F-35 Lightning II

Älkää takertuko noihin termeihin kuten AESA. AESAn etu tulee vapaammasta antennikeilan muodostuksesta ja esim mahdollisesta useamman taajuuden käytöstä samalla hetkellä (vastaanotossa esim. RWR/ESM-toiminne). AESAkaan ei ole mikään ihmeidentekijä.

Suurin osa niistä muista ominaisuuksista luodaan niillä samoilla tai samantyyppisillä komponenteilla kuin aiemmissakin tutkissa. Eli niinkuin Mustaruuti mainitsi "Efektiiviseen tehoon vaikuttaa esim. elektroniikan kehittyneisyys".

Vielä tuli se asia mieleen tuosta maksimietäisyydestä, että meikäläisessä taktiikassa ei käsittääkseni ole suinkaan idea, että Hornettien tehtävänä on skannata täydellä teholla maksimietäisyyksiltä maaleja horisontin äärestä. Vaan ennemminkin parhaassa tapauksessa voidaan mennä tutkat kiinni ja huomaamatta sopivaan asemaan.

Niin optimitilanteessa (maatutkat käytössä) Hornetit varmasti hyödyntävät sekä tutka että radio-hiljaisuutta eli vastaanottavat tilannekuvaa ja komentoja taistelunjohdolta. Sama koskee tunnistuslentoja.
 
Joka tapauksessa, en ihan tarkkaan ymmärrä, miksi kritisoit Hornetin tutkaa. Tai kenelle? Meillä on nyt joka tapauksessa Hornet käytössä vielä ainakin 10 vuotta. Sinä aikana tutkaa ei vaihdeta. Ja uuden koneen myötä tulee sitten uusi tutka. Sen aikaa, kun Hornet on käytössä, toimii sen tutka oikein hyvin. Naapurilla ei taida vieläkään olla laajemmassa käytössä yhtä hyviä tutkia?

Kritisoin sinulle, kun teikäläinen puhui Hornetin hyvästä suorituskyvystä (kts. alla). En voi pitää Hornetin suorituskykyä hyvänä, niin paljon kehittyneempiä koneita on maan päälle ilmestynyt. Hornet on hyvä verrattaessa omaan viiteryhmäänsä (4. sukupolven monitoimihävittäjät), mutta jos rinnalle otetaan uudemmat ja kehittyneemmät koneet, ei Hornet ole enää hyvä, IMHO.

Olet varmaan kuitenkin samaa mieltä itse asiasta? Eli, hävittäjien hidastuneesta suorituskyvyn kehittymisestä 30 vuoden aikana ja Hornetin hyvästä suorituskyvystä tänäkin päivänä?

Vastasin tuohon "vikalistallani". Samassa yhteydessä yritin sanoa samaa kuin nytkin, eli että Hornet ei ole hyvä (mm. tutkansa takia), jos vertailuun otetaan uudempiakin hävittäjiä:

Suomalaisessa käytössä oleva Hornet on ihan hyvä (jos ei yksi parhaita) kone omassa luokassaan, siis verrattaessa 4. sukupolven monitoimihävittäjiin, mutta ei Hornet mitään teknisen kehityksen eturintamaa edusta, jos mietitään kaikkia palveluskäytössä olevia hävittäjiä.
 
Kritisoin sinulle, kun teikäläinen puhui Hornetin hyvästä suorituskyvystä (kts. alla). En voi pitää Hornetin suorituskykyä hyvänä, niin paljon kehittyneempiä koneita on maan päälle ilmestynyt. Hornet on hyvä verrattaessa omaan viiteryhmäänsä (4. sukupolven monitoimihävittäjät), mutta jos rinnalle otetaan uudemmat ja kehittyneemmät koneet, ei Hornet ole enää hyvä, IMHO.

Vastasin tuohon "vikalistallani". Samassa yhteydessä yritin sanoa samaa kuin nytkin, eli että Hornet ei ole hyvä (mm. tutkansa takia), jos vertailuun otetaan uudempiakin hävittäjiä:

Aha?

