F-35 Lightning II

Kyllähän lähes kaikki pilotit sanoo haastatteluissa että nuo huippunopeudet mitä prosyyreissä esitetään on ihan huuhaata.
Eli ainoat jotka niistä hekumoi on nojatuoli pilotit...
Viimeisin FPP luski sanoi että 1.6 mach kiihtyy f35 ihan ok.
Meidän c honusta se vetäjä sanoi 40 tuhatta jalkaa nokka alas, hanat kaakkoon niin 1.6 näki parhaillaan puhtaalla koneella.
Eiköhän tuolla pullasorsallakin meidän tunnistukset hoideta.
 
F-35 ja typhoonin vertaus QRA tehtävässä on aika jännä, ottaen huomioon että typhoon on käytännössä suunniteltu siihen rooliin alusta alkaen ja toinen on alusta alkaen tarkoitettu monipuolisemmaksi alustaksi. Jos typhoon ei vaikuttaisi siinä puuhassa yhdeltä parhaalta mahdolliselta alustalta, niin joku olisi mennyt aika pahasti päin persettä suunnitteluosastolla.

Tuosta huolimatta on sanottava ihan suoraan, että jos se QRA on tosiaan onnistunut meidän C/D hornetilla niin se ihan satavarmasti onnistuu myös sillä F-35:llä. QRA tehtävässä ei välttämättä ole tarpeen säästellä sitä polttoainetta, joten sitä kynttilää voi kyllä polttaa senverran paikalle lentäessä että ei tarvi koko päivää vartoa matkalla. Hillittömän kokoinen tankki mahdollistaa siitä huolimatta siedettävän toimintasäteen tuossa tehtävässä. Ulkoisia aseitakaan ei tosiaan todennäköisesti ole mukana kuin maksimissaan kahden AIM-9X:n verran, jolloin voidaan sanoa melko turvallisesti, että aerodynaamisesti tilanne on parempi kuin sillä hornetilla ja odotettavissa oleva huippunopeus sen mukainen luultavasti siellä M 1.5 tienoolla.

Ottaen huomioon että näitä lentoja tehdään pääasiassa tunnistusmielessä, niin se että kone on lämmennyt IR sensoreille miellyttävälle tasolle ei taas merkkaa paljoakaan erityisesti rauhan aikana. Melko varmasti mukana on myös linssit pitämässä huolta että oikea RCS jää hämärän peittoon joten stealth aspekti on tuossa vähän turha, sitä ei tarvitse erikseen varjella.

Jos taas ollaan puhtaassa sotatilassa, ja on kyseessä nopea torjuntalento, niin F-35 voi kyllä pyrkiä lähestymään maalia sellaisesta suunnasta että sen IR sensorit eivät havaitse sitä lämpimänä helottavaa ulkokuorta. Jos tullaan suoraan kohti ja ei tarvita ensin tunnistusta, niin ekat puikot voi huitaista menemään jostain läheltä maksimikantamaa vaikkapa 100 kilometristä jolloin siinä vaiheessa kun IR sensori havaitsee luotettavasti kolmevitosen jostain 40-60 kilometristä niin tilanne saattaa olla jo ohi.

Olisiko QRA skenaariossa typhoon kuitenkin nopeammin paikalla? Melko varmasti. Onko ero kuinka merkittävä? Vaikea sanoa. riippuu siitä kuinka kauas ollaan menossa.

