Palaan edelliseen viestiin vielä sen verran, että jokaisella koneella ja tarjokkaalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kyse on mielestäni enemmän siitä, että onko jokin heikkous kriittinen vai voidaanko sen kanssa elää ja tulla toimeen esim. Taktiikkaa vaihtamalla? Suomen kohdalla hemmetinmoinen heikkous on raha tai oikeammin sen puute. Tuo vaikuttaa väistämättä puolustusvoimiin halutaan sitä tai ei. Se on ollut ongelma aina ja hyvät hankinnat tai ideat on monasti onnistuttu kusemaan sillä, että rahat on loppuneet kesken.
Tämä hävittäjä hankinta ei ole poikkeus. Sen sijaan, että hommaa tarkasteltaisiin siltä kantilta, että mikä on todellinen tarve suhteessa turvallisuusympäristöön ja kuinka paljon siihen täytyisi panostaa, on kankena kaskessa raha joka pakottaa miettimään myös, että mihin on varaa. Lopputulos on sitten enemmän ja vähemmän kompromissi. Armeija puhuu mielellään suorituskyvystä vaikka mielestäni pitäisi puhua todellisuudesta eli rahasta jolla saadaan x määrä suorituskykyä. Kyseessä on mitattavissa oleva suure. Tällä rahalla saadaan tällainen suorituskyky jolla pystytään tällaiseen tulokseen.
USA:ssa armeijan tehtävä on voittaa vihollinen ja sen resurssit mitoitetaan siten, että on vastustaja kuka tahansa niin USA numeroiden valossa pärjää sille. Suomella ei ole samanlaisia resursseja jolloin meillä ei ole myöskään samassa mielessä voiton mahdollisuuksia. Meillä on kuitenkin mahdollisuus panostaa sen verran, että tänne on vittumainen tulla. Kuinka monta tuhottua viholliskonetta se sitten tarkoittaa ja millä tavoilla siihen tavoitteeseen päästään? Se on herrojen asia miettiä, luojan kiitos.
Hankintahan ei näiden koneiden kohdalla pääty siihen kun tehdään sopimus koneista ja koneet on joskus tulevaisuudessa maksettu. Lasku juoksee seuraavat 30-50 vuotta ja sillä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin sillä mikä on sen koneen flyway hinta. Samoin toki sillä mikä on koneen oletettu taisteluarvo 10, 20 ja 30 vuoden päästä. Tekniikka kehittyy valtavalla vauhdilla ja suurilla harppauksilla.
Se on kuuleppa raveni sillä tavalla, että turvallisuuden hankinnat ei tunne talouden suhdanteita. Niiden ei pidä tuntea.
Raha vaikuttaa. Kyllä. Pyydän silti, että älä nyt kirjoita tekstiseinää rahasta vaikka haluat "opettaa" sen sekä kertoa mahdollisesta ensi hallituksesta ja vasemmistolaisista poliitikoista. Koska minä tiedän tuon ja koska me kaikki tiedämme. Kyllä, ihan varmasti tiedän ja kaikki muutkin tietää. Kaikki pelkää tätä samaa.
Enkä edes vain tiedä. Vaan jaan saman tuskan! Me olemme
samaa mieltä tästä asiasta,
me jaamme saman huolen. Ymmärrätkös sen?
Raha. Se on lienee sellainen itsestäänselvyys, että siitä tuskin täytyy muistuttaa. Tietysti me voimme "väitellä", vaikka ihan kaikki täällä ja joka paikassa muuallakin ovat aivan samaa mieltä, että rahalla on merkitystä ja sitä ei ole riittävästi. Sitä ei ole ikinä riittävästi. Ikinä ei ole oikeaa aikaa. Aina on jotakin muita rahareikiä. Siksi noista jatkuva hokeminen palvelee, öö, niin mitä se palvelee? Muistutus siitä, että raha on tärkeää? Että vaalit voi muuttaa suunnitelmia tai asiat voi muuttua? OK, hyvä! Kiitos siitä ja nyt me muistetaan tää. Ja koska me muistetaan niin raveni sun ei ole enää aivan välttämätöntä muistuttaa tuosta joka viikko koska nyt tän jälkeen kaikki muistaa sen. Esim. sopiva väli muistuttaa on vaikkapa 6 kk välein niin emme lue samaa viestiä toistuvasti.
Edellinen hävittäjähankinta sattui myös lamaan. Silti ostettiin huippuluokan koneet ja kyllähän siinä oli vähällä käydä muullakin tavalla. Mutta ei käynyt. Silloin ei ollut edes samaa sotilaallista painetta! Siihen aikaan oli Venäjän huikea ihmisoikeus- ja demokratiakehitys käynnissä.
En minä sano, etteikö tässä voi käydä ohraisesti. En todella. Mutta jos niin käy, niin niin sitten vaan käy ja muuta ei voi. Silloin toisenalainen asenneilmapiiri voitti. En tiedä miten tuo asenneilmapiiri olisi sellainen, että Suomelle käy parhain päin. Sen kuitenkin tiedän, että se ei käänny parempaan siitä,
että ollaan itse asiasta oikeasti päättäviä poliitikkoja tiukemman talouskurin kannalla juuri tässä hankkeessa.
