Hawkien korvaajat

Vietnam on tilannut tshekkiläiseltä Aero Vodochodylta 12 kpl Williams International FJ44-4M -moottorista L-39NG suihkuharjoituskonetta, edellinen ja käsittääkseni ainoa toteutunut toimitus on 4 kpl Senegalin ilmavoimille.

img_2890.jpg


Tshekinkielisen L-39NG -wikiartikkelin mukaan (potentiaalisia) asiakkaita ovat edellämainittujen lisäksi ovat LOM Praha, Breitling Jet Team (modernisointi), SkyTech, RSW Aviation ja Draken International (modernisointi). Aero Vodochodyn sivuilla potentiaalisiksi asiakkaiksi mainitaan Skytech, aasialaiset ilmavoimat, nimeltä mainiten Thaimaa ja Filippiinit sekä Euroopasta Slovakia ja Unkari.

FlightGlobalin mukaan neuvottelut portugalilaisen SkyTechin ja usalaisen RSW Aviationin kanssa, molemmat yksityisiä sotilasilmailuoperaattoreita, ovat kesken.

Draken Internationalilla on wikin mukaan vuonna 2013 ollut 23 kpl tehokkaampaa, kevythävittäjätasoista Aero L-159E ALCA -konetta, lähinnä kai aggressor -roolissa, L-39:stä ei wikissä ole mainintaa, kuten ei Drakenin kotisivuillakaan, jossa ALCA puolestaan on mainittu. Drakenin L-39 Albatroseilla tarkoitetaan ilmeisesti Black Diamond Jet Team -taitolentoryhmää, jonka nettisivuilla viimeiset uutiset ovat vuodelta 2014.

Breitling Jet Team tai Apache Aviation, joka on firman nimi, kellovalmistaja Breitling heidän entinen nimisponsorinsa ja ilmeisesti nykyinen co-sponsor, on laittanut nettisivujensa kuvagalleriaan kuvan, jossa moottori näkyy edestäpäin ja mielestäni siinä on puolipallon muotoinen moottorin spinneri, mikä viittaa Ivchenkoon. Williamsissa spinneri on terävä kartio. Lisäksi gallerian kuvassa mittaristo on analoginen, eikä modernisoinnissa optiona oleva digitaalinen ja koneen tyypiksi mainitaan perusmalli L-39C, eikä esimerkiksi L-39NG. Nuo vähän vihjaavat, ettei modernisointia ole suoritettu.

LOM Praha on tshekkiläinen valtionyhtiö, joka hallinnoi Pardubicessa sijaitsevaa ilmavoimien pilotteja kouluttavaa lentokoulutuskeskusta. LOM Prahan sivuilla on lentokoulutuskeskuksen esite, jossa "neljän ensimmäisen" (tshekkiwikin mukaan tilaus on 4 plus 2 optiona) L-39NG:n ilmoitetaan tulevan vuodenvaihteessa 20/21. Linkeissä LOM Prahan esite ja LOM Prahan simulaattorikeskuksen esittelysivu.



Potentiaalisista aasialaisasiakkaista Thaimaalla on wikin Royal Thai Air Force -sivun mukaan ennestään 33 L-39:ää, joiden avioniikka on Aero L-39 Albatros -wikisivun mukaan Elbitin modernisoima.

Filippiinien ilmavoimilla on wikin mukaan, FlightGlobaliin viitaten, 3 kpl Aermacchin pienintä S-211 -suihkuharjoituskonetta. S-211- wikisivun mukaan Filippiineillä oli alunperin 25 konetta, joista 13 on vahvuusluettelossa ja 5 aktiivikäytössä, josta sitten lienee valuttu kolmeen aktiivikoneeseen. L-39 Albatroseja Filippiineillä ei ennestään ole ja kiinteäsiipiosasto on muutenkin melko vaatimaton, terävimpänä kärkenä 12 eteläkorealaista FA-50 -kevythävittäjää. Kopteriosasto puolestaan on vahvempi, noin 100 turbiinikopteria.

Euroopan potentiaalisista asiakkaista Slovakialla on wikin mukaan entuudestaan päivitettyä 7 L-39 Albatrosia.

