http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.f...onnonsuojelu-ja-suomen-ekomodernistinen-liike
Fennovoima, luonnonsuojelu ja Suomen ekomodernistinen liike
6.8.2015 16:07
Janne Korhonen
27 kommenttia
Maailman energiankulutuksen kehittyminen ja uusiutuvien vallankumous. Kenties 10 vuoden päästä ne jo näkyvät kuvassa?
Fennovoiman ydinvoimalahanke näyttää nyt kaikesta huolimatta etenevän. Tämä on ympäristön kannalta hyvä asia. Seuraavassa aion perustella, miksi perinteiset, 1980-luvun juoksuhautoihin jääneet ympäristöjärjestöt ovat vastustuksessaan väärässä, sikäli kun heidän vastustuksensa perustuu ympäristöargumentteihin.
Aloitetaan perusasioista. Valmistuttuaan Fennovoiman AES-2006-reaktori tulisi tuottamaan joka vuosi noin yhdeksän terawattituntia (TWh) sähköä.
Lehdistössä usein käytettyä havainnollistusta käyttääkseni, tämä riittäisi noin 1 687 500 kotitalouden vuotuiseen sähkönkulutukseen. Toisin termein ilmaistuna kyseessä olisi reilu kymmenen prosenttia Suomen vuotuisesta sähkönkulutuksesta, tai laskentatavasta riippuen 2-7 prosenttia Suomen ns. primäärienergiankulutuksesta. (Muille vaihtoehdoille on siis vallan hyvin tilaa vaikka Fennovoima rakennetaankin. Niiden ongelmana tahtoo kuitenkin olla se, että valtiolla ei riitä niiden rakentamiseen vaadittavia tukieuroja.)
Vertailun vuoksi, ympäristöjärjestöjen usein esimerkkinä käyttämä ja Suomeen asukasluvultaan vertautuva
Tanska tuotti vuonna 2014 kaikilla tuulivoimaloillaan yhteensä noin 13 terawattituntia sähköä. Yksi reaktori siis lisäisi suhteellisen vähähiilisen sähkön tuotantoamme suunnilleen yhtä paljon kuin Tanska on onnistunut yhteensä lisäämään viime vuosikymmenen aikana. Tämä lisäys tulisi myös Olkiluoto 3:n noin 13 terawattitunnin ja mahdollisen Loviisa 3:n lisäyksen päälle. Tanska kaavailee nyt tuulisähkön tuotannon lisäämistä vielä reilulla kymmenellä terawattitunnilla vuodessa, mutta tämän jälkeen tuulivoiman lisääminen tulee olemaan vaikeaa tuulisessa Tanskassakin. Suomessa voimme lisätä onneksi sähköntuotantoa tuulivoimalla kenties jopa 30 terawattituntia, ja ydinvoiman vielä siihen päälle. Tällöin pääsemme jo huomattavasti lähemmäksi noin 400 terawattitunnin vuotuisen primäärienergiankulutuksemme puhdistamista.
Ydinvoimala tuottaa sähköä suhteellisen puhtaasti ja vähin ympäristövahingoin, vaikka koko laitoksen elinkaari polttoainehuoltoineen huomioidaan. Tähän tulokseen tulee jotakuinkin jokainen aiheesta tehty vakava tutkimus tai selvitys, kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n arvioista Yalen yliopiston ja
Yhdysvaltojen kansallisen uusiutuvan energian laboratorion selvityksiin. Näiden arvioiden mukaan ydinsähkön hiilitase on samaa luokkaa kuin tuulisähköllä, ja selvästi pienempi kuin aurinkosähköllä. Lisäksi ydinvoimala tarvitsee tuotettua sähköyksikköä kohden vähemmän
rakennusmateriaaleja, kaivostoimintaa, ja
maa-aloja kuin uusiutuvat vaihtoehdot. Vaikka mahdolliset onnettomuudet ja
jätteen loppusijoitus huomioitaisiinkin, vahingot ympäristölle ovat tuotettuun energiamäärään suhteutettuna pieniä. On siis selvää, että puhtaasti ympäristömittareilla mitaten kyseessä on vähintäänkin uusiutuvien veroinen suhteellisen harmittoman energian tuotantotapa. Monella ympäristömittarilla, kuten kaivostoiminnan määrässä ja vaaditussa maa-alueessa, ydinvoima itse asiassa voittaa uusiutuvat selvästi. Jopa silloin, kun uraanin louhinta huomioidaan.
