E:n operointikustannuksista ei ole mitään tietoa, varsinkaan verrattuna C:hen. E:n kappalehinta on kovempi kuin C:n, koska sen elso-laitteet maksavat kymmeniä miljoonia enemmän, mutta ovat ns. huoltovapaita laitteita. Perusratkaisujen hinta ei ole noussut luultavasti kuin kustannusindeksien verran. Kuluvat ja aikakoodatut osat taasen lienevät pitkälti samoja kuin C:ssä.
Saabin virallinen speksi on, että E:n suorituskyky riittää siihen mihin konetta käytetään (kuten myös HX-hanke on todennut kilpailutuksen alkupuolella) ja omasta mielestään halvemmalla kuin muut. Kaikenlaisia numeroita nauretaan julkisuudessa, mutta tähän mennessä ainoa "virallisen tason" lausunto tästä on Brasilian presidentiltä, joka sanoi Gripen-järjestelmän todellisten operointikustannusten olevan täysin eri luokassa kuin Rafalella (siinä muodossa missä Ranska ja Ruotsi näitä tuotteitaan juuri Brasilialle tarjosivat). Sitä ei Dilma haastattelussa sanonut, että millä tehtäväprofiileilla kustannuslaskelmat on tehty. Jos profiilina on leijua Syyrian tai Irakin päällä pommikuormassa 9h kerrallaan, en tiedä onko E samassa vai eri luokassa kuin muut. Tai jos tarkoituksena on tehdä penetraatioisku Pietariin tai Moskovaan. Mutta ilmeisesti ainakin ison valtion suvereniteetin ylläpitämisessä.
C ja E on tehty täysin eri tehtävään kuin muut kandidaatit, sen perusspeksi ei koskaan ole ollut pitkän toimintamatkan tai pitkän loiteroinnin pommikone. Suomen kannalta elintärkeä raaka suorituskyky on ilmaohjusten toimittaminen maaliinsa riittävässä määrin ja oikeaan paikkaan. Koneeseen mahtuu niitä toiminta-aikatarpeesta riippuen 4-9kpl, mikä ei kalpene muiden kandidaattien rinnalla eikä Suomi luultavsti sen suurempia kuormia haluaisikaan laittaa yhteen koriin. Meillä tuskin käytetään taistelukoneita raskaan kuorman roikottamiseen taivaalla.
HX sitten toteaa, riittääkö suorituskyky kokonaisuutena voittoon asti vai ei meidän tehtäväprofiileillamme. Voi riittää, jos kustannustaso on riittävän alhainen nettosuorituskyvyn saamiseksi. Muut voi spekuloida.