F-35 Lightning II

Ei välttämättä jos hankinna ahtona Ruotsin kanssa leivotaan diili Gripenien huollosta. Tällöin Suomessa on F-35 konetyypin huolto ja ylläpito ja Ruotsissa Gripenin, kumpikin maa huoltaa yhtä tyyppiä.
Tätähän ilmavoimissa on puntaroitu. Tiedä sitten kuinka vakavissaan. Ratkaisu olisi poliittisesti korrekti. Gripen täydentäisi F35:n käyttöä siten, että olisi edullisempi lennättää, sopisi hyvin aluevalvontaan ja maatietukikohtiin. F35:n häiveomainaisuudet, rynnäkkökäyttö ja havainnointikyky taas puolestaan olisivat korvaamattomia etuja. Kynnys taitaa olla, että saadaanko näitä toimimaan niin, että F35:n järjestelmiin yhdistyy myös Gripen ja mitä taktisia etuja "parityöskentely" tuo. Onko tuosta yhdistämisestä saatavat edut kuinka painavia ja onko Gripen lopulta edullisempi käyttää.
 

Niin, ja mitähän Pentagon ja puolustusministeri Panetta sitten ilmoitti selonteossaan?
In his announcement of the new defense strategy in January 2012, Secretary of Defense Leon Panetta clearly articulated the need to maintain capabilities to deal with two major regional conflicts at one time:

"Our strategy review concluded that the United States must have the capability to fight several conflicts at the same time. We are not confronting, obviously, the threats of the past; we are confronting the threats of the 21st century. And that demands greater flexibility to shift and deploy forces to be able to fight and defeat any enemy anywhere. How we defeat the enemy may very well vary across conflicts. But make no mistake, we will have the capability to confront and defeat more than one adversary at a time."

Secretary Panetta even more explicitly advocated the two-conflict standard in his speech to the 2012 Munich Security Conference in front of America’s major allies:

"We will ensure that we can quickly confront and defeat aggression from any adversary, any time, any place. It is essential that we have the capability to deal with more than one adversary at a time, and we believe we have shaped a force that will give us that capability."

Lisää aiheesta:
Every Administration has put its own spin on the two-war standard, sometimes repeatedly. The initial formulation was based on the concern that the United States might need to deal with aggression at the same time in both Southwest and Northeast Asia. Over time, the requirement evolved from maintaining the capability to defeat two conventionally armed aggressors to a more complex formulation in which the U.S. military was asked to be able to conduct a single campaign against a conventional adversary while waging a long-duration counterinsurgency and stability campaign or protecting the homeland against attack and providing support to civil authorities.

This evolution culminated in the 2010 Quadrennial Defense Review, which explicitly attempted to move away from the two-theater-war standard. However, it failed to provide a clear alternative metric for determining the size and shape of U.S. forces. Rather, the 2010 QDR proposed to determine force sizing and composition by using the requirements of a diverse and complex set of scenarios, including long-duration stability operations and the defense of the homeland on par with a major regional conflict (MRC). The Obama Administration clearly acknowledged the inadequacy of this approach in its 2012 new strategic guidance, which returned to the two-theater-war construct, although U.S. operations in the second conflict would be limited to countering an aggressor’s objectives or inflicting unacceptable damage.
http://www.heritage.org/research/re...nal-contingency-military-for-21-century#_ftn2
 
Prothers piis pliis! :)

Täällä meinaa mennä välillä jälkipoltto päälle ihan itsestään.
---
Vähän ketjun aiheeseen liittyen:
Olipa kahden mallin vaihtoehto toimiva ja kaiken kestävä ratkaisu meillä tai ei, se on tässä vaiheessa olemassa yhtenä mahdollisuutena jonka ulottuvuuksia on hyvä hahmotella. Mukavaa pohdintaa ja tuumailevassa, rakentavassa hengessä aiheesta ja siinä piilevistä mahdollisuuksista käyvät mm. @yrjö ja @tiedotusosasto . Tällä haluan sanoa, että ei suljeta erilaisia vaihtoehtoja pois vaan pohditaan, kuinka ne voisivat toimia Soumi (tm) olosuhteissa ja erilaisissa yhteistyökuvioissa. Tällaista mutta myös muista koneyhdistelmistä olisi mukava lukea lisää.

Ei välttämättä jos hankinna ahtona Ruotsin kanssa leivotaan diili Gripenien huollosta. Tällöin Suomessa on F-35 konetyypin huolto ja ylläpito ja Ruotsissa Gripenin, kumpikin maa huoltaa yhtä tyyppiä.

Tätähän ilmavoimissa on puntaroitu. Tiedä sitten kuinka vakavissaan. Ratkaisu olisi poliittisesti korrekti. Gripen täydentäisi F35:n käyttöä siten, että olisi edullisempi lennättää, sopisi hyvin aluevalvontaan ja maatietukikohtiin. F35:n häiveomainaisuudet, rynnäkkökäyttö ja havainnointikyky taas puolestaan olisivat korvaamattomia etuja. Kynnys taitaa olla, että saadaanko näitä toimimaan niin, että F35:n järjestelmiin yhdistyy myös Gripen ja mitä taktisia etuja "parityöskentely" tuo. Onko tuosta yhdistämisestä saatavat edut kuinka painavia ja onko Gripen lopulta edullisempi käyttää.

