F-16 Falcon

30-luvulla myyntimiesten kataloogeissa voisi olla jo kuudennen sukupolven vehkeet. Sitä paitsi päivitetty F-16 on vähintäänkin vertainen peli kaikkea muuta kuin Su-57:aa ja sitä uutta Checkmatea vastaan. Enemmän olisin huolissani nykyisten Hornetien suorituskyvystä, jos huomenna alkaisi tulemaan ilmatilaloukkauksia Su-35:llä.
En pidättelisi henkeäni odottaessa kuudennen sukupolven hävittäjiä. Prototyyppejä olisi saattanut jo lentää tuolloin, mutta tuskin palveluskäytössä olisi ainuttakaan saati taistelussa olleita. Tämähän kaikki voi äkkiä muuttua, jos maailma leimahtaa ja tappovehkeiden kehittely viedään nollasta sataan. Silloin voi moni hävittäjätyyppi vanhentua silmissä ja uusia tulla kuin sieniä sateella!
 
En kyllä nää, mitä F-16 tekisi merkittävästi paremmin huomenna Su-35 vastaan kuin Hornet. Nehän juurikin ovat mitä parhaimmassa iskussa, suht vasta päivettyjä. Ei se F-16 tietysti huonomminkaan pärjäisi vastaavalla päivitystasolla.

MLU3:n jälkeen kalustossa olisi varmaan ollut AESA-tutka sekä F-16 että F/A-18 -kalustoilla. Se olisi merkittävä suorituskykylisä nykytilanteeseen.

Uusi tutka, kuten mekaanikkomme toteaa, ja pitkäkantamaisempi ilmataisteluohjus (AIM-120D) lisäisivät suorituskykyä merkittävästi versus nykyinen Suomi-Hornet. F-16:een on myös saatavilla hinattava häirintälähetin (Hornetiin sellaista ei ole taidettu missään laittaa, vain Superiin) ja omasuojahäirintään on saatavilla uudempia järjestelmiä kuin Hornetin ASPJ (Hornetiinkin saisi uudempaa systeemiä, mutta Suomi ei ole hankkinut, mikä on ymmärrettävää, kun kalustosta ollaan kohta luopumassa eikä käyttämässä vielä 20 vuotta). Oletan siis, että F-16 olisi modattu viimeisen päälle, jos sillä aiottaisiin mennä selvästi pidemmälle kuin nykyisellä Hornetilla.

F-16:n asekuorma jäisi toki Hornetia pienemmäksi, mutta sen merkitys ei ehkä olisi kovin dramaattinen. Hornetilla tyypillinen AMRAAM-lasti olisi kuitenkin vain 6, ja F-16:een voi ladata saman. Hornetilla voi toki ajaa vielä lähimättöön ampumaan ne 2 Sidewinderia siivenkärjistä, kun F-16:ssa on enää tykkiaseistus, mutta lähitaisteluun pyrkiminen ei ehkä ole viisasta, jos voi taistella kaukaa.
 
En pidättelisi henkeäni odottaessa kuudennen sukupolven hävittäjiä. Prototyyppejä olisi saattanut jo lentää tuolloin, mutta tuskin palveluskäytössä olisi ainuttakaan saati taistelussa olleita. Tämähän kaikki voi äkkiä muuttua, jos maailma leimahtaa ja tappovehkeiden kehittely viedään nollasta sataan. Silloin voi moni hävittäjätyyppi vanhentua silmissä ja uusia tulla kuin sieniä sateella!
Se hävittäjien kehittäminen on vähän sellaista hommaa, että et voi naida yhdeksää naista ja odottaa saavasi lapsen kuukaudessa. Jos kova tilanne tulee päälle, niin varmasti kehitykseenkin kaadetaan toki rahaa, mutta ykkösprioriteettina on aika varmasti ajaa tuotannossa olevia malleja liukuhihnalta tuhatta ja sataa.
 
