BarrelNut
Kenraali
Raportissa talouspuolella lähtökohtana on rauhanajan tehtävät, eli tunnistustoiminta ja muutaman hävittäjän lainaaminen Nato-tehtäviin kohotetun valmiuden tehtäviin. Kun lainattavia hävittäjiä on neljä tietyllä ajanjaksolla, ei koneiden määrällä juuri ole merkitystä. Kun sitten koneen kykyä taistella arvioidaan, onkin käytössä kolmannen maailmansodan scenario, jota talousvertailuun ei ollenkaan otettu mukaan. Eli raportti on rakennettu siten, että se sisältää periaatteellisia ristiriitoja, puhumattakaan sitten faktapohjaisista kummallisuuksista kuten lentotuntimäärät tai Hornetin kaksipaikkaisuus.
Höpön höpö ja höpön löpö.
Tanskan raportissa on lentotuntimäärät ja tarvittavat konemäärät sen pohjalta hyvin arvioitu tarpeeseen nähden. Fakta on että F-35 on 8000 lentotunnin kone ja sekä Typhoon että F/A-18F ovat 6000 tunnin koneita. Samoin on fakta että vain ensimmäisten tuotantoerien Super Hornetit olivat yksipaikkaisia, kaikki viimevuosina valmistetut Super Hornetit ja luonnollisesti myös Growlerit ovat myös kaksipaikkaisia. Tottakai nuo täytyy ottaa huomioon kun määritellään hankittavaa konemäärää ja niiden kokonaishintaa.
Kolmannen maailmansodan skenaarioista sen verran että miten ne olisi muka pitänyt ottaa mukaan talousvertailuun? Miten ja millä kertoimilla? Ne kyllä otettiin mukaan suorituskykyvertailuun. Ja niissä F-35 oli ylivoimainen. Jos ne olisi otettu mukaan jollain tavalla talousvertailuun niin jälki olisi nuoiden huonompien koneiden valmistajien kannalta todella synkkää.
Muistutuksena vielä: