Tai sitten kooveehommiin varattu parvi on saanut hiukan perusteellisemman varustelun?
F-35 Lightning II
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Tai sitten kooveehommiin varattu parvi on saanut hiukan perusteellisemman varustelun?
Slammer
Kenraali
Kaikki on mahdollista, mutta kaikenlaisia korvamerkintöjä yleensä vältellään mahdollisimman pitkälle, samoin koneiden erilaistamista. Sitä paitsi tietääkseni esim. uusien radioiden pitäisi sisältyä ihan peruspäivitykseen.
Mitään en asiasta sen yksityiskohtaisemmin ymmärrä. Tulipahan vain mieleen tuokin vaihtoehto kun kooveetehtäviä kuuluu aina arvostella
RPG83
Soome Majori
Tästä tuskin lienee kenelläkään epäilystäkään. Köyhällä ei ole varaa nirsoilla.
Tuo on yksi tapa, että torjutaan valikoiden ja vain niissä oman puolustuksen kokonaisuuden kannalta kriittisissä tilanteissa. Se säästää pelimerkkejä, mutta johtaa ennen pitkää väistämättä kuihtumiseen: Horneteja on yksinkertaisesti liian vähän, jotta saisimme kovin moneen kertaan ilmaylivoiman paikkaan X aikaan Y.
Tuosta pelimerkkien säästelystä aiheutuu se, että ilmavoimat ei voi tarjota maavoimille ilmasuojaa kuin hyvin rajoitetusti - juuri niihin kriittisiin operaatioihin. Jos ilmavoimat eivät painota toimintaansa maavoimien suojaamiseen, mitä suojaa maavoimilla on ilmauhkaa vastaan? Ainoastaan operatiivisilla joukoilla on edes jokseenkin kurantti ilmatorjunta. Maavoimien alueelliset joukot - paikallisjoukoista nyt puhumattakaan - ovat harvalukuisten Stingerien ja ammusilmatorjunnan varassa. Siis lähinnä helikoptereita vastaan on kykyjä! Arvaa mitä se tekee pidemmän päälle maajoukkojemme taistelukyvylle ja moraalille, kun ykköspäivästä alkaen ollaan pelkän ilmatorjunnan varassa lupauksella saada hävittäjäsuoja toisen viikon kriittiseen operaatioon? Mitä maavoimista on jäljellä tuohon kriittiseen operaatioon?
Jos ilmavoimamme tekevät säästelyn sijaan maksimaalisen määrän pudotuksia, sillä helpotetaan maavoimiin kohdistuvaa painetta, kun pudotusten joukossa on epäilemättä myös erilaisia pommitrukkeja. Miinuspuolena tulee sitten se mainitsemasi kyvyttömyys edes niihin muutamaan kriittiseen operaatioon. Kumpi sitten on arvokkaampaa, se selviää vasta kovassa paikassa.
Ensimmäisestä kappaleesta olen ihan samaa mieltä. Nykytilassa, eikä ihan vielä huomennakaan, meillä ei ole mahdollisuutta kysyä vastapuolelta: "Joko riittää?"
Toisen kappaleen voin allekirjoittaa vain osittain. Georgialla ei käytännössä ollut hävittäjäsuojaa (muutama Su-25), mistä herää kysymys, onko se välttämätöntä avun vastaanottamiseen? Ei ollut kyse siitä, että Georgian ilmavoimat olisivat suojelleet USAF:n kuljetuskoneita - venäläisillä ei vain yksinkertaisesti ollut munaa ampua amerikkalaista konetta alas.
Mitä tulee toimintakuntoisiin lentokenttiin; ilmatorjunnalla voidaan suojata kentän kaltainen maali pommituksilta ja reservistä löytyy kiitettävästi miehiä ja rynkkyjä maahanlaskujen torjuntaan. Ei siihen hävittäjiä tarvita.
