F-35 Lightning II

Joo ja paljon ahtaampi lentotukialus on vastaavasti mahdotonta... :rolleyes:
...no F-35A ja F-35C on ihan täysin eri koneita tältä osin; eri siivet ja ohjainpinnat, eri laskutelineet, eri koukku ja erityisesti eri jarrut. Ainoa yhteinen on ohjauslogiikka, jonka toiminta kuskille on luultavasti sama ja "konepellin alla" oleellisesti eri. Jos käsikirja tulee joskus saataville, siitä voinee katsoa millaiset moodit ja raja-arvot kuskille on annettu laskeutumiseen.

(Käsittääkseni sekä A:n että B:n laskutelineistä otettiin paljon lujuutta pois ja jarruista otettiin paljon tehoa/kestävyyttä pois painon pudottamiseksi 2000-luvun alun painonpudotuskriisissä?)
 
Viimeksi muokattu:
...no F-35A ja F-35C on ihan täysin eri koneita tältä osin; eri siivet ja ohjainpinnat, eri laskutelineet, eri koukku ja erityisesti eri jarrut. Ainoa yhteinen on ohjauslogiikka, jonka toiminta kuskille on luultavasti sama ja "konepellin alla" oleellisesti eri. Jos käsikirja tulee joskus saataville, siitä voinee katsoa millaiset moodit ja raja-arvot kuskille on annettu laskeutumiseen.
No on, mutta palataanpa nyt siihen kehykseen kuinka Drakenilla ja MiGillä on onnistunut ja Heikkinen piti ensin mainittua vihoviimeisenä verrattuna nyt ajateltuihin. Eli suorastaan viittasi kintaalla palstan suosikkihuoleelle. Täällä on kyllä melkoisia mittarimatoja kenttien pituuksien suhteen. Varmaan mittasivat myös muniaan nuorempana alituiseen. No ei siinä mitään, onhan kyse tavallaan "suorituskyvystä", Mutta eiköhän nämä ole todennettu ja todettu kuriositeetiksi aktiviteettiin liittyvien haasteiden moninaisuuteen nähden. :sneaky:

Jotain tuoretta voisi olla esim. näkökulmassa paljon kukin kykenee tuomaan kuormaa takaisin. Siinähän on esim. F-35B osalta merkittävä parannus Harrieriin, joka sai tuoda vain bingo fuelin ja sivuttaissuunnassa varovaisesti laskeutuen.
 
...no F-35A ja F-35C on ihan täysin eri koneita tältä osin; eri siivet ja ohjainpinnat, eri laskutelineet, eri koukku ja erityisesti eri jarrut. Ainoa yhteinen on ohjauslogiikka, jonka toiminta kuskille on luultavasti sama ja "konepellin alla" oleellisesti eri. Jos käsikirja tulee joskus saataville, siitä voinee katsoa millaiset moodit ja raja-arvot kuskille on annettu laskeutumiseen.

(Käsittääkseni sekä A:n että B:n laskutelineistä otettiin paljon lujuutta pois ja jarruista otettiin paljon tehoa/kestävyyttä pois painon pudottamiseksi 2000-luvun alun painonpudotuskriisissä?)
Mulla on elävä kuva että jossain podcastissa F-16 aikansa lentänyt F-35 pilotti kehui, että F-35 jarrut ovat mielettömän tehokkaat verrattuna F-16 jarruihin.

Vaikka sieltä on sahattu painoa pois, niin se ei välttämättä vielä yksinään tarkoita että teho olisi menny siinä samalla, vaan haittapuolena voi olla esim. merkittävästi lyhyempi elinkaari jarruleviylle yms. joka taas on voinut olla hyväksyttävä vaihtokauppa.
 
