F/A-18 E/F Super Hornet

Vielä Boeing ATS:n osalta juttua Suomeen liittyen:

Kiinnostavaksi asian tekee, että drone voi toimia yhdessä Boeingin miehitetyn Super Hornet- ja Growler-kaluston kanssa, jota yhtiö tarjoaa HX-hankkeessa myös Suomelle. Jo viime syksynä Boeingin edustajat kertoivat Tekniikka&Taloudelle, että yhtiön miehittämättömät kehityshankkeet voisivat olla Suomellekin avoinna.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/bo...vuodelle/97219365-2287-4eac-98a3-4276c3a9a1b9


Vaikka Superin osalta puhutaan lavetin vanhenemisesta(mikä on riski monien muidenkin osalta, jopa enemmän) pidän tätäkin vahvistusta Superin vahvuuksia kasvattavana tekijänä yhdessä Growlerin kanssa. Wingman maksaa 2-3 miljoonaa USD ja siihen saa eri kuormia tiedusteluun ja valvontaan. Hinta on uskomattoman halpa ja toisi taas uuden elementin Ilmavoimille.

ATS:n luvataan olevan vaivattomasti integroitavissa toimimaan muidenkin kuin Boeingin koneiden kanssa.
Näin varmasti onkin mutta mikäli valinta Suomessa osuisi SH:n kohdalle se mahdollistaisi ATS option puristamisen ulos Boeingilta, koska he tarvitsevat laadukkaita referenssejä se olisi heillekin edullinen tapa nostaa tarjoustaan.
 
Laitetaan tämäkin nyt tänne vaikka simusta onkin ja Super Hornetin osalta kyseessä on modi. Antaa silti mielestäni melko hyvää kuvaa Hornetin ja Super Hornetin liikehtimiskyvystä suhteessa toisiinsa:

Summa summaarum, legacy Hornet taitaa olla kyllä näistä se oikeasti liikehtimiskykyisempi...
 
Vielä Boeing ATS:n osalta juttua Suomeen liittyen:

Kiinnostavaksi asian tekee, että drone voi toimia yhdessä Boeingin miehitetyn Super Hornet- ja Growler-kaluston kanssa, jota yhtiö tarjoaa HX-hankkeessa myös Suomelle. Jo viime syksynä Boeingin edustajat kertoivat Tekniikka&Taloudelle, että yhtiön miehittämättömät kehityshankkeet voisivat olla Suomellekin avoinna.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/bo...vuodelle/97219365-2287-4eac-98a3-4276c3a9a1b9


Vaikka Superin osalta puhutaan lavetin vanhenemisesta(mikä on riski monien muidenkin osalta, jopa enemmän) pidän tätäkin vahvistusta Superin vahvuuksia kasvattavana tekijänä yhdessä Growlerin kanssa. Wingman maksaa 2-3 miljoonaa USD ja siihen saa eri kuormia tiedusteluun ja valvontaan. Hinta on uskomattoman halpa ja toisi taas uuden elementin Ilmavoimille.
-hävittäjän kaltainen suorituskyky
-3700 km kantama
-hinta noin 2 miljoonaa kappale

Käsi ylös joka uskoo että noista toteutuu kerralla enemmän kuin yksi?
 
Laitetaan tämäkin nyt tänne vaikka simusta onkin ja Super Hornetin osalta kyseessä on modi. Antaa silti mielestäni melko hyvää kuvaa Hornetin ja Super Hornetin liikehtimiskyvystä suhteessa toisiinsa:

Summa summaarum, legacy Hornet taitaa olla kyllä näistä se oikeasti liikehtimiskykyisempi...

GS on ihan kohtuullinen virtuaalikuski. :)

Toki sen minkä SH häviää liikentimiskyvyssä vanhukselle niin se kuittaa sitten BWR osastolla.
 
-hävittäjän kaltainen suorituskyky
-3700 km kantama
-hinta noin 2 miljoonaa kappale

Käsi ylös joka uskoo että noista toteutuu kerralla enemmän kuin yksi?
Perinteinen "valitse kaksi ominaisuutta kolmesta, jotka haluat samanaikaisesti"
 
-hävittäjän kaltainen suorituskyky
-3700 km kantama
-hinta noin 2 miljoonaa kappale

Käsi ylös joka uskoo että noista toteutuu kerralla enemmän kuin yksi?

