Hävittäjä-ässät kautta aikojen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
YeagerHeadShot.jpg

Yaeger P-51:n ohjaamossa loppuvuonna 1944.

Wikilinkki Yeageristä. Hänestä voisi joku tosiaan kirjoittaakin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Chuck_Yeager


NF-104, rakettiboostattu Starfigter.
796x1007xLockheed-NF-104A-56-0756.jpg.pagespeed.ic.OxscqtGrOy.jpg
 
Chuck on kyllä melkoinen tyyppi; ei varsinaisesti, aitoameriikkalaiseen tapaan, pidä kynttiläänsä vakan alla, mutta seikkailuita on riittänyt. Lueskelin joskus myöhäisteininä tuon Chuck Yeager: Autobiographyn, missä herra kertoilee suhteellisen lennokkaaseen tyyliin sattumuksia uransa varrelta. Kirja oli ilmeisesti kirjoiteltu vähän Tom Wolfen Right Stuff:in ja siitä tehdyn leffan jälkeen, ja se tavallaan sivuaa siitä noussutta hypeä. (Hauska detalji muuten leffasta, Chuck oli mukana leffan teossa teknisenä asiantuntijana ja promotyyppinä, mutta pitihän cameoroolikin tietenkin tehdä, Pancho's barin baarimikkona).

Erityisiä helmiä kirjassa olivat mun mielestä ne pätkät joissa taktiset ilmavoimat olivat jääneet jo strategisten jalkoihin, ja alennustilasta johtuen ilmeni kaikennäköistä häröilyä, kuten yhden kenun eläkepäiviä varten tekemä kalastusmökkiostos Meksikon puolelta rajaa ja sinne pommikoneella tehty rajaloukkaus-kalanistutuslento. Vietnamin sodassakin tehtiin keikkaa, lennätettiin Walter "me hävittiin tää sota" Cronkitea Canberralla ja käytiin välillä "lainatulla" Phantomilla moikkaan toista poikaa joka lensi propagandalentoja Bird Dogilla. Siinä lentosotamies (tms) lensi konetta ja prikaatinkenraali potki ovesta lentolehtisiä. Chuck kommentoi kirjassa Vietnamia niin että se oli kaikkien mielestä paska sota, mutta hän ei oikein ymmärrä oliko se nyt sen paskempi kuin muutkaan sodat - sillä itsellä ainakin oli siellä ihan hauskaa :)

Vähän kyllä veikkaan että Chuck on myös sellainen jätkä, ettei se anna faktojen asettua hyvän tarinan tielle, joten veikkaan että kovemmat pilkunnysvääjät saattavat kirjasta turhautua...
 
Valiojoukko on kyllä eri viihdyttävä elokuva, mutta tuossa NF-104:n tapauksessa ainoa yhtäläisyys todellisuuteen on se, että kone putosi kun Yeager oli puikoissa. Kyseessä ei varsinkaan ollut mikään hetken mielijohteesta tehty huvilento vaan yksi tutkimusohjelmaan kuuluneista koelennoista.

NF-104 oli rakennettu ottamaan selvää mm. avaruusalusten ilmakehään paluussa mahdollisesti käyttämistä lentotiloista. Kokeita varten piti tietää, miten NF käyttäytyy palatessaan ilmakehään, ja tuona päivänä ohjelmassa oli nokkaa ylös nostavan aerodynaamisen voiman suuruuden selvittäminen kun ilmakehään paluu tapahtui 50° kulmassa. Koneella noustiin tarkkaa lentoprofiilia pitkin eri korkeuksiin ja tultiin alas; tutkan tilalle asennetut ohjausraketit kehittivät tunnetun, nokkaa alas painavan työntövoiman, ja mittaamalla pitch rate pystyttiin selvittämään aerodynaamisen voiman suuruus.

