F-35 Lightning II

F35:sia on niin paljon eri Nato-maissa, että on vain ajan kysymys koska se integroidaan tai tehdään F35:n sopiva Meteor-malli. Kysymys on puhtaasti kaupallinen sen jälkeen kun nämä suuret F35 kaupat on päätetty (Suomi mukaanlukien). Ja tämä puolestaan kiihdyttää Amraamin kehitystä, puhtaasti kaupallisessa mielessä tämäkin ja pikapikaa sielläkin vastataan Meteorin haasteeseen. Ja Meteor haluaa integroinnin ennen kuin Amraam ehtii tehdä vastineensa.

MBDA:lla on työ käynnissä, onhan Meteor RAF:n ja tulevaisuudessa FAA:n käytössä oleva ohjus.
 
AMRAAMista kehitettiin 90-luvulla patoputkimoottorilla varustettu (FMRAAM) versio Brittien kilpailuun, mutta se hävisi tulevalle Meteorille. Pidemmän kantaman ohjuksia on jenkeissä yritetty kehittää 80-luvulta asti, jolloin Navyn AIM-152-projekti aloitettiin korvaamaan Phoenixit. Se kuten muutkin myöhemmät hankkeet ovat jääneet kehityspöydälle syystä jos toisesta. Uusin yritys on Long Range Engagement Weapon, joka ilmestyi kehitysbudjetteihin pari vuotta sitten.

https://www.flightglobal.com/news/a...-missile-project-emerges-in-us-budget-442816/

getasset.aspx


Yhdysvalloissa näyttäisi olevan enemmän kiinnostusta 2-vaihe ruutirakettimoottoreihin kuin patoputkimoottoreihin, molemmilla on hyvät ja huonot puolensa.
 
Entä CUDA joka on nähty ainakin ilmasta maahan mock-up versiona? Siitähän on kaavailtu häivekoneiden uutta ohjustyyppiä, jota voidaan kantaa 2xAMRAAMin verran. Ohjuksessa on huomioitu superliikehtivyys suihkunsuuntauksella ja pif-paf tekniikalla. Ilmeisesti sitä kaavaillaan myös anti-UAV ohjukseksi.
 
Kovasti toimittajan lähtökohta on olla kriittinen ja F35:sta dissaava mutta niin vain taisivat faktat tehdä jutusta konetta puoltavan kunhan jaksaa lukea otsikoiden ohitse.

Huippukallis F-35-hävittäjä on ehdokas Hornetin korvaajaksi – mutta miten se toimii Suomen olosuhteissa eli talvella ja maantieltä?

Suomi suunnittelee seuraajaa F/A-18 Horneteille. Yksi ehdokkaista on yhdysvaltalainen F-35. Yksi sellainen maksaa noin 80 miljoona euroa.

YHDYSVALTALAISEN Lockheed-Martinin häivehävittäjä F-35 Lightning II on maailman edistyksellisin ja myös kallein aseprojekti. Se on myös yksi Suomen Hornet-monitoimihävittäjien korvaajaehdokkaista ja kalleutensa takia yksi seuratuimmista ehdokkaista. Huomiota on herättänyt myös se, että tekniset ongelmat ja koneiden ylettömäksi koettu kappalehinta ovat antaneet F-35:lle mutakylpyjä.

Uusien lentokoneprojektien ongelmat eivät toki ole mitenkään poikkeuksellisia. Esimerkiksi maailmanlaajuisesti paljon käytetyt F-16-koneet kärsivät alkuvuosinaan lukuisista lastentaudeista, ja niitä on tuhoutunut palveluskäytössä jo yli 650 kappaletta.

F-35 Lightning II -koneen valmistaja Lockheed-Martin kuitenkin katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Maailman ainoa tällä hetkellä valmistettava ja kansainvälisille markkinoille myytävän viidennen sukupolven hävittäjäpommittajan tilauskanta on kasvussa, sillä esimerkiksi Belgia valitsi äskettäin sen tulevaksi hävittäjäkseen. Konetyyppi tulee lentämään myös Suomen lähialueilla, sillä F-35 on myös Norjan ja Tanskan tuleva hävittäjä.