@yrjö pohtii F-35 - Gripen -yhdistelmää ja tuo esille huoltomallin, jossa Ruotsi huoltaisi myös Suomen Gripenit ja Suomi itse F-35:t. Mallissa on mielestäni positiivista se, että logistisesti ja loogisesti ajatellen tässä olisi järkeä. Huolto tehtäisiin toisille koneille itse ja toisille aivan naapurissa (oikeastaan voisi ajatella länsinaapuria tässä mallissa "väistöalueena"). Jos Pohjoismaisesta yhteistyöstä ja sen tiivistämisestä saadaan konkreettista aikaiseksi, tässä olisi yksi sellainen juttu joka kannattaisi painaa korvien väliin. Putkiunelmaa ehkä, mutta voisikohan Suomi huoltaa myös Norjan F-35 -koneita tässä mallissa?

@tiedotusosasto pohtii ko. koneyyppien yhteensopivuutta ja rooleja käytössä. Koneiden järjestelmien saattaminen yhteensopiviksi tiedon jakamisessa ja vastaanottamisessa (mielellään "parhailla" linkkiyhteyksillä) on keskeinen elementti näiden koneiden yhdistelmässä.

Huom. Yllä olevassa ei dissata eikä haukuta koneita tai kansallisuuksia (voisin ehkä kirjoittaa pari mehevää länsinaapurivitsiä joskus, mutta sen teen iltavapaiden puolelle ;) ), ei mollata foorumihenkilöitä eikä maalata piruja seinille koneiden kehitysaikataulujen tms. suhteen.
---

Aiemmin postasin asiasta hieman huolestuneena Trumpetöörin F-35 -titityyviestiin liittyvän uutisen. Höyrypäisyys ja "hyvien diilien" metsästys voivat ravistella tätäkin hanketta. Toisaalta, kyse voi hyvinkin olla bluffista ja vedätyksestä, kuten eräs foorumisti jo asiaa aprikoi. Seurataan tilannetta mutta ei olla hysteerisiä suuntaan eikä toiseen.
 
Tuossa Gripen (Ruotsi huoltaa) ja F35 (meidän oma kokoonpano/huolto) taidettiin kyllä törmätä heti siihen dilemaan, että vähentämällä Gripen myötä F35:n lukumäärää vähennetään myös mahdollisuutta saada järkevä kokoonpanodiili F35:n osalle saati, jos havitellaan muidenkin maiden huoltoa tänne. Eli kokoonpano/huolto toki olisi todennäköisempi mitä suurempi on konemäärä.
 
Eli, kirjoitellaanpa nyt sitten jenkkien F-35 määristä, kun asiasta tuli foorumilla puhetta.

Tausta

Ns. "Joint" kone tarjoaa periaatteessa merkittäviä etuja tuotekehityksen, tuotannon ja käytön/ylläpidon saralla. Tätä on aikaisemminkin yritetty ja tehtykin, mutta F-35:den kohdalla laitettiin munat todellakin yhteen koriin.

F-35 tulisi korvaamaan eri versioina
  • F-117 stealth rynnäkköhävittäjä
  • F-16 hävittäjä
  • F-18 tukialushävittäjä
  • Pystysuoraan laskeutuva Harrier
  • Maataistelukone A-10
  • (Tietyssä mielessä, myös F-15 ja F-15E-hävittäjäpommittaja)
Tavoite oli, että F-35 olisi edullisempi kehittää, valmistaa ja käyttää kuin perinteiset Legacy-koneet. Muistaakseni kappalehinnan piti olla alunperin jotain 30 miljoonaa jne.

Esim. tuolta juttua taustoista.

http://www.airspacemag.com/military-aviation/the-ultimate-fighter-21855513/

When the contract was awarded in the early 1990s, Pentagon leaders had hoped that by merging multiple fighter projects into a single huge one, they could use mass production to get U.S. services and allies the most advanced strike jet possible for a price that, if far from inexpensive, was at least affordable.

“We’re going to save money in production because Henry Ford had it right,” promises engineer Larry Lawson, executive vice president and, until a recent promotion, general manager for the F-35 program at Lockheed Fort Worth. “The cost is tied to the numbers that you build.”

Operating jet fighters can never be called “cheap,” but with multiple allies flying the same aircraft, and thus able to share facilities and equipment, the cost of operating the F-35 would be cheaper than operating the various “legacy” aircraft, such as the F-16s and AV-8B Harriers, that the new fighter is intended to replace. “We all show up tomorrow with the same kit,” says Lieutenant General André Deschamps, chief of Canada’s air staff, “the same software, same everything. The procedures are the same, the training’s the same. You don’t need to bring all the equipment. We can quickly come together with fewer platforms and have a far greater effect.”

Matkan varrella kylmä sota oli jo päättynyt. F-22, jota oli alunperin tarkoitus tilata lähes 800 kappaletta, osoittautui niin kalliiksi käyttää, että sen tuotantomäärää supistettiin useaan kertaan sillä seurauksella, että jenkeillä on vajaa 200 rakennettu ja vain runsas 100 oikeasti käytössä ja kehitettynä operatiiviseen kykyyn.

