F-35 Lightning II

[Tähystäjä]

Tästä hetkestä eteenpäin F-35:n hinta tulee kaiken järjen mukaan tuotantomäärän noustessa vain laskemaan, mikäli mitään aivan yllättävää ei tapahdu. Uusien tilausten myötä konee yksikköhinta tulee tulevaisuudessa vain laskemaan. Kunhan koneen "lastentaudit" saadaan voitettua ja kone täystuotantoon, en näe mitään estettä sille etteikö F-35:sta voisi tulla elinkaarikustannuksiltaan yksi kaikkien aikojen kustannustehokkaimmista konetyypeistä. Konetyypillä on kuitenkin etunaan historiallisen suuri "varma" asiakaskunta USA:n ilmavoimien, laivaston ja merijalkaväen muodossa, unohtamatta laajaa kansainvälisten partnereiden joukkoa.

Jokainen voi laskea itse miten koneen yksikköhintaan vaikuttaa esimerkiksi se, että jaetaanko tuotekehityskustannukset muutaman sadan vai tuhannen yksilön kesken... Laaja käyttäjäkunta tulee myös takaamaan sen, että varaosien ja päivityspakettien hinta tulee todennäköisesti olemaan merkittävästi edullisempi verrattuna muihin vastaaviin konetyyppeihin. Ylipäätään konetyypille tulee olemaan elinkaarituki paljon pidempään kuin nyt jo palveluskäytössä oleville konetyypeille. Ylipäätään F-35 on ainoa tällä hetkellä markkinoilla oleva "viidennen sukupolven" hävittäjätyyppi, mikä tulee takaamaan sen menekin pitkälle tulevaisuuteen.

Minun on vaikea nähdä tällä hetkellä mitään muuta konetyyppiä oikeasti potentiaalisena Hornetin seuraajana. Meillä kun koneiden määrä tulee aina olemaan itänaapuria alhaisempi, joten en näe mitään mieltä kakkoslaadun koneiden hankkimisessa. Jos rahat eivät riitä sellaisen konetyypin hankkimiseen, joka suoriutuu uskottavasti torjuntahävittäjän roolista ainakin 2050-luvulle asti, pidän parempana vaihtoehtona koko ilmavoimien lakkauttamista ja säästyneiden rahojen käyttämistä kauskantoiseen ilmatorjuntaan (+mielellään sotilaallista liittoutumista). Oikeastaan tähän Hornetin seuraaja -kysymykseen tiivistyy näkemykseni mukaan koko Suomen uskottavan itsenäisen puolustuksen tulevaisuus, ilman uskottavaa ilmapuolustusta ei tulevaisuudessa ole myöskään uskottavaa maanpuolustusta...

 

[Raveni]

Tästä hetkestä eteenpäin F-35:n hinta tulee kaiken järjen mukaan tuotantomäärän noustessa vain laskemaan, mikäli mitään aivan yllättävää ei tapahdu. Uusien tilausten myötä konee yksikköhinta tulee tulevaisuudessa vain laskemaan. Kunhan koneen "lastentaudit" saadaan voitettua ja kone täystuotantoon, en näe mitään estettä sille etteikö F-35:sta voisi tulla elinkaarikustannuksiltaan yksi kaikkien aikojen kustannustehokkaimmista konetyypeistä. Konetyypillä on kuitenkin etunaan historiallisen suuri "varma" asiakaskunta USA:n ilmavoimien, laivaston ja merijalkaväen muodossa, unohtamatta laajaa kansainvälisten partnereiden joukkoa.

Jokainen voi laskea itse miten koneen yksikköhintaan vaikuttaa esimerkiksi se, että jaetaanko tuotekehityskustannukset muutaman sadan vai tuhannen yksilön kesken... Laaja käyttäjäkunta tulee myös takaamaan sen, että varaosien ja päivityspakettien hinta tulee todennäköisesti olemaan merkittävästi edullisempi verrattuna muihin vastaaviin konetyyppeihin. Ylipäätään konetyypille tulee olemaan elinkaarituki paljon pidempään kuin nyt jo palveluskäytössä oleville konetyypeille. Ylipäätään F-35 on ainoa tällä hetkellä markkinoilla oleva "viidennen sukupolven" hävittäjätyyppi, mikä tulee takaamaan sen menekin pitkälle tulevaisuuteen.