On myös selvää, että Fennovoimalle esitetyt ja todennäköiset vaihtoehdot eivät pääse ympäristöystävällisyydessä lähellekään. Konkreettisimmassa julkisuudessa esillä olleessa vaihtoehdossa, Vihreiden
Vaihtoehto Fennovoimalle-paperissa, tuotanto esitetään korvattavaksi yhdistelmällä energiansäästöä, tuuli- ja aurinkovoimaa, bioenergiaa ja maakaasun verohelpotuksia. Koska paketista on aidosti vähäpäästöistä tuuli- ja aurinkovoimaa vain vähäinen osa, on ilmeistä, että päästöt kasvaisivat Vihreiden vaihtoehdossa nykyisestä. Tämä on yksinkertainen aritmeettinen fakta, jonka kuka tahansa kertolaskutaitoinen voi raportin ja esimerkiksi IPCC:n julkaisemien hiilitaseiden perusteella tarkastaa.
Lisäksi on epäselvää, kuinka paljon bioenergian käyttöä voidaan nykyisestä lisätä: esimerkiksi
WWF:n tuoreen selvityksen mukaan Vihreiden esittämä lisäys ei olisi enää ekologisesti kestävää. (Tämä tutkimus
ei ole ilmeisesti vielä tavoittanut WWF:n aktiiveja.)
Nykyisen hallituksen ollessa vallassa on myös hyvin epäselvää, kuinka paljon korvaavat investoinnit todella suuntautuisivat uusiutuvaan energiaan, ja missä määrin ne valuisivat esimerkiksi turpeen polton lisäämiseen. Olemme vaarallisella tiellä, jos vastustajat perustavat vastustuksensa haaveisiin ja toiveisiin siitä, mitä vaihtoehtoja vaikkapa Fennovoimalle voisi heidän mielikuvituksessaan ehkä mahdollisesti olla. Tosiasiassa pisimmälle viety, luontopuolueena itseään pitävän tahon vaihtoehtokin asiallisesti ottaen lisäisi ympäristövahinkoja. Se myös luultavasti kasvattaisi Suomen riippuvuutta venäläisestä maakaasusta.
Osa ydinvoimaa vastustavista tahoista väittää myös edelleen, useista ja toisinaan henkilökohtaisista huomautuksista huolimatta, että uusi ydinvoimala ei auta vähentämään hiilidioksidipäästöjä, koska fossiilisia polttoaineita poltetaan vain sähkön tuottamiseksi (ns. erillistuotanto) nykyisellään hyvin vähän. Hyvin likinäköisesti katsoen nämä tahot ovatkin oikeassa. Kukaan heistä ei kuitenkaan huomaa, tai halua tunnustaa, että tarkalleen sama argumentti estää myös tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon lisäämisen Suomessa: jos sähköntuotanto lähteestä Y ei voi vähentää päästöjämme, myöskään tuotanto lähteestä X ei siihen kykene. Onneksi argumentti on virheellinen.
Lyhyellä tähtäimellä Fennovoiman voimala ja muut vähäpäästöiset sähkövoimalat tuskin vähentävät merkittävästi päästöjä. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli ympäristönsuojelun vaatimiin päästörajoihin halutaan päästä, ihmiskunnan on kyettävä korvaamaan fossiilisista polttoaineista saatua energiaa puhtaammilla vaihtoehdoilla. Näiden vaihtoehtojen kehittely ja käyttöönotto osaltaan edellyttää, että vähähiilistä, suhteellisen edullista energiaa on saatavilla runsain mitoin. Ydinvoimaa vastustavatkin tunnustavat tämän: nimenomaan tästä syystä he ajavat niin voimakkaasti uusiutuvan sähköntuotannon rakentamista. Tämä onkin hyvä asia, mutta jos he samaan aikaan käyttävät hyvin suuren osan energiastaan toisten vähähiilisten energianmuotojen vastustamiseen, lopputuloksena ympäristön asia enintäänkin polkee paikallaan.
Valitettavasti samat järjestöt esiintyvät lehdistössä ympäristötiedon ylimpinä lähteinä, ja kenties tästä syystä esimerkiksi IPCC:n selvityksiä ei juurikaan ruodita tiedotusvälineissä tarkemmin. IPCC teki viimeisessä AR5-raportissaan selväksi, että ilmastotoimilla on nyt todellinen kiire: päästöt tulisi saada laskemaan liki välittömästi, eikä meillä enää ole aikaa riitelyyn eri vaihtoehtojen keskinäisestä paremmuudesta. IPCC:n ja useiden muiden asiantuntijaelimien mukaan tarvitsemme nyt kaikkia vaihtoehtoja - ydinvoima mukaanlukien. Esimerkiksi IPCC esittää, että vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii nyt 1) uusiutuvan energian voimakasta lisäämistä, 2) ydinenergian voimakasta lisäämistä, 3) energiansäästön voimakasta edistämistä, 4) hiilen talteenottotekniikoiden (CCS) voimakasta edistämistä, ja 5) metsäkadon kääntämistä metsittymiseksi.
