Hakkapeliitat – Ruotsin salainen ase

En tiedä tuontitavarasta, mutta kuulemma kaksi ensimmäistä säettä ovat todellakin 30-vuotisen sodan ajalta, ja kolmas lisätty myöhemmin.
 
kaislajääkäri kirjoitti:
En tiedä tuontitavarasta, mutta kuulemma kaksi ensimmäistä säettä ovat todellakin 30-vuotisen sodan ajalta, ja kolmas lisätty myöhemmin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, jospa muotoilen hieman uudestaan. Voi toki olla ihan suomalainen /ruotsalainen säveltäjäkin, mutta tehnyt teoksen paikan päällä silloiseen tarpeeseen ja paikallisista vaikutteista. En siis oleta, että melodia olisi otettu muualta, vaikka niin tuon kirjoittamani voikin tosiaan ymmärtää. :)
 
kaislajääkäri kirjoitti:
Lainaan jälleen itseäni (tai pikemminkin artikkelia)...

Olisi tosiaankin mielenkiintoista tietää tuosta hevosen valikoimisesta. Monissa tapauksissa sotaan lähti talon isäntä, poika tai vävy. Em. tapauksissa luulisi ymmärretyn, että hevosen ominaisuuksilla oli tiettyä "henkivakuutukseen" liittyvää merkitystä. Palkollisillekin ilmeisesti jouduttiin maksamaan rahallinen korvaus uhrautumisestaan, joten niissäkään tapauksissa ikäkulun luuskan hyväksyminen taistelupariksi ei tunnu todennäköiseltä.

Uskoisin, että jos valinnanvaraa yleensä oli, valituksi ei tullut välttämättä talon paras työhevonen, mutta kuitenkin sellainen jonka kanssa uskottiin olevan mahdollisuuksia selvitä hengissä. Sotaväkikään tuskin hyväksyi täysin kelvottomia elikoita.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nyt menee hieman ulkomuistista - kirja on jossain kyllä lähellä, voin tsekkaa menikö oikein, mutta näissä ratsumieheksi asetetuissa oli alueellisia trendejä: Varsinais-Suomessa/Länsi Uudellamaalla yleensä kyseessä oli erikseen rustholliin palkattu ratsumies tai renki, Karjalassa lähti talon isäntä itse / tai nuori isäntä, hämäläiset asettivat talon oman pojan tai rengin(muistaakseni .. ) ja pikanttina erityispiirteenä oli Ruotsinpyhtää, jossa ratsumieheksi asetettiin taloon tullut vävy :) .
 
kaislajääkäri kirjoitti:
...Ja aiheeseen löyhästi liittyen tein aikoinaan tuollaisen vaatimattoman koosteen isäni jäljiltä (URR/JR11) löytyneisiin valokuviin liittyen:

Klikkaa laajentaaksesi...
Hienoja kuvia! Kuvan Raskaan joukkueen kaikki hevoset ovat näköjään vaaleita kimovärisiä, joten ilmeisesti myös Suomen ratsuväessä on ollut käytäntönä, että eri yksiköt käyttivät tietyn värisiä hevosia tunnistamissyistä. Enpä ole tuota ennen pistänyt merkille.
 
Uskomatonta! En tiennytkään että meillä oli vielä ratsastava joukko viime sodassa.
 
Todella hienoja kuvia, lämmittää ratsuväkitaustan omaavan sydäntä. Isosisäni oli URR:ssä jatkosodassa ja siirtyi rintamalle keväällä -44. RvPr taisteli loppusodasta Ilomantsissa ja isoisäni oli talkoissa jossain erilliskomppaniassa.
 
kaislajääkäri kirjoitti:
Tuossa mielenkiintoinen kirjoitus ratsuväen rekrytoinnista Suomessa:

Hakkapeliittain joukkoon
Klikkaa laajentaaksesi...
Juna112Porojetsiin kirjoitti:
Nyt menee hieman ulkomuistista - kirja on jossain kyllä lähellä, voin tsekkaa menikö oikein, mutta näissä ratsumieheksi asetetuissa oli alueellisia trendejä: Varsinais-Suomessa/Länsi Uudellamaalla yleensä kyseessä oli erikseen rustholliin palkattu ratsumies tai renki, Karjalassa lähti talon isäntä itse / tai nuori isäntä, hämäläiset asettivat talon oman pojan tai rengin(muistaakseni .. ) ja pikanttina erityispiirteenä oli Ruotsinpyhtää, jossa ratsumieheksi asetettiin taloon tullut vävy :) .
Klikkaa laajentaaksesi...

