F-35 Lightning II

kunnas kirjoitti:
Ylli kirjoitti:
Fakta kuitenkin on, että kun kone on silmillä nähty ja korvilla kuultu ei stealth-ominaisuuksista ole enää mitään hyötyä. Stealth-kone sopiikin paremmin erilaisten yllättävien ensi-iskujen tekemiseen yön pimeinä tunteina. Epäilen, että meidän suomalaisten strategiaan tämä ei kuulu.
Joo siis jos toinen kone näkee vihollishävittäjän silmillään ei häiveominaisuuksista ole paljon etua. Jos maastakäsin kuullaan että kone lentää jossain pilvien yläpuolella niin siinä ei ole paljoa tehtävissä. Koska ei ole olemassa esim. ohjusta joka pystyy osumaan hävittäjään pelkästään äänen perusteella.

Olisiko aika kehittää sellainen ?
 
Juke kirjoitti:
kunnas kirjoitti:
Koska ei ole olemassa esim. ohjusta joka pystyy osumaan hävittäjään pelkästään äänen perusteella.
Olisiko aika kehittää sellainen ?

Se ei liene edes kovin vaikeaa ja arvioin että niitä pian nähdään. Jo toisen maailmasodan aikana oli ääniherätteisiä it-kranaatteja.
 
Ylli kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Juuri näin.

Mitä matalampi tutkataajuus, niin sitä pidempi havaintoetäisyys noin yleensäkin riippumatta onko maalina oleva kone häivekone vai ei. Lisäksi tietysti matalataajuuksisesta tutkasta on helpompi saada enempi tehoa irti, joten sitäkin kautta havaintoetäisyys kasvaa. Häiveominaisuuksien vaikutus heikkee varmasti tutkataajuuden laskiessa mutta kuinka paljon, on osittain arvoitus.

Matalataajuuksisten tutkien havaintoetäisyys ei kuitenkaan ole mitenkään ihmeaseita vaan niidenkin kantamalla on rajoituksensa. Yksi kehittyneimmistä malleista lienee venäläinen Nebo UE-tutka, jonka havaintoetäisyys MiG-21:n on valmistajan mukaan 65 km 500 m korkeudella, 310 km 10 km korkeudella ja 400 km 20 km korkeudella. Mielenkiintoista tässä on se, että radiohorisontti noilla korkeuksilla selvästi (30-50%) kauempana eli todennäköisesti noin matalataajuisen tutkan erottelua haittaa maavälke selvästi. Ongelmana on myös tutkien suuri koko, vaadittu suuri signaalinkäsittelykapasiteetti ja samalla korkea hinta. VHF/UHF-alueiden AWACS:a ei varmasti ihan helpolla saa tehtyä, vaan ne ovat maasijoitteisia. L-alueen AWACS:ja (esim. Boeingin 737 AEW&C-kone) sen sijaan on jo olemassa, mutta tuolla taajuusalueella häiveteknologia on vielä kohtalaisen tehokasta. Varmasti erittäin matalataajuiset tutka-aalllot (esim. UHF) heikentävät RAM-materiaalien ja pinnoitteiden vaikutusta merkittävästi. Samalla muotoilun vaikutus heikkenee ainakin osittain. Niinpä häivekoneiden suhteellinen havaittavuus niillä paranee merkittävästi. Kuitenkin (kuten toteatkin) tuollaiset tutkat sopivat enemmän puolustuksellisiin tehtäviin kuin hyökkäyskäyttöön, jota varten AWACS:t on keksitty.

Jotenkin tämä kaikki tutkatietämys täällä menee ihan ohi aiheesta. Häiveominaisuuksista on toki hyötyä yöllä mutta entä jos lennetäänkin päivällä? Kirkkaalla kelillä tuo näkyy ihan yhtä hyvin muutkin koneet. Entäpä tuon aikaan saama valtaisa melu? Aistivalvontaverkko saa haiskahduksen koneesta vaikka tutka ei sitä näkisikään ja hälyksen tapahduttua ei se enää kauaa pysy piilossa.

Jos ajatellaan konetta Suomen ilmapuolustukseen niin toki vihollinen odottaa niiden esiintymistä tänne hyökätessään ja on siten hyvinkin valppaana. Ei varmaan pysyisi kauaa näkymättömissä vaikka kuinka olisi tutkassa näkymätön.

