AKE-ukki
Respected Leader
KOKO MAAN PUOLUSTUS RAHAN EDELLE
AAMULEHTI
Pääkirjoitus 8.9.2010
Yleinen asevelvollisuus sopii Suomelle, jolla ei ole varaa palkka-armeijaan eikä yksipuoliseen aseriisuntaan
Raha on kiistatta tärkeä asia. Erityisesti jos sitä on 1,7 miljardia euroa. Mutta isokaan raha ei ratkaise kaikkea.
Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara on laskenut, että näin paljon "ylimääräistä" rahaa kuluu Suomen puolustuksen hoitamiseen nykyisenkaltaisen yleisen asevelvollisuuden avulla. (AL 6.9.)
Virallisesti Suomen puolustusmenot ovat tänä vuonna noin 2,7 miljardia euroa, mutta Poutvaaran laskuopin mukaan ne ovat todellisuudessa yli 60 prosenttia suuremmat.
Poutvaaran mukaan yleinen asevelvollisuus aiheuttaa suuria piilokustannuksia, koska varusmiehet menettävät asepalveluksensa takia työtuloja. Asevelvollisuus saattaa myös viivästyttää opintojen aloittamista ja hidastaa työkokemuksen karttumista.
Poutvaaran johtopäätös on sama kuin äskettäin puolustuspoliittisen ohjelmansa julkaisseilla vihreillä: asevelvollisuus vapaaehtoiseksi ja nykyinen suuri reservi pienemmäksi.
Vihreiden ehdotuksessa varusmiehiä koulutettaisiin enää noin 5 000-10 000 vuodessa. Se johtaisi puolueen näkemyksen mukaan ajan mittaan siihen, että sodan ajan joukkojen vahvuus putoaisi nykyisestä 350 000:sta 75 000-150 000:een.
Sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll epäilee, että lopputulos olisi vielä niukempi. Varusmiehiä olisi vuosittain koulutuksessa vain noin 3 000, ja kriisitilanteessa joukkoja olisi tarjolla vain 42 000 miestä. (AL 5.9.)
Vaikka entistä pienemmillä joukoilla olisi entistä parempi varustus, karu tosiasia Limnéllin mukaan on, ettei varsinkaan 42 000 miestä pystyisi puolustamaan koko maata, vaan lähinnä pääkaupunkiseutua ja joitain muita yhteiskunnan solmukohtia.
Jos vapaaehtoisuus on niin hieno asia kuin vihreät esittävät, niin missä päin maata ollaan valmiita siihen, ettei sikäläisiä kotikontuja tarvitse enää yhteisvoimin puolustaa?
Yleinen asevelvollisuus nousee aika ajoin keskustelun kohteeksi myös Suomessa. Viime aikoina näkemyksiä ovat kirvoittaneet erityisesti Ruotsin päätös luopua asevelvollisuudesta ja Saksassa esiin nostetut aikeet tehdä samoin.
Suuntaus maailmalla on kohti ammattiarmeijaa, mutta Suomella ei ole ainakaan juuri nyt mitään erityistä perustetta lähteä kiirehtimään tällaista muutosta. Toki erityistä ammattitaitoa vaativiin tehtäviin voidaan palkata asiantuntijoita. mutta pääjoukko koostuisi yhä asevelvollisista.
On epäilemättä totta, että asepalvelus aiheuttaa laskennallisia taloudellisia tappioita, mutta jos koko maan puolustus halutaan säilyttää - kuten on syytä tehdä - niin ei asevelvollisten korvaaminen palkka-armeijallakaan taatusti halvaksi tule.
Laskennallisia tulonmenetyksiä tärkeämpi kriteeri on oman maan puolustaminen. Sekään ei tietenkään voi maksaa mitä tahansa, mutta olisi uhkarohkeaa lähteä nyt esitettyjen radikaalien leikkausten tielle.
Suomen geopoliittisessa asemassa oleva maa ei voi lähteä yksipuolisen aseriisunnan tielle, jos se haluaa ylläpitää uskottavaa itsenäistä puolustusta.