Näkisin tilanne olisi typhoonille selkeästi edullisin siinä tapauksessa että oltaisiin konfliktin harmaassa vaiheessa ja normaalista tunnistuslennosta ajauduttaisiin täysin odottamatta suoraan koiratappeluun. Vaikkapa niin että QRA tunnistuslentue on moikkaamassa kolmea su-35 hävittäjää, lentueen siipimies on takana varmistamassa kuten kuuluu ja toinen koneista lentää rinnalle ottamaan hyviä kuvia iivanasta. Iivanalla on pinna kireällä kun svetlana on huutanu kotona koko päivän ja pikku igor on itkenyt yön kakka housussa. Se heittää nalli otsassa offbore potshottina sivulle tunnistamaan tullutta hävittäjää R-73:lla, ihan täysin yllättäen. Sanotaan että tuolta etäisyydeltä se osuu, jolloin ollaan tilanteessa jossa yksi hävittäjä siellä takana joutuu ottamaan yhteen suoraan näköetäisyydeltä kolmen suhoin kanssa. Vaikka kaverilla olisi skandinaavian nopein pickle buttoni niin todennäköisesti se ei saa kuin 1-2 ohjusta lähtemään ennenkuin se suhoi lentue hajaantuu kukin eri suuntiin. Vähän tuurista ja osumista riippuen siinä olisi silti vielä 1 tai 2 suhoita ihan iholla joiden kanssa pitäis seuraavaksi kokeilla että kenen munat kestää eniten painetta G-housuissa. Typhoon olisi tuossa kohtaa F-35:een verrattuna luultavasti melko paljon paremmin elementissään.
 
Viimeisin FPP luski sanoi että 1.6 mach kiihtyy f35 ihan ok.
Meidän c honusta se vetäjä sanoi 40 tuhatta jalkaa nokka alas, hanat kaakkoon niin 1.6 näki parhaillaan puhtaalla koneella.
Eiköhän tuolla pullasorsallakin meidän tunnistukset hoideta.
Kiihtyy, kiihtyy eikä siitä ollut kyse vaan siitä että konetta ei ole optimaallista lentää juurikaan supersoonisesti, koska pa-kulutus nousee niin paljon että yksimoottorisuuden hyöty suhteessa kaksimoottorisiin häviää. Samalla häivekoneen etu matalasta herätteestä pienenee kitkan lämmittäessä konetta ja takaapäin sekä sivuilta massiivinen kynttilä paistaa kauas.
Tuosta huolimatta on sanottava ihan suoraan, että jos se QRA on tosiaan onnistunut meidän C/D hornetilla niin se ihan satavarmasti onnistuu myös sillä F-35:llä. QRA tehtävässä ei välttämättä ole tarpeen säästellä sitä polttoainetta, joten sitä kynttilää voi kyllä polttaa senverran paikalle lentäessä että ei tarvi koko päivää vartoa matkalla. Hillittömän kokoinen tankki mahdollistaa siitä huolimatta siedettävän toimintasäteen tuossa tehtävässä. Ulkoisia aseitakaan ei tosiaan todennäköisesti ole mukana kuin maksimissaan kahden AIM-9X:n verran, jolloin voidaan sanoa melko turvallisesti, että aerodynaamisesti tilanne on parempi kuin sillä hornetilla ja odotettavissa oleva huippunopeus sen mukainen luultavasti siellä M 1.5 tienoolla.
Ok. Poistetaan rauhanajan QRA ja mennään sodan/kriisinajan torjuntatehtäviin. Huolimatta hillittömän kokoisesta tankista, F-35 hillittömän kokoinen moottori kuluttaa aivan sietämättömästi litkua kun ajetaan täysillä taistelutehoilla tai jälkipoltolla. Silloin sen tuoma toimintasäde-etu häviää kaksimoottorisiin. Tätähän tekstissä toitotettiin, että ei kannata ajaa kovaa, kun se ei ole konetyypin käytölle järkevää. Eri asia on sitten jos on ilmatankkauskykyä paljon, niin sitä litkua voi hakea nopeastikin mutta meillä ei niin voida tehdä. Varsinkin kun taistelutila on suhteellisen kapea ja aseet sekä sensorit kantavat yhä kauemmas.

Huippunopeus ei ole tässä nyt se kysymys, vaan kyky lentää siellä suorituskyvyn yläpäässä pidempään kuin tyyliin se minuutti-kaksi. Myös super-cruisesta on etua ilman muuta ja sitä ei F-35 tarjoa.

DCA-tehtävissä koneista pitää löytyä ainakin 6 BVRAAM-ohjusta ja mieluiten vielä IR-puikkoja varalle. Niitä ei voida kaikkia kantaa koneen sisällä, vaikka block 4 lupaa Salamalle sidekickin= 6 sisään. Siltikin Lightning II ei saa ainakaan minun tietääkseni uusia ilmataisteluaseita, vaan 2020-luku mennään melko varmasti samalla vanhahtavalla AIM-120C7 versiolla. Ilmasta-maahan aseita kyllä lisätään kuten JSM ja Storm Breaker. Suomen ilmavoimien pääroolina on kuitenkin ehdottomasti ilmatilan puolustaminen, jopa korostetusti koska kauaskantoista ilmatorjuntaa ei ole, eikä erikseen tehtävään sidottuja ilmaherruuskoneita. Ilmasta-maahan kyky on lisänä tuossa kaukovaikuttamisen ym. kanssa.
Jos taas ollaan puhtaassa sotatilassa, ja on kyseessä nopea torjuntalento, niin F-35 voi kyllä pyrkiä lähestymään maalia sellaisesta suunnasta että sen IR sensorit eivät havaitse sitä lämpimänä helottavaa ulkokuorta. Jos tullaan suoraan kohti ja ei tarvita ensin tunnistusta, niin ekat puikot voi huitaista menemään jostain läheltä maksimikantamaa vaikkapa 100 kilometristä jolloin siinä vaiheessa kun IR sensori havaitsee luotettavasti kolmevitosen jostain 40-60 kilometristä niin tilanne saattaa olla jo ohi.
Tämä alleviivaa sitä aspektia jota tuossa kirjoitin kysymyksellä, eli häivekoneita varten pitää opetella oma tapa toimia taktisesti niin että niiden edut häiveessä maksimoidaan. Näinhän USAF tekee ja harjoittelee. Se tarkoittaa ensinnäkin siipimiesten pidempää välimatkaa ja muuta mitä en edes osaa kuvitella. Se että F-35 pääsee taktisesti edulliseen asemaan ja tekemään niitä lähestymisiä vaatii taidon ja tilannekuvan lisäksi nopeutta.

Aikaa ei ilmasodankäynnissä ole, koska kaikki koneet liikkuvat erittäin suurilla nopeuksilla jatkuvasti. Häive voi tuoda etua tietyssä skenaariossa, mutta jos kone ei voi lentää kuin hetken maksiminopeuksilla tai yliäänisesti, se hidastaa laukaisuasemaan pääsyä.

IR-sensorin näkevät korkealla jopa 100km + parhaimmillaan eli niiden kyky on huomattava etu, jota häive ei poista.
 
Tällä viikolla TV:stä tuli ohjelma jossa matkustajakoneella oli ongelma kun ilmastointia ei saatu toimimaan lentokentällä. Yksi ensimmäisiä asioita jolla huoltomies yritti saada asian kuntoon oli buutata lentokoneen systeemit. En tiedä kuinka usein eri koneita joutuu buuttaamaan, mutta ilmeisesti F-35 ei ole ainoa konemalli joka välillä menee sellaiseen jumiin että buutti auttaa.
 
F-35 on julkisesti poikkeuksellisen avoin projekti, ongelmista raportoidaan Raptorin taloudellisen fiaskon jälkimainingeista johtuen. Muissakin konetyypeissä on vikoja, niistä ei vaan hirveästi julkisuudessa huudella. Esim. HN-kalustolla on satunnaisesti ongelmia lentäjän hapensaannissa joka on periytynyt myös Superiin ja samanlaiset viat toistuvat useilla muillakin konetyypeillä. SH:n AESA-tutkan kanssa painittiin pitkään ja tuskin on vieläkään kaikkia ongelmia ratkottu. Jossakin oli mainintana Typhoonin alkuaikojen satunnaisesti ilmenevästä viasta jolloin koko ohjaamoelektroniikka sammui kesken lennon, samantyyppisiä vikoja taisi esiintyä myös Gripenillä. Ranskalaiset eivät omasta luomuksestaan huutele mitään kenellekään, mutta ei kyllä satavarmasti sekään ole mitenkään erityisen vähävikainen laite.
 
Ne on kaikki tänäpivänä niin massiivisen kompleksisia järjestelmiä että siellä on jokaisella vikoja. F-35 kasvukivut eivät ole mitään uutta tuolla rintamalla. Googlettakaa huviksenne miten F-16 alkumetrit menivät, F-14 moottoriongelmia, F-22 softaongelmia tai mitä ikinä keksittekin. Noista raportoiminen on kuten atanos sanoi, harvinaisen avointa F-35 kohdalla.

JSF projekti on tolkuttoman kunnianhimoinen hanke. Jos siellä olisi mennyt kaikki ruusuilla tanssimalla niin minä väitän, että tavoitteet olisivat olleet siinä tapauksessa aivan liian matalalla.
 
SH:n AESA-tutkan kanssa painittiin pitkään ja tuskin on vieläkään kaikkia ongelmia ratkottu.
No eiköhän ne ongelmat ole ratkottu reilussa vuosikymmenessä. Puhut kuitenkin aika vanhasta asiasta.
No, toisaalta F-35 on ollut kehitettävänä aikalailla 20 vuotta ja vieläkään ei ole päästy varsinaiseen tuotantoon, joten onhan tuo mahdollista siinä mielessä.
Kehitettävää riittää vielä 2030-luvulle saakka, mutta hitaasti hyvä tulee?
Typhoonin alkuaikojen satunnaisesti ilmenevästä viasta jolloin koko ohjaamoelektroniikka sammui kesken lennon, samantyyppisiä vikoja taisi esiintyä myös Gripenillä. Ranskalaiset eivät omasta luomuksestaan huutele mitään kenellekään, mutta ei kyllä satavarmasti sekään ole mitenkään erityisen vähävikainen laite.
Aivan varmasti vikoja on muillakin ja ammattilaiset tietävät niistä parhaiten,sekä koneiden käyttäjät. Avoimuutta toivoisi kaikilta. On kuitenkin todettava että kahden vuosikymmenen kehitystyön jälkeen tuotteen pitäisi olla A1, jos se on palveluskäytössä ja lapsentaudit kitkettynä. Siinä ei avoimuus enää auta kun uusia vikoja puskee vaikka vanhoista päästään eroon.
No, itse asiassa Salaman suorituskyky ei kuitenkaan ole tässä varmasti mikään ongelma, kunhan se toimii. Sensijaan oma luottamukseni tuotteeseen sellaisena että se sopisi meidän käyttöömme, ainokaisena taistelukoneena on sammunut pari vuotta sitten. Siihen saakka jaksoin olla optimistinen ja luottaa kehitystyöhön.

Uskokaa tai älkää, en missään nimessä dissaa koneen vahvuuksia. Ne ovat varmasti hyvät tilannekuvan ja sensorien ym. suhteen. Kysymys on koneen luotettavuudesta ja soveliaisuudesta Suomen sodankäyntitapaan. Soveliaisuus pitää sisällään myös kustannuskysymykset, jotka ovat hämärän peitossa FOC jälkeen 2030.
Jos olisi mahdollista, olisin tyytyväinen jos meille voitaisiin hankkia F-35 koneita pieni määrä taloudellisen riskin pienentämiseksi ja sitten toinen aidosti monitoiminen hävittäjä. Näin isoissa maissa voidaan toimia. F-35 olisi tilannetietoisuuden ja tiedustelukyvyn osalta erinomainen kyky.
 
No, itse asiassa Salaman suorituskyky ei kuitenkaan ole tässä varmasti mikään ongelma, kunhan se toimii. Sensijaan oma luottamukseni tuotteeseen sellaisena että se sopisi meidän käyttöömme, ainokaisena taistelukoneena on sammunut pari vuotta sitten. Siihen saakka jaksoin olla optimistinen ja luottaa kehitystyöhön.

Uskokaa tai älkää, en missään nimessä dissaa koneen vahvuuksia. Ne ovat varmasti hyvät tilannekuvan ja sensorien ym. suhteen. Kysymys on koneen luotettavuudesta ja soveliaisuudesta Suomen sodankäyntitapaan. Soveliaisuus pitää sisällään myös kustannuskysymykset, jotka ovat hämärän peitossa FOC jälkeen 2030.
Jos olisi mahdollista, olisin tyytyväinen jos meille voitaisiin hankkia F-35 koneita pieni määrä taloudellisen riskin pienentämiseksi ja sitten toinen aidosti monitoiminen hävittäjä. Näin isoissa maissa voidaan toimia. F-35 olisi tilannetietoisuuden ja tiedustelukyvyn osalta erinomainen kyky.
Näihin sanoihin kiteytyy omatkin mietteet F-35:n kohdalta. Erinomainen laite joiltakin isoilta osa-alueilta, mutta en oikein millään näe kyseistä konetyyppiä Suomen Ilmavoimien tunnuksilla, varsinkaan aioana konetyyppinä.
 
Vängätääs näistä vielä vähäsen ;)

Aikaa ei ilmasodankäynnissä ole, koska kaikki koneet liikkuvat erittäin suurilla nopeuksilla jatkuvasti.

Tuohan ei pidä paikkaansa kuin suoraan siinä taistelutilanteessa itsessään. Koneet tottelevat ilmassa samoja fysiikan lakeja ja kaikilla niillä on rajallinen määrä polttoainetta mukana, näinollen kaikki ajelevat suurimman osan ajasta omaan tehtävään ja tilanteeseen sopivalla nopeudella, mikä on yleensä (paino sanalla) siinä M 0.7-0.8 tienoolla. Hanaa käännetään auki vasta siinä kohti tehtävää kun tilanne sen vaatii, eli joko väistetään jotain, oteteaan jotain kiinni, kiihdytetään että saadaan laukaistavalle aseelle energiaa jne. Ylisoonisilla alueilla pitkiä aikoja huvikseen kruisailevat hävittäjät löytyvät pääasiassa päiväunista. Se että joku pystyy nyt noihin nopeuksiin ja/tai supercruiseen, ei tarkoita ettäkö se tekisi tai että se olisi sille järkevää. jos/kun homma on sillä tolalla että kalusto kykenee lentelemään koko tehtävänsä korkeilla ylisoonisilla nopeuksilla niin aletaan olemaan taas ihan eri sukupolven hävittäjissä. Väitän edelleen, että F-35 pystyy riittävän korkeisiin nopeuksiin tilanteen vaatiessa ja riittävän pitkän aikaa (puhutaan nyt siitä A mallista), erityisesti kaikkia nykyisiä käytössä olevia kalustoja vastaan.

IR-sensorin näkevät korkealla jopa 100km + parhaimmillaan eli niiden kyky on huomattava etu, jota häive ei poista.

Optimitilanteissa IR sensoreilla on tosiaan parhaimmillaan ihan tolkuton kantama. Se on samalla yksi niistä sensoreista jonka suorituskykyyn jo ihan pelkät sääolosuhteet vaikuttavat todella paljon. Sillä on samaten myös muita rajotteita jonka takia käytin itse tuolla sanaa "luotettavasti" ja heitin sen rangen sellaiselle tolkulliselle skaalalle. Se ei esimerkiksi sellaisenaan pysty suoraan määrittelemään etäisyyttä säteilevään lähteeseen. Parvilinkit ja näiden kesken tehtävä prosessointi voi auttaa tuossa hyvinkin paljon, mutta ketkä sen osaa, ketkä ei on eri asioita. Vaihtoehtoisesti pitää saada joko laserilla mitattua etäisyysta tai käyttää sitä tutkaa ja toivoa että maali näkyy sen kautta. Sitten pitäisi vielä osata poimia niistä IR lämpöjäljistä ne vaaralliset ja vaarattomat.

