F-35 Lightning II

Ja tarvitseeko todellista näkymää edes täysin millintarkasti esittää simulaattoriympäristössä? Käsittääkseni esimerkiksi F-35 on rakennettu niin, että se kokoaa ja käsittelee hyvin omatoimisesti erilaista sensoridataa ja tekee siten lentäjän puolesta todella paljon informaation käsittelyä, paljon enemmän kuin mihin edeltävien sukupolvien koneissa on totuttu. Uskoisin, että tulevaisuudessa tekoälyn ja koneen rooli datan käsittelyssä kuin myös päätöksienkin teossa korostuu entisestään. Ihmisen rajat datan käsittelyssä (puhumattakaan aistihavainnoiden rajoista) on varmasti jotakuinkin saavutettu myös taistelulentämisen näkökulmasta, joten kyllä näkisin lentäjänkin tulevaisuuden olevan jossain muualla kuin siellä cockpitissä... ehkäpä osana entistä laajempaa tiimiä, joka yhden koneen (tai koneiden/droneparven) taistelusta vastaa...
Jännä ajatus. Taisitpa juuri esitellä 3-paikkaisen F-35:n ;)
 
Ihmisen stereonäköön perustuva syvyysnäkö toimii noin 0,1-10 metriä alueella. Tiukka osasto, ilmatankkaus ja laskeutuminen lienevät ainoita tilanteita, joissa syvyysnäöllä on merkitystä. Lisäksi tietysti ohjaamo, joka usein on toteutettu luonnollisen kolmiulotteisena.

Silti en ole nähnyt simulaattorinäkymää, joka lähellekään vastaisi todellista kokemusta.
Oma kokemukseni VR:stä on että näkymässä on yleensä jonkunmoinen 'kalansilmäefekti' eikä se näytä kovin luonnolliselta. Lisäksi perspektiivi tuntuu jotenkin 'kompressoidulta' ja syvyysvaikutelma on hiukan vajavainen.
'Being there' tunne on toki silti huikeasti parempi kuin flätscreenillä, mutta ei kyllä etenkään ulkoilman simuloinnissa siltikään näytä todelliselta.

Anyhow, uskon että isomman mullistuksen harjoitteluun tuovat harjoituskoneisiin simuloitavat muka-avioniikat. Näin voidaan yhdistää simulaattorin ja oikealla koneella harjoittelun parhaat puolet. Lennetään oikeassa ilmassa oikealla koneella ja koetaan oikeat g-voimat, ja käytössä on samanlaiset aseet, vastustajat ja järjestelmät kuin mitä simulaattori voi tuottaa. Ja silti homma on halvempaa kuin lennellä ympäriinsä jollain 13 tonnia painavalla kerosiinisyöpöllä.
Maassa olevat simulaattorit sitten jäävät siihen käyttöön missä niitä on aina ollut + taktiset harjoitteet sellaisina päivinä kun keli estää lentämisen, tai korkein sovjetti on leikannut polttoainekiintiötä.
 
Tietääkseni jopa G-voimia jollain tavalla nykyään voidaan matkia tosin eihän ne nyt aitoja vastaa mut jotain kummiskii saadaan irti jo.
Fyysinen rasitus on sellainen, jota ei voi simuloida. Simulaattorit voivat heilahdella ja tuottaa ärsykkeitä tasapainoaistille ja lihaksistolle, mutta jatkuvan todellisen liikehdinnän rasitusta ei kyllä varmaan voi simuloida. Ihan joku muutama G aika ajoin tuottaa aika kovan rasitustilan jälkivaikutuksineen ihmiskeholle, mistä toipuminen vie aina oman hetkensä, myös treenatuilla piloteilla, joiden fysiologiaa hallitaan urheilijatasoisesti.

Yleisemmin aistikokemus, tietoisuus siitä missä ollaan, on ihan omaa luokkaansa silloin kun on itse todellisen lentokoneen puikoissa. Omalla ropellikokemuksella en usko, että minun elinaikanani syntyy sellaista laitteistoa, jolla ihmisen pystyy fuulaamaan samaan kokonaisvaltaiseen "täällä ollaan kaiken keskellä"-tilaan ja -tietoisuuteen kaikkine efekteineen. Simulaattorissa voi eläytyä ja vakuuttua, mutta ei kokea, luulen.