Aikaisemmat kokeet olivat sujuneet hyvin, mutta tällä lennolla Yeager ei saanut koneen nokkaa painettua alas. Yksi ohjausraketeista saattoi olla viallinen, ja vielä pyörivän suihkuturbiinin hyrrävoima vaikeutti asennon korjaamista. Kone tuli tiheämpään ilmakehään edelleen melkein 50 asteen kulmassa, ja aerodynaamiset voimat vetäisivät nokan vielä pystympään. Ilmavirta suihkumoottorille lakkasi, ja kun mylly pysähtyi, myös moottorin pyörittämä hydrauliikkajärjestelmä kuoli - joten koneen ohjainpinnat eivät enää totelleet lentäjän toivomuksia. Jarruvarjon avaaminenkaan ei auttanut, kun se irtosi ennen kuin kone ehti vakautua tarpeeksi jotta moottori olisi saanut ilmaa. Tästä tilasta ei ollut mahdollista oikaista, ja Yeager ilmoittikin asiantilan lennonjohdolle. Kone oli hitaassa lattakierteessä, ja Yeager odotteli rauhassa 6000 jalkaan ennen kuin poistui heittoistuimella. Tässä vaiheessa koneella vaan oli vajoamisnopeutta noin sata mailia tunnissa, mikä sattui olemaan melko lailla yhtä paljon kuin heittoistuimen saavuttama nopeus oli. Joten istuin ja Yeager jäivät "paikoilleen" putoamaan.

Nyt Yeagerilla ei ollut tarpeeksi vajoamisnopeutta jotta päävarjo olisi päässyt aukeamaan, ja heittoistuin sotkeutui varjon haruksiin. Istuin osui Yeageria naamaan, ja vielä palavaa polttoainetta sisältänyt raketti rikkoi kypärän visiirin. Kun avaruuspuku oli paineistettu 100% hapella, niin senhän tietää mitä siitä seuraa. Yeager paloi pahoin mutta pääsi kuitenkin jotenkuten irti istuimesta ja onnistui laskeutumaan aavikolle; lopunviimein menetyksiksi jäi lähinnä kaksi sormenpäätä.

Tässä juttu Yeagerin itsensä kertomana:

http://www.check-six.com/Crash_Sites/NF104-YeagerInterview.htm

Haastattelija yrittää lopussa saada Yeagerilta irti jotain dramaattista "sinä hetkenä tuntui että joku oli vahdissa puolestani"-tyyppistä lausahdusta, huonolla menestyksellä :D.

Interviewer: Did you get the feeling that day that some big aviator in the sky was smiling down on you?

Yeager: Nope. You waste your time thinking about anything except surviving.

Interviewer: But, I bet at some point during that fall, you weren't sure that you were going to survive.

Yeager: Well, you are too busy. You don't think about anything like that. You are too busy trying to survive. Obviously, had I not known intimately my egress systems, meaning my pressure suit and ejection seat and parachute, I probably wouldn't have survived. But I just make it a point to know it and it pays off a lot.

Interviewer: The other thing that is extraordinary, hearing about this, is your ability to think under pressure instead of panicking.

Yeager: Well, you don't talk anything about it. Obviously you can't. You are too busy working the systems through.
 
Tosi on. Tuo NF-104 tapaus on elokuvassa lievästi sanoen esitetty todellisuudesta poikkeavalla tavalla. Itse myös tykkäsin kovasti Yeagerin omaelämäkerrasta, joka täällä jo mainittiinkin. Rempseää tarinaa tämä elävä legenda Yeager siinä heittää. Samalla kertaa voin myös suositella Yeagerin sotakaveri Clarence "Bud" Andersonin muistelmakirjaa To Fly & Fight - Memoirs of a Triple Ace. Andersonin ja Yeagerin sotilaslentäjän urat kohtasivat monta kertaa vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Kumpikin herroista on yhä elossa, vaikka ikää on päälle yhdeksänkymmentä vuotta.
 
balthasar2.jpg

Wilhelm Balthasar, 7/JG 27:n päällikkö, jätti salamasodassa varjoonsa jopa Ranskan sotaretken ykkösen Werner Möldersin.
Balthasarin Ranskan sotaretken paras päivä kesäkuun 6., jona päivänä hänen tililleen kirjattiin yhdeksän ranskalaiskonetta.

Balthasar oli nuorten hävittälentäjien vannoutunut opastaja. Hän huomasi Ranskan sotaretken aikana oudon hävittäjän vasemmalla alapuolellaan. Hän selitti lentäjilleen radion välityksellä hyökkäysaikomuksensa. Hän kaartoi ensin oikealle antaakseen etumatkaa viholliskoneelle takaa-ajokaartoa varten ja pudotti nokkaansa kaarrettuaan takaisin vihollisiskoneen perään.

Samaan aikaan lähistöllä uutta naamiointikaavioita Bf109:llä lähistöllä kokeilemassa ollut Adolf Galland kuunteli ihaillen, kuinka Bathasar kommentoi englantilaisen olevan kuin unessa. Yhtäkkiä säpsähtäen hän tajusi, että lähistöllä olevan Bf 109 E parven johtokone oli hyökkäämässä hänen kimppuunsa.
Pikainen radiolähetys korjasi tilanteen. Galland muistelmissaan kertoi Balthasarin joutuneen maksamaan Galladille sakkoina samppanjaa, joita sitten yhdessä iltamassa naureskellen tuhottiin.

Balthasar nousi JG 3:n kolmannen laivueen johtoon taistelussa Englannista. 31 pudotusta tililään hän haavoittui 222. laivueen Spitien kanssa ja toipumiseen meni useampi kuukausi. Helmikuussa 1941 JG 2;n komentajaksi Kanaalilla. Ollessaan kokeilemassa uutta Bf 109 F:ää heinäkuun 3. päivä lähellä Airea, Spitfiret hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja tiukassa väistössä Friedrichin siipi murtui ja Balthasar oli poissa. Hänet haudattiin 1. maailmansodassa kaatuneen isänsä viereen.

Balthasar oli harvoja huippuässiä, jotka käyttivät lentäessään silmälaseja, toinen oli Gerd Barkhorn.

Bf-109E.11.jpg

Bf 109E-3 - Hptm. Wilhelm Balthasar, Staffelkapitän 1./JG1 - Gymnich - Maio, 1940
 
Todella harvinaista, että hävittäjälentäjä saisi käyttää silmälaseja lentäessään. Muistelen, että meilläkin oli yksi MiG-21 -pilotti, joka ilmeisesti jollain poikkeusluvalla sai käyttää laseja.

Julius Meimberg kirjassaan Taistelukosketus näin kertoo, että nämä herrasmiehet silmälaseja käyttivät. Todella erikoista se kyllä hävittäjälentäjälle on, yleensä lentolupaa ei hävittäjälle tuohon aikaan pokat päässä herunut. Nykyään asia on käsittääkseni meilläkin toisin.
 
Julius Meimberg kirjassaan Taistelukosketus näin kertoo, että nämä herrasmiehet silmälaseja käyttivät. Todella erikoista se kyllä hävittäjälentäjälle on, yleensä lentolupaa ei hävittäjälle tuohon aikaan pokat päässä herunut. Nykyään asia on käsittääkseni meilläkin toisin.

Selvittelin tuota suomalaista MiG-kuskia ja olen melko varma, että kyseinen silmälaseja käyttänyt lentäjä on everstiluutnantti evp. Heikki Lahtela. Nykyään ilmavoimien kuljetus- ja yhteyskoneita saa lentää laseja käyttävä pilotti, hävittäjiä ei.

Noista saksalaislentäjistä muuten vielä sen verran, että joillain huippuässillä meinasi ura katketa jo alkuvaiheessa lentopahoinvoinnin takia. Käsittääkseni ainakin Werner Möldersillä oli tapana aluksi oksennella päin Mersun ohjaamoa.
 
Jotakin tuosta näkövaatimuksesta löytyi.
Möldersin matkapahoinvointi taipumukseen olen minäkin jossain törmännyt. Itsekin tunnen joitakin pilotteja, jotka puuskakelillä toisen kyydissä voi pahoin. Jos he ohjaa itse, pahoinvointia ei tule. Tai jos tulee, se on paljon lievempi kuin pelkästään kyydissä istuen.
Tuntuma ohjainten kautta helpottaa tilannetta.


Suomen ilmavoimat luopui ikiaikaisesta vaatimuksestaan - tässä syy - Kotimaa

Lisäksi hakijoiden kuntotestaukseen tulee muutoksia. Muutosten myötä Ilmavoimien ohjaajakoulutuksen hakuvaatimukset seuraavat kansainvälistä sotilasilmailun kehitystä.

Ilmasotakoulussa Tikkakoskella järjestettävä Ilmavoimien Lentoreserviupseerikurssi on ensimmäinen askel sotilaslentäjän ammattiin Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen palveluksessa.

Lentoreserviupseerikurssin suorittaneista valtaosa hakeutuu varusmiespalveluksen jälkeen opiskelemaan Maanpuolustuskorkeakoulun kadettikurssin ohjaajaopintosuunnalle.

Opintojen jälkeen sotilaslentäjän ura voi viedä vaikkapa Ilmavoimien Hornet-monitoimihävittäjän, Maavoimien helikopterien tai Rajavartiolaitoksen ilma-alusten ohjaimiin.

Lentoreserviupseerikurssille hakeville on asetettu yksityiskohtaiset soveltuvuusvaatimukset. Lisäksi vaatimukset täyttävien hakijoiden soveltuvuutta koulutukseen arvioidaan vielä monipuolisella psykofysiologisella testauksella.

Eräs pitkään sotilaslentäjäkoulutuksessa voimassa ollut hakuvaatimus on ollut se, ettei Lentoreserviupseerikurssille hakeva saa käyttää silmälaseja, vaan hakijan näkökyvyn oli oltava erittäin hyvä ilman korjausta.

Syksystä 2012 alkaen hakuvaatimukset kuitenkin muuttuvat niin, että silmälasien käyttäminen ei enää ole kurssille hakemista estävä tekijä, kertoo Ilmavoimien ylilääkäri, lääkintämajuri Tuomo Leino.

– Tyypillisesti Lentoreserviupseerikurssille on hakenut vuosittain noin 500 vanhat vaatimukset täyttävää nuorta. Haluamme tällä vaatimusten muutoksella laajentaa joukkoa, josta tulevat sotilaslentäjät valitaan.

Kansainvälinen suuntaus
Perinteisesti sotilaslentäjien näkökriteerit ovat olleet erittäin tiukat, sillä etenkin takavuosien lyhyeltä etäisyydeltä käydyissä ilmataisteluissa moitteeton näkökyky ilman silmälaseja oli yksi ohjaajan tärkeimmistä ominaisuuksista.

Viime vuosina monien maiden ilmavoimat ovat kuitenkin muuttaneet näkövaatimuksiaan muun muassa taittovirheiden hoidon kehittymisen myötä. Muutoksella halutaan varmistaa, ettei lievästi heikko näkö karsi turhaan muuten hyvin sotilaslentäjiksi soveltuvia hakijoita.

Eturintamassa näkövaatimusten muutoksessa on ollut Yhdysvallat.

– Olemme seuranneet tässä päätöksessä Hornetin suurimman käyttäjän, Yhdysvaltain merivoimien esimerkkiä, Tuomo Leino sanoo.

– Merivoimat muutti jo viitisen vuotta sitten näköön liittyviä hakuvaatimuksiaan samansuuntaisesti, ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Koulutuksen saaneiden sotilaslentäjien näköä voidaan nykyään korjata yhä paremmin erilaisten lentotehtävien vaatimusten mukaisesti

Joissakin tehtävissä, esimerkiksi nykyaikaisella kuljetus- ja yhteyslentokonekalustolla toimittaessa, ohjaajan näön haasteille optimoitujen silmälasien tai piilolinssien käyttämisestä ei yleensä ole estettä.

Hornetin kahvoihin ei rillit päässä

Toisissa tehtävissä, kuten Hornet-kalustolla lennettäessä, ei silmälasien käyttö kuitenkaan ole mahdollista.

– Esimerkiksi Hornetissa käytettävän kypärätähtäimen kanssa eivät silmälasit tule kyseeseen. Sivunäkökenttien tulee olla optisesti korjatut ja lisäksi sankalasit huurustuvat helposti ilmataistelulennoilla, Tuomo Leino kertoo.

Tällöin ohjaajan näön korjaaminen voi olla mahdollista laserleikkauksella. Silmien laserleikkaukset hyväksyttiin koulutetuille ohjaajille vuodesta 2010 alkaen.

FS LASIK -silmäleikkauksella saavutetaan yhä parempia tuloksia. Myös leikkausten jälkeisten komplikaatioiden riski on nykyään hyvin pieni.

Tuomo Leinon mukaan laserkorjausleikkauksia suositellaankin Ilmavoimissa silmälaseja käyttäville ohjaajille heidän tehtäviensä niin vaatiessa. Hän kuitenkin muistuttaa, etteivät Lentoreserviupseerikurssin hakuvaatimukset muutu silmäleikkausten osalta.

– Ennen kurssille hakemista tehty silmien laserleikkaus on edelleen karsiva tekijä. Haluamme tällä varmistaa, että mahdollinen leikkaus voidaan ajoittaa niin, että siinä saavutetaan silmien taittovirhe huomioiden paras mahdollinen tulos.

Leuanveto ja selät poistuvat
Ensimmäisen uudistuneilla vaatimuksilla valittavan lentoreserviupseerikurssin hakuaika on parhaillaan käynnissä, ja se päättyy 15.1.2013. Kurssi astuu palvelukseen Ilmasotakoulussa heinäkuussa 2013.

Näköä koskevien vaatimusten lisäksi myös kurssin valintavaiheessa suoritettavien kuntotestien sisältö muuttuu hieman tästä syksystä alkaen.

Aiemmin lihaskuntotesteihin kuuluneet käsinkohonta ja selkälihasliikkeet poistuvat ohjelmasta. Sen sijaan vauhditon pituushyppy, istumaannousutesti, etunojapunnerrukset ja polkupyöräergometrillä suoritettava rasitustesti säilyttävät paikkansa.

– Muutokset yhdenmukaistavat lentoreserviupseerikurssin valintamenettelyä muun varusmiesten kuntotestauksen kanssa. Kuntotasovaatimukset eivät kuitenkaan laske, vaan hyvä fyysinen kunto on edelleen kurssille pääsemisen edellytys, Tuomo Leino muistuttaa.
 
images

Emil "Bully" Lang. 14 Tammikuuta 1909 – 3 Syyskuuta 1944. 173 pudotusta tilillään hän kohtasi T-bolteja Belgian yllä, hydraulijärjestelmä vaurioitui osumasta ja telineet tulivat ulos. Toisen lähteen mukaan hänellä oli lentoonlähdöstä asti vaikeuksia saada telineitä sisään. Helppo ja hidas maali ammuttiin alas hetkessä. Laajalti Luftwaffen urheimpana miehenä pidetty Bully oli poissa. Lang lensi kuolinpäivänään Fw 190 A-8 kopneella (Werknummer 171 240—factory number) "Green 1" ja ammuttiin alas peltoon, kone räjähti Overhespenissä.

Lang saavutti 148 ilmavoittoa idässä. Tähän sisältyi 18 ilmavoittoa yhdessä päivässä. Hän oli ainoa, joka ylitti Marseillen ennätyksen yhtenä päivänä ammuttujen ilmavoittojen määrässä. Hänellä oli idässä kolmen viikon jakso loppuvuodesta 1943, jona hän ampui alas 72 vihollikonetta. Bully siirrettiin länteen valtakunnanpuolustukseen II/JG 26:n komentajaksi kesäkuussa 1944 ja hän jatkoi ilmavoittojen saavuttumista kohtalokkaaseen päivään 3.9.1944 asti.

Emil%20Lang.jpg


Flown by Leutnant Emil Lang from 5./JG 54, Siverskaya/USSR, May 1943
 
priller4.jpg


Josef
Pips Priller oli saksalainen, vain 163 cm pitkä, hävittäjä-ässä ja merkittävä hävittäjäjohtaja. Priller saavutti kaikki 101 ilmavoittoaan länsi-euroopassa, 307 sotalennolla. [1] Hän kuuluu niiden kahdeksan saksalaisohjaajan joukkoon jotka saavuttivat yli 100 ilmavoittoa länsi-liittoutuneita vastaan. [2] Priller toimi hävittäjälentorykmentti Jagdgeschwader 26 ”Schlageterin” komentajana ajalla 11. tammikuuta 1943 – 27. tammikuuta 1945 [3] Prillerin pudotussuhde oli 3.04.

Prillerin johtamistyyliä leimasi omanlaisensa huumorintaju ja hän oli ainoa hävittäjäjohtaja, jolla oli taito ja rohkeus saada naama punaisena huutava Göring nauramaan, silloin kun asiat olivat huonosti. Loppusodassa oli usein tämä tilanne.

Priller muisteli taistelun Englannista erästä tapausta seuraavasti:
- Eräs kaveri ei ollut- kuten tapasimme sanoa - maistanut paljon Englannin taivasta. Hän kadotti muut silmistään ja oli takaa ajossa Lontoon esikaupunkien yllä. Huomatessaan tilanteen hän huusi: - Tulkaa nopeasti! Olen yksin Lontoon yllä!
Kaveri ei kutsunut apua turhaan. Hänen parvenvetäjänsä näki hänet selvästi ja seurasi tilannetta ylempää ja vastasi radioon seuraavasti: -Odota hetki, niin sinulla on pari Spitfireä takanasi, sitten et ole enää yksin.

Prillerin suurin merkitys maihinnousun jälkeisenä aikana ei ollut hänen ilmavoitoissaan, vaan johtajuudessaan ja esimerkissään.

Hänen viimeinen ilmavoittonsa oli P-51 lokakuun 12. 1944.
Viimeisen sotalentonsa hän lensi operaatio Bodenplattessa 1.1.1945, jossa hän johti JG 26:ta.
Hän eksyi, on väitetty, että tahallaan. Kiistatta urhea Prillerkin huomasi viimeistään syksyllä 1944, että sota on kaputt ja keskittyi hoitamaan pakolliset kuviot, suurempaa intohimoa taisteluun ei enää ollut ja valittu taktiikka olikin hyvä, hän selvisi sodasta hengissä. Eikä hän totisesti ollut ainoa, joka tähän turvautui.

http://spacebimbom.com/kategoriat/miscellanea/operaatio-bodenplatte.php

Operaatio Bobenplatte oli Lutfwaffen viimeinen suuri hölmön tölväys. Jäljellä olevista kokeneista johtajista menetettiin merkittävä osa, mm. yksisilmäinen ässä Gunther Specht, joka lähtiessään pukeutui parhaimpiinsa tietäen, ettei paluuta ole.

400px-Bundesarchiv_Bild_101I-676-7975A-31%2C_Wunstorf%2C_Major_G%C3%BCnther_Specht_und_Prof._Kurt_Tank.jpg

Vas. nahkapuvussa majuri Specht. Esimiestään Spechtiä kuvaa Heinz Knoke kirjassaan seuraavasti:
-Pieni kokoinen. Kirkas, kova ja kuuluva komentoääni, preussilaisen kurin ystävä, jonka elämään ei naiset ja viina kuuluneet laisinkaan.
Jos häntä ei olisi tinkimättömän asenteensa takia kunnioitettu, olisi häntä vihattu.

Silmävammansa takia Spechtillä oli ajoittain sietämättömän kovaa päänsärkyä ja hän oli kykenemätön lentämään niinä jaksoina.
 
"Pips" Priller teki muuten siipimiehensä kanssa uhkarohkean rynnäkön 6.6.44 Normandian maihinnousurantoja vastaan. Muuten Luftwaffea ei tainnut näkyä maihinnousupäivän aikana paikan päällä. Mahtoi olla huikea räimiä kahdella Fw-190:llä kun vastassa oli arviolta jokunen tuhat liittoutuneiden hävittäjää D-päivää suojaamassa. Ja koko maihinnousulaivasto ampui sulkutulta kaikilla ilmatorjunta-aseilla.
 
"Pips" Priller teki muuten siipimiehensä kanssa uhkarohkean rynnäkön 6.6.44 Normandian maihinnousurantoja vastaan. Muuten Luftwaffea ei tainnut näkyä maihinnousupäivän aikana paikan päällä. Mahtoi olla huikea räimiä kahdella Fw-190:llä kun vastassa oli arviolta jokunen tuhat liittoutuneiden hävittäjää D-päivää suojaamassa. Ja koko maihinnousulaivasto ampui sulkutulta kaikilla ilmatorjunta-aseilla.
Eikös tämä tilanne ole jossain vanhassa sotaelokuvassakin? Joku Hollywoodin Normandia-pätkä, ja tällainen kohtaus on jäänyt mieleen. Tietenkin teininä silloin ihmetteli, miksei isommalla arsenaalilla painettu menemään.

Edit: Olisiko ollut Atlantin valli murtuu. Vahva tunne siitä.
 
Viimeksi muokattu:
Eikös tämä tilanne ole jossain vanhassa sotaelokuvassakin? Joku Hollywoodin Normandia-pätkä, ja tällainen kohtaus on jäänyt mieleen. Tietenkin teininä silloin ihmetteli, miksei isommalla arsenaalilla painettu menemään.

Edit: Olisiko ollut Atlantin valli murtuu. Vahva tunne siitä.

Muistaakseni Atlantin valli murtuu (the Longest day) pitää sisällään kyseisen kohtauksen. Leffan olen viimeksi katsonut noin vuosikymmenen sitten eli en kuitenkaan pistä päätäni pantiksi mutta muistelen, että leffassa on myös kohtaus jossa Luftwaffen hävittäjä lentää Omaha beach'in (?) yllä tulittaen liittoutuneiden sotilaita.

vlad.
 
Eikös tämä tilanne ole jossain vanhassa sotaelokuvassakin? Joku Hollywoodin Normandia-pätkä, ja tällainen kohtaus on jäänyt mieleen. Tietenkin teininä silloin ihmetteli, miksei isommalla arsenaalilla painettu menemään.

Edit: Olisiko ollut Atlantin valli murtuu. Vahva tunne siitä.

Muistaakseni Atlantin valli murtuu (the Longest day) pitää sisällään kyseisen kohtauksen. Leffan olen viimeksi katsonut noin vuosikymmenen sitten eli en kuitenkaan pistä päätäni pantiksi mutta muistelen, että leffassa on myös kohtaus jossa Luftwaffen hävittäjä lentää Omaha beach'in (?) yllä tulittaen liittoutuneiden sotilaita.

vlad.


Jeps. Tässäpä tämä kyseinen pätkä. Kun aitoja Fw-190:ä ei ollut saatavilla, niin elokuvantekijät käyttivät Me-108 Taifuneja.

 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen juttu että noita hävittäjä-ässiä on ollut niin erilaisilla fyysisillä vajavaisuuksilla, tosiaan nuo silmälaseja käyttävät jätkät Balthasar & Barkhorn, Galland oli sen lentoturmansa jälkeen puolisokea, olisikohan verkkokalvo irronnut tai jotain, Baderilta puuttuivat jalat... Sitten taas toisaalta oli haukansilmäisiä ja muutenkin fyysisesti timmejä kavereita, esimerkiksi juuri Yeager. Kaikesta päätellen ilmassa ei ollut vain yhtä oikeaa tapaa, tärkeintä oli löytää itselle toimiva tyyli ennenkuin henki lähti.
 
Mielenkiintoinen juttu että noita hävittäjä-ässiä on ollut niin erilaisilla fyysisillä vajavaisuuksilla, tosiaan nuo silmälaseja käyttävät jätkät Balthasar & Barkhorn, Galland oli sen lentoturmansa jälkeen puolisokea, olisikohan verkkokalvo irronnut tai jotain, Baderilta puuttuivat jalat... Sitten taas toisaalta oli haukansilmäisiä ja muutenkin fyysisesti timmejä kavereita, esimerkiksi juuri Yeager. Kaikesta päätellen ilmassa ei ollut vain yhtä oikeaa tapaa, tärkeintä oli löytää itselle toimiva tyyli ennenkuin henki lähti.

Raajarikko Bader kesti ilmeisesti paremmin g-voimia kuin keskiverto "normaali" lentäjä. Kun veri ei päässyt pakkautumaan päästä kirjaimellisesti jalkoihin saakka, niin Douglas pystyi vetämään tiukkaa kurvaa ilman että taju olisi lähtenyt.
 
welcomback.jpg

Oik. Stuka-ässä Rudel, päästeli FW:llä menemään metallinen paholaisensorkka kintussaan.
Miehellä oli maaninen vimma viedä asevaikutusta ja sen jän totisesti teki, vaikka rampana.
Oliko Jupp Zwernemannilla lähes rampa toinen käsi. Japanin laivaston ilmavoimien pilotilla oli kapteeni koukun mallinen tekokäsi.
Tuollaiset pikkujutut ole edes hidaste.:solthum: Sakai ja Specht ammuttuna silmäpuoliksi.
Eikä tosiaan Gallandin toisen silmän näössäkään ollut mitään hurraamista.
 
Back
Top