F-35 Lightning II

Täytyy kyllä sanoa, ettei ole lainkaan pelkoa perseessä. Juurikaan mistään.

Gripenillä on ehkä 2% mahdollisuuudet tulla valituksi evaluioinnissa, mutta toki maan hallitus saattaa silti päättää muuta. En voi sanoa, että pelkään siinäkään tapauksessa mitään muuta kuin Ilmavoimien suorituskyvyn romahtamista. Mutta jos poliitikot ottaa sen vastuun, niin mikäs siinä. Ai niin, niiden vastuunkanto on semmoista "poliittista" luonteeltaan ja todellisen vastuun kantaa hengellään ne etulinjan soturit, jotka laitetaan täysin kelpaamattomilla vehkeillä vainolaista vastaan.

Tosin ainakin tällä hetkellä on se ilmapiiri, että kone, mihin evaluointi päätyy, tulee myös hankituksi. Käytännössä, monista syistä johtuen, vaihtoehtoja on kaksi (tai oikeammin siis kolme): F/A-18E+ F/A-18G tai F-35. Kyse ei ole mistään vähättelystä, vaan kylmistä tosiasioista: Gripenin kehitys on kesken (niin oli viime kerralakin, naapurilla on huono säkä ajoituksessa jo toista kertaa), koneiden määrä on ja tulee olemaan pieni, sen kehitys- ja ylläpito ovat kallista em syistä johtuen, edes tuottajamaa ei usko pitkään elinkaareen, koneen kantokyky on heikoin, koneen omasuojakyky on heikoin ja kone on kokonaispainoltaa pienin (=kokonaissuorituskyvyltään heikoin). Lisäksi pääkäyttäjämaalla ei ole mitään mahdollisuuksia tukeen sotatilanteessa johtuen omista niukoista voimavaroistaan. USA-tuotteissa kaikki on ihan päinvastoin. Eli kylmät tosiasiat puhuu.
Mistä päättelet että omasuojakyky on heikoin?
 
Eli 1,75/1,3=1,35.

Tietty riippuu koneiden käyttötavasta ja kuinka käyttötapa eroaisi Suomen ja USA:n välillä paljon, mutta jos parvi F-35:a pysyy ilmassa 1,35 kertaa kauemman, niin 64 Hornetin tuottamaa jatkuvaa ilmapäivystystä vastaava suorituskyky voidaan tehdä pienemmällä määrällä F-35:a. En nyt itse osaa sanoa kuinka paljon tuosta voisi tinkiä, mutta esim. 58 F-35:a riittäisi varmaankin tuottammaan tuon jatkuvan ilmapäivytyksen.
 
Mistä päättelet että omasuojakyky on heikoin?
Varsinaisesti näin ei ehkä tule olemaan, mutta evaluoinnissa todentamattomat suorituskyvy arvioidaan varmuussyistä aika alakanttiin, enkä usko, että se systeemi on vielä valmis edes koetoimintaan (mikäli olen oikein asian hahmottanut). Eli, evaluoinnissa se jää heikommaksi suurella todennäköisyydellä. Vaikka muillakin tässä tapahtuu kehitystä ennen Suomen toimituksia, on niissä jo nyt maturiteeltaan riittävät järjestelmät. Tämä on vähän spekulointia, ja saattaa mennä toisinkin, mutta tältä ainakin nyt näyttää.
 
Tosin ainakin tällä hetkellä on se ilmapiiri, että kone, mihin evaluointi päätyy, tulee myös hankituksi. Käytännössä, monista syistä johtuen, vaihtoehtoja on kaksi (tai oikeammin siis kolme): F/A-18E+ F/A-18G tai F-35. Kyse ei ole mistään vähättelystä, vaan kylmistä tosiasioista: Gripenin kehitys on kesken (niin oli viime kerrallakin, naapurilla on huono säkä ajoituksessa jo toista kertaa), koneiden määrä on ja tulee olemaan pieni, sen kehitys- ja ylläpito ovat kallista em syistä johtuen, edes tuottajamaa ei usko pitkään elinkaareen, koneen kantokyky on heikoin, koneen omasuojakyky on heikoin ja kone on kokonaispainoltaan pienin (=kokonaissuorituskyvyltään heikoin). Lisäksi pääkäyttäjämaalla ei ole mitään mahdollisuuksia tukeen sotatilanteessa johtuen omista niukoista voimavaroistaan. USA-tuotteissa kaikki on ihan päinvastoin. Eli kylmät tosiasiat puhuu.
Saisiko arviota siitä, miksi et koe Rafalea tai Typhoonia todellisena vaihtoehtona?
 