Aikaisemmin linkkaamastani kirjoituksesta selviää juurikin noita asioita. Hevosen valinnasta ei siinäkään puhuta.

Tuosta talon vävystä, joita oli kohtuullisen paljon: Olikohan kyseessä luottamuksen osoitus, isännän keino testata tyttären ukon lojaalisuutta, vaiko keino päästä eroon ;)?
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: PSS
kaislajääkäri kirjoitti:
Aikaisemmin linkkaamastani kirjoituksesta selviää juurikin noita asioita. Hevosen valinnasta ei siinäkään puhuta.

Tuosta talon vävystä, joita oli kohtuullisen paljon: Olikohan kyseessä luottamuksen osoitus, isännän keino testata tyttären ukon lojaalisuutta, vaiko keino päästä eroon ;)?
Klikkaa laajentaaksesi...
Tapahtuiko tuolloin miesten vaihtamista? Isäntä halusi kotiin ja maksoi joutomiehen tilalleen?
 
arix kirjoitti:
Tapahtuiko tuolloin miesten vaihtamista? Isäntä halusi kotiin ja maksoi joutomiehen tilalleen?
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllähän noita sattui, mutta ongelma saattoi vain olla sopivan ja halukkaan miehen löytäminen, koska ase-ja työkuntoisista miehistä oli aina enemmän tai vähemmän puutetta. Yleensä ei pidetty parhaana ratkaisuna isännän itsensä lähtemistä, talohan jäi silloin muun talonväen kontolle mahdollisesti vuosikausiksi.
 
Tuosta isännän asemasta vielä. Kun isojakoa ei vielä oltu toimitettu, oli pelloksi raivaamaton maa yleensä kylien yhteisesti nautittavissa. Tällöin siellä sijainneet heinäniityt, tervasmänniköt, kaskialueet ja kalavedet vaativat usein hyödyntäjäkseen vahvakyynärpäistä isäntää, ja käräjäpöytäkirjat ovat täynnä näitä riita-asioita ja niistä aiheutuneita tappeluita. Padasjoelta on säilynyt kuvaus ratsutilallisesta, jonka sotareissun aikana ei kotiväki ollut pystynyt pitämään puoliaan heinäniittyjen omistuksesta, vaan naapurikyläläiset olivat ottaneet ne käyttöönsä. Isännän kotiuduttua hän oli sitten ratsastanut täydessä sotavarustuksessa niitylle ja ajanut miekalla heinäväen pakosalle.
 
Erkki kirjoitti:
Tuosta isännän asemasta vielä. Kun isojakoa ei vielä oltu toimitettu, oli pelloksi raivaamaton maa yleensä kylien yhteisesti nautittavissa. Tällöin siellä sijainneet heinäniityt, tervasmänniköt, kaskialueet ja kalavedet vaativat usein hyödyntäjäkseen vahvakyynärpäistä isäntää, ja käräjäpöytäkirjat ovat täynnä näitä riita-asioita ja niistä aiheutuneita tappeluita. Padasjoelta on säilynyt kuvaus ratsutilallisesta, jonka sotareissun aikana ei kotiväki ollut pystynyt pitämään puoliaan heinäniittyjen omistuksesta, vaan naapurikyläläiset olivat ottaneet ne käyttöönsä. Isännän kotiuduttua hän oli sitten ratsastanut täydessä sotavarustuksessa niitylle ja ajanut miekalla heinäväen pakosalle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Oletan ettei kyseiselle isännälle ollut terveellistä ryppyillä :confused:.

Olinkin juuri aikeissa kirjoittaa, että onko tietoja säilynyt sotareissulta palanneista, isännistä vävyistä ja rengeistä, ja kuinka he sijoittuivat takaisin yhteisöön. Ja kuinkahan moni morsmaikku odotti (mahdollisesti) palaavaa sulhastaan (talon vävyä), vai oliko "lukot jo vaihdettu"?
 
Viimeksi muokattu:
kaislajääkäri kirjoitti:
Oletan ettei kyseiselle isännälle ollut terveellistä ryppyillä :confused:.