F-35 puolestaan ajautui myös tahollaan melkoisiin haasteisiin. Joint-koneen toteutus ei ollutkaan kovin helppoa. Tämän johdosta aikataulu venyi ja kustannukset nousivat.

Tämän johdosta jenkeille muodostui kohtalainen fighter gap. Navylle vähemmän, koska niillä tuorein fleetti ja ovat ostelleet Superia jatkuvasti.

Viimeinen taustakehitys on vielä uudestaan agressiiviseksi ryhtynyt Venäjä sekä nouseva Kiina. Molemmat ovat kehittäneet pitkän kantaman AA/AD-kyvykkyyksiä. Ja molemmat kehittävät uusia stealth-hävittäjiä.

Edelleen, sekä Yhdysvaltain lentävässä että myös muussa kalustossa on isoja uusimistarpeita. Esim. uudet lentotukialukset, uudet ydinsukellusveneet, ydinaseiden uusiminen laajemmin. F-35 ei tappele rahoista yksin.

Näiden tekijöiden pohjalta voidaan arvioida tekijöitä, jotka vähentävät ja toisaalta säilyttävät/lisäävät jenkkien tilaamaa konemäärää.

Vähentävät tekijät:
  • Pitkä trendi jenkeissä on ollut, että hävittäjien määrä laskee. Tämän voi olettaa jatkuvan
  • F-35 kustannukset ja käyttökustannukset ovat kasvaneet. Jenkeillä ei ole varaa korvata koneita yksi yhteen. F-22 oli jo esimerkki siitä, miten kalliita koneita hankitaan vähemmän.
  • Samaa esimerkkiä osoittavat esim. Hollanti, Norja ja Tanska. Kaikissa siirtymä F-16-->F-35 johti selkeään lukumäärien supistumiseen.
  • F-35 on selkeästi kyvykkäämpi ja selviytymiskykyisempi kuin perinteiset koneet. Esim. harvalukuiset F-117-koneet toimittivat merkittävän osan todellisesta asevaikutuksesta Irakiin 1991. Samalla tavalla F-35 hoitaa tehtävät vähemmällä konemäärällä.
  • Venynyt aikataulu sekä huoli F-35 kustannuksista sekä myös suorituskyvystä joillain osa-alueilla on johtanut siihen, että vanhoja koneita ei olekaan poistettu, tai poistamassa. Vaan niiden elinkää jatketaan. Esim. F-15 tulee lentämään hämmästyttävän pitkään. Lisäksi pulaa paikkaamaan on ostettu uusia koneita. Esim. US NAVY tilaa uusia Supereita koko ajan. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että F-35 ei tulla tilaamaan yhtä paljon kuin mitä oli alunperin suunniteltu. Jenkkienkin rahakukkaro on rajallinen.
  • Venäjän ja Kiinan asettama haaste on merkittävä. Jenkit ovat todenneet, että tällä menolla he eivät ole ylivoimaisen kyvykkäitä. Siksi he ovat kehittämässä kahta selviytymiskykyistä pitkän kantaman järjestelmää, jotka pystyvät toimimaan risteily- ja ballististen ohjusten muodostaman uhan ulkopuolelta. Uusi strateginen häivepommittaja B-21 Raider sekä uudet 6. sukupolven hävittäjät PCA ja laivaston oma vastaava kone. Tavoite olisi esim hankkia ripeästi 100 uutta pommaria. Ja 6. sukupolven koneet tuoda "kiihdytetyllä aikataululla", jo 20-luvun lopulla
  • Venynyt aikataulu ja nousseet kustannukset ja toisaalta uudet tarpeet ovat siis jossain määrin sulkeneet ikkunaa F-35 osalta
  • On hyvin mahdollista, että uudet UCAVit tulevat vahvasti mukaan kuvioihin ja niiden tuleminen vähentää F-35 osuutta

Säilyttävät / lisäävät tekijät
  • Fighter Gap on selviö. Jenkit tarvitsevat koneita joka tapauksessa
  • Kiinan ja Venäjän uhka merkitsee sitä, että tarve saada uutta kalustoa riviin on varsin akuutti.
  • F-22 alhainen tilausmäärä johtui mm. siitä, että ajateltiin että F-35 ottaisi myös roolia. Kuitenkin, F-35 ei ole yhtä selviytymis- ja suorituskykyinenkuin F-22. Jenkkien kenraali taisikin sanoa, että hän tarvitsee 10 F-35 siihen, missä pärjäsi 3 F-22 (joku varmaan muistaa tai osaa kaivaa tarkan suhdeluvun). Eli, tämä petaa tarvetta F-35:delle. Tosin, nyt jenkit ovat sitten säilyttämässä myös F-15.

Summa summarum

Jos ei tule nopealla aikataululla III-maailmansotaa, niin todennäköisesti tilausmäärät lyhyellä aikataululla tulevat jäämään alunperin projisoituja alhaisemmiksi.

Pidemmällä aikajänteellä on silti hyvin mahdollista, että jos F-35 osoittautuu onnistuneeksi konseptiksi, sen tuotanto tulee jatkumaan yllättävän pitkään. Tästä hyvänä esimerkkinä on F-16 - 40 vuotta, ja tuotanto jatkuu edelleen.
 