Eli 1,75/1,3=1,35.

Tietty riippuu koneiden käyttötavasta ja kuinka käyttötapa eroaisi Suomen ja USA:n välillä paljon, mutta jos parvi F-35:a pysyy ilmassa 1,35 kertaa kauemman, niin 64 Hornetin tuottamaa jatkuvaa ilmapäivystystä vastaava suorituskyky voidaan tehdä pienemmällä määrällä F-35:a. En nyt itse osaa sanoa kuinka paljon tuosta voisi tinkiä, mutta esim. 58 F-35:a riittäisi varmaankin tuottammaan tuon jatkuvan ilmapäivytyksen.
Ehkä se jatkuva ilmapäivystyskyky ei ole se ihan tärkein asia nyt.
 
@Analysti on pelko perseessä, että Gripen tulee valituksi. Tästä syystä vähättelee. Koirat haukkuu karavaani kulkee
Taitaa olla ennemmin niin, että Gripukka on kuin jääpuikko perseessä. Kun ajatukseen siitä olisi ehtinyt tottua niin se on jo sulanut pois.

200.gif

Kuvassa HX-arvioitsija käy läpi ruotsalaistarjousta. :sneaky:
 
Ehkä se jatkuva ilmapäivystyskyky ei ole se ihan tärkein asia nyt.
Tiedän.

Mutta kun yhdessä uutisartikkelissa Keränen sanoi, että nykyisellä reilun 60 hävittäjän laivastolla sotatilassa pidetään taistelutilanteesta riippuen jatkuvasti muutamasta yli 10 hävittäjään ilmassa, niin moiseen kykyyn ei välttämättä tarvittaisi sitä reilua 60 F-35:a, mikä voisi tarkoittaa sitä, että koska Lämäri ei paljastanut konemääräänsä, että heidän tarjouksensa voisi olla esim. 56 F-35, jolla pystyttäisiin samaan määrään koneita ilmassa sotatilassa. Ja syy miksi lopullinen määrä voisi olla esim. 56 on nuo käyttö - ja ylläpitokustannukset, joihin mahduttamisen yhtenä osasena Lämäri olisi mahdollisesti supistanut pari parvea pois. Ja kuten Lämärin edustaja sanoi, konemäärä ei ole se relevantti asia vaan suorituskyky, ja siinä F-35 suoriutuu komeasti. Eli 56 F-35 suorituskyvyltään voisi pyyhkiä lattiaa muilla kandidaateilla.
 
Olen miettinyt yhtä asiaa tästä F-35:stä. Jos venäläiset - tai joku taho, joka voisi jakaa tiedon heille - kehittävät luotettavan tavan nähdä kone tutkasssa, menetetäänkö silloin konetyypin tuoma etu? Ts. miten iso osa F-35:n suorituskykyä häiveominaisuudet ovat, vai onko sensori-integraatio kuitenkin tärkeämpi asia?

Häive on kokoelma erilaisia tekniikoita, joten sen neutralointiin tuskin pystytään yksittäisellä ihmetekniikalla ainakaan vähään aikaan. Joitain lähinnä teoreettisia konsepteja on ollut (impulssitutka, kvanttitutka jne) mutta kestää kyllä kauan ennen kuin ne on minkään hävittäjän nokalla. Yksinkertaisimmat keinot (tutkan tehon tai herkkyyden kasvattaminen) toiminevat myös ei-häivekoneiden 'häivettä' eli aktiivista häirintää vastaan.

Kun häivekoneet yleistyy ja muuttuu yksittäisistä outolinnuista vakiokalustoksi, niin ilmapuolustusverkkoja tuunataan siihen suuntaan että niillä havaitaan sekä häive- että ei-häivekoneet. Esimerkiksi multistaattisen tutkan, passiivisen tutkan tai optisten/infrapunasensoreiden kannalta ei ole merkitystä onko koneella häivettä tai ei. Todennäköisesti esimerkiksi BVR-ohjusten hakupäihin lisätään lähitulevaisuudessa optisia hakupäitä häivekoneita vastaan. Perinteiset tutkat pysyvät kuitenkin kriittisinä osina ilmapuolustusjärjestelmiä niin kauan että häiveestä tulee olemaan pitkään hyötyä vaikka sen suhteellinen merkitys pienenisikin.