En pidättelisi henkeäni odottaessa kuudennen sukupolven hävittäjiä. Prototyyppejä olisi saattanut jo lentää tuolloin, mutta tuskin palveluskäytössä olisi ainuttakaan saati taistelussa olleita. Tämähän kaikki voi äkkiä muuttua, jos maailma leimahtaa ja tappovehkeiden kehittely viedään nollasta sataan. Silloin voi moni hävittäjätyyppi vanhentua silmissä ja uusia tulla kuin sieniä sateella!

Prototyyppi lentää jo.


Noin vertailun vuoksi, YF-22 lensi ensimmäistä kertaa vuonna 1990 ja palveluskäyttöön F-22 saatiin vuonna 2005. X-35 lensi ensimmäistä kertaa vuonna 2000 ja palveluskäyttöön F-35B saatiin vuonna 2015.
 
Uusi tutka, kuten mekaanikkomme toteaa, ja pitkäkantamaisempi ilmataisteluohjus (AIM-120D) lisäisivät suorituskykyä merkittävästi versus nykyinen Suomi-Hornet. F-16:een on myös saatavilla hinattava häirintälähetin (Hornetiin sellaista ei ole taidettu missään laittaa, vain Superiin) ja omasuojahäirintään on saatavilla uudempia järjestelmiä kuin Hornetin ASPJ (Hornetiinkin saisi uudempaa systeemiä, mutta Suomi ei ole hankkinut, mikä on ymmärrettävää, kun kalustosta ollaan kohta luopumassa eikä käyttämässä vielä 20 vuotta). Oletan siis, että F-16 olisi modattu viimeisen päälle, jos sillä aiottaisiin mennä selvästi pidemmälle kuin nykyisellä Hornetilla.
Sen MLU3:n olisi voinut tehdä myös nykyisiin Horneteihin, se ei edellytä F-16:n käyttöä. Kummankin koneen tapauksessa siinä tulee varautua miljardin-puolentoista kustannuksiin. Jos Hornetilla oltaisiin päätetty lentää 2040-luvun kynnyksellä, nuo hankinnat oltaisiin luonnollisesti tehty siihen.

F-16:n asekuorma jäisi toki Hornetia pienemmäksi, mutta sen merkitys ei ehkä olisi kovin dramaattinen. Hornetilla tyypillinen AMRAAM-lasti olisi kuitenkin vain 6, ja F-16:een voi ladata saman. Hornetilla voi toki ajaa vielä lähimättöön ampumaan ne 2 Sidewinderia siivenkärjistä, kun F-16:ssa on enää tykkiaseistus, mutta lähitaisteluun pyrkiminen ei ehkä ole viisasta, jos voi taistella kaukaa.
Jos lähimättöön varautuminen on turhaa, niin miksi hävittäjiltä edellytetään hyvää liikehtimiskykyä ja kiihtyvyyttä ja miksi Hornetiin päivitettiin kypärätähtäimet ja AIM-9X? BVRAAM on tärkeä kyky, mutta vain siihen nojaaminen on aika heikoilla jäillä luistelua. Sinänsä F-16:n asekuorma kyllä on riittävä vaikka HN saakin tästä osiosta paremmat pisteet.
 
F-16:n asekuorma jäisi toki Hornetia pienemmäksi, mutta sen merkitys ei ehkä olisi kovin dramaattinen. Hornetilla tyypillinen AMRAAM-lasti olisi kuitenkin vain 6, ja F-16:een voi ladata saman. Hornetilla voi toki ajaa vielä lähimättöön ampumaan ne 2 Sidewinderia siivenkärjistä, kun F-16:ssa on enää tykkiaseistus, mutta lähitaisteluun pyrkiminen ei ehkä ole viisasta, jos voi taistella kaukaa.
F-16:n vastaava ilmasta-ilmaan aseistus olisi todnäk. 4xMRM+2xSRM
 
Sen MLU3:n olisi voinut tehdä myös nykyisiin Horneteihin, se ei edellytä F-16:n käyttöä. Kummankin koneen tapauksessa siinä tulee varautua miljardin-puolentoista kustannuksiin. Jos Hornetilla oltaisiin päätetty lentää 2040-luvun kynnyksellä, nuo hankinnat oltaisiin luonnollisesti tehty siihen.

