Hawkien korvaajat

Mahdollinen este on että ENJJPT on NATO:n organisaation ja kaikki tähän mennessä mukana olleet maat ovat NATO-maita, mutta jos Suomi hankkii F-35:n niin eiköhän sieltä suomalaisillekkin paikka löydy, mikäli Ilmavoimat katsoo tarpeelliseksi.

Tuskinpa se on koneesta kiinni. ENJPTT:n jäsenmailla on käytössään muitakin kuin jenkkikoneita. Nykyisten kirjainhärdelliyhteistyökuvioiden aikaan ENJJPT olisi tuskin kovin iso askel.
 
Tuskinpa se on koneesta kiinni. ENJPTT:n jäsenmailla on käytössään muitakin kuin jenkkikoneita. Nykyisten kirjainhärdelliyhteistyökuvioiden aikaan ENJJPT olisi tuskin kovin iso askel.
Ei ole koneesta kiinni ainakaan jos maa on Natossa, mutta kun Suomi ei ole. Jos Suomi valitsee eurooppalaisen koneen niin voi vähän nihkeämmin tulla kutsu Texasiin verrattuna että lennetään samalla uudella jenkkikoneella kuin muut Euroopan pikkumaat (Tanska, Norja, Hollanti Belgia).
 
Siirtyneet niihin Grobeihin, joihin meillä ei ollut varaa. Mutta Hawkit laitettu pussiin (niiden korvaaja oikeastaan 12x PC-21 eikä Grobit - "The G 120TP is proving to be a better preparation for advanced training on the PC-21, and the PC-21 course will be shorter than that now being flown on the CASA." alta olevasta Arabianaerospace-linkistä).

(meidän Grob 115 184hp vs Jordanin Grob 120TP 456hp)

orbat-grob.jpg

G 120TP

Maximum speed: 454 km/h; 282 mph (245 kn)
Cruise speed: 435 km/h; 270 mph (235 kn) (at MCP, 10,000 ft)
Stall speed: 107 km/h; 67 mph (58 kn) (MSL, landing configuration)
Range: 1,074 km; 667 mi (580 nmi) at 5,000 ft and 75% power
Ferry range: 1,361 km; 846 mi (735 nmi) at 10,000 ft and 45% power
Endurance: 6 hours at 10,000 ft and maximum endurance power setting
Service ceiling: 7,620 m (25,000 ft)
g limits: +6/-4G
Rate of climb: 14.08 m/s (2,772 ft/min)

G 115E

Never exceed speed: 343 km/h (185 kn, 213 mph)
Cruise speed: 185 km/h (124 kn, 143 mph)
Stall speed: 96 km/h (52 kn, 60 mph)
Range: 1,150 km (620 nmi, 710 mi)
Service ceiling: 3,050 m (10,000 ft)
Rate of climb: 5.3 m/s (1043 ft/min)
Wing loading: 81.1 kg/m² (16.6 lb/(sq ft))
Power/mass: 5.5 kg/hp (12.1 lb/hp)
g limits +6.0/-3.0g

The RJAF has replaced Slingsby T-67M260s with Grob G 120TPs and CASA 101s with turboprop-powered Pilatus PC-21s.
Some 13 ex-Emirati BAE Systems Hawk Mk 63s, delivered in 2013, have also been retired.
The Hawks have been grounded. They didn’t work out well; there were maintenance issues,” explained RJAF Lieutenant Colonel Ahmad Hiari.
This may have been what lay behind Jordan’s April 2016 decision to amend its previous commitment for nine Pilatus PC-9Ms (ordered in August 2015) to eight examples of the higher-performance and more capable PC-21.

https://www.arabianaerospace.aero/jordan-grabs-grobs-to-revitalise-training-fleet.html

Eli vaikuttaisivat olevan hiekan puhkinussimia. :LOL:

Tosin meillä on nimenomaan yleensä varaa vain beduiinin jälkiliukkaisiin.
Esim. mainitut britti-Grobit saatiin halvalla koska niistä syntyi skandaali briteissä. Propellit ei pysyneet kiinni ja koulutus seisoi puoli vuotta.
https://www.dailymail.co.uk/news/ar...rcraft-mid-flight-grounding-entire-fleet.html

Peruskoulutus Grobeilla pitäisi alkaa tänä vuonna.
http://www.lentoposti.fi/uutiset/ksml_ilmavoimien_uuden_grob_g115e_koneen_koulutusk_ytt_viiv_styy
 
Viimeksi muokattu:

Ilmoitus vuodelta 2016...

Eli vaikuttaisivat olevan hiekan puhkinussimia. :LOL:

Pikemminkin iän. 80-luvulla ensimmäiselle asiakkaalle toimitettuja. Lisäksi koneet on Wikipedian perusteella outoa sekasikiömodifikaatiota, tosin olisihan se komea näky kuudella Sidewinderilla aseistettuna.


