Modernit moottorit ei edes valmisteta teräksestä, vaan paljon kestävämmistä metalleista, tarkoitan siis turbiinin lapoja ja muita kovan rasituksen alla olevia osia.
Toisaalta Britanniassa kehitettiin turbojet- moottori ennen saksalaisten kehitelmiä. Kuitenkin Briteissä keksittiin tämä Inconel metalliseos josta varmaankin tehtiin Gloster Meteor suihkuhävittäjään osia? Käsittääkseni nikkeli ja kromi muodostavat leijonaosan tuosta aineesta.
Ei pidä unohtaa että Gloster Meteorit oikeasti palvelivat sotakäytössä. Niillä vain ammuttiin alas näitä V1 liitopommeja. Britit käyttivät niitä ilmapuolustukseen eikä hyökkäysrintamalla.
hieman myöhemmin II.ms. jälkeen Rolls Royce Nene-moottorissa käytettiin Nimonic seosmetallia. Nikkeli, kromi, muodostavat leijonaosan, mutta selvästikin pienempiä aineita on mukana.
http://www.specialmetals.com/documents/Nimonic alloy 80A.pdf
Juuri näin. Saksalaisilla oli sodan alussaan käytössään Kruppin kehittämä, 1935 annettuun RLM:n turboahdinmateriaaleja koskevaan spesifikaatioon vastaava Tinidur-terässeos, 30% Ni ja 14% Cr. Tällä päästiin parhaimmillaan 900°C käyttölämpötiloihin. Selvä suuntaus oli, että jos kuumalujuutta ja virumiskestävyyttä haluttiin lisää, nikkelin määrää pitä lisätä. Krupp harkitsi 30-luvun lopussa 60% Ni-seoksen ottamista tuotantoon, mutta ei jatkanut kehitystyötä koska uskottiin, että nikkelistä tulisi sodan syttyessä joka tapauksessa pula.
Tämä oli suihkumoottorinrustaajalle melkoinen ongelma, kun moottorin teho ja hyötysuhde riippuu aivan ratkaisevasti siitä, kuinka kuumana sitä voidaan ajaa. Tämä muuten näkyy selvästi jos plottaa samanaikaisten saksalaisten ja brittiläisten suihkumoottorien työntövoiman ja polttoaineenkulutuksen: vaikka brittien tekninen konsepti keskipakoturbiineineen oli vähemmän kunnianhimoinen, etenkin polttoaineenkulutuksessa ne pesivät saksalaisten tekeleet mennen tullen ja antoivat aika kovaa kyytiä muussakin suorituskyvyssä. Ja aksiaaliturbiinilla varustettu Armstrong Siddley Sapphiren esi-isä Metrovick F.2/4 Beryl oli jo aika kova rassi. Ei vaan saatu riittävän luotettavaksi sota-aikana; mikä yllätys aksiaaliturbiinin ollessa kyseessä...
Ratkaisuna tähän nähtiin turbiininlapojen tekeminen ontoiksi ja ilmajäähdytteisiksi. Samaa konseptia hyödynnetään toki nykyäänkin, mutta saksalaiset tekivät lavat levytyönä syvävetämällä, eli lavan seinämä oli hyvin ohut verrattuna nykyisiin. Aerodynaamiset ominaisuudet kärsivät tästä ja tuotantomenetelmien hiominen vei oman aikansa; sinänsä ihan kelpo ratkaisu kyllä, mutta se viivytti entisestään myllyjen tuotantoa eikä lastentautien eliminoimiseen enää aika riittänyt. Näitä "ilmajäähdytteisiä" motteja valmistuikin kohtalainen kasa, mutta taistelukäyttöön ne eivät tiettävästi ehtineet ja kaikki suihkusotiminen tehtiin Tinidur-umpijöötistä koneistetuilla turbiininosilla. Jälkikäteen voi vähän miettiä, että meniköhän tuo nikkelin priorisointi ihan oikein: Saksalla oli sodan lopussa nimittäin suuremmat nikkelivarastot kuin sodan alussa...
Brittien suihkumoottoreiden turbiiniprotoissa käytettiin ensin turboahtimiin tarkoitettua Stayblade-terästä ja vuodesta 1939 Rex 78-terästä, jossa oli vain 18% nikkeliä, mutta tämä todettiin aika pian riittämättömäksi. Mun papereiden mukaan 1941 alkaen otettiin sitten käyttöön Nimonic-seokset 75 ja 80, missä oli 80% nikkeliä, balanssi kromia ja tärkeinä lisäyksinä pieni määrä alumiinia ja titaania. Briteillä oli nikkeliä vaikka lampaille syöttää, kanadalainen Inco kun hallitsi muistaakseni 70 prosenttia maailman tuotannosta. Muistelen että Nimonic nimenomaan oli noissa turbiininlavoissa parempi, Inconel oli sitten muissa kuumuutta sietävissä osissa.
No nyt taas etäännyttiin vähän hävittäjä-ässistä
. Mutta hauskaa keskustelua joten ei mua haittaa jos ei muita.