No on, mutta palataanpa nyt siihen kehykseen kuinka Drakenilla ja MiGillä on onnistunut ja Heikkinen piti ensin mainittua vihoviimeisenä verrattuna nyt ajateltuihin. Eli suorastaan viittasi kintaalla palstan suosikkihuoleelle. Täällä on kyllä melkoisia mittarimatoja kenttien pituuksien suhteen. Varmaan mittasivat myös muniaan nuorempana alituiseen. No ei siinä mitään, onhan kyse tavallaan "suorituskyvystä", Mutta eiköhän nämä ole todennettu ja todettu kuriositeetiksi aktiviteettiin liittyvien haasteiden moninaisuuteen nähden. :sneaky:

Jotain tuoretta voisi olla esim. näkökulmassa paljon kukin kykenee tuomaan kuormaa takaisin. Siinähän on esim. F-35B osalta merkittävä parannus Harrieriin, joka sai tuoda vain bingo fuelin ja sivuttaissuunnassa varovaisesti laskeutuen.HX-kandidaateista
F-35A:ssa on luultavasti yhtä hyvä ohjauksen tarkkuus ja vakavuus kosketukseen tuotaessa kuin kaikilla muillakin HX-kandidaateilla, mutta se pomppulaskun onnettomuustutkintaselvitys kyllä toi ihmetyksen, minkä takia kone täytyy käsin laittaa johonkin tiettyyn moodiin ettei kone luule edelleen olevansa matkalennossa. Muissa koneissa näyttäisi moodi muuttuvan automaattisesti, kun laskutelineet avataan, ja useimmissa kait kosketuksesta siirrytään suoraan maaohjaus- ja/tai jarrutusmoodiin (kuten myös F-35, jos se on ensin laitettu käsin loppulaskumoodiin). Sen raportin kertomus oli kyllä kummastuttava. Tää varmaan muuttuu vielä.

Se mitä analogisilla koneilla piti tehdä mahtuakseen metsän keskellä olevaan asvalttikaistaleeseen oli toki ihan kokonaan oma juttunsa. Mutta F-35A poikkeaa kyllä näistä muista sillä, että ilman jarruvarjoa sillä ei ole juuri mitään muuta keinoa hidastaa menoaan tehokkaasti kuin päätelineen jarrut, jotka tiedetään melko heikkotehoisiksi. (Sama kuin Mirage 2000 mutta ilman erikoistehokkaita jarruja, jotka on M2k:n erikoisominaisuus.) Videoilla näyttäisi korkeusvakaajat olevan ilmajarrun roolissa keulapyörän laskeuduttua, mutta niin että ohjausvakavuus heikkenee vakaajien nostovoiman vuoksi. Siinä on luultavasti ohjaustietokone aika kovilla pitääkseen koneen vakaana. Muissa kandidaateissa ilmajarrutus on omaa luokkaansa ja käytössä joko downforcea tai toisensa kumoavia ohjainpintoja. Siinäkin tarvitaan toki paljon ohjauslogiikkaa, kun voimat ovat suuria ja äkkinäisiä, mutta siis muissa koneissa ne voimat ovat suuria ja F-35A:ssa pieniä. Kyllä se heikoin näistä on, mutta melko varmasti Ilmavoimien olemassaoleviin DK/MG-aikakauden maantietukikohtasuunnitelmiin riittävä. Ketterä ja stressivarma laskeutuja voi toki antaa mahdollisuuden tiivistää niitä vaatimuksia hädän tullen, mikä on ihan kiva pelivara kovaan paikkaan.
 
Mulla on elävä kuva että jossain podcastissa F-16 aikansa lentänyt F-35 pilotti kehui, että F-35 jarrut ovat mielettömän tehokkaat verrattuna F-16 jarruihin.

Vaikka sieltä on sahattu painoa pois, niin se ei välttämättä vielä yksinään tarkoita että teho olisi menny siinä samalla, vaan haittapuolena voi olla esim. merkittävästi lyhyempi elinkaari jarruleviylle yms. joka taas on voinut olla hyväksyttävä vaihtokauppa.
Muistelen kuulleeni samaa. Tulkitsin itse, että tuo johtuu enemmän muotoilusta ja automatiikasta kuin tehoista; F-35:ssä voi jarruttaa täysillä ja Viperin kapeat analogiset telineet varvasjarruineen voivat olla paljon pahempi stressin aihe kuin automaattikoneissa. Eli kaikki saadaan F-35:stä irti mitä on antaa, kuten muissakin moderneissa koneissa. Ja huoltokustannus toki varmaan merkittävin suunta mihin painonpudotus vaikutti.
 
