Gripen E/F

Olisipa meilläkin tuollaiset lentävät Greipit! (y):salut:
Aiemmin täällä oli puhetta siitä että Greipin tykillä voi jopa upottaa sotalaivoja, pst ammuksilla reikiä kylkeen ja reijistä sitten normiammukset sisään. Vielä parempi tactiikka on ampua pst ammuksilla reiät ja sitten käyttää sitä toista Greippiin integroitua asejärjestelmää eli lisäpolttoainesäiliötä. Säiliö pudotetaan vaan reikien päälle ja biodiesel valuu sisään, kolmas Greippi sytyttää löpön valojuova-ammuksilla!
 
Olisipa meilläkin tuollaiset lentävät Greipit! (y):salut:
Aiemmin täällä oli puhetta siitä että Greipin tykillä voi jopa upottaa sotalaivoja, pst ammuksilla reikiä kylkeen ja reijistä sitten normiammukset sisään. Vielä parempi tactiikka on ampua pst ammuksilla reiät ja sitten käyttää sitä toista Greippiin integroitua asejärjestelmää eli lisäpolttoainesäiliötä. Säiliö pudotetaan vaan reikien päälle ja biodiesel valuu sisään, kolmas Greippi sytyttää löpön valojuova-ammuksilla!
Ihanaa, näin helppoa se on snäkäritappeluki. Voit löydä vaan avarilla poskelle. Eihän se vastapuoli sano kuin että kylläpä harmittaa...
 

300 tuntia täynnä. On se vauhti hurjaa!

He notes that the aircraft’s Leonardo-supplied radar and infrared search and track equipment and Saab-developed electronic warfare suite are not only meeting expectations, but “performing better than expected”.

Toki tuolla on yhtä vähän todellista painoarvoa kuin LM:n testipilotin sepustuksilla.
 
He notes that the aircraft’s Leonardo-supplied radar and infrared search and track equipment and Saab-developed electronic warfare suite are not only meeting expectations, but “performing better than expected”.

Toki tuolla on yhtä vähän todellista painoarvoa kuin LM:n testipilotin sepustuksilla.

Ehkäpä odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, joten ovat yllättyneet positiivisesti?

Ihan kuriositeetista olisi jännä tietää, mihin myyntimiehet yleensä perustavat väitteensä siitä kuinka hyvin elsovehkeet pelaa? Missä ja miten se on testattu? Mitä uhkaa vastaan? Kuinka varmoja tuosta toimintatehosta voidaan ylipäätänsä olla jos ei ole pääsyä siihen järjestelmään jota sillä aiotaan häiritä? Onko svenssonilla jossain salaisessa testilabrassa migien ja suhoiden tutkia, Venäläisten ohjusten moderneja hakupäitä, Jenkkien moderneja aesa tutkia ja S-300 ja S-400 järjestelmien tutkia? Onko svenssoni jossain päin maailmaa päässyt ilmassa analysoimaan näistä uhkista lähteviä signaaleja riittävällä tarkkuudella?

Vai onko tuo sittenkin kaikki puhdasta mutuilua? Tai ehkä vielä jännempi optio, mitä jos se on testattu vain ystävällismielisten naapureiden vehkeitä vastaan ja toimii niitä häiritessä mutta ei sitten tippaakaan kun pitäisi häiritä iivanan vehkeitä?

Kunhan taas mietin ääneen.
 
Ehkäpä odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, joten ovat yllättyneet positiivisesti?

Ihan kuriositeetista olisi jännä tietää, mihin myyntimiehet yleensä perustavat väitteensä siitä kuinka hyvin elsovehkeet pelaa? Missä ja miten se on testattu? Mitä uhkaa vastaan? Kuinka varmoja tuosta toimintatehosta voidaan ylipäätänsä olla jos ei ole pääsyä siihen järjestelmään jota sillä aiotaan häiritä? Onko svenssonilla jossain salaisessa testilabrassa migien ja suhoiden tutkia, Venäläisten ohjusten moderneja hakupäitä, Jenkkien moderneja aesa tutkia ja S-300 ja S-400 järjestelmien tutkia? Onko svenssoni jossain päin maailmaa päässyt ilmassa analysoimaan näistä uhkista lähteviä signaaleja riittävällä tarkkuudella?

Vai onko tuo sittenkin kaikki puhdasta mutuilua? Tai ehkä vielä jännempi optio, mitä jos se on testattu vain ystävällismielisten naapureiden vehkeitä vastaan ja toimii niitä häiritessä mutta ei sitten tippaakaan kun pitäisi häiritä iivanan vehkeitä?