Hävittäjiä voidaan sen sijaan tarvita siihen, jos halutaan turvata liittolaisten kuljetuskoneiden pääsy kansainvälisestä ilmatilasta tai ystävällismielisen maan ilmatilasta sinne ilmatorjunnan suojaamalle kentälle ja takaisin. Omien hävittäjien tarve tähän kuitenkin edellyttää kahta asiaa: 1) Putin on riittävän hullu ampumaan USAF:n koneen alas ja 2) Obama on riittävän munaton antamaan omaa hävittäjäsuojaa kuljetuskoneilleen. Mikä on todennäköisyys molempien yhtäaikaiselle tapahtumiselle? Minusta se on suhteellisen pieni, vaikka toki olemassa.
Jos tämä suhteellisen pieni todennäköisyys realisoituisi, niin ilmateitse saapuva kalustoapu tuskin tulisi niin suurissa aalloissa, että voisimme itse suojella sitä käyttämällä niitä harvoja pelimerkkejämme luomaan paikallinen ilmaylivoima joka kerran liittolaisten kuljetuskoneiden tullessa ilmatilaamme. Tuskin nimittäin olisi kyse 100 strategisen kuljetuskoneen laskeutumisesta kentällemme muutaman kerran, ne kun sumppuuntuisivat kentälle ja muodostaisivat oivallisen maalin vihollisen kaukovaikutusaseille. Todennäköisesti maaorganisaatiomme resurssit riittävät lähinnä yksittäisten koneiden vastaanottamiseen kerralla - mikä tarkoittaa taas todella montaa kriittistä operaatiota ilmavoimille, ja pelimerkit on äkkiä loppu.
Lähinnä tämä liittolaisten koneiden suojaaminen onnistuisi näppärästi, jos materiaaliapu voitaisiin toimittaa suurissa määrissä kerralla, ja itse näen lähinnä kymmenien/satojen kuljetuskoneiden toteuttaman laskuvarjopudotuksen olevan mahdollinen keino. Tämä taas edellyttäisi melkoista USAF:n suuroperaatiota, että 100 kuljetuskonetta ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa tiputtaisivat koordinoidusti Pohjanmaan peltoaukeille tuhansia tonneja materiaalia samalla kellonlyömällä Iivanan tiedustelun saamatta vihiä. Tuota taas kysyisin herra Realismilta, että onko ehdotukseni realismia? Ei minustakaan, mutta yksittäisten kuljetuskoneiden suojaaminen on sitä vielä vähemmän.
Ok, ehkä tuo esimerkkini ulkopuolisen sotilaallisen avun vastaanottamisesta ei ollut aivan paras mahdollinen. Joka tapauksessa pointti oli lähinnä se, että jos meidän koko ilmapuolustuskykymme (josta torjuntahävittäjät muodostavat leijonanosan) lamautetaan, niin meillä ei välttämättä edes ole jäljellä yhtään ehjää lentokenttää, jota ei olisi jo pommitettu vihollisen toimesta.
Tällöin niillä hypoteettisilla ystävällismielisen vieraan vallan kuljetuskoneilla ei ole mitään paikka minne ne voivat edes laskeutua, kuljetuskoneilla kun ei ihan jokaiselle maantiekiitoradan pätkälle edes laskeuduta niiden koon vuoksi. Näin ollen emme myöskään tarvittaessa voisi vastaanottaa mahdollisia ystävällismielisen valtion taistelukoneita operoimaan omilta taistelukenttää lähempänä olevilta kentiltämme vihollista vastaan.
Mutta se tästä yhdestä teoreettisesta skenaariosta. Kuitenkin on niin, että meillä edelleenkin on maksimissaankin käytössä vain se noin 60 Hornettia, joista voidaan ideaalitilanteessakin realistisesti olettaa voitavan pitää ilmassa yhtäaikaa vain puolet eli 30 konetta johtuen hävittäjien vaatimista huolloista, ase- ja polttoainetäydennyksistä, sekä lentäjien väsymyksestä jne..