Viime vuonna F-35:n kappalehinta oli noin 87 miljoonaa euroa, tänä vuonna 82 miljoonaa. Suomen hävittäjähankinnan päätösvaiheessa hinnan arvioidaan olevan 74 miljoonaa euroa per kone.

Lue lisää: Kommentti: Kohta taistellaan hävittäjien määrästä, ja ensi jymähdykset kuultiin jo – hyväksyminen on lupalappu hallitukseen

Lue lisää: Macron arvostelee Belgian päätöstä ostaa F-35-hävittäjiä

Koneiden hankintahinta on kuitenkin vain yksi osa hävittäjähankinnan elinkaarikustannuksia, sillä niillä on myös lennettävä. Nykyisellään F-35-kaluston operointikustannuksia pidetään huomattavan kalliina.

Lockheed-Martinin pitkän tähtäimen tavoite on laskea F-35:n operointikustannukset ympäri maailmaa käytettävän F-16 -koneen tasolle, mikä olisi vähemmän kuin Suomen ilmavoimien Horneteilla.
HÄVITTÄJÄKISASSA käytetään hinnan ja tehokkuuden lisäksi mittatikkuina myös toimivuutta Suomen haastavissa olosuhteissa. Esimerkiksi Saab käyttää JAS 39E -koneestaan iskulausetta ”suunniteltu Suomelle”, sillä ruotsalaiskoneet on suunniteltu jo vuosikymmenien ajan myös suomalaisiin olosuhteisiin ja maantietukikohtiin sopiviksi. Myös Eurofighter Typhoon on jo osoittanut kykynsä myös jäätävissä ja hankalissa olosuhteissa.


Lockheed-Martin on sen sijaan pysytellyt jopa huomiota herättävän hiljaisena näistä, mikä on herättänyt epäilyksiä koneen toimivuudesta lumen ja jään keskellä tai maantietukikohdissa.

Yhtiön Fort Worthin tehtaalla ja Luken lentotukikohdassa tehdyn vierailun yhteydessä vaikenemisen muuri kuitenkin murtui ja Ilta-Sanomille esiteltiin muun muassa Norjan ilmavoimille tehtyjä F-35-koneiden talvitestejä.

Everstiluutnantti Martin ”Tintin” Tesli, Luken lentotukikohdassa toimivan Norjan ilmavoimien F-35-koulutusyksikön johtaja, kertoi, että kone on toiminut talviolosuhteissa oikein hyvin.

Norjalaisten F-35A-koneissa on erikoisvarusteena jarruvarjo, jonka avulla niiden laskukiito on tavanomaista lyhyempi. Jarruvarjo on ollut norjalaisten vakiovaruste myös aiemmassa hävittäjäkalustossa.

– Meillä on jo hyvää kokemusta jarruvarjon käytöstä F-35:ssä jäisillä kiitoteillä. Me opetamme lentäjät käyttämään sitä luonnollisena tapana laskeutua koneella.

Norjan ilmavoimat ei kuitenkaan hajauta koneitaan pienempiin tukikohtiin Suomen tai Ruotsin tapaan, joten jarruvarjon käyttö tai sen puuttuminen merkitsisi muutoksia suomalaiskäytäntöihin, mikäli Suomi päätyisi F-35-kalustoon.

Tesli itse on ehtinyt lentää noin kymmenesosan kaikista norjalaisten F-35-lentotunneista, eli hänellä on takanaan jo 350 tuntia häivehävittäjän ohjaimissa.

F-35-ohjelman ylläpitojohtaja Steve Sheeshy kertoo käyneensä Suomessa tutustumassa F-18 Hornet -koneiden maantietukikohtaoperointiin ja sanoo, että myös F-35 taipuu vastaavaan.

Yhden rikkoutuneen osan takia huoltoon eri tarvitse lähettää kokonaista laitemoduulia, vaan huolto voi vaihtaa nimenomaan rikkoutuneen komponentin. Sheeshy toteaa, että osa koneiden päivityksistä tai huolloista joudutaan tekemään ulkomailla, esimerkiksi Italiassa.

– Suuret muutokset tehdään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan aina kohdemaassa. Mitään pakkoa koneiden lähettämiseksi Italiaan ei ole.

Esimerkiksi kaikki ne huollot, joita koneille tehdään Luken lentotukikohdassa, voidaan tehdä Suomessakin joko maantietukikohdissa tai laivueissa.

Lockheed-Martinin edustajat eivät kuitenkaan vastanneet kysymykseen koneen huollon ja varustelun pituudesta uutta lentoa varten. Norjalainen Martin Tesli kuitenkin kertoi, että norjalaiset harjoittelevat ”nopean varikkopysähdyksen taktiikkaa.”

– Laskeudumme lennolta ja tankkaamme polttoaineen ja aseistamme koneen moottorin koko ajan käydessä.

OPEROINTIKUSTANNUKSIIN ja F-35:n käytettävyyteen vaikuttaa merkittävästi myös huollon ja lentotuntien välinen suhde, eli montako tuntia konetta täytyy huoltaa jokaista lentotuntia kohden.


F-35-koneet matkaavat Lockheed-Martinin Forth Worthin tehtaan tuotantolinjalla yli puolentoista kilometrin matkan. Loppukokoonpanon jälkeen koneet siirretään viimeisteltäväksi.

Julkisuudessa kiertää edelleen väittämä, jonka mukaan kone vaatii 50 huoltotuntia per lentotunti. Muutaman vuoden takainen väite on kuitenkin jo vanhentunut ja koski sekin vain F-35B-mallin koneita, jotka ovat pystysuoraan nousuun ja laskuun kykenevine järjestelmineen lähtökohtaisestikin erityisen monimutkaisia.

Tänään F-35A-koneiden tavoitelukema on yhdeksän huoltotuntia per lentotunti. Uusien koneiden lentotuntihintaa yhtymän edustajat eivät kuitenkaan tällä erää avaa.

48098720061440138639a3bc56cb6cda.jpg



Lockheed-Martinin yli puolitoista kilometriä pitkä F-35-tuotantolinja on täystyöllistetty pitkälle tulevaisuuteen.

Tarkalleen ottaen yksikään vuonna 2025 saatavista koneista ei ole vielä lentänyt, sillä niin Saab JAS 39E Gripen, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, F/A-18E Super Hornet kuin F-35 Lightning II:kin ehtivät muuttua matkan varrella huomattavasti nykyistä suosituskykyisemmiksi ja monipuolisemmiksi.

Lue lisää: Hornetin korvaajaksi F-35, Super Hornet, Gripen, Typhoon vai Rafale? Nämä ovat nyt tavallisten suomalaisten suosikit
Jukka O. Kauppinen, Luke, Arizona


Näin F-35-eroaa muista HX-hankkeen hävittäjistä

Ilmailutoimittaja ja -kirjailija Pentti Perttula kirjoitti viime vuonna teoksen Paras hävittäjä Suomelle – Hornetin seuraajaehdokkaat (Docendo), jossa hän esittelee HX-hankkeessa mukana olevat hävittäjät. Perttula analysoi IS:n pyynnöstä F-35:n erot muihin koneisiin verrattuna.

Perttulan mukaan F-35 eroaa muista ehdokkaista siinä, että se on suunniteltu näkymään huonosti tulenhallintatutkissa sekä rakenneratkaisujensa että pintakäsittelynsä osalta. Pitkän lentoajan mahdollistava suuri sisäinen polttoainekuorma ja kyky kantaa aseita koneen rungon asekuilussa ovat osa tätä. Koneessa on myös ehdokkaista ehkä tehokkain integroitu sensorikokonaisuus (kaikki sensorit koneen sisällä) sekä informaation jakaminen (MADL-datalinkki).

Huonoina ominaisuuksina voidaan Perttulan mukaan pitää sitä, että konetyyppiin ei ole integroitu keskimatkan Meteor-ilmataisteluohjusta ja se on yksimoottorinen ja painava. Kone vaatii ehkä pidemmän kiitotien kuin muut ehdokkaat. Moottorin teoreettinen polttoaineenkulutus on myös suurempi, mutta ilman ulkoista kuormaa ja siitä tulevaa ilmanvastusta koneen on havaittu lentävän paljon pitempään yhdellä tankkauksella kuin moni muu käytössä oleva hävittäjä. Huonoiksi arvioidut ilmataistelukyvyt ovat parantuneet vuosien myötä.

Arvoituksia ovat F-35:n vaatima infrastruktuuri, huolto- ja varaosajärjestelmien toimivuus sekä koneen soveltuminen maantietukikohtakäyttöön. Ongelmat voivat selvitä, koska mm. Yhdysvaltain ilmavoimat on jo sitoutunut tyypin käyttäjäksi.

Perttula analysoi koneen eduiksi, että sillä on paljon käyttäjiä 2050-luvun loppuun saakka, mikä turvaa varaosien ja vaihtolaitteiden saatavuuden; että koneen kehityspotentiaali on hyvin suuri, siihen integroidaan todennäköisesti paljon asejärjestelmiä ja koneen rakenne todennäköisesti sertifioidaan yli 10 000 lentotuntiin.

Lehden jutusta video (mm kypärästä) kannattaa käydä katsomassa:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005957920.html?ref=rss
 
Viimeksi muokattu:
^ Näin eroaa -laatikosta voisi todeta:
1. On melko luonnollista, että koneeseen integroidaan Meteor ja/tai sen tuleva kilpailija. 2. Vaatii ehkä pidemmän kiitotien :). 3. Polttoaineenkulutus on suurempi mutta dilemana myös toimintasäde on suurempi. 4. Huonoksi arvioidut ilmataistelukyvyt (kilpailijoidenko arvio). Ilmeisesti harjoituksissa todetut pudotukset eivät kuulu tähän kykykategoriaan. 5. Arvoituksia infrastruktuurissa - kaikkiko on selvää Gripenin kehityksen, eurooppahävittäjän tulevaisuuden tai ranskalaismentaliteetin kanssa.
 
Tuo ainainen kalleuteen viiittaaminen otsikoissa tympii. Pitäisi antaa koivuvitsaa jos ei toimittaja pääse esim. sen yli, että isoin hankinta + inflaatio = kaikien aikojen kallein ohjelma ei ole uutinen.
Painon ja suorituskyvyn suhde kulunkeihin olisi jo järkevää pohdintaa. Sekä sen arvuutteleminen missä liikkuu oma tarpeemme. Onko se tarve vain suorituskykyisin. Ei välttämättä.
 
https://siivet.fi/ajankohtaista/f-35-tuotantotahti-kiihtyy-2019-valmistuu-ennatysmaara-koneita/

Lockheed Martin toimitti uudenvuoden alla jo 91. F-35-hävittäjänsä vuonna 2018, millä yhtiö täytti vuoden tuotantotavoitteensa.
Tahti on kiihtymään päin, sillä vuonna 2011 yhtiö valmisti yhdeksän konetta ja tämän vuoden tavoite on 130 hävittäjää.

”Nyt saavutettu virstanpylväs osoittaa, että F-35-ohjelma on valmiina täysimääräiseen tuotantoon ja vastaamaan asiakkaiden kasvavaan kysyntään ympäri maailmaa. Olemme pystyneet kasvattamaan tuotantoa, alentamaan kustannuksia, lyhentämään valmistusaikoja, sekä parantamaan laatua ja toimitusaikojen tarkkuutta”, kehuu Lockheed Martinin F-35-ohjelman vetäjä Greg Ulmer.

F-35-valmistustahti on edelleen kiihdytyskaistalla, sillä koneita on tähän saakka valmistettu hitaammalla ”low rate initial production” -tahdilla.
Tuotannon pitäisi olla täydessä vauhdissa vuonna 2023.

Koneelle on koulutettu yli 730 lentäjää ja 6 700 mekaanikkoa, ja F-35:llä on lennetty yli 175 000 lentotuntia.
F-35-hävittäjiä käyttää kymmenen valtiota, joista seitsemän tukikohdassa kotimaassaan.
Kaikkiaan tällä hetkellä käytössä on yli 355 F-35-hävittäjää 16 tukikohdassa ympäri maailmaa.
 
Eikös noiden toteutuneiden kauppojen perusteella ole aika rohkeaa sanoa että se olisi maailman kallein? :) Tai tottakai elinkaarikustannukset sitten erikseen, mutta niistä ei voi varmasti sanoa yhdenkään koneen kohdalla että mitä tulee olemaan. Toki voi veikata että "hävittäjällä x ne tulee olemaan selvästi suurimmat".
 
Back
Top