Häiveen kohdallahan ei ole kyse niinkään siitä onko siitä hyötyä, vaan se onko siitä kustannushyötyä. Tähän asti häivekoneet on olleet niin kalliita ylläpitää ettei niihin ole ollut varaa kuin Yhdysvalloilla ja silläkin juuri & juuri. F-35:n on tarkoitus muuttaa tämä asiantila. Häiveen kustannuspenaltista ei päästä koskaan kokonaan eroon, mutta jos se osoittautuu välttämättömäksi niin kyllä se maksetaan. Aikanaan sisäänvedettävät laskutelineet ja itsekantava alumiinirakenne oli samanlaisia edistysaskeleita jotka nostivat koneiden hankinta- ja huoltokustannuksia tolkuttomasti ja niistä käytiin Suomessakin kovaa debattia. Mutta riittävät markat kaivettiin esiin, ei se auttanut.
 
Tuo oli ilmavoimien HX esiselvityksestä. Luulisi tosiaan että sieltä löytyy paras kompetenssi arvioimaan tuota asiaa tässä maassa.

Älä nyt ota pahalla, mutta tämä : "kehittävät luotettavan tavan nähdä kone tutkassa" kertoo että et välttämättä ymmärrä edes asian perusteita.
En ota pahalla. En todellakaan tunne tutkatekniikkaa.
 
Tiedän.

Mutta kun yhdessä uutisartikkelissa Keränen sanoi, että nykyisellä reilun 60 hävittäjän laivastolla sotatilassa pidetään taistelutilanteesta riippuen jatkuvasti muutamasta yli 10 hävittäjään ilmassa, niin moiseen kykyyn ei välttämättä tarvittaisi sitä reilua 60 F-35:a, mikä voisi tarkoittaa sitä, että koska Lämäri ei paljastanut konemääräänsä, että heidän tarjouksensa voisi olla esim. 56 F-35, jolla pystyttäisiin samaan määrään koneita ilmassa sotatilassa. Ja syy miksi lopullinen määrä voisi olla esim. 56 on nuo käyttö - ja ylläpitokustannukset, joihin mahduttamisen yhtenä osasena Lämäri olisi mahdollisesti supistanut pari parvea pois. Ja kuten Lämärin edustaja sanoi, konemäärä ei ole se relevantti asia vaan suorituskyky, ja siinä F-35 suoriutuu komeasti. Eli 56 F-35 suorituskyvyltään voisi pyyhkiä lattiaa muilla kandidaateilla.
F-35 ei kuitenkaan kilpaile tässä Hornettia vaan HX-ehdokkaita vastaan. Kaikkien toiminta-aika on luultavasti parempi kuin Hornetin, osan toiminta-aika voi olla parempikin kuin F-35:n. Esimerkiksi Super Hornet kahdella lisäsäiliöllä roudaa 10 tonnia löpöä ja ohjuksiin jää vielä runsaasti ripustimia.
Paremmalla suorituskyvyllä noin yleisesti tietenkin korvaa lukumäärän puutetta, on hyvin mahdollista että 56 koneella F-35 pystyy vielä kyykyttämään pitkässä juoksussa Boeingin/Saabin lukumääräisemmät tarjoukset. Tuon alle ei kyllä varmaan sitten enää kärsi lukumäärän pudota. Sillä on kuitenkin absoluuttistakin merkitystä koska osa attritiosta on suorituskyvystä riippumatta: koneita voi tuhoutua onnettomuuksissa, iskuissa kentille yms. ja maantieteellinen peittokin pitää ottaa huomioon.
 
Paremmalla suorituskyvyllä noin yleisesti tietenkin korvaa lukumäärän puutetta, on hyvin mahdollista että 56 koneella F-35 pystyy vielä kyykyttämään pitkässä juoksussa Boeingin/Saabin lukumääräisemmät tarjoukset.
Ainakin tuossa RAND:in Taiwanille tekemässä lirpakkeessa F-35 säilytti neljänteen sukupolveen verrattuna loistavasti lukumääräänsä. Joten jos ilmavoimat evaluoivat, että esim. 56 F-35:sta on vaikka kuukauden sodankäynnin jälkeen jäljellä 44, ja muilla kandidaateilla vaikka noin 30, niin siinä kohtaahan kyllä kannattaa F-35:n valinta.
 