Olinkin juuri aikeissa kirjoittaa, että onko tietoja säilynyt sotareissulta palanneista, isännistä vävyistä ja rengeistä, ja kuinka he sijoittuivat takaisin yhteisöön. Ja kuinkahan moni morsmaikku odotti (mahdollisesti) palaavaa sulhastaan (talon vävyä), vai oliko "lukot jo vaihdettu"?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ronskius ja väkivaltaisuuskin oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Luin jostain, että esimerkiksi käräjien lautamiehistä suurella osalla saattoi olla tuomioita väkivaltaisuuksista, eikä sitä mitenkään pidetty pahana, olipa vain merkki puolensa pitävästä ja asioistaan huolehtivasta isännästä. Tietääkseni sodasta palanneet ratsumiehet pärjäsivät hyvin, oman kotiseutuni mahtitalojen isännätkin olivat nuorina ratsupalveluksessa, ja kotiuduttuaan jatkoivat isännyyttä jopa vuosikymmeniä nousten parhaimmat jopa aateliskartanoiden kilpailijoiksi. Jalkaväen nihtien asema oli tyystin toinen, usein entinen jalkamies oli jonkinsortin laitapuolen kulkija. Morsiamista en tiedä, mutta vihitty vaimo pysyi sellaisena, koska avioeroa oli käytännössä mahdoton saada.
 
Sivut 67-69 käsitteli hevosia.

Kruunun hevosjalostusta on harjoitettu Rauman Haapasaaressa 1600-luvulla, kunnes 1659-60 hevosrutto käytännössä lopetti toiminnan. Sitä jatkettiin 1720-luvulla. Aatelistolla on ollut omaa jalostustoimintaa, mutta se ei tietenkään ole ollut keskusjohtoista.

Hakkapeliittain hevonen ja suomenhevonen ovat samaa kantaa. Kutsunnoissa pyrittiin tietenkin ottamaan mahdollisimman isoja ja vahvoja hevosia, mutta käytännössä piti ottaa, mitä saatiin. Korkeus mitattiin kämmenenleveytenä (9,9 cm) satulan takaa. Länsi-Suomessa hevosten korkeudet 1620-luvulla 104-129cm, keskikorkeuden ollessa n. 120 cm. Keski-Euroopassa korkeudet olivat 20-30 cm korkeampia. Suomessakin upseerien hevoset olivat yleensä korkeampia.

Suomalaiset hevoset jaettiin kahteen "rotuun". Ratsuihin ja virmoihin. Ratsu on tuo suomenhevosen sukulainen ja virma ilmeisesti balttilaista verta saanut. Virmoja pyrittiin käyttämään kuormastossa yms. takalinjan tehtävissä ja ratsuja varata ratsumiehille. Kuitenkaan pidemmissä sodissa tätä jaottelua ei käytännössä ole voitu noudattaa.

Pikaisesti tekstiä silmäillen kumpikaan hevos-tyypeistä ei ollut puhdasta maatiaista, vaan ratsuja on pyritty jalostamaan isommiksi tuomalla siitoseläimiä Keski-Euroopasta. Virmat taas ovat syntyneet Baltiassa sikäläisestä maatiaisesta ja kulkeutuneet sitten Suomeen.

Että tuommoista löytyi. Kirjoittajana on joko Suomalainen sotilas 2/Hakkapeliitasta tarkk`ampujaan -teoksen toimittaja Jukka Partanen, tai sitten Matti J. Kankaanpää. Sisällysluetteloon on merkitty vähän hankalasti, mutta ilmeisesti jälkimmäinen on tuon osion kirjoittaja.
 
Wikipedian suomenhevosta käsittelevässä artikkelissa sanottiin että Euroopassa sodittaessa suomenhevoset usein pyrittiin korvaamaan sotasaalisratsuilla. Comment?
 
Taktisesta näkökulmasta voi olla vaikeaa yhdistellä pientä ja hidasta alustaa ja isoa ja nopeampaa samaan muodostelmaan... Toteutettavissa kylläkin.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
fulcrum kirjoitti:
Wikipedian suomenhevosta käsittelevässä artikkelissa sanottiin että Euroopassa sodittaessa suomenhevoset usein pyrittiin korvaamaan sotasaalisratsuilla. Comment?
Klikkaa laajentaaksesi...

Lukemassani artikkelissa oli oletus "Vaatimattomat suomalaishevoset todennäköisesti vaihdettiin tilaisuuden koittaessa sotasaaliina saatuihin".

Voisihan sitä kuvitella, että isompia eurooppalaisia hevosia pidettiin parempina sotahommiin. Suomenhevosen ominaisuuksia on kuitenkin ainakin jälkikäteen hehkutettu, ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin sitkeyden ja säikkymättömyyden lisäksi ne ovat kylmäverisistä nopeimpia ainakin nykyään.

Kysymys siis kuuluu: Jos hevosia tarkoituksella vaihdettiin, perustuiko se oletukseen "isompi, hienompi (ja ilmeisesti nopeampi) ja siksi parempi sotaratsu", vaiko käytännön kokemuksiin?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top