Kunhan taas mietin ääneen.

Näin jonkun tännekkin joskus linkatun Youtube-pätkän missä jenkkien hävittäjälentäjä kertoili 90-luvulta kun olivat saaneet Saksojen yhdistymisen jälkeen kokeiltavakseen mig-29 ja neukkujen ilmataisteluohjuksia.

Kertoi että testeissä kävi ilmi, että venäläisten häirintäsoihdut toimivat hyvin heidän omia ohjuksiaan vastaan mutta eivät jenkkien ohjuksia vastaan. Ja kun testattiin toisin päin kävi ilmi sama juttu. Eli jenkkien soihdut toimivat heidän omia ohjuksiaan mutta ei neukkujen ohjuksia vastaan.

Eli tuolta nuo myyntimiehet ne tulokset saavat. Kukin tekee testinsä omista lähtökohdistaan ja omilla laitteillaan eikä todellista tietoa toisen suorituskyvystä ole oikeasti kummallakaan puolella vaikka periaatteet voidaan tietää tarkastikin.

Siksi kaikki puheet "4 kertaa tehokkaampi kuin edellisen sukupolven koneet" tai "havaitsee stealthin niin ja niin kaukaa" ovat puhdasta hölinää.
 
Ehkäpä odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, joten ovat yllättyneet positiivisesti?

Ihan kuriositeetista olisi jännä tietää, mihin myyntimiehet yleensä perustavat väitteensä siitä kuinka hyvin elsovehkeet pelaa? Missä ja miten se on testattu? Mitä uhkaa vastaan? Kuinka varmoja tuosta toimintatehosta voidaan ylipäätänsä olla jos ei ole pääsyä siihen järjestelmään jota sillä aiotaan häiritä? Onko svenssonilla jossain salaisessa testilabrassa migien ja suhoiden tutkia, Venäläisten ohjusten moderneja hakupäitä, Jenkkien moderneja aesa tutkia ja S-300 ja S-400 järjestelmien tutkia? Onko svenssoni jossain päin maailmaa päässyt ilmassa analysoimaan näistä uhkista lähteviä signaaleja riittävällä tarkkuudella?

Vai onko tuo sittenkin kaikki puhdasta mutuilua? Tai ehkä vielä jännempi optio, mitä jos se on testattu vain ystävällismielisten naapureiden vehkeitä vastaan ja toimii niitä häiritessä mutta ei sitten tippaakaan kun pitäisi häiritä iivanan vehkeitä?

Kunhan taas mietin ääneen.

Veikkaan, että ELSO-vehkeiden valmistajat kyllä tietävät ihan riittävän hyvin mihin nykyaikaiset tutkat pystyvät tai jopa valmistavat itse tutkia. Eihän ilmataisteluohjuksiakaan tarvitse testata pudottamalla niillä vihollisen koneita. Ennen "tosipaikkaa" siis.
 
Näin jonkun tännekkin joskus linkatun Youtube-pätkän missä jenkkien hävittäjälentäjä kertoili 90-luvulta kun olivat saaneet Saksojen yhdistymisen jälkeen kokeiltavakseen mig-29 ja neukkujen ilmataisteluohjuksia.

Kertoi että testeissä kävi ilmi, että venäläisten häirintäsoihdut toimivat hyvin heidän omia ohjuksiaan vastaan mutta eivät jenkkien ohjuksia vastaan. Ja kun testattiin toisin päin kävi ilmi sama juttu. Eli jenkkien soihdut toimivat heidän omia ohjuksiaan mutta ei neukkujen ohjuksia vastaan.

Eli tuolta nuo myyntimiehet ne tulokset saavat. Kukin tekee testinsä omista lähtökohdistaan ja omilla laitteillaan eikä todellista tietoa toisen suorituskyvystä ole oikeasti kummallakaan puolella vaikka periaatteet voidaan tietää tarkastikin.

Siksi kaikki puheet "4 kertaa tehokkaampi kuin edellisen sukupolven koneet" tai "havaitsee stealthin niin ja niin kaukaa" ovat puhdasta hölinää.

Varmaankin tuo pitää paikkansa, mutta tutka on toimintaperiaatteeltaan ehkä hiukan rajatumpi vehje kuin ohjus ja fysiikan lait ovat kaikille samat. Sama kaikessa radiotekniikassa. Ei ole erikseen amerikkalaisia radioaaltoja ja venäläisiä radioaaltoja.
 