Minun on vaikea nähdä tällä hetkellä mitään muuta konetyyppiä oikeasti potentiaalisena Hornetin seuraajana. Meillä kun koneiden määrä tulee aina olemaan itänaapuria alhaisempi, joten en näe mitään mieltä kakkoslaadun koneiden hankkimisessa. Jos rahat eivät riitä sellaisen konetyypin hankkimiseen, joka suoriutuu uskottavasti torjuntahävittäjän roolista ainakin 2050-luvulle asti, pidän parempana vaihtoehtona koko ilmavoimien lakkauttamista ja säästyneiden rahojen käyttämistä kauskantoiseen ilmatorjuntaan (+mielellään sotilaallista liittoutumista). Oikeastaan tähän Hornetin seuraaja -kysymykseen tiivistyy näkemykseni mukaan koko Suomen uskottavan itsenäisen puolustuksen tulevaisuus, ilman uskottavaa ilmapuolustusta ei tulevaisuudessa ole myöskään uskottavaa maanpuolustusta...

Olen kanssasi samaa mieltä jos ei rahat riitä uskottavaan ilmapuolustukseen niin se tulisi lakkauttaa.. Uskottavalla tarkoitan mainitsemiesi asioiden lisäksi myös riittävää konemäärää eli minimissään nykyinen kapasiteetti. Suomen kokoista maata ei puolusteta 20 koneella. Toki liittoutua voidaan mutta en siitä huolimatta laskisi sen varaan että apua on aina ja joka tilateessa tarjolla niin että voimme tinkiä jostain suorituskyky tekijästä vaan että jos apua tulee niin se on vain lisää kermaa kakun päälle ei kerma kokonaisuudessaan.

 

[Slammer]

Ellei haluta, että Suomen ilmatilaa saa käyttää vapaasti, niin jonkinlaiset ilmavoimat olisi syytä säilyttää vaikkeivät ne sotatilanteessa olisikaan riittävät. 50-luvulla nähtiin jo kerralleen miten käy kun ilmapuolustusta ei ole.

 

[Raveni]

Ellei haluta, että Suomen ilmatilaa saa käyttää vapaasti, niin jonkinlaiset ilmavoimat olisi syytä säilyttää vaikkeivät ne sotatilanteessa olisikaan riittävät. 50-luvulla nähtiin jo kerralleen miten käy kun ilmapuolustusta ei ole.

Ei kannata laittaa järjestelmään miljardeja kiinni jollei se tuo mitään lisä arvoa uskottavaan puolustukseen vaan heikentää sitä.

 

[Slammer]

Ei kannata laittaa järjestelmään miljardeja kiinni jollei se tuo mitään lisä arvoa uskottavaan puolustukseen vaan heikentää sitä.

Melko kalliita vehkeitä ovat jos ei ilmatilan valvontaan saa koneita alle miljardilla.

 

[Raveni]

Melko kalliita vehkeitä ovat jos ei ilmatilan valvontaan saa koneita alle miljardilla.

Riippuu toki koneista ja tarkoituksesta. Epäilen että tarkoitus on koneilla tehdä muutakin kuin rauhanajan tunnistuslentoja...

 

[fulcrum]

En tosin yleisesti ymmärrä miksi kalleutta valitellaan juuri F-35:n kohdalla. Onhan se kallis, mutta muut kilpailevat koneet ovat yhtä kalliita tai kalliimpia ja tarjoavat vähemmän ominaisuuksia/kykyjä.
Hintoja:
- F-35A maksaa nyt (LRIP 7 koneet) moottoreineen noin 120 miljoonaa US dollaria ja ennusteiden mukaan hinta painuu tuosta vielä alle 80 miljoonan US dollarin kunhan sarjatuotanto pääsee kunnolla käyntiin noin vuonna 2018. Kehityskulut huomioon ottaen hinta tulee silti olemaan alle 120 miljoonaa US dollaria vaikka suunniteltu hankintamäärä puolitettaisiin.