Aistii-lmavalvonta on ihan hyvä, mutta se toimii lähinnä puolustajan ennakkovaroituksena. Meillä ajatellen vihollisen pitäisi siis saada maahan suuri määrä (ainakin tuhansia) aisti-ilmavalvontaihmisiä seuraamaan ja välittämään tarkasti tiedot koneiden liikkeistä reaaliaikaisesti jotta siitä olisi sille mitään kunnon hyötyä. Mitenkähän tuo onnistuisi sotatilanteessa? Päivällä hävittäjäkone näkyy paljaalla silmällä ja hyvällä aurinkoisella säällä optimitilanteessa noin 10-15 km päähän. Silloinkin tyyppitunnistus on erittäin hankalaa. Pilvisellä säällä koneista ei saada muuta tietoa kuin ääni ja se on erittäin epätarkka (suunta, korkeus, paikka, koneen tyyppi). Sadesäällä asia on vielä paljon hankalampaa.

Jos vihollinen hyökkää päivällä hyvällä säällä niin sehän olisi vain meille etu kun meidän oma aisti-ilmavalvonta kykenisi seuraamaan koneiden liikkeitä.
 
kunnas kirjoitti:
Ylli kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Juuri näin.

Mitä matalampi tutkataajuus, niin sitä pidempi havaintoetäisyys noin yleensäkin riippumatta onko maalina oleva kone häivekone vai ei. Lisäksi tietysti matalataajuuksisesta tutkasta on helpompi saada enempi tehoa irti, joten sitäkin kautta havaintoetäisyys kasvaa. Häiveominaisuuksien vaikutus heikkee varmasti tutkataajuuden laskiessa mutta kuinka paljon, on osittain arvoitus.

Matalataajuuksisten tutkien havaintoetäisyys ei kuitenkaan ole mitenkään ihmeaseita vaan niidenkin kantamalla on rajoituksensa. Yksi kehittyneimmistä malleista lienee venäläinen Nebo UE-tutka, jonka havaintoetäisyys MiG-21:n on valmistajan mukaan 65 km 500 m korkeudella, 310 km 10 km korkeudella ja 400 km 20 km korkeudella. Mielenkiintoista tässä on se, että radiohorisontti noilla korkeuksilla selvästi (30-50%) kauempana eli todennäköisesti noin matalataajuisen tutkan erottelua haittaa maavälke selvästi. Ongelmana on myös tutkien suuri koko, vaadittu suuri signaalinkäsittelykapasiteetti ja samalla korkea hinta. VHF/UHF-alueiden AWACS:a ei varmasti ihan helpolla saa tehtyä, vaan ne ovat maasijoitteisia. L-alueen AWACS:ja (esim. Boeingin 737 AEW&C-kone) sen sijaan on jo olemassa, mutta tuolla taajuusalueella häiveteknologia on vielä kohtalaisen tehokasta. Varmasti erittäin matalataajuiset tutka-aalllot (esim. UHF) heikentävät RAM-materiaalien ja pinnoitteiden vaikutusta merkittävästi. Samalla muotoilun vaikutus heikkenee ainakin osittain. Niinpä häivekoneiden suhteellinen havaittavuus niillä paranee merkittävästi. Kuitenkin (kuten toteatkin) tuollaiset tutkat sopivat enemmän puolustuksellisiin tehtäviin kuin hyökkäyskäyttöön, jota varten AWACS:t on keksitty.

Jotenkin tämä kaikki tutkatietämys täällä menee ihan ohi aiheesta. Häiveominaisuuksista on toki hyötyä yöllä mutta entä jos lennetäänkin päivällä? Kirkkaalla kelillä tuo näkyy ihan yhtä hyvin muutkin koneet. Entäpä tuon aikaan saama valtaisa melu? Aistivalvontaverkko saa haiskahduksen koneesta vaikka tutka ei sitä näkisikään ja hälyksen tapahduttua ei se enää kauaa pysy piilossa.
PAK-FA:n päätutkan kerrotaan havaitsevan rcs 1m2 kokoisen kohteen 400 km:n päästä ja F-35:nen edestä (rcs=0.0015 m2) 80 km:n päästä. Silmällä ei erota kohdetta niin kaukaa. Venäläinen OLS-35 lämppäri havaitsee hävittäjän edestä 50 km:n päästä ja takaa 90 km:n päästä.

Ääniaallot ovat hitaita. Eli niillä saadaan vain summittainen sijainti. Onhan PV:llä aisti-ilmavalvonta jonka tehosta on kyseenalaista tietoa.