Nämä eivät ole buffetvaihtoehtoja, joista voimme valita vain meille mieluisat suupalat. Kaikissa näissä tulee nyt onnistua yhtä aikaa. Tästä tosiasiasta ympäristöjärjestöt vaikenevat, ja se tulee olemaan heille vielä ikuisena häpeänä.
On ikävä havaita, että ympäristöjärjestömme vaikuttavat olevan 1980-luvulta periytyvän ydinvoimavastaisuuden vankeja. Tuolloin ilmastonmuutos ei ollut uhka, mutta tilanne on nyt muuttunut. Uusiutuvien etsikkoaika on jo ohitse, eikä meillä ole enää aikaa kokeilla josko suuret, jo 1970-luvulta kuullut lupaukset lunastettaisiin tällä kertaa. Tarvitsemme kaikkia vaihtoehtoja.
On toki teoriassa mahdollista, että tällä kertaa kaikki on toisin ja toistaiseksi kokonaisuutena vaatimattomasti lisääntyneet (mutta matalasta lähtötasostaan johtuen kaksinumeroisia kasvuprosentteja takoneet) uusiutuvat täyttävät niihin kiinnitetyt odotukset; mutta toisaalta, 1960-luvulla sinänsä älykkäät ja vakavamieliset ennustajat uskoivat, että vuonna 2000 energiaa ei kannata tuottaa mitenkään muuten kuin ydinvoimalla. Jos nykyiset optimistit ovat edes puoliksi yhtä väärässä, tarkoittaa se tuntemamme planeetan loppua. Meillä ei ole varasuunnitelmaa eikä varaplaneettaa.
Allekirjoittanut ja joukko muita ympäristöstä ja ympäristöjärjestöjen muutoskyvyttömyydestä huolestuneita kansalaisia onkin kesän alussa perustanut puhtaalta pöydältä uuden ympäristöjärjestön - Suomen Ekomodernistit. Tavoitteenamme on järjestö, joka ei hirttäytyisi kannattamaan tai vastustamaan itseisarvoisesti mitään ratkaisua, jolla ympäristöongelmia voitaisiin helpottaa; sen sijaan yrittäisimme katsoa kutakin ratkaisua tilannekohtaisesti. Toivotankin aiheesta kiinnostuneet tervetulleeksi mukaan toimintaan; Facebookissa toimivat voivat liittyä ryhmään täältä:
Suomen Ekomodernistit - SEM
PS. Fennovoima-hankkeessa on arveluttavia periaatteellisia ja turvallisuuspoliittisia näkökohtia, ja näiden esiintuominen on täysin perusteltua. Keskityn tässä kirjoituksessa kuitenkin ympäristön asiaan, koska nykyiset järjestömme ovat näemmä sen lähtökohtaisessa ydinvoiman vastaisuudessaan unohtaneet.
Taloudellisista aspekteista todettakoon, että kyseessä on edelleen halvimpien vähähiilisten sähköntuotantovaihtoehtojen joukossa oleva ratkaisu. Jos Fennovoimaa väittää kalliiksi, tulee samalla väittäneeksi, että tuuli- ja aurinkosähkö ovat aivan liian kalliita. Vaikka nykyisellä sähkön hinnalla mikään näistä ei luultavasti kannata ilman tukiaisia, sähkön hinta tulee nousemaan mikäli ilmastotavoitteet otetaan tosissaan.
Myös työllisyysargumentti on kehno: tähän saakka tuottavuuden parantuminen erityisesti alkutuotannossa on ollut monestakin syystä myös Vihreiden toivoma kehityskulku - ei vähiten siksi, että se vapauttaa ihmiset tekemään jotain fiksumpaa. Toki voisimme parantaa työllisyyttä myös luopumalla leikkuupuimureista ja siirtymällä takaisin sirppeihin ja viikatteisiin. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan kuule ehdotettavan, vaikka kansantaloudellisessa mielessä kyseessä olisi "työllistävän, hajautetun energiantuotannon" lisäämistä vastaava ajatus.
Kommentoikoon ken haluaa, mutta kai Ollikin saa nyt brännikan Putinilta?
