F/A-18 E/F Super Hornet

Mahan alla on ennenkin löpö kulkenut. Yhtenä erikoisimmista ratkaisuista oli Convair b-58 Hustler, jossa erillisessä säiliössä rungon alla kulki polttoaine ja ydinase yhdessä.
26 konetta, eli 22,4 prosenttia kaikista 116 rakennetusta B-58-koneesta menetettiin erilaisissa onnettomuuksissa. B-58 Hustlerin lempinimi olikin: "James Dean-pommittaja"; Going Fast - Dying Young.

Katso liite: 47071Katso liite: 47072Katso liite: 47073

Tässä lisää koneesta veli Samovariuksen blogissa:

http://*Riittää mainostus*/2017/10/convair-b-58-hustler-pyhainjaannos-jo.html
Näön puolesta yksi hienoimpia sotakoneita.
 
Vaikka konformaalit saakin koneen näyttämään Mon Calamarin risteilijältä, ei taida kuitenkaan tappokoneissa tyyli mennä tarkoituksen edelle.
 
Tuo conformaalien failaaminen taitaa olla loppupeleissä yksi näitä superhornetin ikää ja kehitystarinaa reunustavia merkkipaaluja. Tuossa koneessa on loppupeleissä yllättävän paljon sellaista suunnittelusta johtuvaa vikaa joille ei taida loppupeleissä voida yhtään mitään ilman että vedetään alustaa uusiksi oikein kunnolla. Vaikka SH on perus hornettia sen 25% isompi ja kantaa enemmän polttoainetta, niin horottavista pyloneista johtuen range ei kasvanut koneella suhteessa riittävästi. Ilman uutta moottoria ja konformaaleja sitä ilmanvastusta ja rangeongelmia ei vaan voi korjata jos kerran pylonejakaan ei voi suoristaa. Vituiks män, sanosin.
 
Tämän hetkisten voimassa olevien suunnitelmien mukaan tukialuslennostolla on 10 F-35C konetta ja 34 Super Hornetia. Viime syksynä esitellyssä ehdotuksessa on 16 F-35C ja 28 Super Hornetia. Super Hornetien tarve saattaa siis laskea tulevaisuudessa ja rahoja suunnataan muualle kuin Block III:sen täysimääräiseen toteuttamiseen.
 
Superia ei ole hääppöisesti myyty ylipäänsä verrattuna el classico Hornetiin, joten onhan tämä tarina jo sinänsä tuttu jos käteen jää Suomessa ja Sveitsissä taas musta pekka.

Sen pitäisi myös kertoa tukialuskonefanittajille kuinka kyseiset ominaisuudet eivät ole välttämättömiä Suomen kaltaisiin oloihin, vaikka Hornet sattui olemaan sellainen. Sikäli voi naurahtaa vuosien varrella näkyneille B ja etenkin C puheille HX:ssä.

Taisivat tehdä virheen kun eivät rahoittaneet vähemmän kuluttavaa moottoria Block III:een. Tässäkin juttu kertoo kuinka Growlerille olisi ollut vielä tärkeämpää CFT:t.
The Growlers have to carry around jamming pods on their underwing pylons in lieu of drop tanks in order to perform their mission.
As such, the CFTs would be even more essential to extending their range.

Kuten jo aiemmin sanoin, Rafale stonks (y) (y) (y) HX:ssä ;)
 
Viimeksi muokattu:
Hustlerista tuli mieleen laivaston A-5 Vigilante jossa oli sisäisessä pommitunnelissa peräkkäin tiputettavat lisäpolttoainesäiliöt ja ydinpommi. Tarkoitus oli menomatkalla kuluttaa lisäpolttoaine ja pudottaa säiliöt minkä jälkeen voitiin pudottaa ydinpommi.