Edes tuon tutkan valmistaja ei lupaa tuollaisia speksejä (mistä ihmeestä noita taas revitään). 350-400 km havaintoetäisyys on valmistajan mukaan 3 m2 maalia vastaan vain 50% havaintotodennäköisyydellä 100 deg2 alueelta (eli hyvin pieni etsintäalue, vain 5,6 astetta koneen keskilinjasta sivuun ja ylös/alas) ja 0.01 neliön maalia vastaan havaintoetäisyys samoilla ehdoilla on 90 km (eli tuota RCS=0.0015 vastaan havaintoetäisyys olisi alle 60 km). Normaalisti maksimihavaintoetäisyydet esitetään 80% havaintotodennäköisyydellä (koska muuten tutkakohinaa on aivan liikaa jotta siitä saa mitään järkeä) ja maalin todellinen seuranta onnistuu siltikin vain noin 70-80% etäisyydellä tuosta havaintoetäisyydestä. Käyttämällä 50% havaintotodennäköisyyttä ja hyvin pientä etsintäaluetta saadaan vaikuttavalta kuulostavia lukuja, joilla ei ole käytännön merkitystä muuten kuin jossain insinööritesteissä. Onhan Irbis-E tehokas tutka, ei siinä mitään, mutta todellinen käytännön suorituskyky on paljon pienempi kuin nuo luvut. Itse veikkaisin, että F-35:n AN/APG-81 on käytännössä suorituskykyisempi. Tämä siksi että vaikka se on vähän pienempi (900 mm vs. 800 mm antenni) niin AESA-teknologia mahdollistaa suuremmat keskimääräiset lähetystehot ja suuremman vastaanottoherkkyyden. Lisäksi signaalinkäsittelykyvyssä länsimaiset (ja erityisesti amerikkalaiset) tutkat ovat peitonneet selvästi venäläiset vastaavat.

OLS-35 on varmaankin kohtalaisen hyvä ja myös vaarallinen sensori, mutta F-35:n passiviset sensorit ovat kaikin puolin paljon suorituskykyisempiä. Yhdysvallat on lämpökamerateknologiassa hurjasti edellä venäläisiä ja ainoastaan ranskalaiset kykenevät tekemään kilpailukykyisiä keskitason ja siitä alaspäin olevia sensoreita. Kuitenkin esim. Dassault Rafalen ja myös venäläisten käyttämässä uudessa Damocles-maalinosoituspodissa resoluutio on vain 320x240. Sniper-podissa resoluutio on kymmenkertainen. Muualla maailmassa tehdään kyllä jäähdytettyjä lämpökameroita, mutta ne käyttävät kaikki käytännössä joko amerikkalaisia tai ranskalaisia sensoriosia. Jäähdyttämättömiä tehdään sitten monissa paikoissa, mutta niiden suorituskyky on paljon alhaisempi. F-35:n sensorit näkevät täysin koneen ympäri (DAS) ja lisäksi EOTS perustuu Sniper XR-podiin (sen jatkokehitelmä), joka on paljon pidemmän kantaman järjestelmä kuin OLS-35 (koska sensori on paljon erottelukykyisempi ja herkempi).

Sniper-podin näkymä 77 km päästä on aika selkeä:
 
Last edited by a moderator:
Minusta on ihmeellistä, että sekä täällä että kansainvälisillä sivuilla on ihmisiä, joiden mielestä F-35 on huono. Silti samojen henkilöiden mielestä F-22 ja F-16 ovat loistavia koneita. Kuitenkin sitä tekevät yhtiöt ja valtiot, joilla on kaikkein eniten kokemusta hävittäjäkoneista, häiveteknologiasta ja modernista tutkatekniikasta.

Päävastuu koneen suunnittelusta ja valmistuksesta on Lockheed Martinilla, jonka tuotoksia ovat sellaiset häiveteknologiaa käyttävät koneet kuin U-2, SR-71, F-117 ja F-22. Hävittäjistä firma on tehnyt F-16:n (alunperin toki General Dynamicsin tuote) ja F-22:n ja lukuisan joukon vanhempia hävittäjäkoneita (kuten F-104).

Toinen firma on Nothrop Grumman, jolla on myös jonkun verran kokemusta häivekoneista (B-2) ja häiveteknologiaa käyttävistä tiedustelukoneista (RQ-4 Global Hawk). Lisäksi sillä on ihan kohtalainen tutkatietämys (APG-66, APG-68, APG-77, APG-80, SABR, APG-164, E-3 AWACS:n tutka).

Kolmas iso firma hankkeessa on BAE Systems, jolla on kokemusta esim. Eurofighter Typhoon-, Tornado- ja Harrier-hävittäjistä, monien muiden lisäksi.

Kehittävinä maina on Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Israel monien muiden lisäksi. Noissa maissa on kohtalaisen paljon kokemusta ilmasodankäynnistä ja on aika varma, että noissa maissa on siihen myös paras tekninen osaaminen ja myös resurssit. Esim. Yhdysvalloilla on toki F-22, mutta F-35 tulee olemaan heille ylivoimaisesti tärkein hävittäjäkone pelkästään tuotantomäärän takia (joka tulee olemaan joka tapauksessa moninkertainen, mahdollisesti yli 15-kertainen F-22:n nähden).