Eli, kirjoitellaanpa nyt sitten jenkkien F-35 määristä, kun asiasta tuli foorumilla puhetta.

Tausta

Ns. "Joint" kone tarjoaa periaatteessa merkittäviä etuja tuotekehityksen, tuotannon ja käytön/ylläpidon saralla. Tätä on aikaisemminkin yritetty ja tehtykin, mutta F-35:den kohdalla laitettiin munat todellakin yhteen koriin.

F-35 tulisi korvaamaan eri versioina
  • F-117 stealth rynnäkköhävittäjä
  • F-16 hävittäjä
  • F-18 tukialushävittäjä
  • Pystysuoraan laskeutuva Harrier
  • Maataistelukone A-10
  • (Tietyssä mielessä, myös F-15 ja F-15E-hävittäjäpommittaja)
Tavoite oli, että F-35 olisi edullisempi kehittää, valmistaa ja käyttää kuin perinteiset Legacy-koneet. Muistaakseni kappalehinnan piti olla alunperin jotain 30 miljoonaa jne.

Esim. tuolta juttua taustoista.

http://www.airspacemag.com/military-aviation/the-ultimate-fighter-21855513/



Matkan varrella kylmä sota oli jo päättynyt. F-22, jota oli alunperin tarkoitus tilata lähes 800 kappaletta, osoittautui niin kalliiksi käyttää, että sen tuotantomäärää supistettiin useaan kertaan sillä seurauksella, että jenkeillä on vajaa 200 rakennettu ja vain runsas 100 oikeasti käytössä ja kehitettynä operatiiviseen kykyyn.

F-35 puolestaan ajautui myös tahollaan melkoisiin haasteisiin. Joint-koneen toteutus ei ollutkaan kovin helppoa. Tämän johdosta aikataulu venyi ja kustannukset nousivat.

Tämän johdosta jenkeille muodostui kohtalainen fighter gap. Navylle vähemmän, koska niillä tuorein fleetti ja ovat ostelleet Superia jatkuvasti.

Viimeinen taustakehitys on vielä uudestaan agressiiviseksi ryhtynyt Venäjä sekä nouseva Kiina. Molemmat ovat kehittäneet pitkän kantaman AA/AD-kyvykkyyksiä. Ja molemmat kehittävät uusia stealth-hävittäjiä.

Edelleen, sekä Yhdysvaltain lentävässä että myös muussa kalustossa on isoja uusimistarpeita. Esim. uudet lentotukialukset, uudet ydinsukellusveneet, ydinaseiden uusiminen laajemmin. F-35 ei tappele rahoista yksin.

Näiden tekijöiden pohjalta voidaan arvioida tekijöitä, jotka vähentävät ja toisaalta säilyttävät/lisäävät jenkkien tilaamaa konemäärää.

Vähentävät tekijät:
  • Pitkä trendi jenkeissä on ollut, että hävittäjien määrä laskee. Tämän voi olettaa jatkuvan
  • F-35 kustannukset ja käyttökustannukset ovat kasvaneet. Jenkeillä ei ole varaa korvata koneita yksi yhteen. F-22 oli jo esimerkki siitä, miten kalliita koneita hankitaan vähemmän.
  • Samaa esimerkkiä osoittavat esim. Hollanti, Norja ja Tanska. Kaikissa siirtymä F-16-->F-35 johti selkeään lukumäärien supistumiseen.
  • F-35 on selkeästi kyvykkäämpi ja selviytymiskykyisempi kuin perinteiset koneet. Esim. harvalukuiset F-117-koneet toimittivat merkittävän osan todellisesta asevaikutuksesta Irakiin 1991. Samalla tavalla F-35 hoitaa tehtävät vähemmällä konemäärällä.
  • Venynyt aikataulu sekä huoli F-35 kustannuksista sekä myös suorituskyvystä joillain osa-alueilla on johtanut siihen, että vanhoja koneita ei olekaan poistettu, tai poistamassa. Vaan niiden elinkää jatketaan. Esim. F-15 tulee lentämään hämmästyttävän pitkään. Lisäksi pulaa paikkaamaan on ostettu uusia koneita. Esim. US NAVY tilaa uusia Supereita koko ajan. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että F-35 ei tulla tilaamaan yhtä paljon kuin mitä oli alunperin suunniteltu. Jenkkienkin rahakukkaro on rajallinen.
  • Venäjän ja Kiinan asettama haaste on merkittävä. Jenkit ovat todenneet, että tällä menolla he eivät ole ylivoimaisen kyvykkäitä. Siksi he ovat kehittämässä kahta selviytymiskykyistä pitkän kantaman järjestelmää, jotka pystyvät toimimaan risteily- ja ballististen ohjusten muodostaman uhan ulkopuolelta. Uusi strateginen häivepommittaja B-21 Raider sekä uudet 6. sukupolven hävittäjät PCA ja laivaston oma vastaava kone. Tavoite olisi esim hankkia ripeästi 100 uutta pommaria. Ja 6. sukupolven koneet tuoda "kiihdytetyllä aikataululla", jo 20-luvun lopulla
  • Venynyt aikataulu ja nousseet kustannukset ja toisaalta uudet tarpeet ovat siis jossain määrin sulkeneet ikkunaa F-35 osalta
  • On hyvin mahdollista, että uudet UCAVit tulevat vahvasti mukaan kuvioihin ja niiden tuleminen vähentää F-35 osuutta

