No ranskalainen ei ainakaan ole halpa! Rafaleita on tilattu vasta 222 kpl, joista 180 kpl menee Ranskiksille itselleen. En uskalla edes ajatella mitä Rafale maksaisi meille koska lähes kaikki nykyiset ohjukset ja pommit, tykinammuksia myöden joutaisivat pataan ennen aikojaan, myös JASSM (joka on vasta tulossa käyttöön!). Ainoastaan AIM-9 on meillä olevista aseista integroitu Rafaleen ja mitään muuta ei ole integroitu mihinkään Rafaleen, koska MBDA on koneen pää-asejärjestelmätoimittaja.
Gripen on tuossa paljon parempi vaihtoehto mutta osan senkin asejärjerjestelmätesteistä joutuisimme maksamaan itse. Kone (E-versio) ei ole edes lentänyt vielä joten KAIKKI asetestit on tekemättä, ml. Meteor. Jos haluamme käyttää edelleen JDAM, JASSM ja JSOW aseita, meidän pitää odottaa vuosikausia ja vielä lennättää (taas) pari konetta USA:n, testaamaan JASSM -soveltuvuus. Onko järkeä? Tämä kaikki muun toiminnan ja hankintojen lisäksi!
On hassua, että nostat esiin hankintamäärät. Gripeniä (E/F) on tilattu 36 Brasiliaan ja 60 (70?) Ruotsin ilmavoimille, joten siihen nähden Rafaleja on tilattu suorastaan fantastinen määrä.
Aseyhteensopivuuden takia ei kannata Rafalea lytätä, koska sama koskee tosiaan myös Gripeniä. Eivät ruotsalaiset käytä mitään meikäläisiä aseista uudessa Gripenissään. Jopa tykki on väärää kaliberia (27 mm). Lyhyen kantaman ilmataisteluohjus on käytännössä varmasti IRIS-T ja tutkaohjuksena käytetään todennäköisesti Meteoria. (Nykyisessä Gripenissä Ruotsi tosin käyttää myös Amraameja, mutta niitä on vain muutama sata ja C7-version ohjuksia heillä ei ole ollenkaan. Tuskin integroivat Amraamia uuteen Gripeniin lainkaan.) Maahyökkäysaseista Ruotsi taas ei ole hankkinut JSOW-liitopommeja tai JASSM-risteilyohjuksia, joten niitä tuskin integroidaan seuraavaankaan koneeseen. JDAM ei myöskään ole Ruotsin ilmavoimien käytössä (
försvarsmakten), vaan ruotsalaiset käyttävät laserohjautuvia pommeja, mutta voihan olla, että vaikkapa Brasilia haluaa JDAM:n - en tiedä.
Olet oikeassa siinä, että Rafale tuskin on halpa hankkia, mutta minä tarkoitinkin erilaisia käytön aikana syntyviä kuluja (huollot, päivitykset ym.:t).
Super Hornet on samaa sukupolvea, ainakin Amerikkalaisittain katsottuna, kuin Gripen NG, Typhoon ja Rafale. Ei niissä ole merkittäviä eroja suunnittelussa, kaikki ovat monitoimihävittäjiä ja kaikki elävät tulevaisuudessa päivityksillä hyvinkin pitkälle.
Merkittäviä eroja ei ehkä ole, mutta yritä asemoitua amerikkalaiseen ajatusmaailmaan: viides hävittäjäsukupolvi on nyt kuuminta hottia, ja 30-luvulla kuudes sukupolvi. 30-luvulla Super Hornet on puolitoista sukupolvea jäljessä uusinta sukupolvea.