On siis täysin epärealistista olettaa näiden muutaman kymmenen kerrallaan taistelukykyisen Hornetin pystyvän jatkuvasti suojaamaan kaikkia joukkojamme alueelliset ja paikallisjoukot mukaanlukien. Käytännössä alueellisten joukkojen ainoat käytännön tavat toimia ilmahyökkäyksiä vastaan muutoin kuin poikkeustapauksissa tulevat joka tapauksessa olemaan erilaiset passiiviset ilmasuojelun ja harhauttamisen keinot.
Se mitä tällä kaikella ajan takaa on, että Ilmavoimat tulee todennäköisesti olosuhteiden pakosta mahdollisessa sotatilanteessa turvautumaan hyvin paljon uuden Ilmatorjunnan taistelutavan tyyppiseen doktriiniin. Eli siis käytännössä oma toiminta pyritään suojaamaan, mutta muutoin keskitytään ensisijaisesti tuottamaan ilmaviholliselle mahdollisimman suuria tappioita. Maantieteemme ja vähäisten resurssiemme takia on sula mahdottomuus suojata kaikkia mahdollisia maanpuolustuksen kannalta merkittäviä kohteita.
Tällöin parhaaseen lopputulokseen pitkässä juoksussa päästään luultavasti taktiikalla, jossa pyritään tuottamaan mahdollisimman paljon tappioita viholliselle suhteessa omiin menetyksiin. Ei siis välttämättä pyrkimällä absoluuttisesti suurimpaan mahdolliseen viholliskoneiden pudotusmäärään, vaan tavoitellaan mahdollisimman edullista pudotussuhdetta suhteessa omiin ja vihollisen konetappioihin.
Käytettäessä tällaista taktiikka tulee pyrkiä maksimoimaan kaikki omat suhteelliset vahvuudet taistelutilanteessa suhteessa viholliseen. Tällöin en usko, että on meille pidemmällä tähtäimellä edullista hakeutua ilmataisteluissa "koiratappeluihin", joiden lopputulema on monesti silkkaa arpapeliä.
Tulee siis tavalla tai toisella pyrkiä tilanteisiin, joissa meillä on hetkellinen suhteellinen ylivoima viholliseen nähden, jotta pudotussuhde säilyy meille edullisena mahdollisimman pitkään. Ei siis välttämättä ole järkevää pidemmällä tähtäimellä lentää jälkipolttimet punahehkuisina jokaista mahdollista vihollisosastoa vastaan, vaan pyrkiä tunnistamaan tilanne, ja toimimaan sen mukaan.
Voi olla, että on tiettyjä meille kriittisiä kohteita joiden puolustamiseksi kannattaa käyttää kaikki mahdolliset käytettävissä olevat resurssit. Toisaalta taas voi olla vihollisen hyökkäyskohteita joiden puolustaminen ei ole niin tärkeää, että niitä kannattaa puolustaa hinnalla millä hyvänsä. Ei siis ole olemassa mitään yhtä oikeaa joka tilanteeseen sopivaa toimintamallia, vaan on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä toimimaan tilanteeseen nähden mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
Tässä taas ajantasaisen tilannekuvan, laadukkan johtamisjärjestelmän ja toimivien tietoliikenneyhteyksien, kuten myös henkilöstön osaamisen, merkitys on kaikilla tasoilla aivan keskeisessä roolissa. Jos koko ketjun yksikin palanen ei toimi optimaalisella tavalla, maksetaan se helposti omien joukkojen tai siviilien verenä tällaisessa tilanteessa.
Tällöin niillä hypoteettisilla ystävällismielisen vieraan vallan kuljetuskoneilla ei ole mitään paikka minne ne voivat edes laskeutua, kuljetuskoneilla kun ei ihan jokaiselle maantiekiitoradan pätkälle edes laskeuduta niiden koon vuoksi. Näin ollen emme myöskään tarvittaessa voisi vastaanottaa mahdollisia ystävällismielisen valtion taistelukoneita operoimaan omilta taistelukenttää lähempänä olevilta kentiltämme vihollista vastaan.