Säilyttävät / lisäävät tekijät
  • Fighter Gap on selviö. Jenkit tarvitsevat koneita joka tapauksessa
  • Kiinan ja Venäjän uhka merkitsee sitä, että tarve saada uutta kalustoa riviin on varsin akuutti.
  • F-22 alhainen tilausmäärä johtui mm. siitä, että ajateltiin että F-35 ottaisi myös roolia. Kuitenkin, F-35 ei ole yhtä selviytymis- ja suorituskykyinenkuin F-22. Jenkkien kenraali taisikin sanoa, että hän tarvitsee 10 F-35 siihen, missä pärjäsi 3 F-22 (joku varmaan muistaa tai osaa kaivaa tarkan suhdeluvun). Eli, tämä petaa tarvetta F-35:delle. Tosin, nyt jenkit ovat sitten säilyttämässä myös F-15.

Summa summarum

Jos ei tule nopealla aikataululla III-maailmansotaa, niin todennäköisesti tilausmäärät lyhyellä aikataululla tulevat jäämään alunperin projisoituja alhaisemmiksi.

Pidemmällä aikajänteellä on silti hyvin mahdollista, että jos F-35 osoittautuu onnistuneeksi konseptiksi, sen tuotanto tulee jatkumaan yllättävän pitkään. Tästä hyvänä esimerkkinä on F-16 - 40 vuotta, ja tuotanto jatkuu edelleen.

Tämä kaikki on todennäköisesti aivan totta, kokonaan eri asia on sitten se, että mitä käytännön merkitystä tällä on HX-hankkeen kannalta?

Joka tapauksessa kaikkien ennakkoarvioiden mukaan F-35 tulee olemaan maailmassa eniten valmistettu hävittäjä ainakin seuraavien 20 vuoden aikana. Mahdolliset prosenttiluokkaa olevat leikkaukset F-35:n alun perin kaavailtuihin tuotantomääriin eivät kaiken todennäköisyyden mukaan vaikuta koneen myyntihintaan Suomelle käytännössä mitenkään. Paljon suurempi vaikutus hankkeen kokonaiskuluihin on esimerkiksi dollarin ja euron välisellä kurssilla, sekä yleisen korkotason kehittymisellä seuraavan 20 vuoden aikana. Kaikissa tällä hetkellä näköpiirissä olevissa skenaarioissa F-35 hävittäjää valmistetaan joka tapauksessa tuhansia kappaleita useisiin kymmeniin eri maihin.

Tätä kaikkea kun peilaa esimerkiksi sitä taustaa vasten, että Gripen E ei ole vielä tehnyt edes ensilentoakaan, eikä ole mitään varmuutta siitä, että kone ylipäätään edes toimii tai tulee käyttöön yhdenkään maan ilmavoimissa, niin voidaan hyvin nopeasti nähdä uuden Gripenin olevan kaikkein heikoimmassa asemassa HX-hanketta ajatellen tällä hetkellä.

Tätä taustaa vasten ymmärrän hyvin @Sardaukar turhautumista tähän koko keskusteluun. Tuntuu, että Gripen-fanejen ainoa kunnollinen argumentti Gripen E:n puolesta on F-35:n hypoteettiset ongelmat, joiden realisoitumisesta tulevaisuudessa ei ole tässä vaiheessa edes mitään varmuutta. Tämän jatkuvan useimmiten virheellisiin tai ainakin vanhentuneisiin tietoihin perustuvan F-35:n dissaamisen sijaan olisi paljon mielenkiintoisempaa kuulla mikä tekee Gripenistä paremman edes esimerkiksi Eurofighter Typhooniin tai Super Hornetiin verrattuna?

Hiljattain tälläkin foorumilla esillä olleessa videossa mm. brittien Typhoon-pilotti vertasi Gripenin suorituskykyä F-16 hävittäjään, ja mainitsi sen olevan huomattavan alitehoinen juurikin Eurofighter Typhooniin verrattuna. Myös muista lähteistä on tullut esiin vastaavia huomiota, samoin esimerkiksi Gripen toimintasädettä kunnollisessa asekuormassa on kritisoitu. Olisikin erityisen kiinnostavaa kuulla Gripenin kannattajien näkemyksiä näistä aiheista erityisesti verrattuna muiden HX-hankkeessa ehdolla olevien konetyyppien jo todennettuihin suorituskykyihin näillä osa-alueilla...
 
Tämä kaikki on todennäköisesti aivan totta, kokonaan eri asia on sitten se, että mitä käytännön merkitystä tällä on HX-hankkeen kannalta?

Heh. Olin alunperin kirjoittanut tekstin alkuun jotenkin näin :)

Eli, kirjoitellaanpa nyt sitten jenkkien F-35 määristä, kun asiasta tuli foorumilla puhetta. Vaikka en oikein ymmärräkään asiasta noussutta kuohua, kun ei sillä ole juuri mitään käytännön merkitystä Suomen HX-hankkeen kannalta.