Mitä taas tulee etälentämiseen, se on robottien ohjailua kaikkine teknisine ja eettisine ongelmineen ja riskeineen. Ja häivekoneella se tositilanne tulee 98% todennäköisyydellä WVR-etäisyydelle asti todellisine liikkeineen, ja sitten myöhemmässä vaiheessa ehkä "häiveväijyäkin" päästään käyttämään osassa tehtäviä. WVR:ään pitää olla valmis ja pilotin täytyy olla siinä kuin kotonaan. Toki on eduksi, jos mukana on myös sensoreita ja tekoälyä nopeuttamassa päätöstä tappaa tai selviytyä. Jonkun vaikka väistö- ja harhautussekvenssin lentokoneen oma tekoäly hoitaa nykyään varmasti tehokkaammin kuin ihminen, mutta pilotin täytyy pysyä siinäkin kärryillä mitä tapahtuu (fyysisesti, lihasmuistilla ja aistimalla), tai muutoin on oksentava tajuton matkustaja enää kyydissä.
 
Viimeksi muokattu:
Fyysinen rasitus on sellainen, jota ei voi simuloida. Simulaattorit voivat heilahdella ja tuottaa ärsykkeitä tasapainoaistille ja lihaksistolle, mutta jatkuvan todellisen liikehdinnän rasitusta ei kyllä varmaan voi simuloida. Ihan joku muutama G aika ajoin tuottaa aika kovan rasitustilan jälkivaikutuksineen ihmiskeholle, mistä toipuminen vie aina oman hetkensä, myös treenatuilla piloteilla, joiden fysiologiaa hallitaan urheilijatasoisesti.

Nii kuten mainitsin eihän ne oikeita vastaa mut kummiskii nyky vehkeillä on mahdolllista tuottaa jonku moisia fiiliksiä. Tulevaisuudessa sit muutakin ? En vaa käsitä jos asiasta samaa mieltä oltiin ni silti siihen pitää puuttua...

The only G forces the simulator can simulate are sustained lateral forces, which you feel when it tilts, and very limited short vertical and lateral accelerations. A tilt aft feels like acceleration/climbing, a tilt forward feels like deceleration/descending, and tilts to the side feel like you are skidding.

Ehkäpä tulevaisuudessa jonkulaisella puvulla tämäkin voidaan saada todellisuutta lähemmäksi mutta eihän mikään varmasti aitoja tule täysin vastaamaan ainakaan ihan lähi vuosina. En menisi silti sanomaan ettei koskaan olisi mahdollista saada ihan oikeasti simussa ukko väsyksiin fyysisesti.
 
Nii kuten mainitsin eihän ne oikeita vastaa mut kummiskii nyky vehkeillä on mahdolllista tuottaa jonku moisia fiiliksiä. Tulevaisuudessa sit muutakin ? En vaa käsitä jos asiasta samaa mieltä oltiin ni silti siihen pitää puuttua...



Ehkäpä tulevaisuudessa jonkulaisella puvulla tämäkin voidaan saada todellisuutta lähemmäksi mutta eihän mikään varmasti aitoja tule täysin vastaamaan ainakaan ihan lähi vuosina. En menisi silti sanomaan ettei koskaan olisi mahdollista saada ihan oikeasti simussa ukko väsyksiin fyysisesti.
No siis sitä oloa, joka syntyy kun veren määrä päässä vähenee, ja aivot aloittavat asteittaisen toipumisen siitä, on aika vaikeaa toteuttaa ilman että työnnetään kemikaaleja tai piikkejä ihmisen sisään. G:n vaikutus on ihan erilainen kuin hypoksian (molempia kokeiltu). Kuten sanottua, ärsykkeitä voi simuloida heilahduksilla ja G-puvuilla yms., mutta todellisen liikehtimisen tuomaa fyysistä pitkäkestoista kuormitusta fysiologisine seurauksineen ei. Simulaattorin voi laittaa johonkin sentrifugiin, mutta se ei tee yhtä äkkinäisiä G-voimia kuin lentokone. Sitten taas joku hillittömän pitkien hydrauliikkojen kärjessä heiluteltava agiilimpi simulaattori ei pystyisi pitkäkestoisiin liikkeisiin.