Hungarian Air Force -wikiartikkelissa selostetaan maailmansodan jälkeisen Unkarin vaiherikasta lentäjäkoulutusta. Koulutus aloitettiin vuonna 1949, mutta 60-luvulla lentäjäkoulutus siirrettiin Neuvostoliittoon, jonne meni myös silloinen uudehko 18 koneen L-29 Delfin -kalusto. Kylmän sodan jälkeen koulutus alkoi jälleen Unkarissa vuonna 1993 Romaniasta hankituilla Yak-52 alkeiskoulukoneilla ja Saksasta lahjoituksena saaduilla 24 L-29 Albatrosilla päättyäkseen vain yhden lentokurssin jälkeen uuden hallituksen pidettyä koulutusta liian kalliina. Vuonna 2002 Unkari liittyi NATO Flying Training in Canada (NFTC) -ohjelmaan, joka näyttäisi CAE:n, NFTC-koulutusyrityksen, nettisivujen mukaan olevan Unkarin nykyinen ratkaisu. Noita Yakeja ja Albatroseja ei wikin kalustolistauksessa enää ole.

Aero Vodochodyn nykyisissä omistussuhteissa, alkaen kesäkuusta 2020, on vahva ja aika yllättävä Unkari-kytkentä. Tehtaan omistaa Unkariin rekisteröity Aero Investment Partners Zrt, jossa on vähemmistöosakkaana 49% osuudella tshekkiläinen AERO International sro, jonka takana on Omnipol, alkujaan kommunistiaikainen Tshekkoslovakian asevientiyritys, joka yksityistettiin 90-luvulla ja nykyään nettisivujensa mukaan keskittyy sotilaselektroniikkaan ja ilmailuteollisuuteen omistaen mm. VERA-passiivitutkia valmistavan ERA:n.

Enemmistöosuuden, 51%, omistaa unkarilainen liikemies Andras Tombor, josta sclp.cz -linkki (toinen ylhäältä), joka allekirjoituksen perusteella lienee Aero Vodochodyn tiedote toteaa: "Mr. András Tombor, is an experienced, internationally renowned businessman who has a lot of experience with investments in promising industrial areas." Reuters-linkki kertoo Andras Tomborin toimineen pääministeri Orbanin pääturvallisuusneuvonantajana: "Tombor, former chief security adviser to Hungarian Prime Minister Viktor Orban, will hold 51% of the joint venture." Budapest Beaconin jutussa Tomboria luonnehditaan Fidesz-puolueen taustavaikuttajaksi: "This is a portrait of András Tombor, an all-round behind-the-scenes Fidesz man." 444.hu -linkissä vielä koontisivu erään unkarilaismedian Andras Tombor -jutuista.

Osakkaiden työnjakoa selvitetään sclp.cz -linkissä (toinen ylhäältä), jonka ingressissä sanotaan: "It is a joint venture of AERO International sro, a member of the OMNIPOL group and a renowned investor from Hungary. The OMNIPOL Group will be responsible for the future management of the company." ja myöhemmin Andras Tomboriin viitaten: "The entry of a strong foreign investor into Aero represents a crucial contribution to the stabilization of the company and will ensure its future development." Karrikoiden tshekit hoitavat lentokoneenrakennuksen ja Andras Tombor ja mahdolliset hänen taustallaan olevat tahot toimivat sijoittajina.


l39-cockpit-640_76282.jpg


L-39NG projekti julkistettiin Farnboroughin ilmailunäyttelyssä heinäkuussa 2014. Ensimmäinen askel oli rakentaa teknologiademonstraattori L-39CW, jossa Aero Vodochodyn omien sivujensa mukaan Ukrainasta hankkiman L-39C:n Ivchenko AI-25 TL -moottori vaihdettiin Williams FJ44-4M:ään ja rakennettiin lasiohjaamo. L-39CW:n ensilento tapahtui 14. syyskuuta 2015.

Sivuhuomautuksina: CW täytyy olla C + Williams, L-39C on alkuperäinen harjoituskoneversio, joka sai C:nsä jälkikäteen, kun koneesta tuli myös rynnäkkö- ja maalinhinauskoneversiot: C = Cvičná – training, Z = Zbraně – weapons ja V = Vlečná – tug. Perinteisestä ABC-logiikasta ei siis tässä tapauksessa ole kysymys.