Historiallisesti, ennustukset koneiden hinnan laskemisesta ovat harvoin käyneet toteen yleensä on tupannut käymään päinvastoin. Muistutan että F-35A:n hinnaksi kaavailtiin n. 30 miljoonaa dollaria 90-luvun rahaa. Eli vaikka rahan arvo onkin muuttunut, niin reaalihinta on silti nyt jo kaksinkertaistunut. Todennäköisesti myös hankintamäärät tulevat putoamaan ellei Yhdysvaltain taloustilanteessa tapahdu nyt vallan mullistavaa käännettä. Lisäksi F-35:n yleisimmän version (eli A:n) hankkijat joutuvat maksamaan kahden muun version kehittelykustannuksia.

Toisaalta, on toki totta että konetta silti tullaan rakentamaan enemmän kuin kilpailijoita, joten yksikköhinta tullee olemaan niiden kanssa kilpailukykyinen. Laskeskelin itse joskus tuohon Norjan hankintaan pohjautuen että Suomi pystyisi ehkä hankkimaan n. 50 konetta suhteessa samanlaisella panostuksella kuin Hornet-hankinta.

F-35:n ongelmana Suomen kannalta näkisin että sen suunnittelussa on tehty runsaasti kompromisseja ominaisuuksiin jotka eivät yksinkertaisesti ole meidän kannaltamme relevantteja. Siinä missä vaikka F-16 ja F-18 suunniteltiin ensisijaisesti ilmaherruushävittäjiksi ja rynnäkköominaisuudet olivat jälkikäteen sekundäärisesti lisättyjä, F-35 on alkujaankin nimenomaan hävittäjäpommittaja jonka tarkoitus on vain toissijaisesti toimia ilmaherruushävittäjänä suorituskykyisemmän koneen (eli F-22) rinnalla. F-35 ei tulisi Suomelle siis edustamaan samanlaista suorituskykyloikkaa kuin mitä vaikka Hornet edusti.

 

[Slammer]

Riippuu toki koneista ja tarkoituksesta. Epäilen että tarkoitus on koneilla tehdä muutakin kuin rauhanajan tunnistuslentoja...

Niin, minähän otin vain kantaa siihen väitteeseen, että ilmavoimat kannattaa lopettaa kokonaan jos ei voida rakentaa uskottavaa puolustusta. Jos sota-ajan puolustuskyvystä luovutaan, niin rauhanajan ilmatilan valvontaan riittää vähän halvempikin kalusto.

F-35:n ongelmana Suomen kannalta näkisin että sen suunnittelussa on tehty runsaasti kompromisseja ominaisuuksiin jotka eivät yksinkertaisesti ole meidän kannaltamme relevantteja. Siinä missä vaikka F-16 ja F-18 suunniteltiin ensisijaisesti ilmaherruushävittäjiksi ja rynnäkköominaisuudet olivat jälkikäteen sekundäärisesti lisättyjä, F-35 on alkujaankin nimenomaan hävittäjäpommittaja jonka tarkoitus on vain toissijaisesti toimia ilmaherruushävittäjänä suorituskykyisemmän koneen (eli F-22) rinnalla. F-35 ei tulisi Suomelle siis edustamaan samanlaista suorituskykyloikkaa kuin mitä vaikka Hornet edusti.

Ihan periaatteessa pitää vastustaa ilmaherruushävittäjä-käsitteen käyttöä tässä yhteydessä, koska koko ilmaherruushävittäjän käsite on relevantti kun halutaan erottaa kyvykkäämmät ja kalliimmat hävittäjät (kuten F-15 ja F-22) halvemmista hävittäjistä. Nykyinen jaottelu on käytännössä ilmaherruushävittäjä/monitoimihävittäjä, mutta se on vain seurausta siitä, että kaikista halvemmista hävittäjistä tehdään monitoimihävittäjiä. Jos alkuperäinen suunnitelma ilmataisteluun suunnitellusta halvemmasta hävittäjästä olisi toteutunut, sitä tuskin kutsuttaisiin nykyään ilmaherruushävittäjäksi.

Suunnittelulähtökohdissa en näe suurta eroa. Myös F-16 ja F/A-18 suunniteltiin toiminaan suorituskykyisemmän ilmaherruushävittäjän rinnalla. LWF-ohjelmaan ei sisältynyt rynnäköintikykyä, mutta nähdäkseni se kertoo enemmän silloisista teknisistä mahdollisuuksia ja ajattelutavasta kuin varsinaisesti suunnittelussa tehdyistä kompromisseista. Ja vaikka YF-18 olikin suunniteltu näistä lähtökohdista, F/A-18 suunniteltiin VFAXin asettamien ehtojen mukaisesti alusta alkaen monitoimihävittäjäksi. Sekä tämän että tukialuskäytön takia on väistämätöntä, että koneessa on tehty paljon kompromisseja. Toisin sanottuna kompromissit eivät vielä tee hävittäjästä huonoa.