Onko palstalla nukuttu tämän osalta? HX Challengessahan oli uutisten perusteella juuri noita nousuja ja laskuja todennettu.
On todennettu Hallin kentällä ja rullaustiellä, mutta eihän se ole sama asia kuin tilapäiskenttä. Lisäksi koneissa on eroja kuitenkin ja ne arvioidaan kokonaisuudessa.
Palstalla en ole nukkunut vaan sängyssä, kannattaa kokeilla itsekkin;)
Einomies1:kin vaikka vääntää jatkuvasti aiheesta? Pitäisi tulla kuin apteekin hyllyltä ne lausunnot, jossa todettiin mm. ettei ole ongelma kun Drakenin tapaisellakin on onnistuttu toimimaan maantiekentiltä käsin (Heikkinen). Laskun vakaus on myös kerrottu tärkeämmäksi kuin pituus (Keränen).
Einomies ei väännä mitään, vaan pyrkii tuomaan eri näkökulmia keskusteluun. Jos täällä kaikki vaan nyökkäilisivät keskenään tyytyväisinä, ilman minkäänlaista muuta näkökulmaa, olisi tämä keskustelu mielenkiinnotonta hymistelyä. Eroja on ominaisuuksissa, eivätkä ne sinänsä sulje mitään pois, mutta vaikuttavat kuitenkin.

CASAllakin pystytään toimimaan tilapäiskentiltä, ei siitä tietenkään kiinni ole. Pituusvakaus ja operointi lähellä maksimilentopainoa ovat ne jotka kiinnostavat eniten.
Joo ja paljon ahtaampi lentotukialus on vastaavasti mahdotonta...
Tukialukselle laskeutuminen on ihan eri juttu, koska matkaa on max. 300 m ja lentokansi liikkuu jatkuvasti. Ei siinä ehditä jarruttamaan, vaan tuodaan kone LSO:n ohjeiden mukaan oikeassa kulmassa rumauttaen kentälle ja toivotaan että koukku osuu johonkin niistä 3 vaijerista. Siltä varalta että ei osu niin täysi hönkä lyödään päälle heti kosketuksen jälkeen että päästään nousemaan jos tulee läpilasku.

Uusi JPALS-järjestelmä auttaa laskuissa jatkossa, mutta koska se on gps-perustainen, se ei toimi jos on häirintää. Eli ei sovi tänne kuten merelle.
https://www.navair.navy.mil/news/Na...en-precision-landing-system/Tue-06092020-1200

Tukialuksella ei käytetä lentojarruja, pyöräjarruja tai varjoa, että päästään nousemaan ohilaskussa.Tosin kansikaan ei ole yleensä jäässä ja se on päästä päähän suora, toisin kuin maantiekenttä.

Normaalille kiitotielle voidaan tulla varmasti hieman korkeammalla kuormalla ja vajoamisnopeus voi olla pienempi. Koneen turvaksi voidaan laittaa tuo vaijeri sekä pysäytysverkko tarvittaessa.
 
Tajusin tämän myötä vasta, että Tanska on pommittanut todellisia kohteita jo aika tavalla kun Ruotsissa vasta hätyytellään metsäpaloja.
The F-35 is a 'Significantly Better Tool'
26 Feb 2021 Andreas Lindqvist, Ingeniøren

"The first F-35 pilot of Denmark has now flown 10 times in the new fighter. He tells how it differs from the 40-year-old F-16.

The first time I met KIN was in 2011 on a beautiful spring day at the Italian island Sicily. I am on a trip to cover a story from the Sigonella air base, from where the Allies are flying to the air war over Libya, which was going to help remove the dictator of the country, Muammar Gadaffi.

The pilot with the flight name KIN - his civil name is confidential - has just landed from one of the long expeditions across the Mediterranean and into the North African country to hit strategic targets with the bunker busts that were among the specialties in Denmark in the war. This is the first time Danish fighter pilots have dropped bombs in war. And there are demands for them – later when the total has been settled, they have thrown almost a thousand, an eighth of the that the alliance has dropped down on Libya.

But it is also an uncomfortable and risky affair for the Danish pilots to fly so far over sea and over the enemy in the single-engine F-16. Therefore, the 'sharp' mission is also a natural place to start when I talk to KIN again 10 years later.

First Dane in F-35
In the meantime, the experienced fighter pilot has become the first Dane to fly the F-35. Currently, he is at Luke Air Force Base in Arizona training to be an instructor for the rest of the Danish pilots.

Now, he has flown 10 trips in the state-of-the-art stealth fighter aircraft, of which Denmark has ordered 27. The first will be in Denmark in 2023. They cost almost half a billion DKK each, and in addition there are equipment, buildings and operating costs, which multiply the bill.