Etkös sinä ollut sitä mieltä, että viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on menty hurjasti eteenpäin?
Itse asetun tässä asiassa taas Fulcrumin kannalle

Olin saanut sen kuvan, että olit samaa mieltä kuin minä ja fulcrum, että kehitys ei ole mennyt kolmenkymmenen vuoden aikana vastaavalla tavalla eteenpäin kuin sitä ennen. Nyt oletkin sitä mieltä, että on mennyt ja Hornet on ihan paska?

Sori, en nyt toivo, että otat hernettä nenään, mutta en vain ymmärrä. Jos viitsit selventää?

Muoks. Ohessa vielä linkki ilmavoimien tulevaisuus -ketjuun, jossa analysoin noita hävittäjäsukupolvien kehitystä. http://maanpuolustus.net/threads/ilmavoimien-tulevaisuus.39/page-217#post-177273
 
Pitää vielä täydentää.

Luulen, että kovin moni muu ei ole samaa mieltä, ettei Hornet ole enää hyvä.
  1. Itänaapurilla ei ole sen parempia
  2. Esim. ilmavoimien komentaja ei vaihtaisi Suomalaisten Hornettia mihinkään muuhun Euroopassa käytössä olevaan hävittäjään = Suomella on todelisuuden operatiivisella suorituskyvyllä mitaten Suomen oloihin ja käyttötarkoitukseen paras kalusto. (Lisäys. Suomalaiset Hornetit saavuttivat eurooppalaisessa harjoituksessa muita maita vastaan simuloidun muistaakseni 110-6 pudotussuhteen. Kertoo taidosta, mutta kertonee jotain myös kalustosta)
Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti se pointti. Hornetit on joka tapauksessa pakko vaihtaa runsaan 10 vuoden kuluttua, riippumatta siitä miten hyviä tai huonoja ne ovat. Tiima tulee täyteen.

Se, mitä harmitellaan, on se, että ei ole selkeätä hyvää ykköskandidaattia uudeksi hävittäjäksi. Välttämättä hävittäjää uusittaessa ei saada merkittävästi parempaa suorituskykyä, kuten esim. Sveitsin ja Hollannin vertailut osoittavat. Toisin oli, kun Hornet valittiin. Silloin suorituskyky parani niin paljon, että sitä oli hankala edes käsittää.

Jos vielä kerrataan:
  • Typhoon ja Rafale eivät ole vieläkään valmiita ja jo osin vanhentuneita + tuotantolinjat suljetaan
  • F-35 on monessa mielessä kehittynein, mutta monia kompromisseja, jotka harmittavat, kuten tässä ketjussa saanut lukea
  • Uusi Gripen on merkittävästi parempi kuin vanha, mutta ei ole kunnon stealth-kone
Kuten todettua, verrattuna kaikkiin noihin Suomen Hornet on edelleen ihan soiva peli. Selkeästi kaikin puolin parempaa olisi kiva saada.
 
Viimeksi muokattu:
Selkeästi kaikin puolin parempaa olisi kiva saada.

Jos ei ole parempaa tarjolla niin miksi vaihtamaan?
Suomen Hornetit ei kuitenkaan ole ihan loppuun ajettuja, tai siihen ainakin ehditään vaikuttamaan ilmavoimissa.

F-35 on Lockheed Martin tehtaan tuotantoa, mitäs kilpailija Boeing on tehnyt sinä aikana? Luulisi että kilpailijan olisi hyvä tarjota jotakin vastaavaa tai tässä tapauksessa F-35 ostajakunnalle lisäaikaa ( esim Advanced Super Hornet http://www.boeing.com/assets/pdf/defense-space/military/fa18ef/docs/ash_product_card_130904.pdf )

Myös Hornetin tutkavalmistaja Raytheon on joutunut vastaamaan Nortrop Grumman (F-35 tutkavalmistaja) kehitykseen, Raytheonilla on tarjota F-16 ja F-18 kalustoon AESA-tutkaa http://www.raytheon.com/capabilities/products/racr/

Se käy ainakin fyysisesti F/A-18C malliin (
), muuten kone varmasti vaatii muutoksia tietokoneisiin ja laitteisiin, mutta eiköhän moni muukin Hornetin järjestelmä kannata päivittää mahdollisen lisäajan koittaessa
 
Jos ei ole parempaa tarjolla niin miksi vaihtamaan?
Suomen Hornetit ei kuitenkaan ole ihan loppuun ajettuja, tai siihen ainakin ehditään vaikuttamaan ilmavoimissa.

