminen syö tietysti oman aikansa eikä minulla ole hajuakaan, miten nykykoneet suhtautuvat tuollaiseen pura-kokoa-sykliin.

Mitä tulee maakohtaisiin räätälöinteihin, niin epäilen, onko sellaisella juurikaan merkitystä. Pikemminkin entisaikaan oli jopa enemmän, kun oli maaspesifit datalinkit ja eri mittajärjelmät. Nykyään erot syntyvät käsittääkseni pääasiassa ohjelmistoista ja muutoin pyritään yhteensopivuuteen pääkäyttäjän kanssa - on Link 16, ohjaamon tekstit englanniksi ja korkeusmittari jaloissa. Eiköhän käyttöliittymä ole hyvin pitkälti sama, vaikka prosessorissa hyrräisikin hieman eri koodi. Ignoraa sen atomiaseiden PAL-paneelin ja lentotukialuslähestymiseen käytettävän järjestelmän.

Tuo juustohöylä on ongelma. Jos HX:n hinta on reippaasti yli kympin, niin miljardiluokan juustohöyläys tuntuu kipeästi kaikissa muissa hankkeissa ja toiminnoissa. Jos taas HX:n hinta on menossa vain marginaalisesti yli kympin, niin parin koneen pudottaminen pois paketista taas ei tunnu kokonaisuudessa.

Konemäärien arpominen on haastavaa puuhaa, kun kukaan täällä ei oikein tiedä tulevien koneiden todellista käyttöastetta ja Ilmavoimien käsityksiä lentosuoritemääristä, joita tarvitaan päätehtävien hoitamiseen (ilmasta ilmaan ja - maahan).

Pahimmillaan muutaman koneen niistäminen hankinnassa saattaa tarkoittaa sitä, ettei esim meripuolustuksen tai muihin tukemistehtäviin kyetä kuin erikseen määritellyissä yhteisoperaatioissa.

Itse ainakin toivon mahdollisimman suurta lavettimäärää aseistuksen ja varaosienkin kustannuksella. Jälkimmäiset on aina helpompaa paikata ja perustella (edes syyllistymättä mihinkään harhauttamiseen tai muuhun vilunkiin) ajan myötä kuin konemäärän kasvattaminen.

 

[Torstoi]

Ylelle Puranen paljasti, että alustavissa tarjouksissa mentiin 10-20 prosenttia ylitse 10 miljardin, eli pahimmillaan puhuttaisiin miljardin tai parinkin juustohöyläyksestä muihin hankkeisiin.

Vertauksena vaikkapa että Leopard 2a6 hankinta oli 200 miljoonaa euroa, K9-hankinta yli 140 miljoonaa euroa. Ja nämä olivat maavoimille mittavia hankkeita.

Ja kun ensi vuosikymmenellä vanhenee maavoimilta massiivisia määriä erilaista kalustoa, johon kipeästi tarvitaan ne miljardit, tällainen ilmavoimien itsekäs konemäärän maksimoiminen olisi aika paha sikailu sekä demokraattisia päättäjiä että muita puolustushaaroja kohtaan. Pahassa tapauksessa tämä voisi johtaa maavoimien ruunaantumiseen, kun ei olekaan varaa uusia tarpeeksi isoa sodanajan kokoonpanoa ja Venäjä voisi vain puhtaalla massalla ajaa meidän maavoimien ylitse PK-seudulle.

Ennemmin ottaisin 58 hävittäjää 9miljardilla kuin 64 10 miljardilla, jos tuo "säästetty" miljardi menisi suoraan maavoimien varustamiseen.

 

[Protheon_93]

Ennemmin ottaisin 58 hävittäjää 9miljardilla kuin 64 10 miljardilla, jos tuo "säästetty" miljardi menisi suoraan maavoimien varustamiseen.

Ainakin Boeingilla oli 58 varsinaista Super Hornetia maksimina myyntiluvissa, joten itse extrapoloin tästä, että esim 58 F-35:lla voitaisiin pärjätä, kun ottaa huomioon, että F-35:n omat tosi suorituskykyiset elso-kyvyt, linkittyminen muuhun puolustusjärjestelmään, sensorifuusio, häive, tilannetiedon kerääminen, jne... paikkaavat jo hyvin Growlerin puutteen.

Ja jos faktisesti katsotaan niin 2040 ja 2050-luvuilla 58 F-35 on varmasti isompi pelote kuin 64 neljännen sukupolven hävittäjää.