Hornetilla ei päätetty lentää. Syy? Virallisesti kustannukset, mikä pitänee paikkansa.

F-16:n kohdalla asiat ovat toisin. Koneet ovat osoittautuneet pitkäikäisiksi ja monessa maassa koneyksilöt saavuttavat n. 40 vuoden palvelusiän (esim. Norja, Belgia, Hollanti ym.). Pääkäyttäjäkin aikoo pitää koneet käytössä 2040-luvulle (USAF hankki viimeiset kai 90-luvun lopulla tai enintään 2000-luvun alussa), joten tuotetukea riittää.

Pääkäyttäjän rinnalla ratsastamista on painotettu julkisuudessa sen verran paljon, että luultavasti sillä on ihan oikeasti jotakin merkitystä. Muutakin kuin köyhän leiman saaminen, kun lentää rassilla, josta muut ovat jo luopuneet.

Jos lähimättöön varautuminen on turhaa, niin miksi hävittäjiltä edellytetään hyvää liikehtimiskykyä ja kiihtyvyyttä ja miksi Hornetiin päivitettiin kypärätähtäimet ja AIM-9X? BVRAAM on tärkeä kyky, mutta vain siihen nojaaminen on aika heikoilla jäillä luistelua. Sinänsä F-16:n asekuorma kyllä on riittävä vaikka HN saakin tästä osiosta paremmat pisteet.

Vietnamissa ei edellytetty... ja homma kieltämättä menikin persiilleen. Mutta mistä insinöörit olisivat voineet tietää, että joku byrokraatti Pentagonissa keksii tarpeettoman tiukan ROE:n?

Voihan niitä tilanteita toki tulla jatkossakin mm. tunnistuslennoilla. Mutta jostakin syystä jenkit eivät pitkään aikaan vaivautuneet päivittämään kypätähtäimiä Raptoriin. Nyt ne on ehkä pakko olla, kun lennellään Syyriassa ilmatila tiheänä vihollisista, liittolaisista ja asioihin sotkeutuvista kolmansista pyöristä.
 
F-16:n vastaava ilmasta-ilmaan aseistus olisi todnäk. 4xMRM+2xSRM

Olen nähnyt myös 5 x AIM-120 ja 1 x AIM-9. Amraamhan on suht käyttökelpoinen myös lähitaistelussa, vaikka ei olekaan paras valinta.
 
Hornetilla ei päätetty lentää. Syy? Virallisesti kustannukset, mikä pitänee paikkansa.

F-16:n kohdalla asiat ovat toisin. Koneet ovat osoittautuneet pitkäikäisiksi ja monessa maassa koneyksilöt saavuttavat n. 40 vuoden palvelusiän (esim. Norja, Belgia, Hollanti ym.). Pääkäyttäjäkin aikoo pitää koneet käytössä 2040-luvulle (USAF hankki viimeiset kai 90-luvun lopulla tai enintään 2000-luvun alussa), joten tuotetukea riittää.

Pääkäyttäjän rinnalla ratsastamista on painotettu julkisuudessa sen verran paljon, että luultavasti sillä on ihan oikeasti jotakin merkitystä. Muutakin kuin köyhän leiman saaminen, kun lentää rassilla, josta muut ovat jo luopuneet.