On aika vaikea nähdä miksi näistä lähtökohdista tehtäisiin kone, joka ei olisi todella hyvä.
 
RistoJ kirjoitti:
On aika vaikea nähdä miksi näistä lähtökohdista tehtäisiin kone, joka ei olisi todella hyvä.

No yritetäänpä vastata

F-16 ja F-22 suunniteltiin alunperin yhtä tehtävää varten ne läpi kävivät perinteisen suunnittelu-prototyyppi-tuotanto putken jossa tuotannossa on valmis konsepti

F-35 on suunniteltu kolmea eri tehtävää varten, siitä ei ole varsinaista prototyyppivaihetta vaan sitä suunnitellaan testataan ja rakennetaan tuotantolinjalla samanaikaisesesti.

Jos siis suunnittelussa ja mallinnuksessa on tehty virheitä on niiden korjaaminen erittäin kallista ja aikaaviepää koska koko tuotanto täytyy laittaa uusiksi. Ikävä kyllä suunittelussa ja mallinnuksessa on tehty perustavaa laatua olevia virheitä.

Rakenteellisesti F-35 air frame on liian heikko ja moottorien ja siipien ripustuksissa on havaiitu halkeamia.

Tukialus-mallin vaijerikoukku on liian lähellä takapyöriä, jonka vuoksi pysäytysvaijeri ei ehdi nousta ja koukku ei pääse tarttumaan siihen

Nousu ja kiihdutysarvot eivä yllä speksattuihin

Heittoistuin toimii vain vaakalennossa.

Lisäksi F-35:n softa-projekti näyttää lyövän laudalta Suomen julkiset IT-hankinnnat. Viive sensorihavainnon ja kypärätähtäimen tilan päivityksen välillä on liian suuri, näytön terävyys ja luettavuus huono.

F-22:ssa on 2.2 miljoonaa riviä koodia F-35:ssa yli kuusi miljoonaa alle 20% siitä on ns kypsää koodia joka on valmis ja testattu.

Alle 100 F-35:sta on rakennettu eikä yksikään niistä ole vielä operatiivisessa käytössä koska se vekotin ei yksinkertaisesti toimi.

Tästä huolimatta kone vaatii 44 huoltotuntia jokaista lentotuntia kohti, eli tuplat verrattuna F-16:sta.

Tämä perustuu artikkeliin joka on luettavissa täällä.
 
RistoJ kirjoitti:
Minusta on ihmeellistä, että sekä täällä että kansainvälisillä sivuilla on ihmisiä, joiden mielestä F-35 on huono.

Minä en tiedä onko F-35 hyvä vai huono. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se ei ole sopiva kone Suomen ilmapuolustukseen. Meillä ei ole ole varaa osta niitä niin paljon, että se muodostaisi uskottavan hävittäjävoiman.

Kehittävinä maina on Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Israel monien muiden lisäksi. Noissa maissa on kohtalaisen paljon kokemusta ilmasodankäynnistä ja on aika varma, että noissa maissa on siihen myös paras tekninen osaaminen ja myös resurssit. Esim. Yhdysvalloilla on toki F-22, mutta F-35 tulee olemaan heille ylivoimaisesti tärkein hävittäjäkone pelkästään tuotantomäärän takia (joka tulee olemaan joka tapauksessa moninkertainen, mahdollisesti yli 15-kertainen F-22:n nähden).

Onko kuitenkin niin, että nuo maat eivät enää edes odota kovin paljoa kohtaavansa vihollisia ilmassa? Sodat joita he nykyään käyvät ovat kovin paljon painottuneet täsmäpommien pudotteluun yksittäisiin terroriepäilykohteisiin.

Tästähän on hyvä esimerkki kun Royal Navy poisti Sea Harrierit käytöstä koska merellä ei ole enää ilmassa lentäviä vihollisia.
 
Creidiki kirjoitti:
Jos siis suunnittelussa ja mallinnuksessa on tehty virheitä on niiden korjaaminen erittäin kallista ja aikaaviepää koska koko tuotanto täytyy laittaa uusiksi. Ikävä kyllä suunittelussa ja mallinnuksessa on tehty perustavaa laatua olevia virheitä.

Rakenteellisesti F-35 air frame on liian heikko ja moottorien ja siipien ripustuksissa on havaiitu halkeamia.

