Fennovoimavedätyksen viimeiset vaiheet

Mä väitän, että tämä on korkeintaan katastrofi Fennovoiman omistajille ja Rosatomille.
Siinä tapauksessa katastrofin kohteena ovat suomalaiset veronmaksajat valtion ja kuntien suorien tai epäsuorien omistusten kautta.

Lisäksi on tapaus Fortum, valtionyhtiöiden kruununjalokivi joka tulouttaa vuosittain satojen miljoonien osingot valtion alijäämäiseen kassaan. 120 miljoonan sijoitus on Fortumille pikkuraha, mutta panttina on Venäjälle sijoitetut 5 miljardia sekä koko valtioenemmistöisen pörssikonsernin uskottavuus. Tällä hetkellä Fortumin osakkeella käydään kauppa alle tasearvon, eli markkinat odottavat Fortumin tuhoavan omaisuuttaan. Tämä on todella rankka arvostus perinteisesti vahvalle defensiivisen toimialan yritykselle, ja valtava lasku veronmaksajille.
 
Siinä tapauksessa katastrofin kohteena ovat suomalaiset veronmaksajat valtion ja kuntien suorien tai epäsuorien omistusten kautta.

Peanuts. Vertauskohta 90-luvun lamaan ontuu silti. Puhutaan kumminkin "vain" muutaman miljardin riskistä.

edit: Pointti; ollaan aika hiton kaukana jostain kansallisesta katastrofista, paitsi tietysti, jos elää iltalehtiuniversumissa, missä kaikki on enemmän tai vähemmän katastrofia.

Alla riskinottajat:

Fennovoima_omistajat_8_2015.jpg
 
Viimeksi muokattu:
@YliKoo Jutussa on varmasti totuuden siemen, mutta myös paljon toimittajan värikynää. Esimerkkinä vaikkapa tietty terminologia, kuten "sodanjulistus". Odottaisin "paskalehtiriippumatonta" tutkimusta aiheesta vielä jonkin aikaa.
Aina kun Ainola kirjoittaa, on syytä laittaa tuplamediakritiikkifiltteri päälle. Peruskuvio on tuonnepäin, mutta Ainola rakentaa sen päälle sitten...
 
Tämä Riiheläisen tänään julkaistu blogiteksti sopinee kenties parhaiten juuri tähän ketjuun - lähinnä Fennovoima-viittausten tähden (vaikka kokonaisuudessa spekuloi laajemminkin Suomen ulkopoliittisella ja sen myötä turvallisuuspoliittisella asemalla):

"Meiltä salataan nyt jotain tärkeää.

Jos tiedot Fennovoiman taustalla olevasta Venäjän kiristyksestä pitävät edes oikeansuuntaisina paikkansa, olemme ulkopoliittisesti varsin erilaisessa tilanteessa kuin on valtiojohdon taholta julkilausuttu. Ulkopolitiikkamme jakkarastrategia perustuu neljään, toistensa säätymiseen vaikuttavaan tukijalkaan: uskottava oma puolustus, yhteistyö Ruotsin, EU:n ja Naton kanssa, Venäjä-suhde ja neljäntenä toiminta YK:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä. Tätä presidentti Niinistö nimittää aktiiviseksi vakauspolitiikaksi. Kukin osa sitten Niinistön mukaan suhteessa toisiinsa ja reagoi liikkeeseen, pitäen turvallisuuteme tasapainossa.

Fennovoima-kuvio kertoo tosin, että yksi neljästä peruspilaristamme eli Venäjä-suhde, on varsin eri tilassa kuin sen on annettu ymmärtää olevan. Krimin valtauksen ja siihen liittyneiden Venäjän sisäisten prosessien ja tunnelmien myötä katosivat suomalaisten poliitikkojen syvemmät Venäjä-analyysit julkisuudesta melko lailla kokonaan. Venäjän kehityksestä on tyydytty olemaan ”huolissaan”, ilman sen suurempaa tai syvempää julkista analyysiä. Ruotsissa puhutaan suorempaan.

Lisääntyneen Nato-kannatuksen myötä myös Ruotsi-yhteistyön sisältävä pilari on liikkeessä. Mikään neljästä pilarista ei tällä hetkellä ole ainakaan merkittävästi vahvistumassa. Syksyn aikana käynnistyvät ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja puolustusselonteon valmistelut pakottavat pohtimaan näitä asioita julkisestikin.

