Hävittäjä-ässät kautta aikojen

[Ikarus]

Theo Osterkamp," Onkel" , Theo setä. Kuvassa myös vaimonsa Gudrun-Maria.
32 ilmavoittoa 1. maailmansodassa + 6 lisää 1940 ja sai ritariristin hävittäjälentäjäksi kypsässä 48 vuoden iässä. Osittain erimerkillisten johtamissuoritusten perusteella.
Mutta silti hatunnoston arvoinen suoritus, nuoria miehiä vastaan taisteltuna 6 voittoa.

Galland kertoo muistelmissaan: Ollessaan hävittäjälentäjäkoulun johtajana Osterkamp joutui rankaisemaan vartiomiestä epäasiallisesta käytöksestä. Osterkampin kipakkaluontoinen ja kaunis emäntä tuli kasarmialueelle iltahämärissä hieno ja kiiltävä turkki päällänsä. Onneton vartiomies ei hämärässä tunnistanut koulun johtajan rouvaa vaan hihkaisi:- Kultu, onko minkkisi karva yhtä sileää kuin turkissa Osterkampille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin rankaista vartiomiestä, muuten hän olisi joutunut rankaisutoimien kohteeksi kotonaan..

 

[tulikomento]

Theo Osterkamp," Onkel" , Theo setä. Kuvassa myös vaimonsa Gudrun-Maria.
32 ilmavoittoa 1. maailmansodassa + 6 lisää 1940 ja sai ritariristin hävittäjälentäjäksi kypsässä 48 vuoden iässä. Osittain erimerkillisten johtamissuoritusten perusteella.
Mutta silti hatunnoston arvoinen suoritus, nuoria miehiä vastaan taisteltuna 6 voittoa.

Galland kertoo muistelmissaan: Ollessaan hävittäjälentäjäkoulun johtajana Osterkamp joutui rankaisemaan vartiomiestä epäasiallisesta käytöksestä. Osterkampin kipakkaluontoinen ja kaunis emäntä tuli kasarmialueelle iltahämärissä hieno ja kiiltävä turkki päällänsä. Onneton vartiomies ei hämärässä tunnistanut koulun johtajan rouvaa vaan hihkaisi:- Kultu, onko minkkisi karva yhtä sileää kuin turkissa Osterkampille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin rankaista vartiomiestä, muuten hän olisi joutunut rankaisutoimien kohteeksi kotonaan..

"Onkel Theo" taisi tosiaan olla yksi niistä todella harvoista saksalaislentäjistä, joille kertyi ilmavoittoja kummastakin maailmansodasta.

Tässäpä muuten mainio draamadokumentti RAF:n puolalaisesta hävittäjälaivue 303:sta (303 Dywizjon Myśliwski "Warszawski im. Tadeusza Kościuszki). Heinäkuussa 1940 muodostettu ja puolalaisista lentäjistä koottu hävittäjälaivue muodostui legendaksi. Hawker Huricaneilla lentänyt porukka ampui saksalaisia alas roppakaupalla. Ja taisteluhenkeä löytyi.

EDIT: Pari vuotta sitten käväisin Puolan Radomissa katsomassa massiivisen lentonäytöksen. Samalla reissulla tarttui matkaan tämä opus, joka kertoo Puolan ilmavoimien vaiheista WW2:ssa.



Kirjan luettuani en voi sanoa muuta kuin että olen tyrmistynyt siitä kohtelusta, mitä puolalaiset lentäjät joutuivat kokemaan sodan jälkeen.

Brittien kiitollisuus puolalaisia kohtaan katosi käytännössä kuin pieru Saharaan heti sodan jälkeen. Englantilaiset halusivat lähinnä päästä mahdollisimman nopeasti eroon näistä miehistä. Heitä kehoitettiin palaamaan takaisin kommunistien hallitsemaan Puolaan. Osa palasikin takaisin kovia kokeneeseen kotimaahansa. Sankarin vastaanoton sijaan moni päätyi vankileireille ja kidutettaviksi. Monia teloitettiin.