Mitä viimeiseen lauseeseen tulee, niin se kertoo enemmän ilmavoimien nykytilasta kuin F-35:n kyvyistä. Samanlaista loikkaa ei yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä, valittiin mikä tahansa tarjolla olevista koneista.

 

[baikal]

Historiallisesti, ennustukset koneiden hinnan laskemisesta ovat harvoin käyneet toteen yleensä on tupannut käymään päinvastoin. Muistutan että F-35A:n hinnaksi kaavailtiin n. 30 miljoonaa dollaria 90-luvun rahaa. Eli vaikka rahan arvo onkin muuttunut, niin reaalihinta on silti nyt jo kaksinkertaistunut. Todennäköisesti myös hankintamäärät tulevat putoamaan ellei Yhdysvaltain taloustilanteessa tapahdu nyt vallan mullistavaa käännettä. Lisäksi F-35:n yleisimmän version (eli A:n) hankkijat joutuvat maksamaan kahden muun version kehittelykustannuksia.

Toisaalta, on toki totta että konetta silti tullaan rakentamaan enemmän kuin kilpailijoita, joten yksikköhinta tullee olemaan niiden kanssa kilpailukykyinen. Laskeskelin itse joskus tuohon Norjan hankintaan pohjautuen että Suomi pystyisi ehkä hankkimaan n. 50 konetta suhteessa samanlaisella panostuksella kuin Hornet-hankinta.

F-35:n ongelmana Suomen kannalta näkisin että sen suunnittelussa on tehty runsaasti kompromisseja ominaisuuksiin jotka eivät yksinkertaisesti ole meidän kannaltamme relevantteja. Siinä missä vaikka F-16 ja F-18 suunniteltiin ensisijaisesti ilmaherruushävittäjiksi ja rynnäkköominaisuudet olivat jälkikäteen sekundäärisesti lisättyjä, F-35 on alkujaankin nimenomaan hävittäjäpommittaja jonka tarkoitus on vain toissijaisesti toimia ilmaherruushävittäjänä suorituskykyisemmän koneen (eli F-22) rinnalla. F-35 ei tulisi Suomelle siis edustamaan samanlaista suorituskykyloikkaa kuin mitä vaikka Hornet edusti.

Onko vaihtoehtoa? Jos minulta kysytään, niin nilkuttaisin tavalla tai toisella Horneteilla siunattuun tappiin saakka. Kannibalisoisin, hankkisin jemmaan kriittisimpiä osia, koipussittaisin, säästelisin, venyttäisin hankintaa niin kauan, että kurantteja vaihtoehtoja alkaa näkymään.

Herrat unohtavat markkinatalouden lait. Ei sarjavalmistuksen hintaetu välttämättä siirry hintoihin, höpsis, pojat. Jos vaihtoehtoja ja kilpailua ei ole, se tarkoittaa, että sarjavalmistuksen kustannushyöty jää firmalle, eikös vain. Asiakkaat maksavat tuotteesta vaihtoehtojen puuttuessa lujempaa hintaa ja ovat kiitollisia, että ylipäätään saivat koneen. Meinaatteko, että kilpailun puuttuessa lekovalmistaja pudottaa hintaa sitä mukaa, kun sarjavalmistus syö kehittämiskulut, katin kontit, silloin tehdään vasta hilloa isolla kauhalla.

 

[ctg]

The U.S. Defense Department’s top weapons buyer is assembling a team of independent experts to study the F-35 fighter jet’s software development delays.

Frank Kendall, the Pentagon’s undersecretary of defense for acquisition, technology and logistics, was ordered to put together a group to study the issue and submit a report to Congress by March 3 as part of 2014 National Defense Authorization Act, which sets policy goals and spending targets for the fiscal year that began Oct. 1.

President Barack Obama signed the legislation into law today while vacationing with his family in Hawaii.