Sekä salassa pidetty Fennovoima-prosessi että haluttomuus analysoida Venäjän toimintaa ja kehityssuuntia suorasanaisesti ja julkisesti noudattavat itse asiassa suomalaisen ulkopolitiikan perinteitä. Kylmän sodan ajan tapanamme oli hämärtää ulkopoliittista linjaamme. Se soi meille liikkumavapautta, mutta hintana oli se, että myös kansalaisten suuntaan oli tehtävä se sama hämärtäminen. Siksi niin moni otti tosissaan YYA-hengen, vaikka Kekkosen johdolla pyrittiin varovaisesti, mutta määrätietoisesti kohti länttä.

Tilanteeseen vaikuttaa myös aikojen muutos. Kekkosen toimiessa oli luonnollista pitää turpa kiinni ja uskoa kun isommat sanoivat asian olevan hoidossa. Luottamus nykyistä paljon hierarkisemmassa yhteiskunnassa rakentui nykykatsannosta melko sokeasta luottamuksesta instituutioihin. Tällä hetkellä elämme yhteiskunnassa, jossa luottamus syntyy läpinäkyvyydestä. Ei valta ikinä täysin näkyväksi tule, mutta on läpinäkyvyys nykyisellään monesta syystä ihan eri luokkaa kuin ennen. Lähtien jo siitä, että informaatiolla on mahdolisuuksia liikkua lähes rajattomasti. Ennen kansalainen saattoi saada äänensä kuuluviin suurin piirtein vain mielipidekirjoituksella lehdessä. Nyt yhteiskunnallisen keskustelun avoimuus, intensiteetti ja vaikuttavuus ovat ihan eri luokkaa. Nyt tämä avoimuuden vaatimus on nyt hyvää vauhtia törmäämässä ulko- ja turvallisuuspolitiikan rajoitettuun informaatioon.

Mielenkiintoista on muuten se, että tässä keskustelussa pää- ja ulkoministeri ovat olleet ainakin julkisuudessa hyvin sivussa. Pääministeri Juha Sipilän ulkopoliittinen osaaminen on ohutta ja hän on vältellyt siitä puhumistakin. Vähätkin puheenvuorot ovat oikeastaan olleet vain hänen normaalien viestiensä esittämistä eri näkökulmasta, ilman erityistä ulkopoliiittista sisältöä. Hänen johtamistyyliinsä kuuluu delegoiminen paremmin osaaville ja sen hän lienee tehnyt myös tässä tapauksessa. Ulkoministeri Timo Soinikin on ollut hyvin pidättyväinen kannanotoissaan, joka hänen tapauksessaan vaikuttaa kummalliselta verrattuna hänen muuten villinpuoleiseen retoriikkaansa. Toki tämä maltillisuus on viisautta ja ulkoministerin tehtävän osaamista.

Valtiojohto tekee päätöksiä monasti myös ei-julkisen tiedon varassa. Esimerkiksi tiedustelutieto on yleensä sellaista, jota ei julkisiin perusteluihin päätöksistä sisällytetä. Se on eri syistä salaista ja niin sen pitääkin olla. Salaista voi myös olla luottamuksellinen tieto, jota saadaan suoraan. Juuri tässä tapauksessa on todennäköistä, että presidentti Niinistölleja elinkeinoministeri Olli Rehnille on Venäjän johdon tapaamisissa Moskovassa sanottu asioita, joita he eivät voi kertoa julkisuuteen. Sekin on normaalia kansainvälisessä politiiikassa.

Tilanne on siis se, että yhä ärtyisämmältä vaikuttavan tasavallan presidentin johdolla tapahtuu ulkopolitiikassamme jotain salassa pidettyä. Fennovoiman prosessille oli tyypillistä, että siinä tehtiin ratkaisuja, jotka eivät selittyneet julkisesti tiedossa olevilla asioilla. Tämä sama piirre voi nyt alkaa kertautumaan ulkopolitiikassamme. Entisinä aikoina tämä ei olisi ollut suurikaan haitta, mutta avoimuuden aikakautena epäluulot heräävät pian. Kun maailma kuohuu ympärillämme on luottamus valtiojohtoon entistä tärkeämpää. Aika edellyttää todennäköisesti nopeita ja hurjiakin päätöksiä muuallakin kuin talouden puolella ja silloin on kaikki mahdollinen luottamuspääoma tarpeen.

Presidentillä ja hallituksella on siis myös sisäpoliittisesti käsissään hankala paikka. Henkilökohtaisesti veikkaan tilanteen olevan se, että suhteemme Venäjään on todellisuudessa nyt erilainen kuin ennen, mutta siitä ei voi kertoa. Sen pohjalta on sitten tehtäviä ratkaisuja, jotka vaikuttavat julkisuudessa perustelemattomilta ja voivat johtaa epäluottamuksen lisääntymiseen omaa valtiojohtoa kohtaan. Tässä onkin tasapainoilemista.

