Ööh miksi ei voi? Lentäjät on koulutettu ja luultavasti siirtyvät reserviin kaluston myötä. Kalusto halliin/luolaan odottamaan, pieniä korjauksia ja käyttöjä tekemään. Reservin lentäjät vaikka muutama kertaa vuodessa lentämään simulla ja koneella niin pysyy jonkinsortin tuntuma.
Jotenkin ihmetyttää tämä ajatus, että sodan tullen lentäjät ja lentokoneet eivät käy, jos eivät ole priimaa? Tykistössä pitää tukeutua 60v vanhaan tykkiin ja toivoa, ettei putki hajoa kun ammutaan. Jalkaväen aseistuksesta en viitsi edes mainita. Niin ja sitä tykkiä ja jalkaväen aseita pitää käyttää tyyppien, jotka eivät ole 20v olleet missään kosketuksessa armeijaan ja kalustoonsa. Pitää ottaa riskikin, että pääsee hengestään siellä torjuntakomppaniassa kun keltaisen panssarijyrä jyrää. Mutta ilmavoimat? Ei käy. Ei voi. Ei pysty. Pitää olla priimakalusto, ei saa olla liian vanhaa ja reservistä ei saa vetää aseisiin, eikä varsinkaan kalustolla, jonka ehdottomasti varma ja turvallinen käyttöikä alkaa lähestyä loppuaan, puhumattakaan, että taistelutehtävään, jossa voi mennä henki. Ei. Pitää voida lentää uusimmalla laitteella nuorena kloppina kaukaa ja turvasta ilman vaaraa. Aha. Reilua?
Se varastointi ja minimitasolla ylläpitokaan ei ole ilmaista. Kulut per lentotunti kasvavat kaluston vanhetessa ja väsyessä, kun vikoja alkaa ilmaantua useammin. Mikäli samaan aikaan lentämisen määrä vielä vähenee roimasti, niin kustannukset per lentotunti kasvavat entisestään, kun kaikki toimenpiteet eivät ole sidoksissa lentotunteihin. Kannattaako vähiä resursseja uhrata sellaiseen?
Hornetin tapauksessa on vieläpä suht rajallisesti sellaisia kohteita, joiden huoltamisesta voisi säästää. Lähinnä mekaanisesta puolesta voi säästää, jos hyväksytään kohonneet riskit. "Kyllä tuolla moottorilla vielä lentää ja onhan niitä peräti kaksi", "Kyllä tuolla väsyneellä siivellä vielä lentää, kun ei tee yli 6 G vetoja", "Kyllä nuo jarrut vielä toimivat", "Kyllä tuo vuotava hydrauliletku vielä välttää".
Sen sijaan jos miettii, että vanha ja raihnainen Hornet lentäisi jossakin takalinjoilla torjuntalentoja, niin se vaatii aika monen elektroniikkajärjestelmän toimintaa. Ensinnäkin asejärjestelmistä vastaavan tietokoneen/tietokoneiden pitäisi toimia, jotta kone ymmärtäisi sen ripustimiin ladatun AMRAAM-ohjuksia ja jotta ohjus olisi mahdollista laukaista. Sitten ohjauksesta vastaavien tietokoneiden pitäisi toimia, jotta päästään ilmaan. Sitten radion pitäisi toimia, jotta taistelunjohto voisi ohjeistaa koneen kurssille kohti maalia. Sitten tutkan pitäisi toimia, jotta maali löydettäisiin näköetäisyyden ulkopuolelta. Sitten ainakin yhden monitoiminäytön pitäisi toimia, jotta saataisiin se tutkakuva lentäjän näkyville maalin valintaa ja ampumapäätöstä varten. (Toki myös esimerkiksi toimiva tutkavaroitin, toimiva omasuojahäirintäjärjestelmä, toimiva navigointijärjestelmä, toimiva HUD, toimiva kypärätähtäin ja toimiva omatunnistejärjestelmä olisivat kivoja, mutta tehdään nyt välttämättömyyksistä hyve.)
Mitä sitten tehdään, kun hyllyssä ei enää ole varaosia niihinkään laitteistoihin, jotka olisivat aivan välttämättömiä operoinnin kannalta, koska ne kulutettiin loppuun jo koneen taloudellisen elinkaaren aikana? Julkisesti tiedetään, että läheskään kaikkia ei enää valmisteta maailmallakaan. Mekaanisia osia voi tietysti tilata joltakin osavalmistajalta tai pienellä tuurilla jopa alkuperäisvalmistajalta, ja hyvällä tuurilla hinta on vain moninkertainen eikä monikymmenkertainen. Mutta entä elektroniikkaosat? Tilataanko jostakin mittatilaustyönä vai vaihdetaanko systeemi kokonaan uuteen, kummassakin tapauksessa älyttömällä hinnalla?
Lisäksi koneille pitäisi varata aseita, kun nykyiset vanhentuvat. Tai sitten toivoa, että kyllä tämä 40-vuotias AIM-120B AMRAAM vielä varmaan toimii, meinasivathan saksalaisetkin toimittaa homeisia ja rakettimoottorista jo 10 vuotta sitten halkeilleita Streloja Ukrainalle.