Mutta se tästä yhdestä teoreettisesta skenaariosta. Kuitenkin on niin, että meillä edelleenkin on maksimissaankin käytössä vain se noin 60 Hornettia, joista voidaan ideaalitilanteessakin realistisesti olettaa voitavan pitää ilmassa yhtäaikaa vain puolet eli 30 konetta johtuen hävittäjien vaatimista huolloista, ase- ja polttoainetäydennyksistä, sekä lentäjien väsymyksestä jne..
On siis täysin epärealistista olettaa näiden muutaman kymmenen kerrallaan taistelukykyisen Hornetin pystyvän jatkuvasti suojaamaan kaikkia joukkojamme alueelliset ja paikallisjoukot mukaanlukien. Käytännössä alueellisten joukkojen ainoat käytännön tavat toimia ilmahyökkäyksiä vastaan muutoin kuin poikkeustapauksissa tulevat joka tapauksessa olemaan erilaiset passiiviset ilmasuojelun ja harhauttamisen keinot.
Se mitä tällä kaikella ajan takaa on, että Ilmavoimat tulee todennäköisesti olosuhteiden pakosta mahdollisessa sotatilanteessa turvautumaan hyvin paljon uuden Ilmatorjunnan taistelutavan tyyppiseen doktriiniin. Eli siis käytännössä oma toiminta pyritään suojaamaan, mutta muutoin keskitytään ensisijaisesti tuottamaan ilmaviholliselle mahdollisimman suuria tappioita. Maantieteemme ja vähäisten resurssiemme takia on sula mahdottomuus suojata kaikkia mahdollisia maanpuolustuksen kannalta merkittäviä kohteita.
Tällöin parhaaseen lopputulokseen pitkässä juoksussa päästään luultavasti taktiikalla, jossa pyritään tuottamaan mahdollisimman paljon tappioita viholliselle suhteessa omiin menetyksiin. Ei siis välttämättä pyrkimällä absoluuttisesti suurimpaan mahdolliseen viholliskoneiden pudotusmäärään, vaan tavoitellaan mahdollisimman edullista pudotussuhdetta suhteessa omiin ja vihollisen konetappioihin.
Käytettäessä tällaista taktiikka tulee pyrkiä maksimoimaan kaikki omat suhteelliset vahvuudet taistelutilanteessa suhteessa viholliseen. Tällöin en usko, että on meille pidemmällä tähtäimellä edullista hakeutua ilmataisteluissa "koiratappeluihin", joiden lopputulema on monesti silkkaa arpapeliä.
Tulee siis tavalla tai toisella pyrkiä tilanteisiin, joissa meillä on hetkellinen suhteellinen ylivoima viholliseen nähden, jotta pudotussuhde säilyy meille edullisena mahdollisimman pitkään. Ei siis välttämättä ole järkevää pidemmällä tähtäimellä lentää jälkipolttimet punahehkuisina jokaista mahdollista vihollisosastoa vastaan, vaan pyrkiä tunnistamaan tilanne, ja toimimaan sen mukaan.
Voi olla, että on tiettyjä meille kriittisiä kohteita joiden puolustamiseksi kannattaa käyttää kaikki mahdolliset käytettävissä olevat resurssit. Toisaalta taas voi olla vihollisen hyökkäyskohteita joiden puolustaminen ei ole niin tärkeää, että niitä kannattaa puolustaa hinnalla millä hyvänsä. Ei siis ole olemassa mitään yhtä oikeaa joka tilanteeseen sopivaa toimintamallia, vaan on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä toimimaan tilanteeseen nähden mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
Tässä taas ajantasaisen tilannekuvan, laadukkan johtamisjärjestelmän ja toimivien tietoliikenneyhteyksien, kuten myös henkilöstön osaamisen, merkitys on kaikilla tasoilla aivan keskeisessä roolissa. Jos koko ketjun yksikin palanen ei toimi optimaalisella tavalla, maksetaan se helposti omien joukkojen tai siviilien verenä tällaisessa tilanteessa.