F-16:n tuotetuki on parempi, siitä ei varmasti ole epäselvyyksiä. noin 30 vuotta kuitenkin ymmärtääkseni oli Hornetille suunniteltu elinkaari jo niitä hankittaessa. Konetyypin elinkaaren kohdalla ei aina kannata myöskään tarkastella lentokoneyksilöiden ikää sinänsä, vaan konetyypin. Voisi tavallaan sanoa, että F-16:n 40 vuoden elinkaari on kylmän sodan päättymisen ansiota, 90-luku meni pitkälti voitonjuhlia krapuloidessa ja mm. Rafalen ja Eurofighterin kehitys oli muutamia vuosia käytännössä täysin jäissä. Uusia hävittäjätyyppejä kehitteli lähinnä USA ja sekin säästöliekillä. Mikäli kylmä sota olisi jatkunut ja NL kehittänyt aina vain kovempai sotarautoja, mtös NATO-maat olisivat joutuneet päivittämään koneensa aiemmin (ja mm. F-35 olisi varmaan kehitetty kymmenkunta vuotta aiemmin). USN/USMC palveluksessa ykköskoppainen Hornet luuhasi about samat 40 vuotta.

Vietnamissa ei edellytetty... ja homma kieltämättä menikin persiilleen. Mutta mistä insinöörit olisivat voineet tietää, että joku byrokraatti Pentagonissa keksii tarpeettoman tiukan ROE:n?

Voihan niitä tilanteita toki tulla jatkossakin mm. tunnistuslennoilla. Mutta jostakin syystä jenkit eivät pitkään aikaan vaivautuneet päivittämään kypätähtäimiä Raptoriin. Nyt ne on ehkä pakko olla, kun lennellään Syyriassa ilmatila tiheänä vihollisista, liittolaisista ja asioihin sotkeutuvista kolmansista pyöristä.

F-4:n traaginen tapaus? Kyllä se ihan täysiverinen hävittäjä on (ja esmes huippunopeus on aika huima), mutta luonnollisesti isona ja raskaana auttamatta alakynnessä keveiden ja ketterien MiGien kanssa painiessa. Jotkut ovat arvostelleet USAF:n päätöstä integroida tykki F-4E:hen, koska tykkitaisteluetäsiyyksillä koneella annettiin jo huoleusttava määrä tasoitusta opponentille.

Raptorin kohdalla se kypärätähtäimen integrointi varmaan jäi aikanaan sikseen, koska koko kone on sellainen uniikki lumihiutale jota on suhteellisen pieni määrä, ja siksi kaiken kivan kehittäminen siihen on tautisen kallista. Muuten kypärätähtäin sopisi sille kuin nenärähmä ovenkahvaan.
 
Jaa-a, ehkäpä. Tosin AESA jätettiin jo MLU2:n yhteydessä pois paketista, joten ehkä hinnalle ei katsottu saatavan riittävästi vastinetta? Toisaalta, APG-79:n suorituskykyä on myös kritisoitu. Tässä suhteessa F-16:lla olisi ehkä ollut hieman enemmän kehityspotentiaalia (tosin ehkä APG-79:n pulmatkin on heditty jo hioa pois?). Jos Hornetilla oltaisiin haluttu lentää 10 vuotta pidempään, se oltaisiin toki varmasti hankittu.
AESA-tutka ei ole mikään sateentekijä, varsinkaan tuollaiset drop-in -päivitykset kuten F-16:n SABR jossa ei uusita esim. jäähdytystä. Eräs USAF-kenraali sanoi että "legacy-koneelle AESA-tutka tarkoittaa lähinnä pysymisenä kilpailukykyisenä elso-ympäristössä". IRSTiä ei olisi (säiliösensori tulisi varmaan suhteessa liian kalliiksi) ja modernisaation jälkeenkin ohjaamo, sensorifuusio ja omasuoja olisivat uudempiin koneisiin nähden selvästi takamatkalla.
Toki jos ajatellaan vain 5-8 vuoden stopgap-ratkaisua niin se voisi olla hyväksyttävää. Niin lyhyellä lisäajalla tuskin olisi isoa merkitystä onko kone F-16 vai F-18. Enempi merkitystä olisi sillä että Hornet on ylipäätään parempi kone...
 
