F-35 Lightning II
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
elso kirjoitti:F-35A hankintaa tarkastellaan varmasti aikanaan hyvinkin tarkasti teknistaloudellisesta näkökohdista, ja lienee selvä, että puhtaasti teknisessä mielessä se lienee aivan ehdotonta kärkeä saatavilla olevista hävittäjistä. Onko se taloudellinen, jää nähtäväksi.
F-35 nojaa pitkälti radiotaajuiseen häiveeseen. Kuinka paljon tähän voidaan nojata? Lienee selvä, että yleisillä tulenjohtotutkien käyttämillä taajuusalueilla kone on kieltämättä hyvissä asemissa, mutta mitenkäs sitten nämä UHF-taajuudet (300 - 3000 Mhz @ IEEE)?
UHF-alue on siinä mielessä merkittävä, että vaikka se ei ehkä mahdollista suoraa asevaikutusta, maalien karkean (~+/- 2 km) sijainnin kerääminen kyllä onnistuu, myös häivekoneista, ja suhteellisen pitkänkin matkan päästä.
UHF:ää voidaan varmasti käyttää myös asevaikutukseen, mutta tällöin puhutaan puolustavasta osapuolesta (lue: omassa maassa sijaitseva organisaatio), koska organisaatio on mitä ilmeisemmin raskas; paljon sensoreita, iso tiedonsiirtoinfra, paljon laskentakykyä, ja suhteellisen paljon osaavaa (siviili)henkilökuntaa.
PV:n käyttäessä häivekoneita selkeästi Suomen rajojen sisäpuolella, siitä on meille kiistaton hyöty, koska
1) etäisyys vihollisen sensorimassaan on suuri
2) hävittäjä hyötyy suuresti puolustusvoimien sensorifuusiosta
3) hävittäjä hyötyy muista ilmapuolustuksen aseellisen vaikutuksen yksiköistä
Ei myöskään parane luulla, että PV:n häivekone olisi minkäänlainen hopealuoti lennettäessä toimintakykyisen Venäjän ilmapuolustuksen alaisuudessa, syyt samat kuin edellä.
Aivan sama pätee tietysti joskus hamassa tulevaisuudessa palveluskäyttöön tulevaan T-50:een. En usko siitä olevan normaalia merkittävämpää uhkaa Suomen ilmatilassa, jos meillä on käytössä häivekone, RF spektrit, kaikki maasensorit, maailmatorjunta, tietovuo, oikea henkilökunta ja soveltuvat tietojärjestelmät. Jos tänne yritetään aseellista attentaattia, jossa mukana ilmakomponentti, on nuo pakko pelata pois pelistä, tai menee 100% varmuudella perseelleen.
En osaa suoraan sanoa, pitäisikö PV:n hankkia F-35A vai ei, mutta alan olemaan melko vakuuttunut siitä, että seuraavassa hävittäjässä on oltava kohtuulliset häiveominaisuudet. Jo yksistään tämä rajaa vaihtoehtot muutamaan koneeseen.
Kannattaa lisäksi muistaa, että puhutaan hävittäjästä, joka tulee meille käyttöön joskus 2025 tienoilla, ei tänä päivänä. 4-sukupolven hävittäjät ovat tuolloin antiikkia. Vai pitäisikö puhua lentävästä asejärjestelmästä? Aerodynaamisesta näkökulmasta, tai siitä tavasta käsitellä hävittäjäilmatorjuntaa elokuvien kuten Top Gun ja Iron Eagle tavalla, 4-sukupolvi on varmasti tuolloinkin kuranttia kamaa, mutta siitä vaan ei ole meille kovin suurta iloa.
Juuri näin.
Mitä matalampi tutkataajuus, niin sitä pidempi havaintoetäisyys noin yleensäkin riippumatta onko maalina oleva kone häivekone vai ei. Lisäksi tietysti matalataajuuksisesta tutkasta on helpompi saada enempi tehoa irti, joten sitäkin kautta havaintoetäisyys kasvaa. Häiveominaisuuksien vaikutus heikkee varmasti tutkataajuuden laskiessa mutta kuinka paljon, on osittain arvoitus.
Matalataajuuksisten tutkien havaintoetäisyys ei kuitenkaan ole mitenkään ihmeaseita vaan niidenkin kantamalla on rajoituksensa. Yksi kehittyneimmistä malleista lienee venäläinen Nebo UE-tutka, jonka havaintoetäisyys MiG-21:n on valmistajan mukaan 65 km 500 m korkeudella, 310 km 10 km korkeudella ja 400 km 20 km korkeudella. Mielenkiintoista tässä on se, että radiohorisontti noilla korkeuksilla selvästi (30-50%) kauempana eli todennäköisesti noin matalataajuisen tutkan erottelua haittaa maavälke selvästi. Ongelmana on myös tutkien suuri koko, vaadittu suuri signaalinkäsittelykapasiteetti ja samalla korkea hinta. VHF/UHF-alueiden AWACS:a ei varmasti ihan helpolla saa tehtyä, vaan ne ovat maasijoitteisia. L-alueen AWACS:ja (esim. Boeingin 737 AEW&C-kone) sen sijaan on jo olemassa, mutta tuolla taajuusalueella häiveteknologia on vielä kohtalaisen tehokasta. Varmasti erittäin matalataajuiset tutka-aalllot (esim. UHF) heikentävät RAM-materiaalien ja pinnoitteiden vaikutusta merkittävästi. Samalla muotoilun vaikutus heikkenee ainakin osittain. Niinpä häivekoneiden suhteellinen havaittavuus niillä paranee merkittävästi. Kuitenkin (kuten toteatkin) tuollaiset tutkat sopivat enemmän puolustuksellisiin tehtäviin kuin hyökkäyskäyttöön, jota varten AWACS:t on keksitty.