Varmaankin tuo pitää paikkansa, mutta tutka on toimintaperiaatteeltaan ehkä hiukan rajatumpi vehje kuin ohjus ja fysiikan lait ovat kaikille samat. Sama kaikessa radiotekniikassa. Ei ole erikseen amerikkalaisia radioaaltoja ja venäläisiä radioaaltoja.

Ei. Mutta on amerikkalaisia ja venäläisiä prosessoreja niiden antamaa dataa käsittelemässä ja palikoita vastaanottamassa sekä esittämässä niitä ruudulla ja ohjaamassa puikkoja niiden mukana jne.

Radioaalto on vain yksi osa tutkassa. Sama pätee monessa muussakin teknologiassa.
 
Vähän suhtaudun kyllä varauksella väitteeseen, että venäläiset soihdut olisivat toimineet ainoastaan venäläisiin ip-ohjuksiin ja päinvastoin. Kummallakin puolella oli käytössä usean eri sukupolven ip-ohjuksia ja erityisesti vanhat K-13 -ohjukset olivat Sidewinderin suoria kopioita. Esmes Agfanistanissa venäläisten soihdut osoittauituivat toimiviksi Stingereitä vastaan ainakin tietyiltä osin ja Angolassa MiG-23:t ja Mirage F1:t ottivat käsittääkseni yhteen ip-ohjuksin ja kummatkin saivat ilmavoittoja.

Voi toki olla, että ne olivat tehokkaampia omia ohjuksia vastaan, ja syyksi tulisi mieleen epäillä soihtujen IR-säteilyspektriä ja miten ohjusten hakupäät reagoivat siihen. Ilman tarkkaa tietoa ei liene muuta keinoa kuin Stetson-Harrison arvioida, millaisia keinoja opponentti on käyttänyt joko soihtujensa tai hakupäidensä kehittämisessä, joten on ihan järkeenkäypää kehittää laitteet toimimaan sentään sitä omaa versiota vastaan. Muutenkin tarina on vähän epäilyttävän mehukas, mutta mene ja tiedä, voihan siinä olla tottakin taustalla. Tuskin kuitenkaan noin paljoa, varsinkin kun kumpikin osapuoli teki aktiivista tuotekehitystä ja vakoilua.
 
Muistaakseni tuo tarina soihduista ja hakupäistä meni kutakuinkin niin. että länsimaiset soihdut olivat tasalaatuisia ja se oli niiden heikkous. Niiden IR jälki oli niin tasalaatuista että se yksi poikkeava, se maali mitä ammuttiin, oli mahdollista poimia sieltä seasta. Iivanan soihdut taas oli tehty sinneppäin. Paloivat miten sattuu eri voimakkuuksilla ja IR jälki oli sitämukaa ihan pitkin seiniä ja länsimainen hakupää oli näiden kanssa ihan hoomoilasena.

Samassa yhteydessä muuten tuli paskahalvaus kun paljastui kuinka paljon ketterämpiä senhetkiset neuvostopuikot olivat sidewinderiin verrattuna. Sitä sitten vaivihkaa korjattiin AIM-9X:n myötä.
 
Vähän suhtaudun kyllä varauksella väitteeseen, että venäläiset soihdut olisivat toimineet ainoastaan venäläisiin ip-ohjuksiin ja päinvastoin. Kummallakin puolella oli käytössä usean eri sukupolven ip-ohjuksia ja erityisesti vanhat K-13 -ohjukset olivat Sidewinderin suoria kopioita. Esmes Agfanistanissa venäläisten soihdut osoittauituivat toimiviksi Stingereitä vastaan ainakin tietyiltä osin ja Angolassa MiG-23:t ja Mirage F1:t ottivat käsittääkseni yhteen ip-ohjuksin ja kummatkin saivat ilmavoittoja.

Voi toki olla, että ne olivat tehokkaampia omia ohjuksia vastaan, ja syyksi tulisi mieleen epäillä soihtujen IR-säteilyspektriä ja miten ohjusten hakupäät reagoivat siihen. Ilman tarkkaa tietoa ei liene muuta keinoa kuin Stetson-Harrison arvioida, millaisia keinoja opponentti on käyttänyt joko soihtujensa tai hakupäidensä kehittämisessä, joten on ihan järkeenkäypää kehittää laitteet toimimaan sentään sitä omaa versiota vastaan. Muutenkin tarina on vähän epäilyttävän mehukas, mutta mene ja tiedä, voihan siinä olla tottakin taustalla. Tuskin kuitenkaan noin paljoa, varsinkin kun kumpikin osapuoli teki aktiivista tuotekehitystä ja vakoilua.