F-4:n traaginen tapaus? Kyllä se ihan täysiverinen hävittäjä on (ja esmes huippunopeus on aika huima), mutta luonnollisesti isona ja raskaana auttamatta alakynnessä keveiden ja ketterien MiGien kanssa painiessa. Jotkut ovat arvostelleet USAF:n päätöstä integroida tykki F-4E:hen, koska tykkitaisteluetäsiyyksillä koneella annettiin jo huoleusttava määrä tasoitusta opponentille.

Raptorin kohdalla se kypärätähtäimen integrointi varmaan jäi aikanaan sikseen, koska koko kone on sellainen uniikki lumihiutale jota on suhteellisen pieni määrä, ja siksi kaiken kivan kehittäminen siihen on tautisen kallista. Muuten kypärätähtäin sopisi sille kuin nenärähmä ovenkahvaan.

Tämä lähimättökeskusteluhan lähti siitä, että kyseenalaistin lähitaisteluun pyrkimisen järkevyyden F-16:n asekuorman pohdinnan yhteydessä, ja sinä tartuit siihen vieden keskustelun koneiden ominaisuuksiin (miksi kiihtyvyys, liikehtimiskyky, kypärätähtäimet jne.). Jos palataan tuonne juurille, niin olen edelleen sitä mieltä, ettei lähitaisteluun pyrkiminen ole järkevää (hypoteettisessa Suomen F-16 vs. Venäjän Su-35). Tämän pohjaan useampaan syyhyn, kuten molemminpuolisen pudotuksen ("mutual kill") todennäköisyyteen nykyaikaisten IR-ohjusten osumaprosenteilla, Su-35:n takatutkaan, Su-35:n parempiin kinemaattisiin ominaisuuksiin, Su-35:n neljään R-73:lle tarkoitettuun ripustimeen sekä F-16:n AIM-120D:n oletettuun paremmuuteen suhteessa venäläisten keskipitkän-pitkän kantaman ohjuksiin.

Noin yleisemmin aiheesta tulee mieleen puolustusvoimien tai -ministeriön vastaus 90-luvulla, kun keltainen lehdistö vyörytti AIM-9M:ää vastaan sen paljastuttua takapajuiseksi versus iippojen uusin Python ja venäläisten R-73. "Tämä on kuin kiisteltäisiin, kenellä on paras pistooli, vaikka rynnäkkökivääri on sotilaan pääase."

Se on täysin eri kysymys, miksi lähitaisteluominaisuuksia sitten painotetaan kaikesta huolimatta. Väitän, että kyse on paljolti menneiden sotien traumoista. Jos koneesta tehdään "ketterä" ja "nopea" kuin jumbojetistä eikä siihen laiteta edes tykkiä, niin asialle on paha tehdä paljoa enää myöhemmin. Lisäksi noista on muutakin iloa - ketterästi kääntyvä kone omaa paremmat edellytykset väistää ohjus, nopeasti kiihtyvä kone pääsee nopeammin kohtaamaan ilmavihollisen ja yliääninopeudelle antamaan omalle ohjukselle alkuvauhtia ja JHMCS-kypärätähtäin toimii myös maamaalien osoittamisessa.

Minä puolestani voisin kysyä, miksi niin harva hävittäjä suuntaa työntöään, miksi F-35:een ei laitettu Sidewinder-kuiluja tai miksi jenkki-Growlerin itsepuolustusaseistus on 2 kpl AMRAAM eikä 2 kpl Sidewinder. Tai miksi meillä on paljon kuvia koneista, joissa on AMRAAM-ohjuksia, mutta ei yhtään Sidewinderia, vaikka sen voisi asentaa samaan ripustimeen.