Air Force Lt. Gen. Christopher Bogdan, who oversees the F-35 Joint Strike Fighter, the Pentagon’s most expensive weapons acquisition program, and auditors from the Government Accountability Office, the investigative arm of Congress, have identified the aircraft’s software development “as an area of risk because of its complexity,” according to an earlier version of a report accompanying the legislation.

The F-35, which is made by Lockheed Martin Corp., requires more than 8 million lines of code, compared with about 2 million for the F-16 and less than 1 million for other fourth-generation fighter aircraft, according to Steve O’Bryan, vice president of F-35 program integration and business development at the Bethesda, Md.-based defense contractor.

O’Bryan in June said Lockheed reassigned some 200 engineers to work on the F-35’s software, many from outside the aeronautics division, with specialties in space, ship-board and sensor technology, O’Bryan said. The company also invested about $100 million to build a second laboratory where the employees work in shifts around the clock to write, test, and verify the code, he said.

By using a more limited version of the software, the Marine Corps plans to begin operational flights of the fighter jet in 2015, followed by the Air Force in 2016 and the Navy in 2019.

The full software package, known as 3F, is designed to support a suite of internal and external weapons, including the GPS-guided Joint Direct Attack Munition, laser-guided Paveway II bomb, Advanced Medium-Range Air-to-Air Missile, and infrared Sidewinder missile.

It wasn’t immediately clear how many or which experts would conduct the software study.

The Pentagon plans to spend $391 billion to develop and build 2,457 Lightning II aircraft, according to budget documents. That’s $4.5 billion, or 1.1 percent, less than a projection from last year due in part to revised labor rates. The stealthy, single-engine jet designed to replace such aircraft as the F-16, A-10, F/A-18, and AV-8B.

The legislation authorizes the department to spend $5.5 billion to buy 29 of the aircraft, including 19 for the Air Force, six for the Marine Corps and four for the Navy, according to the legislative report. The figure doesn’t include funding for research and development or spare parts.

http://defensetech.org/2013/12/26/experts-to-study-f-35-software-delays/#more-22029

 

[Tähystäjä]

Onko vaihtoehtoa? Jos minulta kysytään, niin nilkuttaisin tavalla tai toisella Horneteilla siunattuun tappiin saakka. Kannibalisoisin, hankkisin jemmaan kriittisimpiä osia, koipussittaisin, säästelisin, venyttäisin hankintaa niin kauan, että kurantteja vaihtoehtoja alkaa näkymään.

Herrat unohtavat markkinatalouden lait. Ei sarjavalmistuksen hintaetu välttämättä siirry hintoihin, höpsis, pojat. Jos vaihtoehtoja ja kilpailua ei ole, se tarkoittaa, että sarjavalmistuksen kustannushyöty jää firmalle, eikös vain. Asiakkaat maksavat tuotteesta vaihtoehtojen puuttuessa lujempaa hintaa ja ovat kiitollisia, että ylipäätään saivat koneen. Meinaatteko, että kilpailun puuttuessa lekovalmistaja pudottaa hintaa sitä mukaa, kun sarjavalmistus syö kehittämiskulut, katin kontit, silloin tehdään vasta hilloa isolla kauhalla.

Voi olla, mutta niin kauan kun on olemassa riski koko lentokoneohjelman lopettamisesta jos kustannukset karkaavat pilviin, ei näin kannata tehdä...

Boeing ja muut lentokonevalmistajat ovat jo pitkään odottaneet "kuola valuen" F-35:n vaikeuksien kärjistymistä, ja ovat yrittäneet asettaa ohjelmaa huonoon valoon kaikin keinoin. Esimerkiksi Boeing on lobannut kongressia kovin F/A-18E/F Super Hornetin kehitysversioiden ostamisen jatkamisen puolesta ja investoinut yhtiön omaa rahaa F/A-18- ja F-15-koneiden jatkokehittämiseen. Lisäksi eurooppalaiset lentokonevalmistajat kilpailevat Lockheed Martinin kanssa "verissäpäin" ulkomaisista konehankinnoista...