L-39NG:stä on kaksi varianttia, joista englanninkielinen L-39NG -wikiartikkeli käyttää nimityksiä Stage 1 ja Stage 2.

L-39NG Stage 1 :ssa vanhaan runkoon on vaihdettu Williamsin moottori ja optiona lasiohjaamo. Siivissä ei polttoainesäiliöitä, siivenkärkisäiliöt on säilytetty, samoin vanha kuomu. Ominaisuuksiltaan tuo kone lienee hyvin lähellä L-39CW:tä.

L-39NG Stage 2 on uudistuotantokone: uusi runko, Williamsin moottori, lasiohjaamo, polttoainetta siivissä, ei siivenkärkisäiliöitä, FlightGlobal-linkin mukaan koneessa on Martin-Baker -heittoistuimet ja sveitsiläinen yksiosainen Mecaplex-kuomu.

Edrmagazine-linkin mukaan uudistuotanto L-39NG:n prorotyyppejä rakennettiin neljä kappaletta (tai kolme ja viimeinen oli esisarjakone): 7001 (koelennot, värähtelykokeet maassa, asetestit), 7002 (staattiset kokeet), 7003 (väsymiskokeet), 7004 (esisarjakone, koelennot). Koneen 7001 ensilento oli 22. joulukuuta 2018 ja koneen 7004 9. joulukuuta 2019.

Tshekinkielisen L-39NG -wikiartikkelin mukaan koneen hinta-arvio on 10 miljoonaa USD, nykykurssilla 8,2 miljoonaa euroa viitaten artikkelin lähteeseen [7], joka näyttäisi olevan ATM - Armádní technický magazín -lehden syyskuun 2014 numero eli aivan NG-projektin julkistuksen ajoilta, joten arvioon kannattaa suhtautua pienellä varauksella.


Aero-Vodochody-L-39NG-7004-first-flight_02.jpg

L-39NG -projektin lentävät protot yhteiskuvassa, oikealla ylhäällä teknologiademonstraattori L-39CW (runkonumero 2626), oikealla alhaalla 7001 (runkonumero 0475) ja vasemmalla esisarjakone 7004 (runkonumero 0476).

Tämä lienee arkistoitu Aero Vodochodyn itsensä tekemä L-39C vs. L-39NG ominaisuusvertailu vuodelta 2014:

Parameter
L-39C
L-39NG
Max. airframe service life
3000-4500 FH
up to 15000 FH
Max. airframe TBO
1000 FH
not limited
Engine type
AI-25TL
FJ44-4M
Max. engine service life
4000 FH
not limited
Max. engine TBO
1000 FH
based on cycles
Crew
2
2
Number of hardpoints
2
4 (5)
Number of "wet" hardpoints
0
2
Empty weight
3 460 kg
3 100 kg
Maximum take off weight
4 700 kg
6 300 kg
Maximum landing weight
4 600 kg
5 800 kg
Payload
250 kg
1200 kg
Internal fuel
1 050 kg
1 450 kg
External fuel
0 kg
570 kg
Weapon training capability
Limited
Full
Unguided rockets
yes - 2 blocks
yes - 4 blocks
Bombs
125 kg
125 kg - 370 kg
Gun pod
no
yes - option
Recce pod
no
yes - option
Parameter
L-39C
L-39NG
Max sustained load factor at S.L.
3.2
3.5
Stall Speed, landing configuration, 200 kg of fuel
98
94
Cruise Speed at optimum altitude [KTAS]
260
275
Max Level Speed at 20 kft AMSL [KTAS]
400
420
Rate of Climb at 5 kft AMSL, 1,000 kg of fuel [ft/min]
3,6
4,3
Service Ceiling [ft]
32 200
38 000
Endurance, internal fuel [hh:mm]
2:35
4:30
Ferry Range, internal fuel [NM]
700
1 400
Type of Engine
AI-25TL
FJ44-4M
Total Thrust Dry [kN]
16.87
16.89
Acceleration Time - idle to max power at S.L. [sec]
10
5
Engine Producer
Ivchenko-Progress
Williams International
Country of Origin
Ukraine
USA
Engine Control
Hydro-mechanical
2 x FADEC
MAX Power Limit [min]
20
No limit


Pari videota Aero Vodochodyn L-39NG - sivuilta.

