Kooste vaiheista:
"IL paljastaa Fennovoiman taustat -
Putinin panttivanki
Fennovoiman reaktorikaupoista uhkasi paisua ulkopoliittinen kriisi Suomen ja Venäjän välillä, sillä Venäjä teki voimalasta arvovaltakysymyksen.
Venäjä kiristi Fortumia sijoittamaan Fennovoimaan, Iltalehden tekemä taustaselvitys kertoo. Fortum pelkäsi Venäjän murskaavan yhtiön liiketoiminnan Länsi-Siperiassa.
Fortumin lyhyt pörssitiedote kuukausi sitten kertoi yllättävän paljon.
"Fennovoima on tärkeä hanke suomalaiselle yhteiskunnalle", töksäytti valtion sähköyhtiön väliaikainen toimitusjohtaja
Timo Karttinen.
Fortumin ykköspomo tuli näin tunnustaneeksi, että pörssiyhtiö oli tehnyt tärkeän päätöksen muillakin kuin bisnes-syillä. Oliko Suomen hallitus painostanut Fortumia?
Karttinen kertoi tiedotteessa sen, minkä Fortumin hallitus oli hetki aiemmin joutunut päättämään. Fortum oli suostunut osakkaaksi Fennovoiman ydinvoimayhtiöön, jotta Suomen hallituksen asettama kynnysehto voimalan 60 prosentin kotimaisuusehdosta täyttyisi.
Fortumille tuo päivä oli nöyryyttävä. Yhtiö ei ollut saanut läpi mitään niistä tavoitteistaan, joita se oli yrittänyt ajaa. Fortum ei ollut saanut omaa uutta ydinreaktoria. Fortum ei olisi halunnut Suomeen uutta ydinvoimayhtiötä. Fortum ei ollut saanut määräysvaltaa Venäjän Karjalassa sijaitsevista koskivoimaloista.
Suuren luokan ydinvoimapelissä muhi vakava ulkopoliittinen kriisi.
Poliittiset ja taloudelliset panokset olivat kovemmat kuin tähän asti on yleisesti tiedetty, Iltalehden tekemä taustaselvitys paljastaa. Presidentti
Sauli Niinistö,
Juha Sipilän (kesk.) hallitus sekä
Sari Baldaufin johtama Fortumin hallitus pelkäsivät, että Fennovoiman kaatuessa Venäjä kostaisi ankarasti.
Rummukainen rykäisee
Fennovoima syntyi jaloterästehdas Outokummun johdon piirustuspöydällä noin kymmenen vuotta sitten. Outokummun Tornion sulatto ja ferrokromitehdas kuluttavat paljon sähköä.
Outokumpu halusi oman ydinvoimayhtiön - samantapaisen kuin Teollisuuden Voima TVO, joka on metsäfirmojen sähkösampo.
Outokumpu sekä Harjavallassa ja Kokkolassa toimiva Boliden ja joukko energiayhtiötä lyöttäytyivät yhteen saksalaisen energiajättiläisen E.Onin kanssa. Kumppanit julkistivat vuonna 2007 suunnitelmansa uudesta ydinvoimalasta, jonka oli määrä tuottaa sähköä jo vuonna 2016 eli ensi vuonna.
Pääministeripuolue Keskusta otti heti kopin. Ydinreaktori rakennettaisiin puolueen sydänmaille Pohjois-Pohjanmaalle. Fennovoima syrjäytti Fortumin leikiten
Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen jaellessa reaktorilupia. Jotkut tuhahtivat happamasti: Kepun oma reaktori.
Pian E.On kuitenkin vetäytyi yhteistyöstä, koska se muutti strategiaansa Fukushiman ydinvoimalaturman poliittisessa jälkisäteilyssä.
Fennovoima hoippui uhkaavasti, kunnes Venäjän Helsingin-lähetystössä syttyi kipinä. Suurlähettiläs, fyysikko
Aleksandr Rumjantsev on entinen Venäjän atomienergiaministeri ja atomienergiaministeriön tehtäviä jatkaneen Rosatomin entinen pomo.
Rumjantsevia kutsutaan poliittisissa piireissä "Rummukaiseksi"
Aapelinkirjoittaman Siunattu hulluus -romaanin päähenkilöiden Rummukaisten veljesten mukaan. Yksi veljeksistä on hullu.
Saksalaisyhtiön poistuttua kuviosta Rumjantsev alkoi lobata Fennovoiman omistajia.
Hunajainen tarjous
Venäjä teki osakkaille houkuttelevan tarjouksen. Se lupasi järjestää rahoituksen. Voimalan osakkaiden omarahoitusosuus on vain 25 prosenttia, kun esimerkiksi Äänekosken uuden sellutehtaan omarahoitusosuus on 40 prosenttia.
