Ei voi olla 2020-luvulla jos meinataan pysyä kehityksen ja ympäristön mukana. Nyt niitä ei tarvitse hankkia koska tilanne on ilmavoimien kannalta hyvä mutta tilanne ei pysy yli 10 vuotta samana. Ota nyt huomioon ohjusten elinikä joka on 15-20 vuotta ilman huoltoa. Hankittavia ohjuksiahan ei koskaan makseta tietääkseni yhdessä köntässä ennen tai jälkeen vaan hankinnat jyvitetään usean vuoden ajalle kuten toimituksetkin.
K9 on jo rahoitus ja erillisrahoitukset tulevat väkisin laivastolle 2019-2025 ja sitten osittain päälle HX joka sekin vaatii eri rahoituksen. AIM-120D vaikkapa 100 kpl ei olisi tuossa kuin hyttysen kusi jos C7 tuki saadaan päivityksellä jatkumaan 2030 vuoteen. Hävittäjillä kuten ilmatorjunnallakin pitää olla ajanmukaiset aseet jos niistä halutaan kaikki hyöty. Haasteita toki on mutta PV kuittaa ainakin 2019 saakka 50 milliä vuodessa lisää budjettiin + ideksikorotukset.
100 uutta AMRAAM-ohjusta on laiha lohtu, jos meiltä häviää varastoista samaan aikaan n. 445 (miinus harjoituksissa ammutut) vanhaa AMRAAM-ohjusta. Tietysti se on parempi kuin ei mitään. Nykyisellään se on kuitenkin aika kaukainen haave, jos ajatellaan kaikkea muuta lähivuosina eteen tulevaa.
Puolustusmateriaalihankintojen rahoituksesta keskusteltaessa foorumilla on tullut esille näkemys, että ~puolet kuluu "näkymättömiin" hankintoihin. Viestijärjestelmiin, varusmiesten lomapukuihin, kopiopaperiin, rynkyn patruunoita - saat kiinni ideasta. Lopulla rahalla ostetaan sitten näkyvää kalustoa: uusia panssarivaunuja, ilmatorjuntaohjuksia, tutkia...
Tuolla yhtälöllä tilanne on surkea, materiaalihankintojen taso on ollut viime vuosina vajaan 500 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Leikkaa puolet näkymättömiin hankintoihin, jopa yli puolet, koska PV:n säästökuuri kohdistui etenkin materiaalihankintoihin. Jäljelle jää, mitä, optimistisesti ajatellen 250 miljoonaa euroa vuodessa?
Esimerkiksi 5 seuraavan vuoden aikana käytettävissä on 1 250 miljoonaa euroa. Mutta mietitään huviksi seuraavaa viittä vuotta. Mitä hankintoja (tai jo sovittujen hankintojen maksatuksia) sille aikavälille sattuu? Leopard 2A6 (vielä viimeiset tankit maahan 2019). K9. Bemarien MLU. Hamina-luokan MLU. Pintatorjuntaohjuksen hankinta. (Näihin merivoimien projekteihin EI tule erillisrahoitusta, ne maksetaan normaalista budjetista.) Pasien MLU, jos optio käytetään. CV90:n MLU, todennäköisesti. AMRAAM-ER ilmatorjunnalle, todennäköisesti. Kun noita alkaa ynnäämään, niin ollaan hyvin lähellä miljardia, ja todennäköisesti minä unohdin hankkeista joitakin. Jokaisen uuden hankinnan sijoittaminen tuohon joukkoon on pois jostakin muusta joukon hankinnasta. Elämä on tietysti valintoja: jos tarkoitus oli ostaa 200 kpl AMRAAM-ER, niin ostetaanko sittenkin vain 100 kpl ja loppurahat käytetään AIM-120D:n hankintoihin?
Puolustusbudjetti 2018:
http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto...sterionKanta.xml&opennode=0:1:241:491:501:505:
AIM-120B oli tuotannossa 1990-luvulla ja siitä jatkokehitellyt C3, C4, C5 ja C7 versiot sekä uusin D ovat muuttaneet tst-lautausta, elektroniikkaa ja moottoria radikaalisti ja ohjuksen painokin on lisääntynyt. C5 lähtien on siivetkin pienentyneet (F-22 sisäisen säiliön vuoksi) joten enpä olisi enää luottavainen että B-verisiota voi tai edes kannattaa päivittää.
10 vuoden eliniän lisäämiseksi voi olla turhan vaikea ja kallista rahdata ohjuksia USA:n palasina koottavaksi uudelleen ja santsata kuljetuksineen satoja tuhansia/puikko. Pelkkä softan päivittäminen ja/tai ruudin vaihto voi olla eri juttu mutta B on jo 15 +vuotta vanha ja kuten sanoin AIM-120 versiota on tullut senjälkeen jo useita. Suomessa ei tietääkseni ole linjastoa tai kykyä tehdä isoja päivityksiä ilmataisteluohjuksiin. Ohjelmistojakaan ei varmasti Raytheonilta saa ihan tosta vaan tietoturvasyistä.