Viimeksi muokattu:
Sarkasmi ON:/ Tottakai kaikkien speksien pitäisi olla esillä että me nettikirjoittelijat voimme tehdä omat valintamme ja haukkua kaikkien muiden. / Sarkasmi Off
Kyllä sillä siinä mielessä on väliä, että hävittäjäkaupat jos mitkään herättävät suuria kansan tunteita ja poliittinen suhmurointi tulee liittymään siihen ennen näkemättömällä tavalla.
Ihan takuulla valintaa tullaan arvostelemaan ja perusteina käytettyjä tietoja ei kerrota koska vedotaan salaisiin ominaisuuksiin, vaikka perusteet olisi jossain muualla
Sitten ääritapauksessa laitetaan kansa äänestämään hankinnasta Sveitsin malliin...
Lisäksi moni maa on joutunut tekemään päätöksen ilman speksejä, sillä koneita ei ole ollut kuin mainoslehtisissä (Gripen E/F) ja mahdollisesti olemassa olevaa ei takuulla pääse testailemaan tai valmistajan dataa tutkimaan ( F-35). Sveitsistä lisäksi vuoti evaluointi-raportti nettiin, joten valmistajat pitää mahdolliset häivespeksit ihan itsellään...
RPG83
Soome Majori
@Tähystäjä Jätän nyt kokonaan 4.5 sukupolven koneet tämän viestin ulkopuolelle ja keskityn tarkastelemaan ainoastaan ilmavoimien taktiikkaa nykytilanteen valossa.
En tiedä, millä logiikalla lasket, mutta minusta 30 konetta on joko aivan liian pessimistinen tai aivan liian positiivinen luku. Jos meillä on etukäteen tiedossa hyökkäyksen tarkka ajankohta, on tuskin vaikeuksia saada ilmaan kaikkia Horneteja - koneet huolletaan viimeisen päälle, harjoituslennot pistetään jäihin ja lentäjät kutsutaan töihin tuota tiettyä ajankohtaa silmällä pitäen. Jos taas tilanne on realistisempi, siis kohonnut sodanuhka ilman suoranaista tietoa hyökkäyksen ajankohdasta, olisin onnellinen, jos 15 Hornetia 60:stä pysyisi ilmassa samanaikaisesti. Suurempi konemäärä olisi luultavasti haasteellinen ilmassa pidettävä lentäjien ja huollon kannalta, ja tuokin venyttänee jo resursseja.
Hornetit eivät varmastikaan suojaa maavoimia kaiken aikaa. Arvokasta on kuitenkin sekin, että Hornetit poistavat mahdollisimman monta lentävää pommitrukkia vihollisen arsenaalista - se vähentää suoraan maavoimiin kohdistuvaa painetta.
Puolustelen "alun kertarysäytys" -ideaani vielä sillä, että maavoimille olisi uskoakseni parempi, jos maksimaaliset pudotukset saataisiin suoritettua heti konfliktin alussa kuin pikku hiljaa päivien ja viikkojen kuluessa. Jos pudotukset tehdään ajan mittaan, vihollinen ehtii tekemään mittavaa kiusaa myös niillä koneillaan, jotka se tulee menettämään vasta 5., 10. tai x. sotapäivänä. Jos konevahvuudesta sen sijaan putoaa heti alkuun puolet, niin se puolisko ei taistelutoimiin oikein kunnolla kerinnytkään.
Eli loppupeleissä arvostamme kumpikin tappioiden tuoton korkealle?