Elämme ikävän mielenkiintoisia aikoja.
"

Pitää perehtyä tarkemmin siihen mitä nämä Fennovoiman taustalla olevat "Venäjä-kiristykset" pitävät sisällään ja muodostaa sen myötä tarkemmin oma kuva tilanteesta - yrittää päästä kärryille (Fennovoiman seuraaminen kun on jäänyt vähemmälle viimeisimpien viikkojen aikana johtuen lähinnä pakolaiskriisin kärjistymisestä).

vlad.
 
Pitää perehtyä tarkemmin siihen mitä nämä Fennovoiman taustalla olevat "Venäjä-kiristykset" pitävät sisällään ja muodostaa sen myötä tarkemmin oma kuva tilanteesta - yrittää päästä kärryille (Fennovoiman seuraaminen kun on jäänyt vähemmälle viimeisimpien viikkojen aikana johtuen lähinnä pakolaiskriisin kärjistymisestä).
Odotamme mielenkiinnolla! Luulen että tuohon on kiteytettynä paljon nykyisestä ulkopoliittisesta tilanteesta.

Ehkä naivistisesti uskon, että meillä on vastapainoksi menossa peli myös toiseen suuntaan. Mihinkään erityiseen perustamatta luulen että myös liittoutumissuunitelmat ovat pidemmällä kuin Iltapulu tietää kertoa. Sen verran vähissä keskustelu aiheesta on, että sordiino on tarkoituksella päällä. Toinen, ehkä oikeampi vaihtoehto on, että tosissaan pelätään.

Taas lipesi sivuun mutta jotakin kytköstä voisi olla.
 
Pitkästä aikaa tutkivaa journalismia.

Lainaan Ryskyn analyysia jutusta:

Hanna Nikkasen juttu vahvistaa Fennovoimaan liittyviä pelkoja todeksi. Toisaalta lopuksi Nikkanen näkee jotain myönteistäkin.

- Laina Venäjän valtiolta on sidottu ruplan arvoon, joten osakkaina olevien kunnallisten energiayhtiöiden omistajakunnat voivat joutua maksumiehiksi ja silloin puhutaan miljoonista per omistajakunta.
- Hanketta ajettiin hallituksessa ja Fortumissa Vihreiden selän takana. Kuten jutussa sanotaan: ”Pekka Haavistoa oli jymäytetty oikein kunnolla.” Tosin tietysti silloin jymäytettiin myös suomalaisia, koska Haavisto edusti omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä nimenomaan kansan antamaa valtuutusta hoitaa yhteistä omaisuutta.
- Loppujen lopuksi lupa oli pakko myöntää Venäjän painostuksen takia.
- Prosessi on viimeisten vuosien aikana ollut täynnä juonitteluja ja vähintäänkin kyseenlaisia konsteja.
- Hankkeen liiketaloudelliset näkymät ovat kovin heikot.

http://longplay.fi/single/fennomania

Koska sinkku pitää kai maksaa, tuossa on pitkä referaatti jutusta:

http://blogit.image.fi/koponen/suomeen-keploteltu-ydinvoima/
 
  • Tykkää
Reactions: krd
Pitkästä aikaa tutkivaa journalismia.

Lainaan Ryskyn analyysia jutusta:

Hanna Nikkasen juttu vahvistaa Fennovoimaan liittyviä pelkoja todeksi. Toisaalta lopuksi Nikkanen näkee jotain myönteistäkin.

- Laina Venäjän valtiolta on sidottu ruplan arvoon, joten osakkaina olevien kunnallisten energiayhtiöiden omistajakunnat voivat joutua maksumiehiksi ja silloin puhutaan miljoonista per omistajakunta.
- Hanketta ajettiin hallituksessa ja Fortumissa Vihreiden selän takana. Kuten jutussa sanotaan: ”Pekka Haavistoa oli jymäytetty oikein kunnolla.” Tosin tietysti silloin jymäytettiin myös suomalaisia, koska Haavisto edusti omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä nimenomaan kansan antamaa valtuutusta hoitaa yhteistä omaisuutta.
- Loppujen lopuksi lupa oli pakko myöntää Venäjän painostuksen takia.
- Prosessi on viimeisten vuosien aikana ollut täynnä juonitteluja ja vähintäänkin kyseenlaisia konsteja.
- Hankkeen liiketaloudelliset näkymät ovat kovin heikot.