Britanniaan jääneet puolalaiset eivät saaneet edes kutsua osallistua sodan voitonjuhlaparaatiin vuonna 1946. Brittihallitus ei näet halunnut ärsyttää Stalinin Neuvostoliittoa eikä kommunistista Puolaa kutsumalla emigranttipuolalaisia paraatiin.
Osa lentäjistä asettui sittemmin jatkamaan elämäänsä eri puolille maailmaa. Ja silti kaikki haaveilivat paluusta kotimaahaan. Joutuivat odottamaan aina vuoteen 1989 asti.

Itse kirjasta vielä sen verran, että erityisen koskettavana tarinana jäi mieleen erään puolalaislentäjän kertomus siitä, kuinka hän tapasi uudelleen jo kuolleeksi olettamansa tyttärensä. Keväällä 45 Saksan antautumisen hetkillä erääseen puolalaisten käyttämään lentotukikohtaan Saksassa raahautui nääntymäisillään ollut nuori tyttö. Rääsyihin pukeutunut langanlaihaksi kuihtunut tyttö maleksi sirpalesuojissa olevien hävittäjien keskellä. Muuan lentoupseeri huomasi tytön ja karjui tälle saksaksi käskyjä painua helvettiin.

Kun tyttö ei näyttänyt ymmärtävän huutoja, juoksi upseeri tytön luo mutisten samalla kirosanoja puolaksi. Tyttön tuli heti eloa ja tämä alkoi vuolaasti kyynelehtien kertoa tarinaansa omalla äidinkielellään. Tyttö kertoi kuinka Saksan hyökätessä 1939 isä oli ollut ilmavoimien lentäjä, joka katosi. Äiti kuoli Varsovan kansannousun yhteydessä pääkaupungin raunioihin 1944. Ja tyttö itse oli raahattu pakkotyöhön Saksaan. Nyt lentäjällä sytytti. Henkitoreissaan ollut tyttölapsi oli miehen oma tytär, jonka tämä oli viimeksi nähnyt pikkulapsena sotaan lähtiessään.

 

[Torni]

Erittäin vähän kirjoitettu siitä petoksesta minkä Puolalaiset joutui kohtaamaan sodan jälkeen. Ilmeisesti kumminkin sodan jälkeen jäi Englantiin asumaan kohtuu paljon Puolan kansalaisia? Oliko jopa joku veteraani oikeus?

 

[tulikomento]

Erittäin vähän kirjoitettu siitä petoksesta minkä Puolalaiset joutui kohtaamaan sodan jälkeen. Ilmeisesti kumminkin sodan jälkeen jäi Englantiin asumaan kohtuu paljon Puolan kansalaisia? Oliko jopa joku veteraani oikeus?

Puolalaisittain kyse oli nimenomaan petoksesta heitä kohtaan. Käytännössähän amerikkalaiset ja britit viimeistään Jaltan konferenssin jälkeen hyväksyivät Puolan de facto kuulumisen Neuvostoliiton etupiiriin. Ja tämän jälkeen 1939 ensin Ranskaan ja sen jälkeen Lontooseen siirtyneellä Puolan laillisella hallituksella (= pakolaishallitus) oli enää hyvin vähän sananvaltaa.

Itse asiassa sodan jälkeen niin moni lännessä sotinut puolalaissotilas kieltäytyi palaamasta kommunistiseksi muuttuneeseen kotimaahansa, että brittien oli pakko perustaa erillinen kotiuttamis -ja kotouttamiselin maahan jääneille puolalaisille. Tämän byrokratian läpi kulki 114 000 miestä. Suurin osa näistä halusi jäädä Britanniaan, mutta moni siirtyi myös Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaa.

Tarkemmin näistä löytyy faktoja täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/Polish_Armed_Forces_in_the_West

 

[Vonka]

Hans Joachim Marseille ( 13. Dezember 1919 † 30. September 1942) on varmaan jo ketjussa esitelty?