AAMULEHTI
Pääkirjoitus 8.9.2010
Yleinen asevelvollisuus sopii Suomelle, jolla ei ole varaa palkka-armeijaan eikä yksipuoliseen aseriisuntaan
Raha on kiistatta tärkeä asia. Erityisesti jos sitä on 1,7 miljardia euroa. Mutta isokaan raha ei ratkaise kaikkea.
Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara on laskenut, että näin paljon "ylimääräistä" rahaa kuluu Suomen puolustuksen hoitamiseen nykyisenkaltaisen yleisen asevelvollisuuden avulla. (AL 6.9.)
Virallisesti Suomen puolustusmenot ovat tänä vuonna noin 2,7 miljardia euroa, mutta Poutvaaran laskuopin mukaan ne ovat todellisuudessa yli 60 prosenttia suuremmat.
Poutvaaran mukaan yleinen asevelvollisuus aiheuttaa suuria piilokustannuksia, koska varusmiehet menettävät asepalveluksensa takia työtuloja. Asevelvollisuus saattaa myös viivästyttää opintojen aloittamista ja hidastaa työkokemuksen karttumista.
Poutvaaran johtopäätös on sama kuin äskettäin puolustuspoliittisen ohjelmansa julkaisseilla vihreillä: asevelvollisuus vapaaehtoiseksi ja nykyinen suuri reservi pienemmäksi.
Vihreiden ehdotuksessa varusmiehiä koulutettaisiin enää noin 5 000-10 000 vuodessa. Se johtaisi puolueen näkemyksen mukaan ajan mittaan siihen, että sodan ajan joukkojen vahvuus putoaisi nykyisestä 350 000:sta 75 000-150 000:een.
Sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll epäilee, että lopputulos olisi vielä niukempi. Varusmiehiä olisi vuosittain koulutuksessa vain noin 3 000, ja kriisitilanteessa joukkoja olisi tarjolla vain 42 000 miestä. (AL 5.9.)
Vaikka entistä pienemmillä joukoilla olisi entistä parempi varustus, karu tosiasia Limnéllin mukaan on, ettei varsinkaan 42 000 miestä pystyisi puolustamaan koko maata, vaan lähinnä pääkaupunkiseutua ja joitain muita yhteiskunnan solmukohtia.
Jos vapaaehtoisuus on niin hieno asia kuin vihreät esittävät, niin missä päin maata ollaan valmiita siihen, ettei sikäläisiä kotikontuja tarvitse enää yhteisvoimin puolustaa?
Yleinen asevelvollisuus nousee aika ajoin keskustelun kohteeksi myös Suomessa. Viime aikoina näkemyksiä ovat kirvoittaneet erityisesti Ruotsin päätös luopua asevelvollisuudesta ja Saksassa esiin nostetut aikeet tehdä samoin.
Suuntaus maailmalla on kohti ammattiarmeijaa, mutta Suomella ei ole ainakaan juuri nyt mitään erityistä perustetta lähteä kiirehtimään tällaista muutosta. Toki erityistä ammattitaitoa vaativiin tehtäviin voidaan palkata asiantuntijoita. mutta pääjoukko koostuisi yhä asevelvollisista.
On epäilemättä totta, että asepalvelus aiheuttaa laskennallisia taloudellisia tappioita, mutta jos koko maan puolustus halutaan säilyttää - kuten on syytä tehdä - niin ei asevelvollisten korvaaminen palkka-armeijallakaan taatusti halvaksi tule.
Laskennallisia tulonmenetyksiä tärkeämpi kriteeri on oman maan puolustaminen. Sekään ei tietenkään voi maksaa mitä tahansa, mutta olisi uhkarohkeaa lähteä nyt esitettyjen radikaalien leikkausten tielle.
Suomen geopoliittisessa asemassa oleva maa ei voi lähteä yksipuolisen aseriisunnan tielle, jos se haluaa ylläpitää uskottavaa itsenäistä puolustusta.