Luonnollisesti, jos ollaan tunnistuslennolla tai operaation ROE on tiukka, niin se AIM-9X tai kaksikin voi olla ihan hyvä juttu olla olemassa. Tai vaikka koko lasti, jos on todettu, että vihollinen hillottaa jokaisen Amraamin täysin tehottomaksi. Mutta noin yleisesti ottaen varustautuisin mieluummin todennäköisimpiin skenaarioihin. Se on vähän kuin pitäisi valita, ottaako kantoon kuusi kappaletta NLAW-lähipanssarintorjuntaohjuksia vai korvaako osan Apilaksilla. Kummallakin on etunsa, mutta lähtökohtaisesti valitsen NLAW:n.
 
Mutta noin yleisesti ottaen varustautuisin mieluummin todennäköisimpiin skenaarioihin. Se on vähän kuin pitäisi valita, ottaako kantoon kuusi kappaletta NLAW-lähipanssarintorjuntaohjuksia vai korvaako osan Apilaksilla. Kummallakin on etunsa, mutta lähtökohtaisesti valitsen NLAW:n.
En minäkään autolla ajamaan lähtiessä aio törmätä mihinkään, mutta laitan silti turvavyön kiinni ja tarkistan että airbagin varoitusvalo ei pala. Samanlainen asia nuo lähitaisteluominaisuudet: jos ne jätetään kokonaan pois, niin paskan osuessa tuulettimeen ja vihollisen, joka oli tyhmempi ja jätti koneeseen kaartotaistelukykyä, joutuessa yllättäen lähelle pilotti voi samantien hypätä heittoistuimella. Ilman kykyä ei voi edes yrittää taistella vastaan. NLAWin ja Apilaksen välillä valinta on selvä, mutta mites 6 NLAW vs 2 NLAW + 2 Javelin vs 3 Javelin? Tai 6 NLAW vs 12 Apilasta?

Sodassa on kitkaa, ja se joka varautuu vain todennäköisimpään tilanteeseen tuhoutuu armotta typerien sattumien kautta.
 
En minäkään autolla ajamaan lähtiessä aio törmätä mihinkään, mutta laitan silti turvavyön kiinni ja tarkistan että airbagin varoitusvalo ei pala. Samanlainen asia nuo lähitaisteluominaisuudet: jos ne jätetään kokonaan pois, niin paskan osuessa tuulettimeen ja vihollisen, joka oli tyhmempi ja jätti koneeseen kaartotaistelukykyä, joutuessa yllättäen lähelle pilotti voi samantien hypätä heittoistuimella. Ilman kykyä ei voi edes yrittää taistella vastaan. NLAWin ja Apilaksen välillä valinta on selvä, mutta mites 6 NLAW vs 2 NLAW + 2 Javelin vs 3 Javelin? Tai 6 NLAW vs 12 Apilasta?

Sodassa on kitkaa, ja se joka varautuu vain todennäköisimpään tilanteeseen tuhoutuu armotta typerien sattumien kautta.

Jos vihollinen yllättäisi sinut nukkuessasi sissiteltassa, niin tuntisitko olosi paremmaksi rynnäkkökivääri vierelläsi vaiko pistooli vyölläsi? Pistoolia on kieltämättä helpompi käytellä ahtaassa teltassa, mutta luultavasti sillä ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta.

Nuo vertailut taas eivät ole reiluja, koska F-16 ottaa sen 6 ilmataisteluohjusta. Et voi vaihtaa yhtä Amraamia kahteen kevyempään ohjukseen, se ei vain onnistu.
 
Siksi toisekseen, onhan siinä koneessa kuitenkin tykki, jos kaikki menee pieleen. Paitsi jos se on F-35B.
 
