MuTua : Siihen (lukumäärä) päätökseen saattaa vaikuttaa sekin, että halutaanko koneella olevan maanpuolustuksellista vaikutusta koulutushomman lisäksi. Kevythävittäjä tuntuu ehkä kalliilta, mutta vielä kalliimmalta tuntuu lapioda hirvittävät summat rajallisesta puolustusbudjetista sellaiseen materiaaliin jolla ei ole mitään virkaa sodassa. Vai mitä luulette?
Eiköhän harjoitustarpeet kuitenkin sanele konemäärän? Enempää ei ole varaa ostaa kuin harjoitteluun tarvitaan, mutta vähempääkään ei kannata hankkia, koska silloin koulutuksesta joudutaan nipistämään.
Samaa mieltä. Näkisin ihan hyvällä, jos koneella olisi samoin "sotilaskäyttöä" kuin Hawkilla 80-luvulla. Toki silloin syy oli toinen, mutta silti.
Itsekin tykkäisin jos tulevan harjoitushävittäjän taistelukyky olisi suhteessa samalla tasolla kuin Hawkin niitä hankittaessa. Ikävä kyllä tämän kyvyn vaikutus lukumäärään taitaa olla alentava, kun kovien aseiden integrointi, käyttökelpoiset sensorit, vahvasti salatut radiot/datalinkit, ja omasuojajärjestelmät kaikki maksavat kovaa rahaa.
Jos taistelukyky saadaan kustannustehokkaasti ja harjoitusominaisuuksista tinkimättä, niin olen "all for it". Pohtisinkin Hawkin korvaajan valintaa ennen kaikkea HX:n näkökulmasta. Mikä kone pelaa parhaiten yhteen HX:n kanssa? Millaisia vaatimuksia HX asettaa harjoituskoneelle?
Mitä vaativampi ja kalliimpi HX on lentää, sitä todennäköisempänä pidän, että Suomi valitsee korkean suorituskyvyn harjoituskoneen. Kalliin HX:n tapauksessa on tärkeää, että mahdollisimman suuri osa tunneista voidaan lentää halvemmalla vaihtoehdolla. (Joku voisi toki argumentoida vastaankin, että koska pääasiallinen konetyyppi on niin kallis, harjoituskoneen pitää olla erittäin halpa, eli potkuriturbiinikone, vaikka sitten koulutuskyvyn rajallisuuden hinnalla. Tosin se vasta kalliiksi käykin, jos joku potkuriturbiinikoneesta F-35:een hypännyt luti mällää päähävittäjän...)
Toisaalta jos HX on halpa lentää, voidaan perustellusti kysyä, kannattaako ostaa melkein yhtä kallista harjoituskonetta. Jos FA-50 lentää sanotaan 7 000 eurolla per tunti ja Gripen E 10 000 eurolla per tunti, niin ero ei ole kovin iso... ja suorituskykyisempää harjoituskonetta joudutaan käyttämään myös niihin juttuihin, jotka olisi mahdollista lentää potkuriturbiinikoneella parin tuhannen euron tuntikustannuksilla. Eli jos HX:stä on kaksipaikkainen versio ja HX:n käyttökulut ovat edulliset, niin se nähdäkseni kasvattaa potkuriturbiinikoneen mahdollisuuksia tulla valituksi.
Kun F-35 on mielestäni todennäköisin HX, niin se asettaa eteen mielenkiintoisia kysymyksiä. Boeing TX olisi varmasti oiva aisapari, kun se on uusimpia harjoituskoneita markkinoilla ja kun sitä käytetään F-35:n lentäjien koulutukseen myös Yhdysvalloissa. Mutta saako Boeing siitä markkinoille meille soveltuvaa taistelukykyistä versiota sopivassa aikaikkunassa? Jäisikö viulut Suomen kontolle vai olisiko konetta jo myyty kymmeniä kappaleita useille asiakkaille? Aiheutuisiko siitä haasteita, jos Suomen F-35:n ratsastajat koulutettaisiin FA-50:llä tai M-346:lla? Tuskin ylitsepääsemättömiä, kerran näin tehtäneen myös Etelä-Koreassa ja Italiassa/Israelissa/Singaporessa, mutta olisihan se erikoista valita F-35 ja jokin muu harjoituskonetyyppi kuin nimenomaan sen kanssa yhteensopivaksi suunniteltu Boeing TX.