L-39NG:n teknologiademonstraattori L-39CW:


Breitling Jet Team chief pilot Jacques Bothelin flying L-39NG (31.8.2020). Videolla Jacques Bothelin kertoo lentäneensä L-39 Albatrosilla noin 2000 tuntia, kehuu L-39NG:ssä Williamsin moottorin nopeaa reagointia kaasuun, arvostaa koneen modernia ohjaamoa, uuden kuomun tarjoamaa hyvää näkyvyyttä, kevyempää ohjausta ja siivenkärkisäiliöiden poiston parantamaa aerodynamiikkaa.


 
Klassikot ei mene pois muodista. L-39:n 'järeämpi' isosisko L-159 palvelee Irakissa ja lensi n. 400 taistelulentoa sodassa ISISiä vastaan.
message-editor%2F1528937798395-l-159-iraq.jpg


Meanwhile, Itävallan ilmavoimat on siirtänyt Saab 105Ö:n eläkkeelle viime vuoden lopussa. Ö-malli oli Itävallalle speksattu niin että se saattoi toimia myös taistelukoneena ja niitä on viime vuosinakin käytetty päivystyslentotoiminnassa kun Eurofightereiden lentämiseen ei ole löytynyt rahaa. Vaikka voisi kyllä luulla ettei 105 saa mitään kiinni? Koneelle ei kai ole suoraa korvaajaa tulossa. Itävallalla on ennestään PC-7:ää ja alkeiskoulutukseen on tilattu muutama Diamond. Itävalta harkitsi jossain välissä L-159:n hankintaa ja olisihan se nyt ollut kohteliasta naapurimaastakin koneita ostaa.

640px-Saab_105_Oe_trainer_%28code_J%29_of_the_Austrian_Air_Force_at_RIAT_Fairford_13July2017_arp.jpg
 
Modernisoidussa Hawk Mk 66 -koneyksilössä näkyy olevan mielenkiintoinen pussi radion paneelista alaspäin oikealla puolella ohjaamoa. Zoomailun perusteella ensimmäinen sana on "COM", sitten jotakin tunnistamatonta, ja viimeinen sana voisi olla "BACKUP". (Tuskin sentään näin dramaattista? :D)

1615926184700.png

Laukkasen Hawk-kirjan (s. 121) perusteella takaohjaamossa ei tuolla paikalla ole kuin harmaaksi maalattu metallilevy ja jonkinlainen on/off kytkin. Ilmeisesti siis ainoastaan etuohjaamossa käytössä oleva toiminnallisuus. Mk 66:n etuohjaamosta oleva kuva (s. 120) taas rajaa kohdan enimmäkseen pois kuvasta. Mutta jos vilauksesta voi päätellä, niin se näyttää aivan samalta kuin Mk 51A:n etuohjaamosta olevassa kuvassa (s. 119) oleva, nähtävästi radiokanavan valintaan käytettävä paneeli.

Mutta miksi se sitten on huputettu tuossa kuvassa, jossa on ilmeisesti HW-373? Jos metatiedot pitävät paikkansa, niin kuva on otettu 2011, eli siinä tuskin on Hawk-linkkiä vielä asennettuna.
 
Teksti tosiaan lienee COM/NAV BACKUP. Veikkaan: Löytyisiköhän pölysuojana toimivan pussin alta tällainen tai vastaava?
1615955270125.png
 

Eli tämä kysymys sitten ratkesi, hyvä löytö. :)

----

Olisiko liian aikaista tehdä luetteloa potentiaalisista Hawkin korvaajista? Vielä ei tiedetä, ovatko kaikki edes tuotannossa 30-luvulla ja mitä uutta tässä välissä tulee, mutta jotakin voi silti listata. Otin mukaan myös "varjohankinta"-vaihtoehtoja.