Ei lentokone ole mikä tahansa tahansa kulkine, jonka lentotunteja voidaan lisätä tuosta vain, saatika halvalla. Kun tiima tulee täyteen, sillä ei enää turvallisuussyistä johtuen lennetä tai sitten lompakkoa kaivetaan ja huolella.

Ja parempaa on tarjolla, kun vaihdonaika on edessä.
 
Suomen Hornettien käyttöajasta on 15-20 vuotta takana, edessä on vielä 10 - 15 vuotta, siinä on vielä mahdollisuus reagoida lentotuntikertymiin + lisätä runkojen kestävyyttä. Jälkimmäinen on vaan varsin kallista mutta ehkä silti kannattavaa muiden järjestelmäpäivitysten yhteydessä. Ja koneita ollaan oltu korvaamaassa vanhuuttaan, ei väsyneisyyttään, toki optimitilanteessa molemmat tulevat samaan aikaan = ei päästetä koneita vanhoiksi järjestelmiltään ja ei rasiteta koneita loppuun.

Kun katsoo suurimpia Yhdysvaltojen puolustuskonserneja, niin huomaa kuinka Lockheed Martin yhteistyössä Northrop Grumman kanssa on hallinnut uusimpia hävittäjähankkeita ( F-35 + APG-81+ EOTS + DAS sekä F-22 + APG-77 ) kun Boeing yhteistyössä Raytheon kanssa on jäämässä jälkeen ( F-18+ APG-65 sekä F-15 + APG-63) tällä osa-alueella.

Euroopassa EADS ja BAE on sitoutunut Eurofighter tuotantoon että ei saa uusille F-35 ostajamaille tarjottua uutta, onneksi Euroopassa MBDA on hyvin Meteor ja MICA-ohjuksilla menossa edelle kilpailijastaan Raytheonista
 
Vielä tuli se asia mieleen tuosta maksimietäisyydestä, että meikäläisessä taktiikassa ei käsittääkseni ole suinkaan idea, että Hornettien tehtävänä on skannata täydellä teholla maksimietäisyyksiltä maaleja horisontin äärestä. Vaan ennemminkin parhaassa tapauksessa voidaan mennä tutkat kiinni ja huomaamatta sopivaan asemaan.

Taktisessa mielessä, havaintoetäisyys ei ole kovinkaan merkittävä tekijä sinänsä. Siltä etäisyydeltähän vain saa selville että edessäpäin on jokin maali. Kuka, missä, kuinka kaukana ja minne se menee ja millä nopeudella, ne saa selville vasta kun maali otetaan seurantaan. Sitä varten on mentävä lähemmäksi, ehkä noin 70% maksimikantamalle. Tietysti havaintoetäisyys antaa siinä mielessä kuvan tutkan ominaisuuksista että myös seurantaetäisyys on pitkäkantamaisella tutkalla parempi.

Uudet luudat lakaisevat paremmin mutta APG-73 on tänä päivänä vielä ihan kurantti kampe. Suurimmassa osassa nykyään Euroopassa palveluskäytössä olevista hävittäjistä on huonommat tutkat. Marconi väittää että CAPTORin havaintoetäisyys on kaksi kertaa parempi kuin APG-65:n, julkaistujen tietojen perusteella se on siis jonkun verran tehokkaampi. RBE2:n tehoa rajoittaa Rafalen pieni nokka, sama pätee tietysti myös Gripeniin. APG-73 pärjää esimerkiksi perus-Su-27:n N001 -tutkalle ihan hyvin useimmissa ominaisuuksissa, ehkä jopa osin parempi.
 