Menee jo vähän saivarteluksi. Eivätköhän kaikki ole riittävän aikuisia ymmärtämään, että lyhyen kantaman IR-ohjuksella on eri tarkoitus kuin aktiivisella BVRAAMilla (ja tässä välissä vielä jännä niché BVR-infrapunaohjuksia). Ilmataistelu on arvaamatonta, ja yleinen kaava on, että tuleavauksen jälkeen ne menettevänä korkeutta ja nopeutta, mikä johtaa etäisyyden kapenemiseen, näin on käynyt melkeinpä kaikissa ilmasodissa. Vielä Persianlahdella, missä ilmaylivoimaisella osapuolella oli ilmaherrruushävittäjien CAP ja AWACSien tuki, jouduttiin usein tappituntumalle ja brutaaliin lähinahisteluun. On totta, että Su-27-perhettä vastaan ei ole viisasta lähteä lähitaisteluun, mutta läheskään aina ei taistelijalla ole ruhtinaallisuutta välttyä siltä, tilanteet muuttuvat ilmassa nopeasti ja vihollisella on ikävä tapa toimia toisin kuin itse on toivonut sen toimivan. Jos toveri @Huhta puhuisi tykistä ja sen kantamisrasitteiden oikeutuksesta, ymmärtäsin viestin paremmin, mutta me puhumme nyt ilmeisesti lähitaistelukyvystä ylipäätään.

60-luvun ohjuspainotteisuus kostautui muidenkin hävittäjien kuin F-4:n kohdalla, esmes Mirage III:n tutka ja erityisesti R.530-tutkaohjus osoittautui hävittäjäkontaktissa lähes hyödyttömäksi, ja iippojen Shafrir-1 samaten. Tämä tilanne pelastettiin käyttämällä pienempää kaartosädettä ja tykkejä ja tarkoituksella ajettiin aivan tappituntumalle, missä MiG-21 ei saanut etua suuremmasta nopeudestaan. Tilanne korjautui myöhemmin uudemmilla ohjuksilla ja vielä myöhemmin uudella tutkalla, mutta tämäkin on hyvä muistutus siitä, että luotto pelkkiin ohjuksiin voi hyvinkin kostautua ja voitto odottaa sitä, joka on varautunut huonoon onneen ja miettinyt siirtonsa valmiiksi. Hävittäjän on kuitenkin aina oltava jotakuinkin tasapainoinen kokonaisuus ja kyettävä reagoimaan nopeasti muuttuvaan tilanteeseen (tämä oli muuten muistaakseni toinen F-4:n lähitaisteluongelma: sen asejärjestelmässä aseen vaihtaminen Sparrowista Sidewinderiin vaati useamman katkaisimen painallusta ja vei useita sekunteja - tosin sen teki ilmeisesti takapiru?).
 
Vaikka AMRAAM onkin varsin tappava näköetäisyyksillä sen suuren energian takia (pre-merge tilanteet, tai kun vihollinen yrittää irtautua), tulee kuitenkin tietyssä kohdassa raja vastaan, jossa IP-ohjusten parempi liikehtimiskyky heti ampumisen jälkeen tekee niistä paremman aseen. Post-merge-tilanteissa harvoin AMRAAMille enää sopivaa ampumatilannetta tulee. "Two circle" tappeluissa luultavasti jo pelkkä 9M olisi parempi, kun taas "one circle" tilanteessa alkaa 9X:llekin olla tiukat paikat ja oikeastaan ainoa käyttökelpoinen ase on tykki. Tilannetta voisi kuvailla näin:
1641713708408.png
Toki, jos tähän tilanteeseen ollaan päädytty, on jompikumpi tai molemmat osapuolet tehneet melkosesti virheitä, tai sitten ainakin toisella osapuolella on aseet vähissä, eikä kyennyt irtautumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka AMRAAM onkin varsin tappava näköetäisyyksillä sen suuren energian takia (pre-merge tilanteet, tai kun vihollinen yrittää irtautua), tulee kuitenkin tietyssä kohdassa raja vastaan, jossa IP-ohjusten parempi liikehtimiskyky heti ampumisen jälkeen tekee niistä paremman aseen. Post-merge-tilanteissa harvoin AMRAAMille enää sopivaa ampumatilannetta tulee. "Two circle" tappeluissa luultavasti jo pelkkä 9M olisi parempi, kun taas "one circle" tilanteessa alkaa 9X:llekin olla tiukat paikat ja oikeastaan ainoa käyttökelpoinen ase on tykki. Tilannetta voisi kuvailla näin:
Katso liite: 55505
Toki, jos tähän tilanteeseen ollaan päädytty, on jompikumpi tai molemmat osapuolet tehneet melkosesti virheitä, tai sitten ainakin toisella osapuolella on aseet vähissä, eikä kyennyt irtautumaan.