Ylli
Majuri
RistoJ kirjoitti:
Jotenkin tämä kaikki tutkatietämys täällä menee ihan ohi aiheesta. Häiveominaisuuksista on toki hyötyä yöllä mutta entä jos lennetäänkin päivällä? Kirkkaalla kelillä tuo näkyy ihan yhtä hyvin muutkin koneet. Entäpä tuon aikaan saama valtaisa melu? Aistivalvontaverkko saa haiskahduksen koneesta vaikka tutka ei sitä näkisikään ja hälyksen tapahduttua ei se enää kauaa pysy piilossa.
Jos ajatellaan konetta Suomen ilmapuolustukseen niin toki vihollinen odottaa niiden esiintymistä tänne hyökätessään ja on siten hyvinkin valppaana. Ei varmaan pysyisi kauaa näkymättömissä vaikka kuinka olisi tutkassa näkymätön.
Juke kirjoitti:
Jos ymmärsin kysymyksen oikein, niin koko ei ole tärkein, B-2 on edelleen stealth koneista stealthein, joten koolla ei sinällään pitäisi olla merkitystä, ellei sitten katsota, että suuri koko on etu. Eli jää muotoilu ja pinnoite, joilla kummallakin on rajoitteensa.
Muotoilu on vaikeaa, koska konen pitäisi pystyä lentämään ja tuloksena on auttamattomasti se, että kone näkyy jostakin suunnasta paremmin kuin toisesta ja sitten on vielä otettava huomioon tutkat jotka käyttävät hyväkseen useita vastaanottimia ja siis sieppaavat sivuun heijastetut tutkasäteet.
Pinnoitteella on myös haittapuolensa, koska sitä pitää olla paksuhko kerros koneen pinnassa ja se painaa ja haittaa aerodynamiikkaa. Käytännössä lienee mahdotonta käyttää pinnoitetta muuten kuin vain tiettyjä aaltopituuksia vastaan. Eli homma on aina kompromissi.
PAK-FA:n päätutkan kerrotaan havaitsevan rcs 1m2 kokoisen kohteen 400 km:n päästä ja F-35:nen edestä (rcs=0.0015 m2) 80 km:n päästä. Silmällä ei erota kohdetta niin kaukaa. Venäläinen OLS-35 lämppäri havaitsee hävittäjän edestä 50 km:n päästä ja takaa 90 km:n päästä.Ylli kirjoitti:
Ääniaallot ovat hitaita. Eli niillä saadaan vain summittainen sijainti. Onhan PV:llä aisti-ilmavalvonta jonka tehosta on kyseenalaista tietoa.
Juke kirjoitti:
Lisään nyt vielä tämänkin, että vaikka sen koneen koko ei olisikaan ongelma havaittavuuden kohdalla, niin se kyllä vaikuttaa hintaan. Ja muutenkaan minulla tai kellään muullakaan nettiin kirjoittavalla ei ole täyttä tietoa siitä, että mitä kaikkea B-2 on syönyt.
Mutta mikäli en nyt muista väärin, niin B-2:n tapauksessa sen koko taisi olla jopa etu, koska siinä oli silloin tilaa käyttää hieman vaativampia ratkaisuja ja siten pystyttiin jopa vähentämään näkyvyyttä matalataajuustutkissa.
Pienessä koneessa sitten saattaa olla vaikeuksia kantokyvyn kanssa, joten kaikkea ei saa millään mukaan ja osa häive ratkaisuista lisäävät painoa.
crane
Ylipäällikkö
Facetmobilesta: "The configuration was developed using a combination of analytical methods, radio-controlled model testing and wind-tunnel testing. In all, 8 radio-controlled models were built and flown. Construction of N117WD took 2 1/2 years. First flight was April 22, 1993."
Sitten F-117:sta "Its first flight was in 1981, and it achieved initial operating capability status in October 1983.[1] The F-117 was "acknowledged" and revealed to the world in November 1988.[4]"
Olikohan nyt Juke sitten kumpi ensinnä ja kummasta on muotoilu "lainattu" :a-rolleyes:
Sitten F-117:sta "Its first flight was in 1981, and it achieved initial operating capability status in October 1983.[1] The F-117 was "acknowledged" and revealed to the world in November 1988.[4]"
Olikohan nyt Juke sitten kumpi ensinnä ja kummasta on muotoilu "lainattu" :a-rolleyes:
Joo siis jos toinen kone näkee vihollishävittäjän silmillään ei häiveominaisuuksista ole paljon etua. Jos maastakäsin kuullaan että kone lentää jossain pilvien yläpuolella niin siinä ei ole paljoa tehtävissä. Koska ei ole olemassa esim. ohjusta joka pystyy osumaan hävittäjään pelkästään äänen perusteella.Ylli kirjoitti: