Hakkapeliitat – Ruotsin salainen ase
- Viestiketjun aloittaja kaislajääkäri
- Aloitus PVM
kaislajääkäri
Eversti
...
Viimeksi muokattu:
Erkki
Ylipäällikkö
Ymmärtääkseni tuolloin maatyöhevosillakin ratsastettiin paljon yleisemmin kuin myöhempinä vuosisatoina. Tämä siksi, että sulan maan aikana tiet eivät kuntonsa puolesta useinkaan mahdollistaneet edes kärryliikennettä. Hevosella kun tehtiin kaikki markkina-, kirkko-, kyyditys, yms. reissut, niin kyllä se tottui liikkumaan jos jonkinlaisessa ympäristössä. Juuri luin, kuinka esimerkiksi Sysmästä vietiin hevosilla Hämeenlinnaan verosuorituksina ruutimultaa, joten polle näki kyllä maailmaa oman peltonsa ulkopuoleltakin. Sitten tietysti armeija myös mahdollisuuksiensa mukaan harjoitteli ennen tositoimia. Ja hevonen kun on laumaeläin, niin tottumattomampi yksilö saa tukea ja rohkaisua vierellä olevista lajitovereista, ja kulkee helposti porukan mukana, varsinkin kun laumaa johtavat kokeneet sotaratsut. Tuollainen kovaluontoinen, vihainen ori saa muut kyllä seuraamaan itseään, ja sellainen oli varmaan omiaan sotaratsuksi. Jalustintuntumalla eteenpäin rynnätessä hevosta ei tarvitse juuri ohjata, vaan ratsumies voi keskittyä aseisiinsa. Ohjaamiseen ei myöskään aina tarvita ohjia, vaan ratsastaja ohjaa hevostaan jaloillaan ja istuntansa painopistettä muuttamalla. Näinhän esimerkiksi ratsastusjousiampujat tekevät, kun käsiä ei ampuessa voi käyttää ohjaamiseen. Ja joo, kaikista ei varmaan ollut sotaratsuksi, ja kai ne palautettiin maitojunalla takaisin tai pantiin johonkin kuormastotehtäviin, ellei sitten kokki pilkkonut sitä pataan.
JR49
Respected Leader
Nyt tulikin oikeaa tietoa, tämä selvä. Teiden polkumaisuus tuohon aikaan ja hevosen käyttäytyminen laumassa, hyviä pointteja, jotka eivät tulleet mieleeni. Ja jaloilla ja vartalolla ohjaaminen. Huvikseni kattelin hevosrotujen säkäkorkeuksia. Tyttären ratsastusharrastus on tutustuttanut minut (lähinnä autosta käsin) shetlanninponeihin. Se lienee sitten kooltaan lähimpänä silloisista suomenhevosista pienimpiä, ja jossain aitauksessa olen nähnyt alkuperäisrodun islanninhevosen, joka vissiin kävisi esimerkiksi isoimmista yksilöistä. Poninpirulaiset muuten aina yrittävät purra minua, jos menen lähelle
.Miten sotahevosen ruokkiminen, onnistuuko se Keski-Euroopassa vain että päästää metsään ruohoa syömään vai pitääkö olla päivittäinen kaura-annos? Eroaako suomenhevonen jotenkin edukseen siinä, kuten lähtöartikkelissa vihjataan?
arix
Respected Leader
Kyllä se taitaa olla kohtalaisen hyvä rotu:Nyt tulikin oikeaa tietoa, tämä selvä. Teiden polkumaisuus tuohon aikaan ja hevosen käyttäytyminen laumassa, hyviä pointteja, jotka eivät tulleet mieleeni. Ja jaloilla ja vartalolla ohjaaminen. Huvikseni kattelin hevosrotujen säkäkorkeuksia. Tyttären ratsastusharrastus on tutustuttanut minut (lähinnä autosta käsin) shetlanninponeihin. Se lienee sitten kooltaan lähimpänä silloisista suomenhevosista pienimpiä, ja jossain aitauksessa olen nähnyt alkuperäisrodun islanninhevosen, joka vissiin kävisi esimerkiksi isoimmista yksilöistä. Poninpirulaiset muuten aina yrittävät purra minua, jos menen lähelle
Miten sotahevosen ruokkiminen, onnistuuko se Keski-Euroopassa vain että päästää metsään ruohoa syömään vai pitääkö olla päivittäinen kaura-annos? Eroaako suomenhevonen jotenkin edukseen siinä, kuten lähtöartikkelissa vihjataan?
Varhaisin tunnettu suomalaista hevoskauppaa koskeva asiakirja on vuodelta 1299, jolloin paavi Gregorius IX moitti kirjeessään Gotlannin kauppiaille näiden tapaa myydä hevosia Suomen pakanoille.[60][75] Suomalaisten hevosten taso lienee sittemmin parantunut, koska hevoskaupasta tuli myöhemmin vientivoittoista. Esimerkiksi eräässä venäläisessä aikakirjassa mainitaan ”Tamma-Karjala” ilmeisesti viitaten maineikkaaseen hevoskasvatusalueeseen.[81][83] Myöhemmin 1500-luvulla Olaus Magnus mainitsi silloisten suomalaisten käyttämien hevosten hyvän laadun.[81] Niinkin varhain kuin vuonna 1347 Ruotsin kuningas Maunu IV katsoi välttämättömäksi rajoittaa hevosten vientiä Karjalasta.[60][81] Vuonna 1520 Kustaa Vaasa havaitsi suomalaisten vievän hevosia laivalasteittain Lyypekkiin, ja kielsi moisen kaupankäynnin[60] ja kielsi alle 7-vuotiaitten hevosten myynnin.