Afrikan tähti sai 158 pudotusta. Adolf Galland piti koko Marseillea sodan parhaana ässänä, koska hän saavutti voittonsa hyvin koulutettuja ja varustettuja brittilentäjiä vastaan siinä, missä useimmat muut saksalaisässät tekivät näin huonosti koulutettuja venäläisiä vastaan. Günther Rall on sanonut Marsellen olleen parempi ampuja kuin Erich Hartmann, (joka taas oli viilipyttymäinen väijyttäjä).

 

[Ikarus]

Hans Joachim Marseille ( 13. Dezember 1919 † 30. September 1942) on varmaan jo ketjussa esitelty?

On hänestä tässä ketjussa juttua ollut.
Hän oli loivasti sanottuna värikäs persoona.
Marseille oli Bf 109:n ohjaamossa virtuoosi. Kuten myös baaritiskillä ja sänkykamarissa.

Kirjassa on Johannes Steinhofin paljon puhuva kommentti Marseillestä:
-En kyennyt suhtautumaan vakavasti siihen pelleen, jonka ryhdittömyys ja röyhkeys olivat tyrmistyttäviä.

Marseillen taistelutovereiden kertomaa juttua tuossa kirjassa. Värikästä luettavaa. Suosittelen.

 

[Vonka]

On hänestä tässä ketjussa juttua ollut.
Hän oli loivasti sanottuna värikäs persoona.
Marseille oli Bf 109:n ohjaamossa virtuoosi. Kuten myös baaritiskillä ja sänkykamarissa.


Marseillen taistelutovereiden kertomaa juttua tuossa kirjassa. Värikästä luettavaa. Suosittelen.

Olen kuullut noista hännänheiluttamisista, ja kyllä ne tavallaan näkyvät elämäkertaelokuvassa Der Stern von Afrika. Mutta oli hänellä sitten lopulta ihan rakkauskin.

Katsoin joskus saksalaisen elokuvan Afrikan tähti. Siinä oli hyviä tyyppejä, muiden muassa sellainen vanhempi sympaattinen kaveri, joka kävi aina hakemassa alasammutut pojat aavikolta. Lopussa hän lähti etsimään Marseillea.

Elokuvassa on uskomattoman hienoja lankoja, joita ei selitetä eikä osoitella sormella. Kohdasta 1.25.00 eteenpäin Marseille haetaan kesken lomansa takaisin palvelukseen. Tyttöystävä tulee ja tajuaa heti. He näkevät viimeistä kertaa.

Taustalla soi aina välillä musiikkikappale, jota Marseille soitti aikanaan uudestaan ja uudestaan. Kappale kuuluu esim. kohdasta 1.05.10

Der Stern Von Afrika on saksaksi ilman tekstejä, mutta vaikka ei paljon osaisi, elokuvan tajuaa täysin joka kohdasta. Samalla siihen pääsee aidommin mukaan ilman kielimuuria. Mestariteos vuodelta 1957.

 

[Ikarus]

Marseille meni kihloihin Hannliese Kupperin kanssa. Jokseenkin hämmästyttävää Hans Joachimin kaltaiselta humanteeriltä.
Uskoakseni Jochen ei kuitenkaan ollut mikään uskollisen tulevan aviomiehen mallikappale kihlauksesta huolimatta.

Marseille eteläafrikkalaisen sotavangin Mathias Letulun kanssa. Marseille maksoi Mathiakselle palkkaa ja Mathias piti huushollia pystyssä.
Gallandin matkassa yksikössä vieraillut sotamarsalkka Albert Kesselring kysyi Marseillelta: - Miksi teltassanne on neekeri? Marseille vastasi:- Hän on hyvä mies ja paras ystäväni, herra sotamarsalkka. Hän kulkee aina mukanani.
Marseille ei rotulaeista piitannut, eikä antanut kenenkään satuttaa ystäväänsä.

 

[Vonka]

Marseille meni kihloihin Hannliese Kupperin kanssa. Jokseenkin hämmästyttävää Hans Joachimin kaltaiselta humanteeriltä.
Uskoakseni Jochen ei kuitenkaan ollut mikään uskollisen tulevan aviomiehen mallikappale kihlauksesta huolimatta.
.