Itse en kyllä täysin saa kiinni tuosta absoluuttisesta ja suhteellisesta pudotusten määrästä. Olettaisin, että pudotussuhde laskee rajusti vasta silloin, kun joudutaan toimimaan pahasti alivoimaisina. Ylivoimaisena osapuolena voidaan tietysti tehdä mitä tahansa missä tahansa, mutta kourallisellakin voitaneen saavuttaa siedettävä pudotussuhde, jos tyydytään jonkin sivustan koputteluun. Tietysti pudotussuhde on aina parhaimmillaan silloin, kun kaikki manööverit ovat mahdollisia, mikä mahdollistuu vain suurella konemäärällä. Pienelläkin konemäärällä saadaan kuitenkin jotakin aikaan, ja jos ensimmäiset 30 pudonnutta Hornetia pudottavat jokainen kaksi vihollista, seuraavat 20 Hornetia pudottavat jokainen yhden vihollisen ja viimeiset 10 Hornetia pudottavat jokainen puolikkaan vihollisen, en arkailisi liikaa ja alkaisi ynnäilemään asian taloudellisia puolia. Kyse on kuitenkin kansakunnan tulevaisuudesta. Noh, jos ohjukset on loppu ja vain konetykin ampumatarvikkeita on jäljellä, niin ok, kai ne Hornetit voi jättää siinä vaiheessa kentän laidalle odottamaan parempia aikoja. Mutta jos mitään tsäänssejä on, noh... taisteltava on, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.
Totta kai. En minäkään ollut lentämässä pahasti alivoimaisena vihollista jokaista vihollista vastaan. Sillä tuskin maksimoidaan pudotuksia, absoluuttisesti tai suhteellisesti.
En tiedä, millä logiikalla lasket, mutta minusta 30 konetta on joko aivan liian pessimistinen tai aivan liian positiivinen luku. Jos meillä on etukäteen tiedossa hyökkäyksen tarkka ajankohta, on tuskin vaikeuksia saada ilmaan kaikkia Horneteja - koneet huolletaan viimeisen päälle, harjoituslennot pistetään jäihin ja lentäjät kutsutaan töihin tuota tiettyä ajankohtaa silmällä pitäen. Jos taas tilanne on realistisempi, siis kohonnut sodanuhka ilman suoranaista tietoa hyökkäyksen ajankohdasta, olisin onnellinen, jos 15 Hornetia 60:stä pysyisi ilmassa samanaikaisesti. Suurempi konemäärä olisi luultavasti haasteellinen ilmassa pidettävä lentäjien ja huollon kannalta, ja tuokin venyttänee jo resursseja.
Hornetit eivät varmastikaan suojaa maavoimia kaiken aikaa. Arvokasta on kuitenkin sekin, että Hornetit poistavat mahdollisimman monta lentävää pommitrukkia vihollisen arsenaalista - se vähentää suoraan maavoimiin kohdistuvaa painetta.
Puolustelen "alun kertarysäytys" -ideaani vielä sillä, että maavoimille olisi uskoakseni parempi, jos maksimaaliset pudotukset saataisiin suoritettua heti konfliktin alussa kuin pikku hiljaa päivien ja viikkojen kuluessa. Jos pudotukset tehdään ajan mittaan, vihollinen ehtii tekemään mittavaa kiusaa myös niillä koneillaan, jotka se tulee menettämään vasta 5., 10. tai x. sotapäivänä. Jos konevahvuudesta sen sijaan putoaa heti alkuun puolet, niin se puolisko ei taistelutoimiin oikein kunnolla kerinnytkään.
Eli loppupeleissä arvostamme kumpikin tappioiden tuoton korkealle?
Itse en kyllä täysin saa kiinni tuosta absoluuttisesta ja suhteellisesta pudotusten määrästä. Olettaisin, että pudotussuhde laskee rajusti vasta silloin, kun joudutaan toimimaan pahasti alivoimaisina. Ylivoimaisena osapuolena voidaan tietysti tehdä mitä tahansa missä tahansa, mutta kourallisellakin voitaneen saavuttaa siedettävä pudotussuhde, jos tyydytään jonkin sivustan koputteluun. Tietysti pudotussuhde on aina parhaimmillaan silloin, kun kaikki manööverit ovat mahdollisia, mikä mahdollistuu vain suurella konemäärällä. Pienelläkin konemäärällä saadaan kuitenkin jotakin aikaan, ja jos ensimmäiset 30 pudonnutta Hornetia pudottavat jokainen kaksi vihollista, seuraavat 20 Hornetia pudottavat jokainen yhden vihollisen ja viimeiset 10 Hornetia pudottavat jokainen puolikkaan vihollisen, en arkailisi liikaa ja alkaisi ynnäilemään asian taloudellisia puolia. Kyse on kuitenkin kansakunnan tulevaisuudesta. Noh, jos ohjukset on loppu ja vain konetykin ampumatarvikkeita on jäljellä, niin ok, kai ne Hornetit voi jättää siinä vaiheessa kentän laidalle odottamaan parempia aikoja. Mutta jos mitään tsäänssejä on, noh... taisteltava on, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.