United Arab Emirates Air Force – 47 Hawk 61/63/102s delivered, 18 in service, 13 63A sold to Jordan


Hawk 63A – 15 Hawk 63s were upgraded to this standard from October 1991, with the Adour 871 engine and Advanced Combat Wing of the Hawk 100, with four underwing weapons pylons and wingtip missile rails, but retaining simpler avionics of Hawk 63.[102][103]


https://en.wikipedia.org/wiki/BAE_Systems_Hawk#Hawk_60
 
Tässä esimerkiksi Super Hornetin viimeisin DOT&E 2016:
http://www.dote.osd.mil/pub/reports/fy2016/pdf/navy/2016fa18ef.pdf (s. 246)

Assessment
• Although capability enhancements in SCS H10 resulted in incremental changes in the ability of the Super Hornet to complete missions, DOT&E did not expect this software release to add significant mission capability. The F/A-18E/F remains operationally effective in some threat environments and ineffective in particular air warfare environments noted in classified reports. Though SCS H10 has begun to address some of those long-standing deficiencies in air warfare, the Super Hornet requires further improvements. Software false alarms in SCS H10 impose a maintenance burden on unit
personnel.
• SCS H10 testing showed improved AESA reliability, and while it demonstrated the highest reliability to date since introduction of the AESA in 2006, it fell short of its reliability requirement. Although the AESA provides improved performance compared to the legacy mechanically-steered radar, DOT&E has assessed the radar as not operationally suitable since the 2006 IOT&E because of poor software stability and BIT performance. Fault identification and isolation functionality have improved, but the AESA false alarm rate remains high. Additionally, the F/A-18 has demonstrated interoperability deficiencies with on- and off-board sensor inputs.
• DOT&E continues to assess the EA-18G as operationally effective and suitable subject to the same threat limitations as
the Super Hornet. The radar performance degradation occurs when ALQ-99 pods radiate in AESA frequencies, affecting
Growler operational effectiveness.

• Because the Navy did not include an end-to-end multiple AIM120 missile test during SCS H10, testing has been deferred to SCS H12 FOT&E. The Navy will not have successfully demonstrated that the AESA can support this required capability until this test is successfully completed.
• The Navy’s F/A-18 fleet relies more heavily on Lot 25+ E and F aircraft compared to the Navy’s operational test squadron, VX-9, which includes more F/A-18C and D aircraft and older E and F aircraft that lack HOL mission computers and APG-79 AESA radars, making test conditions less operationally representative.
 
Viimeksi muokattu:
Onpas ajatuksia herättäviä kohtia, kuten
"ineffective in particular air warfare environments" - eli siis missä? - sekä sitten tutkan ja anturien ongelmat.
Nojatuolissa kun assosioi satunnaisesti, tulee mieleen, että SH ei diggaa voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä, ei edes omiaan.
Leike sopisi hyvin tuonne Superhessu-ketjuunkin, en muista nähneeni.
 
http://www.lentoposti.fi/uutiset/bo...n_valmistuksen_emd_vaihe_k_ynnistyy_ruotsissa

Boeing T-X -suihkuharjoituskoneiden valmistuksen EMD-vaihe käynnistyy Ruotsissa

Saab valmistaa ensimmäisten Boeing T-X -suihkuharjoituskoneiden osat tehtaillaan Linköpingissä.
USAF:n ensimmäinen sopimus Boeingin ja Saabin kanssa käsittää noin 3,5 vuoden mittaisen EMD (Engineering Manufacturing and Design) -vaiheen.
Sen aikana rakennetaan kaikkiaan seitsemän T-X -suihkuharjoituskonetta USAF:n omiin koelentoihin ja maakokeisiin.

Saabin ja Boeingin yhteistyössä kehittämä T-X -suihkuharjoituskone voitti joulukuussa 2018 kilpailun Yhdysvaltain Ilmavoimien (USAF) seuraavan sukupolven koulukoneesta.
Hankkeessa korvataan USAF:n merkittävän kokoinen ja ikääntynyt Northrop T-38 Talon -suihkukoneiden laivasto.

"Boeing oli halukas kehittämään uutta konetta nopealla aikataululla ja etsi potentiaalisia yhteistyökumppaneita.
Saab oli saanut näkyvyyttä Gripen C/D -hävittäjien sekä Gripen Demonstratorin kehitystyön kautta. Saab on kokeneempi pienten koneiden valmistaja kuin paljon suurempi Boeing”
arvioi Saab Aeronauticsin johtaja Jonas Hjelm Boeingin yhteistyökumppanivalintaan johtaneita syitä.

Sopimus uuden suihkuharjoituskoneen kehittämisestä solmittiin vuonna 2013 ja Boeing T-X -nimen saaneen suihkuharjoituskoneen ensilento tapahtui vain kolme vuotta tämän jälkeen joulukuussa 2016.

Suihuharjoituskone on kehitetty Saabin ja Boeingin keskinäisenä yhteistyönä mutta Boeing on koneen pääsopimuskumppani.
Koelennot lennettiin Yhdysvalloissa kahdella Boeing T-X -koneella.