http://longplay.fi/single/fennomania

Koska sinkku pitää kai maksaa, tuossa on pitkä referaatti jutusta:

http://blogit.image.fi/koponen/suomeen-keploteltu-ydinvoima/
Siinä oli hyvä muistutus tuosta rahojen lähteestä:
"”Long Playn näkemän sopimuksen mukaan lainasumma on – toisin kuin Suomessa uutisoitiin – sidottu ruplan kurssiin. Ruplissa lainasumma on korkeintaan 150 miljardia, mikä tekee nykyisellä kurssilla 2,17 miljardia euroa, siis yli 200 miljoonaa euroa vähemmän kuin julkisuudessa aiemmin mainittu 2,4 miljardia. Jos ruplan alamäki jatkuu, muut osakkaat voivat joutua kasvattamaan rahoitusosuuttaan entisestään.

-Voi myös käydä niin, että hyvinvointirahastosta loppuvat rahat ennen kuin RAOS Voima on saanut kaikki lainaeränsä. Viime aikoina Venäjä on käyttänyt hyvinvointirahaston säästöjä muun muassa sotimiseen, Nikkanen kirjoittaa."
http://blogit.image.fi/koponen/suomeen-keploteltu-ydinvoima/
 
Ei varsinaisesti kuulu aiheeseen. Vahvistaa käsitystäni, että hyvinvointivaltio oli parhaimmillaan vuonna 1989.

Julkaistu: 20.11.2015 08:34 http://www.karjalainen.fi/uutiset/u...uu-sahkoa-jakelua-voidaan-joutua-rajoittamaan
Tammikuun pakkasilta puuttuu sähköä - jakelua voidaan joutua rajoittamaan
Karjalainen

Huoltovarmuuskeskus ja kantaverkkoyhtiö Fingrid uskovat, että sähkönkulutusta voidaan joutua rajoittamaan ensi talvena, koska voimayhtiöt ovat sulkeneet voimaloita, uutisoi Savon Sanomat. Rajoitukset koskisivat todennäköisimmin pientä osaa sähkönkäyttäjistä ja kestäisivät korkeintaan muutaman tunnin.

Ongelmasta huolestuneen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus harkitsee, pitääkö Suomen luoda huoltovarmuusreservi sähkön kulutushuippuja varten. Huoltovarmuuskeskuksen voimajärjestelmäasiantuntija Petri Nieminen arvioi, että reservi saataisiin voimaloista, jotka eivät toimi vaan ovat nyt pitkäaikaissäilönnässä.

- Ei tässä olla kaivoon tippumassa, mutta huoltovarmuus on huonontunut. Tammi-helmikuun pakkasilla puuttuu 2 500 megawattia, Nieminen laskee.

Jakelurajoitus toteutettiin tehon puutteen takia viimeksi ay-johtaja Jorma Reinin voimalalakon aikaan 1977.

Kulutushuipun ennuste ensi talvelle on viime talven lukemissa eli 15 000 megawatissa, mutta kotimainen sähköntuotantokyky on alentunut.

Käytöstä on poistettu Pohjolan Voiman omistamat Kristiinan ja Tahkoluodon hiililauhdelaitokset sekä Kristiinan ja Vaskiluodon öljylauhdelaitokset. Viime vuosina on suljettu Inkoon ja Mussalon voimalaitokset.

Asiasta kertoi Savon Sanomat.
 
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/k...kovat-riitaansa-valimiesmenettelylla/eZ2yNuAn

Fennovoiman ydinvoimalaa Hanhikivelle rakentava Voimaosakeyhtiö SF haluaa ratkaista Fennovoiman rahoitusta koskevan riitansa Keskon tytäryhtiön Kestran kanssa välimiesoikeudessa.


Kesko kertoo pörssitiedotteessaan, että Voimaosakeyhtiö SF on laittanut vireille välimiesmenettelyn, jossa se vaatii välimiesoikeutta vahvistamaan, että Keskon konserniyhtiö Kestra Kiinteistöpalvelut Oy on sitoutunut Fennovoiman Hanhikivi-ydinvoimalahankkeen jatkorahoitukseen.

Taustalla on Keskon irtautuminen Fennovoiman jatkorahoituksesta viime vuoden maaliskuussa.

Keskon tytäryhtiö Kestra Kiinteistöpalvelut ilmoitti 27. maaliskuuta 2014, ettei se osallistu Fennovoima-hankkeen jatkorahoitukseen.