Kerran olin noin 5 G:n liikkeessä hiukan varomaton, ja olo oli hiukan epätodellinen sen jälkeen lähes koko loppulennon ajan, kokemus näkökyvystä ei täydellinen. Sellaisia kokemuksia tulee vain rutiinilla. Kuten aiemmin sanottu, sellaisia tahkotaan nykyjärjestelmässä Vinkalla ja erityisesti Hawkilla koulutuskauden aikana yllin kyllin, mutta sama täytyy pitää yllä myös siinä varsinaisessa taistelutyökalussa. Täytyy olla kokemus siitä, mitä kehon ympärillä tapahtuu ja miten se vaikuttaa. Sen perusteella taasen rakennetaan kyky ottaa tilanne haltuun mistä lähtötilanteesta tahansa. Koska niitä WVR-hetkiä tulee sitten se ensimmäinen ja sen ei ole tarkoitus olla viimeinen.

(E: tuommoinen yllä kuvattu taitolentotason ilmiö siviilillä on ihan eri asia kuin ammattimaisen taistelulentäjän kokemus ja taito Hawk-vuosien jälkeen (minulla oli taistelulentäjä siinä vieressä istumassa). Mutta jos siviilillä menee puolisen tuntia palautua täysin tuollaisesta huonosti valmistellusta äkkiliikkeestä, niin taistelulentäjällä pitää olla absoluuttinen rutiini sen välttämisessä kokonaan ja toipumisessa sekuntien kuluessa. Ettei kuole. Koko se vuosikymmenen mittainen koulutus tähtää siihen muutamien kymmenien sekuntien hetkeen, jolloin WVR:ssä päätetään, että nyt laukaistaan, hakeudutaan asemaan ja väistetään vastapuolen aseita. Ei tuo lopu niin kauan kuin ilmatilan suvereniteettia halutaan ylläpitää. Se tehdään WVR ja yllättäen. Myös jo konfliktin alettua WVR tulee tosi herkästi eteen, koska nopeudet kovia ja etäisyydet pieniä.)
 
Viimeksi muokattu:
Minäpä väitän - ehkä hieman provosoidenkin - että oikean sotakoneen lentäminen simulaattorin kautta voi tulevaisuudessa olla huomattavasti nykyistä käytäntöä tehokkaampi tapa sotia ilmassa. Siinähän jäävät pois kaikki nämä lentäjän suorituskykyä rajoittavat ja heikentävät psyykkiset ja fyysiset tekijät. Koneiden (teko)äly ja muu suorituskyky kasvaa koko ajan, ja vaikka usein puhutaankin miehittämättömistä ilma-aluksista, tulevien konesukupolvien myötä yksi vaihtoehto voisi olla ohjaajan fyysisen sijainnin siirtyminen juurikin sinne simulaattoriin, jossa lentokokemuksesta tulee erilainen, mutta ei välttämättä lainkaan suorituskyvyn kustannuksella vaan päinvastoin. Oikeaa lentämistä simulaattori ei tietenkään - ja onneksi - korvaa, mutta tarvitseeko sen korvata, jos kaikki koneen ohjaamiseen ja tehtävän suorittamiseen liittyvät menetelmät voidaan tehdä simulaattorin (tai pikemminkin etäohjaamon) kautta? Vaatii toki tiedonsiirtomenetelmien kehittämistä ja kehittymistä edelleen, mutta väitän, ettei siitä hetkestä olla kaukana.

Ongelma tuossa "etäohjaamossa" ja UAV yms ropoteissa on on tuo tietoliikenne yhteys, kuinka varmistaa että vihollinen ei pysty sitä häiritsemään.
 
Ihmisen stereonäköön perustuva syvyysnäkö toimii noin 0,1-10 metriä alueella. Tiukka osasto, ilmatankkaus ja laskeutuminen lienevät ainoita tilanteita, joissa syvyysnäöllä on merkitystä. Lisäksi tietysti ohjaamo, joka usein on toteutettu luonnollisen kolmiulotteisena.