Totta kai. En minäkään ollut lentämässä pahasti alivoimaisena vihollista jokaista vihollista vastaan. Sillä tuskin maksimoidaan pudotuksia, absoluuttisesti tai suhteellisesti.
Hyvää juttua kaverit, mutta voisiko tuota käydä edes ilmavoimien tulevaisuus -ketjussa tai sitten ihan uudessa ketjussa, ilmavoimien taktiikka - eikä tässä F-35 ketjussa? Olen yrittänyt viedä off-topicceja lentokalustosta ilmavoimien tulevaisuuteen, mutta tuo on pelkästään taktiikkaa, eikä kuulu oikein sinnekään. Vapaa keskustelu on tietysti hyvä, mutta jos niitä sitten siirreltäisiin jälkikäteen asiaankuuluviin paikkoihin. Ilmeisesti nyt tulee huutaa @setämies paikalle?
Samses
Ylipäällikkö
Insinööreistä en ole varma mutta Lockheedilla yrityksenä ihan varmasti on kiire. Tämä paine varmasti valuu projektissa joka viimeisen junior analystin tulospalkkiotavoitteisiin asti. Meinaan pääomaa on projektiin siihen malliin sitoutunut, että alkaa olla muchos hoppu saada positiivinen kassavirta pyörimään, jotta saadaan ensin operatiivinen toiminta voitolliseksi ja mahd nopeasti voidaan alkaa kattaa sitoutuneita tuotekehityskustannuksia. Sijoittajat eivät odottele loputtomiin.
http://www.marketwatch.com/investing/stock/lmt/financials LM näkyy tekevän n. 4.5 - 5 miljardia dollaria voittoa per vuosi, eikä ihme, F-35 on USA:n veronmaksajien rahoittama.
Samses
Ylipäällikkö
Lockheed tekee liikevaihtoa 50 miljardia ja näyttää toiminnallista tulosta (EBITDA, Earnings Before Interest, Tax, Depreciations and Amortizations, on eri asia kuin tilikauden tulos ("voitto")) 5 miljardia, mutta F-35 -projektin break even on vielä vuosien päässä. Yksittäisten projektien todellista kannattavuutta Lockheed ei pörssiyhtiönä paljasta.
Viimeksi muokattu:
http://www.nationaldefensemagazine....ortantTestsLoomforNavyandMarineCorpsF-35.aspx
Kesän IOC näyttää kovin epätodennäköiseltä.
Kesän IOC näyttää kovin epätodennäköiseltä.
http://defense-update.com/20150116_f35_weapons_tested.html#.VLmLEHvSlv1
Edelleen kovin suttuinen tuo EOTS asia, mutta kait niitä kohteita vastaan voi laukoa hyvin tunnetulla järjestelmällä. Tietää ainakin että bugit on hiottu pois työjärjestyksestä.
Tässä kuussa julkaistava, vuotuinen Gilmoren raportti on vuotanut tuttuun tapaan ensin mediatahojen käsiin:
http://www.bloomberg.com/news/2015-...by-flawed-software-pentagon-tester-finds.html
Gilmore warned that unless “immediate action is taken to remedy these deficiencies,” the aircraft’s ability to “be effective in combat is at substantial risk.”
Deficiencies in the software version known as 2B also were “identified in fusion, radar, passive sensors, identification friend-or-foe” and electro-optical targeting, even as software showed some improvement in starting the aircraft and maintaining in-flight stability, according to his report.