 

[Commander]

Ennemmin ottaisin 58 hävittäjää 9miljardilla kuin 64 10 miljardilla, jos tuo "säästetty" miljardi menisi suoraan maavoimien varustamiseen.

Valitettavasti se erillisrahoitteiseksi suunniteltu kymppi on tarkoitettu vain HX-hankkeelle, eli se kannattaa käyttää viimeistä centtiä myöten siihen!

 

[Huhta]

Konemäärien arpominen on haastavaa puuhaa, kun kukaan täällä ei oikein tiedä tulevien koneiden todellista käyttöastetta ja Ilmavoimien käsityksiä lentosuoritemääristä, joita tarvitaan päätehtävien hoitamiseen (ilmasta ilmaan ja - maahan).

Pahimmillaan muutaman koneen niistäminen hankinnassa saattaa tarkoittaa sitä, ettei esim meripuolustuksen tai muihin tukemistehtäviin kyetä kuin erikseen määritellyissä yhteisoperaatioissa.

Itse ainakin toivon mahdollisimman suurta lavettimäärää aseistuksen ja varaosienkin kustannuksella. Jälkimmäiset on aina helpompaa paikata ja perustella (edes syyllistymättä mihinkään harhauttamiseen tai muuhun vilunkiin) ajan myötä kuin konemäärän kasvattaminen.

Muutama kone tuskin merkitsee mitään. Hornet-hankinnassa leikattiin kolme konetta hankintavaiheessa eikä montaa vuotta ehditty lentää, niin vahvuudesta lähti vielä kaksi konetta onnettomuuden myötä. Muuttiko se tehtäväkenttää? Kaksinumeroiset leikkaukset konemäärään on sitten asia erikseen.

Toisaalta... Kuinka ilmavoima-raskasta kokonaisuutta Suomen kannattaa rakentaa? On epärealistista olettaa, että suurvaltavihollinen laittaisi paljoa painoarvoa sille, onko Suomella 50, 60 vai ehkä jopa 70 hävittäjää. Taistelu ilmatilasta hävitään joka tapauksessa, kyse on vain ajasta. Vaan kauanko muut puolustushaarat kestävät? Ovatko Pohjanmaat pohjassa ensimmäisen kahden viikon jälkeen? Kauanko maavoimilla riittää suorituskyky käydä menestyksekkäitä puolustustaisteluja panssariarmeijakuntia vastaan? Onko ilmavoimat todella se puolustushaarojen heikoin lenkki, johon kannattaa kohdentaa resursseja muiden puolustushaarojen kustannuksella? Epäilen.

 

[Commander]

Ainakin Boeingilla oli 58 varsinaista Super Hornetia maksimina myyntiluvissa, joten itse extrapoloin tästä, että esim 58 F-35:lla voitaisiin pärjätä, kun ottaa huomioon, että F-35:n omat tosi suorituskykyiset elso-kyvyt, linkittyminen muuhun puolustusjärjestelmään, sensorifuusio, häive, tilannetiedon kerääminen, jne... paikkaavat jo hyvin Growlerin puutteen.

Ja jos faktisesti katsotaan niin 2040 ja 2050-luvuilla 58 F-35 on varmasti isompi pelote kuin 64 neljännen sukupolven hävittäjää.

Tämä pitänee hyvinkin paikkansa. Ja alunperin F18C:tä oli 57 konetta, jotka edustivat sitä hankittua suorituskykyä. D-mallihan oli tarkoitettu ensisijaisesti muuntokoulutusta varten.

 

[Commander]

Muutama kone tuskin merkitsee mitään. Hornet-hankinnassa leikattiin kolme konetta hankintavaiheessa eikä montaa vuotta ehditty lentää, niin vahvuudesta lähti vielä kaksi konetta onnettomuuden myötä. Muuttiko se tehtäväkenttää?

Tehtäväkenttä ei muuttunut, mutta kyky toteuttaa myöhemmin määritettyjä tehtäviä kyllä kärsi.


Toisaalta... Kuinka ilmavoima-raskasta kokonaisuutta Suomen kannattaa rakentaa? On epärealistista olettaa, että suurvaltavihollinen laittaisi paljoa painoarvoa sille, onko Suomella 50, 60 vai ehkä jopa 70 hävittäjää. Taistelu ilmatilasta hävitään joka tapauksessa, kyse on vain ajasta.

Ajastapa juuri on kyse, ja ajallisesta tai paikallisesta ilmaherruudesta.