Silti en ole nähnyt simulaattorinäkymää, joka lähellekään vastaisi todellista kokemusta.

Syvyysnäköön tulee paljon lisää kantamaa ihan päätä liikuttamalla. Aivot suhteuttavat näkökentän muutosten erot kolmiulotteisuusvaikutelmaksi automaattisesti.

En ole varma asiasta, mutta veikkaisin että lentokoneen liike suhteessa ympäristöön voi tuottaa saman efektin. Jokainen autolla ajava lienee huomannut ilmiön. Auton liike maisemassa tekee etäisyyksien ja niiden muutosten hahmottamisen nopeammaksi, automaattisemmaksi ja helpommaksi.
 
Ongelma tuossa "etäohjaamossa" ja UAV yms ropoteissa on on tuo tietoliikenne yhteys, kuinka varmistaa että vihollinen ei pysty sitä häiritsemään.
Jos nyt olisi käyttökelpoinen nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa edes ilman häirintää. Latenssi tappaa, enkä oikeen jaksa uskoa että wvr tilanteissa edes optimitilanteissa bitti kulkisi ongelmitta niin nopeaa eri suuntiin että etäyhteyden varassa roikkuva kone ei kärsisi extra penaltia hitaista reagoinneista.

Kyllä nykyään pystytään simuloimaan jatkuvia suuria G-voimia kaikkiin suuntiin: On laitettu simupilotin ohjaamo sentrifugiin. Ei liene kuitenkaan erityisen halpa ratkaisu.

Aidon persetuntuman simulointi on kyllä vaikeaa kaikkine tarkkoine värinöineen ja pikku rytkähdyksineen vaikka olisi mimmonen heiluri alla, mutta abauttiarallaa kaikkeen muuhun on olemassa joku ratkaisu joka ei vaadi koneessa istumista kaikissa harjoitustilanteissa.

Tämä vääntö lähti taas liikkeelle tuosta Jopunin postaamasta artikkelista jossa IAI kommentoi että puolet lentäjien koulutuksesta tapahtuu simulaattorissa ja siitä, että vaikuttaako tämä nyt taitotasoon vai ei. Otan tähän muutamat poiminnat tuosta artikkelista:

"The squadron's first designation will be to train IAF pilots to operate the F-35I. "The training course will include familiarization with the aircraft's advanced parts and systems, simulator flights, ground drills, and training sorties"

Kyseessä on siis nimen omaan tyyppikoulutukseen tähtäävä harjoitteluosasto, jossa otetaan vehkeestä perusteet haltuun.

"The squadron will also act as a training center for the "Adir" Division's operational squadrons. "Roughly half of the training an F-35I pilot undergoes happens in a simulator", said Lt. Col. N. "Up until this point, the simulator has operated out of the 140th squadron, but it will now become part of the 117th - a squadron that specializes in training. This will allow pilots to maintain and improve operational fitness while developing new capabilities, and introducing new technologies. Additionally, the squadron will act as a great source of knowledge in the field of fifth-generation aircraft"."

Koulutusta tarjotaan nyyppien lisäksi osittain myös operatiivisille osastoille, Tässä on nyt mukana tuo huolta herättänyt 50% simulaattorissa kommentti. Huomionarvoista tässä on se, että mihin tuossa tuo koulutus tähtää, eli ylläpidetään ja kehitetään operaationaalisia kykyjä samalla kun kehitetään uusia kyvykkyyksiä ja esitellään uutta teknologiaa.

Tekstistä ei voi päätellä, että treenaako operatiivisen puolen heput yhtä paljon simulaattorissa kuin nyypät tyyppikoulutuksessa, mutta jää käsitys, että keskiarvo harjoutuksessa on noin fifty fifty.

