Hakkapeliitat – Ruotsin salainen ase

Museon esitteessä mainittiin tuon olevan 30-vuotisesta sodasta. Tosin en muista kenenkä käytössä. Oliko sotasaalista?

Tosin Ruotsikin oli pieni ja köyhä maa, joten en ihmettelisi jos vanhempaa ja uudempaa kalustoa on ollut rinta rinnan. Kuten eräässä pohjoisessa maassa nykyäänkin...:(.
 
Näissä kuvissa taas musketöörien ja pikeneerien varusteita.
 

Liitteet

  • IMG_20180227_120112.jpg
    IMG_20180227_120112.jpg
    2.3 MB · Luettu: 28
  • 1572293148132.png
    1572293148132.png
    2.9 MB · Luettu: 28
Viimeksi muokattu:
Kun ottaa huomioon eri murteet, niin onhan se ollut kuultavaa:

savolaiset: hakkoo piälle
karjalaiset: hakkuakkoi piäl
vars.suom.: hakka pääl
hämäläiset: eivät ole ehtineet huutaa mitään
raumalaiset: jotain aivan käsittämätöntä
rantaruots.: venta lite

Tuollainen mölyävä joukko istuen pirullisen näköisten takkuisten hevosten säkäsellä. On siinä voinut moni säälliseen sodankäyntiin oppinut ja tottunut eurooppalainen kansansotilas nielaista monta kertaa tyhjää kuivasta suusta. Kun en usko, että tuo suomalainen kansansotilas taas on ollut ihan vimpan päälle puunattu ja takinhakaset tiukasti kiinni leukaa myöten vaan monia kohtuullisen persoonallisiakin ulkonäköön liittyviä ratkaisuja on esiintynyt.

Tornion joen murre, Ruotsin puolella: ei helvetissä Åke, emmä lähe tuone, lähemä fiikkaahmaan...
 
Oli aivan pakko laittaa kuva 30-vuotisen sodan aikaisesta NAHKAKANUUNASTA! Siihenkin aikaa haettiin keveyttä,liikkuvuutta ja tulivoimaa. Tämäkin kuva allekirjoittaneen kokoelmista ja kuvattu samasta paikasta kuin edellinen.
Eikös tuo hylätty ennen 30-vuotista sotaa, ja tilalle tuli rykmentintykki?
On kerrottu, että noita käytettiin vielä Breitenfeldissä, mutta pistettiin sen jälkeen hylkyyn.
Nahkakanuunat oli 30-vuotisessa sodassa ainoastaan Topeliuksen Välskärin Kertomusten sivuilla. Jos museo niin väittää, on sitten tämä kirja ollu lähteenä. Tosin aika yleinen harhaluulo, jota on saanu kymmeniä vuosia oikoa.

Tällainen kanuuna on kyllä ollu olemassa. Ajatuksen toi Ruotsiin ulkomaisia palkkasotureita komentanut eversti, jonka nimikin josstain löytyisi. Kustaa II Adolf uudisti Ruotsin tykistön ja innostui tästä keksinnöstä. Eihän siitä tietenkään mitään tullut: ei tuollainen rakenne kestä kuumuutta vaan köysikierteisiin jää kyteviä palopesäkkeitä jolloin varhaissyttymisen ja putkiräjähdyksen vaara on ilmeinen. Tykkejä käytettiin vähän aikaa Puolan sotaretkellä ennen 30-vuotista sotaa, mutta vimpaimet poistettiin pian kokonaan käytöstä.
 
Khihihii, nahkatykki. Ja ruotsalainen...
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Eikös tuo hylätty ennen 30-vuotista sotaa, ja tilalle tuli rykmentintykki?

Kaivelin tuosta itse linkkaamastani viestistä tiedon "Sillä (rykmentintykillä) pystyttiin ampumaan parhaimmillaan 10 laukausta tunnissa, kun lataamisessa otettiin käyttöön etukäteen yhteen pakattu ammus ja ruutipanos."

Osaako joku asioista perillä oleva kertoa, johtuiko tuo n. 6 minuutin latausaika toimenpiteiden monimutkaisuudesta, vai johtuiko se esim. tarpeesta jäähdyttää tykkiä? Jotenkin tuntuu pitkältä ajalta, jos ammus ja ruutipanos olivat pakattu yhteen.

Tosin en ymmärrä muinaisista enkä nykyisistäkään tykeistä mitään.
 