A system of six implanted sensors made by Northrop Grumman Corp. (NOC) for 360-degree day and night navigation, in-flight awareness and anti-aircraft missile warnings “continues to exhibit high false alarm rates and false target tracks and poor stability performance, even in later versions.
Current versions of the program’s automated logistics system, which schedules aircraft maintenance, monitors in-flight aircraft condition and marshals spare parts, remains behind schedule and has deficiencies that render it “cumbersome to use and inefficient
///
F-35B ei tule olemaan IOC tänä kesänä, eikä syksylläkään, paitsi ehkä pr-mielessä, en tunne USA:n pykäliä, kuinka pahasti vajaatoimintainen kone voidaan julistaa operaatiokykyiseksi. Softa pitäisi varmaan kirjoittaa laajalti puhtaalta pöydältä uusiksi, mutta eivät lähde siihen, laittavat vain uutta spagettia vanhan päälle.
http://www.bloomberg.com/news/2015-...by-flawed-software-pentagon-tester-finds.html
Gilmore warned that unless “immediate action is taken to remedy these deficiencies,” the aircraft’s ability to “be effective in combat is at substantial risk.”
Deficiencies in the software version known as 2B also were “identified in fusion, radar, passive sensors, identification friend-or-foe” and electro-optical targeting, even as software showed some improvement in starting the aircraft and maintaining in-flight stability, according to his report.
A system of six implanted sensors made by Northrop Grumman Corp. (NOC) for 360-degree day and night navigation, in-flight awareness and anti-aircraft missile warnings “continues to exhibit high false alarm rates and false target tracks and poor stability performance, even in later versions.
Current versions of the program’s automated logistics system, which schedules aircraft maintenance, monitors in-flight aircraft condition and marshals spare parts, remains behind schedule and has deficiencies that render it “cumbersome to use and inefficient
///
F-35B ei tule olemaan IOC tänä kesänä, eikä syksylläkään, paitsi ehkä pr-mielessä, en tunne USA:n pykäliä, kuinka pahasti vajaatoimintainen kone voidaan julistaa operaatiokykyiseksi. Softa pitäisi varmaan kirjoittaa laajalti puhtaalta pöydältä uusiksi, mutta eivät lähde siihen, laittavat vain uutta spagettia vanhan päälle.
Viimeksi muokattu:
aj77
Greatest Leader
Ai että kun se olisi isänmaalliselle kansanarmeijan reservistäkin vapautetulle henkilölle herkkä paikka kun meidän 60 uljasta Hornettia lentäisi laivueittain yli.. Voi sitä jylinää ja tunteen paloa. Silmäkulma kostuen siitä lähdettäisiin kylille julistamaan suursuomea..
RPG83
Soome Majori
Hyvää juttua kaverit, mutta voisiko tuota käydä edes ilmavoimien tulevaisuus -ketjussa tai sitten ihan uudessa ketjussa, ilmavoimien taktiikka - eikä tässä F-35 ketjussa? Olen yrittänyt viedä off-topicceja lentokalustosta ilmavoimien tulevaisuuteen, mutta tuo on pelkästään taktiikkaa, eikä kuulu oikein sinnekään. Vapaa keskustelu on tietysti hyvä, mutta jos niitä sitten siirreltäisiin jälkikäteen asiaankuuluviin paikkoihin. Ilmeisesti nyt tulee huutaa @setämies paikalle?
Täälläkin on asiaa käsitelty. Uusi ketju ei siis väistämättä ole välttämätön, joskin ketjun uudelleen nimeäminen voisi olla paikallaan. (@setämies )
http://www.smh.com.au/national/chin...-documents-have-revealed-20150118-12sp1o.html
Kiinalaiset varastivat paljon enemmän F-35 tietoja kuin on aiemmin annettu ymmärtää.
Kiinalaiset varastivat paljon enemmän F-35 tietoja kuin on aiemmin annettu ymmärtää.