Itse tulkitsen tuota tekstiä siihen suuntaan, että siellä on niin hemmetisti uutta hilavitkutintja ja härpätintä nyt opeteltavana ja uusia tekniikoita ja taktiikotia omaksuttavana, että se voi jo ihan pakostakin nostaa simulaattorimäärää koulutuksessa erityisesti alkupäästä koska noiden opetteleminen samalla kun opettelee ylipäätänsä lentämään voi olla vaikea yhdistelmä. Siinä missä kone itsessään on kehuttu todella helpoksi lentää, niin epäselväksi jää että kuinka intuitiivinen ja helppo omaksuttava F-35:n käyttöjärjestelmä on noin niinkuin yleisesti ottaen. Olen itse ollut havaitsevani viestejä siihen suuntaan, että koneen järjestelmien tarjoama informaatiomoäärä on niin kosminen, että sen hallinnan opiskeluun palaa tiimaa palhon verrattuna perinteisempiin koneisiin. Win some, lose some.

Hyvän hävittäjälentäjän kouluttaminseen menee helposti vuosissa aikaa semmonen 7 - 9 vuotta. Sinä aikana lentäjä on kerennyt olla melko monella eri kurssilla eri osastoissa ja lentänyt jo kohtuulliset määrät operatiivisiakin lentoja. Eri vaiheissa uraa tulee takuulla vaihtelua että minkä verran aikaa palaa simulaattorissa ja minkä verran oikealla koneella harjoiteltaessa ja sitten saatetaan lentää vielä aivan eri konetyypeilläkin siinä välissä. Lentotuntien määrä on tuossa lopputuloksessa epäilemättä tärkeä tekijä, mutta väitän silti että harjoituksen kokonaismäärä on myös yhtä tärkeä.

Hyvät simulaattorit joihin saa helposti tiimaa voivat parhaimmassa tapauksessa nostaa lentäjän taitotasoa huimasti nostamalla kokonaisharjoituksen määrää sadoilla tunneilla mutta vastaavasti liika nipistäminen sieltä oikean koneen lentäisestä saa sekin sitten pahimmillaan aikaan hallaa kun se reaalimaailman kosketus jää matalaksi.

Se että mikä se suhde sitten tulee lopulta olemaan näillä uusilla simulaattoreilla ja koneilla taitaa olla auki vielä aivan kaikkilla. Ei nyt kuitenkaan kannata vielä tässä kohti panikoida koulutuksen simulaattoripainotteisuudesta.
 
Siviilipuolella ammattikaluston tyyppikoulutukset tehdään 50 - 100% simulaattorissa. Samoin esim. mittarilentokoulutus. Eli peruslentämisen oppii ilmeisen hyvin simulaattorissa ja hävittäjälentäjät ovat opetelleet ilmataistelun perusteet harjoitushävittäjällä.
 
Siviilikoneilla ei toki liikehditä samaan malliin kuin hävittäjillä. Kiihdytykset, kaarteet ja kallistukset ovatkin niin mietoja, että niiden tunnetta voi jäljitellä pelkällä hydrauliikka-alustalla.
 
Liikennelentäjillä tyypillisesti peruslentotaito on hanskassa ennen kuin aletaan tyyppikoulutusta vääntämään, se kai sitten koostuu lähinnä instrumentaation ja proseduurien opettelusta ja häiriö/poikkeustilanteiden (kuten sakkaus) harjoittelusta. Varsinainen 'perstuntuma' on siinä vaiheessa jo pohjalla, joskus ihan sotilaspuolelta.

BVR-taistelu kun tulee usein esiin, se ei suinkaan ole sellaista että rennosti nojataan taaksepäin monokkeli silmässä ja Sininen Enkeli kourassa ja laiskasti painellaan tutkanäytöltä kohteita jotka ohjuksilla päätetään sillä kertaa eliminoida. Kyllä sekin on yleensä aika raskasta lentämistä kiihdytyksineen ja suuren nopeuksien kaartoineen, vaikka sitä kovinta 9g:n BFM:ää ei niin tulekaan.
 
Näiden seikkojen vuoksi BVR-perusteet opetellaan moderneissa ilmavoimissa (kute Suomessa) jo harjoitushävittäjien simuloiduilla järjestelmillä. Siksi kallilla hävittäjällä ei tarvitse enää nollasta lähteä opettelemaan. Toki niitä vähempiä lentotunteja varmasti juuri tähän käytetään.
 