Mutta otin sitten jälkiosan pois, kun se olisi saattanut vaikuttaa mahdollisesti huonolta. Mutta samaa mieltä siis asiasta.

---

Muuhun viestiin vain se kommentti, että toivottavasti eri forumilaisten dissailua olisi vähemmän.

Luulisin, että fanipoikien luomat hypoteettiset ongelmat, jotka perustuvat virheellisiin tai vanhentuneisiin tietoihin ammutaan aika nopeasti alas. Koetan myöskin tehdä sitä itse. Tähystäjä voi myöskin osallistua.

Kaikista tarjolla olevista ehdokkaista Typhoonilla on ylivoimaisesti paras teho-paino-suhde. Se on tunnettu asia. Alla on ohjukset ja 50% bensaa. Jos joku haluaa, niin laskee omat lukunsa.

Draken 0,92
Gripen C 1,00
Gripen NG 1,01
F-35 1,10
Superhornet 1,10
Rafale 1,19
F-18 C 1,25
F-16C Block 50 1,25
F-22 1,33
Typhoon 1,34
F-15 C 1,35

Muistat nyt väärin. Kyse ei ollut Gripenin toimintasäteestä vaan asekuormasta.
 
Tuossa vielä siipipainot. Ilmeisesti Gripen NG on todellisuudessa yhtä hyvä kuin Gripen C, mutta tuo on laskettu vähän varovaisemmin.

Typhoon 267
Gripen C 272
Rafale 281
F-15 C 282
F-22 307
Gripen NG 308
F-18 C 343
F-16C Block 50 370
Superhornet 390
F-35 413

Lisäksi olisi hyvä laskea span-loading, mutta se on vaikeampaa.
 
Heh. Olin alunperin kirjoittanut tekstin alkuun jotenkin näin :)

Muistat nyt väärin. Kyse ei ollut Gripenin toimintasäteestä vaan asekuormasta.

Tähän on pakko kommentoida heti alkuun, että eikö kyse ole pohjimmiltaan samasta asiasta?

Mitä merkitystä on toimintasäteellä ilman merkityksellistä asekuormaa?

En nyt jaksa kaivaa tähän varsinaisia lukuja kun niitä löytää jokainen ihan googlaamallakin, mutta olen kyllä siinä käsityksessä, että niin F-35:n, Eurofighter Typhoonin, Dassault Rafalen kuin myös F/A-18E Super Hornetin relevantti toimintasäde taisteluvarustuksessa on selkeästi Gripen E:tä suurempi.

Eli jos tähän ei löydy luotettavia lähteitä, jotka todistavat toisin, pysyn kyllä käsityksessäni. Varsinkin verrattaessa yksimoottorista Gripeniä kaksimoottorisiin ja isokokoisempiin hävittäjiin olisi ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna kummallista, jos näissä hävittäjissä olisi Gripeniä pienempi toimintasäde. F-35 puolestaan saa tässä suhteessa huomattavaa etua siitä, että siinä on Gripeniä merkittävästi tehokkaampi moottori ja se kantaa normaalitilanteessa asekuormansa rungon sisällä, mikä vähentää ilmanvastusta merkittävästi.
 
Tähän on pakko kommentoida heti alkuun, että eikö kyse ole pohjimmiltaan samasta asiasta?

Mitä merkitystä on toimintasäteellä ilman merkityksellistä asekuormaa?

En nyt jaksa kaivaa tähän varsinaisia lukuja kun niitä löytää jokainen ihan googlaamallakin, mutta olen kyllä siinä käsityksessä, että niin F-35:n, Eurofighter Typhoonin, Dassault Rafalen kuin myös F/A-18E Super Hornetin relevantti toimintasäde taisteluvarustuksessa on selkeästi Gripen E:tä suurempi.

Eli jos tähän ei löydy luotettavia lähteitä, jotka todistavat toisin, pysyn kyllä käsityksessäni. Varsinkin verrattaessa yksimoottorista Gripeniä kaksimoottorisiin ja isokokoisempiin hävittäjiin olisi ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna kummallista, jos näissä hävittäjissä olisi Gripeniä pienempi toimintasäde. F-35 puolestaan saa tässä suhteessa huomattavaa etua siitä, että siinä on Gripeniä merkittävästi tehokkaampi moottori ja se kantaa normaalitilanteessa asekuormansa rungon sisällä, mikä vähentää ilmanvastusta merkittävästi.

Tähän vastaan ensin vain näin. Ei Suomen HX-hankkeen kannalta mitään käytännön merkitystä.

Sitten teoreettista pilkunviilausta. Jos kaivat esiin sen mainitsemasi maininnan, niin siinä todettiin, että toimintasäde on sama, mutta asekuorma pienempi.
 
Eli olemmeko nyt kaikki siis yhtä mieltä siitä, että Gripen E:ssä on kaikista tarjokkaista huonoin teho-painosuhde, se pystyy kantamaan vähiten asekuormaa ja myös sen tositilanteessa merkityksellinen toimintasäde on kaikkein pienin?