Olen ymmärtänyt että alumiinin kiderakenne ei kestä rasitussyklejä vaan pikku hiljaa heikkenee aina kun tulee uusi rasitus. Koska lentokoneet joutuvat sietämään toistuvaa rasitusta (nousut/laskut jos ei muuta) ja ovat vielä nykypäivänäkin pääasiassa alumiinia, jossain välissä rakenne heikkenee niin paljon että vaatisi laajamittaisen rakenteen korjauksen ja osien vaihdon että käyttöikää saa lisää, ja se tulee helvatun kalliiksi. Joskus muinoin lentokoneet yritettiin suunnitella niin että "kestää niin pitkään kuin mahdollista" mutta nykyään lasketaan rakenne niin että tämä kestää X sykliä, ja sitten se on siinä, kone suosiolla museoon. Jos koneet olisivat terästä niin ongelmaa ei olisi...
 
Nyt oletkin sitä mieltä, että on mennyt ja Hornet on ihan paska?

Sori, en nyt toivo, että otat hernettä nenään, mutta en vain ymmärrä. Jos viitsit selventää?

Ei. Nyt sinä yhdistät asiat. Olin ja olen sitä mieltä, että teknologiassa tehtiin suurempi harppaus 1955-1985 kuin 1985-2015. Ja siitä tuossa Fulcrumilta lainaamassa pätkässäni oli kyse, eikö totta? Siinä puhuttiin teknologian kehityksestä, ei Hornetin ajanmukaisuudesta. Olin ehkä turhan nopea, kun en rakentanut samaan viestiin tuota vastausta Hornet-kysymykseen, vaan tein sen erikseen viestillä #1485. Olisi ilmeisesti pitänyt leikata virke kahteen osaan.

Joka tapauksessa kehityksen hidastuminen ei tarkoita, että nykyinen kehitys olisi ollut niin vähäistä, että Hornet olisi edelleen hyvä. Jos vuoden 1955 koneella on lumipallon mahdollisuudet helvetissä vuoden 1985 konetta vastaan, niin vuoden 1985 koneella on lumipallon mahdollisuudet suojasäällä vuoden 2015 konetta vastaan. Ymmärtänet vertauksen? Kumpikaan tilanne ei ole vanhemmalle koneelle edullinen, mutta kyllä se lumipallo kauemmin kestää muutamassa plus-asteessa kuin helvetissä (mikä siellä lämpötila sitten onkaan, en ole päässyt mittaamaan).

Itänaapurilla ei ole sen parempia

Miten sen nyt ottaa. Su-35 ja Su-30 ovat ainakin osittain Hornetia edellä, ja lienevät suorituskykyisiä koneita kokonaisuuksina etenkin ilmasta-ilmaan taistelussa. Saadaanko Hornetilla tuloksia noita vastaan? Aivan varmasti. Ovatko tulokset selvästi heikompia, kuin jos Hornetia vastassa olisi neuvostoaikainen Mig-29? Aivan varmasti.

Tästä syystä vain paras on minulle kyllin hyvää. Jos vastapuolella on BMW (Su-35), ei Skoda (Hornet) ole hyvä, vaan vähintään Porsche (Eurofighter) tarvitaan, vaikka Skodallakin pääsisi tasapeliin, ainakin taitavalla kuskilla. Oikeastaan mieluummin ottaisin Ferrarin (F-22) tai edes jonkun amistuunatun turbo-Corollan (F-35).