Vaikka Super Hornet fliittiä ei stenattaisikaan etupainotteisesti, niin ko. koneiden luonnollinen elinkaari jenkkikäytössä on ~20 vuotta. F-35:n myöhästymisten takia amerikkalaiset ovat
jo nyt aloittamassa Super Hornetin elinkaaripidennyksiä yli 6000 lentotunnin pääsemiseksi, vaikka konetyyppi astui palveluskäyttöön vasta 1999. Tällä menolla 2020-luvun alussa hankittavat koneet ovat "lopussa" n. vuonna 2040. Tekohengittääkö Yhdysvallat fleettiä sen jälkeen vai meneekö se kenties Stenalle uudemman kaluston tieltä? Minä veikkaan stenaa, koska uudempien sukupolvien (5. & 6.) konetyypit ovat niin paljon edistyneempiä.
F-18E/F on siinä mielessäkin paras valinta F-35:n jälkeen koska konetyyppi soveltuu hyvin tilapäistukikohtiin ja lähes kaikki hankittu infra käy vaijeripysäytysjärjestelmineen moodattuna E:lle. Meillä kaikki olemassaolevat aseet on jo integroitu koneeseen ja se on kyllä seikka joka kannattaa huomata. F-18E Block III /ADV Super Hornet on esimerkki siitä miten nopeasti maailman suurimmat valmistajat kykenevät vastaamaan markkinoiden ja käyttäjien tarpeisiin sekä muuttuvaan ympäristöön. Typhoonista ei voi sanoa samaa, potentiaalia olisi mutta suunnittelu ja päivitykset laahaavat jatkuvasti muita jäljessä.
F-15 on elänyt 1980-luvulle hyvin ja niitä valmistetaan edelleen sekä modifioidaan rankasti. Ne ovat edelleen tehokkaita koneita vaikkakaan eivät pärjää enää loputtomasti etulinjassa.
Maantietukikohta-perusteluita pidän aina vähän erikoisina. Yhtä hyvin Gripeniä voisi markkinoida soveltuvaksi hajautettuun toimintaan, mutta aika moni tällä foorumilla on todennut, ettei hajautettu toiminta ole konetyypistä kiinni. MiGeillä, Drakeneilla ja Hawkeillakin on onnistuttu. Maailmalla esim.
Taiwan lentää maantietukikohdista Mirage 2000, F-16 ja Indigenous Defense Fighter -konetyypeillä.
EA-6B lensi 45 vuotta joten ainakin EA-18G lentää lähes varmasti 2050-luvulla päivityksin. F-18E/F versioiden lukumäärä lähentelee USA:n käytössä 1000 kappaletta jos 130 koneen lisähankinta toteutuu. Voi tietysti kysyä paljonko maksaa Hornettien korvaaminen F-35:ä ja kauanko se vie? Luulen että F-35:ä ei tehdä enää lisää USA:lle koska projekti on tullut maksamaan jo niin paljon.
Prowler teki tosiaan kunnioitettavan uran, mutta en ehkä tekisi ihan noin kauaskantoisia johtopäätöksiä. Mitkä ovat tarpeet 30 vuoden kuluttua? Tarvitseeko häirintäkone jatkossa häiveominaisuuksia suojakseen? Onko Growler tulevaisuudessa paras mahdollinen häirintäalusta vai pultataanko NGJ-häirintäsäiliöitä vaikkapa F-35:n kyytiin? Lukemattomia tuntemattomia, joista ei vielä tiedetä.
Entä miten ihmeessä luulet, että F-35:n valmistus USA:lle lopetetaan? Teitkö kirjoitusvirheen? F-35:ttä ei tässä vaiheessa voi enää tappaa. Se tarkoittaisi, että Yhdysvaltain lukuisat vanhentuvat koneet jäisivät korvaamatta tai ne pitäisi korvata olemassa olevilla konetyypeillä ja niiden jatkokehitelmillä (esim. F-16V, ASH, Silent Eagle), jotka toisivat vain vähän uutta suorituskykyä, mutta jotka tulisivat suunnilleen yhtä kalliiksi kuin F-35. F-35:n hylkääminen USA:n toimesta tarkoittaisi myös sitä, että Suomi tuskin pystyisi hankkimaan konetyyppiä - tai ainakin se olisi hyvin kallis, koska hinnanaleneminen perustuu suuriin tilauksiin Yhdysvaltain asevoimille.