Venäjä myös takaa, että osakkaat saavat sähköä kiinteällä, etukäteen sovitulla omakustannushinnalla laitoksen valmistuttua 12 vuotta. Kaiken kukkuraksi Venäjä lupautui Fennovoiman osakkaaksi. Rahat Venäjä ottaa pahan päivän rahastostaan, joka hupenee nopeasti talouspakotteiden vuoksi.
Rahoitus jo kielii, että Venäjällä täytyi olla muitakin tavoitteita kuin keskikokoisen reaktorikaupan varmistaminen.
Venäjän motiiveja ei tarvitse pelkästään arvailla. Rosatom kertoo nykyisin aivan julkisesti, että se haluaa Fennovoimasta mallikappaleen, jota se hyödyntää markkinoinnissaan Aasian ja Tyynenmeren alueella.
Tässä ei ole sinänsä uutta. TVO tilasi 1970-luvulla Olkiluodon voimalat Asea-Atomilta. Ruotsalaisyhtiö toimitti ykkösreaktorin tappiokseen saadakseen ensimmäisen vientikaupan, jonka avulla Asea suunnitteli läpimurtoa maailmanmarkkinoilla.
Hinku saada referenssilaitos ei silti yksin selitä Venäjän jopa päällekäyvää kaupantekointoa. Venäjällä oli poliittisia motiiveja. Se oli tehnyt Fennovoimasta arvovaltakysymyksen.
Rosatom myöntää nyt jopa tämän. Rosatom julkaisi elokuun alussa Venäjän hallitusta edustavan asiantuntijan lausunnon, jonka mukaan Fennovoiman rakennuslupa on Venäjälle poliittinen asia. Lausunnon mukaan prosessi muuttui poliittiseksi sen jälkeen, kun Suomi oli aiemmin alkukesästä hylännyt Venäjän duuman puhemiehen
Sergei Naryshkininviisumianomuksen Ety-kokoukseen.
Tällä tavalla Venäjä paljastaa jälkikäteen, että sillä oli kovat piipussa. Kuinka kovat?
Numero hatusta
Toissa kesänä
Alexander Stubbin (kok.) hallitus määräsi, että Fennovoiman kotimaisen omistuksen vähimmäisraja on 60 prosenttia. Kotimaisuus tarkoittaa EU- ja Efta-maita.
Tämän päätöksen oikeasti teki kokoomuslainen elinkeinoministeri
Jan Vapaavuori. Hän keksi luvun päästään, koska se oli sopiva tasaluku.
Vapaavuori nosti rajan ylös poliittisen uskottavuuden vuoksi. Moni äänestäjä karsastaa uutta venäläistä reaktoria Suomen kamaralla, sillä Venäjä on sotaa käyvä maa. Hallitusta olisi syytetty löperöksi, jos raja olisi ollut alempi.
Omistusraja osoittautui visaiseksi kynnysehdoksi. Fennovoima haravoi ympäriinsä, mutta sijoittajia ei löytynyt. Sähkömarkkinat ovat olleet sekaisin monta vuotta. Yritykset eivät joko uskaltaneet sijoittaa tai ne eivät uskoneet laitoksen kannattavuuteen.
Fennovoiman johto oli jo epätoivoinen, kun Fortum löi kaikki ällikällä 2. joulukuuta viime vuonna. Ykskaks Fortum kertoi merkitsevänsä puuttuvan omistuskiintiön. Fortumin toimitusjohtaja
Tapio Kuula oli neuvotellut Rosatomin ja Venäjän valtion omistaman kaasuyhtiön Gazpromin kanssa paketin. Osapuolet olivat sopineet, että Fortum osallistuu Fennovoimaan ja samalla Fortum saa määräysvallan Karjalan koskivoimaloista.
Hetken tuntui kuin Fortum olisi ihmeitä tekevä enkeli.
Kuulalle tämä oli uhkapeliä, jossa Fortum oli haastanut Venäjän poliittisen koneiston. Fortumia motivoi yksi asia ylitse muiden: Se oli hermostunut länsisiperialaisten voimaloidensa kohtalosta.
Fortum on sijoittanut Siperian sähköön melkein viisi miljardia euroa. Fortum pelkäsi, että nationalistisessa huumassaan Venäjä voi vaikka kansallistaa voimalat tai ainakin se voi kääntää Fortumin toimintaedellytykset helvetillisiksi.
Potkut toimitusjohtajalle
Osapuolten sopimus osoittautui pelkäksi paperiksi. Gazprom ei suostunut luovuttamaan koskia Fortumille. Suomalaisten mukaan rahasta ei kiikastanut.