Toimittaja vedellyt omia tulkintojaan varmaan, ei noita julkistettu tilaisuudessa.
Hintaluokkaan uskon, 2-3 miljoonaa, se on oletettavasti ilman sensoreita jotka jokainen käyttäjä räätälöi oman tarpeensa mukaan, sinne saa laittaa omiakin järjestelmiä.

When asked why a flying wing wasn't used instead of the more traditional fighter-like layout, the ATS team noted that flying wings are expensive to make and unforgiving to fly. They also noted that their design has some maneuverability tricks up its sleeve with its relatively simple, but powerful four-control surface arrangement, which includes relative huge 'tailerons' that are similar to those found on the YF-23. As such, the team thinks their aircraft is 'good enough' across a wider range of performance and signature objectives, which allows them to keep its price and complexity relatively low.

Although Boeing was willing to share a ton about their new loyal wingman with us, a number of questions still remain. These include just the basic targeted performance of this aircraft. What is its kinematic performance, range, G-rating, takeoff and landing requirements, life expectancy, and more? Even more importantly, what is its payload? Although its nose can snap on and off, what type of weapons and expendables can it carry and deploy? Can it be aerial refueled? And maybe most importantly, how much agency will the aircraft have over its own mission in the foreseeable future?

 
-hävittäjän kaltainen suorituskyky
-3700 km kantama
-hinta noin 2 miljoonaa kappale

Käsi ylös joka uskoo että noista toteutuu kerralla enemmän kuin yksi?

Uskoisin että tuo hinta pätee korkeintaan airframe/moottori kombolle. En näe että se voisi mitenkään olla tuon hintainen jos siinä on mukana viimeisen päälle datalinkit, omaa toimintaa ohjaavat tietokoneet, ja tehtävästä riippuen joko tutka tai elektro optiset sensorit nokassa. Noiden kanssa hinta on salettiin jo 2-3 kertaa tuon ilmoitetun verran. Kovin haitekkiä omasuojaakaan en näkisi tuohon vehkeeseen tulevan. Sen duuni lienee on ottaa osuma leuka pystössä jos joku sattuu sitä jollain ampumaan.

Toki jos sen funktio on lentää osana suurta iskupakettia jossa on ulkoiset elektroniset häiritsijät, jonku muun alustan hoitama ilmasta ilmaan suoja ja jonku muun alustan osoittamat maalit niin että tuon itsensä tarvii lentää paikkaan X jossa se pudottaa pomminsa nopeudella Y suuntaan Z niin ehkä se sitten voisi päästä huokeallakin hintalapulla, mutta tuskin tarvitsee murhetia että tuleeko se tuolta reissulta kotiin vai ei.
 
Uskoisin että tuo hinta pätee korkeintaan airframe/moottori kombolle. En näe että se voisi mitenkään olla tuon hintainen jos siinä on mukana viimeisen päälle datalinkit, omaa toimintaa ohjaavat tietokoneet, ja tehtävästä riippuen joko tutka tai elektro optiset sensorit nokassa. Noiden kanssa hinta on salettiin jo 2-3 kertaa tuon ilmoitetun verran. Kovin haitekkiä omasuojaakaan en näkisi tuohon vehkeeseen tulevan. Sen duuni lienee on ottaa osuma leuka pystössä jos joku sattuu sitä jollain ampumaan.

Toki jos sen funktio on lentää osana suurta iskupakettia jossa on ulkoiset elektroniset häiritsijät, jonku muun alustan hoitama ilmasta ilmaan suoja ja jonku muun alustan osoittamat maalit niin että tuon itsensä tarvii lentää paikkaan X jossa se pudottaa pomminsa nopeudella Y suuntaan Z niin ehkä se sitten voisi päästä huokeallakin hintalapulla, mutta tuskin tarvitsee murhetia että tuleeko se tuolta reissulta kotiin vai ei.

Näin se on koska sensorit voivat olla mitä vain käyttäjä haluaa sinne laittaa, tämä mahdollistaa myös sensorien kilpailuttamisen joten tämä ei ole huono asia.

Nose Job

The ATS airframe has one heck of a snout. One of the biggest features on the aircraft is that the nose section can be rapidly swapped between missions, giving the drone a whole new set of capabilities depending on the mission set while the core airframe stays exactly the same.