Esim. ilmavoimien komentaja ei vaihtaisi Suomalaisten Hornettia mihinkään muuhun Euroopassa käytössä olevaan hävittäjään = Suomella on todelisuuden operatiivisella suorituskyvyllä mitaten Suomen oloihin ja käyttötarkoitukseen paras kalusto. (Lisäys. Suomalaiset Hornetit saavuttivat eurooppalaisessa harjoituksessa muita maita vastaan simuloidun muistaakseni 110-6 pudotussuhteen. Kertoo taidosta, mutta kertonee jotain myös kalustosta)

Yksikään kapiainenkaan ei vaihtaisi RK:ä mihinkään muuhun aseeseen, ei ainakaan varusmiesten kuullen. :rolleyes: Ei ilmavoimien komentaja voi sanoa julkisesti koneitaan tyydyttäviksi tai keskinkertaisiksi. Tai toki voisi, mutta mielestäni sellaisen komentajan saisi heittää pellolle. Jos asiat eivät oikeasti ole täysin päin vittua, silloin joko pidetään turpa kiinni tai sitten sanotaan jotakin positiivista. Jos asiat on päin vittua, sen voi jo tuodakin julki, jos sillä edesauttaa asioiden saamista kuntoon.

Tuollaisiin komentajien lausuntoihin tulee suhtautua varauksella. Oikeastaan kaikkeen tässä maailmassa, tässä tapauksessa ilmavoimiin, kannattaa suhtautua samoin kuin Venäjään: ei koskaan niin vahva kuin esittää, ei koskaan niin heikko kuin miltä näyttää.

Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti se pointti. Hornetit on joka tapauksessa pakko vaihtaa runsaan 10 vuoden kuluttua, riippumatta siitä miten hyviä tai huonoja ne ovat. Tiima tulee täyteen.

Se, mitä harmitellaan, on se, että ei ole selkeätä hyvää ykköskandidaattia uudeksi hävittäjäksi. Välttämättä hävittäjää uusittaessa ei saada merkittävästi parempaa suorituskykyä, kuten esim. Sveitsin ja Hollannin vertailut osoittavat. Toisin oli, kun Hornet valittiin. Silloin suorituskyky parani niin paljon, että sitä oli hankala edes käsittää.

Jos vielä kerrataan:
  • Typhoon ja Rafale eivät ole vieläkään valmiita ja jo osin vanhentuneita + tuotantolinjat suljetaan
  • F-35 on monessa mielessä kehittynein, mutta monia kompromisseja, jotka harmittavat, kuten tässä ketjussa saanut lukea
  • Uusi Gripen on merkittävästi parempi kuin vanha, mutta ei ole kunnon stealth-kone
Kuten todettua, verrattuna kaikkiin noihin Suomen Hornet on edelleen ihan soiva peli. Selkeästi kaikin puolin parempaa olisi kiva saada.

Tähän minulla ei olekaan mitään isompaa sanottavaa. Tosin Gripen E kuuluisi laittaa samaan luokkaan Typhoonin ja Rafalen kanssa ja lyödä lisäksi sen päälle iso kysymysmerkki, jos minulta kysytään. Ja tuosta Hornetin soivuudesta noita muita vastaan (ainakin Typhoon ja etenkin F-35), noh, on ehkä parempi, etten sano, mitä ajattelen.
 
Täytyy sen verran ottaa kantaa tähän juupas-eipäs-väittelyyn Hornetin nykyisestä suorituskyvystä, että varmaa on että Hornet ei enää kaikilta osin ole täysin uusimpien nykyhävittäjien tasolla suorituskyvyltään, miten se voisikaan olla täysin samantasoinen 10+ vuotta sitä uudempien koneiden kanssa?

Olennaisempi kysymys kuuluu kuitenkin, että onko meidän käytössämme oleva Hornet riittävän suorituskykyinen nyt ja lähitulevaisuudessa (10-15 vuoden päästä) meitä kohtaavaan ilmauhkaan nähden?

Toisin sanoen meillä ei tarvitse olla käytettävissä sitä huipputeknologian aivan ehdottominta kärkeä, kunhan ilmapuolustusjärjestelmämme kokonaisuudessaan on riittävän suorituskykyinen käsillä olevaan uhkaan nähden. Risto Dufvan sanoin "riittää kun olet paras paikallaolijoista..."

Toisekseen voimme tarkastella mitä uutta meidän Hornettiimme nähden uusimmat tällä hetkellä palveluskäytössä olevat hävittäjäkoneet, jotka voisivat teoreettisesti olla meidän saatavillamme, jos ostaisimme koneen nyt, (Eurofighter, Rafale ja Gripen) tarjoavat.