Oli niin nuori mies vielä... Tässä minun iässäni se uskollisuus tulee luonnostaan, kun laiskistuu ja riittää, että kerran kuussa vetää kellon.

 

[tulikomento]

P-47 Thunderbolt oli kone, joka kesti tolkuttoman paljon taisteluvaurioita.

USAAF:n 22:n ilmavoiton ässä Robert S. Johnson sai kiittää koneen rakenteellista lujuutta 26.6.1943. Tuona päivänä 56. hävittäjärykmentin 48 Thunderboltia starttasi Manstonin kentältä Englannista tehtävänään saattaa B-17 pommittajia Ranskaan. Forges-les-Eauxin yllä amerikkalaisten kimppuun hyökkäsi 16 yläpuolella lentänyttä Fw-190:stä JG 26 II Gruppesta.

Heti ilmataistelun alussa Johnsonin Thunderbolt sai 20mm tykin osuman runkoon, joka hajoitti hydraulijärjestelmän. Hydraulineste ruiskusi myös pitkin ohjaamoa ja enemmän tai vähemmän sokea Johnson yritti hypätä pahoin vaurioituneesta koneesta. Valitettavasti myös ohjaamon kuomu oli ottanut osumaa ja se oli jumiutunut. Ulospääsyä ei siis ollut.

Johnson suuntasi ramman koneensa kohti Kanaalia, mutta pahaksi onnekseen kohtasi yksinäisen Focke-Wulfin, joka kävi päälle. Todennäköisesti tätä konetta lensi JG 26:n ässä Egon Meyer. Nyt seurasi yksi ilmasotahistorian uskomattomimmista yksipuolisista ilmataisteluista. Saksalainen nimittäin pumppasi Thunderboltiin lyijyä lähietäisyydeltä enemmän kuin laki sallii. Useiden hyökkäysten jälkeen saksalainen lensi päätään pudistellen Johnsonin siivelle ja nyökkäsi terveiset ja poistui. Ihme kyllä Johnson pääsi takaisin Englantiin. Laskeutumisen jälkeen tämä tarkasteli koneen vaurioita. Johnson lakkasi luodinreikien laskemisen kahteen sataan päästyään.



Bob Johnson

 

[Ikarus]

Kyllä P-47 kesti ankaraa kurmotusta. Akilleen kantapää lienee ollut tuo takarungon iso turboahdin putkihässäköineen.
Jos turboon sai osuman, jäi jopa tuosta lentävästä panssarivaunusta lapa pystyyn.
Alhaalla tuo T-bolt oli muutenkin FW-190:lle vain tykinruokaa, ylhäällä T-bolt oli FW:tä parempi.
Ja hämmästyttävään oli tuon ison kolossin erinomainen siivekenopeus, voitti siinä Bf 109:n, tuskinpa kuitenkaan FW-190:ä.

Joku huippumiehistä, saattoipa olla Rall, ihasteli kuinka hyvä ja eloisa kone (koelensi sotasaalis P-47:n) oli korkealla.
Matalalla taas surkea.

 

[Ikarus]

Albert Kesselring, ikuinen optimisti, alaiset kutsuivat häntä" Hymy-Albertiksi." Häntä tuossa aikaisemmin tuli sivutuksi.
Hyväntahtoisen luonteen takana häilyi rautainen tahto. Ei ollut hävittäjälentäjä, mutta Luftwaffen korkeimpia komentajia. Osasi kumminkin itsekin lentää.
Vuonna 1936 hän seurasi Walther Weveriä esikuntapäällikkönä.
Hän otti huomioon alaisensa ja joukot arvostivat häntä suuresti. Kesselringin tapana oli kysyä vieraillessaan joukkojensa luona jotakin ja miehet löivät vetoa, mitä " Hymy-Albert" tällä kertaa kysyisi. Miehet pitivät häntä taistelutoverina.
Hävittäjäjoukkojen komentajana kunnostautunut Kesselring ylennettiin marsalkaksi menestyksekkään Ranskan-sotaretken jälkeen.