Keskon tuolloin lähettämän pörssitiedotteen mukaan Kestra ”ei osallistu Fennovoima Oy:n Hanhikivi 1 -ydinvoimahankkeen jatkorahoitukseen siihen liittyvien taloudellisten, sopimuksellisten ja aikataulullisten epävarmuustekijöiden johdosta.” Kesko oli myös valmis keskustelemaan jäljellä olevasta 4,5 prosentin osuudestaan ja sen myymisestä.

Johtaja Arja Talma kertoi tuolloin Kauppalehdelle, että Kestra ei ole sitoutunut Fennovoima-hankkeeseen helmikuussa tai aikaisemmin.

Kestralla on ollut vaikeuksia päästä eroon Fennovoiman osakkeistaan. Voimaosakeyhtiö SF julkisti 1.7.2015 omistajalistan, jonka mukaan Kestralla olisi ollut edelleen 3,03 prosentin välillinen omistusosuus Fennovoimasta.

Kestra Kiinteistöpalveluiden toimitusjohtaja Jari Suuronen totesi Kauppalehdelle seuraavana päivänä, että ”Kukaan ei ole ostanut.”
 

Niinpä.

Tästä on yritetty varoitella: länsi saa mitä tilaa. Nyt on lyhytnäköisessä uusiutuvahuumassa tilattu ydinvoiman ja ydinteollisuuden kampittamista kaikin keinoin, vaikka on aika selvää, että niitä tarvitaan jatkossakin.

Taitaa olla niin että ainoa venäläiset näillä markkinoilla ehkä kampeamaan kykenevä voima on kiinalaiset, joskus 5-15 vuoden päästä, ehkä.
 
Venäläisten ydinvoimalasuunnitelmat jouduttiin palauttamaan – Fennovoima-hanke viivästyy

Raos Projektin suunnitelmat eivät edes Fennovoiman mielestä olleet riittäviä. Lisäksi Fennovoiman venäläisillä kumppaneilla ei ole vieläkään toimitussopimuksia turvallisuudelle tärkeän automaation ja turbiinin toimituksista.

Fennovoima on puolestaan lykännyt ydinvoimalan rakennuslupaan liittyvien aineistojen ja suunnitelmien toimitusaikoja rakentamisen turvallisuutta valvovalle Säteilyturvakeskukselle.


http://www.tekniikkatalous.fi/talou...lauttamaan-fennovoima-hanke-viivastyy-6302567
 
Venäläisten ydinvoimalasuunnitelmat jouduttiin palauttamaan – Fennovoima-hanke viivästyy

Raos Projektin suunnitelmat eivät edes Fennovoiman mielestä olleet riittäviä. Lisäksi Fennovoiman venäläisillä kumppaneilla ei ole vieläkään toimitussopimuksia turvallisuudelle tärkeän automaation ja turbiinin toimituksista.

Fennovoima on puolestaan lykännyt ydinvoimalan rakennuslupaan liittyvien aineistojen ja suunnitelmien toimitusaikoja rakentamisen turvallisuutta valvovalle Säteilyturvakeskukselle.


http://www.tekniikkatalous.fi/talou...lauttamaan-fennovoima-hanke-viivastyy-6302567

Suomella on kohta kaksi maailman turvallisinta ydinvoimalaa...:rolleyes: sellaisia jotka eivät toimi...
 
Käsi pystyyn kuka ostaisi edes venäläisen auton? Tai ranskalaisen..

Eilen katsoin Ville Haapasalon 30 päivää Volgalla...

Meni yhteen kaupunkiin nimeltä Samara joka on ollut N-liiton aikana avaruusrakettien jne rakennus ja tutkimus keskus. Siellä on avaruusjutuista kertova museo jonka eessä seisoo vostok avaruusraketti.

Ville kertoo ihmetellen miten jo 70 luvulla N-liitto kykeni lähettämään avaruuteen
tietokone ohjatun valokuvaus sateliitin jne mutta Ladan ovet ei pysyneet kiinni ja samassa ihmettelee että "mihin se viisaus ja tietotaito jumittui, joka N-liitolla silloin avaruusteknologian tietotaidossa oli?" :p
 
Viimeksi muokattu:
Käsi pystyyn kuka ostaisi edes venäläisen auton?

:salut:
Jos se liikkuu ja sillä pääsee paikasta paikkaan niin mikä ettei. Mulla niska kyllä nöyrtyy jos hinta vaan on kohdallaan. Pitäkööt muut statuskysymyksenä, itse käytän mahdollisimman paljon ostovoimaani kaikenlaiseen muuhun kuin noihin kotteroihin.
 
Back
Top