But from a pilot’s point of view, it is worth the money, says KIN. Not least because the F-35 alone can solve many of the tasks of surveillance, electronic warfare and attack which in Libya required various specialized aircraft in the air at the same time.

"Where we were in Libya we had to be supported by many different platforms in order to succeed, fewer F-35s will be able to solve the task without the support of other aircraft. To a large extent we will get self-protection, and object designation will be of a completely different calibre. And the F-35 greatly relieves the pilot with the assurance that we hit the right object, which we then spent a lot of resources on," KIN says.

The 40-year-old F-16 is, despite constant upgrades, about to be an old aircraft. It even lacks the digital navigation map, which is now standard even in semi-cheap cars. And it does not collect the information about, for example, airspace, radar, targets, weapons and other activity for the pilot.

But in the F-35, it all gets fused in a kind of extended tablet interface, where the pilot can set up his 'desk' with 3D cards and instruments and have data sent to his HUD - head-up display - the visor. It reduces work pressure, stress level and the risk of making fatal mistakes.

“In the F-16, for example, I have to call up the information from the targeting pod, decipher it, round it correctly and manually put it into the flight computer. And then double check if these are the right coordinates I have chosen before I bomb them. In another system, I have to pick my weapons and make sure the bombs have the right profiles. At the same time, I have to keep an eye on the radar to see if there are any hostile activities," he explains.


Yet, KIN has not fully got used to the cockpit, although there is more space - he thinks it is a hassle to get settled in the aircraft, and the ergonomics are different. But he has no doubt he would have felt significantly more secure on the Libya mission in the new fighter.

Still one engine - but better
The F-35 is a single engine just like the F-16, and he is therefore still only one serious engine failure from shooting out. Among other things, he is harder to see for the enemy and he has a better overview.

“It is a significantly better and more modern engine. At the same time, the F-35 has a much better gliding number than the F-16," KIN says.

Like other things with the F-35, the exact number is confidential. But the reason why the plane can glide for longer is obvious. The F-16 is a so-called dirty fighter. On paper, it can reach mach 2 and handle 9G. But when bombs, fuel tanks and various equipment are put on the outside, the air resistance is completely different.

The F-35, on the other hand, is a stealth fighter, and to keep the 'invisible' profile on radar, everything is stored inside the fuselage. This means, the flight characteristics are always similar to the brochure.

“You are not as limited. And that means you always have a clean plane. And if you are threatened, you can move significantly better in the F-35", KIN says.

So far, he has flown A to B, he has flown dogfights against other F-35 fighters, and then he has flown low over ground. Therefore, it is also time to ask him to stop being the officer and spokesman of the Defense for a minute and find his inner boy.

Is it awesome?
“Yes, damn it. The interaction between pilot and fighter is intuitive. The autopilot is super smart and can really relieve you. The engine has a larger diameter, so it presses significantly more, and you can feel it. And then it just glides through the air because it is so streamlined. And then the systems with the app interface and the helmet, where I can look through myself with all the cameras that sit all the way around. It's super delicious," KIN says.

He highlights how he helps in a new type such as the F-35 can help develop completely new air combat techniques. How the approach of the F-35 can be much steeper before stall than the F-16. How the autopilot also controls speed in formation instead of just height as in its predecessor.

But is it also fun - it sounds like it's a bit more of a push on a button, and then you fly?

“Fighter jets are mostly a tool. It is not about going out and having fun, throwing it around and making loops and rolls. But as a tool, this is significantly better. And in air fight you can really feel the engine pushing more. And the more I look at it, I think damn well, it's nice", KIN says."
 
F-35-ohjelman ylläpitojohtaja Steve Sheeshy kertoo käyneensä Suomessa tutustumassa F-18 Hornet -koneiden maantietukikohtaoperointiin ja sanoo, että myös F-35 taipuu vastaavaan.

Ilmavoimat selvittää myös, pystyvätkö amerikkalaiset koneet laskeutumaan suomalaisille maantietukikohdille. Tosin yhtään laskeutumista ei tehdä. HX-hankkeen johtajan, eversti Juha-Pekka Keräsen mukaan keskeistä ei ole maantiekentän pituus vaan se, kuinka vakaasti kone siihen laskeutuu.