Kosket omistava TGC1-energiayhtiö on osa Luoteis-Venäjän valtarakennelmaa eli syvälle juurtunutta korruptiotaloutta. Sähköyhtiössä on suojatyöpaikkoja ja koskista virtaa varoja "hyviin tarkoituksiin".
Paikalliset satraapit olivat hätääntyneet. Heidän kissanpäivänsä päättyisivät, jos Fortum pääsisi saneeraamaan. Fortum olisi lopettanut ohijuoksutukset.
Tilanne alkoi käydä kestämättömäksi. Fennovoiman kotimaisia osakkeita edustavan emoyhtiön eli Voimaosakeyhtiö SF:n toimitusjohtaja
Elina Engman haki hätäpäissään ratkaisuksi sijaisomistajan. Bulvaani oli EU-maa Kroatiaan rekisteröity Migrit-yhtiö, jonka jäljet johtivat Moskovaan ja Rosatomiin.
Media googlasi hetkessä, että Migrit on venäläisten sijainen. Työ- elinkeinoministeriön käyttämä petos- ja väärinkäytöskonsultti
Markus Nylund päätyi samaan lopputulokseen.
Julkinen sana, poliitikot ja virkamiehet olivat tyrmistyneitä. Jopa Venäjän hallituksen edustajat nauroivat. Elinkeinoministeriö epäili, että bulvaanin oli keksinyt "Rummukainen" eli suurlähettiläs Rumjantsev.
Vedätys osoitti karkeaa harkintakyvyn puutetta. Fennovoima oli arvioinut tilanteen väärin. Toimitusjohtaja Engman sai tämän vuoksi myöhemmin potkut. Tavallaan hän joutui sijaiskärsijäksi, sillä hänellä oli ollut Voimaosakeyhtiö SF:n hallituksen lupa.
Dream Team
Migrit suututti myös Outokummun hallituksen puheenjohtajan
Jorma Ollilan. Hän tajusi hetkessä, että typerä vedätys saattaisi kaataa Fennovoiman.
Ollila ryhtyi etsimään ratkaisua pienessä piirissä. Siihen kuuluivat hänen lisäkseen elinkeinoministeri
Olli Rehn (kesk.), Fortumin hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf sekä rakennusliike SRV:n pääomistaja
Ilpo Kokkila. SRV osallistuu Fennovoiman rakentamisurakkaan; Kokkilan yritys toimii projektinjohtajana Venäläisen pääurakoitsijan apurina. Ollila ja Baldauf ovat vanha työpari Nokian loistovuosilta, osa legendaarista "Dream Teamia".
Taustalla maan hallituksen niskaan hengitti presidentti
Sauli Niinistö. Presidentti puski myönteistä ratkaisua, joka oli myös pääministeri
Juha Sipilän (kesk.) toive. Sipilän kotimaakunta Pohjois-Pohjanmaa on odottanut hartaasti Fennovoiman lupaamia uusia työpaikkoja.
Presidenttiä poltteli ulkopolitiikka. Suomi oli töpännyt raskaasti Ety-kokousvalmisteluissa antaessaan Naryshki-
nille porttikiellon. Duuman puhemies on EU:n pakotelistalla ja Baltian maat vastustivat hänen matkaviisumiaan.
Suomi käveli Ety-kokouksessa todennäköisesti Venäjän miinaan. Ulkoministeriö hoiti asian surkeasti ja presidentin kansliakin oli torkahtanut.
Suomi olisi voinut sallia Naryshkinin vierailun, jos ulkoministeri
Timo Soini (ps.) olisi soittanut saksalaiselle virkaveljelleen
Frank-Walter Steinmeierille ja EU:n korkealle edustajalle
Federica Mogherinille. Soinin olisi pitänyt vain kertoa, että vastalauseista huolimatta Suomi kutsuu Naryshkinin, koska Suomi on ensimmäisen Ety-kokouksen isäntämaa ja asia on Suomelle tärkeä. Soini ei soittanut.
Sodanjulistus
Venäjä pitää Naryshkinin porttikieltoa nöyryytyksenä. Se kytki tapauksen tuoreeltaan Fennovoimaan. Venäjä teki tiettäväksi, että se kohdistaa Suomeen vastatoimia. Niiden ankaruus riippuisi siitä, myöntääkö vai epääkö Suomen hallitus Fennovoiman rakennusluvan.
Venäjä koplasi nämä kaksi asiaa niin äkisti ja niin päälleliimaavasti, että herää epäilys, odottiko Venäjä alunalkaen Suomelta sopivaa virheliikettä, jonka Venäjä voisi hyödyntää Rosatomin piikkiin.
