Onpa omituinen näkemys Jaavan meren taistelusta! Pitää paikkansa, että britit ja jenkit oli sopinu korkeimmalla tasolla strategiaksi "Saksa ensin", jonka mukaan japsit kyllä voitetaan samalla porukalla, kunhan ensin on hoideltu sakut. Japanilaisten kyvyt oli Kauko-idässä raskaasti aliarviotu, jonka seurauksena Liittoutuneet kärsivät riittämättömien voimien johdosta nöyryyttäviä tappioita toinen toisensa perään. Singaporen kukistuminen 15.2.1942 merkitsi myös ABDA n loppua. Käskyvalta palautettiin paikallisille komentajille ja ylipäällikkö Wavel luopui tehtävästä. Hän siirsi esikuntansa Ceyloniin ja keskittyi Burman puolustamiseen. Aussit taas veti yhteisiä maajoukkoja takaisin oman maansa puolustukseen. Näinhän ylikansallisille organisaatioille tuppaa käymään kriiseissä; kuka vielä muistaa EU:n jäsenvaltioiden rokotehankinnat.
Japsit oli tällöin jo noussu maihin Jaavalle, jota puolusti kenraali ter Poorten 30.000 miehellä, lähinnä hollantilaisia. Yhteistä laivasto-osastoa ei purettu vaan merikomentajaksi tuli hollantilainen amiraali Helfrich ja merellä siis Karel Doorman. Tässä tilanteessa havaittiin sadan kuljetusaluksen saattue, joka kuljetti lisäjoukkoja Jaavalle. Sen tuhoaminen oli edellytys, että kannatti edes yrittää jatkaa Hollannin Itä-Intian puolustusta. Tassujen nostaminen pystyyn ei ole sotilaille eka eikä toinenkaan vaihtoehto, vaan Helfrich käski Karel Doormanin yrittämään kuljetuslaivojen tuhoamista.
Eihän siitä mitään tullut ilman ilmatukea. Japsit tiesi Liittoutuneiden laivojen liikkeet ja tuhosivat alukset yksi toisensa jälkeen. Ter Poorten antautui pian tämän jälkeen. Hänestä tuli Hollannin Kemppi, sillä erotuksella ettei tätä kenraalia mistään syytetty. Antautumiseen ei vaan ollut valtuuksia, kun "Vapaan Hollannin" korkein paikallinen siviilipäällikkö oli jo ehtinyt livistää turvaan Ceylonille.
en.wikipedia.org