En käyttänyt termiä "ainoastaan" vaan "paremmin". Ja tuo oli vain yksi haastattelusta mieleen jäänyt pointti. Kaveri oli kuitenkin lentänyt molempien maiden vekottimilla ja puhui ihan järkeviä. Sen enempää en osaa sanoa asian todenperäisyydestä.

Mutta tosiasia on, että kaikesta vakoilusta ja muusta huolimatta kovassa paikassa ne tuntuu toisen kyvyt tulevan monesti yllätyksenä. Viimeksi Vietnamissa ja Koreassa mitkä ovat viimeiset kerrat kun edes jotenkin voidaan verrata osapuolia keskenään vaikka silloinkin osapuolten välillä oli valtava koko- ja voimaero.
 
Näin jonkun tännekkin joskus linkatun Youtube-pätkän missä jenkkien hävittäjälentäjä kertoili 90-luvulta kun olivat saaneet Saksojen yhdistymisen jälkeen kokeiltavakseen mig-29 ja neukkujen ilmataisteluohjuksia.

Kertoi että testeissä kävi ilmi, että venäläisten häirintäsoihdut toimivat hyvin heidän omia ohjuksiaan vastaan mutta eivät jenkkien ohjuksia vastaan. Ja kun testattiin toisin päin kävi ilmi sama juttu. Eli jenkkien soihdut toimivat heidän omia ohjuksiaan mutta ei neukkujen ohjuksia vastaan.
Tais olla tämä pätkä. Saksalainen eikä jenkki. Yli tunnin haastattelu, niin en jaksa etsiä kohtaa missä ohjuksista puhutaan.

 
Mutta tosiasia on, että kaikesta vakoilusta ja muusta huolimatta kovassa paikassa ne tuntuu toisen kyvyt tulevan monesti yllätyksenä. Viimeksi Vietnamissa ja Koreassa mitkä ovat viimeiset kerrat kun edes jotenkin voidaan verrata osapuolia keskenään vaikka silloinkin osapuolten välillä oli valtava koko- ja voimaero.

Lisäisin tohon ainakin Irakin-Iranin sodan, missä käytiin mm. divisioonatason panssaritaisteluja. Kaikissa näissä sodissa on toki osa vihollisen kyvyistä tullut yllätyksenä, vihollisen aliarviointi on strategille paha tapa. Myös taktisen tason osaajia ja insinöörejä aika ajoin vaivaa tietty usko erinomaisuuteensa tai yksinkertainen liika luottamus teknologian ylivertaisuuteen. Käytännössä sen soveltaminen voi osoittautua mahdottomaksi, kuten varmaan kuuluisin esimerkki F-4 Phantomin ohjusriippuvuudesta Vietnamissa kertoo. Samaten MiG-15 pyyhkäisi jenkit taivaalta pois, mikä aiheutti yli vuosikymmenen kestävän vastareaktion, missä lentäjät himosivat aina vain lisää tehoa oikeastaan hinnalla millä hyvänsä. Se taas johti siihen, että alettiin tehdä aivan väärällä ja liian keveällä koneella tehtäviä, mihin se ei kyennyt, eli Starfighterillä lennettiin matalalentopenetraatiota Saksassa.

Vakoilulla taas on saatu merkittäviä heikkouksia omassa kalustossa ja taktiikassa selville, kun onpäästy tutustumaan vihollisen kalustoon, kuten Operaatio Timantti missä iipat saivat käsiinsä MiG-21:n. Mirage III kärsi samasta ohjusriippuvuudesta kuin jenkkikolleegat, ja Matra 530 oli lähes käyttökelvoton ohjus. Miragen tulenhallinta oli kuitenkin tutkapohjainen ja tutkan epäonnistuttua tehtävässään se pikapikaa modifoiitiin käyttämään kiinteitä tykkitähtäimiä, ja seuraavassa sodassa Miragella mentiin aina brutaaliin lähitaisteluun tykinkantamalla ja hyödynnettiin koneen pienempää siipikuormaa. Pidän tätä yhtenä suurimmista Mossadin onnistumisista ja poikkeuksellisen kyvykkäänä temppuna.