Pintapuolisellakin tarkastelulla huomaamme, että suurin osa näiden koneiden tarjoamista Hornetiin nähden kehittyneemmistä ominaisuuksista koskevat lähinnä tiettyjä kaartotaisteluun liittyviä osa-alueita (ainakin Eurofighter ja Rafale ovat Hornetia liikehtimiskykyisempiä joiltakin osin, Gripenistä en ole niin varma).

Tämän jälkeen voidaan kuitenkin kysyä, että miten suuri merkitys ilmapuolustusjärjestelmän kokonaissuorityskykyä arvioitaessa näillä osittain paremmilla ominaisuuksilla on, ja miten paljon niistä kannattaa maksaa?

Tässä tulee huomioida, että WVR-olosuhteissa (Within Visual Range, näköetäisyyden sisällä) tapahtuvan kaartotaistelun merkitys ilmataistelun kokonaiskuvassa on jatkuvasti vähentynyt sensori- ja ohjusteknologian kehittyessä. Kärjistäen jotain on mennyt pieleen alkuperäisessä taistelusuunnitelmassa tai sen toteuttamisessa, jos hävittäjälentäjä päätyy vanhanaikaiseen "kurvatappeluun".

Myös kypärätähtäinten ja HOBS-kykyisten (ei mitään käryä miten tämän voi järkevästi suomentaa?) lyhyen kantaman ilmataisteluohjusten yleistyminen on selkeästi tasoittanut puntteja näköetäisyydellä tapahtuvassa ilmataistelussa. Käytännössä riittää, että lentäjä näkee ilmamaalin, jolloin hän voi heti tulittaa sitä ilmataisteluohjuksella kypärätähtäimen ansiosta, joissakin tapauksissa jopa oman koneen takasektoriin.

Näin ollen en panisi kovinkaan paljoa arvoa uusimpien eurohävittäjien Hornetia marginaalisesti paremmalle lähitaistelukyvylle. Siitä voi joissain tapauksissa olla apua, mutta jos taistelutekniikkamme venäläishävittäjien pudottamiseksi perustuu venäläisiä parempaan kaartotaistelukykyyn, niin meiltä kyllä loppuvat koneet ennen kuin venäläisiltä.

Kaartotaisteluun ajautunut kone on joka tapauksessa havaittu vihollisen toimesta, vielä kun me toimimme lähtökohtaisesti ilma-alivoimaisina, niin voidaan hyvinkin olettaa, että vaikka voittaisimme venäläiskoneita "kurvatappeluissa" pudotussuhteella 2:1, niin meiltä loppuvat koneet paljon ennen venäläisiä.

Kaartotaisteluun ajautunut kone kun tulee nykyajan ilmataistelussa hyvin todennäköisesti alasammutuksi samaan lento-osastoon kuuluvien muiden viholliskoneiden toimesta, vaikka kyseinen kone tiputtaisikin yksi tai kaksi ensimmäistä vastustajaansa. Kaartotaistelua on nimittäin erittäin vaikea käydä samanaikaisesti useaa eri viholliskonetta vastaan ilman, että jokin niistä pääsee edulliseen ampumaasemaan koneeseesi nähden. Edellämainitut kypärätähtäimet ja kehittyneet ilmataisteluohjukset vielä hankaloittavat tilannetta.

Sen sijaan hyväksikäyttämällä kehittynyttä johtamisjärjestelmäämme ja pääosin maassa olevilla sensoreilla muodostettua ilmatilannekuvaamme, on mahdollista päästä käyttämättä Hornetin omaa tutkaa kuin vasta mahdollisesti aivan viime hetkellä, yllätyksellisiin tilanteisiin, joissa pystytään tuottamaan ilmaviholliselle tappioita jopa kokonaan ilman omia tappioita tai hyvin vähäisin omin tappioin.