Suomenhevonen – Wikipedia
kaislajääkäri
Eversti
Tosin kieli muuttuu aikojen saatossa. "Hakata" on voinut olla jonkinlainen synonyymi hyökkäämiselle tai rynnäköimiselle tms., tosin en äkkiseltään löytänyt tukea tälle luulolleni pikaisella nettihaulla. Toinen mahdollisuus on ainakin, ettei taisteluhuuto ole aivan alkuperäisessä asussaan välittynyt tuleviin päiviin. Toki tuo esitetty vironkielinen tulkintakin on mahdollinen.
Asiaa sivuaa, vaikkei aivan osukaan, Jacques de la Gardien synnyinpaikka - Tallinna.
Ja kieli toki muuttuu, mutta nyt uskoisin juuri suomen muuttuneen.
Kun ottaa huomioon eri murteet, niin onhan se ollut kuultavaa:
savolaiset: hakkoo piälle
karjalaiset: hakkuakkoi piäl
vars.suom.: hakka pääl
hämäläiset: eivät ole ehtineet huutaa mitään
raumalaiset: jotain aivan käsittämätöntä
rantaruots.: venta lite
Tuollainen mölyävä joukko istuen pirullisen näköisten takkuisten hevosten säkäsellä. On siinä voinut moni säälliseen sodankäyntiin oppinut ja tottunut eurooppalainen kansansotilas nielaista monta kertaa tyhjää kuivasta suusta. Kun en usko, että tuo suomalainen kansansotilas taas on ollut ihan vimpan päälle puunattu ja takinhakaset tiukasti kiinni leukaa myöten vaan monia kohtuullisen persoonallisiakin ulkonäköön liittyviä ratkaisuja on esiintynyt.
savolaiset: hakkoo piälle
karjalaiset: hakkuakkoi piäl
vars.suom.: hakka pääl
hämäläiset: eivät ole ehtineet huutaa mitään
raumalaiset: jotain aivan käsittämätöntä
rantaruots.: venta lite
Tuollainen mölyävä joukko istuen pirullisen näköisten takkuisten hevosten säkäsellä. On siinä voinut moni säälliseen sodankäyntiin oppinut ja tottunut eurooppalainen kansansotilas nielaista monta kertaa tyhjää kuivasta suusta. Kun en usko, että tuo suomalainen kansansotilas taas on ollut ihan vimpan päälle puunattu ja takinhakaset tiukasti kiinni leukaa myöten vaan monia kohtuullisen persoonallisiakin ulkonäköön liittyviä ratkaisuja on esiintynyt.
Vielä noista hevosista. Vaikka suomenhevonen on vähemmän kranttu ja sitkeä otus, niin kyllä hevosmieheltä on silti vaadittu tiettyä omistautumista ratsulleen. Hevonen, oli se mikä tahansa, vaatii tiettyä huolenpitoa ja -huoltoa-. Hyväkin hevonen saadaan huonolla pidolla lunastuskuntoon melko nopeasti. Eli tuo ominaisuuksien suitsuttaminen voi kertoa myös siitä, että suomalaiset osasivat ja halusivat pitää huolta hevosistaan. Niin minä tässä kohtaa epäilen olleen.
kaislajääkäri
Eversti
Ei tuokaan ihan epäuskottavalta kuulosta.
Täytyy hiukka makustella: Hyökkäpeliitta. ...Ei paha!
kaislajääkäri
Eversti
Pieni korjaus noiden savolaisten osalta: Voe tokkiisa, myö männään!
Eikös savolaiset sanoisi pikemminkin:
- Voe olla, jotta lähetää tae stte ee lähetä. Tiejä tuota. Pittee tuumata.
kaislajääkäri
Eversti
Korjataan: Voe tokkiisa, suattaapi olla että myö männään, vuan suattaapi olla, että ei myö männäkään!
Solidsnake
Respected Leader
Ja pohjalaiset, turha lähtiä enää, moon käyty jo
kaislajääkäri
Eversti
Eikös ne ollukaan puihin sidottuina?
Solidsnake
Respected Leader
Keskisessä euroopassa on puita harvakseltaan
JR49
Respected Leader
Joo, tuskin on ollut näin hieno näky. Vastapuolelta Pappenheimin kyrassieereja.
Miten tämä meneekin aina meidän puolella, että paha sisu on saanut korvata hienot varusteet ja yltäkylläset asevalikoimat
https://en.wikipedia.org/wiki/Cuirassier
Ja aikamoinen pistooli, ei välttämättä sana pistooli anna mitään kuvaa 1600-luvun esi-isästään.
kaislajääkäri
Eversti
Erkki
Ylipäällikkö
Suomessa hevonen oli talon arvokkainta omaisuutta, jonka menettäminen saattoi olla taloudellinen katastrofi, joten varmasti siitä opittiin huolta pitämään. Jos ratsutilan isännällä ei ollut sotakelpoista poikaa, eikä sopivaa palkkarenkiä löytynyt, niin hän lähti hevosineen itse hakkapeliitaksi nostaakseen tilansa ratsutilaksi tai pitääkseen saavutetun ratsutilallisen asemansa. Jos tämä onnistui, oli se yleensä portti menestykseen verohelpotusten ja paremman statuksen ansiosta. Kun hakkapeliitta oli ratsutilan isäntä tai perillinen, niin varmasti hän huolehti ratsustaan parhaimpansa mukaan, olihan se hänen menestyksensä tärkein tae: Jos huonosti kävi, eikä kuollutta tai taistelukelvotonta hevosta ei ollut varaa korvata uudella, tiesi se ratsutilan taantumista tavalliseksi maatilaksi.