Suihkukoneita:

-Aermacchi M-345
-Aermacchi M-346
-Aeralis/RAF Modular Jet (konseptiasteella)
-Aero L-39NG
-AIDC T-5
-Airbus Future Jet Trainer (konseptiasteella)
-BAE Hawk T.2 / Advanced Hawk
-Boeing T-7A
-Hongdu JL-10
-KAI T-50
-Textron AirLand Scorpion
-Yakovlev Yak-130

Potkuriturbiinikoneita:

-Pilatus PC-21
-Beechcraft T-6C
-Embraer EMB 314
 
Olisiko liian aikaista tehdä luetteloa potentiaalisista Hawkin korvaajista? Vielä ei tiedetä, ovatko kaikki edes tuotannossa 30-luvulla ja mitä uutta tässä välissä tulee, mutta jotakin voi silti listata. Otin mukaan myös "varjohankinta"-vaihtoehtoja.
On, riippuu liikaa siitä mikä kone valitaan HX:ään ja millainen koulutusjärjestelmä sille tulee. Esimerkiksi jos koneesta ei ole kaksipaikkaista versioita niin se voi vaikuttaa harjoituskonetarpeeseen.
En usko että 'HWX':lle enää tulee mainittavaa sodan ajan roolia. Lentosaavutusarvot eivät siis ehkä ole enää siinä niin tärkeitä, toisin kuin Hawk-hankinnassa.
 
On, riippuu liikaa siitä mikä kone valitaan HX:ään ja millainen koulutusjärjestelmä sille tulee. Esimerkiksi jos koneesta ei ole kaksipaikkaista versioita niin se voi vaikuttaa harjoituskonetarpeeseen.
En usko että 'HWX':lle enää tulee mainittavaa sodan ajan roolia. Lentosaavutusarvot eivät siis ehkä ole enää siinä niin tärkeitä, toisin kuin Hawk-hankinnassa.
Koska meillä tulee olemaan tiukkaa muutenkin seuraavalla vuosikymmenellä budjetin kanssa (ja siellä on paljon tärkeämpiä kohteita kuten esim. Haminan korvaaja, monet maavoimien järjestelmät), niin en usko, että enää mitään toisen linjan hävittäjää hankittaisiin samaan tapaan kuin Hawkien kanssa tehtiin.

Itse näen asian niin, että hankimme parisenkymmentä harjoitushävittäjää ilman tutkia ja aseita, koska tällä säästää satoja miljoonia.

Ja jotkut pienet harjoitushävittäjästä tehdyt hävittäjäversiot eivät ole meidän uhkaympäristössä todennäköisesti mitenkään järkevästi tarpeeksi suorituskykyisiä. Mitä jollakin esim. FA-50:lla tekee kun vastassa on Venäjän S-X00 ja Su-35, Su-57, jne... Olisi vaikea motivoida pilotteja menemään moisella lähes itsemurhatehtäviin.
 
On, riippuu liikaa siitä mikä kone valitaan HX:ään ja millainen koulutusjärjestelmä sille tulee. Esimerkiksi jos koneesta ei ole kaksipaikkaista versioita niin se voi vaikuttaa harjoituskonetarpeeseen.
En usko että 'HWX':lle enää tulee mainittavaa sodan ajan roolia. Lentosaavutusarvot eivät siis ehkä ole enää siinä niin tärkeitä, toisin kuin Hawk-hankinnassa.

Eikö korkean suorituskyvyn harjoituskone ole nimenomaan tärkeä, jos HX on yksipaikkainen? Jos taas on kaksipaikkaisia, niin sitten ehkä potkuritubiinikonekin välttää.
 
Mitä jollakin esim. FA-50:lla tekee kun vastassa on Venäjän S-X00 ja Su-35, Su-57, jne... Olisi vaikea motivoida pilotteja menemään moisella lähes itsemurhatehtäviin.
Paljonkin, kun muistetaan että meidän puolella lentää myös HX ja venäjältä tulee myös Su-25, Su-24, jopa Su-34 on yllättävän kömpelö raskaassa asekuormassa. Isompia dronejakin siellä alkaa löytyä. Satasarjalaisten lähelle ei toki kannata ehdoin tahdoin eksyä...

Mutta se hyöty vastaan kustannus on armoton tekijä. Kumpi vaakakuppi painuu alas nähdään vasta kun valinta julkistetaan joskus 30-luvulla.
 