Tolleen yhteenvetona, tottahan se on, että lopulllinen varmuus omista ja opponentin vahvuuksista ja heikkouksista voidaan saada vain posteriorisesti. Se täytyy käytännössä mitata. Vaatii ihan poikkeuksellisen hyvää pelisilmää ja ajantasaista tietoa, että se onnistuu mutkattomasti apriorisesti. Pidän tätä erityisen hankalana nykyään, kun eri tehtäviin enää harvemmin rakennetaan erikoistuneita koneita vaan yhden hävittäjän pitäisi pystyä suoriutumaan niistä kaikista tehtävistä. Lisäksi tutkien, tutkahäiveen ja elsokykyjen mittaaminen ulkoisesti on paljon vaikeampaa kuin vaikka vakoilla tai päätellä tietyn hävittäjän huippunopeus asekuormalla. Tämä vähän asettaa ylimääräisiä reunaehtoja, eli oman tuotteen on omattava sen verran suorituskykyreserviä, että virhearvioinneille on varaa.

Tätä mä taas olen aina pitänyt Gripenin heikkoutena. Mikäli ilmataistelun luonne muuttuukin tulevaisuudessa enemmän kovaa ja korkealla lentämistä vaativaksi suurella tehtäväkuormalla, se on paukkunsa jo käyttänyt. Liian pieni kone siihen. Silloin taas Typhoon loistaa kuninkaana. Mikäli taas häive on tästä hamaan tulevaisuuteen se juttu millä ilmataistelut voitetaan, F-35 hallitsee taivasta. Jos taas se edellyttää opponentin kurittamista kovalla tulivoimalla, veikkaisin Super Hornetia. Rafale sitten on jossain näiden välimaastossa ja ehkä loistaa, jos käykin kuten Kuuden päivän sodassa ja vaikkapa ELSO tekeekin tutkaohjuksista ja häiveestä vahentuneita ja mennään tappituntumalle. Gripenin en näe loistavan oikein millään osa-alueella, paitsi lentotunti itsessään jäänee pienellä koneella edulliseksi.

Meni vähän tarinoinniksi, halus avata tota ajattelua miten kykyjen kehittäminen per se on suhteellisen suoraviivaista, mutta niiden kehittäminen suhteessa opponenttiin kaikkea muuta kuin triviaalia. Asiaankuuluvat linkit tarinointiin kiertävät foorumia, mä avaan nyt pullon.
 
Lisäisin tohon ainakin Irakin-Iranin sodan, missä käytiin mm. divisioonatason panssaritaisteluja. Kaikissa näissä sodissa on toki osa vihollisen kyvyistä tullut yllätyksenä, vihollisen aliarviointi on strategille paha tapa. Myös taktisen tason osaajia ja insinöörejä aika ajoin vaivaa tietty usko erinomaisuuteensa tai yksinkertainen liika luottamus teknologian ylivertaisuuteen. Käytännössä sen soveltaminen voi osoittautua mahdottomaksi, kuten varmaan kuuluisin esimerkki F-4 Phantomin ohjusriippuvuudesta Vietnamissa kertoo. Samaten MiG-15 pyyhkäisi jenkit taivaalta pois, mikä aiheutti yli vuosikymmenen kestävän vastareaktion, missä lentäjät himosivat aina vain lisää tehoa oikeastaan hinnalla millä hyvänsä. Se taas johti siihen, että alettiin tehdä aivan väärällä ja liian keveällä koneella tehtäviä, mihin se ei kyennyt, eli Starfighterillä lennettiin matalalentopenetraatiota Saksassa.

Vakoilulla taas on saatu merkittäviä heikkouksia omassa kalustossa ja taktiikassa selville, kun onpäästy tutustumaan vihollisen kalustoon, kuten Operaatio Timantti missä iipat saivat käsiinsä MiG-21:n. Mirage III kärsi samasta ohjusriippuvuudesta kuin jenkkikolleegat, ja Matra 530 oli lähes käyttökelvoton ohjus. Miragen tulenhallinta oli kuitenkin tutkapohjainen ja tutkan epäonnistuttua tehtävässään se pikapikaa modifoiitiin käyttämään kiinteitä tykkitähtäimiä, ja seuraavassa sodassa Miragella mentiin aina brutaaliin lähitaisteluun tykinkantamalla ja hyödynnettiin koneen pienempää siipikuormaa. Pidän tätä yhtenä suurimmista Mossadin onnistumisista ja poikkeuksellisen kyvykkäänä temppuna.