http://foxtrotalpha.jalopnik.com/the-navy-has-retired-the-ea-6b-prowler-after-45-years-o-1715596340
Linkkiä EA-6B:ä joka palveli 45 v. Noita ei tehdä ihan joka vuosikymmenellä koska ne maksavat. Vähintään USN 150+ koneen EA-versiot ovat käytössä ja kauan. Suomen tehtyä tilauksensa F-18C/D koneista, tuotanto loppui melko pian eikä se huolestuttanut meikäläisiä. Luulen että se oli tiedossakin meillä. Päivityksiä tehdään nyt 20 vuotta hankinnan jälkeen ja homma toimii.
Kauan ne varmasti ovat käytössä, sitä en epäile. Mutta kuinka kauan tarkalleen? Millaista tukea niihin saa? Saako asepäivityksiä vai ainoastaan tavanomaisimpia varaosia? Nouseeko varaosien hinta, jos ~1000 Super Hornetin ja Growlerin laivasto kutistuu 150 Growleriin, ja miten se vaikuttaa lentotunnin hintaan? (Rafaleja ei toki ole paljoa isompaa määrää tilauksessa tällä hetkellä, mutta lopullista määrää emme vielä tiedä. Emmekä myöskään varaosien hinnan osuutta lentotunnin hinnasta suhteessa polttoaineeseen ja mekaanikkojen palkkoihin.)
Kyllä perushuoltojen ja osien osalta on tarkat elinaikamääreet, se on turvallisuudenkin kannalta jo selvää.
Onnettomuuksia sattuu eikä niitä varten voi hankkia uusia runkoja varastoon, kyllä komposiittia on varmasti varastossa koska pienet vauriot myös rauhanaikana kuuluu hommaan.
Toivotaan näin, ettei mitään yllätyksiä pääse syntymään. Super Hornetin kestävyydestä on hyvin tietoa ja kokemusta, mutta saammeko me sitä kaikkea käyttöömme ja soveltuuko se suoraan suomalaisiin käyttöprofiileihin? Suomessa on
instrumentoitu muutama Hornet-hävittäjä elinkaaren aikaisten rasitusten mittaamiseen.
Tuskin USA olisi hankkinut toiselta puolelta maailmaa koneen runkoa vaurioituneelle Hornetille kuten me. Jälkiviisaana voisi sanoa että se yhteentörmäyksessä vaurioitunut HN olisi kannattanut säästää varaosiksi eikä yrittää pimpata kalliilla hinnalla siitä ehjää.
Päätös korjata kone oli kuitenkin oikea siinä mielessä, että
maahansyöksy ei johtunut korjaamisessa tapahtuneesta virheestä. Syypää oli pahimmalla mahdollisella hetkellä vikaantunut korkeusperäsimen servosylinteri, normaalimmassa lentotilassa koneen olisi varmaan saanut tuotua takaisin kentälle. (Tässä muuten näkee, että yllätyksiä tapahtuu eivätkä osat aina kestäkään odotetusti.)
En ihan ymmärtänyt että koska tuo tapahtui? Kyseessä oli varmaan F-18A versio? USMC on konemäärissä marginaalipelaaja USA:n asevoimissa mutta ilmeisen vaikutusvaltainen koska niitä varten piti suunnitella oma F-35 versio...
Ei kai sillä ole väliä, koska se tapahtui? Mutta oletettavasti joskus viime vuosien aikana. F/A-18A tai -B on täytynyt olla kyseessä, koska C/D-version valmistus alkoi vasta 1987 (Wikipedian mukaan), ja tuon linkkaamani jutun mukaan kyseinen koneyksilö oli osallistunut Libyan pommitukseen vuonna 1986.