Ruotsalais-amerikkalaisessa yhteistyössä kehitetty Boeing T-X julkistettiin USAF:n valinnaksi syyskuussa 2018.
Kyseessä on alkuvaiheessa kaikkiaan 351 konetta ja 46 simulaattoria sekä maalaitteita sisältävä kauppa, jonka arvo on noin 9,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Kyseessä on merkittävä markkina ja sopimuksen toteutuessa täydessä mitassaan voisi kyse olla jopa 475 Boeing T-X -koneen ja 120 simulaattorin tilauksesta.
Siis pelkästään USAF:n osalta.
Hankkeella on potentiaalia menestyä tulevien vuosikymmenten aikana myös mm. Ruotsin ja Suomen korvatessa suihkuharjoituskonekalustoaan.
Markkinat ovat maailmanlaajuiset.


Ensimmäisen vaiheen tilaus on arvoltaan noin 813 miljoonaa dollaria ja sopimus kattaa valmistus- ja kehitystyön ensimmäisestä seitsemästä koneesta ja seitsemästä simulaattorista.
Tämän vuosina 2020-2023 toteutettavan ns. EMD (Engineering Manufacturing and Design) -vaiheen aikana rakennetaan viisi lentävää ja kaksi maakokeisiin suunniteltua staattista T-X- konetta.
Kyseiset koneet rakennetaan koneet USAF:n koelentoja varten, joiden myötä Ilmavoimien on määrä saada harjoituskoneelle sotilasilmailun tyyppihyväksyntä.

Valmistajat eivät ole tarkemmin avanneet koneiden tuotantoa mutta Saab on vahvistanut valmistavansa koneeseen osia erityisesti takarungon osalta.
Aiemmin on kerrottu tämän tarkoittavan koneen osia ohjaamosta taaksepäin.

Saab valmistaa oman osuutensa EMD-vaiheen koneista Ruotsin Linköpingissä. Sieltä osat kuljetetaan Yhdysvaltoihin, jossa ne kootaan yhteen Boeingin valmistamien osien kanssa.
EMD-vaiheen päättyessä noin vuosina 2023-2024 siirrytään ensimmäiseen LRIP (Low Rate Initial Production) -vaiheeseen.
Samalla koko T-X -ohjelman valmistus siirtyy Yhdysvaltoihin.

Varsinaiseen tuotantoon liittyen Saab tekee päätöksiä vuoden 2019 aikana Yhdysvaltoihin sijoitettavasta tehtaastaan.
Sen osalta Saab hakee parhaillaan optimaalista sijaintia eri puolilta Yhdysvaltoja.
Tähän vaikuttavat mm. työvoiman saanti ja logistiikan toimivuus sekä myös loppukokoonpanopaikka.
Boeing rakentaa ainakin EMD-vaiheen T-X -koneet tehtaillaan St. Louisissa.

Saab puhuu T-X -hankkeestä nimellä Advanced Pilot Training Systems. Sitä se nimenomaan onkin, sillä Boeing T-X -koneella koulutetaan tulevien vuosikymmenten aikana merkittävä määrä sotilaslentäjiä ja mahdollisestetaan sujuva siirtyminen tulevaisuuden ensilinjan sotilaskoneiden ohjaimiin.
Vuoden 2018 aikana USAF koulutti yli 1200 lentäjää, joka oli 146 enemmän kuin alunperin suunniteltiin koulutettavan.

USAF:n tapauksessä lentäjät koulutetaan siirtymään Lockheed Martinin F-35 Lightning II ja F-22 Raptor -hävittäjiin sekä tuleva Northrop Grumman B-21 Raider -pommikoneen ohjaimiin.

Boeing T-X:n on määrä toimia USAF:n koulukoneena ainakin 40 vuoden ajan.
Suihkuharjoituskoneiden odotetaan saavuttavan IOC (Initial Operational Capability) -kyvyn vuoteen 2024 mennessä.
Täysi operatiivinen FOC-kyky on määrä saavuttaa vuoteen 2034 mennessä.

Onnistuneen Boeing-yhteistyön lisäksi Saab käy alustavia neuvotteluja myös Ison-Britannian BAE Systemsin kanssa yhteistyömalleista kehitteillä olevasta seuraavan sukupolven Tempest-hävittäjästä sekä saksalais-ranskalaisessa yhteistyössä kehitettävän Dassaultin ja Airbusin FCAS (Future Combat Air System) -hankkeen kanssa.
Saab on valmistanut historiansa aikana yli 5500 lentokonetta, joka on enemmän kuin osa sen nykyisistä kilpakumppaneista on koskaan valmistanut.

1551685339506.png
 
Tai sitten TA-50/FA-50, jos menemme F-35:llä eteenpäin 2025-luvulta alkaen, koska TA-50/FA-50 on osaksi LMn kone.
 
Back
Top