Tämän lisäksi siinä ei ole mitään sellaisia häiveominaisuuksia mitä ei olisi myös muissa koneissa, sen tutka tai IRST-järjestelmä ei käytettävissä olevien tietojen perusteella ole sen parempi kuin muissakaan tarjolla olevissa koneissa, sensorifuusion paremmasta toimivuudesta ei ole mitään todisteita, todellinen myyntihinta on täysi arvoitus, kone ei ole vielä lentänyt kertaakaan, ja koko konehankkeen tulevaisuus on täysin arvailujen varassa.

Tältä pohjalta ei luulisi olevan kovin vaikeaa hahmottaa miksi suhtaudun epäilevästi Gripen E:n mahdollisuuksiin HX-hankkeessa. Sen ainoa kunnollinen meriitti tuntuu olevan poliittinen sopivuus, ei tarvitse sitoutua "isoon pahaan USA:aan" tai muihin suurvaltoihin kun voidaan ostaa koneet kivasta ja harmittomasta naapurimaasta Ruotsista...
 
Alla on ohjukset ja 50% bensaa. Jos joku haluaa, niin laskee omat lukunsa.

Draken 0,92
Gripen C 1,00
Gripen NG 1,01
F-35 1,10
Superhornet 1,10
Rafale 1,19
F-18 C 1,25
F-16C Block 50 1,25
F-22 1,33
Typhoon 1,34
F-15 C 1,35
Eli F-35:n isot sisäiset polttoainesäiliöt on puolillaan, muiden pienemmät säiliöt on puolillaan mutta niillä ei ole lisäsäiliöitä joita ne normaalisti kantaisivat? Reilua.
Vertaile täydellä polttoainekuormalla ja mielellään vielä lisäsäiliöllä tai kahdella, ei noita koneita lähetetä minkäänlaiselle taistelulennolle vajailla tankeilla.
 
Viimeksi muokattu:
Minun motiivi on palauttaa ketjua takaisin todellisuusmaailmaan kiinni, se oli aika heikossa tilassa tänne tullessani. Se onnistuu melko yksinkertaisesti uutisia ja dokumentteja linkittämällä. Tai pienellä loogisella ajattelulla, kuten ennen Kanadan vaaleja totesin, että vaaligalluppien perusteella F-35:n on käymässä huonosti, jolloin eräs ketjusta tuttu henkilö piti arvelujani ihan huuhaana ja että "F-35 tilaus tehdään heti vaalien jälkeen", no eipä tehty.

Kohta on 2017 ja uusi kattava vuosiraportti, ja vaikka kuinka osa toivoo, se että Gripen E ei ole vielä lentänyt, ei korjaa yhtäkään teknistä ongelmaa F-35:ssa, näitä taisi lokakuussa olla yli tuhat jos muistan oikein.
 
Viimeksi muokattu:
Minun motiivi on palauttaa ketjua takaisin todellisuusmaailmaan kiinni, se oli aika heikossa tilassa tänne tullessani. Se onnistuu melko yksinkertaisesti uutisia ja dokumentteja linkittämällä. Tai pienellä loogisella ajattelulla, kuten ennen Kanadan vaaleja totesin, että vaaligalluppien perusteella F-35:n on käymässä huonosti, jolloin eräs ketjusta tuttu henkilö piti arvelujani ihan huuhaana ja että "F-35 tilaus tehdään heti vaalien jälkeen", no eipä tehty.

Kohta on 2017 ja uusi kattava vuosiraportti, ja vaikka kuinka osa toivoo, se että Gripen E ei ole vielä lentänyt, ei korjaa yhtäkään teknistä ongelmaa F-35:ssa näitä taisi lokakuussa olla yli tuhat jos muistan oikein.
Että semmoinen jalo agenda.
Uskon heti kun osoitat edes yhden (1) sävyltään positiivisen linkkaamasi uutisen tästä vitjasta ja/tai vaihtoehtoisesti yhden (1) sävyltään negatiivisen postauksen sinulta gripen ketjussa.
Se että F-35:stä löytyy kehitys ja testausvaiheessa tuhat korjauskohtaa, ei ikävä kyllä tarkoita sitä etteikö Gripen jäisi tuotantomäärältään pieneksi Saabin joutsenlauluksi, tai sitä että Suomi hankkisi Gripeneitä, vaikka jotkut täällä kovasti niin toivoisivatkin.
 
Viimeksi muokattu:
Kohta on 2017 ja uusi kattava vuosiraportti, ja vaikka kuinka osa toivoo, se että Gripen E ei ole vielä lentänyt, ei korjaa yhtäkään teknistä ongelmaa F-35:ssa, näitä taisi lokakuussa olla yli tuhat jos muistan oikein.

Montako teknistä ongelmaa on Gripen E:ssä? Näistä ruotsalaiset eivät ole uskaltautuneet puhumaan julkisuuteen lainkaan, jos muistan oikein.
 
Gripen E:ssä on (oli?) joidenkin väitteiden mukaan jopa 800 kiloa ylipainoa.
Fakta, että 7,2 tn nousi 8 tonniin. Tarvitseeko sitä kutsua ylipainoksi on eri asia.