Vaan kauanko muut puolustushaarat kestävät? Ovatko Pohjanmaat pohjassa ensimmäisen kahden viikon jälkeen? Kauanko maavoimilla riittää suorituskyky käydä menestyksekkäitä puolustustaisteluja panssariarmeijakuntia vastaan?

Jos Meri- ja maavoimat kestävät menestyksellisesti sen kaksi viikkoa niin silloin lähes kaikki on tehty oikein.


Onko ilmavoimat todella se puolustushaarojen heikoin lenkki, johon kannattaa kohdentaa resursseja muiden puolustushaarojen kustannuksella? Epäilen.

Eihän se nytkään ole heikoin lenkki, ja meneillään olevat hankkeet vaikuttavat siltä, että siitä on tulossa puolustusjärjestelmän keskeisin osa. Jotkut ovat asiaa miettineet, ja päätyneet tämäntyyppiseen ratkaisuun...

 

[Protheon_93]

Muutama kone tuskin merkitsee mitään. Hornet-hankinnassa leikattiin kolme konetta hankintavaiheessa eikä montaa vuotta ehditty lentää, niin vahvuudesta lähti vielä kaksi konetta onnettomuuden myötä. Muuttiko se tehtäväkenttää? Kaksinumeroiset leikkaukset konemäärään on sitten asia erikseen.

Ja myohemmin on käynyt ilmi, että esim. Mirage 2000:tta mahtui 62 ja Gripeniä 59 hävittäjähankinnan tilausvaltuutukseen. Joten tuskin tässä muutamien koneiden heitolla on vaikutusta isoon kuvaan.

Sanoisin, että siinä noin 55 koneen kohdalla taidetaan sitten olla kriittisellä vyöhykkeellä sen suhteen kuinka iso kuva muuttuu ilmapuolustuksen suhteen, kun pitäisi saada kuitenkin niitä parvia ilmaan yksi per maan puoliska jatkuvalla syötöllä.

 

[rty19]

Muutama kone tuskin merkitsee mitään. Hornet-hankinnassa leikattiin kolme konetta hankintavaiheessa eikä montaa vuotta ehditty lentää, niin vahvuudesta lähti vielä kaksi konetta onnettomuuden myötä. Muuttiko se tehtäväkenttää? Kaksinumeroiset leikkaukset konemäärään on sitten asia erikseen.

Toisaalta... Kuinka ilmavoima-raskasta kokonaisuutta Suomen kannattaa rakentaa? On epärealistista olettaa, että suurvaltavihollinen laittaisi paljoa painoarvoa sille, onko Suomella 50, 60 vai ehkä jopa 70 hävittäjää. Taistelu ilmatilasta hävitään joka tapauksessa, kyse on vain ajasta. Vaan kauanko muut puolustushaarat kestävät?

Minusta tuo Vuoristo-Karabahin sota näytti hyvin miten tärkeää ilmatilan hallinta on. Mutta myös sen miten ilmassa eivät enää toimi lentokoneet ja helikopterit, vaan aiempaa enemmän myös erilaiset dronet. Osa voidaan laukaista niin lyhyen matkan päästä maalista että hävittäjillä ei millään ehdi estämään taktista droneiskua jos eivät jo valmiiksi sattumalta alueella.
Tuossa yhden firman mainosfilmi

Jotain muuta tuon droneuhkan torjumiseksi pitäisi olla tulevaisuudessa. Toisaalta Venäjä näytti konfliktin lopussa että silloin kun se haluaa se pystyy tehokkaasti estämään monien dronejen toiminnan.

 

[Huhta]

Ja myohemmin on käynyt ilmi, että esim. Mirage 2000:tta mahtui 62 ja Gripeniä 59 hävittäjähankinnan tilausvaltuutukseen. Joten tuskin tässä muutamien koneiden heitolla on vaikutusta isoon kuvaan.

Sanoisin, että siinä noin 55 koneen kohdalla taidetaan sitten olla kriittisellä vyöhykkeellä sen suhteen kuinka iso kuva muuttuu ilmapuolustuksen suhteen, kun pitäisi saada kuitenkin niitä parvia ilmaan yksi per maan puoliska jatkuvalla syötöllä.

En ottaisi totena kaikkea puolustusvoimien mediaan syöttämää... Mites tuo malli soveltuu tilanteeseen, jossa vihollinen hyökkää vain pohjoisessa tai etelässä? Tai samaan aikaan pohjoisessa, maan keskiosissa ja etelässä? Tai tilanteeseen, jossa on jo kärsitty merkittäviä konetappioita?