– Selvitämme muilla keinoilla, kuinka vakaana konee pysyy ja kuinka se pystyy jarruttamaan.

Lehdistötilaisuus Pirkkalassa: Maantietukikohdat eivät ole ongelma
Huollon osalta maantietukikohdat eivät tuota ongelmaa F-35 hävittäjälle. Siinä missä nykyisissä huoltoratkaisuissa joilla hoidetaan operointia maantietukikohdista on F-35 hävittäjän huoltoratkaisu itseasiassa kevyempi. Nykyisin kohtuu iso iso osa huoltokontin tilasta on varattu manuaaleille ja muille papereille kun taas F-35 hävittäjän osalta riittää, että mukana on kannettava tietokone. Käytännössä huoltojoukot voivat kulkea tulevaisuudessa jopa pienemmillä ajoneuvoratkaisuilla kuin nykyisin.



Nämä testit/arviot on siis jo tehty ja kaikki koneet ovat täyttäneet vaatimukset ennen tehtävä/taistelusimulaatioita.
 
Viimeksi muokattu:
The 40-year-old F-16 is, despite constant upgrades, about to be an old aircraft. It even lacks the digital navigation map, which is now standard even in semi-cheap cars. And it does not collect the information about, for example, airspace, radar, targets, weapons and other activity for the pilot.
Näistä vanhemmista koneista; lentokoneiden ohjaamoissa on klassisesti elektroniikka ollut todella hankalaa ja epäintuitiivista käyttää. Niiden juuret ovat yleensä yksittäisissä toiminnoissa, joiden rinnalle on vähitellen tullut uusia. Mutta kun alkuperäisen toiminnon logiikkaa ja näppäimiä ei voi lihasmuistin vuoksi muuttaa, uusien toimintojen kasautuessa opettelusta tulee hankalaa ja käytöstä epäintuitiivisia lihasmuistisekvenssejä. Tähän lienee kulunut huomattavan paljon lentäjän kapasiteettia sekä oppimisvaiheessa että operointivaiheessa. Jos joku on jaksanut perehtyä siviilipuolella vaikka Bendixin KAP140 autopilottiin tai Garminin näppäinkäyttöisiin ilmailu-gps-laitteisiin alle 20v:nkin takaa, niin tietää mistä puhun. Taistelukoneessa niitä moodeja on siitten vähän enemmän kuin noissa. Kun siis vertaa siihen, mitä nykyään odotetaan digitaalisten laitteiden käyttölogiikalta ja intuitiivisuudelta. Tähän kun yhdistetään navigointi polvella olevan kartan, plotterin ja kakkaran kanssa, niin aivoilla riittää hommaa. (mikä tosin pilotin täytyy osata, vähintään backuppina ja yleisen ymmärryksen vuoksi, sinänsä)

Ei ole ihme, että kun pilotti pääsee modernimmalla tavalla ajatellun koneen ääreen, se tuntuu taivaalta. Ero on vähän niinkuin Nokian WAP-pingismailapuhelimella ja iPhonella, jos pitäisi nettiin päästä.
 
F-35 FRIEND OR FOE
May 2021 Jon Lake

"To its supporters, the F-35 is an agile, versatile, high-performance, multi-role fighter that combines stealth, sensor fusion and unprecedented situational awareness to lethal effect. To critics, the fighter is woefully delayed, heavily compromised and monumentally expensive. JON LAKE investigates the two faces of the F-35...

...“PILOTS WHO HAVE FOUGHT AGAINST THE F-35 SAY IT HAS SOME EYE-WATERING MANEUVERS THAT FOURTH-GENERATION FIGHTERS CANNOT FOLLOW”...

...Eye-watering cost
The F-35 is said to be the most expensive defense program in history, and costs have certainly been eye-watering. In 2006, the first batch of F-35As cost a staggering $241.2 million per aircraft and though the ‘sticker price’ has progressively reduced, the high unit cost (89% higher than the baseline estimate) triggered a breach of the Nunn-McCurdy Act, which forced Congress and the Pentagon to evaluate whether the program should be canceled. In June 2019, the Pentagon and Lockheed announced that the price of the F-35A would drop to below $80m in Lot 13. But, although this and an ‘official’ Lot 14 figure of $77.9m, have been released, the US Project on Government Oversight has revealed that this price for the 2020 model F-35A is inaccurate and that a figure of $110.3m per aircraft would be more accurate, since this would include money spent in previous budgets to purchase parts for that particular lot of F-35s. [I thought 'SpudmanSWP' had good reasoning about how wrong this 'furphy' meme is but I guess this sort of thing will live forever]

By the same metric, a US Marine Corps F-35B costs $135.8m, while a US Navy F-35C costs $117.3m per aircraft. At least as important as unit price are operating and support/sustainment costs.