Osaako joku asioista perillä oleva kertoa, johtuiko tuo n. 6 minuutin latausaika toimenpiteiden monimutkaisuudesta, vai johtuiko se esim. tarpeesta jäähdyttää tykkiä? Jotenkin tuntuu pitkältä ajalta, jos ammus ja ruutipanos olivat pakattu yhteen.
Mulla on jossain kotikirjaston uumenissa kirjakin jonka monivärinen kuvataulu kertoo lataamisen monet vaiheet. Postaan kuvan jos löydän opuksen. Mutta siis aika tuntuu ihan mahdolliselta. Ei pidä ajatella takaaladattavia nykytykkejä lukkolaitteineen. Pitkä aika meni edellisen laukauksen ruutijäämien jynssäämiseen pois putkesta. Ruuti ei nykyäänkään pala ilman ettei palavia ruutijyviä jää putkeen. Aikaisemmin vähän maun mukaan koostetussa sekä huonosti sekoitettussa ruutimassassa varmasti paljon enemmän.

Valmetin Rautpohjan valimon työntekijät harrastaa tykkijuttuja. He ovat valaneet kaksi pientä kanuunaa ja esiintyvät näytöksissä silloin tällöin. Heiltä ehkä saisi lisätietoa.
 
Mulla on jossain kotikirjaston uumenissa kirjakin jonka monivärinen kuvataulu kertoo lataamisen monet vaiheet. Postaan kuvan jos löydän opuksen. Mutta siis aika tuntuu ihan mahdolliselta. Ei pidä ajatella takaaladattavia nykytykkejä lukkolaitteineen. Pitkä aika meni edellisen laukauksen ruutijäämien jynssäämiseen pois putkesta. Ruuti ei nykyäänkään pala ilman ettei palavia ruutijyviä jää putkeen. Aikaisemmin vähän maun mukaan koostetussa sekä huonosti sekoitettussa ruutimassassa varmasti paljon enemmän.

Valmetin Rautpohjan valimon työntekijät harrastaa tykkijuttuja. He ovat valaneet kaksi pientä kanuunaa ja esiintyvät näytöksissä silloin tällöin. Heiltä ehkä saisi lisätietoa.

Tuon aikaisesta tykkien jynssäämisestä jopa meikäläisellä oli jonkinlainen käsitys.

Koska ikä on tuonut nöyryyttä ja opettanut etteivät asiat kysymättä tai selvittämättä valkene, heittäydyn nyt ihan tietämättömäksi (mikä ei vaadi ponnistuksia):

Johtuiko tuo tykkien jynssääminen siitä, että putkeen kertyneet ruutijämät "pienensivät kaliiperia" ja näin ollen aiheuttivat vaaran tykin halkeamisesta (kulumisesta puhumattakaan), vaiko siitä, että putkeen jäi kyteviä jäämiä, jotka voisivat aiheuttaa putkiräjähdyksen uudestaan ladattaessa? Tai sitten syy on jokin muu, jota en maallikkona osaa edes ajatella...
 
Viimeksi muokattu:
Suomalaisten hevoset eivät muutenkaan olleet kovin edustavan näköisiä. Niiden karva oli pitkää ja takkuista, eikä hevosten harjoja tai häntiä kammattu tai palmikoitu kuten keisarillisessa armeijassa. Hevoset olivat usein raskaan työn rasittamia, ennen sotapalvelukseen ottamista ne olivat tehneet pitkän työrupeaman auran edessä ja muissa maatöissä. Ratsumiehen varustaneesta talosta ei tietenkään annettu sotatielle talon parasta hevosta.

Lainaan jälleen itseäni (tai pikemminkin artikkelia)...

Olisi tosiaankin mielenkiintoista tietää tuosta hevosen valikoimisesta. Monissa tapauksissa sotaan lähti talon isäntä, poika tai vävy. Em. tapauksissa luulisi ymmärretyn, että hevosen ominaisuuksilla oli tiettyä "henkivakuutukseen" liittyvää merkitystä. Palkollisillekin ilmeisesti jouduttiin maksamaan rahallinen korvaus uhrautumisestaan, joten niissäkään tapauksissa ikäkulun luuskan hyväksyminen taistelupariksi ei tunnu todennäköiseltä.

Uskoisin, että jos valinnanvaraa yleensä oli, valituksi ei tullut välttämättä talon paras työhevonen, mutta kuitenkin sellainen jonka kanssa uskottiin olevan mahdollisuuksia selvitä hengissä. Sotaväkikään tuskin hyväksyi täysin kelvottomia elikoita.
 