The eight-and-a-half foot long snap-on, snap-off nose has around 9,000 cubic inches of space to carry whatever can be stuffed inside of it. The ability to swap out payloads to re-role a drone like this is one of the key tenets I described years ago in my mega feature on unmanned combat air vehicles (UCAVs), and it is more about just changing the role of a single unmanned aircraft with relative ease.

If you can swap out the primary sensor and technology payload on an aircraft like this, you can tailor a swarm of them for whatever mission is at hand. For instance, if the mission is about taking on enemy fighters, one drone can pack an infrared search and track system, while two others pack radars, while another packs a communications gateway, while another packs an electronic warfare payload and defensive laser system.

This way, you can get just the right feature mix you need to put the maximum pressure on the enemy while not having to buy a drone that needs to accommodate all these systems simultaneously, which would be far more expensive. What Boeing is doing here with a modular nose is far more of a game-changer than it may seem at first glance. Using the entire nose section is a great idea because that is where some sensors and payloads have to live in order to be most effective. The SR-71 Blackbird family of aircraft used a similar system successfully decades ago.

The entire system's open architecture backbone means that various vendors and even foreign operators of the aircraft can design and build their own unique missionized payloads for the nose of the aircraft.

Fielding integrated electronics that work within an air arms existing ecosystem can be one of the most challenging and expensive factors when exporting combat aircraft. This makes doing that much easier and it also means foreign purchasers—and yes, the aircraft is intended to be exported—can also get some industrial offsets and organic technological investment by developing these payloads for their own ATS aircraft.
 
Näin se on koska sensorit voivat olla mitä vain käyttäjä haluaa sinne laittaa, tämä mahdollistaa myös sensorien kilpailuttamisen joten tämä ei ole huono asia.

Nose Job

The ATS airframe has one heck of a snout. One of the biggest features on the aircraft is that the nose section can be rapidly swapped between missions, giving the drone a whole new set of capabilities depending on the mission set while the core airframe stays exactly the same.

The eight-and-a-half foot long snap-on, snap-off nose has around 9,000 cubic inches of space to carry whatever can be stuffed inside of it. The ability to swap out payloads to re-role a drone like this is one of the key tenets I described years ago in my mega feature on unmanned combat air vehicles (UCAVs), and it is more about just changing the role of a single unmanned aircraft with relative ease.

If you can swap out the primary sensor and technology payload on an aircraft like this, you can tailor a swarm of them for whatever mission is at hand. For instance, if the mission is about taking on enemy fighters, one drone can pack an infrared search and track system, while two others pack radars, while another packs a communications gateway, while another packs an electronic warfare payload and defensive laser system.

This way, you can get just the right feature mix you need to put the maximum pressure on the enemy while not having to buy a drone that needs to accommodate all these systems simultaneously, which would be far more expensive. What Boeing is doing here with a modular nose is far more of a game-changer than it may seem at first glance. Using the entire nose section is a great idea because that is where some sensors and payloads have to live in order to be most effective. The SR-71 Blackbird family of aircraft used a similar system successfully decades ago.

The entire system's open architecture backbone means that various vendors and even foreign operators of the aircraft can design and build their own unique missionized payloads for the nose of the aircraft.

Fielding integrated electronics that work within an air arms existing ecosystem can be one of the most challenging and expensive factors when exporting combat aircraft. This makes doing that much easier and it also means foreign purchasers—and yes, the aircraft is intended to be exported—can also get some industrial offsets and organic technological investment by developing these payloads for their own ATS aircraft.

Jännällä seurataan mitä noista oikeasti tulee ja keksiikö boeing valmistaa sitten samaan keulaosaan käypää pykälää ronskimpaa airframea siihen kaveriksi jotta mukana kulkisi rajumpi aselasti. Tuolla nykyisellä jää kantokyky vähän mitättömäksi. Siitä sitten voisi mix & match leego-insinööri räätälöidä aina sopivan paketin tehtävään.
 
F-4 Phantomiin suunniteltiin aikanaan vähän vastaavaa modulaarista nokkaa, se ei toisin tainnut oikein toteutua käytännössä.