In 2018, it was calculated that every F-35A flying hour cost about $44,000 on average, equivalent to two F/A-18E Super Hornet flying hours. This has since dropped to about $36,000. There is a goal to further lower the cost per flying hour for the F-35A to $25,000 by 2025, but General Mark Kelly, commander of Air Combat Command, said at this February’s Air Force Association's virtual Aerospace Warfare Symposium: "I'm not brimming with confidence. As I sit here today, I'm not overly confident we'll get there."

Sustainment and support are also a major headache for F-35 operators. Ex- USAF chief of staff , General Dave Goldfein, and former Air Force Secretary, Heather Wilson, both warned that sustainment and support costs threatened procurement numbers, while former acquisition ‘tsar’ Will Roper said in January, the F-35A was: “A long way from being an affordable fighter that we can buy in bulk.”...

...In June 2019, it was revealed that the Pentagon had set strict limits on the time that the aircraft could spend at supersonic speeds in full afterburner. The risk of structural and thermal damage limited the F-35B to 80 cumulative seconds at Mach 1.2 or to 40 seconds at Mach 1.3.

The F-35C was limited to 50 cumulative seconds at Mach 1.3. Simulator testing and modeling showed that restricting full afterburner to a maximum of 50 seconds at supersonic flight could prevent the C model from reaching the Mach 1.44 speed required for maximum-range BVR missile launches, according to the F-35 integrated test team at Patuxent River, the naval air station in Maryland.

Speed is one key attribute for a fighter, but another is good handling, and the F-35B and F-35C experienced “incongruous lateral and longitudinal control responses” at higher angles of attack, according to an accident investigation report in October 2020. Early testing revealed that the F-35B and F-35C became difficult to control when operating at more than 20 degrees angle of attack, with pilots experiencing unpredictable and uncommanded random oscillations in pitch, yaw and roll. This made it very difficult to extract maximum performance out of the aircraft.

Software tweaks brought about improvements in flying qualities, and pilots were provided with an intuitive angle of attack (AoA) reference indication, allowing them to quickly optimize lateral maneuvering..."

Combat Aircraft Journal May 2021 Volume 22 No 5
 
Idahossa 13-5067 koodailee pulmatilannetta (7700) melko matalalla, 13k jalassa, melko harvinaista. Lievätkö halunneet varoittaa siviililiikennettä, että tilaa tarvitaan jostain syystä.

(Edit: nyt jo poistunut näkyvistä, eikä historiaakaan näy. Onkohan FR24 sopinut, ettei näistä sotakoneista pidetä historiaa ollenkaan silloinkaan, kun tulevat siviiliradioliikenteen näkyville, tms.)

1617294878064.png
 
“The Cavour sea trials comprised more than 115 ski jump short take offs and 120 vertical landings, plus two vertical take offs"
Häh? F-35b tilaukseen välittömästi. :cool:
 
UK ‘Absolutely’ Will Buy More F-35s, Procurement Minister Says
But Jeremy Quin declined to say whether the 138-jet goal remains unchanged.
By Marcus Weisgerber March 31, 2021

The United Kingdom plans to order more F-35 Joint Strike Fighters by 2025, a top Defence Ministry official said.
Jeremy Quin, the minister for defense procurement, said the UK would be adding to the 48 jets it has already purchased from Lockheed Martin.
“By 2025, we will be placing orders—I’m absolutely confident—for more of them,” Quin said during an interview Tuesday.
But Quin declined to say whether Britain’s original plan to buy a total of 138 jets remains unchanged. The Defense Ministry’s new defense strategy is similarly mum on the question.
The U.S. Air Force is considering trimming its own purchases of the F-35A variant; its current 1,763-jet plan was laid out in 1997. Top service leaders have recently declared the F-35A the cornerstone of its future combat fleet, but some generals are calling for earlier-than-planned development of a new generation of warplanes.