 

[Raveni]

Tuolla ihan mielenkiintoista juttua F35:stä

 

[Einomies1]

F-35:n ongelmana Suomen kannalta näkisin että sen suunnittelussa on tehty runsaasti kompromisseja ominaisuuksiin jotka eivät yksinkertaisesti ole meidän kannaltamme relevantteja. Siinä missä vaikka F-16 ja F-18 suunniteltiin ensisijaisesti ilmaherruushävittäjiksi ja rynnäkköominaisuudet olivat jälkikäteen sekundäärisesti lisättyjä, F-35 on alkujaankin nimenomaan hävittäjäpommittaja jonka tarkoitus on vain toissijaisesti toimia ilmaherruushävittäjänä suorituskykyisemmän koneen (eli F-22) rinnalla. F-35 ei tulisi Suomelle siis edustamaan samanlaista suorituskykyloikkaa kuin mitä vaikka Hornet edusti.

Tuota en usko! Mistä olet tuon väittämän keksinyt? Kyllä F-16 oli se "edullinen" monitoimikumppani kalliimmalle ja suorityskykyisemmälleF-15 koneelle joka oli se todellinen ilmaherruushävittäjä .
Samaten US Navyn tavoite oli saada Hornetista korvaaja A-7, A-4 ja F-4 koneille jotka kaikki olivat rynnäkkökoneita viimeistä piirtoa myöden. Vain F-4 oli suunniteltu järjestelmiltään kohtuulliseksi ilmataistelijaksi (kehittynyt tutka ja tulenjohtojärjestelmä joka kykeni ohjaamaan AIM-7 ohjuksen varhaisia versioita) mutta sen lähitaistelukyky oli tunnetusti huono (heikko näkyvyys, kiinteän tykin puute ym.). F-18:n tuli korvata nämä kaikki edellä mainitut rynnäkköroolissa sekä pystyä itsenäisesti taistelemaan tiensä kohteelle vastustajan ilmapuolustuksen läpi, ilman saattohävittäjiä edistyneen tutkansa ja taistelujärjestelmän puolesta. Lopputulos oli aikansa kehittynein ja luotettavin monitoimikone koko maailmassa. F-18:n tehtävä oli myös täydentää F-14 Tomcat- laivastopuolustushävittäjän roolia CAP:ssa ja muissa rooleissa (Air combat).

F-22 ja F-35 on alunperin ihan samanlainen Hi-Lo mix jota nuo aikaisemmatkin koneet ovat olleet. F-35 koneen kehittyneempi selviytymiskyky ja mittava sensorifuusio ovat vain lisänneet kustannuksia enemmän kuin odotettiin. Olen Tähystäjän kanssa samaa mieltä siitä että en näe yksinkertaisesti mitään muuta varteenotettavaa vaihtoehtoa meidän seuraavaksi hävittäjäksi kuin parjatun F-35:n. Konetta on haukuttu hieman liikaa, vaikka ongelmia on ollut paljon niin silti eteenpäin on menty. Koneen taistelujärjestelmä ja sensorit ovat sitä luokkaa että oksat pois.

Mikään muu saatavilla oleva kone ei kykene tulevaisuudessa vastaamaan naapurin uusimpien SU-35 ja SU-50 tuomaan haasteeseen ja kehittyneeseen ilmatorjuntaan kuin 5. sukupolven kone ja ainoa vaihtoehto on F-35. Mikään "halpa ja hyvä" JAS Gripen NG ei siihen riitä. Koneella ei ole selviytymiskykyä 2020-luvun puolivälin jälkeen. Se on vanhentunut ja riittämätön jo valmistuttuaan.

Sanon sen mitä en ole uskoa itsekkään: jos F-35:ä ei saada, ilmavoimat tulee lakkauttaa ja ostaa vaikka ilmapalloja....niihin rahat riittää.

 

[Einomies1]

Onko vaihtoehtoa? Jos minulta kysytään, niin nilkuttaisin tavalla tai toisella Horneteilla siunattuun tappiin saakka. Kannibalisoisin, hankkisin jemmaan kriittisimpiä osia, koipussittaisin, säästelisin, venyttäisin hankintaa niin kauan, että kurantteja vaihtoehtoja alkaa näkymään.

Herrat unohtavat markkinatalouden lait. Ei sarjavalmistuksen hintaetu välttämättä siirry hintoihin, höpsis, pojat. Jos vaihtoehtoja ja kilpailua ei ole, se tarkoittaa, että sarjavalmistuksen kustannushyöty jää firmalle, eikös vain. Asiakkaat maksavat tuotteesta vaihtoehtojen puuttuessa lujempaa hintaa ja ovat kiitollisia, että ylipäätään saivat koneen. Meinaatteko, että kilpailun puuttuessa lekovalmistaja pudottaa hintaa sitä mukaa, kun sarjavalmistus syö kehittämiskulut, katin kontit, silloin tehdään vasta hilloa isolla kauhalla.