Julkisista lähteistä löytyvä viisaus löytyy ennemmin alan julkaisuista kuin Ilta-Sanomista. Viimevuotisessa kiltalehdessä todettiin (s. 10), että "edelleen lähdetään hajautetusta ryhmityksestä keskitettyyn torjuntaan". Alapuolisessa nimimerkin @Patu kiitettävästi skannaamassa ja julkaisemassa Siivet-lehden taas on hieman ruohonjuuritason kuvausta Draken-aikakaudelta.

maanpuolustus: Siivet_1_95_TulikasteTaivaalla

wanhapatu.kuvat.fi

 

[fulcrum]

Julkisista lähteistä löytyvä viisaus löytyy ennemmin alan julkaisuista kuin Ilta-Sanomista. Viimevuotisessa kiltalehdessä todettiin (s. 10), että "edelleen lähdetään hajautetusta ryhmityksestä keskitettyyn torjuntaan". Alapuolisessa nimimerkin @Patu kiitettävästi skannaamassa ja julkaisemassa Siivet-lehden taas on hieman ruohonjuuritason kuvausta Draken-aikakaudelta.

Mielenkiintoista kyllä, torjuttavat koneet vaikuttavat Horneteilta! Taiteilija vielä YYA-ajassa?

 

[StmSvejk]

Mielenkiintoista kyllä, torjuttavat koneet vaikuttavat Horneteilta! Taiteilija vielä YYA-ajassa?

No, Lapin Lennoston tehtävänä torjua alueloukkaukset - tulivatpa ne mistä päin länttä hyvästä. Sinänsähän Hornetien torjuminen olisi voinut olla 1980-luvulla relevantti skenaario. USN:n tukialusosasto Lofooteilta olisi varmaan suorittanut hyökkäyksensä Kuolan niemimaalle juurikin Ruotsin ja Suomen ilmatiloja hyödyntäen. Suomessa olisi sitten tehty poliittisia päätöksiä millä intensiteetillä jotain Alpha Strikeä olisi torjuttu - tai jätetty torjumatta, oltu vaikka myöhässä... Eli mikäli 1980-luvulla olisi lännen koneita päätetty torjua, kyseessä olisivat mitä todennäköisimmin olleet USN:n koneet, nimenomaisesti Intruderit, Vought Corsair II:t ja näitä saattavat Hornetit - Tomcatit olisivat varmaan jääneet suojaamaan tukialuksia...

 

[StmSvejk]

Muutama kone tuskin merkitsee mitään. Hornet-hankinnassa leikattiin kolme konetta hankintavaiheessa eikä montaa vuotta ehditty lentää, niin vahvuudesta lähti vielä kaksi konetta onnettomuuden myötä. Muuttiko se tehtäväkenttää? Kaksinumeroiset leikkaukset konemäärään on sitten asia erikseen.

Toisaalta... Kuinka ilmavoima-raskasta kokonaisuutta Suomen kannattaa rakentaa? On epärealistista olettaa, että suurvaltavihollinen laittaisi paljoa painoarvoa sille, onko Suomella 50, 60 vai ehkä jopa 70 hävittäjää. Taistelu ilmatilasta hävitään joka tapauksessa, kyse on vain ajasta. Vaan kauanko muut puolustushaarat kestävät? Ovatko Pohjanmaat pohjassa ensimmäisen kahden viikon jälkeen? Kauanko maavoimilla riittää suorituskyky käydä menestyksekkäitä puolustustaisteluja panssariarmeijakuntia vastaan? Onko ilmavoimat todella se puolustushaarojen heikoin lenkki, johon kannattaa kohdentaa resursseja muiden puolustushaarojen kustannuksella? Epäilen.

Hankinnat ovat mahdollisuuksien taidetta. Omasta mielestäni - olen sanonut jo tämän monta kertaa - hankintamäärärahapotin voisi jakaa eri tavoin. Toisaalta, tämä 10mrd:n potti on tehokkaasti markkinoitu poliitikoille. Ehkä jos propaganda, eiku tiedotus, olisi tehty alusta lähtien toisin Sveitsin malliin olisi toisenlainen malli mahdollinen.

Ilmavoimakeskeisyyden mahdollisuudet ovat kuitenkin aivan eri luokkaa 2030-luvulla kuin 1990-luvulla tai edes 2020. 2030-luvulla kohteisiin kyetään vaikuttamaan vihollisen ilmatorjunnan ulkopuolelta. Täsmäaseet pienentyvät ja halventuvat jatkuvasti.