Tuosta AA aseiden tarjonnasta ja kantokyvystä stealthina on ihan aiheellista murehtia jonkin verran. Sidekick tulee jos/kun tulee ja toistaiseksi ei ole edes puhuttu muiden aseiden integroinnista alustaan kuin meteorin, 120C:n, 9X:n (vain ulkoisesti) ja asraamista. Muuta kepakkoa on kyllä kehitteillä mutta niitä saadaan vielä odotella tovi. Ainakin vuosikymmenen alku mennään näillä mitä nyt on saatavilla. Samaten suurin osa esim. tuplakiskoista joihin saadaan kaksi amraamia taitaa olla vielä sovittamatta F-35:een, eli kunnon spamraam setuppeja ei tulla hetkeen näkemään. Typhoonissa puolestaan on hardpointteja niin paljon, että siihen saa kyytiin melko miehekkään keppikuorman.

Uskokaa tai älkää, en missään nimessä dissaa koneen vahvuuksia. Ne ovat varmasti hyvät tilannekuvan ja sensorien ym. suhteen. Kysymys on koneen luotettavuudesta ja soveliaisuudesta Suomen sodankäyntitapaan. Soveliaisuus pitää sisällään myös kustannuskysymykset, jotka ovat hämärän peitossa FOC jälkeen 2030.

Eikä ainakaan mulla oo tarkoitus dissata typhoonin vahvuuksia, se on näistä vanhemman sukupolven vehkeistä ollut jostain syystä oma lemppari, eikä pelkästään möyheiden äänien takia. Sen juuret ovat siellä ilmaherruudessa ja se hivelee konseptina kovasti omia mielikuvia "oikeasta" ilmasodasta jossa kaikki air to ground featuret on turhaa painoa tosimiesten vehkeissä. Käsittääkseni suomen ilmavoimien doktriini on tosiaan ainakin historiallisesti hyvin ilmasta ilmaan painotteinen ja siihen typhoon olisi suorastaan erinomainen alusta eteenkin jos olisi varmaa ettei tarvi murehtia matalan tutkavasteen vastustajista ja jos olisivat pitäneet alustan muutoin kunnolla ajantasalla. Luvattujen uusien ominaisuuksien ilmestymiseen kentälle ajallaan ja toimivina olisi helpompaa jos voisi historiasta näyttää että näin se on ennenkin onnistunut.

Hävittäjähankkeessa on painotettu kovasti kovinta suorituskykyä nimenomaan kokonaisuutena. Vaikka joku muu alusta olisi meille tärkeässä korkeatorjunnassa F-35 parempi, niin suomen sodankäyntitavan kannalta se voi olla silti kokonaisuutena paljonkin huonompi, joten tuolta kantilta katsottuna olen itse kallistunut sille linjalle että F-35 on todennäköisesti se alusta joka meille kannattaa hommata.

Huomautan tässä muuten myös että typhoonilla ja F-35:lla on kustannuksissa jotain yhteistä. Molepia pidetään tällä hetkellä perkeleen kalliina vehkeinä lentää.
 
Joo-o.

Millä näistä nyt tällä hetkellä "kypsistä" järjestelmistä puolustuskyky pidetään uskottavana sinne 2060 asti?
En valitettavasti osaa tuohon antaa kunnollista tai yksiselitteistä vastausta, riippuu täysin siitä mitä kaikkea Suomelle ovat ehdokkaat tarjonneet ja minkälaisen uskottavan roadmapin ovat ehdokkaastaan esittäneet ja siitä ei ole tietoa saatavilla. Tiedämme muista ehdokkaista tietysti jonkin verran asioita jotka vaikuttavat niiden valintaan negatiivisesti, kuten esim. SH:n epävarman tulevaisuudennäkymät ja sama koskee osittain myös Typhoonia. Typhoonin kehitystyö on ollut tuskaisen hidasta ja vehje on tiettävästi aika kallis operoida. Lisäksi tiedämme Gripenin vähäisen käyttäjämäärän joka heijastuu kustannuksiin sekä kehityskaareen. Rafalea pidetään jonkinlaisena outolintuna johon ei esim. saa jenkkiaseistusta (mielestäni ei väliä, aseistus ollaan valmiita uusimaan). Itseäni eniten Rafalessa mietityttää julkisten alustavien tietojen perusteella tehty tarjous täydestä teknologiasiirrosta jossa on riskinsä ja varjopuolensa, mutta eiköhän neuvotteluissa olla viilattu kaikki kohdalleen. F-35:n rinnalla Rafalen tulevaisuusnäkymä näyttää kilpailijoitaan huomattavasti valoisammalta, mutta en silti ole valmis nostamaan Dassaultinkaan logolla varustettua lippua salkoon.
 