“I’ve seen the debate going on in the States. We think [the] F-35 is great,” Quin said. “We want more of them, but we’re also aware of getting that right balance between fighters and drones, etc. so of course we’ll be keeping under review exactly what the right numbers are, but it will definitely be more F-35s on order for use by the Royal Navy and RAF.”
The United Kingdom’s projected fleet of 138 jets is the third-largest of any nation, behind only Japan’s 147 aircraft and the United States’ tri-service fleet of more than 2,400.
The U.K. is using the F-35B—the short-takeoff and vertical landing version of the jet flown by the U.S. Marine Corps—to fly from its two new Queen Elizabeth-class aircraft carriers. The HMS Queen Elizabeth is scheduled to deploy to the Indo-Pacific region later this year with a U.S. Marine Corps F-35 squadron.
“The more we as allies can know that there is interoperability to support each other in the worst kind of scenarios, the more secure we should all feel,” Quin said.
Meanwhile, the U.K. military’s top procurement official touted work on the Tempest Future Combat Air System, a new-generation warplane under development.
“I think we all have similar mindsets that the future of combat air is going to be very, very different and we all need to be putting proper investment into it,” Quin said. “Look, over a period of time, potential adversaries have upped their game in terms of air combat.”

Quin was referencing advanced combat jets being developed by China and Russia.
The new U.K. defense strategy calls for boosting Tempest funding by nearly $3 billion. U.K. companies are also making their own investment in technology being considered for the new-generation warplanes, Quin said.
“This won’t just be a plane, it is a system,” he said. “We are very open minded as to how that develops — and the wingman flying alongside it — to make certain we have the technology that we’ll be able to deliver a punch in the future.”
BAE Systems, Rolls-Royce, Leonardo and MBDA are among the “Team Tempest” companies working on the new warplane, which is envisioned to replace the Royal Air Force’s Eurofighter Typhoons beginning in the mid-2030s.
Quin said there “has to be” opportunity for collaboration on these next-generation systems.
“I think all of us are at early stages on these programs, but interoperability is … invaluable,” Quin said. “Will there be opportunities, I’m sure these things will develop. I’m sure opportunities will emerge. But it’s no bad thing to have us all working hard to ensure that we are harnessing the potential of these technologies and to make certain we are covering all bases.”

24 lentosuoritetta päivässä.
AIR FORCE BUILDS UP ALASKAN F-35 FLEET IN ‘GREAT POWER COMPETITION’ ARCTIC PIVOT
By James R. Webb | April 01, 2021

April 2021 marks one year since the Air Force’s first two F-35A Lightning II advanced stealth fighters arrived at Eielson Air Force Base in Alaska. Twenty-five of the Air Force’s fifth-generation fighters are now at Eielson, part of the service’s overall plan to turn Alaska into a “fifth-gen powerhouse,” according to an Air Force press release.
“We have come a long way since the arrival of the first aircraft in April 2020 to now,” Air Force Maj. Jarod DiGeorge of the 354th Fighter Wing said in the release. “Flying 24 sorties in one day barely eight months after first wheels down at Eielson. We are currently on track to achieve initial combat capability this spring and full combat capability next winter.”
Former Secretary of the Air Force Deborah Lee James issued a 2016 “record of decision,” effectively establishing Eielson as the home for the service’s Alaska-based F-35s. Additionally, the measure reactivated the 354th Fighter Wing and placed it at Eielson. The wing is slated to receive 54 F-35As in total and is on track to reach full capacity by March 2022.

A strong deterrent in Alaska is quickly becoming a focal point of a renewed “great power competition” between China, Russia, and the US. In January 2018, Beijing’s so-called Polar Silk Road Arctic strategy declared China to be a “near-Arctic state” — even though China’s nearest territory to the Arctic is some 900 miles away. Additionally, Moscow and Beijing have agreed to connect the Northern Sea Route, claimed by Russia, with China’s Maritime Silk Road.
By 2022, Alaska will be one of most heavily defended airspaces on earth. When Eielson’s F-35 fleet is at full strength, Alaska will have more of America’s advanced, fifth-generation fighters than any other US state.
“America cannot afford to fall behind as other nations devote resources to the Arctic region to secure their national interests. America’s very real interests in the Arctic will only increase in the years to come,” authors Luke Coffey and Daniel Kochis wrote in a March 2020 report for The Heritage Foundation.
As Eielson AFB gets more F-35As, it gets closer to being fully combat capable. “It allows our aircrew to be able to train realistically without limitations and to accomplish their specific airborne requirements to be fully proficient in the mission and fly at a combat mission ready rate,” DiGeorge said. “Each and every aircraft we receive is also a projection of the wing’s airpower and furthers our ability to strike in a moment’s notice.”
 