Tolleen yhteenvetona, tottahan se on, että lopulllinen varmuus omista ja opponentin vahvuuksista ja heikkouksista voidaan saada vain posteriorisesti. Se täytyy käytännössä mitata. Vaatii ihan poikkeuksellisen hyvää pelisilmää ja ajantasaista tietoa, että se onnistuu mutkattomasti apriorisesti. Pidän tätä erityisen hankalana nykyään, kun eri tehtäviin enää harvemmin rakennetaan erikoistuneita koneita vaan yhden hävittäjän pitäisi pystyä suoriutumaan niistä kaikista tehtävistä. Lisäksi tutkien, tutkahäiveen ja elsokykyjen mittaaminen ulkoisesti on paljon vaikeampaa kuin vaikka vakoilla tai päätellä tietyn hävittäjän huippunopeus asekuormalla. Tämä vähän asettaa ylimääräisiä reunaehtoja, eli oman tuotteen on omattava sen verran suorituskykyreserviä, että virhearvioinneille on varaa.

Tätä mä taas olen aina pitänyt Gripenin heikkoutena. Mikäli ilmataistelun luonne muuttuukin tulevaisuudessa enemmän kovaa ja korkealla lentämistä vaativaksi suurella tehtäväkuormalla, se on paukkunsa jo käyttänyt. Liian pieni kone siihen. Silloin taas Typhoon loistaa kuninkaana. Mikäli taas häive on tästä hamaan tulevaisuuteen se juttu millä ilmataistelut voitetaan, F-35 hallitsee taivasta. Jos taas se edellyttää opponentin kurittamista kovalla tulivoimalla, veikkaisin Super Hornetia. Rafale sitten on jossain näiden välimaastossa ja ehkä loistaa, jos käykin kuten Kuuden päivän sodassa ja vaikkapa ELSO tekeekin tutkaohjuksista ja häiveestä vahentuneita ja mennään tappituntumalle. Gripenin en näe loistavan oikein millään osa-alueella, paitsi lentotunti itsessään jäänee pienellä koneella edulliseksi.

Meni vähän tarinoinniksi, halus avata tota ajattelua miten kykyjen kehittäminen per se on suhteellisen suoraviivaista, mutta niiden kehittäminen suhteessa opponenttiin kaikkea muuta kuin triviaalia. Asiaankuuluvat linkit tarinointiin kiertävät foorumia, mä avaan nyt pullon.

Hyvä kirjoitus.

Sen verran lisäisin, että aina edes teknologian tutkiminen ja tunteminen ei riitä. Pitää lisäksi tuntea se filosofinen ajattelu joka sen takana on.

Esimerkiksi venakot lähtivät pitkään ajatuksesta jossa keskitetty johto ohjaa koneita maasta ja lentäjä lähinnä toteuttaa maassa tehtävää taistelusuunnitelmaa. Tällöin esimerkiksi tutka itse koneessa ei ole niin tärkeässä roolissa. Tämä taas johtui venäläisestä lähtökohdasta että sota käytäisiin heidän alueellaan ja maavalvonnan piirissä.

USA taas lähti (ja lähtee) siitä, että taistelut käydään Euroopassa tai muualla jolloin oma tutka on tärkeämpi samoin kuin koneen toiminta-aika koska joudutaan tekemään paljon siirtolentoa jne.

Ei ole helppoa tehdä tuollaisista lähtökohdista vertailua kenen kone on paras:).
 
Venäläisillähän oli tuota varten kahdet eri ilmavoimat joille tehtiin kahdet eri mallit. Esmes MiG-23S oli ilmavoimien VVS malli, ilmapuolustusvoimien MiG-23P taas nojautui siihen keskitettyyn CGI-malliin. Vastaavasti Su-27:stä on VVS:n Su-27S ja PVO:n Su-27P, kuten myös MiG-21bis:stä (Lazur ja Plyot, eli Fishbed-L ja -N). Kaikissa näissä kyllä oli tutka, mitkä tosin olivat ilmeisesti eri mallia CGI:ssä sitä varmaankin käytettiin enemmän maalinosoitukseen ohjukselle kuin maalien havainnointiin ja seuraantaan kuten VVS:n itsenäiseen toimintaan tarkoitetuissa malleissa. PVO:n tehtävänä oli torjua vihollisia pääosin NL:n ilmatilassa, mutta VVS varautui myös hyökkäyssotaan Euroopassa ja siksi sillä oli tehtävään soveltuvaa kalustoa ja mm. AEW- ja elso-yksiköitä, ilmatankkauskoneita, maataistelulennostot ja strateginen lennosto. Noita CGI-torjuntahävittäjiä oli kait myös punalaivastolla tukikohtapuolustukseen.
 
Back
Top