Ja tarvitseeko todellista näkymää edes täysin millintarkasti esittää simulaattoriympäristössä? Käsittääkseni esimerkiksi F-35 on rakennettu niin, että se kokoaa ja käsittelee hyvin omatoimisesti erilaista sensoridataa ja tekee siten lentäjän puolesta todella paljon informaation käsittelyä, paljon enemmän kuin mihin edeltävien sukupolvien koneissa on totuttu. Uskoisin, että tulevaisuudessa tekoälyn ja koneen rooli datan käsittelyssä kuin myös päätöksienkin teossa korostuu entisestään. Ihmisen rajat datan käsittelyssä (puhumattakaan aistihavainnoiden rajoista) on varmasti jotakuinkin saavutettu myös taistelulentämisen näkökulmasta, joten kyllä näkisin lentäjänkin tulevaisuuden olevan jossain muualla kuin siellä cockpitissä... ehkäpä osana entistä laajempaa tiimiä, joka yhden koneen (tai koneiden/droneparven) taistelusta vastaa...
En tunne simulaattoreita, mutta kuvasta ja sen näkemisestä ymmärrän jotain. Sillä perusteella sanon, että näkymä tarvitsee esittää juuri niin tarkasti kuin tolkun rajoissa on mahdollista.
Erittäin korkealaatuista kuvaa voidaan nykyisin käsitellä erittäin nopeasti varsin kohtuullisen hintaisilla prosessoreilla. Voit ostaa Verkkokaupasta alle tonnilla läppärin, jossa on M1-prossu, jossa gpu ja cpu on integroitu niin että kokonaisuus on erittäin nopea. Eli sotilassimulaattoreiden hintaluokissa kyky tuottaa laadukasta kuvaa nopeasti ei enää ole iso rahareikä.
Mutta aivojen ja silmän yhteispeli on vähän hassu. Näet enemmän kuin kykenet näkemään.
Mitataan näkösi tarkkuus. Näytetään sinulle kaksi kuvaa suklaasta. Toinen on näkösi maksimiresoluutiolla, toinen paljon tarkempi. Et näe eroa kuvan terävyydessä, mutta luultavasti huomaat, että toinen suklaa näyttää enemmän suklaan kuvalta ja toinen enemmän suklaalta. Tätä kutsutaan materiaalintunnuksi.
Samoin voi käydä myös kolmiulotteisuusvaikutelman suhteen. Terävämpi ja mikrokontrastiltaan parempi kuva näyttää kolmiulotteisemmalta vaikka makrokontrasti olisi sama. Yhtä terävistä ja mikrokontrastiltaan samanlaisista makrokontrastiltaan parempi näyttää hiukan enemmän 3D-mäiseltä.
Simulaattorien näytön rajoitus ei ole resoluutio, vaan syvyysvaikutelman puuttuminen. Paraskaan HD ei auta jos näkymät on vain kahdessa ulottuvuudessa.
Riittävä resoluutio, hyvä mikro- ja makrokontrasti + laadukas grafiikan tuottaminen = Todella hyvä kolmiulotteisuusvaikutelma.
Jos kypärän asento ja sijainti otetaan näytettävän grafiikan laskemiseen mukaan, niin kolmiulotteisuusvaikutelma voidaan muuttaa niin että asiat oikeasti muuttuvat esim. pään liikuttamisen mukaan.
Mä pidän isompana riskinä sitä, että jossain kohtaa päätöksentekoportaikkoa - joka laitteiden ja ohjelmien toimittajan tai tilaajan puolella - olisi joku helvetin pönttö, joka tuijottaa pelkästään hintaa ja resoluutiota eikä huomioi esim. bittisyvyyttä, mikroresoluutiota yms. ja sen takia otettaisiin kiljoonapiljoonaa maksavaan laitteistoon joku pellehermannitason grafiikka "koska ihminen ei pysty näkemään kuin X megapikseliä kerrallaan".