Siivekkeet viistettiin jo ennen C5-mallia. Versio oli tiettävästi AIM-120C3 (
Scramble).
Ohjuksen elinkaaren jatkaminen maksaa jotakin, mutta muuta en ajatellut tehtävän. Ei uusia ohjelmistoja (eihän niitä enää käsittääkseni tehdäkään, AIM-120B:n kehityspotentiaali on mitattu ulos ja panokset siirretty uudempiin ohjusmalleihin - AIM-120C7:n ohjelmistokehityskin taitaa pikku hiljaa olla tapissa), ei uutta rautaa uudemmista ohjuksista. Ainoastaan ne kuluvat osat, jotka on pakko vaihtaa ohjuksen käytön jatkamiseksi, ne vaihdetaan.
Onko vanha ohjus yhtä tehokas kuin uusi? Todennäköisesti ei, mutta ei se välttämättä täysin vanhentunut ole. Eikös R-27 ole edelleen laajassa käytössä Venäjällä, ainakin ilmatilaloukkauksissa se on esiintynyt usein? Ei AIM-120B:llä jatkaminen uudempien ohjusten ohella ole meille mikään häpeä, jos vastapuoli lennättää tuollaisia koneissaan.
Jos oikein köyhäksi mennään, niin yksi vaihtoehto on vain lykätä ohjukset varastoon ja toivoa parasta (tai rukoilla Allahia). Iglan kanssa näin muistaakseni tehtiin, ainakin foorumilta muistan sellaista joskus lukeneeni. Ohjuksilla ei enää viimeisinä vuosina ammuttu, koska parasta ennen -päiväys oli ylittynyt, mutta sodan aikana riski olisi ollut ottamisen arvoinen. Jos rahaa suinkin löytyy, olisi kyllä fiksumpaa kaivaa ne lantit taskun pohjilta ja vaihtaa räjähtävät osat uusiin.
Lisäksi opetan hieman suomea. Olen huomannut, että sekoitat usein verbit "satsata" ja "santsata". Ne tarkoittavat aivan eri asioita, eikä niitä voi käyttää ristiin. Santsaat, kun otat toisen lautasellisen ruokaa. Satsaat, kun investoit(/panostat) johonkin, ostat esimerkiksi kalliimman ja paremman auton halvemman ja huonomman auton sijaan.
https://en.wiktionary.org/wiki/santsata
https://en.wiktionary.org/wiki/satsata
Kannattaisi olla varovainen kun on tekemisissä Siprin tietojen kanssa. Täälläkin on kyseenalaistettu Ruotsalaisten tiedot eräissä yhteyksissä muistini mukaan. Vaikka Sipri saisi tietonsa YK:a , tunnettua on se että valtiot peittelevät tietojaan porsaanreikiä etsien kuten suomikin teki tykkien määrässä. Luvut on suuntaa antavia ja vientilupa USA:a oli maksimillaan tuolle 300 kpl.
Yleisesti ottaen ei ole syytä uskoa, että vientilupaa haettaisiin merkittävästi suuremmalle määrälle kuin on tarkoitus ostaa. DSCA:n sivuilta löytyy nimittäin sellaisiakin vientilupahakemuksia, joissa Norja tahtoo ostaa 17 kpl AIM-120C7 tai Malesia 10 kpl samaa ohjustyyppiä. Suomella ei olisi syytä valehdella ostoaikomuksiaan yläkanttiin tai muuten kaikki tekisivät niin esittääkseen vahvempaa kuin ovat.
Ohjuskaupat tehtiin sitä paitsi tiettävästi vuonna 2008, jolloin rahaa vielä oli. Uskon vakaasti, että tuolloin allekirjoitettiin sopimus täydestä tai lähes täydestä vientiluvan sallimasta määrästä. Toki sopimuksesta olisi ehkä sakkojen uhalla voinut venkoilla irtikin, kun PV:n säästökuurit alkoivat, mutta se olisi ollut taloudellisesti hölmöä.
Sotilastaktisesti AIM-9Mike ei muuttanut mitenkään ilmataistelutaktiikkaa verrattuna AIM-120 hankintaan. Esimerkiksi R-60 ja AIM-9 olivat molemmat vanhoja ip-ohjuksia ja suunniteltu VVR-taisteluun ja Hornetissa ohjustyyppi oli itsepuolustusase. AIM-9 version heikosta suorituskyvystä (1980-luvun alun suunnittelua) tiedettiin suomessa jo heti hankinnan aikana ja asiasta oli pieni kohukin 1990-luvulla kun pilotit olisivat halunneet Pythonin Hornettiin. 9-Mike oli pilottien mukaan paska mutta muutakaan ei USA:lla ollut kun X-ray oli vasta kehitteillä. Tämän tiedän kyllä ihan aidosta lähteestä pilvenveikoilta, joten turha lainailla wikiä minulle.