Tukialus-mallin vaijerikoukku on liian lähellä takapyöriä, jonka vuoksi pysäytysvaijeri ei ehdi nousta ja koukku ei pääse tarttumaan siihen

Nousu ja kiihdutysarvot eivä yllä speksattuihin

Heittoistuin toimii vain vaakalennossa.

Lisäksi F-35:n softa-projekti näyttää lyövän laudalta Suomen julkiset IT-hankinnnat. Viive sensorihavainnon ja kypärätähtäimen tilan päivityksen välillä on liian suuri, näytön terävyys ja luettavuus huono.

F-22:ssa on 2.2 miljoonaa riviä koodia F-35:ssa yli kuusi miljoonaa alle 20% siitä on ns kypsää koodia joka on valmis ja testattu.

Alle 100 F-35:sta on rakennettu eikä yksikään niistä ole vielä operatiivisessa käytössä koska se vekotin ei yksinkertaisesti toimi.

Tästä huolimatta kone vaatii 44 huoltotuntia jokaista lentotuntia kohti, eli tuplat verrattuna F-16:sta.

Pointti? Konettahan aiotaan kehittää aktiivisesti koko sen elinkaaren ajan, aina vuoteen 2051 asti.

Jos koneessa ilmenee kilpailutushetkellä perustavaa laatua, tai sellasia vikoja, jotka ostaja näkee toimintaa merkittävästi haittaaviksi, F-35 ei tule olemaan meidän seuraava hävittäjä.

Uskonko, että F-35A kärsii vuonna 2020 mainitsemistasi "lastentaudeista"? En. Ja kuten tässäkin ketjussa on todettu, PV hyötyy merkittävästi muiden käyttäjämaiden kokemuksista F-35:sta.
 
elso kirjoitti:
Pointti? Konettahan aiotaan kehittää aktiivisesti koko sen elinkaaren ajan, aina vuoteen 2051 asti.

Jos koneessa ilmenee kilpailutushetkellä perustavaa laatua, tai sellasia vikoja, jotka ostaja näkee toimintaa merkittävästi haittaaviksi, F-35 ei tule olemaan meidän seuraava hävittäjä.

Uskonko, että F-35A kärsii vuonna 2020 mainitsemistasi "lastentaudeista"? En. Ja kuten tässäkin ketjussa on todettu, PV hyötyy merkittävästi muiden käyttäjämaiden kokemuksista F-35:sta.

Suomen kannalta F-35:n aikataulu osuu tosiaan kuin nenä päähän ja pääsemme todennäköisesti arvioimaan erittäin nykyaikaista, mutta valmista tuotetta. Juuri nyt voi kauppojen syntyminen näyttää epätodennäköiselle, mutta kymmenessä vuodessa moni asia ehtii muuttua.
 
elso kirjoitti:
Uskonko, että F-35A kärsii vuonna 2020 mainitsemistasi "lastentaudeista"? En. Ja kuten tässäkin ketjussa on todettu, PV hyötyy merkittävästi muiden käyttäjämaiden kokemuksista F-35:sta.

Muistaakseni muutkin koneet kärsivät "lastentaudeista" tai voiko niitä vielä sellaisiksi kutsua PAK-FA:n tapauksessa?
 
elso kirjoitti:
Pointti? Konettahan aiotaan kehittää aktiivisesti koko sen elinkaaren ajan, aina vuoteen 2051 asti.

Pointti on se että F-35 on varmasti hyvä hävittäjä kunhan

a) Suunnitellaan runko ja aerodynamiikka uusiksi koska tiettävästi nykyinen ratkeileva runko kestää alle 1% painon lisäyksen

b) integroidaan ase ja tietojärjestelmä uudestaan, koska 10 vuoden kehityksen jälkeen se on edellee 80% kesken

c) Suunnitellaan hävittäjätaktiikka sellaiseksi ettei F-35 joudu koskaan dogfight tilanteeseen. Kone käyttää polttoainetta sekä voimansiirtoon hydraulinesteenä että elektroniikan jäähdytykseen heat sinkkinä. TS. Nousun, kaarron ja kiihdytyksen suhteen alisuoriutuva kone käyttää lämmitettyä polttoainetta voiman siirtoon. Terve järki sanoo ettei se tarvitse kovin isoa iskemää muuttuakseen tulipalloksi.

Eli käytännössä F-35:sta ei jää jäjelle kuin nimi koska koko nykyinen konsepti täytyy suunnitella uusiksi. Kustannukset?
 
Mikäs sitä p...kaa pakottaa ostamaan, jos siitä ei saada leivottua valmista tuotetta. Onhan noita vaihtoehtoja Gripenistä alkaen. Kannattanee kuitenkin katsoa kaikkien kortit ensin?