bc00bf705f94084d6ce1857882d7d2cc.png
 
Tuo conformaalien failaaminen taitaa olla loppupeleissä yksi näitä superhornetin ikää ja kehitystarinaa reunustavia merkkipaaluja. Tuossa koneessa on loppupeleissä yllättävän paljon sellaista suunnittelusta johtuvaa vikaa joille ei taida loppupeleissä voida yhtään mitään ilman että vedetään alustaa uusiksi oikein kunnolla. Vaikka SH on perus hornettia sen 25% isompi ja kantaa enemmän polttoainetta, niin horottavista pyloneista johtuen range ei kasvanut koneella suhteessa riittävästi. Ilman uutta moottoria ja konformaaleja sitä ilmanvastusta ja rangeongelmia ei vaan voi korjata jos kerran pylonejakaan ei voi suoristaa. Vituiks män, sanosin.
Taitaa ongelmana olla juurikin se, että kevythävittäjästä (YF-17, jonka suunnittelun pohjana oli F-5), yritettiin koko ajan vaiheittain kasvattaa raskasta hävittäjää täyttämään F-14:n jättämä suorituskykyvaje.
 
Taitaa ongelmana olla juurikin se, että kevythävittäjästä (YF-17, jonka suunnittelun pohjana oli F-5), yritettiin koko ajan vaiheittain kasvattaa raskasta hävittäjää täyttämään F-14:n jättämä suorituskykyvaje.
Kyllä. Ja hornetista superhornettiin väli tehtiin vielä tilanteessa jossa "uutta" konetta ei olisi saanut tehdä, joten ulkonäköä säilytettäessä hornetin kompromissejä kopioitiin sellaisenaan uuteenkin alustaan jotta kongressi ei pääse jyvälle mitä siellä puuhataan.

Vaikka noilla konformaaleilla ei nyt olisi suomen kannalta juurikaan merkitystä, niin väitän kyllä että superhornetin tarina ajan mukaan kehittyvänä platformina oli tässä. Jenkkilaivasto joutunee ottamaan vanhoistaan irti nyt mitä lähtee ja korvaamaan mahdollisimman paljon kalustoa F-35:llä mikä varmaankin LM:lle käy hyvin. Samalla paine laivaston puolella todelliselle tomcatin korvaajalle nousee pisteeseen jossa on pakko alkaa toimimaan.

Toivottavasti saavat aikaan jotain sellaista minkä huoltaminen ja operointi ei osoittaudu yhtä suureksi farssiksi kuin mitä moderneilla alustoilla on nyt tuntunut olevan trendinä.
 
No ei nyt vielä heitetä konformaalikirvestä tappiokaivoon. Eihän uutisointi vielä kerro että homma on peruttu, vain että ongelmia on. Ehkä ne on ratkaistavissa. Mutta joo, on totta että USN:n kannalta olisi varmaan tarpeellista saada konformaalit jotta koneen kuormankanto/toimintamatka -yhdistelmästä saadaan kaikki irti.
Vientimarkkinoiden kehnohko menestys johtunee pitkälti siitä että koneen avioniikkaratkaisu oli niin pitkään legacy-Hornet pohjainen ja tällä oli vaikea kilpailla F-35/Eurofighter/Rafale -tasoa vastaan.
 
Taitaa ongelmana olla juurikin se, että kevythävittäjästä (YF-17, jonka suunnittelun pohjana oli F-5), yritettiin koko ajan vaiheittain kasvattaa raskasta hävittäjää täyttämään F-14:n jättämä suorituskykyvaje.

Varmasti tällä on osuutensa, mutta käytännössä samanlaisen pullistuman on kokenut kevythävittäjä F-16. Tyhjäpaino YF-16:n ja F-16E Block 60:n välillä on kasvanut 6:sta 10:een tonniin. YF-17 oli kymppitonninen jo kättelyssä ja F/A-18E 16-tonninen, ja kun koko käytännössä kasvaa suhteessa massaan, on kasvu samaa 60 % luokkaa.

Lähtisin ehkä enemmän hakemaan syitä McDonnell Douglasin syvistä talousongelmista 90-luvun puolivälissä. Legacy Hornetin toimitukset alkoi olla taputeltu, Harrier oli vähän sellainen niché-tuote, YF-23 oli pudonnut JSF-junasta jolloin luu jäi käteen, MD-11 oli DC-10:n korvaajana jäänyt suorituskyvyltään vaatimattomaksi (mm. Singapore Airlines perui tilauksensa, kun polttoaineenkulutus jäi luvattua suuremmaksi eikä Lontoon-reitti ollut ilman välilaskua lennettävissä vastatuuleen) ja MD-80:kin oli suosiostaan huolimatta DC-9:n jatkokehitelmä jonka ikä alkoi näkyä, mm. polttoainetalous oli 20 % heikompi kuin 737 NG:llä. F-15E:tkin taisivat alkaa olla rakennettu kohti vuosikymmenen loppua, vaikka vilinää vielä riittikin (ja sitten seuraavalla vuoisituhannella alkoi vientitilauksia tulla - iipat taisivat ehtiä 90-luvun puolivälissä)