Tunnistan aika hyvin tuon tilanteen mihin viittaat ja vaikka ootkin hyvin pitkälti oikeassa niin pitää kuitenkin lisätä pari huomiota.

Ensimmäisenä se todennäköisempi optio. Jos et ole tuossa tilanteessa sotimassa yksinäsi, niin one circlessä super tiukassa rähinäpallossa jossa 9x ei enää taitu olette molemmat niin hitaita, että jomman kumman siipimies ampuu toisen koneista alas vaivattomasti oikeastaan millä tahansa millä uskaltaa sinne ruikata osumatta kaveriinsa.

Toisekseen nämä F-35 tyyliset jokasuuntaan näkevät ja träkkäävät sensorit ja LOAL kyky saattaa pudottaa minimi ampumisetäisyydet ihan naurettavan pieniksi ja kasvattaa aseen laukaisukulman ehkä jopa 360 asteen palloksi.

Sille lähitaisteluun optimoidulle ohjukselle on kyllä paikkaansa vaikka se ei normaalissa tilanteessa olisikaan se optimi asevalinta.

Sitten futuristisemmast lasit päähän. Kohti tulevan a-tarvikkeen torjuntaohjusten lisäämisestä hävittäjiin on höristy nyt jo jonkin aikaa. Jos 9X jossain variantissaan (tai sen tuleva korvaaja?) taipuisi ketterämmin lähitaistelun lisäksi kohti tulevien ohjusten alasampumiseen, niin yhtäkkiä se ei olekkaan enää niin niche tilanteeseen tarkoitettu koiratappelukeppi vaan soihtujen ja silpun tavoin ihan oman henksensä pitimiksi varalta mukana kulkeva tuikitärkeä apuväline jolla alkaa olla niin laajat käyttötarkoitukset että sen jättäminen matkasta voisi olla aika jännä valinta.
 
Jos et ole tuossa tilanteessa sotimassa yksinäsi, niin one circlessä super tiukassa rähinäpallossa jossa 9x ei enää taitu olette molemmat niin hitaita, että jomman kumman siipimies ampuu toisen koneista alas vaivattomasti oikeastaan millä tahansa millä uskaltaa sinne ruikata osumatta kaveriinsa.
Totta! Tosin todennäköisesti siipimies on ampunut vastustajan jo ennen mergeä. Jos taas tilanne on edennyt tuohon one circleen tai jopa ehkä vielä scissorsiin, voi etäisyydet vastustajien välillä olla niin vaarallisen lyhyet, ettei kannata sinne ohjusta ampua, koska se voi vahingossa hakeutua kaveriin.
Toisekseen nämä F-35 tyyliset jokasuuntaan näkevät ja träkkäävät sensorit ja LOAL kyky saattaa pudottaa minimi ampumisetäisyydet ihan naurettavan pieniksi ja kasvattaa aseen laukaisukulman ehkä jopa 360 asteen palloksi.
Vaikka ohjuksella olisikin se 360 ampumasektori, on sillä silti oma WEZ ja minimietäisyys. Jotta ohjus saisi pudotettua iholle tulevan vastustajan, olisi sen käytännössä palattava takaisin ampujakonetta kohden.
 
Asiaa voi tarkastella myös siltä kantilta, että AIM-9X-II on käyttökelpoinen jo reilusti näköetäisyyden ulkopuolella
 
Back
Top