Viime vuodelta uutisointia, mutta Kreikka on ilmeisesti kiinnostunyt myös hankkimaan itselleen laivueen verran (18-25) F-35:a, mikä edellisen Rafale-hankinnan kanssa tekisi kyllä Kreikasta hankalan palan Turkille, kun Kreikalta löytyisi sitä massaa F-16:n ja Mirage 2000:n muodossa (joita vastaan Turkilla ei ole kumpaakaan näitä suorituskykyisempää kalustoa) ja sitten terävänä kärkenä Rafalea ja F-35:a, jotka taas ovat suorituskyvyltään huomattavan parempia kuin mitään, mikä Turkilta löytyisil Mikäli tämä hankintakin toteutuu, pian alkaa tuskanhiki ja itkunkyyneleet vuotamaan Erdo-pojulla ja hänen tinapottidiktatuurikenraaleillaan, kun köyhä naapurikin alkaa olla pian jo kertaluokkaa suorituskykyisempi sotilaallisesti kuin heidän paskaläpiteokraattinen diktatuuri.
 
Näiden seikkojen vuoksi BVR-perusteet opetellaan moderneissa ilmavoimissa (kute Suomessa) jo harjoitushävittäjien simuloiduilla järjestelmillä. Siksi kallilla hävittäjällä ei tarvitse enää nollasta lähteä opettelemaan. Toki niitä vähempiä lentotunteja varmasti juuri tähän käytetään.

JOS Suomi päätyisi äffä kolmevitoseen, niin minkä verran hyötyä ja säästöä tulisi siitä jos harjoitushävittäjäkanta uudistettaisiin piakkoin tukemaan juuri hankitun hävittäjän koulutusta?

(Oletan että vanhat haukkendaalit eivät ole viidennen sukupolven härpäkkeiden koulutukseen optimoituja vimputtimia.)
 
Ei markkinoilla taida olla mitään 5. sukupolvelle optimoituja harjoitushävittäjiä. Muutenkin kyseessä on lähinnä informaation määrä ja esitystapa. Lisäksi koneessa pitää tietysti olla kehittyneet LVC-simulointiominaisuudet. Kotimainen päivitetty Hawkin avioniikka antaa tähän hyvät lähtökohdat, tosin isompaa kosketusnäyttöä ja ehkä kypärätähtäintä kaipaisi.
 
Ei markkinoilla taida olla mitään 5. sukupolvelle optimoituja harjoitushävittäjiä. Muutenkin kyseessä on lähinnä informaation määrä ja esitystapa. Lisäksi koneessa pitää tietysti olla kehittyneet LVC-simulointiominaisuudet. Kotimainen päivitetty Hawkin avioniikka antaa tähän hyvät lähtökohdat, tosin isompaa kosketusnäyttöä ja ehkä kypärätähtäintä kaipaisi.
T-7?
 
M-346?

Thanks to its integrated Helmet Mounted Display, Night Vision Goggles (NVG) fully compatible cockpit, in-flight refueling probe and five hard-points for different external loads, both air-to-air and air-to-ground, the M-346 can carry out a complete tactical training syllabus for military pilots.

 
Toisessa vitjassa jo tätä lainasin eri asiasta, mutta kongressin tutkimusraportin mukaan F-35:n käyttökulut ovat niin huimat että lähes 4 miljardia vuodessa mennään ilmavoimien budjetin ylitse tätä tahtia. Nyt koneostoja aletaan vähentämään 10% vuodessa 2023 lähtien. Tuo lähes 600 koneen vähennys olisi toteutuessaan massiivinen takaisku hävittäjähankkeelle.

A media report indicated that the Air Force was considering reducing its buy of F-35As due to its support costs. “The shortfall would force the service to subtract 590 of the fighter jets from the 1,763 it plans to order ... the Air Force faces an annual bill of about $3.8 billion a year that must be cut back over the coming decade.“‘If you can afford to buy something but you have to keep it in the parking lot because you can’t afford to own and operate it, then it doesn’t do you much good,’ says F-35 JPO Program Executive Officer Vice Adm. Mat Winter.”

The Air Force has subsequently begun acquiring the F-15EX fighter, in part arguing that its operating costs are significantly lower than the F-35’s.
https://fas.org/sgp/crs/weapons/RL30563.pdf
 
Back
Top