Isompia dronejakin siellä alkaa löytyä.
Jep; voi olla hyvä olla kyky siivota taivaalla hiippailevaa runsaslukuista tavaraa pois muillakin keinoin kuin puolen miljoonan euron ohjuksilla. Jos jotain on viime konflikteissa nähty paljon, niin pienehköjä droneja. Ja niihin ei välttämättä yllä maan pinnalta tarpeeksi ketterästi, jos kunnon aluesiivontaa tarvitsisi tehdä.
 
Jos kadetit menisi liian tiiviiseen nippuun, ne törmäisivät enemmän kun tulokulma kauempaa on jyrkempi. Midnight Hawks menee valmiiksi äärimmäisen tiiviissä nipussa, niin hipaisu voi jäädä kevyeksi.

Mitä tarkoitat? Kai kadetitkin treenaavat muodostelmassa lentämistä?
 
Mitä tarkoitat? Kai kadetitkin treenaavat muodostelmassa lentämistä?
Toki, mutta ei yhtä tiivistä puljaa kuin MH:lla, enkä usko että lainkaan taitolentoa. Nuo on niin lähekkäin, että voivat koskettaa toisiaan ilman kovin suurta toisiaan leikkaavaa liikevoimaa. Jos kyse ei ole varsinaisesta taitolentämisestä, vaan osastolentämisestä, mitä varmasti harjoitellaan paljon, niin silloin ei kaiketi lennetä koskaan niin vierekkäin, että törmäys voisi tulla, vaan erossa selkeästi sekä taakse että alas. Jotain on alkanut mennä pahasti pieleen jos törmäyskurssi alkaa syntyä, ja silloin yleensä voimatkin ovat sitten suurempia ja koneet rikkoutuu pahemmin. Luulen.

Tiukassa puljassa lentäminen on täyttä keskittymistä vaativaa hommaa, ja MH:n timantin välit on niin poikkeuksellisen pienet että kosketus voi tulla ehkä melkein jo huonoissa olosuhteissakin ilman pahempaa ohjausvirhettä. MH:n kakkos- ja neloskoneen hommasta joku pilotti sanoi alkuvuosina, että se on sama kuin kahdeksan kilometrin nopeavauhtinen juoksulenkki siten, että katsoo pelkästään vieressä juoksevan kaverin olkapäätä.
 
Koska meillä tulee olemaan tiukkaa muutenkin seuraavalla vuosikymmenellä budjetin kanssa (ja siellä on paljon tärkeämpiä kohteita kuten esim. Haminan korvaaja, monet maavoimien järjestelmät), niin en usko, että enää mitään toisen linjan hävittäjää hankittaisiin samaan tapaan kuin Hawkien kanssa tehtiin.

Itse näen asian niin, että hankimme parisenkymmentä harjoitushävittäjää ilman tutkia ja aseita, koska tällä säästää satoja miljoonia.

Ja jotkut pienet harjoitushävittäjästä tehdyt hävittäjäversiot eivät ole meidän uhkaympäristössä todennäköisesti mitenkään järkevästi tarpeeksi suorituskykyisiä. Mitä jollakin esim. FA-50:lla tekee kun vastassa on Venäjän S-X00 ja Su-35, Su-57, jne... Olisi vaikea motivoida pilotteja menemään moisella lähes itsemurhatehtäviin.
Suomi joutuu hankkimaan koneen, jolla on selvä missio myös sotatilanteessa. Mieluiten semmoinen, jolla voisi ampua tietyssä tilanteessa tietynlaisia maaleja ihan oikeasti alas. Mihinkään pelkkään harjoitteluun tarkoitettua laitetta ei ole varaa ostaa. Jopa Vinkalla on sodanajan tehtävänsä (siihen ei liity ampumista... ehkä). Ei esim SU-24:sta ole vastusta nykyiselle Hawkille, kun se päästään ohjaamaan oikeaan asemaan. Tai sitten joku iso drone tms... Sieltä tulee vielä pitkään maaleja, joihin voidaan vaikuttaa täysveristä hävittäjää kevyemmällä kalustolla. Kun niille ensilinjan koneille riittää myös tehtävää...
 
Back
Top