En kykene uskomaan sitä, että Suomi luopuisi omista harjoituskoneista. Syitä:
1. Harjoituskoneiden potentiaali juurikin erilaiseen kevyempään sotilaalliseen toimintaan. (Ehkä esim. tiedustelulennokkien, maataistelu/rynnäkkökoneiden, helikoptereiden tms. torjunnassa, tiedustelussa, maalinosoittamisessa... miehitettynä valemaalina unelmahomma kelle vain... mitä näitä nyt voisi olla.)
No, tästä on monenlaista näkemystä liikkeellä. Tälläkin foorumilla useat pitävät Hawkin sodan ajan käyttöä auttamattomasti vanhentuneena ja turhana ihmishenkien tuhlaamisena. Itse en ole aivan samoilla linjoilla. Mahdollisuus käyttää omia harjoituskoneita sotatoimissa on etu, mutta kyllä asiaa täytyy kyetä tarkastelemaan ennakkoluulottomasti.
Valitettavasti toimintaympäristö on muutoksessa. Ilmatorjunta on yhä suurempi uhka, puolustuskyvyttömät rynnäkkökoneet korvautuvat monitoimihävittäjillä ja rynnäkköhävittäjillä, tilannetietoisuus paranee ja ampumaetäisyydet kasvavat. Mikäli harjoituskonetta halutaan käyttää muunakin kuin pelkkänä ohjusmagneettina, niin vaatimukset koneen ominaisuuksille 2030-luvulla (ja eteenpäin) ovat paljon suuremmat kuin esimerkiksi vielä 20 vuotta sitten.
Käytännössä kotialueen hävittäjätorjuntaa suorittavan koneen minimivarustus voisi olla seuraava: tutka ja BVR-ohjukset (min. 2 kpl, mieluummin 4), tutkavaroitin, datalinkki ja omasuojaheittimet. Toivelistalle menee riittävä toiminta-aika ja kyky toimintaan yliääninopeuksilla sekä avioniikkapuolella kypärätähtäin ja häirintälähetin. Tässä vaiheessa kyse ei ole enää harjoitushävittäjästä, kyse on kevythävittäjästä, jolla on rooli harjoitushävittäjänä. Myös hinta on sen mukainen. (Tiedustelu- ja rynnäköintitoiminta sekä hävittäjätorjunta rintaman läheisyydessä asettaisi vieläkin suurempia vaatimuksia, koska peliä ei enää käydäkään kotikentällä.)
Kustannusero edellä kuvaamani kalliin ja suorituskykyisen kevythävittäjän ja toisaalta edullisen ja taistelukyvyttömän harjoituskoneen välillä on iso. Potkuriturbiinikone PC-21:n hankintahinta on n. 20 miljoonan tietämissä ja kevythävittäjä FA-50 maksaa jo toteutuneiden kauppojen perusteella arvioituna noin tuplasti, mihin voi lisätä aseet ja integraatiot päälle. Käyttökuluissa potkuriturbiinikone on todennäköisesti vielä entistäkin edullisempi verrattuna suihkuhävittäjään.
Eli valitsemalla halvimmasta päästä oleva harjoituskone ei saada käytännön suorituskykyä. Suorituskyvystä pitää maksaa ekstraa. Onko ekstran maksamiseen halua/kykyä 30-luvun rahoitustilanteessa tai olisiko se edes järkevää? Aika näyttää. Kustannustehokkaampi ratkaisu voisi olla saman rahan panostaminen esimerkiksi päähävittäjään, ilmatorjuntaan, tykistöön, tiedustelulennokkeihin...
2. Tarve optimoida harjoitustoiminta juuri Suomen tarpeisiin.
Selkokielellä "erikoisolosuhteet". Ahahahahah!
Jos norjalaiset, saksalaiset jne. voivat kouluttaa lentäjiään Yhdysvalloissa, voimme kouluttaa mekin. Mitään niin erikoista ei Suomessa ole.
Strateginen ilmakuljetuskyky on jo hoidettu yhteistyöllä, miksipä Euro-NATO Joint Jet Pilot Training Program (ENJJPT) ei soveltuisi lentokoulutuksen järjestämiseen?
3. Mahdollisuus kokeilla ikiomia juttuja ikiomilla koneilla ja niiden ikiomalla käytöllä.
Käytännön esimerkkejä? Miksi tarvitaan juuri harjoitushävittäjää? Miksi simulaattori (halvat tunnit, alhaiset riskit) tai taistelukone (juna kuten taistelet -oppi) ei kelpaa?
Epäilen sillä olevan paljoakaan merkitystä arvostukseemme maailmalla, onko Suomella kourallinen harjoitushävittäjiä vai ei. Todennäköisesti laajempi KV-yhteistyö nostaisi arvostustamme enemmän, kun tekisimme itsemme tunnetummiksi eikä käsitykset meistä perustuisi ennakkoluuloihin saunasta ja jääkarhuista.
Sekä poliittinen että sotilaallinen johto haluaa kansainvälistyä, minkä sokeakin näkee yhteisen puolustuksen ja yhteisharjoitusten sekä KV-toiminnan perään haikailusta. Mikä on parempi vaihtoehto kuin että jokainen nuori lentoupseeri viettää vuoden Texasissa tms. kansainvälisessä ympäristössä? Kääntymässä käyminen Red Flagissa tai viikon kv-harjoituksen isännöinti Suomessa on alku, mutta vain alku.
Tämä on oikeastaan ainoa oikeasti hyvä syy listallasi. Toisaalta miksi tässä asiassa pitäisi olla riippumaton, kun meillä on paljon muitakin riippuvuuksia? Olemme riippuvaisia Unionista, kauppakumppaneistamme, rajanaapureistamme, sotamateriaalia toimittavista yrityksistä ja valtioista... Riippuvuus Yhdysvalloista uusien lentäjien koulutuksessa ei olisi tämän rinnalla suurimpia huolenaiheitani.
6. Tarve ja mahdollisuus ylläpitää huolto- ja kunnossapitopalveluita sellaisessa mittakaavassa jossa kustannustaso per työsuoritus ei tule liian kalliiksi.
Täh? Sehän juuri tulee tajuttoman kalliiksi, kun puunataan 10 koneen fleettiä. Asia on todettu moneen kertaan pohdittaessa palaamista kaksityyppijärjestelmään HX-hankkeen yhteydessä. OK, pieni organisaatio on usein vähemmän byrokraattinen ja kykenee joustavampiin ratkaisuihin.
Ja tämä näkemys on taas esitetty juuri sillä varmuudella jonka voi saada vain siitä ettei tiedä eikä tajua asiasta hölkäsen pölähtävää.
Se näkyy.
) 