Itselle on jäänyt se vaikutelma, että F-35 ei ole sen kummempi murheenkryyni kuin muutkaan kehitteillä olevat hävittäjät, tiedotus on vain ollut poikkeuksellisen avointa.
 
Creidiki kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
On aika vaikea nähdä miksi näistä lähtökohdista tehtäisiin kone, joka ei olisi todella hyvä.

No yritetäänpä vastata

F-16 ja F-22 suunniteltiin alunperin yhtä tehtävää varten ne läpi kävivät perinteisen suunnittelu-prototyyppi-tuotanto putken jossa tuotannossa on valmis konsepti

F-35 on suunniteltu kolmea eri tehtävää varten, siitä ei ole varsinaista prototyyppivaihetta vaan sitä suunnitellaan testataan ja rakennetaan tuotantolinjalla samanaikaisesesti.

Jos siis suunnittelussa ja mallinnuksessa on tehty virheitä on niiden korjaaminen erittäin kallista ja aikaaviepää koska koko tuotanto täytyy laittaa uusiksi. Ikävä kyllä suunittelussa ja mallinnuksessa on tehty perustavaa laatua olevia virheitä.

Rakenteellisesti F-35 air frame on liian heikko ja moottorien ja siipien ripustuksissa on havaiitu halkeamia.

Tukialus-mallin vaijerikoukku on liian lähellä takapyöriä, jonka vuoksi pysäytysvaijeri ei ehdi nousta ja koukku ei pääse tarttumaan siihen

Nousu ja kiihdutysarvot eivä yllä speksattuihin

Heittoistuin toimii vain vaakalennossa.

Lisäksi F-35:n softa-projekti näyttää lyövän laudalta Suomen julkiset IT-hankinnnat. Viive sensorihavainnon ja kypärätähtäimen tilan päivityksen välillä on liian suuri, näytön terävyys ja luettavuus huono.

F-22:ssa on 2.2 miljoonaa riviä koodia F-35:ssa yli kuusi miljoonaa alle 20% siitä on ns kypsää koodia joka on valmis ja testattu.

Alle 100 F-35:sta on rakennettu eikä yksikään niistä ole vielä operatiivisessa käytössä koska se vekotin ei yksinkertaisesti toimi.

Tästä huolimatta kone vaatii 44 huoltotuntia jokaista lentotuntia kohti, eli tuplat verrattuna F-16:sta.

Tämä perustuu artikkeliin joka on luettavissa täällä.

- Kyllä F-35:n tapauksessa oli varsinainen protyyppivaihe (X-35), aivan samalla tavalla kuin YF-16:sta tuli F-16. Prototyyppivaiheen jälkeen oli testikonevaihe, jossa parikymmentä konetta valmistettiin SDD (System Development and Demonstration) vaiheessa, joka on nyt valmistunut ja on päästy tuotantokoneiden valmistukseen ja testaukseen. F-16:n kehityssykli oli vain nopeampi, mutta olipa kone paljon yksinkertaisempikin. Tosin F-4:n kehityssykli oli vastaavasti paljon nopeampi kuin F-16:n koska se oli puolestaan paljon yksinkertaisempi kuin F-16. Yhtään kilpailevaa konetta ei muuten ole kehitetty juuri sen nopeammin kuin F-35:tä.

- Aivan samanlaisia halkeamia ja rakenteellisia heikkouksia on havaittu hyvin monien koneiden tapauksessa. Sellaisia on esiintynyt ainakin esimerkiksi MiG-29:ssä, Su-27:ssa, F-15:sta, F-16:sta, F/A-18:sta jne. Ovatko nekin liian heikkoja koneita? Tuollaiset ongelmat ovat arkipäivää lentokoneiden kehittämisessä ja ne kyetään helposti korjaamaan.

- Tukialusmallin parannettu vaijerisysteemi on jo testauksessa.

- Heittoistuintestit on kyllä tehty jo pari vuotta sitten useammalla kymmenellä testillä ja tuntuu kummalliselta että nyt vaaditaan testausta useammassa lentotilassa. Tietääkseni tuollaista testausta ei ole tehty minkään aikaisemman koneen tapauksessa.

- Kone ei vielä ole operatiivisessa käytössä, koska se on vielä kehitystyön alla. Koneita ei vielä ole olemassa sataa vaan niitä on tilattu sata kappaletta tähän mennessä ja lentävinä niitä on tällä hetkellä kolmisenkymmentä. On totta, että hanke on jäljessä aikatauluaan 4-5 vuodella, mutta kukaan ei ole vielä pystynyt esittämään hävittäjäkonehanketta missään päin maailmaa, joka olisi pysynyt aikataulussa. Harva on pysynyt edes niin hyvin aikataulussa kuin F-35. Suurin osa on ollut paljon enemmän jäljessä aikataulustaan (Su-35, Eurofighter Typhoon, Dassault Rafale).