90-luvulla jos lentoyhtiö olisi halunnut maksimoida synergiaedut ja lentää täysin McD-laivastolla, olisi sen kapearunkoisessa koneperheessä MD-88/90/95 ollut jo kolme eri moottoriperhettä ja mahdollisesti kaksi eri ohjaamoa ja siten tyyppikoulutusta (MD-88:aa sai ilmeisesti myöhemmin toiseen kertaan päivitetyllä ohjaamolla, joka oli sama kuin -90:ssä ja MD-11:ssä), MD-11 toi vielä yhden moottoriperheen lisää ja kaiken kukkuraksi MD-90:n ja MD-11:n väliin jäi ammottava Boeing 757:n tai A300:n kokoinen aukko. Samaan aikaan Airbusilta sai konetyyppejä A319-321 ja A340, kaikki yhdellä ja samalla ohjaamolla ja moottorilla (CFM56). Välimalliksi vielä A300-600 tai A330, missä tuli sitten toinen moottorityyppi.

McD siis oli rajallisten resurssiensa ja vieläpä niiden hajautumisessa pitkin maisemaa kanssa pahenevassa kierteessä, missä sillä ei oikein tahtonut olla muskeleita pysyä mukana edes tarjoamassa kattavaa tuotepalettia. Nämä ongelmat kylvettiin jo 70-luvulla, kun DC-10 kehitettiin käyttäen DC-8:n avioniikkaa ja se söi Lockheed TriStaria vastaan toistensa markkinat, eikä 80-luvulla kyetty tai osattu kehittää kaksimoottorista keskikokoista konetta. Myös F-15 oli hurjasta suorituskyvystään huolimatta aika "varman päälle" -strategialla kehitetty ja mm. avioniikka ja ohjausjärjestelmä aika perinteisiä, F-18 taas tuli vähän ovenraosta Northrop-yhteistyönä, missä McD vähän mässillä veti pidemmän korren. Jotenkin kaikesta näkyy, miten yhtiöllä oli jatkuvia talous- ja resurssipulmia ja mun nähdäkseni aloite oli menetetty. Tietysti McD ei ollut krapulansa kanssa yksin, Lockheed vetäytyi siviilikonemarkkinoilta tykkänään ja Boeing oli helisemässä öljykriisin, 747:n jättikustannusten ja 737:n yskivän menekin kanssa - ja hävittäjiähän se ei valmistanutkaan. McD vaan jäi jotenkin parantelemaan krapulaansa tissuttelulla, kun Boeing selvitti päänsä.

Niissä oloissa käytännössä uuden konetyypin kehittäminen, mikä markkinoitiin kongressille jatkokehitelmänä, oli ihan omiaan aiheuttamaan teknologisia reunaehtoja ja rajoitteita, jotka resurssipulan lisäksi varmaankin johtivat siihen, että teknisiä ongelmia jouduttiin ratkomaan irrallisesti ja kyky fokusoituun kokonaisratkaisuun puuttui. Korostan, että tämä on omaa pohdintaani, mutta selittäisi esimerkiksi sen ripustinongelman mikä on melkoisen nolo moka ja joka varmasti olisi ollut ratkaistavissa, elleivät jo lukkoon lyödyt ratkaisut olisi sanelleet liian tiukkoja raameja ja ratkaisujen purkamiseen taas ei varmaankaan resursseja ollut.
 
Nuo CFT:t eivät lopeta block III uudistusta, vaikka niistä luovutaan. Päivityksessä tulee aikapaljon muutakin joka on tarpeellista. Katsotaan mihin lopulta päädytään tankkien kanssa.