Venäjä läksytti porttikiellosta Suomea myös ministeri Rehnille, kun tämä kävi neuvottelemassa Moskovassa heinäkuussa. Viimeistään tuolloin suomalaisille kirkastui, että Venäjä oli tehnyt Fennovoimasta valtiollisten suhteiden koetinkiven.
Suomen ja Venäjän suhteet olivat ajautuneet kriisin partaalle. Venäjä opetti, että Suomen ensimmäinen
ei oli virhe, mutta toinen
ei olisi sodanjulistus.
Neuvottelu Moskovassa päätyi sovinnoneleeseen ja vakuutteluihin siitä, että kummankin maan hallitus puhuu järkeä yritysosapuolille, jotta rakennusluvan käsittely ei katkeaisi.
Suomen osalta lupaus tarkoitti sitä, että Sipilän hallituksen oli pehmitettävä Fortumia.
Tapaus on toisinto 1960-luvun lopulta, jolloin pääministeri
Mauno Koivisto(sd.) katkaisi Fortumin edeltäjäyhtiön Imatran Voiman järjestämän kansainvälisen tarjouskilpailun Suomen ensimmäisestä ydinvoimalasta. Neuvostoliitto oli tehnyt reaktorista arvovaltakysymyksen, eikä Suomi silloinkaan halunnut haastaa suurvaltaa.
Fortumin puheenjohtaja Sari Baldauf oli pahassa välikädessä. Fortum oli joutunut Putinin panttivangiksi.
Venäjä vaati, että Fortum luopuu koskihaaveistaan mutta silti varmistaa Fennovoiman kotimaisuusehdon. Suomen hallitus ja presidentti toivoivat hartaasti, että Fortum nielisi ylpeytensä, jotta Suomi välttäisi ulkopoliittisen kriisin.
Fortumin hallitus oli kuitenkin jakautunut. Baldauf ei ollut varma, osaisiko hän taivutella vastaan hangoittelevia hallituksen jäseniä ja pystyisikö hän näin lunastamaan pääomistajan eli valtion toiveen.
Ollila ja Kokkila rakensivat kompromissin, jotta ainakaan ei näyttäisi siltä, että valtio on jyrännyt Fortumin. He päästivät Baldaufin pinteestä keventämällä Fortumin kuormaa.
Ollila haki Outokummun hallituksesta luvan siihen, että Outokumpu hieman lisää omistusosuuttaan Fennovoimassa. Kokkila lupasi, että SRV:kin tulee osakkaaksi.
Näiden merkintöjen jälkeen Fortumin osuudeksi jäi siedettävät 6,6 prosenttia eli noin 120 miljoonaa euroa voimalan omarahoituksesta. Upporikkaalle Fortumille tuo on pikkuraha.
Venäläiset vielä lepyttelivät Fortumia: neuvottelut koskista jatkuvat jonkin uuden idean pohjalta.
Tärkein syy
Nuo seikat eivät silti olleet Fortumin hallituksessa ratkaisevia perusteluita. Painavin oli pelko siitä, että Venäjä rankaisee Fortumia, jos Fennovoima kaatuu. Fortumin miljardien omaisuus Venäjällä oli vaarassa. Tiettävästi Venäjä ei ollut uhannut suoraan, mutta suomalaiset ymmärsivät yskän.
Fortum sinänsä kyllä kestäisi jopa rankan iskun. Sitä enemmän kosto tekisi kipeää Sipilän hallitukselle ja presidentti Niinistölle. Moni muistaa umts-kaupat, missä Sonera hukkasi neljä miljardia eli melkein saman verran kuin Fortumilla on kiinni Venäjällä. "Ilman ostaminen" Saksasta oli karvas pala
Paavo Lipposen (sd.) hallitukselle, sillä se joutui myymään köyhtyneen Soneran puoli-ilmaiseksi ruotsalaisille.
Mikä nurinkurista, Venäjän uhka oli Fortumille jopa liiketoiminnallisesti kelpo motiivi. Vaikka Fortum veti koskien osalta vesiperän, pienellä rahapanostuksella Fennovoimaan Fortum torjui ainakin hetkeksi riskin, että se menettäisi sijoituksensa Siperiassa.
Maan hallitus ja presidentti olivat huojentuneita. Viisas päätös, eräs hallituksen jäsen sanoo. Tämän avulla Suomi pärjää taas muutaman vuoden itärintamalla.
Ei mikään sankaritarina, mutta rähjäinen selviytymistaistelu."
http://www.iltalehti.fi/talous/2015091720365175_ta.shtml