- Kaikki kehitystyön alla olevat koneet ovat aina vaatineet paljon huoltotoimia ja F-35 ei ole tässä poikkeus. Kone ei voi olla valmis

- Jokainen uusi kone on aina ollut monimutkaisempi kuin koneet ennen niitä. F-22 oli paljon monimutkaisempi kuin F-15, joka taas oli paljon monimutkaisempi kuin vaikkapa F-4 jne. Softaa on uusissa koneissa aina vain enemmän, aivan kuin uusissa autoissa. Suurin osa tuossa mainituista ongelmista on jo korjattu tai työn alla.

- Suorituskykyarvoista kukaan ei voi sanoa oikein mitään, koska tarkkoja vertailutietoja ei ole esitetty.
 
Jokainen maa ei kuitenkaan ole edennyt hävittäjäasioissa kuten USA...esim Ranska ja Ruotsi ovat tehneet aika keveitä hävittäjiä ja Mirage III ja Mirage 2000 eivät ulkoisesti ole kovin erillaisia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Dassault_Mirage_III

http://en.wikipedia.org/wiki/Dassault_Mirage_2000

Matraa ja Exocettia aseiksi..ja lakikorkeus 17 kilsaa ja rapiat.

RCS on se jossa F-35 loistaa; http://www.defence.pk/forums/air-warfare/20908-rcs-different-fighters.html
 
Ranskalaiskoneet osuivat kohteisiinsa laskettuaan korkeuttaan alle neljän kilsan Libyassa. Ja meidän foorumilla roikastaan 17 kilsasta niin että loike käypi, hyvä hyvä. Suhtaudun näihin maksimi-ametteihin hyvin skeptisesti. Erityisesti valmistajan ilmoittamana.
 
baikal kirjoitti:
Ranskalaiskoneet osuivat kohteisiinsa laskettuaan korkeuttaan alle neljän kilsan Libyassa. Ja meidän foorumilla roikastaan 17 kilsasta niin että loike käypi, hyvä hyvä. Suhtaudun näihin maksimi-ametteihin hyvin skeptisesti. Erityisesti valmistajan ilmoittamana.

Luulen ettei Libyan poijjilla ollut heittää enää mitään 17 -20 km korkeuteen.

JAs J-39 tutkalla F-35 näkyy 10 kilsan päästä ja Mirage 2000 n. 50 km päästä !

Linkki aiemmassa konmentissani.

Here's a list of radar ranges for some popular fighters. I found it compiled on F-16.net (let me see who the author is):

APG-77 AESA (F-22A)

For RCS 0.0001 m2 class target: 20 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 35 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 112 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 200 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 300 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 355 km+


CAESAR AESA (EF-2000 Tranch3, post-2015 with 1,500 T/Rs)

For RCS 0.0001 m2 class target: 18~21 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 32~38 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 104~122 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 185~216 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 278~324 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 330~385 km+


APG-63 V2/V3/V4 AESA (F-15C/E/SG)

For RCS 0.0001 m2 class target: 14~19 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 25~33 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 81~104 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 144~185 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 215~278 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 255~330 km+


APG-81 AESA (F-35A/B/C)

For RCS 0.0001 m2 class target: 16 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 28 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 90 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 160 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 240 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 285 km+


APG-79 AESA (F/A-18E/F and EA-18G, Block 2 and 3)

For RCS 0.0001 m2 class target: 13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 22 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 72 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 128 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 192 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 228 km+


CAPTOR (EF-2000 Tranch 1 and 2)

For RCS 0.0001 m2 class target: 12 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 22 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 70 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 124 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 185 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 220 km+


RBE-2 AESA (Rafale F4, post-2012)

For RCS 0.0001 m2 class target: 11~13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 20~23 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 62~73 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 165~195 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 195~230 km+


APG-80 AESA (F-16E)

For RCS 0.0001 m2 class target: 11 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 20 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 62 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 110 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 165 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 195 km+


NOAR AESA (JAS-39 C/D PLUS, post-2013)

For RCS 0.0001 m2 class target: 10~11 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 18~20 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 56~62 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 100~110 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 150~165 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 178~195 km+


APG-63 (F-15C)

For RCS 0.0001 m2 class target: 9 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 16 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 51 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 90 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 135 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 160 km+


RBE-2 PESA (Rafale F1/F2/F3)

For RCS 0.0001 m2 class target: 7~9 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 13~15 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 41~49 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 73~87 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 130~154 km+


APG-73 (F/A-18E/F, Block1)