Kauanko Baikal meinaisit odottaa sitä halpaa ja hyvää konetta? Se on vähän kuin kuolemaa odottelisi, voipi tulla aika pitkäksi. Itse en usko että maailma tästä "järkiintyy" tai halpenee, päinvastoin. Ennemmin koko paska leviää käsiin kun halpoja lentokoneita tulee kauppoihin.
Katsokaa nyt noita "halpojen" UAV:en hintoja!

 

[kimmo.j]

Olen hiukan samoilla linjoilla. Saadakseen sen kuuluisan hyvän ja halvan lentokoneen, pitää hankkia aikakone.
Mihin sitten on tulevaisuudessa varaa on toinen asia, siitä keskustelu on kuitenkin tällä hetkellä pelkkää spekulaatiota, jossa kukaan ei voi olla oikeammassa kuin toinen.

 

[aj77]

En ole yhtään vakuuttunut näin maallikkona näistä mielipiteistä että pakko saada muutama kymmenen uusinta uutta konetta tai ilmavoimat pitää lakkauttaa. Hävittäjällä on monta roolia. Pelkkänä ohjuslavettina toiminen on yksi. En tiedä miten brittien ja ruotsalaisten yli 7machin nopeudella lentävät patopainepötköt pärjäävät vertailuissa mutta jasgrippenit toisivat niitä meillekkin kenties.

 

[JOKO]

Sanon sen mitä en ole uskoa itsekkään: jos F-35:ä ei saada, ilmavoimat tulee lakkauttaa ja ostaa vaikka ilmapalloja....niihin rahat riittää.

Minä vähän epäilen tekeillä olevan superkalliiden hävittäjien sukupolven tulevan väistymään sensoreiden ja tietokoneiden kehittymisen seurauksena. Taivaalle saatavien koneiden määrä nousee jälleen ratkaisevaksi tekijäksi, kunhan ilmataisteluohjuksilla kyetään luotettavasti torjumaan vastapuolen laukomia ohjuksia.

 

[Tähystäjä]

Minä vähän epäilen tekeillä olevan superkalliiden hävittäjien sukupolven tulevan väistymään sensoreiden ja tietokoneiden kehittymisen seurauksena. Taivaalle saatavien koneiden määrä nousee jälleen ratkaisevaksi tekijäksi, kunhan ilmataisteluohjuksilla kyetään luotettavasti torjumaan vastapuolen laukomia ohjuksia.

Tämä on aika kaukana tulevaisuudessa, ongelma kun on monesti jo kohti tulevan ilmataisteluohjuksen havaitseminen, saati sitten torjuminen. Jos homma joskus saadaankin toimimaan, nykyisten ilmataisteluhävittäjien kantama ohjuskuorma on varsin rajallinen, jos ohjuksia täytyy käyttää kohtitulevien ohjusten torjumiseen, niin ei niitä sitten oikein riitä vastustajan koneiden tuhoamiseen. Lisäksi ohjusten torjuja on aina lähtökohtaisesti ohjuksen laukaisijaa huonommassa asemassa. Sitä paitsi jos olisit pilottina tilanteessa, jossa olet havainnut sinua kohti laukaistun ohjuksen ja sinulla on mahdollisuudet sen torjumiseen, niin etköhän ihan varmuuden vuoksi ko. tilanteessa laukaisisi useammankin ohjuksen torjumaan kohti tulevaa ohjusta, mikä on taas taisteluteknisesti hyvin epäedullista...

Enemmän uskon erilaisiin "suunnatun energian" aseisiin, kuten lasereihin jne... Nämä ovat jo testeissä todistetusti pudottaneet lennokkeja ja ballistisia ohjuksia. Esim. US Navy:n FA-XX-ohjelmassa Super Hornetin seuraajan kehittämiseksi yhtenä koneelle asetetuista vaatimuksista on riittävä paino/tila sekä energiantuottokyky ko. aseiden käytön mahdollistamiseksi...