Ainakin tuossa RAND:in Taiwanille tekemässä lirpakkeessa F-35 säilytti neljänteen sukupolveen verrattuna loistavasti lukumääräänsä. Joten jos ilmavoimat evaluoivat, että esim. 56 F-35:sta on vaikka kuukauden sodankäynnin jälkeen jäljellä 44, ja muilla kandidaateilla vaikka noin 30, niin siinä kohtaahan kyllä kannattaa F-35:n valinta.
Randin lappusen mukaan vaikutti siltä F-35B säilytti lukumääränsä muihin lentäviin härveleihin nähden lähinnä sen takia, että sen hajauttaminen onnistui tehokkaammin kuin muilla koneilla ja sitä pystyi ylipäätänsä operoimaan pääasiallisten kenttien tuhouduttua eikä välttämättä sen takia että se olisi ilmassa tehokkaampi kuin lähes 250 muuta lentävää härveliä (joka sekin on teoriassa toki mahdollista).

on hyvin mahdollista että 56 koneella F-35 pystyy vielä kyykyttämään pitkässä juoksussa Boeingin/Saabin lukumääräisemmät tarjoukset. Tuon alle ei kyllä varmaan sitten enää kärsi lukumäärän pudota. Sillä on kuitenkin absoluuttistakin merkitystä koska osa attritiosta on suorituskyvystä riippumatta: koneita voi tuhoutua onnettomuuksissa, iskuissa kentille yms. ja maantieteellinen peittokin pitää ottaa huomioon.
Määräkin on tosiaan laatua ja koneiden menetykset ovat fakta jos rähinä iskee päälle. Jos F-35 fleetti jäisi merkittävästi muita pienemmäksi niin se on epäilemättä huono homma jos tappioita pitää sietää, mutta oikeastaan nämä muutkaan tarjoukset eivät ainakaan tällä hetkellä vaikuta siltä että kestäisivät näitä yhtään sen paremmin. Gripen setupissa tutkakoneita on vain kaksi joiden mentys johtaisi vääjäämättä radikaalisti heikentyneeseen kykyyn havaita ja torjua vihollisia. Boeingin tarjouksen growler määrä yllätti todella positiivisesti, mutta niitäkin on kuitenkin lopulta vain 14 ja menetykset näiden osalta voivat myös johtaa radikaaliin suorituskyvyn putoamiseen, erityisesti jos jostain oudosta syystä tappiot kohdiustuisivat ensialkuun pääasiassa niihin. Mahdollista joskin epätodennäköistä.

Näiden kyvykkyyksien totaalisen menetyksen suhteen nämä kolme muuta tarjousta ovat luultavasti saabin ja boeingin tarjouksia parempia ja F-35 näistä luultavasti paras. Näiden koneiden suorituskyky ei ole ratkaisevasti kiinni jostain erillisestä koneen ulkosiesta tukijärjestelmästä ja F-35 kohdalla se ei edes putoa sen takia että jotain tähtäinpodeja yms ei olisi enää saatavilla.
 
Ainakin tuossa RAND:in Taiwanille tekemässä lirpakkeessa F-35 säilytti neljänteen sukupolveen verrattuna loistavasti lukumääräänsä. Joten jos ilmavoimat evaluoivat, että esim. 56 F-35:sta on vaikka kuukauden sodankäynnin jälkeen jäljellä 44, ja muilla kandidaateilla vaikka noin 30, niin siinä kohtaahan kyllä kannattaa F-35:n valinta.
Noissa Taiwan-skenaarioissa F-35 oli myös ensimmäinen jossa lukumäärä putosi alle sen määrän joka vaadittiin "12 tunnin CAP" -tehtävään (pl. pelkät it-ohjukset joilla sitä ei voitu tehdä laisinkaan).
 
Noissa Taiwan-skenaarioissa F-35 oli myös ensimmäinen jossa lukumäärä putosi alle sen määrän joka vaadittiin "12 tunnin CAP" -tehtävään (pl. pelkät it-ohjukset joilla sitä ei voitu tehdä laisinkaan).