 

[tulikomento]

Albert Kesselring, ikuinen optimisti, alaiset kutsuivat häntä" Hymy-Albertiksi." Häntä tuossa aikaisemmin tuli sivutuksi.
Hyväntahtoisen luonteen takana häilyi rautainen tahto. Ei ollut hävittäjälentäjä, mutta Luftwaffen korkeimpia komentajia. Osasi kumminkin itsekin lentää.
Vuonna 1936 hän seurasi Walther Weveriä esikuntapäällikkönä.
Hän otti huomioon alaisensa ja joukot arvostivat häntä suuresti. Kesselringin tapana oli kysyä vieraillessaan joukkojensa luona jotakin ja miehet löivät vetoa, mitä " Hymy-Albert" tällä kertaa kysyisi. Miehet pitivät häntä taistelutoverina.
Hävittäjäjoukkojen komentajana kunnostautunut Kesselring ylennettiin marsalkaksi menestyksekkään Ranskan-sotaretken jälkeen.

Kesselring hoiti myös Italiassa puolustuksen kerrassaan loistavasti viivyttämällä liittoutuneiden etenemistä 1943-45. Tämä laittoi brititi ja amerikkalaiset maksamaan verellään jokaisen edetyn neliömetrin.

 

[EK]

Vähän OT, mutta toivottavasti modet sallivat.
NIPS:

"Onkel Theo" taisi tosiaan olla yksi niistä todella harvoista saksalaislentäjistä, joille kertyi ilmavoittoja kummastakin maailmansodasta.

Tässäpä muuten mainio draamadokumentti RAF:n puolalaisesta hävittäjälaivue 303:sta (303 Dywizjon Myśliwski "Warszawski im. Tadeusza Kościuszki). Heinäkuussa 1940 muodostettu ja puolalaisista lentäjistä koottu hävittäjälaivue muodostui legendaksi. Hawker Huricaneilla lentänyt porukka ampui saksalaisia alas roppakaupalla. Ja taisteluhenkeä löytyi.

---

Kirjan luettuani en voi sanoa muuta kuin että olen tyrmistynyt siitä kohtelusta, mitä puolalaiset lentäjät joutuivat kokemaan sodan jälkeen.

Brittien kiitollisuus puolalaisia kohtaan katosi käytännössä kuin pieru Saharaan heti sodan jälkeen. Englantilaiset halusivat lähinnä päästä mahdollisimman nopeasti eroon näistä miehistä. Heitä kehoitettiin palaamaan takaisin kommunistien hallitsemaan Puolaan. Osa palasikin takaisin kovia kokeneeseen kotimaahansa. Sankarin vastaanoton sijaan moni päätyi vankileireille ja kidutettaviksi. Monia teloitettiin.

Britanniaan jääneet puolalaiset eivät saaneet edes kutsua osallistua sodan voitonjuhlaparaatiin vuonna 1946. Brittihallitus ei näet halunnut ärsyttää Stalinin Neuvostoliittoa eikä kommunistista Puolaa kutsumalla emigranttipuolalaisia paraatiin.
Osa lentäjistä asettui sittemmin jatkamaan elämäänsä eri puolille maailmaa. Ja silti kaikki haaveilivat paluusta kotimaahaan. Joutuivat odottamaan aina vuoteen 1989 asti.

---

Puolalaisten lisäksi tsekkejä lensi Battle of Britainin aikaan RAF:n riveissä. En kuollaksenikaan muista lähdettä, mutta joskus luin (ihan vakavasti otettavan historioitsijan) arvion, että RAF ei olisi pärjännyt likikään yhtä hyvin (=käsille olisi mennyt) ilman itäeurooppalaisia koulutettuja ja MOTIVOITUNEITA lentäjiä. Pakolaiset tarjosivat koulutettua lentäjäreserviä etenkin juuri siksi kriittiseksi ajaksi, että RAF sai koulutettua lentäjiä saksalaisten hyökkäystä torjumaan.