Lainasin vain tuoreenoloista artikkelia, jossa näitä ongelmia väitettiin olevan. En siis väitä tietäväni tämänhetkistä tilannetta. Sitä vain mietin nojatuolissani, että mikä noissa toisissa malleissa on pyrstön osalta erilaista kuin A -mallissa?
Tämä on muuten jo poikkeuksellisen vanha juttu ja aika moneen kertaan jo täälläkin käsitelty.

Muistin virkistykseksi:

2011 marraskuussa testilennon jälkeisessä tarkastuksessa F-35B:n pyrstön pinnoitteesta löytyi vaurioita. Kuukautta myöhemmin samanlaista kuplintaa löytyi C:n testilennon jälkeen. JPO lisäsi sen 1. kategorian vikalistaan.

Lukuisista yrityksistä huolimatta tapahtunutta ei ole saatu toistumaan noiden kahden lennon jälkeen.
 
Lähdekritiikki ei tekisi pahaa.
Pinnoiteasian jo kävin läpi.

Mitä tulee tähän:
"Mutta nuo kommentit hävittäjän suunnitteluperusteista herättävät nyt kysymyksiä."

Tuo artikkelissa lainattu herra Clark on evp sukellusveneupseeri. Ei varmaan ihan paras mies kommentoimaan hävittäjien suunnitteluperusteita tai niiden käyttöä, vai mitä luulet?
 
Lähdekritiikki ei tekisi pahaa.
Pinnoiteasian jo kävin läpi.

Mitä tulee tähän:
"Mutta nuo kommentit hävittäjän suunnitteluperusteista herättävät nyt kysymyksiä."

Tuo artikkelissa lainattu herra Clark on evp sukellusveneupseeri. Ei varmaan ihan paras mies kommentoimaan hävittäjien suunnitteluperusteita tai niiden käyttöä, vai mitä luulet?
Kommentoida saa aina jos siltä tuntuu. Jos olet erimieltä lempikoneesi käyttöperiaatteista niin valaise asiaa ihmeessä.
PW 135 moottorin kulutus on sitten toinen asia, josta on kirjoiteltu laajemminkin. Suuri moottori tuo kiihtyvyyttä ja mahdollistaa suuren asekuorman siipien alla, mutta kulutus on vastaavasti hyvin suurta suurilla tehoilla lennettäessä. "Jalat ovat pitkät" vain kun moottoria käytetään ekonomisesti ja taktisesti oikein=aliääninopeuksilla.

Sama tilanne on tietysti jälkipoltossa kaikilla koneilla, mutta F-35 käyttää vain sisäistä pa:a kun muut tyypit voivat ottaa esim.lähtökiihdytyksen tms.vaatiman pa:n lisäsäiliöstä ja tarvittaessa pudottaa ne jos/kun tarvitsee mennä kovaa. Jälkipoltolla F-35 pitkähkö toimintasäde lyhenee huomattavasti ja Ilman muuta myös koneen IR- heräte nousee jos jälkipolttoa käytetään ja se ei taistelutilassa oikein käy.

Nämä seikat ymmärtää myös sukellusvenemiehet ja asiaa enemmän tietävätkin.
 
Jälkipoltolla F-35 pitkähkö toimintasäde lyhenee huomattavasti
Jälkipolttimen käyttö heikentää kaikkien koneiden toimintasädettä ihan yhtä lailla.
ja Ilman muuta myös koneen IR- heräte nousee jos jälkipolttoa käytetään
Jos konetta katsotaan takaapäin.
ja se ei taistelutilassa oikein käy.
Hmmm. Koska yliääninopeus kasvattaa koneen kuin koneen lämpöherätteen moninkertaiseksi, "taistelutilassa" ei voi lentää yliääninopeuksilla millään koneella?
 
Back
Top