Ei AMRAAM-ohjuksiin verrattuna, vaan eipä 9X ole sekään lopulta juuri muuta kuin näköetäisyyden itsepuolustusase. Kaartotaistelua ajatellen AIM-9M kykenee lukittumaan kaikista suunnista, myös edestä. Vanha Drakenien kanssa käytetty Sidewinderin versio lukittui vain koneen takasektorista. Se on valtava etu, jos ei tarvitse hakeutua vihollisen taakse, vaan voi ampua myös lähestyvää vihollista suoraan edestä. Lisäksi ohjusten välillä on toki muitakin eroja, esimerkiksi häirinnänväistöominaisuudet ovat AIM-9M:ssä paremmat kuin ruotsalaisperäisissä Sidewindereissa.
Fighter Combat: Tactics and Maneuvering s. 122 (Kirjailija Robert L. Shaw on, jos hän yhä elää, taustaltaan hävittäjälentäjä.)
Inherent in all-aspect capability is the opportunity for a forward-quarter
shot before the first pass of the engagement, possibly even beyond visual
range. Assuming such an opportunity is available, this shot should not be
passed up, particularly since a similarly equipped opponent may not hesitate.
A missile in the air prior to the pass establishes a psychological set
between the combatants, placing the pilot of the target fighter immediately
in a defensive frame of mind. Moreover, such a shot must be honored
by a defensive maneuver that almost surely disrupts the defender's game
plan, and it usually places the firing aircraft in an offensive position and at
higher energy than its opponent even before the maneuvering begins.
Toki Hornet oli koneena paljon kehittyneempi tilannekuvaltaan, sensoreiltaan ja liikehtimiskyvyltään jne. Puhuttiin siis g2 ja g4 konesukupolvien muutoksesta Draken ja Hornet vertailussa.
Enimmäkseen totta.
Tosin Drakenissa taisi olla paremmat verkottumisominaisuudet Hornetin tullessa Suomeen, sillä muistaakseni kotimaisen tietovuon asentaminen koneisiin kesti jonkin aikaa, eli se olisi puuttunut ensimmäisistä Horneteista niiden sen tullessa Suomeen vuonna 1995. En kaiva nyt kirjallisuuslähdettä (Haavelaskussa on tästäkin juttua), joten tarkkaavainen lukija tarkistaa faktat itse.
Kyllä, tilannekuvan ym elektroniikan vuoksi ja suunnitteluperusteiden (4-sukupolvi) ansiosta oli mutta Hornetin täytyi silti pelkillä AIM-9 ohjuksilla lentää vastapuolen kanssa näköetäisyydelle ja se tiesi riskiä. Samaan aikaan SU-27 oli varustettu R-73 ja R-27 ohjuksilla joiden molempien kantama ylitti AIM-9M kantaman ja suorituskyvyn selvästi, puhumattakaan R-73 kypärätähtäimestä. On melko helppo nähdä että Hornet olisi ollut alakynnessä ilman BVR-asetta. USA:n oman ip-ohjuksen kehityksen laiminlyönti näkyi tässä selvästi heikkoutena.
Kyllä. Hornet oli alakynnessä verrattuna parhaimpiin vihollisen hävittäjiin, mutta Hornet oli joka tapauksessa selkeästi Drakenia parempi vaihtoehto.
Tosin R-27 on saanut taistelussa kyseeenalaisen maineen. Etiopian ja Eritrean välillä MiG-29:t ja Su-27:t laukoivat ohjuksia toisiaan kohden jopa 27, mutta vain yksi osui. Osumaprosetti täten 4.
https://en.wikipedia.org/wiki/R-27_(air-to-air_missile)#Ethiopia_and_Eritrea
Taktisesti siis mikään ei juuri muuttunut ennen AMRAAMia. Vasta sen tulo mullisti ilmataistelun meillä ja teki Hornetista ylivoimaisen esim. venäläisiin verrattuna 1990-luvun lopulla ja 2000 luvun taitteessa.
AMRAAM oli kokonaisuuden kannalta merkittävin seikka, siitä olen samaa mieltä.
Moni taktisen tason seikka muuttui kuitenkin jo ihan Hornetin itsensä myötä. Pidempi toimintasäde mahdollisti pidemmät yhtämittaiset lennot, parempi tutka lisäsi tilannetietoisuutta sekä vähensi riippuvuutta taistelunjohdosta ja paremmat omasuojajärjestelmät aiheuttivat luultavasti muutoksia toimintatapoihin eri uhkatilanteissa. Karkeimmilleen yksinkertaistettuna: automaattivaihteinen Mitsubishi Lancer ei ole manuaalivaihteinen Ford Escort, joten sitä ei ajeta samalla tavalla, eikä pelkästään vaihteiston eroista johtuen.