En usko että aselasti on kovin tärkeä suunnittelukriteeri. Operatiivisesti merkittävä asekuorma kasvattaisi koneen kokoa, ja silloin puhuttaan jo ihan eri konseptista kuin halvasta ja uhrattavasta siipimiehestä. Veikkaan että eteenpäin työnnettynä sensorilavettina toimiminen tulee olemaan koneen pääasiallinen tehtävä.
 
F-4 Phantomiin suunniteltiin aikanaan vähän vastaavaa modulaarista nokkaa, se ei toisin tainnut oikein toteutua käytännössä.

En usko että aselasti on kovin tärkeä suunnittelukriteeri. Operatiivisesti merkittävä asekuorma kasvattaisi koneen kokoa, ja silloin puhuttaan jo ihan eri konseptista kuin halvasta ja uhrattavasta siipimiehestä. Veikkaan että eteenpäin työnnettynä sensorilavettina toimiminen tulee olemaan koneen pääasiallinen tehtävä.

Näinhän se tuossa jutussa kävi ilmi aika selkeästi.
 
Bojo ei tosin pitänyt kun Tanskan puolustusministeriö oli laittanut kaksipaikkaiset Superit yksipaikkaisia F-35 vastaan.
Toki kustannuserosta pääosa perustui tuohon 6k lentotuntia vs 9,5k.

We have asked the Danish Ministry of Defence to reassess its evaluation of the cost. We think their report has made the cost of the Super Hornet 50-100 per cent more expensive than in reality,” Boeing vice president Debbie Rub told Reuters.

The ministry report evaluating each fighter jet candidate was based on data estimating that the Super Hornet would have a service life of 6,000 flying hours, while Boeing thinks the right figure for Denmark is 9,500 hours.

The report also compared a one-seater fighter jet F35 to a two-seater rather than a one-seater Super Hornet, Debbie Rub told Reuters.
 
F-4 Phantomiin suunniteltiin aikanaan vähän vastaavaa modulaarista nokkaa, se ei toisin tainnut oikein toteutua käytännössä.

Se oli Super Demoniin suunniteltu ominaisuus. Phantom II suunniteltiin puhtaalta pöydältä, mutta muutamia ideoita kierrätettiin ja Super Demonia piirtäneet insinöörit käyttivät samoja ratkaisuja Phantomissa. Se osoittautui edulliseksi, kun koneesta myöhemmin rakennettiin pitkä-ja lyhytnokkaisia malleja.

https://*Riittää mainostus*/2018/02/mcdonnell-douglas-f-4-phantom-ii-puolen.html
 
-hävittäjän kaltainen suorituskyky
-3700 km kantama
-hinta noin 2 miljoonaa kappale

Käsi ylös joka uskoo että noista toteutuu kerralla enemmän kuin yksi?
Ja viimeistään, kun ruvetaan puikkoa laittamaan noihin, niin hinta per kpl nousee roimasti. AMRAAMin hinta Wikin mukaan 1.76 miljoonaa dollaria kappale. Eli jos siinä MLU:ssa hankkisimme jokaiselle noista vaikka neljä AMRAAM:ia, niin puhutaan jo kymmenen miljoonan hinnasta per kpl. Muut tukitoiminnot, koulutukset ja tilpehöörit vielä siihen päälle. Jos nyt vähintään Superin tai F-35:n kanssa noita saataisiin kaksinkertainen määrä, mitä hävittäjiä hankitaan, niin se olisi hyvä.

The LCASD will also be relatively inexpensive: $3 million each for the first 99, $2 million each if you buy more than 100.”
Eli jos hankimme yli 100 Loyal Wingmania, kappalehinta putoaa paljousalennuksella millin verran. Eli jos hankimme vaikkapa esim. 60 F-35, niin pari per F-35, niin saamme tuon paljousalennuksen hyödyn, ja jokainen F-35 voisi vaikka kantaa ilmasta-maahan a-tarvikkeen parin Wingmanin kyydissä ja sitten siellä olisi se kuusi AMRAAM:ia itse koneen sisällä. Näin ilmataistelukyky maksimoituu uhraamatta häivettä ja vaikutuskyky maahankin säilyy samalla tosi hyvänä.

Tai jos valinta on vaikka 54 SH+ 10-12 Growler, niin pari Wingmania per normi-SH.
 
Back
Top