Tältä pohjalta ei luulisi olevan kovin vaikeaa hahmottaa miksi suhtaudun epäilevästi Gripen E:n mahdollisuuksiin HX-hankkeessa. Sen ainoa kunnollinen meriitti tuntuu olevan poliittinen sopivuus, ei tarvitse sitoutua "isoon pahaan USA:aan" tai muihin suurvaltoihin kun voidaan ostaa koneet kivasta ja harmittomasta naapurimaasta Ruotsista...
Nyt sanoit pahasti. Kuin pukki olisi tuonut vitsaa pitkään jatkuneen tikkunekun lipomisen sijaan. ;)
 
Tämä kaikki on todennäköisesti aivan totta, kokonaan eri asia on sitten se, että mitä käytännön merkitystä tällä on HX-hankkeen kannalta?

Joka tapauksessa kaikkien ennakkoarvioiden mukaan F-35 tulee olemaan maailmassa eniten valmistettu hävittäjä ainakin seuraavien 20 vuoden aikana. Mahdolliset prosenttiluokkaa olevat leikkaukset F-35:n alun perin kaavailtuihin tuotantomääriin eivät kaiken todennäköisyyden mukaan vaikuta koneen myyntihintaan Suomelle käytännössä mitenkään. Paljon suurempi vaikutus hankkeen kokonaiskuluihin on esimerkiksi dollarin ja euron välisellä kurssilla, sekä yleisen korkotason kehittymisellä seuraavan 20 vuoden aikana. Kaikissa tällä hetkellä näköpiirissä olevissa skenaarioissa F-35 hävittäjää valmistetaan joka tapauksessa tuhansia kappaleita useisiin kymmeniin eri maihin.

Tätä kaikkea kun peilaa esimerkiksi sitä taustaa vasten, että Gripen E ei ole vielä tehnyt edes ensilentoakaan, eikä ole mitään varmuutta siitä, että kone ylipäätään edes toimii tai tulee käyttöön yhdenkään maan ilmavoimissa, niin voidaan hyvin nopeasti nähdä uuden Gripenin olevan kaikkein heikoimmassa asemassa HX-hanketta ajatellen tällä hetkellä.

Tätä taustaa vasten ymmärrän hyvin @Sardaukar turhautumista tähän koko keskusteluun. Tuntuu, että Gripen-fanejen ainoa kunnollinen argumentti Gripen E:n puolesta on F-35:n hypoteettiset ongelmat, joiden realisoitumisesta tulevaisuudessa ei ole tässä vaiheessa edes mitään varmuutta. Tämän jatkuvan useimmiten virheellisiin tai ainakin vanhentuneisiin tietoihin perustuvan F-35:n dissaamisen sijaan olisi paljon mielenkiintoisempaa kuulla mikä tekee Gripenistä paremman edes esimerkiksi Eurofighter Typhooniin tai Super Hornetiin verrattuna?

Hiljattain tälläkin foorumilla esillä olleessa videossa mm. brittien Typhoon-pilotti vertasi Gripenin suorituskykyä F-16 hävittäjään, ja mainitsi sen olevan huomattavan alitehoinen juurikin Eurofighter Typhooniin verrattuna. Myös muista lähteistä on tullut esiin vastaavia huomiota, samoin esimerkiksi Gripen toimintasädettä kunnollisessa asekuormassa on kritisoitu. Olisikin erityisen kiinnostavaa kuulla Gripenin kannattajien näkemyksiä näistä aiheista erityisesti verrattuna muiden HX-hankkeessa ehdolla olevien konetyyppien jo todennettuihin suorituskykyihin näillä osa-alueilla...
En ymmärrä tuota "Gripen fani" itkemistä! Heti jos on jostain erimieltä tai tuo esiin jonkin todellisen tai mahdollisen ongelman niin lyödään leima otsaan "Gripen fani". Kertoo ehkä enemmän näistä F-35/jenkki uskovaisista. Jos ei fanitukseltaan kykene/pysty ajattelemaan kriittisesti niin ei voi kuin sääliä. Gripenissä on omat heikkoutensa ja ongelmansa aivan varmasti. Toki niistäkin varmasti keskustellaan joko gripen ketjussa tai ilmavoimien tulevaisuus vitjassa mutta kun kerran nyt aloitit niin jatketaan sen verran, että monet jutut liittyvät gripenin vanhempaan versioon ei E versioon joka lentää vasta ensi vuoden puolella. Piti lentää joulukuussa mutta ovat Saabin mukaan hommat edenneet sen verran hyvin, että tarvetta lennolle ei ole vaan lennetään myöhemmin kun on enemmän testattavaa. Se offtopicista...

F-35:n tilausmäärien mahdollisilla supistuksilla ei välttämättä ole vaikutusta tai sitten on. Kone ei ole valmis. Valmistusmäärä voi olla etu tai sitten ei. Aika näyttää senkin millainen tähdenlento F-35:stä tulee. Allekirjoittaneelta löytyy mielen sopukoistakin sellaisia skenaarioita joissa ei kaikki mene putkeen ja tulee yllätyksiä. Ei pidä koskaan lukkiutua ensimmäiseen vaihtoehtoon tai mielipiteeseen ja roikkua siinä kynsin sekä hampain kiinni. Suosittelen kriittiseen ajatteluun ja pohtimaan asioita vähän useammalta kantilta.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top