For RCS 0.0001 m2 class target: 5~6 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 10~11 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 32~36 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 56~64 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 84~96 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 100~114 km+


PS-05A (JAS-39 A/B/C/D)

For RCS 0.0001 m2 class target: 5~6 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 9~10 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 27~32 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 48~56 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 72~84 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 85~100 km+


APG-68 V9 (F-16 C/D/I and RDY-2 iM2000-5MK2 and -9)

For RCS 0.0001 m2 class target: 4~5 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 8~9 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 25~30 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 46~54 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 66~80 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 78~95 km+


RDY (M2000-5)

For RCS 0.0001 m2 class target: 4~5 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 7~8 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 22~27 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 40~47 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 60~70 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 70~84 km+


APG-68 V5 (F-16 C/D)

For RCS 0.0001 m2 class target: 3~4 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 6~7 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 18~22 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 32~40 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 50~60 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 60~72 km+


APG-67 V4 (T-50)

For RCS 0.0001 m2 class target: 3~4 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 5~6 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 17~20 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 30~36 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 45~53 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 53~63 km+
 
Itse kun en ole näihin asioihin enää samanlaisella tarmolla jaksanut paneutua kuin 20 vuotta sitten, niin on ihan pakko kysyä, että mitkä lentskarit siellä kymmenessä kilsassa täydessä pommilastissa pommittelee? ja edelleen mihin ne Huurnet -hävittäjät(Elisabettia lainatakseni) ovat kadonneet?

(ja tulkaa ihmeessä taas kertomaan että ostamalla jonkin venäläisen järjestelmän olemme turvassa ihan kaikelta) :heart:
 
Peiper kirjoitti:
Itse kun en ole näihin asioihin enää samanlaisella tarmolla jaksanut paneutua kuin 20 vuotta sitten, niin on ihan pakko kysyä, että mitkä lentskarit siellä kymmenessä kilsassa täydessä pommilastissa pommittelee? ja edelleen mihin ne Huurnet -hävittäjät(Elisabettia lainatakseni) ovat kadonneet?

(ja tulkaa ihmeessä taas kertomaan että ostamalla jonkin venäläisen järjestelmän olemme turvassa ihan kaikelta) :heart:

Tässä ollaan nyt päästy sellaiseen yhteisymmärrykseen, että SU-24 ei NASAMS:n alueella juhli ja SU-25:ttä ei ole kukaan hommaan tarjonnut, niin sillä on varmaan vaikeuksia kantaman kanssa ja tuskin pääsee tarpeeksi korkeallekaan.

Joten jäljelle jää lähinnä SU-34 ja TU-22M3, sekä SU-27 variantit, joskin vähemmässä määrin, ne kun hoitavat saattotoimia.

Hornetit taas tuhotaan kentälle, tai houkutellaan vihollisen IT:n kantamalle, ennen kuin niillä on edes mahdollisuuksia tulla tuhotuksi Ilmasta-ilmaan taisteluissa, joten mitäpä tästä keskustelemaan, joskin jotkut vänkäävät tässä vastaan.
 
SJ kirjoitti:
Peiper kirjoitti:
Itse kun en ole näihin asioihin enää samanlaisella tarmolla jaksanut paneutua kuin 20 vuotta sitten, niin on ihan pakko kysyä, että mitkä lentskarit siellä kymmenessä kilsassa täydessä pommilastissa pommittelee? ja edelleen mihin ne Huurnet -hävittäjät(Elisabettia lainatakseni) ovat kadonneet?

(ja tulkaa ihmeessä taas kertomaan että ostamalla jonkin venäläisen järjestelmän olemme turvassa ihan kaikelta) :heart:

Tässä ollaan nyt päästy sellaiseen yhteisymmärrykseen, että SU-24 ei NASAMS:n alueella juhli ja SU-25:ttä ei ole kukaan hommaan tarjonnut, niin sillä on varmaan vaikeuksia kantaman kanssa ja tuskin pääsee tarpeeksi korkeallekaan.

Joten jäljelle jää lähinnä SU-34 ja TU-22M3, sekä SU-27 variantit, joskin vähemmässä määrin, ne kun hoitavat saattotoimia.

Hornetit taas tuhotaan kentälle, tai houkutellaan vihollisen IT:n kantamalle, ennen kuin niillä on edes mahdollisuuksia tulla tuhotuksi Ilmasta-ilmaan taisteluissa, joten mitäpä tästä keskustelemaan, joskin jotkut vänkäävät tässä vastaan.

SU-24 vastaan Hornetilla vois olla hyvät mahkut..lakikorkeus 24:lla 11 km.

http://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-24
 
Back
Top