Joku vuosi sitten YLE esitti elokuvan, joka kertoi tsekkilentäjistä, jotka palasivat Englannista sodan jälkeen kotimaahansa ja joutuivat heti paikallisten kommunistien pidättämiksi ja tuomitsemiksi.

 

[tulikomento]

Vähän OT, mutta toivottavasti modet sallivat.
NIPS:


Puolalaisten lisäksi tsekkejä lensi Battle of Britainin aikaan RAF:n riveissä. En kuollaksenikaan muista lähdettä, mutta joskus luin (ihan vakavasti otettavan historioitsijan) arvion, että RAF ei olisi pärjännyt likikään yhtä hyvin (=käsille olisi mennyt) ilman itäeurooppalaisia koulutettuja ja MOTIVOITUNEITA lentäjiä. Pakolaiset tarjosivat koulutettua lentäjäreserviä etenkin juuri siksi kriittiseksi ajaksi, että RAF sai koulutettua lentäjiä saksalaisten hyökkäystä torjumaan.

Joku vuosi sitten YLE esitti elokuvan, joka kertoi tsekkilentäjistä, jotka palasivat Englannista sodan jälkeen kotimaahansa ja joutuivat heti paikallisten kommunistien pidättämiksi ja tuomitsemiksi.

Elokuvan nimi on "Pilviin piirretty".

 

[Deeiii]

Ilmataistelukohtaukset tuossa tolkuttoman hienoja.

 

[tulikomento]

Ilmataistelukohtaukset tuossa tolkuttoman hienoja.

Joo. Ja lähinnä sen takia, että kuvauksissa pääosin käytettiin aitoja koneita. Tietokonegrafiikalla tehtyjä kohtauksia oli puolestaan todella vähän. Ja se näkyy - tämän elokuvan eduksi.

 

[Ikarus]

 

[tulikomento]

Wau ! Olipahan mainio linkki. Todella mielenkiintoisesti toteutettu dokkarisarja. Tämä menee jo mainonnan puolelle, mutta samaan aiheeseen liittyen suosittelen tätä BBC:n dokumenttia.

http://www.amazon.com/Battle-Britai...=1434281899&sr=1-3&keywords=battle+of+britain

Tuossa näyttelijä Ewan Mcgregor käy veljensä Colinin kanssa läpi mahdollisimman autenttisen RAF:n sota-ajan hävittäjälentäjäkoulutuksen alkaen aina Tiger Moth alkeiskoulukoneesta päätyen Spitfiren puikkoihin. Lisäarvoa antaa aitojen "Battle of Britain" veteraanien kommentit. Mukana mm. Geoffrey Wellum.

Samat heput tekivät sittemmin jatko-osan nimeltä "Bomber Boys", jossa opetellaan lentämään Avro Lancasterilla. Myös tämä dokkari on erityisen suositeltavaa katsottavaa.

http://www.amazon.com/gp/product/B0...rd_t=36701&pf_rd_p=2079475242&pf_rd_i=desktop

 

[late347]

Tuo pommitusjuttu on kyllä ollut sotahistoriassa kiivaan väittelyn kohteena. Kysymys on tiivistynyt että oliko strategiset pommitukset sen arvoisia nazeja vastaan?

Kustannukset briteille olivat valtavat. Pitää myös huomioida että sota oli käynnissä ja todellaki oli olemassa kysyntää muille tuotteille kuin raskaat pommiittajat.

Esim merivalvontakoneet, syöksypommittajat, laivaston koneiden modernisointi lentotukialuksille (kaksitaso swordfishit museoon eikä lentokansile), yöhävittäjäkoneet, päivähävittäjät yms...

Historioitsija John Fahey sidneyn yliopistosta kirjoitti bomber commandin kustannuksista väitöskirjan jossa hän laski nuo kustannukset britannialle.

Jälkikäteen sodan loputtua myös paljon väiteltii kuinka tappavaa ja tehokasta tuo pommitus oli ollut. Vaikka vahinkoja tuli aiheutettua logistiikalle ja synteettisille polttoaineille niin tavoitteista jäätiin rankasti taakse.