@02:31~ About Panoramic Cockpit Display (PCD)
@07:44~ About Navigation
@10:37~ Diagnostic / Management System
@13:48~ Portable Maintenance Device / ALIS
@15:26~ About the looks of F-35 / @17:31~ About the looks of X-32
@19:00~ What's Called Concurrency
@19:55~ Troubleshooting
@23:18~ F-16 and F-35 maintenance
@26:56~ Best HMD, Best Load Carrying Capability, Best Engine
@28:47~ What's called Standby Flight Display (SFD)
@30:41~ About Integrated Power Package (IPP)
@33:04~ F-35 avionics Troubleshooting
@36:26~ DCS flight sim
@42:00~ Software Updates / Bug Fixes
@43:08~ Avionics Cooling System
@46:39~ Stealth Coating
@49:14~ Hill pilots enjoy flying the F-35
@55:16~ Code 1/ Code 2
@57:36~ Access Modules
@59:00~ HMD is Very Lightweight
@62:44~ Hydraulic System
@66:48~ Power Thermal and Management System (PTMS)
@69:22~ The process of switching pilots to the F-35 / Simulator
@73:23~ About Upgrade
@74:57~ The F-35 is maintenance friendly compared to the F-16. Easier to work with the F-35 than F-16 when it comes to physical maintenance.
@78:18~ AESA Radar Cooling (Compared to F-14's AN/AWG-9 Cooling)
@82:42~ About Engine Shortage and COVID-19
@85:33~ Lockheed was very smart about this to make sure that the program can't die essentially. If Congress wants to abolish the F-35 program because production spans the entire United States and multiple countries, it will adversely affect their own states.
 
Näistä vanhemmista koneista; lentokoneiden ohjaamoissa on klassisesti elektroniikka ollut todella hankalaa ja epäintuitiivista käyttää. Niiden juuret ovat yleensä yksittäisissä toiminnoissa, joiden rinnalle on vähitellen tullut uusia. Mutta kun alkuperäisen toiminnon logiikkaa ja näppäimiä ei voi lihasmuistin vuoksi muuttaa, uusien toimintojen kasautuessa opettelusta tulee hankalaa ja käytöstä epäintuitiivisia lihasmuistisekvenssejä. Tähän lienee kulunut huomattavan paljon lentäjän kapasiteettia sekä oppimisvaiheessa että operointivaiheessa. Jos joku on jaksanut perehtyä siviilipuolella vaikka Bendixin KAP140 autopilottiin tai Garminin näppäinkäyttöisiin ilmailu-gps-laitteisiin alle 20v:nkin takaa, niin tietää mistä puhun. Taistelukoneessa niitä moodeja on siitten vähän enemmän kuin noissa. Kun siis vertaa siihen, mitä nykyään odotetaan digitaalisten laitteiden käyttölogiikalta ja intuitiivisuudelta. Tähän kun yhdistetään navigointi polvella olevan kartan, plotterin ja kakkaran kanssa, niin aivoilla riittää hommaa. (mikä tosin pilotin täytyy osata, vähintään backuppina ja yleisen ymmärryksen vuoksi, sinänsä)

Ei ole ihme, että kun pilotti pääsee modernimmalla tavalla ajatellun koneen ääreen, se tuntuu taivaalta. Ero on vähän niinkuin Nokian WAP-pingismailapuhelimella ja iPhonella, jos pitäisi nettiin päästä.
Maapuolellakin vaikkapa vanhan Sanlan käyttäjät tuntevat mitä tämä epäintuivisuus puhtaimmillaan on. Ja olihan noita merellisilläkin toimijoilla. Tarvitaan kova rutiini ja välineen jatkuvasti toistuvaa roplaamista, jotta toimintakykyä löytyy myös paineistettuna. Hieman eri mittakaava kuin hävittäjän puikoissa tietysti, mutta sama periaate.
 
Back
Top