Tuon säästöpaineen hoitajia kyllä löytyy ihan varmasti muualtakin. Vihreät ja Suomen poliittinen vasemmisto ihan satavarmasti suorittaa riittävän paineistuksen tähän ja ennustan, että kaikki retoriikan tehokeinot tullaan käyttämään iahn vastakkainasettelusta alkaen. Hankkeen vastustajat eivät jätä kiveäkään kääntämättä, että suurhankkeita voitaisiin vesittää ede jotenkin. Joka ainoa hankkeista leikattu euro, leikattu kyky, vähäisempi konemäärä mikä vaan heikennys on heille poliittinen voitto, virtuaalinen konkreettinen trophy. Motivaatiota löytyy siis ihan varmasti.
Jotenkin närästää, että tätä joukkoa säestää osin meidän
omat miehet. Kyse ei ole siitä onko rahaa. Rahaa on. Kyse on siitä, miten tuo raha allokoidaan. Js on sitä mieltä, että puolustus ei ansaitse sitä allokointia mitä uhkakuvat vaatii niin silloin ei ole maanpuolustuksen asialla vaan joku muu asia on selvästi paljon tärkeämpi. Voihan se mennä vaikka Sipilän kaivoksen pyörittämiseen eikä siinä mitään, saahan sitä olla ihan mitä mieltä tahansa.
Mutta mitä sitä mp.netissä hoetaan???
Minä en aio olla sitä säästölaulanta-sakkia komppaamassa mp.netin palstalla! Uskoa tässä tarvitaan. Ei tässä ole muusta kyse kuin onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi. Ravenin lasi taitaa olla aina puoliksi tyhjä. Oletus jota lähtee tavoittelemaan myös ohjaa prosessia. Jos tavoittelee kolmanneksi parasta voi saada kuudenneksi parhaan mutta voihan käydä niin, että onnistuukin ja saa sen kolmanneksi parhaan. Jos taasen tavoittelee parasta voi käydä niin, että saa kolmannkesi tai toiseksi parhaan, mutta jos onnistuu saa parasta... Tässä luen rivien välistä jatkuvasti viestiä, että Suomen on hiukan turha tavoitella parasta. Näin se ei ole. Suomen tulee tavoitella vain ja ainostaan parasta. Se on sitten toinen asia tulleko sitä ja vaikka ei tulekaan on sen prosessin loppupäässä todennäköisesti parempi lopputulos kuin jos rima on alusta alkaen alhaalla. En hyväksy tuota riman laittoa jo heti kättelyssä alas. En niiltä jotka täällä väittävät olevansa oikealla asialla. Rima ylös nyt tässä ja kaikessa muussakin,
epäonnistuminen on oppikokemus.
Mä luulen, että tässä on ihan omasta turhamaisuudesta kyse. Halua löytyy antaa viisas vaikutus kun ollaan niin pessimistiä ja ultrakyyninstä. Lopussa sitten katsotaan ketkä oli niitä tietäjiä. "Pessimisti ei pety jne." ja tietty kaikki muuta latteat puujalat nyt tähän vielä päälle. Me ollaan realisteja ja me tiedettiin, että eihän tämäkään tuu menemään niinkuin herrat puhuu. Tämä on niin suomalaista hyvät herrat.
Kyllä noi hankkeet varmasti saadaan vesitettyä jos maanpuolustuväen realistitkin säestää isänmaan etua vastaan.
Ja jos tässä nyt käy huonosti, kuten ihan hyvin käydä voi ja Suomi ostaa sen 2 korvettia kuppaisilla aseilla jotta herroille ei tule päälliköpestejä ja 25 Grippeniä niin kyllä mua vituttaa. Kyllä. Mutta se, että joku sanoo siinä vieressä, "että mitäs minä sanoin" niin se ei mua vituta siinä konkurssissa enää siihen päälle yhtään sen enempää koska se vitutus on siinä jo tapissa muutenkin. En todella halua "olla oikeassa". Kyllä, minä tiedän ja me kaikki tiedämme, että tuokin vaihtoehto on mahdollinen. Pointti on siinä, että se tulee jos on tullakseen. Sekin, miten tähän suhtaudutaan on yksi heikko signaali ja jos maanpuolustusväkikin on sitä mieltä, että meillä ei oikein ole varaa tähän kun sairaaloita yhdistellään ja kouluihin ei riitä iPadeja, niin silloinhan meillä ei ole varaa siihen. Tämä on ihan asennekysymys jossa jokainen voi samojen faktojen pohjalta orientoitua ihan eri asemiin. Mulle on vieras ajatus orientoitua jo valmiiksi häviäjän rooliin ja valmistautua toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen. Kyllä tässä nyt lähdetään parasta hakemaan ja niin sen kuuluu olla. Onneksi politiikassa on "herrat" palstalaisia hiukan paremmalla asenteella. Palstalaisten asenteella PV saisi kolme ritsaa ja pari kuplavokkkaria.
Latteaa, ponnetonta, valjua, vesitettyä, epäuskoista, aloitekyvytöntä, luottamus omiin kykyihin nollassa. Noilla eväillä asiat ei tapahdu. Mikä tätä jengiä vaivaa? Kaamosväsymys ja testotasot matalalla vai mitä?
Onneksi palstan tietäjät ei ole siinä remmissä jossa tää päätetään. Siellä kyllä tiedetään myös se, että rahaa on hyvin vähän. Itse asiassa aivan helvetin vähän. Siinä tekijät punnitaan kun tehdään vaikeita päätöksiä. Niitä helppoja osaa tehdä ihan kuka vaan. Etiikalla tästä ei tule kuin yhteen päätökseen.