Meillä kun on edelleen kaiken kaikkiaan vain se 60 Hornettia, niin ei se paljoa lohduta, että saamme tonttiin vaikka 120 vihollishävittäjää, jos kaikki omat koneemme menivät samalla antaen viholliselle näin täydellisen ilmaherruuden. Sen sijaan jos tuotamme viholliselle esimerkiksi vain 60 koneen tappiot, mutta meillä säilyy taistelukuntoisina vielä 20 Hornettia, on tilanne loppujen lopuksi paljon parempi meille, koska tällöin vihollinen ei voi edelleenkään käyttää ilmavoimaansa vapaasti milloin ja missä se haluaakin
 
Täytyy jatkaa seuraavassa viestissä kun tuo edellinenkin meni jo liian pitkähköksi.

Uusimmissa eurooppalaisissa hävittäjissä saattaa olla myös joiltakin osin paremmat tutkat (tästä ei tosin ole mitään varmaa tietoa suntaan tai toiseen).

Meillä on kuitenkin täysi mahdollisuus halutessamme, mikäli koemme tämän olevan kovinkin suuri puute, vaihtaa Hornetteihin uudet AESA-tutkat, kuten tässäkin ketjussakin on tuotu jo esiin. En ole vain ollenkaan vakuuttunut, että tämä on pidemmällä tähtäimellä järkevää rahankäyttöä.

Pitäisin sen sijaan paljon järkevämpänä uusien Hornet-tutkien sijaan samalla rahalla esimerkiksi AWACS-koneiden tai ylimääräisten uusien KEVA-tutkien hankkimista. US Navy:n Super Hornetia varten kehittelemän IRST-järjestelmän hankkiminen voisi myös olla mielenkiintoinen vaihtoehto, mikäli Hornetien käyttöikää päädytään syystä tai toisesta jatkamaan.

Myös Hornetin elektronisen sodankäynnin järjestelmien uusiminen olisi mielestäni uusia tutkia kustannustehokkaampaa (toisaalta mistä minä tiedän vaikka näin olisi jo tehtykin, näistä kun ei yleensä ole ollut tapana huudella turuilla ja toreilla), jonkinlainen ELSO-podi saattaisi antaa suojaa myös venäläisten varsin vahvaa ilmatorjuntaa vastaan, mikä on alati kasvava uhka. Mielestäni jopa suurempi uhka kuin toistaiseksi pienehköt määrät Su-30 ja Su-35 koneita (PAK-FA on vasta tuotekehitysvaiheessa).

Totuus on kuitenkin se, että ennemmin tai myöhemmin Hornetien lentotunnit tulevat yksinkertaisesti täyteen, tarkoittaen, että kone ei ole enää rakenteellisesti turvallinen lentää.

Ei siis välttämättä ole enää järkeä investoida merkittävästi Hornetin suorituskykyjen parantamiseen, kun koneen käyttöikä alkaa lähenemään loppuaan, varsinkaan jos näköpiirissä ei ole mitään sellaista ilmauhkaa Venäjän puolelta, johon ei kohtuullisesta pystyttäisi vastaamaan MLU-päivitetyllä Hornetilla. Sitä paitsi kun sitä rahaakaan ei oikeasti ole...
 
Viimeksi muokattu:
Sama asia. Materiaalien väsymisestä tässä on loppupeleissä kyse.
Ei ole sama asia, rakenteet ei väsy jos niitä säilytetään asiallisissa olosuhteissa. Rakenteet väsyy siitä kun niitä käytetään, käyttötavalla voidaan vaikuttaa joihinkin komponentteihin (koiratappelujen sijaan BVR-taisteluja = koneen runko kestää useamman lentotunnin), mutta moottoreille lentotunti on miltei sama riippumatta käytöstä, samoin laskutelineet kestää x kpl laskeutumisia.