Mitä taas tulee näihin pitkänkantaman puikkoihin, kuten MBDA:n Meteoriin, niin ongelmana näissä on, ettei ohjuksen pidemmällä kantomatkalla tee oikein mitään, jos vastustajan häivekoneita ei pystytä havaitsemaan näiltä etäisyyksiltä tai ohjukselle pystytä antamaan riittävän tarkkaa maalitietoa laukaisua varten. Lisäksi ohjuksen pidempi lentoaika antaa myös vastatoimille enemmän aikaa, eivätkä erittäin pitkän kantaman ilmataisteluohjukset yleensä ole kovin liikehtimiskykyisiä lennon loppuvaiheissa ihan fysiikan laeista johtuen. Hävittäjä pystyy myös kantamaan näitä pienemmän määrän kuin vastaavia lyhyemmän kantaman ohjuksia. Ongelmaksi muodostuu usein myös maalin tunnistaminen varmuudella viholliseksi satojen kilometrien päästä...

 

[Teräsmies]

On Jan. 13, RAF Squadron Ldr. Andy Edgell flew first F-35C, the U.S. Navy’s carrier variant of the Joint Strike Fighter,with external GBU-12s, AIM-9Xs air-to-air missiles and the centerline gun pod.

 

[ctg]

Last week was a very quiet week in regard to reported IT-related system snarls, snags and snafus. With yesterday being ground-hog day here in the U.S., and in keeping with the spirit of the movie of the same name, I have decided to return once more to F-35 Joint Strike Fighter and its continuing software “challenges.”
Last week, the Department of Defense's Director of Operational Test and Evaluation (DOT&E), J. Michael Gilmore, publicly released his annual report on major U.S. defense acquisitions. Gilmore reiterated his frustration with the lack of reliability and supportability of software in major defense support and weapon system programs. While Gilmore’s report highlighted many defense programs' software problems, those related to the F-35 continue to hold center stage.

For instance, in October 2013, a new increment of Block 2B software—the block that provides initial combat capability—that was supposed to include many fixes to previously identified deficiencies, began flight testing, the report says. However, the DOT&E report goes on to say:

“Initial results with the new increment of Block 2B software indicate deficiencies still exist in fusion, radar, electronic warfare, navigation, EOTS, Distributed Aperture System (DAS), Helmet‑Mounted Display System (HMDS), and datalink. These deficiencies block the ability of the test team to complete baseline Block 2B test points, including weapons integration.”

Although plans call for the military to “complete Block 2B fight testing in October 2014...there is no margin for additional growth to meet that date,” the DOT&E report found. “Projections for completing Block 2B fight testing using the historical rate of continued growth ... show that Block 2B developmental testing will complete about 13 months later, in November 2015, and delay the associated fleet release to July of 2016.”

In addition, the DOT&E report notes that there are still problems with the F-35's Block 2A software, i.e., the block that is “designed to provide enhanced training capabilities to the Integrated Training Center at Eglin AFB, Florida, and to the first operational units.”

The F-35 test teams found:

“deficiencies in the aircraft sensor operations, particularly the Electro-Optical Targeting System (EOTS), aircraft communications capabilities, pilot electronic interfaces, and the aircraft Caution, Advisory, and Warning System. Although the software was intended to provide more mission systems capability, poor sensor performance and stability, excessive nuisance warnings, and disproportionate pilot workload required for workarounds and system resets made the software of limited utility for training. In any type of operational mission scenario, the performance of the software would be unacceptable.”

These and other software issues, e.g., related to the F-35's Autonomic Logistics Information System (ALIS)—as well as non-software related problems—notwithstanding, neither the U.S. military's nor its international partners’ enthusiasm for the F-35 has diminished. The Marine Corps, for instance, insists it's still planning for a 2015 IOC (initial operating capability) for its F35B version, while the U.K. says it is close to placing its first order and South Korea is expected to do so later this year.

The F-35 Program Office complained that while Gilmore’s report “was factually accurate” it “did not reflect concerted efforts under way by this office and industry to address software, reliability and maintenance issues,” Reuters reported. “Of course, we recognize risks still exist in the program, but they are understood and manageable,” the Program Office insisted.

Gilmore may need to remind the F-35 Program Office (again) that the DOT&E office deals with facts, not promises.​

http://spectrum.ieee.org/riskfactor/computing/it/f35-software-dods-chief-tester-remains-unimpressed