US Navyn osalta tilanne on hankalin, koska MQ-25:t ovat yhä kiireisempiä. F-35C ei voi lentää day 1-varustuksessaan siipitankeilla ja niitä ei ole edes testattu. Suomi tai Saksa eivät niitä edes tarvitse välttämättä.

Superi on ensimmäinen taistelukone tukialuskäytössä, johin nuo CFT:t tulevat ja se tuo yllätyksiä. F-15 ja F-16 ovat adoptoineet tankit ilman merkittäviä lisähaittoja. Maakäytössä toiminta poikkeaa aikalailla tukialuksesta.

EPE-moottorit olisi kannattanut kehittää kyllä loppuun ja testata. Ilmeisesti rahaa ei haluttu käyttää enää siihen vaan keskityttiin koneiden nopeampaan kehitykseen ja koneita piti saada nopeasti käyttöön.

Superi jatkaa kyllä 2045 tienoille, mutta ura loppunee sinne jos ongelmia ei kyetä ratkaisemaan. Tietysti pitää olla jotain konkreettista ajoissa korvaamaan ne koneet.
 
Superi jatkaa kyllä 2045 tienoille, mutta ura loppunee sinne jos ongelmia ei kyetä ratkaisemaan. Tietysti pitää olla
Ja tämän takia Rafale saattaakin olla parempi vaihtoehto, koska ainakin sen pääkäyttäjä on todennut käyttävänsä sitä vuoteen 2070. Eli 10 vuotta sen jälkeen, kun meillä HX:n korvaaja on täytynyt ajaa täysimääräisesti sisään.

Sillä siitähän meille kallista tulee, jos 2045 aletaan Super Hornetia poistamaan käytöstä Yhdysvaltain Laivastosta, koska kehittäminen loppuu jo aikaisemmin. Muistaakseni, kun konetyyppiä aletaan suunnitellusti poistamaan käytöstä, Yhdysvalloissa on joku lainsäädäntö, joka sallii viimeisen viiden palvelusvuoden aikana vain lentoturvallisuutta parantavien päivitysten tekemisen. Eli siinähän ollaan kusessa, jos lilliputtina Suomineito yksin joutuu viimeiset 20 vuotta yrittää pidellä Super Hornet jotenkin relevanttina.

Tässä kohtaa alkaa olla itselle selviö, että F-35 valitaan, koska se on se turvallisin vaihtoehto. Ja jos se ei käy, niin Rafale sitten.
 
Yle-artikkelissa oli hiukan huolestuttavasti sanottu "En pysty sanomaan, tuleeko vielä jossain vaiheessa Super Hornetista versio Block IV, se on USA:n laivaston asia." Meanwhile, in LoMa-land: "The Block 4 updates identified thus far have a completion point in the mid-2020s. A program official said “there will certainly be other Block updates” to follow. If current production schedules hold, the F-35 will remain in production through at least 2040. A “Block 5” will “probably kick in around 2028-2030."
Ja samaten Rafalessa, F4 -versio tulossa, F5 suunnitteilla ja nykyinen tiekartta ulottuu F7:aan asti. Vaikka näitä isoimpia päivityksiä (uusia tutkia & moottoreita yms. mistä kaulaparrat aina innostuvat) ei meille todnäk tulekaan niin päivityksissä kuitenkin on epäilemättä paljon sellaista mikä meidänkin koneisiin olisi sovellettavissa.

Toisaalta, Growler voi olla Super Hornetin pelastus tältä osin, jos vanhat nuotit paikkansa pitää niin sen käyttö voi jatkua isältä pojanpojalle.
 
Täsaä kohtaa alan olla vakuuttunut siitä, että Super Hornet on liian vanha ja riskit elinkaaren kanssa suuret.

Joko F-35 tai Rafale.
 
Hustlerista tuli mieleen laivaston A-5 Vigilante jossa oli sisäisessä pommitunnelissa peräkkäin tiputettavat lisäpolttoainesäiliöt ja ydinpommi. Tarkoitus oli menomatkalla kuluttaa lisäpolttoaine ja pudottaa säiliöt minkä jälkeen voitiin pudottaa ydinpommi.

bc00bf705f94084d6ce1857882d7d2cc.png

Se tunne, kun tarkoitit pudottaa pelkät säiliöt, mutta pommikin lähti vahingossa. :eek:
 
Back
Top