Ja tuo raja tuli vastaan vielä yllättävän nopeasti. Luin sen lapun puoliunisena peiton alta joten sisäistin mitä sisäistin, mutta ideana taisi olla että hävittäjät ja IT avaavat muutamien tuntien mittaisia ikkunoita joiden sisällä taiwanin joukot voivat suorittaa turvallisemmin siirtymiä ja tehdä vastahyökkäyksiä maihinnousijoita vastaan. Jos ilmaherruutta ei voida saavuttaa edes hetkellisesti, niin maassa on väki kusessa. Tämä on tuosta taiwanin skenaariosta ehkä se oppi mihin itse kiinnittäisin kaikista eniten huomiota.
 
Olen miettinyt yhtä asiaa tästä F-35:stä. Jos venäläiset - tai joku taho, joka voisi jakaa tiedon heille - kehittävät luotettavan tavan nähdä kone tutkasssa, menetetäänkö silloin konetyypin tuoma etu? Ts. miten iso osa F-35:n suorituskykyä häiveominaisuudet ovat, vai onko sensori-integraatio kuitenkin tärkeämpi asia?
Hyvä tuoda tämäkin huoli aina välillä esille, vaikka onhan siitä muistaakseni keskusteltu aiemminkin, pari kertaa ;)
Melkein aina, kun meitä uusia pukkaa lauteille.

Saitkin jo hyviä vastauksia, itse ajattelen, että häive on eräänlainen passiivinen ase vastustajan tutkaa vastaan. Yhtälössä kun on osapuolten tutkien suorituskyky, runkojen piileskelykyky ja käytössä olevien ohjusten tehollinen ja tarkka kantomatka. Harjoituksissa F-35 onkin saanut semmoista 20-1 pudotussuhdetta.

Vaikutus tullee muuttumaan, aina häive kuitenkin tulee antamaan etua. Normaaliin sotilastekniikan kissa-hiiri -leikkiin kuuluu, että sekä tutkat, että häive kehittyvät. Häivekoneessa muuten pyritään minimoimaan myös infrapunapäästöt, mikä joskus unohdetaan.
 
Hyvä tuoda tämäkin huoli aina välillä esille, vaikka onhan siitä muistaakseni keskusteltu aiemminkin, pari kertaa ;)
Melkein aina, kun meitä uusia pukkaa lauteille.

Saitkin jo hyviä vastauksia, itse ajattelen, että häive on eräänlainen passiivinen ase vastustajan tutkaa vastaan. Yhtälössä kun on osapuolten tutkien suorituskyky, runkojen piileskelykyky ja käytössä olevien ohjusten tehollinen ja tarkka kantomatka. Harjoituksissa F-35 onkin saanut semmoista 20-1 pudotussuhdetta.

Vaikutus tullee muuttumaan, aina häive kuitenkin tulee antamaan etua. Normaaliin sotilastekniikan kissa-hiiri -leikkiin kuuluu, että sekä tutkat, että häive kehittyvät. Häivekoneessa muuten pyritään minimoimaan myös infrapunapäästöt, mikä joskus unohdetaan.
Tutkan kehittämisessä on tässä kohtaa rajansa. Kun heijastuvan signaalin tasoa pudotetaan häiveellä, on vastakeinot 1) taajuuden muutos semmoiseksi ettei häivemateriaali toimi niin hyvin, 2) lähetystehon nosto ja 3) vastaanottimen herkkyyden parantaminen (joko etupäässä tai signaalin prosessoinnissa). Arvatkaa mitä tutkien valmistajat koko ajan tekee...

Häivetekniikkaa ei siis sormia napsauttamalla voiteta - eikä esim Growlerien häirintää.
 
Vaikutus tullee muuttumaan, aina häive kuitenkin tulee antamaan etua. Normaaliin sotilastekniikan kissa-hiiri -leikkiin kuuluu, että sekä tutkat, että häive kehittyvät. Häivekoneessa muuten pyritään minimoimaan myös infrapunapäästöt, mikä joskus unohdetaan.
Tosin tässä sitten tulee kyllä käytännön rajat vastaan ainakin jos tavoitteena on hävittäjämäinen suorituskyky. Se kun tuottaa paljon lämpöä, ja koko ajan lämmöntuotto lisääntyy kun moottorien palokammioista tulee kuumempia jne.
Jo esimerkiksi Strelalla pystyi helposti ampumaan alas mäntämoottorikoneita jotka tuottavat paljon vähemmän lämpöä kuin hienoinkaan häivekone.
 
Back
Top