Tutka ja tutka, kun ei kerran tutqa. Paikkatietoihin ei tarvittu koko ajan tutkaa eikä edes tutqaa. Mielikuvitusta kehiin nyt jätkät. Imette sota-aikakauslehtien kertomukset niinkuin Soini nuolee hillot tolpasta. Lentokoneen ainoa heräte ei ole sen etupelti tai pommiluukun läpättävät helmat.
Kun lähestymissuunta oli haarukassa valmisteltiin pyydys eli träppi. Ei ole rakettitiedettä, kunhan vähän aikaa pähkäilette.
Jo 50-luvulla tavoitteena rakenneltiin 0.1 RCS kohteiden havainnointiin kykeneviä tutkajärjestelmiä, esimerkiksi jenkkien Mauler-projektissa yhtenä tavoitteena oli mahdollistaa ilmatorjunnan lisäksi tykistörakettien (frog) torjumisen. Ahti Lapen "Ilmatorjunta Kylmässä sodassa" kirjassa sanotaan esim. Maulerista seuraavaa:
"Alustava teknillinen tarjouspyyntö julkistettiin helmikuussa 1958. Tarkennuksina aiempiin vaatimuksiin esitettiin, että
maalin heijastava pinta-ala olisi vain 0,1m2 (aiemmin 1,0) ja maalin kaartokyky 6g (aiemmin 3). Maalin pieni koko selittyy sillä, että maalityyppeihin luettiin nyt myös taktilliset ohjukset ja raketit.
...
Käytännön testeissä ohjusjärjestelmän eri moduleilla saatiin erittäin hyviä tuloksia. Maalin sieppauskokeissa 305 yritystä 324:sta onnistui (94%), joten tutkatekniikka oli hyvällä mallilla. Jopa Honest John- tyyppisen ballistisen maalin sieppaus seurantaan onnistui"
Samanlainen pienen pinta-alan omaavien tykistörakettien/ohjusten torjuntatarve oli myös Neuvostoliitolla joka kehitti käytännössä lähes kaikki punamaiden ilmatorjuntajärjestelmät. Useiden järjestelmien kuten krugin/osan/kubin/bukin vaatimuksiin kuului myös tykistörakettien/ohjuksien torjunta samaan tapaan kuin läntisissä järjestelmissä (hawk, patriot). Myöhemmissä järjestelmissä (S-X00) puolestaan ilmestyi erillisiä ohjustorjuntaan erikoistuneita versioita joka johtui lähinnä tarpeesta saada tarpeeksi hyvä ohjus jolla osua hyvin nopeaan kohteeseen.
Jugoslaviaan pudotuksen tehneen järjestelmän versio oli S-125M1, eli sama kuin Suomen Ito 79. Jugoslaavit olivat muokanneet kyseistä järjestelmää lähinnä vaihtamalla perusversion mukana tulleen karat- televisiotähtäinjärjestelmän lämpökameralliseen jossa oli liitettynä myös jonkinlainen laseriin pohjautuva havainnointijärjestelmä. Valvontatietoja patterille pystyttiin lähettämään Suomen ja lähes kaikkien muiden maiden ilmatorjuntajärjestelmien tapaan suurempien valvontajärjestelmien tilannekuvaa. Tämä modifiointi oltiin tehty v. 1987 reaktiona jenkkien onnistuneeseen pommitusoperaatioon Libyassa. Modernisoinnin teki tietääkseni VZ kosmos.
Nämä häiveen myyttiset ominaisuudet alkavat monessa paikkaa olemaan jo mitä uskomattomampia kun uskotaan kaikki mitä mainosbrosyyreissä tai harrastefoorumeissa sanotaan jumalan totuutena kuten
@baikal sanoi. Toisella keskustelufoorumilla eräs Ranskalainen totesi että Suomi ei voi poliittisista syistä hankkia Rafalea, koska ne mahdollistavat Moskovan pommittamisen ilman havaituksi tulemista ja kaiken ilmatorjunnan läpi, koska häive- ja matalalentoa auttava tekniikka tekee siitä käytännössä mahdottoman torjua millään modernilla järjestelmällä.