Tuon aikaisesta tykkien jynssäämisestä jopa meikäläisellä oli jonkinlainen käsitys.

Koska ikä on tuonut nöyryyttä ja opettanut etteivät asiat kysymättä tai selvittämättä valkene, heittäydyn nyt ihan tietämättömäksi (mikä ei vaadi ponnistuksia):

Johtuiko tuo tykkien jynssääminen siitä, että putkeen kertyneet ruutijämät "pienensivät kaliiperia" ja näin ollen aiheuttivat vaaran tykin halkeamisesta (kulumisesta puhumattakaan), vaiko siitä, että putkeen jäi kyteviä jäämiä, jotka voisivat aiheuttaa putkiräjähdyksen uudestaan ladattaessa? Tai sitten syy on jokin muu, jota en maallikkona osaa edes ajatella...
Oman ymmärrykseni mukaan taisi olla vähän sekä että, putki kasteltiin ja sitten kuivattiin, lopuksi kaavittiin pohjalta edellisen laukauksen jäänteet ennen uutta ruutipussia ja ammusta.
 
Olen itse lukenut että kevyt kenttätykistö ampui nopeammin kuin musketöörit. Tulinopeuden suhteesta olen nähnyt mm. sellaisia nyrkkisääntöjä että samassa ajassa missä muskettimies ampuu kuusi laukausta, kevyt kenttätykki ampuu 8. Toki tämä Gribeauval-ajalta jolloin tykit olivat monella tavoin jo kehittyneet, ruudit tasalaatuisempia jne.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Olen itse lukenut että kevyt kenttätykistö ampui nopeammin kuin musketöörit. Tulinopeuden suhteesta olen nähnyt mm. sellaisia nyrkkisääntöjä että samassa ajassa missä muskettimies ampuu kuusi laukausta, kevyt kenttätykki ampuu 8. Toki tämä Gribeauval-ajalta jolloin tykit olivat monella tavoin jo kehittyneet, ruudit tasalaatuisempia jne.
Mulle on jäänyt peruskoulun historiantunnilta opettajan antama yleiskuvaus 30-vuotisen sodan tulinopeuksista. Ruotsalaisilla musketööreillä oli kuulemma ylivoimainen tulivoima kehittyneiden aseidensa vuoksi, sillä vastustajan tulinopeus oli noin 4 laukausta tunnissa. Taisipa tuossa olla liioittelua, mutta hitaitahan nuo vanhat suustaladattavat oli.
 
Kuusi minuuttiakin tuntuu jäätävän pitkältä ajalta kun tykkiä operoi kuitenkin useampi ukko. Horatio Nelsonhan painotti tuota tulinopeutta ja miehistöjä treenautettiin ahkerasti. Tuloksena oli muistaakseni tupla tulinopeus espanjalaisiin verrattuna ja loppu onkin sitten historiaa..
 
Aikaisemmin mainittu auktoriteetti J.O Hannula kirjoittaa, että hyvänä saavutuksena pidettiin neljää laukausta tunnissa, mutta tällaista menoa saattoi jatkua enintään kaksi tuntia, jonka jälkeen putki oli jäähdytettävä. Ei mainitse tarkemmin minkälainen tykki, muuta kuin, että toteaa kaluston olleen kirjavaa.
Jaottelu; raskas kenttätykistö, 6 naulan kenttätykki ja jalkaväkitykki kartesheilla, Kustaalla eli meikäläisillä. Joku miinakomppaniakin oli piiritystaisteluihin.
 
Laitetaan tulevan (6.11.) Hakkapeliittain päivän kunniaksi linkki Youtubeen (ei ole minun tilini):

Kävin muutama vuosi sitten Tallinnassa niissä muurin alaisiin käytäviin rakennetussa museossa, jossa jokainen pätkä edusti yhtä historian aikakautta. Ja sitten 1600-luvun kohdalla tämä kajahti soimaan. Juttelin siinä sitten oppaan kanssa, että tämähän on "suomalainen" marssilaulu, mutta noihin aikoihinhan me olimmekin samaa valtiota, Ruotsia. Ja eiköhän tuo melodiakin ole tuontitavaraa "saksanmaalta". Mutta helkutin hyvin sopii tilanteeseen ja ajankuvaan.
 
Back
Top