Ehkä tota vois ajatella USA:n kannalta. USA hyvin harvoin ostaa ulkomailta kalustoa, koska sillä on suuri kotimainen puolustustarviketeollisuus ja melkein mikä tahansa kilke siis löytyy kotimaasta, ja lisäksi poliitikot luonnollisesti vetävät kotiinpäin (lähes poikkeuksetta onkin ostettu sellaista erityistavaraa, jonka kehittäminen olisi tullut liian kalliiksi ja vaikka Briteistä on saatu lisenssillä valmis tuote, kuten Harrier tai Canberra). Venäjällä tilanne on about sama, tosin sillä erolla ettei kotimarkkina vedä samanlaisella imulla kuin USA:lla eikä samanlaista arsenaalia varakkaita liittolaisia ole. Siksi Venäjä myy sinne joka haluaa ostaa, eli Lähi-itään, Kaukoitään ja Kiinaan.
Kiina taas on enemmän osto-kuin myyntimarkkina siksi, että erityisesti high-tech -tuotteiden osalta tuotanto- ja T&K- osaamisen rakentaminen osin yhä vaiheessa, mutta maa modernisoi asevoimiaan tasaisen rivakkaa tahtia. Ysärillä eivät omat paukut riittäneet, joten ilmavoimien T&K käytännössä ulkoistettiin Venäjälle ja lisenssituotantoa ja myöehmmin vähemmän lisensoitua tuotantoa rampattiin vauhtiin. Kiinalla on modernisointi edelleen kesken ja uutta sukupolvea kamaa pukkaa yhtenään, joten teollisuudella ei ole suurta tarvetta vientiin kuin muutamaan liittolaismaahan kuten Pakistaniin. Päinvastoin siellä todennäköisesti ainakin jonkin aikaa halutaan vielä työrauha.
Lyhyesti: Venäjä myy, koska sillä on tarve myydä muttei ostaa ja Kiina ostaa, koska sillä on tarve ostaa muttei myydä.
.
saabgroup.com