Myös järjestelmien kehityksen pitäisi tuoda rakenteille lisäaikaa. JHMCS ja 9X- säästää koneen rakenteita, tätä tuskin on osattu ennustaa kun koneille on määritetty maksimi lentotuntikertymä. Samoin tutkien/datalinkkien/muiden sensorien kehittyminen on vaikuttanut taistelutaktiikoihin ja sitä kautta koiratappelujen vähenemiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Totuus on kuitenkin se, että ennemmin tai myöhemmin Hornetien lentotunnit tulevat yksinkertaisesti täyteen, tarkoittaen, että kone ei ole enää rakenteellisesti turvallinen lentää.
Ei siis välttämättä ole enää järkeä investoida merkittävästi Hornetin suorituskykyjen parantamiseen, kun koneen käyttöikä alkaa lähenemään loppuaan, varsinkaan jos näköpiirissä ei ole mitään sellaista ilmauhkaa Venäjän puolelta, johon ei kohtuullisesta pystyttäisi vastaamaan MLU-päivitetyllä Hornetilla. Sitä paitsi kun sitä rahaakaan ei oikeasti ole...

Näissä markkinatilanteissa lentotuntien täyttyminen olisi hyvä saada myöhemmäksi. Kun sitä rahaakaan ei ole...

Ihmettelen kuinka hävittäjä-tehtailu Yhdysvalloissa on jäänyt Lockheed Martin haltuun, ( F-22 ja F-35 ) ja vielä useat F-35 ostajamaat ovat sitoutuneet poliittisesti JSF-hankkeeseen etukäteen.
Lockheed Martinin insinööreille ei taida olla kiire valmiin tuotteen saamiseksi, sillä kilpailijoita ei ole ja ostajat ovat sitoutuneet odottamaan tuotetta.

Tekisi hyvää F-35 hankkeelle kun Boeing / EADS alkaisi tehdä oikeasti yhteistyötä aidon Air Defence-hävittäjän eteen, saataisiin kilpailua ja lisäksi Eurooppaan vastaavaa kuin F-22.
 
(Varoitetaan nyt taas provokaatiosta)
F-35 projekti tarvitsisi todellakin vakavan kilpailijan tullakseen paremmaksi. Nythän tilanne on hieman provokatiivisesti ilmaistuna se, että piikki on auki ja pappa betalar joka tapauksessa. Ostajan näkökulmasta kaupassa on tehty aikamoinen hölmön tölmäys ja vastuulliset päättäjät koettavat lakaista jälkensä hirttäytymällä viimeiseen saakka projektissa pysymiseen. Myyjän näkökulmasta markkinointipuolen kaverit ovat ansainneet muhkeat bonuksensa. Äkkiä ei tule mieleen myyjän näkökulmasta näin hyvää kauppaa.

Kilpailu saattaisi tuottaa meillekin oikeasti hyvän tai jopa ihanteellisen (F-42 TALUE [The Answer to Life, Universe and Everything]) ratkaisun Suomen ilmapuolustuksen tarpeisiin. Tämän päivän tilanteessa (2015) meille ei ole tarjolla sitä, mitä todella tarvitsisimme ja haluaisimme. Käytettävissä on lisäksi hyvin rajallinen määrä rahaa hankintaa varten eli meillä ei ole oikein varaa tehdä virheliikkuja. Olipa kappalehinta sitä tai tätä, pirun kalliita ovat kaikki.
 
@Tähystäjä

Tyhjentävästi ilmaistu! Ei tuohon voi todeta kuin ugh, halleluja ja amen :)
 
Tähän minulla ei olekaan mitään isompaa sanottavaa. Tosin Gripen E kuuluisi laittaa samaan luokkaan Typhoonin ja Rafalen kanssa ja lyödä lisäksi sen päälle iso kysymysmerkki, jos minulta kysytään.

Tähän olisin toivonut enemmän kommenttia, koska se on se tärkein asia. Mutta ilmeisesti olet siis pääpirtein samaa mieltä? Tähystäjä tuossa tyhjensi kyllä pajatson asian suhteen.

Siinä olet oikeassa, että Gripen E:n päälle kuuluisi laittaa kysymysmerkki, koska se on vielä kehitysvaiheessa eikä suorituskyvystä ole vielä todellista tietoa. Se unohtui erikseen mainita.
 
Back
Top